Viiskytä yhdeksän syksynä svoboda loppuvi armas.
ellauri002.html on line 22: loppuun
ellauri002.html on line 902: No ei, kunhan leveilen. Häämöttää jo jonon loppupää.
ellauri002.html on line 1466: Unkarista ajoin yksin interreilillä etelään pieni sininen pahvimatkalaukku kädessä. Piti käydä Venetsiassa, mutta nukuin pommiin ohi aseman. Kävin sitten Belgradissa. Kotimatkalla oli rahat niin loppu, ettei ruotsinlaivalla ollut varaa syödä. Huiputti kuin mummia soutuveneessä. Lainasin (tai sain) rahaa Hannu Riikoselta, joka sattui olemaan samassa laivassa. Söin nakit perunamuusilla.
ellauri002.html on line 2057: En tahdo elää, loppuis tää.
ellauri002.html on line 2247: ...ja sitten elivät he onnellisina elämänsä loppuun asti...
ellauri003.html on line 20: loppuun
ellauri003.html on line 75: tai se on onnelliseen loppuun päättyvä traaginen kertomus.
ellauri003.html on line 423: kuten loppupeleistä voi kohta
ellauri003.html on line 896: paratiisi oottaa loppupeleissä.
ellauri003.html on line 979: vain harvat sieltä loppupäästä puuttuu,
ellauri003.html on line 1312: Minua varjele vielä tää loppupätkä,
ellauri004.html on line 18: loppuun
ellauri004.html on line 294: Omaisuuden kasautumisen loppu
ellauri004.html on line 1280: ennenkuin on koko ottelu katsottu loppuun.
ellauri004.html on line 1430: maailman kolkassa, se oli myös hieno keksintö. Se säästää rikkaalta riistämisen vaivaa. Paha kyllä sen ehto on ehtymätön kasvu, korkoa korolle, siis kasvuräjähdys. Renesanssista näihin päiviin asti se on toiminut, kiitos siirtomaiden. Nyt alkaa maailma loppua, useammassakin mielessä. Kasvu sakkaa, alkaa sahata, apinat pelästyvät ja kiukustuvat toisilleen, pian alkaa paukkua. Ilmaston romahdus ei juuri auta asiaa. Samasta sylttytehtaasta on sekin, termiittiapinan vitun kikyloikasta. Ois saanu jäädä keksimättä koko paska. Seis maailma, tahdon ulos!
ellauri004.html on line 1651: Se loppumaton polku
ellauri004.html on line 1653: loppuukin
ellauri004.html on line 1654: Se ehtii loppuun.
ellauri004.html on line 1762: Ahneella on paska loppu, sanoo sananlasku.
ellauri004.html on line 1820: ja kuin ihminen on kuollut, niin on hän peräti loppunut,
ellauri005.html on line 19: loppuun
ellauri005.html on line 206: Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus? Viiskytvuotispäivänäni yliopiston anatomian laitoksella, ubi mors gaudet succurrere vitae, virallisena floruit päivänäni, vedin kiitospuheessani ilmiselvän johtopäätöksen: ei mikään. Elämän tarkoitus on elämä itse. Sen kyllä tietää sarjakuvapiirtäjätkin nykyään (Fig. 1.). Aristoteles sanoi saman filosofisemmin: elämä on entelekiaa, aktuaalista, se on läsnä, meneillä, kunnes loppuu. Elämä on aktiviteetti, aktiviteetti on aspekti (terveisiä Orvokki Heinämäelle ja Marja Leinoselle sinne jonnekin! Tervemenoa sinne nilkki!), joka on oma päämääränsä, siis itsetarkoitus. Tarkemmin sanoen, Ari sanoo onnellinen elämä, siis elämän tarkoitus on onnellinen elämä, ei paska. Mutta tää on vaan tarkennus. Pääpointti on, että tää on nyt tässä.
ellauri005.html on line 230: Etiikka koittaa simona rakentaa termiittiyhteiskuntaa. Siitä tässä loppupeleissä on kymysys. Kekkä jää kasan päälle kuningattariks on sekundaari asia, vaikka se saattaa luuseria eniten kiusata.
ellauri005.html on line 434: olet loppuun kaiken pälättänyt,
ellauri005.html on line 498: varoista loppupeleissä käydään kärhämää.
ellauri005.html on line 1811: spoilaamaan tän sekopäisen sarjan loppuvitsejä.
ellauri005.html on line 1832: Pian on kaikki syöty, pölyttäjätkin loppuvat.
ellauri006.html on line 399: Nälkäkurjen vauhti kiihtyy loppupeleissä. Paljon samoja kauhuja kuin psalttarissa: Rako avautuu maahan, suuret mullit, koirat ja monet turilaat ahistavat ihmisapinoiden lisäksi, rutto ja pahat mutantit raatelee, ketut popsii. Hyvixet kahlaa vihollisten veressä. Piscuisia lapsia paiscataan kiwiin simona, räjäytetään muksut ilmaan, veri ja suolenpätkät tarkoin kuvaillaan. Se luo motivaatiota yhtä verisiin kostotoimiin. (Kaikkein pahinta tietenkin on, että sankarittaren sisko kuolee, menee 50% omat geenit. Darwin rulaa kuten aina.) Heroes in the half shell. Ja ihanku Austenilla, sankaritar pohtii kaiken aikaa kumman kosijoista ottaisi, vaaleen vaiko tumman. (Spoileri: Se ottaa sen blondin, kiltimmän, joka osaa leipoa. Niin aina.)
ellauri006.html on line 475: mutta loppu nijncuin eläimetkin.
ellauri006.html on line 965: ja astaitzisin heidän loppuns:
ellauri006.html on line 1302: Elifas sanoo et jopi puhuu vazasta ja ruskealla tuulella. Elefantti on viisaampi kuin jopi, sen isä on vahvempi ja harmaampi kuin jopin isä. Älä jopi uhkaile siinä kepillä: wäkiwaltaisella on paska loppu, häwittäjät tulee hänen päällensä, ja heidän wazansa walmistaa petoxen. Kananmunanhaisewan.
ellauri006.html on line 1304: Job: Te olette kaicki häijyt lohduttajat! Eikö loppua tule näille puheille? Ja jumala, jos olet kuulolla, sinä olet tehnyt minut ryppyisexi ja laihaxi. Ei kiwaa. Ompelin säkin nahan päälle, sarwikin on tomussa. Hauta odottaa, siellä saan kohta pimeässä maata. Mun isäni on mätä, ja äiti, siskot matoja. Mullassa on mulla seuraa.
ellauri006.html on line 1316: No, jopi uskoo et se pääsee vielä nahastaan ja lihasta ja näkee loppupeleissä omin silmin jumalan. (Silmät vaan siis jää? Mites se ruumiin ylösnousemus, hei kristityt?) Tää kohta on painettu lihavalla kuvaraamatussa, kert täs on tää ylösnousuidea eka kertaa mustaa valkoisella, vaikka ollaan vielä vanhan liiton miehiä. Tän hokas ehkä ekax Hipon Agustin, tuo katolisen kirkon behemotti, hippopotamus sen sohwassa.
ellauri006.html on line 1323: Vilautetaan kristittyjen loppuratkaisua: veri punnitaan vasta kuoleman jälkeisissä loppupeleissä, ei täällä maan päällisissä alkuerissä. Kristityistä se on ainoo keino saada tolkku teodikeasta. Peli ei ole vielä pelattu, odottakaahan jumalattomat! Hyppikää te täällä, me päästään palkinnoille pilvilampaina. Ja teille käy siellä niin maan huonosti! Se on vaan reilua. On yllettävä tasoihin, ja joholle.
ellauri006.html on line 1355: Jopi kehuu vielä pitkästikin izeään, kunnes sen sanat loppuvat.
ellauri006.html on line 1469: Heikkous (jos se nyt on heikkous etiikalle, joka on vaan toive, ei toimintaohje) tässä mun (ja miljoonien muiden) moraalissa on et se ei voi olla mikään kantin kategorinen imperatiivi. Mut Kant olikin täys ääliö, anaalinen harppisaku. Jos kaikki seisoskelee kadunkulmissa, ei kukaan pääse kulkemaan. Kun kaikki koittaa lisääntyä yhtä aikaa, maa täyttyy. Mut minkäs teet, en mäkään haluu uhrautua muiden puolesta, katella vierestä kun muut porskuttaa. Sotaa tää on, ja isompi sota tulee, kun resut loppuu. Darwinista se on ihan ookoo. Taistellaan olemassaolosta, hymysuin tai hampaat irvessä, ihan sama.
ellauri006.html on line 1579: Väkivaltaan loppuu vittuilu
ellauri006.html on line 1739: Monien huvittavien kommellusten jälkeen Charlie pääsee matkaan rahoineen kohti onnea, mutta kääntyy auttaman tien päällä kahta vanhusta, joilta pääsi karavaanarista pensa loppumaan. Joulumielestänsä tyytyväisenä se jää tienviereen vielä kuselle. Hölmö kuskivanhus peruuttaa epähuomiossa sen ylize. Vanhuxet on pahoillaan, kunnes löytää Charlien autosta sen miljoonat. Hyvillään ne pakkaa ruumiin pressuun ja jatkaa matkaa joulupyhiin vaelluxelle.
ellauri006.html on line 1745: Kun on konna niin täytyy olla konna loppuun saakka. Tappaa kaikki kaverit. Ei voi luottaa kehenkään. Kun ei ole ite kiltti, eli luotettava. Kai se kiltteys on sit just tätä, luotettavuutta. Sodassakin on pelisäännöt, kuka saa tappaa kenkä ja millä keinolla. Säännöllinen sotaväki tappaa siviileitä kiltisti, muistaa pyytää jälkikäteen anteeksi, terroristit tappaa ittensäkin tuhmasti.
ellauri007.html on line 18: loppuun
ellauri007.html on line 418: (siinä & siinä) lasku loppuu,
ellauri007.html on line 694: isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu."
ellauri007.html on line 770: Se on kuin runonpätkä ilman loppuhuipennusta.
ellauri007.html on line 1106: loppu menee luonnon hyväksi
ellauri007.html on line 1157: loppuu kärsivällisyys.
ellauri007.html on line 1666: - Onko runoja hyvin vaikea kirjoittaa, kysyi Emilia katsoen Jimmy-serkkuun kunnioittavasti. - Se on helppoa kuin hirren vierittäminen, jos vain löytää kylliksi loppusointuja. Minulla on tuhatkunta runoa. Niitä ei ole kirjoitettu paperille, ne ovat täällä, sanoi Jimmy-serkku ja koputti otsaansa.
