ellauri033.html on line 1084: ja mietin Paul Bourgetin Le Disciplen loppupelejä, niin tuumasin:

ellauri110.html on line 989: Lähestyttäessä loppupelejä Hande joutuu miettimään, mitä saa kertoa ja mitä fabuloida. Kuolleista ja varsinkin elävistä. Siinä suhteessa paasailu on mukavempaa, senkun paasaa, kun kukaan ei pääse lukemaan. Onhan se tietysti vielä solipsistisempää kuin Handen jaaritus. Hande sanoo plokissa: Lue pliis mun muistelmat, tää pyyntö tulee suoraan sydämestä. Mixi se on sille niin vitun tärkeetä? Kai se on taas kalastelemassa kehuja, tai Belovin Salen lailla ajattelee että lukijat pitää sen meemit elossa. Se on älyvapaata, mutta niin ajattelevat kaikki kirjailevat narsistit.
ellauri140.html on line 564: Or soone to lose, before he once would lin Tai sitten hävitä, ennen loppupelejä.
xxx/ellauri420.html on line 352: Ei ole ihmisen vallassa olla eksymättä. Sen valloitus- ja analyysivaisto laajentaa sen valtakuntaa hajottaakseen sen, mitä siellä on; mitä hän lisää elämään, kääntyy sitä vastaan. Luomistensa orja hän on luojana, pahan agentti. Tämä pätee niin taituriin kuin oppineisiinkin, ja absoluuttisella tasolla - yhdelle pienemmistä hyönteisistä ja jumalasta. Ihmiskunta olisi voinut pysyä pysähtyneisyydessä ja pidentää sen kestoa, jos se olisi koostunut vain raaoista ja skeptikoista; mutta rakastuneena tehokkuuteen hän loi tämän hengästyttävän positiivarien joukon joka oli tuomittu turmioon ylimääräisen työn ja uteliaisuuden vuoksi. Oman pölynsä nälässä hän on valmistanut loppunsa ja valmistelee sitä joka päivä. Siten, lähempänä loppupelejä kuin alkua, hän varaa pojilleen vain pettynyttä sotaintoa maailmanlopun edessä.
4