ellauri011.html on line 1098: Tässä kohtaa on vähän leikinlaskua, menestynyt kani ei ole enää ihan yhtä vakavikko. Se sallii izelleen vähän vapauxia, pientä pilantekoa pyhistä asioista. Aika rennost noidat ja vainajat heittää läppää pahasta ja hyvästä, eikä kauheasti spennaa käykö lopultakaan oikein vaiko vasein. Kanille on joka tapauxessa käynyt hyvin.
ellauri077.html on line 559: Eke koittaa perustella että ironiaa ei voi ironisoida. Ekelle ironia on sitä että "millään ei ole lopultakaan paljon väliä", eli EKV ja tuplaironia olis "silläkään ei ole mitään väliä", eli EVVK. No joo, eihän se juuri tuo lisäarvoa. Eli Eken sanakirjassa "ironia" tarkoittaa arvonkieltämistä. Kun arvot on kertaalleen jo kielletty, ei enää ole mitään kiellettävää jäljellä. Kaikki arvot on ikäänkun känselöity huis hais bittiavaruuteen, eikä Sörkan/Wallun/Eken näppixessä ole undo-nappulaa. Ei voi enää selvittää mitkä arvot oli niitä oikeita, kun kaik män huuthelekkariin.
ellauri082.html on line 516: Tahto uskoa sokaisi sen aivotoiminnan. Sillä on jotain todistettavaa ja size tarraa kaikkeen mitä sen mieleen juolahtaa. Sen argumentit on samaa ex analogiaa kuin Plaatton jonka mielestä sielu ei voinut olla harmoniaa koska sen piti olla niinku joku johtaja. No Plaatto kuumui vahvoista johtajista, varmaan kumarsi Dionysoxelle ja pyllisti Dionille. Ja/tai kääntäen. Filosofikuningas, your foot shoved dans mon oeil. Kaappihinureita koko porukka, hela idealistifilosofikööri. Ei se jumala tässä lopultakaan ole se pääasia, vaan se että oma sielu läpättää loppumattomattomasti. Jonkun sortin narsismia tämäkin.
xxx/ellauri013.html on line 849: Ehkä se ei ole lopultakaan niin vaikeaa,

xxx/ellauri027.html on line 1000: Pafoxella ei paljon ajatella Kahnemannin systeemissä 2, Millerin 7:ää tietoisuuden palikkaa ilmassa heitellen, vaan enempi tossa systeemissä 1, rinnakkaisprosessoiden liskoaivoilla. Mikäs se oli miehiään tää Kahnemann? No sekin on pankkinobelisti, amerikanjutku, joka vanhemmiten pehmeni miettimään mikä kullekin on mukavaa. Ongelma tässä liskoaivoihin luottamisessa on et vaikka ne on hurjan nopeat ja niillä on oikotie kaikkiin ruumiin toimintoihin, niillä ei lopultakaan ole kauheen monta pyydystä vedessä, se on sitä EAT EAT, FUCK FUCK; KILL KILL tematiikkaa mitä ne tarkkailevat, tosi ovelasti tosin. (Tohon Kahnemanniin pitänee vielä palata.)
xxx/ellauri251.html on line 412: And in the end shall no joy come, but grief, Eikä siitä lopultakaan tule iloa vaan pelkkää harmia,
xxx/ellauri358.html on line 221: Mutta onkohan toikaan hyvä pelitapa että nielee sovinistisen naisimizhin nahkoineen karvoineen? WTF sehän on olemusajattelua! Onhan limaiset häpyhuulet hieno asia, mutta onkohan se römpsä lopultakaan yhtään kummempi kuin yhtä kuselta hajahtava kikkeli. Ne ovat vain Daseinin tyylipiirteitä, neuvoo Sara Heinämaa. Aika paljon tässä pelatasn vaan sanaluokilla, et onko se feminismi nyt luokkaa N tai N/N, vaiko ehkä V tai V/V. Big, hairy diff. Arvasinkin että Ludin sukunäkö otetaan pian naftaliinista: kaikilla peleillä ei ole yhtä yhteistä piirrettä. (Vaikka kyllä niillä on, montakin. Niinkuin pippeleilläkin.)
7