ellauri007.html on line 1668: Runoilu on helppoa kuin heinänteko. Mulle ei edes loppusoinnut ole hidaste. Laajan tuotannon salaisuus on itsekritiikin totaalinen puute. Kaikki käy.
ellauri008.html on line 19: loppuun
ellauri008.html on line 49: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 sydänkohtaukseen.
ellauri008.html on line 450: loppusuora on kiritty.
ellauri008.html on line 451: Aika loppu peli poikki
ellauri008.html on line 494: Hyvät kirjailijat on vähän sellasia androgyynejä. Taviksia. Ei kauhistele, kukkoile, kiivaile, nyyhkyile, hienoile, höyryy, uhoo, mesoo, hymistele, lyö rumpua eikä mahtaile. (Grassin peltirumpu on paska, ei jaksa edes loppuun.)
ellauri008.html on line 579: Varsinkin loppuvitsien summittaiset tuomiot
ellauri008.html on line 583: Tulikohan Konradille aikapula loppupeleissä.
ellauri008.html on line 645: On tosi työlästä päästä Nostromon loppuun.
ellauri008.html on line 774: Kaikki maailman seikat näyttää liittyvän ohuin mutta sitkein langoin toisiinsa tässä loppumattomassa seitissä. Seitissä, joka vääjäämättä on muuttava mun pääni lankavyyhdexi. Musta näyttää kaikki seittilangat yhtä paxuilta. Suhteellisuuden taju on multa exyxissä kuin Callen surullinen pieru.
ellauri008.html on line 804: P.P.S. Alfons oli Tasson patrblrlbluuuna, sen mesenaatti, Alfonso II d’Este, Ferrarin johtaja (1533-1597). Kun Gerusalemme liberata oli loppuun kynäilty, Tasso halus ajaa Ferrarilla Firenzeen, Alfonso ei päästänyt, mix ei? Olikohan se joku Marlow sekin, Tasso sen Lordi Jim. V. 1577 Tasso puukotti epähuomiossa lakeijan, ja Alfonso pani sen St Annan pöpilään 7 vuodeksi 1579-1586. Että semmonen Alfonso se oli, ja semmoinen se Tasso. Kun patruuna kuoli, Ferrarista tuli paavimobiili.
ellauri008.html on line 1160: äärioikeistolainen ihmisen hurraaja kirjalla Historian loppu
ellauri008.html on line 1438: Stressiä, kiirettä, ahdistusta, näköalattomuutta, pakkomielteistä suorittamista ja loppuun palamisia. 28-vuotias toimittaja Oskari Onninen kuulee huoli- ja stressipuhetta ympärillään päivittäin eikä ymmärrä, mikä hänen ikätovereitaan vaivaa. Heillähän pitäisi olla asiat paremmin kuin hyvin, ainakin jos tilastoihin on uskominen. Tutkijat selittävät nuorten aikuisten ahdinkoa monilla eri tekijöillä – yksi niistä on internet, joka on tehnyt elämästä jatkuvaa vertailua ja kilpailua.
ellauri008.html on line 1446: Simone oli kristillistynyt jutku Elsassista, peräisin perheellisestä agnostikkoja. Weil on anagrammi Levistä. Se syntyi samoihin aikoihin kun Wilho pääsi Kiinaan. Kuoli 34 vuotiaana tubiin briteissä toisen maailmansodan loppupeleissä. Sillä oli fiksumpi veli Andre, hyvä matemaatikko. Andre sekoili Suomessa talvisodan aikoihin, epäiltiin vakoilusta lännen hyväksi. Natseja pakeni brasseihin, sit Princetoniin. Tervetuloa lännemmäksi Andrei.
ellauri008.html on line 1450: Painovoima painaa, armo kohottaa, on siinä nostetta kuin ilmapallossa. Armo oikeasti ei oo muuta kuin voittaneiden yksi siirto loppupeleissä (jolla ostetaan hävinneiltä goodwillia - hyvä veto, jos häviäjät kuitenkin jatkaa peliä, eli niitä ei saada pysyvästi pois pelistä). Weil kai ajatteli armoa tahdosta riippumattomana voimana, jonka varassa voi ihmisten välisessä painovoimakentässäkin keijua. Luoja ois tässä (kuin Simonen isä ehkä?) luomiltaan poissaoleva. Tämmöistä on nähty. Aika omituista jälkiteollista panteismia. Onkohan siinä vähän cargokultin piirteitä.
ellauri008.html on line 1457:
Johtolankana oli kysymys olemisen mielestä, mut hänen tunnetuin teoksensa siitä, Oleminen ja aika, jäi keskeneräiseksi. Lakkas Mara olemasta mitään mieltä, kun aika loppui. Se valmisteli uuden ajan filosofisesta perinteestä radikaalilla tavalla irrottautuvaa jäsennystä ihmisen olemisen tavasta ja ihmisen suhteesta todellisuuteen. Nikersi ja nakersipa sitäkin kuin porsas urhea (siis sen kaima Martti Haavio), muttei sekään tullut valmiiks asti.
ellauri008.html on line 1475: Myötäjuoksijana Mara joutui sodan jälkeen jäähylle ja mielisairaalaan. No, siitä se sit toipu äkkiä, pääs vapaalle jalalle, ja seiskytluvulle tultaessa se oli taas aika guru. Halus katolisen hautauksen 76, kun mä tein lisurin. Jos vaikka siitä kuitenkin hyötyis jotain loppupeleissä.
ellauri008.html on line 1495: Lea sanoi: Tuo Irja on muuten kyllä mukava huonetoveri, mutta kun se kuuntelee aina tuota radiota. Sammuttaisitteko Irjan radion, se on ollut päällä koko päivän, loppuu patterit. Jonkun ois pitäny kääntää päältä Martin radio. Ois säästynyt paljon paperia ja ehkä joku juutalainen nahkakin. Tai sitten ei.
ellauri008.html on line 1553: Odottamattomana mausteena sopassa on maailmanloppu, ilmastonmuutos.
ellauri008.html on line 1641: että loppu oli lähellä.
ellauri008.html on line 1644: Lihakset on heikot. Jäsenet jäykät paitsi se jonka pitäisi olla. Jalka ei nouse. Ei jaksa kumartua. Rakko täyttyy, ei enää veny, ei tyhjene. Yöllä herää kuselle. Kusi tulee vaivoin. Niskaa ja näpytyskättä särkee. Ruoka ei sula. Rintaan tai mahaan sattuu syötyä. Pierettää. Jotain alavatsan kipuja. Varmaan peräpukamat. Munuaiset juilii välistä. Henki loppuu kesken lausetta. Oikea silmä on ratkennut. Näkö sumenee. Kihti pistää isovarvasta. Väsyttää helposti. Yöllä ilma vihisee, portaissa hengästyttää. Lonkkaa vetää, kalkkeutuneet nivelet, luupiikkejä. Selässä on joku patti. Torkuttaa.
ellauri008.html on line 1682: Tanna-filmin loppuselvityksissä
ellauri008.html on line 1784: maailman raivohulluina loppuvuosina
ellauri008.html on line 2151: Huono puoli näissä kovaxikeitetyissä konnakirjoissa on että sankari näyttää aina häviävän lopussa, sekin tapetaan joteskin julmasti. Paha saa palkkansa. Mitä hittoa? Onx tää jotain fiktiota? Vitun moraliteetteja. Ehkä niitä ei saa muuten julkasta. No sellaistahan se on aina ollut, saduissa paha susi täytetään lopuksi kivillä ja ommellaan kiinni, löysäresoriset punahilkat tapetaan epämoraalisten romaanien loppupeleissä. Saavat opetuxen.
ellauri008.html on line 2166: Kunnon utilitaristi laskee mukaan myös siirron hinnan, se on osa pelin arvoa. Mut se on ajatusvirhe et teon arvo olis pelin arvo. Ei se ole, vaan pelin lopputulos. Hävinnet sankarit ei ole suurmiehiä, vaan voittaneet. Success is the only standard of morality. Sori siitä.
ellauri009.html on line 18: loppuun
ellauri009.html on line 127: Onko kukaan vetänyt loppupäätelmää kasautumisesta? Kun kapitaali ei enää tarvii laboria, ei edes kuluttajixi? Kun niillä ei enää ole ostovoimaa, niistä ei ole enää mihinkään. Mänkööt vaan rupusakki huuthelekkariin, me ja ropotit pärjätään keskenämme. Siitä sit vasta maailmansota tulee, oikea harmageddon. Osattomat näyttävät mistä kana kusee. Tai sitten ei. Ylen surullisilta vain ehkä näyttävät. Kunnon vallankumouxet alkaa, kun joku ennen mitätön porukka vahvistuu. Heikot ei ala vallankumouxia, ne hävii niitä. Usein ensin hävitään sota herrojen kesken tai ulkomailla, aloitettu kansan napinan vaientamisexi (ulkoinen vihollinen saa unohtamaan sisäisen, sitäpaitsi sota on jännittävä lottoarvonta, oiva mahis säätykiertoon). Tappion kärsinyt vanha valta kaatuu, tulee uusi sortaja tilalle. Ihan kuin de Waalin apinoilla.
ellauri009.html on line 195: elämäs kirja loppuun luetaan.
ellauri009.html on line 229: Kun expo kasvu loppuu alkaa kärhämät. Onnellisuus ja suvaitsevuus on expo kasvun ilmiöitä. Nollakasvu on nukkavierua, huonoina aikoina nujakoidaan.
ellauri009.html on line 262: Se kortti pian on loppuun pelattu. Sit palataan vendettan pariin. Vendetta on hieno asia. Globalisaatio on paha. Reviirit ja vendetta niiden välillä piti väkiluvun aisoissa.
ellauri009.html on line 293: Alusmaat alko loppua, Saxa liian myöhään jaolla, luu käteen, kärmisty, tuli 1. siirtomaasota, "maailmansota", eli teollisuusmaiden sisällissota kolmannen maailman omistuxesta.
ellauri009.html on line 295: Sakemannnit hävisi nolosti, otti revanssin seuraavassa sukupolvessa, 2. vielä isompi siirtomaasota. Voittajasta, entisestä siirtomaasta, tuli atoomipommivyöllä uhkaileva maailmanpoliisi. "Länsi". Vitun länsi. Kiina on USA:sta länteen. Eurooppa on Itä-Amerikka. Ryssät sinnitteli ihmisiän ajan sodassa hyvin pelanneella rajallisten resujen hallintomallilla, diktatorisella puutopologialla. Sen kerkisi vuostuhannen vaihteessa jyrätä alleen markkinatalous, jonka verkkotopologia palvelee tehokkaammin kasvuräjähdystä. Nyt kun resut loppuu, kovien aikojen diktatuuri nostaa taas päätään. Samahan se oli Spartassa ja Ateenassa: pysähtyneisyyden ajan Sparta oli sotilasdiktatuuri, Ateena demokraattinen kasvumarkkina.
ellauri009.html on line 313: Lopux tulee robotit, kun ihmisten säädyt loppu. Ihmisistä ei enää voi säästää tekemällä niistä vielä vixumpia orjia, se tie on kulettu.
ellauri009.html on line 842: Murakamin kirjan loppuvitsi:
ellauri009.html on line 890: Tästä voi olla jotakin hyötyä, sanoi Lea, kun kävi seurakunnan tilaisuuxissa ihan loppusuoralla.
ellauri009.html on line 896: Kun tein toiminnan mallia yhdistämällä peliteoriaa ja modaalilogiikan malliteoriaa joskus kolmikymppisenä, tuli uskon ja toivon eroxi tämä: rationaalinen pelaaja uskoo sen mikä seuraa pelin ratkaisusta, niissä tulevaisuuxissa missä kaikki pelaajat noudattavat optimistrategioitansa. Se toivoo sitä, mikä toteutuu sen omissa optimaalisissa lopputulemissa. Jos vaikka joku toinen mokaisi, tai jos sattumalla olisi sormensa pelissä, niin toive voisi toteutua, vaikkei se ehkä ole todennäköistä. Mut niin kauan kuin ei ole hengityskoneessa eikä intuboitvava, on toivoa. Ja ehkä sittenkin! Ehkä vainajallakin on toivoa, niin ainakin toivovat ne joilla riittää siihen uskoa. Siis tahtoa uskoa.
ellauri009.html on line 1521: Onko maailmanloppu edellä aikataulusta?
ellauri009.html on line 1541: Pankkikriisi, banaanit loppuu, tulee nälänhätä.
ellauri009.html on line 1556: loppuja tekee porukat kelvottomiksi
ellauri009.html on line 1769: ois sota loppunut.
ellauri009.html on line 1806: Pelit miinus päätöksentekijät on nondeterministisiä, niitä me pelaajat oikeasti pelataan, mutta niiden lopputulos on määrätty tai nopanheittoa, koska me päätöksentekijät ollaan osa tätä maailmaa.
ellauri009.html on line 1821: Newton äkkäs painovoiman, mut kaikki loppu meni siltä aivan pieleen, ne alkemiat ja muut.
ellauri011.html on line 18: loppuun
ellauri011.html on line 104: Syyskuun loppua
ellauri011.html on line 110: Yksi loppumaton raide vie tästä pohjoiseen. Entinen on jäänyt taakse, tulevaa on vähänlaisesti. Juna puuppaa haikeasti pienen aamupuupituksen.
ellauri011.html on line 794: No mikäs on sit loppuvitsi, kirjan opetus? Se että lempi ompi vapaata, free of charge. Ainakin vaurastuneille setämiehille.
ellauri011.html on line 865: Paulo ei tiedä missä se ite loppuu ja mistä alkaa muut.
ellauri011.html on line 941:
Vittu, tässä läpyskässä tosiaan ON epilogi kuin el Zorrossa, sellanen oikee kuinkas sitten kaikille kävi loppupeleissä:
ellauri011.html on line 1100: Tehdään pilkkaa kylän herrasväestä, jotka myisi sielunsa 11 kultaharkosta. Sillä muka Winsconsinin asukkaat ja niiden lapset pärjäis loppuikänsä. Alle euro päivässä per nuppi. Halpaa on eläminen missä tää Viskoosi nyt onkaan, brasseissako vaiko ehkä Pyreneillä. Siellähän kani bunkkaili kai aikanaan, siellä on enää mezästäjiä ja turisteja. Ja oli kelttejä. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
ellauri011.html on line 1123: Ei perhana, juoni senkun sakenee, tästä tulee entistä farssimaisempaa enkeli-piru-ottelua, kuin Pratchettin ja Gaimanin Good Omens ilman läppiä. Elefantit vuorten yli lampaat päänsä päällä peruukkeina. Jaxaakohan tätä loppuun vaikkei ole paxu kirja, Berttaa laihempi.
ellauri011.html on line 1125: Kohelon pyörittelyistä ei tule loppua, milään ei näytä johtavan yhtään mihinkään. Toisaalta ja toisaalta. Siinä on kyllä ainesta hipixi, vaikkei papixi.
ellauri011.html on line 1283: muistella näin loppukaarteen alettua,
ellauri011.html on line 1370: luurissa väpisee, akku loppuu - Näkemiin!
ellauri012.html on line 18: loppuun
ellauri012.html on line 267: Voi surkeus! Onpa hullua selitellä näin. Täällä on vaan jumalankuvia, ja mä puhun vaan miehistä! Sä olit julma aihe tähän käytökselläs, senkin uskoton! Pitikö sun kerralla katkaista tää suhde! Mikset edes huijannut mua jonkin aikaa sen sijaan että heti hylkäsit? Olisit edes antanut jotain loppumerkkejä rakkaudesta, mä olisin kyllä uskonut ne. Mutta turhaan uskottelen itselleni että sä voisit olla uskollinen; sä et ole esittänyt mitään lieventäviä asianhaaroja. Mun oikeesti pitäis nähdä sut, mut jos se ei onnistu, tyydyn pariin riviin sulta postissa. Onko se nyt rakastavan niin vaikee kirjoittaa? En pyydä niitä sun opettavaisia kirjeitä, joilla tavoittelet mainetta; mä haluun vaan kirjeitä suoraan sydämestä, mitä käsi ei edes voi kirjoittaa kyllin nopeasti. Miksi petin itseäni toiveilla että sä olisit kokonaan mun, kun menin nunnaksi, ja lupasin elää niiden lakien mukaan? Siinä en oikeasti luvannut muuta kuin olla yksin sun, ja suostuin vankilaan jonka sä mulle määräsit. Vain kuolema saa mut pois tästä luostarista johon sä mut länttäsit; ja sit mun tuhat odottaa täällä sun tuhkia pölistäkseen vielä maassakin sun edessäs.
ellauri012.html on line 307: Tyydy tähän näin komeeseen lopputulokseen; tee hyveestäsi malli miehille ja enkeleille. Ole nöyrä lastes edessä, laula ahkerasti kuorossa, pidä kova kuri, lue uutterasti; uhraa jopa vapaa-aika hyötyliikuntaan. Oletko sä saanut viran niin helpolla ettei sun tarvi nähdä yhtään vaivaa? Kun kerta annoit mun käyttää sua hyväksi ja opettaa sulle kiellettyjä juttuja, älä nyt vastusta näitä hyviä neuvoja jotka mulle inspiroi nyt armo ja uskonto. Mun on tunnustettava että tähän asti ajattelin olevani parempi naimisen opettajana kuin uskossa uimisen tai niiden asioiden puimisen. Mun hyvästä supliikista on ollut pelkkää harmia. Mun sydän, joka juopui hekkumasta, keksi vaan niitä sanoja, jotka sopi siihen tarkoitukseen. Syntisten kuppi kallistuu niin ihku makeasti, että meillä on luontojamme suurta taipumusta maistaa siitä, ei sitä tarvi kahdesti tarjota. Pyhimysten tuoppi taas on täynnä niin pahanmakuista juomaa, että yhtä luonnostaan sitä kammotaan. Ja sit sä ihmettelet miks mä pelkurina tarjoon sitä ensin sulle. Syytä vaan, olet oikeassa, enkä mä voi kyllin ihailla sua et sä menit siihen halpaan. Kanna siksi rohkeasti risti jonka otit niin visusti vastaan. Juo pyhimysten litran tuoppi pohjaan saakka, äläkä kato muhun päin, anna mun juosta sua pakoon noudattaen apostolin (ja sopuleita pakenevan Roope Ankan) käskyä: Karkuun!
ellauri012.html on line 319: Sun on paras tietää, että siitä lähtien kun näin sun täysin omistautuneen vaan mulle, kun näin että olit kaiken rakkauteni arvoinen, kuvittelin etten voisi rakastaa sua enää. Ajattelin että oli aika lopettaa antamasta rakkauden merkkejä, ja tuumasin, että nunnalupausten ansiosta olit nyt taivaan erityisessä suojeluksessa, etkä enää mun akka etkä taakka. Mustasukkaisuuteni näytti kuolleen pois. Pelkkä jumala mun kilpakosijana ei olis iso riski; ja tyynempänä kuin koskaan ennen saatoin pyytää yläkerran kuomaa "ottamaan" sut tyystin "pois" mun silmistä. Mutta aika ei ollut kypsä pyytää sitä niin hätäisesti, eikä mun usko riittänyt sen toteutumiseen. Välttämättömyys ja epätoivo oli mun tointen motiivina, ja siksi se oli taivaalle enemmän loukkaus kuin uhraus. Jumala hylkäsi mun vienon ehdotuksen, ja jatkoi mun rangaistusta jatkamalla sun elämää ja mun tunnesidettä. Nyt mun täytyy kantaa sun lupaushuijauksen taakka plus sitä edeltäneet tekoseni, ja tulla kidutetuksi päivieni loppuun saakka. Vituiksi meni.
ellauri012.html on line 334: Jotkut jumala pelastaa panemalla ne kärsimään. Rukoileppa siis sinä että minä pelastun, sä joka itket niin paljon ja olet hyvin pyhä. Ja herra, vaikka mun sydän rakastaakin sun luomusta, sun käsi voi putsata sen muusta kuin rakkaudesta suhun. (Siitä ei kyllä tule lapsia, mut mullahan on jo yksi jossakin.) Paras rakkaus Heloiselle on nyt jättää se rauhaan sinne luostariin. Sen mä oon nyt päättänyt: tää kirje on mun laitimmainen erehdys. (Erehdys: niitä tuli vielä lisää.) Moido. Jos mä kuolen täällä, niin mä käsken että mun ruumis viedään Parakleteen. Sittenhän sa näät mut siinä kunnossa; ei siksi, et sä itkisit, koska se on myöhäistä; vollota mieluummin nyt ja sammuta sillä mussa palava roihu. Vaan siksi, et sun pitää nähdä mut jotta sun usko vahvistuu kun näät tän haaskan, ja mun loppu kertoo paljon puhuvasti miten käy kun rakastaa munatonta miestä. Toivon et sä haluisit kuoltuasi tulla haudatuksi jonnee lähelle. Sun tuhka on sit jo suht turvassa, varsinkin kun mun munat meni roskikseen. Ja sun kanssa mun hauta näyttää hienommalta ja meistä tulee julkkikset.
ellauri012.html on line 349: Kun olet vaeltanut vaellukses loppuun täällä alhaalla, sanoit että haluut tulla haudatuksi Parakleteen tontille, jotta sä olisit aina mun silmien alla ja mielessä. Luulitko että sun mun mieleen kaivertamat jäljet voi koskaan kulua jäljettömiin, tai että mikään ajan kulu voi kuluttaa pois sun hyväntekeväisyyksien muiston täältä? Ja milloin mä ehtisin noita sun vaatimia rukouksia pomiloida? Hemmetti! Mulla on sillon tuhat muuta huolta, sillä semmoinen onnettomuus ei jättäisi hetken rauhaa. Voiko mun heikko järki kestää sellaista runkutusta? Kun mä olen hulluna ja raivoon taivastakin vastaan, mä en pehmitä sitä mun huudoilla, vaan haastan sitä haukkuen. Miten mä sit rukoilisin ja miten kestäisin suruani? Mä lähtisin mieluummin messiin kuin järjestäisin sun hautajaisia. Sua varten, Abelard, mä elän, ja jos sut temmataan pois multa, ei mulla ole mitään käyttöä mun kurjille päiville. Aargh! Mitä valituksia mä voisin tehdä jos taivas julman säälin vallassa säästäisi mut sillä hetkellä? Kun mä vaan ajattelenkin tätä viimeistä eroa, mä tunnen kaikkia kuoleman tuskia; millaista se sitten tulee olemaan jos se kauhea hetki joskus koittaa? Älä hittovie tunge mun mieleen niin surullisia ajatuksia, jos et rakkaudesta niin edes säälistä.
ellauri012.html on line 355: Abelard hyvä, sääli mua! Onko kukaan koskaan ollut näin onneton? Mitä korkeemmalle sä korotit mut muiden naisten yli, jotka kadehti multa sun rakkautta, sitä suuremmin mä kärsin nyt mun menetyksestä. Mut korotettin onnen huipulle vaan että putoisin sitä rajummin. Mun mielihyvät oli vailla vertaa, ja nyt mikään ei vedä vertoja mun kurjuudelle. Kerran mun iloa kadehti mun kilpailijat, mun nykyinen kurjuus säälittää kaikkia ketkä näkee mut. Mun onnenpyörä on aina käynyt ääripäissä, se on kasannut mulle suurimmat lahjat ja sitten suurimmat kärsimykset; ovelana kiduttajana se on tehnyt koettujen ilojen muistosta loppumattoman kyynellähteen, kerran ne oli tosi hieno lahja, nyt pois otettuina sanomaton suru. Siinä sen ilkeys on onnistunut totaalisesti, ja mun nykyiset tuskat on suhteessa yhtä katkerat kuin kokemani hekkuma oli suloinen.
ellauri012.html on line 361: Ja sama paha henki teki Heloisesta Abelardin kuohitsimen. Ainoa lohtu mikä mulla on on että mä en tehnyt sitä tahalteen, mä en petkuttanut sua; mut mun uskollinen rakkaus koitui sun tuhoksi. Ehkä mä teinkin tyhmästi siinä että mä rakastin sua niin järkkymättä, mut en mä osaa sitä katua. Mä yritin miellyttää sua oman kunniani kustannuksella, sain siis mitä ansaitsin, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Niinpian kuin olin varma sun rakkaudesta, en vitkastellut hetkeäkään ennenkuin annoin sulle; Abelardin rakkaus oli mun mielestä niin suuri kunnia, ja mä kaipasin sitä niin kärsimättömästi etten voinut olla uskomatta siihen heti. En käyttänyt kunniallisuuden ja väheksynnän puolustusaseita; nää keinot joilla me naiset vastustetaan miesten välitöntä tyydytystä ei mua paljon hidastanu. Mä yritin vaan vakuuttaa sut mun tunteista. Uhrasini kaikki mun rakkaudelle, ja annoin velvollisuuden antaa tietä pyrkimykselle tehdä onnelliseksi sen ajan kuuluisin ja sivistynein julkero. Jos mikään näkökohta saattoi mua hidastaa, se oli just mun rakkaus. Pelkäsin että jos mä annan heti kaiken, niin sä pitkästyt, ja etsin uutta jännitystä jostain muualta. Mutta sun oli helppo vakuuttaa mut ettei siitä ollut pelkoa, enkä mä sitä halunnutkaan. Mun oisi pitänyt ennakoida muita todennäköisempiä ikävyyksiä, ja ottaa huomioon että ilojemme menetyksestä voisi tulla mun loppuelämäni kurjistus.
ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri012.html on line 446: Hoohoo jaajaa Heloise, estä tää ikävä lopputulos, ja elä siivosti, että vältät syntisille varatut rangaistukset. En tässä tohdi enkä ehdi kuvata kaikkia noita hirveitä kidutuksia, jotka seuraa syntisestä seeveestä. Mua itseäni hirvittää kun kuvitttelen niitä. Ja kuitenkaan, Heloise, mäkään en osaa kuvitella mitään yhtä kauheaa kuin ne oikeet kidutukset, täkäläinen tuli on vaan heikko heijastus siitä mikä siellä roihuaa. Ihan luettelemattakin tuomittujen loputtomia kipuja, niistä on eri kurjaa olla eri paikassa kuin jumala. Miten kukaan joka uskoo tähän uskaltautuu syntihommiin? Hui! uskallettaisko me uhmata sua siellä ylhäällä? Vaikka taivaan ilot ei ketään vakuuttaisi, niin joutumisen tollaseen kurjuuteeen luulis riittävän pelotukseksi, ettei ruveta sille yhtään niskuroimaan.
ellauri012.html on line 681: Tärkimöille on HS:n toimituxessa valmiit nekrologit, josta puuttuu vaan kuolinpäivä ja loppuvitsi. Kokeilen samaa.
ellauri012.html on line 700: Nousi kuolleista, hallizee nyt pilven päällä suomea savoa ja sysmeä hilijoa ja kovoa. Piti loppumattomista kesälomista maalla niinkuin taivaassa. Puuhasteli mieluusti kotona ja pihalla, joskin tumpelosti.
ellauri012.html on line 720: Tähän tulee sitten loppuvizi.
ellauri014.html on line 17: loppuun
ellauri014.html on line 546: Pariisissa tyttöjä valvotaan silmä kovana, mutta rouvilla on aika vapaata. Ted tykkää päinvastaisesta järjestelystä: Naimattoman Julkun kaa on kivaa nussiretkellä, mutta jos oltais naimisissa, niin kyllä loppuis siltä hutsuttelu. Teddy peukuttaa naisten alistamista ylistämällä. Juulia on pantu pedestaalille, noin on hyvä, täst mie piän, älä liikahda. Sitä kismittää pariisilaisten naisten lähes tasa-arvo joissain ja lähes yliote joissain asioissa, ja siihen liittyvä sukupuolten mutkattomampi viestintä. Se ei tunnu kivalta.
ellauri014.html on line 603: Julkku oli ollut liikuttunut kun Pröö tunnusti pikku kepposensa porttolassa. Se oli niin kiltisti tehty, et Jullen mustasukkasuus loppu siihen. (Tää on kyllä NIIIN miesten aivotyötä tää juoni.)
ellauri014.html on line 633: Selasin nopeesti loppuun. Julkku saadaan hengiltä loppuvizeissä. Pröö, Wolmari ja niiden lapset jää suremaan. Ei tästä tule nähtävästi lasta eikä paskaakaan. (Mut täähän onkin Roope-enon tuotantoa, peukaloisten käsikirja, sitä oli kaikki ensimmäiset romaanit.)
ellauri014.html on line 674: Siihenhän noi pelottelijatkin tähtää mut typerällä tavalla. Kaikki sellaset syyt et "täst on sulle henkkoht ehkä jotain hyötyä loppupeleissä" tai et "muuten sun käy vielä köpelömmin", eli tulee sitten jälkeenpäin turpaan joltakulta vielä pahemmin, on perseestä. Alkeellista paska moraalia, koirankoulutusta, naksutus ja keksiä.
ellauri014.html on line 1019: Hurraa loppu häämöttää, valo pilkottaa Gotthardin tunnelista. Tää on viimeinen tuotantokausi ennen sarjan hyllytystä. Hakekaa naposteltavaa ja olutta, käykää kusella, mutta pysykää kanavalla.
ellauri014.html on line 1021: Vähän lupaillaan jo Jullen hautajaisia, jengi näkee siitä enneunia. R. kerto jossain toisaalla et eräs tyranni katkas pään varuix hemmolta joka unexi sen puukottamisesta. Älä unta nää. Nääkin lie sellasia toiveunia, päästäispä jo tosta saarnaajasta, loppuis iänikuinen vekutus. Et onkin otsaa hymistellä entisellä sakkolihalla.
ellauri014.html on line 1023: Clairella on puoli vuotta kolmeenkymppiin, siihen ikään saakka salaatin saa sekottaa sormilla. Six se alkaa pehmitä ajatuxelle tulla Jullen haaskalle. Voishan se olla haaskaakin, että öisin olis muuta tekemistä kuin odotella aamua. Ei menis puolta elämästä harakoille. Mut ei se sentään lähde ihan noin vaan mukaan Clairen sen ja Tedin varalle kaavailemaan pompitukseen, sevverran sillä on sentään selkärankaa jäljellä. Paizi ei, loppupeleissä se kaikitenkin jättää kohtalonsa päättämisen keisarinnan huolexi, jos noita naisten välisiä kiekuroita jaksan oikein tulkita.
ellauri014.html on line 1029: Markiisitar on niin pahoillaan loordin naimapuuhista että sairastuu raivosta ja kuolee sopivasti. Se oli sen loppu, ajattelee Loordi pakana. Hard rock hallelujah.
ellauri014.html on line 1123: Tästä etiäppäin loppun saakka Pröön kirje lähtee ihan longiksi, se on vaan Rusoon oman "filosofian" pyöritystä. 1700-luvun moralisointia, teollistuvan yhteiskunnan johtoportaan angstia, että mikä olis paras peitetarina. Mikä satu ize uskoa, mitä pajunköyttä uskotella alamaisille. Vähän sellasta Benthamin ja Millin tyylistä utilitarismia: mikähän vaihtoehtoinen totuus toimis parhaiten. Meemiteollisuuden höyrykoneet yskähtelee käyntiin. Nykyisin ne hyrrää ihan täysiä. Vaihtoehdot löytyy kaikki netistä. Siellä luuraa kaikki pilven päällä kyylääjät, ihmisten phishaajat.
ellauri014.html on line 1139: Tässä kohtaa joko alko Rusoota itteäänki tympästä, tai sit sen kustantaja vihelsi pelin poikki, kun kuusisataa tiheellä kirjotettua sivua tuli täyteen. Juliesta tehdään kyllä pikainen loppu, se ikäänkuin liukastuu vaan saippuaan. Jollain piknikillä se hyppää kengännauhoihinsa kompastuneen pojan perään jorpakkoon ja saa vettä väärään kurkkuun, vilustuu yhtä pahasti kuin esi-isämme Kalle-Kustaa, ja se on auf Wiedersehn. Tän meille raportoi tähän asti vaiti ollut kotihengetär Fanchon.
ellauri014.html on line 1143: Wolmar ramppaa sillä aikaa mezälössä kiroillen noutajaa, joka jättää vanhan äijän vaille vaipanvaihtajaa. Sitse karkaisee mielensä ja juoxee kertoo Jullelle et lääkärin mukaan se ois nyt loppu slut. Ylläri, köhii Julie, siltähän tää on vähän tuntunutkin. Mut venaa vähän, mulla on sulle vielä yhtä ja toista opetettavaa. Vielä yxi pitkänläntä saarna odottaa.
ellauri014.html on line 1161: Julle aloittaa saarnan hartaasti kuin Olavi, alkaa sitten lämmetä, käy kuumana, keinuu kantapäillä, loppupäässä messuaa kuin kuumeessa, on ihan liekeissä juuri ennen aamenta. Mun moraalinen elämä on nyt läpi, moraalittomasta alkupätkästä ei nyt puhuta. Loppu on pelkkää peruskauraa, kalmokandidaatin normipäivää. Kiltin iskän syliin on kiva uinahtaa, se ei potki mua mahaan ainakaan.
ellauri014.html on line 1165: No pappiin tää uppoo kuin veizi voihin, se antaa aplodeita seisaallaan, siinä ja siinä ettei se heittäydy Jullen jalkoihin siunausta vastaanottamaan. Tää on tosi upee kuolema, se uhoo, ihan parhautta, saisinx mä ottaa tän videolle ja näyttää mallix mun muille pokille!? Mikäs siinä, sanoo Julle, älä pidä kiirettä, mullakaan ei nyt ole tässä muita kiireitä. Pastori jää sankkaan kazomoon kai nähdäxeen, esiintyykö senkin nimi lopputexteissä ja kuinka isolla.
ellauri014.html on line 1167: Sit puhellaan taas lämpimixeen odotellessa, saarnaajien ammattiasioita. Pastoria harmittaa, et papit muistetaan vasta kun on loppu käsillä, ne lentää paikalle kuin korpit haaskalle mustissa höyhenpuvuissaan. (Tästä marisi setä Fénelonkin, lapsiakin pelottaa, eivät päästä silittää.) Ihmekkö tuo, silloinhan vasta testamentti avataan. Vainaat on avokätisempiä kuin elävät, mannaahan ei saa mukaan taivaaseen, eikä sitä viitti kaikkee jättää ahneille sukulaisillekkaan.
ellauri014.html on line 1168: Pikku lahjoituxesta voi olla sitäpaizi jokin hyöty loppupeleissä. Kanat tykkää mannajyvistä.
ellauri014.html on line 1176: Joo eiku ei rakas Wolmar, kylmä hoidan mun velvollisuudet loppuun saakka, tuu tänne peiton alle vaan, mä käyn kerrankin aika kuumana, kun on tää keuhkokuume.
ellauri014.html on line 1244: Claire on vieläkin aika sekobolzi. Wolmari yritti piristää sitä pukemalla Henrietten Clairexi, mut siitä tuli täydellinen bordelli, itkua ja huutonaurua. Outoja hyypiöitä täytyy sanoa. Hyvin outoja. Wolmarilta alkaa neuvot loppua, se huutaa Teddyä nelistämään avuxi.
ellauri014.html on line 1708: The aged year is near his end. lupaa ikääntyneen vuoden loppua.
ellauri014.html on line 1714: The hour of death draw near to me, kun multa alkaa aika loppua,
ellauri014.html on line 1889: tuimista loppupeleistä, kuoppabileistä ja käärinliinasta,
ellauri014.html on line 1942: hauskuutensa ja hommansa, ja tulevat loppupeleissä
ellauri014.html on line 1982: Irlantilainen Muruta-san eliskä Niall Murtagh sinnitteli 15v elinkautisesta Mitsubishillä. Lopulta kylästyi, otti lopputilin ja kirjotti kokemastaan kirjan nimeltä Sinisilmäinen salariiman. Japsulaiset osoittautu karseiksi kamikaze nazeiksi, ihan pilakuviensa mittasixi anaalisixi kusipäixi.
ellauri015.html on line 19: loppuun
ellauri015.html on line 103: Ehkä kolkkaa tasaisemmin, mutta voishan argumentoida että toi ilmes-tymisen
sananloppuinen trioli just tekee ilmaisusta vekkulin?
ellauri015.html on line 623: ei pelkkä tyhmä loppuvitsi ja hehetys.
ellauri016.html on line 19: loppuun
ellauri016.html on line 139: 9 Pitkän ajan kuluttua sanoi hänelle hänen vaimonsa: Mihin asti sinnittelet? Vastasi: Kas kun odotan vielä vähän aikaa elätellen toivoa mun pelastuxesta. - Mut kato nyt, sun muistokin on hävinnyt maan päältä, pojat ja tyttäret, noi mun mahanpurut ja kivut, jotka tyhjän vuoksi kestin kärsien. Ja sä itse mätä matoisena istut ulkona kaiket yöt. Ja mä vaan juoksen ympäriinsä palkkapiikana paikasta paikkaan ja talosta taloon, odottaen koska laskee aurinko, jotta voin levähtää vaivoistani ja kivuista jotka mua nyt ahdistaa. Sano nyt joku sana herralle ja tee loppu tästä.
ellauri016.html on line 546: Mut eihän luokkarajat siihen loppuneet. Kaikkialla misson hajurakoja on myös snobeja jotka niitä haistelee.
ellauri016.html on line 812: kirjan Runotyttö jänniin loppukäänteisiin.
ellauri016.html on line 830: voimakkaan vaikutuksen herkkään tyttöön. Ja loppu
ellauri016.html on line 1003: Kustoksen kunnia kuuluisi sen mielestä professori emeritalle Liisa Tiittulalle, työn ohjaajalle tässä eturivissä. Mut se on loppuun palvellut, se ei saa enää olla framilla vaikka mieli tekisi.
ellauri017.html on line 19: loppuun
ellauri017.html on line 47: Joo. Tämän lehen nimi on Puovo Lipposen seekkailuja. Siinä kerrotaan minusta itestän - ja tulloohan siinä Kalle-Kustaa X:ki maenitux ja muutamia muitai mite aena kullonnii tarvihtee. Joka kuukaus minä kerron uuven seekkailun ja ne ovat riima juttuja joka aenoo. Minä en millonkaan tarjoo huonoo tavaroo myötäväx - työhän tiijätte sen, poijaat, piän tääteen raatanaaloja ja viinoo suap Carlsonien kaapasta. Liittykääpäs nyt koeruuttanne ihan tästä numerosta lähin minun osakeyhtiööni, Carlson Oy:hyn. Minä paenan nappulaa Callen kanssa tiälä tavarataevaassa ja työ otatte ja luvette näetä juttuja. Minunhan ei tarvihe taevaan tavaroo kehua: työ tiijätte sen ennestään. Pirskatti! mikä teitä estää joka ikistä olemasta minun yhtiön hallituxen jäseniä. Pyyvätte papalta rahhoo niiku raatakaappiaan Oscar-poeeka ja sen tytär Tutu, ellei itellänne ou. Ettekä työ toesta näin jännittävee ja kaekinpuolin hyvvee lehtee sua näen halavala. Elekee jättee yhtään nummeroo lukemata, sillä kun ne loppuu, niittei sua ennee mistää paihti tiskin alta antikvariaatista mustanpörssin hintaan. Kerran kuukauvessa tavataan. Elekee olla hooboja.
ellauri017.html on line 609: In Euclidean geometry, the origin may be chosen freely as any convenient point of reference. Jokainen meistä on oman maailmansa napa, ja voi siihen tuijottaa, se on itsekullakin yhtä onnistunut ja ainutlaatuinen kuin toisilla. Napanöyhtää on jokaiselle sama määrä suotu syntyessä, vaikkei päivä paistakaan yhtä iplakasti joka puosta loppupeleissä.
ellauri017.html on line 967: Toinen laajalti vallitseva näkemys on, että osa kirjan ensimmäisestä puoliskosta (luvut 1–39) on peräisin historiallisesta profeettasta, ja niiden välissä on kuningas Josian aikana 100 vuotta myöhemmin kirjoitettuja proosakommentteja ja että kirjan loppuosa on peräisin juuri ennen Babylonin pakkosiirtoa ja heti sen jälkeen , lähes kaksi vuosisataa historiallisen profeetan ajan jälkeen, ja ehkä nämä myöhemmät luvut edustavat meneillään olevan profeettakoulun työtä, joka profetoi jo tapahtuneen mukaisesti.
ellauri017.html on line 1314: Paikkakuntanne lehtimyyjiltä voi Paavo Lipposen seikkailut tulla lopeasti loppuunmyydyksi. Tilaamalla etukäteen kaikki vuonna 1957 ilmestyvät numerot, ei Teidän tarvize pelätä sitä, että joku maamme kuuluisimman revolverisankarin jännittävä ja ihmeellinen seikkailutarina jää Teiltä lukematta.
ellauri018.html on line 18: loppuun
ellauri018.html on line 83: Onni et onnellinen loppu
ellauri018.html on line 285: Kun meret lämpenee, merivirrat pysähtyy ja meristä loppuu happi. Pulsaattorikone lakkaa pyörimästä. Kuollut meri ympäröi sitten koko planeetan. Siinä sopii useankin jeesuksen yhtä aikaa kävellä ja tehdä ihmeitä. Ajaa mereen sikalaumoja ja herätellä kuolleita. Niinkuin eläviä ei olisi jo tarpeeksi.
ellauri018.html on line 369: Jahka vesi nousee banglan napaan ja loppuu Afrikasta juotava,
ellauri018.html on line 653: Näät kun B Virtasesta lopulta tulee kiltti ja se päästää Pamin lähtemään kotiin, siitä tuntuu tyhjältä ja omituiselta. En suinkaan voi olla niiden vanhojen nurisevien israelilaisten kaltainen, jotka ikävöizivät takaisin sipulien ja kynsilaukan ääreen Egyptiin, sitte kun olivat siellä kärsineet niin raskasta orjuutta? Onx tää nyt sitä sadomasokismia? Onx herra Huu joku Udo ja Pamela Piki? No ei, se mistä Pam nyt pehmeni on et herra Huu vihonviimein tulee jalalle. Vallasta on valloittavuudessakin kysymys loppupeleissä. Saa mitä tilaa.
ellauri018.html on line 914: Lain noudattaminen on islamin avainkysymys, sillä juuri sillä tavalla ihminen hankkii ansioita, joilla hän voi päästä kuoleman jälkeen Paratiisiin. Islam ei tunne kristillistä syntien anteeksi antamista katumuksen ja uskon kautta. Sen sijaan viimeisellä tuomiolla ihminen joutuu punnittavaksi, jolloin hyvät teot ovat zarathustralaiseen tapaan vastapaino pahoille. Suotuisa lopputulos voi tällöin avata taivaan portit. Toisaalta Jumala voi armahtaa ihmisen, vaikka tämän pahat teot olisivatkin painavampia kuin hyvät. Mikään ei ole varmaa, sillä Jumalan tekoja ei islamissa voi ennustaa, eikä Jumala ole luvannut mitään.
ellauri018.html on line 918: Tää on kunnon darwinismin mukaista. Teot puhuu ja lopputulos ratkasee. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, vaan lopputulos. Ei mitään lällyä omatunto ja hyvä aikomus -löpinää. Helvetti on kivetty niillä. Me ollaan rattaita eikä vitun termostaatteja, tekoälyrobotteja, minijumalia.
ellauri019.html on line 18: loppuun
ellauri019.html on line 104: Nyt tulee loppu politiikkaan tiukkaan!
ellauri019.html on line 236:
Melko perinteistä Judentumia. Alkupää on naisen valitusta, loppu miekkosen. Hepreassa sen näkee muodoista. No muodoista sen näkee muutenkin. Ehkä alkupään runot on Neiti Näpsältä.
ellauri019.html on line 269: Meidän sydämem riemu loppui, meidän dantzim on käändynyt murhexi.
ellauri019.html on line 276:
Jeremian walituswirten loppu.
Varsinaisia menekkikappaleita oli jonkin aikaa kuulonvaraisesti sanoitetut mamubiisit. Nyt ei taida sekään enää naurattaa kumpiakaan osapuolia. Nunnuka nunnuka lailailaatkin ovat täysin sopimattomia. No olihan ne tosi törkeitä, vitun lantalaiset hahattaa. Ällö Rampe Pirkka-Pekka pyysi jopa anteexi, sitä odotetaan poliitikoilta nykyään valehtelun välimerkkinä. Se toinen, mikäs sen nimi olikaan, ookke-hookkan, ei dekantoinut. Nehän teki pilkkaa myös mustalaisista, ja se onkin ihan ookoo nyt, kiitos Veijo Balzarin. Niilin hanhet oli MTV:n loppukevennys. Persulaiset kävi kevennyxellä kurdiparan karvakämmenellä. Se on karhun elämää, saa mettä kämmentää.
ellauri021.html on line 1010: loppuun
ellauri022.html on line 16: loppuun
ellauri022.html on line 245: Silloinhan se on järkevää, vai mitä? Sillä mitä tässä lopultakin haetaan ellei iloa? Niinkuin Petsku oivalsi: asioita tehdään viime kädessä sixi, että se on kivaa. Kivaa pitkällä tähtäimellä, kiva keskimäärin, kivaa mahdollisimman monille, juujuu, kaikenlaisia varauxia ja tarkennuxia, silti: kivaa, loppupeleissä.
ellauri022.html on line 267: Luisa on aika hyvä hassuttelija. Sillä on koko lailla huumoria, niinkuin LM Montgomerylläkin. Kuin myös Austenilla, Kinsellaa unohtamatta. Se pelastaa tyttöjen kirjat opettavaisuudelta. Aika järeetäkin satiiria sillä on. Kielikellot kuiskii että olis hyvä koko perheelle jos rouva Shaw, hmhmh, pääsisi rauhaan. Luisa näyttää että sitäkin tarvitaan, pitämään toimettomana pörräävä Tomi hengissä. Pikiä halveerattiin, mutta se teki Lean ja Paulin loppuelämästä siedettävää. Saku toi Sirkan elämään sisältöä. Kaikilla on joku tehtävä luojan suuressa ja suht sekavassa suunnitelmassa.
ellauri022.html on line 297: Luisa kuoli lavantautiinsa 55 vuotiaana 2 päivää isä Alcottin jälkeen. Hoiti iskän loppuun saakka kuten paxu Maud. Että sellaista feminismiä.
ellauri022.html on line 419: Kilppeyden peliteoria on vähän kuin charity. Rikas antaa paljostaan, osoittaa sillä et sillä on kapassiteettia. Sen verran on tässäkin tit for tattia, että kiitollisena pitää olla saamapään, nöyränä siunata antajaa, äänestää sitä, olla sen tiimissä toisia mahtavia vastaan. Auta armias köyhä jos nouset kyykystä ja alat keulia. Siihen loppuu almujen jakelu ja hyväntahtoisuus.
ellauri022.html on line 472: David möi, vaikkei niin hyvin kuin Pollyanna. Tää oli suursodan aikaa 1916, ennen loppumelskeitä.
ellauri022.html on line 618: Sirin loppuselvittelyä ei voi lukea kuin huuli pyöreenä. Onkohan sille jotain tällästä oikeesti sattunut? Siinä on samanlaista koetun tuntua kuin Ivana Trumpin avioerossa. Siri ON tyylipillu, all right. Dorothyxi pukeutunut Burton on nolo deus ex machina. Taisteleminen Max paskiaisen kirjeistä just niin naurettavaa kuin narsu sanoo. Täähän on läpeensä tuttua jenkkisaippuaa. Uhkaillaan lakimiehillä.
ellauri022.html on line 718: Se eli melkein oktogenaarixi, vaikka menettikin fakulteettinsa loppupeleissä. Hautasi useimmat seuraajansa. (Sikäli kuin muisti.) Se sanoi paraax kaverixeen Thoreaun, jonka kanssa se oli ilmiriidassa. Unohti lopulta oman nimensä. Kysyttynä miten jaxelee, vastasi: "Oikein hyvin; vintillä on matot rytyssä, mutta muuten paxusti."
ellauri022.html on line 999: Elokuva Limbo oli erittäinkin hyvä kurkistus asylum seekersien kurjuuteen Skotlannin syrjäkylillä. Ja toisin kuin esim Guardianim yms länsikriitikot sepusti, sen loppu oli alavireiseltä virityxeltään juuri oikea. Trust anglo nincompoops to expect a happy closing to their own inhumane treatment of the other half. Ei tossa ole kyllä yhtään mitään happya. Afganistanilaisen kana Freddie Jr. joutui varmaan pataan Farhadin hylättyä sen.
ellauri022.html on line 1007: loppuun
ellauri023.html on line 17: loppuun
ellauri023.html on line 27: Ruozinnoxesta Den moderlöse Olavi on painos loppu. Se kuitenkin muistuttaa, että Olavi oli vaan puolixi orpo, olihan sillä isä elossa. Ja paha äitipuoli. Wilho Pylkkäsen tarina sukupuolenvaihdoxella. Alkuperäisteosta on 1 kpl SKS:n kirjaston varastossa. Ei ihan Ivana Trump-luokan bestselleri, tai Raamatun. Niiden sankarien koettelemuxet kiinnostaa laajempaa yleisöä. Orpo Olavi on huutavan ääni korvessa. Korvessa harva kuuntelee huutoa. Jos puu kaatuu korvessa ja korppikaan ei kuule, tuleeko siitä ääntä ollenkaan? Ehkä jumala kuulee julkkista jota kukaan muu ei nää.
ellauri023.html on line 245: Vaimokin tulee mukaan ihan sivulauseessa vasta loppuvizeissä. Sen mielipidettä ei tarvize edes kysyä. Uskonasiat on miesten juttuja. Nainen olkoon turpa kiinni seurakunnassa, kun junanlähettäjät puhuu.
ellauri023.html on line 252: (Ei tosin ihan huipulla. Oikeastaan jeesuxella ei ollut paha alku, jos Renan ja Lipsius on oikeessa. Sehän oli pikemminkin aika kermaperse, lukuunottamatta syntymisen aikoja. Olihan sillä kateelliset velipuolet, mutta vasta loppupeleissä tosi vaikeeta. Ihan kivaa kerrotaan myös buddhan nuoruusvuosista. Eikä Muhametillakaan mennyt kovin huonosti, jos ei lasketa sen ekaa puumavaimoa.)
ellauri023.html on line 442: Talasniemen mäessä, loppupeleissä rollaattorin kahvoissa. Yhtenä iltapäivänä
ellauri023.html on line 492: loppuun saakka, mitä onnexi ei kovin kauaa kestänyt. Wilho rakensi sotien välisenä kesänä
ellauri023.html on line 562: Kinsellan Soitellaan, soitellaan on myös mainio. Nolojen tilanteiden nainen iskee taas. Mut huomaa edistys johku Rousseauhun verrattuna: vaik Poppy nolostuu, se ei enää häpeile. Nolo ei selviä niin hyvin kuin ize tahtoisi, ja kilpailijat nauraa. Häpeilijä kyyristelee pahexuvien anoppien ym tuomizevien seurakunnan vanhimpien edessä. Suunnilleen ainut kerta kun Poppy tuntee häpeää loppupeleissä, on kun se aiheuttaa pettymyxen häävieraille, pyörtäessään pyhät lupauxet, tai niiden antamisen oikeammin. Menee juhlat pilalle. Se ei tahtoisi tuottaa muille pettymystä. OK, saa olla kiltti muille, muttei tartte nöyristellä.
ellauri023.html on line 841: loppupeleissä, tai se haihtui jotenkin vaan tyhjään vaatteiden sisältä.
ellauri023.html on line 843: tosin ihan loppuvizi jäi vähän monitulkintaisexi. Se Finn ei halunnutkaan
ellauri023.html on line 928: Räpyttelee silmiään jättisalissa. Tätäkö tää nyt on, loppusotako nyt on tulossa?
ellauri023.html on line 938: Onko tullut maailmanloppu? ydinräjähdys? Apua, missä kaikki on?
ellauri023.html on line 1087: Tää on julkkisten perusongelma, täytyy tietää kelle virnuilla ja kelle voi huutaa painu helvettiin. Eesus antoi hienosti anteex puukottajalle. Siitä Vessa-Matille tulee mieleen Sirkku-serkku, Toini-täti, Juli Auervaara, isä, käsirysy, onpa hidas ja pitkästyttävä tää jorina. Ei sixi, vaan sixi. Ploiri ei muista nimeltä Vanhan kellaria. Kauheeta. Mahtavaa, sanoo Eesus. Vessa-Matin isä teki pojilleen olumpialaisiin nimikirjoitusten keruukansion. Nykyään Vessa-Matti menee selfieen kenen kanssa vaan, ja antaa nimikirjoituxia jos vaan joku viizii pyytää. Ketä kiinnostaa? Tää tulee kestää kyllä kauan, jaxaakohan tätä loppuun asti jukertaa. Ykkösjoukkueen kakkosmaalivahti, kakkosjoukkueen ykkösmaalivahti, hoojiikoon kolmosmaalivahti, kakkosmaalivahti, läpyläpyläpy, huoh.
ellauri023.html on line 1103: Auschwitz täytti juuri vuosia. Hassunnäköinen Leevi-serkku, Damiano Malabaila eli Primo Levi (1919), joka osallistui leirille, kuoli '87 pudottuaan kerrostalon rappukuiluun. Kuolema todettiin virallisesti itsemurhaksi, mutta ystävät ja ihailijat ovat kyseenalaistaneet päätelmän: heidän mielestään niin vimmaisen elämänhaluinen mies ei tappaisi itseään. Jotenkin Nykin Judentumia se näpäsi, että hemmo selvii Auschwitzistä muttei saablari selviä loppusuorasta, jaxa vaivaista satasta sileetä, kaatuu rappuihin. Levi ei jättänyt itsemurhaviestiä. Mikähän se oisi ollut? "Hei me lennetään!"
ellauri023.html on line 1105: Oliko se vimmaisen elämänhaluinen enää vanhana? Missä se asui? Oliko se ärsyttävä? Naapuritko nakkasi sen porraskuiluun, väkkärämäisen vikkelän pikku sionistiukkelin? Veivät loppuun sen, mikä aikanaan jäi kesken Aatulta?
ellauri023.html on line 1115: Sillä oli onnea. Sota oli melkein loppu, ja nitistysleiri henkitoreissa.
ellauri023.html on line 1126: New Yorkerin toimittaja miettii lopuxi: tunteita ei tarvita, riittää seppous. Enterprise is enough. Siinäpä vasta amerikkalainen loppuvizi Levi-serkulle. Ei ihme jos se loikkas päälleen portaikkoon.
ellauri023.html on line 1156: Torinolaiset ei ole mitään saapasmaan valtalinjan pizzakokkeja ja häslääviä spagetin pyörittäjiä, ne on enemmän kuin pikku saxalaisia, insinöörejä. Ironian mestareita, niinkuin Wolfram Roth. Kun kurjuus loppui, Leevi jatkoi elämää. Tääkin on New Yorkerieiden miälestä jotenkin säädytöntä.
ellauri023.html on line 1174: Leevi kommentoi Jean (Hannes) Ameryn izaria 65-vuotiaana "rather tartly": leirillä semmoinen oli ylellisyyttä. "Elämisen business on paras suoja kuolemalta, eikä tää koske yxinomaan leirejä." Jos Leevi ylipäänsä teki izarin, siltä sitten loppui kai se business. Lapsia ei sillä ollut, dementti äiti vaan ja se tyly Lusija. Niitä kohtaan ei sillä riittänyt sitten enää sääliä.
ellauri023.html on line 1203: Nyt olen päässyt pienen ohukaisen vihreen kirjan loppuun. Se oli surullinen, muttei masentava. Loppu oli aika lyyrillinen, siis epätodellisen oloinen. Ei käynyt hyvin eikä huonosti, ei oikeastaan käynyt kuinkaan. Ei sattunut. Herttaisia kesämuistoja, sellaisia just joita 60 vuotias täti voisi kertoa 30-luvulta. Kivasti kertomuxen fokus lopuxi nyrjähti, ei enää tiennyt kuka puhuu mitä kenelle. "mezä missä poimimme isäsi kanssa mustikoita kerran". Syöpäinen tyttö lähtee kuplassa elänyttä, jäihin ehkä pudonnutta poikaa vastaan. Kuolema on orjantappura jonka kautta päästään kiinni rubiiniin, runoili Karl Venneberg, Gunnelin ikä- ja ehkä opiskelutoveri, nelkytlukulaisia. Niinpä niin. Uskokoon ken voi.
ellauri023.html on line 1232: Merkittävin evästys, jonka sain [Dilemman pj:n] tehtävään, oli että yleiskokoukset ja muut Dilemman tilaisuudet on kyettävä johtamaan niin, ettei niihin aina ympäripäissään saapuvalle Pertti ”Lande” Lindforsille anneta puheenvuoroa, koska siitä ei tule loppua ja kaikki tietävät, mitä hän sanoo Georg Klausista. Onnistuin kohtuullisen hyvin olemaan huomaamatta ja kuulematta hänen puheenvuoropyyntöjään.
ellauri023.html on line 1244:
Tapasimme loppukesällä Saariselällä isän ja Petterin kanssa kaverinsa kanssa vaeltavan Pertti Rovamon 1970. Sitten tämä ettei ollut ei-assilaisten kanssa erimielisyyksiä dilemman hallituksessa. Savustuin sieltä ulos kun viimeinen itseni lisäksi ei-assilainen Mirja Metsola ilmoitti liittyneensä seuraan. Rovamo disainasi äänestyksen, jolla mut olisi nollattu tai suututettu ja kävelin ulos. Jätkä ei saa sitä anteeksi vaikka tilaisi ruokalähetillä helvetistä Ketoselle hehtolitran vissyä ja suolatun maitovalaan.
Miten surkea on epäonnistunut klovni, miten säälittävä epäonnistunut satiirikko! ei ole viheliäisempää olentoa! Siinä hän seisoo kaikkien edessä aatteen piiskaamana!
No nyt on kyllä sattunut Aarnea pahasti nilkkaan, kalikka kalahtanut kipeästi, kun sylikoira näin kovaa älähtää. "Kaikkien edessä", sepä häpeällistä. Linssiluteen kadotus. Pahempi kuin äidin viza paljaalle pepulle.
huumori=komiikka+opetus
. Mitähän tässä pitäisi uskoa? Koska kirja on käyt kaz loppu, ehkä tätä, tuntuuhan se jo lopettelevan. Laiturin pää häviää usvaan, niin sanoaxeni. Aarnen pylly vilahtaa hetken ja kuuluu etäinen molskahdus. Pitiköhän se kiinni nenästä. Kivenkin lopetus on harras. Kiveen jos lyö varpaansa laiturilta mennessä voi kiroilla hartaasti.
huumori=komiikka+tyyli
. Aika erilainen näkemys kuin mulla. Musta epäkypsempi. No, makuasioista pitää kiistellä, se on estetiikan tarkoitus. Se pitää kriitikot leivän syrjässä. Se ei saakaan loppua, ei tässä mitään endlösungia ezitä. Jossei tuo nyt lopu, niin suap jatkua.
atque huius extrema aetas hoc beatior quam media, quod auctoritatis habebat plus, laboris minus; apex est autem senectutis auctoritas.
Vanhuus, kun siihen liittyy korkeimmat luottamustehtävät, on niin arvovaltaa täynnä, että se korvaa kaikki nuoruuden nautinnot. Kaikki tottelee sun pelkkää nyökkäystä. Habet senectus, honorata praesertim, tantam auctoritatem, ut ea pluris sit quam omnes adulescentiae voluptates. Non in sententia solum, sed etiam in nutu residet auctoritas.
kokonaisuus > Sigma osat
on musta ollut aina tyhmä fraasi, tän selvitin peliteorialla filsan sivulavissa. Tietystikään useimmat kokonaisuudet ei ole summia vaan muita rakenteita. Summa toteuttaa summan lait, kokonaisuudet yleensä ei. Mut sillä ei ole mitään tekemistä determinismin kaa. Eik determinismillä vapaan tahdon kaa. Tää on niin loppuun natustettu aihe et miten noi uskovaiset jaxavat. Muze on niille tosi tärkeä, sillä vapaan tahdon mukana menee synti, synnin mukana armo, ja armon mukana hierarkian leipäpuu. Höpsis! kaikki toimii ihan niinkuin ennenkin, vaik sen impin päästää karkuun laatikosta. Yhdet sooloilee, toiset rankasee, se toimii jos tyyppi ei oo sekopää, kaikki tikittää kuin JJ:n käkikello ilman Dostojevskin randomin vapaan tahdon väliintuloa.
Tässä proosarunossa käytin Lassin ja Leevin virallista suomennosta. Edellisen stripin loppusointuisen runon virallinen suomennos oli niin kädetön, että väkersin siitä oman. Deinonykhokset oli velociraptorien pienempiä kreikkalaisia serkkuja.
ellauri042.html on line 169: > Vain sivulauseissa kävi selväksi se, mistä on kyse: Koska korona tarttuu helposti vanhuksiin, ei haluta, että 70+ henkilöt tukkivat hengityskoneet. Ne on varattava nuoremmille, työkykyisille veronmaksajille. Sixi vanhusten on pysyttävä eristyxissä! Ja kuten EU:n Ursula sanoi, näin saisi jatkua vuoden loppuun.
ellauri042.html on line 203: Annas kun katotaan loppuun tää loppukauden viimeinenkin jaxo. Sen pitäs olla tosi jännä.
ellauri042.html on line 269: laskeminen on niin vaikeata, svenskeiltä on sormet loppuneet.
ellauri042.html on line 352: päänsärkyisinä, kun yx pullo loppui, haettiin kellarista uus,
ellauri042.html on line 356: joista ei tullut loppua, noina lapsuuden ajattomina
ellauri042.html on line 435: Samana yönä tuli taas mieleen vanha ajatus siitä, miten historia toistaa izeään aivan hirvittävän tarkasti. Otetaan vaikka antiikki ja keskiaika, ja nykyaika. Kreikka nousi Välimeren kauppamahdixi Foinikian rinnalla, kunnes laivapuut loppui Hellaan niemeltä, Kreikka köyhtyi ja kauppa siirtyi lännemmäxi, Sisiliaan, ja Aleksanterin aikaan etelämmäxi Egyptiin ja idemmäxi Persiaan. Saapasmaan ettoneelta heräilevät maajussit piristyivät maahanmuutosta, rökittivät etruskit ja
ellauri042.html on line 628: Tourettehemmo neuroleptillä vietti viikolla tylsää elämää, viikonloppuna ilman haldolia sillä on hauskaa mutta pakkoliikkeitä. Se kadehtii kavereita, joiden neurotransmitterit on normaaleja. Ne on vapaita. Tää vapaan tahdon määritelmä tyydyttäis Aria.
ellauri042.html on line 660: Tän perusteella Olli Saxen hieno loppukaneetti Popelta sen kommentoidessa sieluttomia viziniekkoja joutuu ize vähän naurettavaan valoon. Mut tääkin on vaan mun omaa Witzelsuchtia.
ellauri042.html on line 676: Hukkapätkä (160cm) väkäleuka koukkunenä Elisabeth Moss on jotenkin X-filesien Gillian Andersonin tapainen, joka nyttemmin on niin paljon The Witchin näköinen että esittääkin sitä Lady Di-pätkässä. Ne on parhaimmillaan happamissa ilmeissä. Komendantti on luihun jutkun oloinen. Junen 2 bylsijää Nick ja komendantti ovat kuin Kummelien Lyhkönen ja Kolli. Hirmusesti ikävystyttävää panoa ja huohotuxia. Ei meinaa millään jaxaa kazoa, mutta täytyy kai se loppuun ährätä et voi kirjottaa tähän lisää juonenpaljastuxia. Mitä oli juonenpaljastus enkuxi? Joo se oli spoileri. 80-luvulla se tarkotti auton takasiipeä.
ellauri042.html on line 983: loppuun
ellauri043.html on line 17: loppuun
ellauri043.html on line 150: Kuvittele, että ollaan Teeban läänissä, vuorenhuipulla, sarjakuvan vuorten viisaan luolatasanteella, puolikuutamossa, ympärillä on isoja kiviä kuin Jeesuxen haudan edessä. Termiitin kolo etualalla. Se on tehty savesta ja risuista 3 pienen porsaan tekniikalla, lättäkatto, ilman ovea. Sisällä näkyy ruukku ja musta leipäpala; keskellä puisen pylvään päässä iso kirja; lattialla siellä täällä halfaheinän olkia, 2-3 palmikoitua mattoa, 1 kori, 1 veizi. 2 askelen päässä kojusta on maahan pystytetty iso risti; ja toisessa päässä tasannetta vanha käyrä palmu kyyhöttää rotkon reunalla, sillä vuori on jyrkkä, ja Niili näyttää järveltä rantavuoren juurella. Nähtävyyttä rajoittaa oikealla ja vasemmalla kalliot. Mutta autiomaan puolella, kuin sarja hiekkarantoja, dyynit leviävät loppumattomina valtavina tuhkanvaaleina toinen toistaan korkeampina maininkeina. Sitten hiekan takana, kaukana, Libyan vuoriketju nousee liidunvalkeana seinänä, violetinsävyisessä udussa.
ellauri043.html on line 175:
Mutta muualla rippipappeja kidutettiin, ja mäkin tahoin päästä osille, siis lähdin Alexandriaan. Ikäväxeni vainoaminen oli jo loppunut kolme päivää sitten. Myöhästyin!
Ja tästä kaikesta nouseva aromi tuo sille mieleen valtameren suolaisen tuoxun, vuorten raikkauden, mezien suurenmoisen parfyymin. Anttu levittää sieraimiaan mahd. isoixi, se kuolaa; se miettii että tässähän on tarpeexi koko vuodexi, vuosikymmenexi, koko loppuelämäxi!
Joo kai! Kopea mies, julma, aina juonimassa, ei se siihen paskanna mihin se kyykistyy, ja loppupeleissä joutui maanpakoon kahminnasta.
Me pyhät joudutetaan maailmanloppua myrkyttämällä, polttamalla ja verilöylytyxellä!
Me tiedettiin se, meikämannet! Jumalista tulee loppu. Uranoksen pipun mutiloi Saturnus, Saturnuxen Jupiter. Sekin tuhoutuu. Kukin vuorollaan, kaikki aikanaan; se on kohtalo!
Ei pisaraakaan enää! Kun ambrosia loppuu, se on näkemiin Anu kuolemattomille!
Silloin, kalpean kuunsäteen valossa, Antonius erottaa loppumattoman karavaanin joka kulkee kallioiden harjalla; — ja jokainen matkalainen, yx toisensa jälkeen, putoo jyrkänteeltä rotkoon.
Mixei? Säkö tiedät missä se loppuu?
Tästä Veronicasta tuli toinen osuma Wallu Wallacen kirjan loppupuolella, jossa joku transu narkkari tekee karzalla veronican väistääxeen toisen spugenaisen lähestymisen. (Alaviite: Wallullakin on tollanen rätti ozalla, johon se pyyhkii hikeä.)
Pynchonin Painovoiman sateenkaari julkaistiin vuonna 73. Tähän albumiin 71 tää loppumaton luritus toivottavasti lopultakin loppuu. (Ja sit alkaa vielä paxumpi Foster Wallace, voi ei...)
ellauri043.html on line 5061:
ellauri043.html on line 5344:
ellauri043.html on line 5989:
ellauri043.html on line 6268: Ei se satu. Se loppuu nopeasti. Mitä skagaat! Isoa mustaa reikääkö! Kenties se on tyhjä?
ellauri043.html on line 7122: Mutta mitäs tästä pitäis tuumia? Eli mihkä tuloxeen Flaubert päätyy kirjassa? Vai päätyykö mihinkään? Se ainakin näyttää selvältä, että toi Jeesuxenpärstä loppukaneettina on aika päälleliimattu, varmaan pantu rauhoittamaan sensuuria. Semmoinen jeesuskiiltsika, jossa jeesus kantaa lammasta, tai hymyilee ja taputtelee päähän lapsia.
ellauri043.html on line 7124: Kyllä musta vaikuttaa, että Flaubert olis tässä aika kypsä nakkaa rodeen uskontopelleilyn, ja peukuttais varovaisesti elämän- luonnon- ja tiedemyönteistä materialismia. Tää sen innostus luonnonilmiöistä loppuvizeissä tuntuu aidolta. Vilpittömältä.
ellauri043.html on line 7162: loppuun
ellauri045.html on line 22: loppuun
ellauri045.html on line 301: ja sen loppuvizi on naisvihamielinen ja sovinistinen.
ellauri045.html on line 366: Minun tuli venakkohuoraa ikävä, tai ketä tahansa, sanoo Hannu tarkoittaen että panettaa. Pissaliisaa se ahistelee täysin välittämättä sen pyynnöistä. Kaskun sille tuli ikävä. Leffassa se kazoi miten rakkaus alkoi, toteutui ja loppui. Toteutuminen oli se puikotus. Tyypillistä Hannua. Onnexi se sai sentään mafialta turpaan.
ellauri045.html on line 438: Ja loppuluvussa jo seuraava hani alla. Ja nyt hänellä oli yllään raglanmallinen takki, moitteettomasti silitetyt housut, violetti kaulahuivi, takin väri sininen, ja uudet mustat kengät. Et kylä lähtee, ei jäädä hameen perään itkemään.
ellauri045.html on line 451: Luin nyt loppuun Merete Mazzarellan kirjan Emmekä voisi elää sovussa? (Tammi, 2020), johon olen jo viitannut. Eniten pidin hänen niistä esseistään, joissa vanhaa elämää ja vanhaa ihmistä kohdeltiin kunnioittavasti ja ymmärtävästi. Siis minua.
ellauri045.html on line 501: Jeseninin runot olisivat ansainneet suomennoksen, jossa runojen musiikki pääsee esiin. Hyvärinen on poistanut Jesenin runomitat, loppusoinnut ja äännetoiston, mutta ei ole pannut mitään tilalle. Verrataan esimerkiksi Hyvärisen käännöstä Jeseninin yhdestä kuuluisimmasta runosta ”Kapakka-Moskova” aiempaan suomennokseen teoksessa Neuvostolyriikkaa 1 (1975). Hyvärinen ei jostain syystä ole nimennyt runoa, hän kääntää:
ellauri045.html on line 884: loppuun
ellauri046.html on line 21: loppuun
ellauri046.html on line 440: Millaset tyypit kuumuu Luutarhan jutuista? Samanlaiset narsistit, jotka luulee pääsevänsä loppupeleissä eturivin paikoille lähtiessään mukaan sen homojumaliseen sekoiluun. Paha olo, hyvä olo, elämä on kurjaa, kuolema on ihanaa. Ei pitäis ottaa izeään eikä muitakaan niin vakavasti. Tilanne on toivoton, muttei vakava. Kierkegaard oli huono humoristi kun ei ymmärtänyt tätä. Tai tiedä häntä, ehkä se nyt juuri nauraa meille neljäntenä pyöränä pyhän kolminaisuuden junassa, rengaspuskurina.
ellauri046.html on line 452:
ellauri046.html on line 482: Tää on kans tosi narsistinen ajatus: Söde petti pettämisen ilosta, ei saadaxeen hilloviivaa. Mut mä luulen kyllä et Södellä mukana oli tarve raapia tomupilveä homopetteriyden ylle. Se oli se sen suuri salaisuus jota ei saanut sanoa. Se oli siitä niin noloa et sen piti pyydellä sitä loppuikä anteexi taivaaseen lähteneeltä iskältä. Naiset oli sen pelissä pelkkiä statisteja. Tää on kovien poikien leikkiä. A ja B on Söpe ja sen isä, mä ja supermä. Karsee persepää.
ellauri046.html on line 500: Mut sehän on se surullinen tosiseikka et apinan niinkuin muidenkin elukoiden motiivit tulee liskoaivoista. Tää paljonpuhuttu aivokuori, Poirotin pienet harmaat solut on vaan väline, jolla päästään toteuttamaan liskoaivon kolme käskyä: EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Koiraan elämän tavoite on saavutettu kun kamat ovat pussissa, loppu on naaraan päänsärkyä.
ellauri046.html on line 533: Luutarhan miälestä on suorastaan halvexittavaa sanoa jostakusta eze luo izensä. Ei, se valizee kerran izensä ja loppu seuraa siitä automaatilla. Ei tää siis ihan sama idis oo kuin Sartrella joka on koko ajan sormi suussa valikoimassa.
ellauri046.html on line 651: Ilman taivastoivoa naatiskellaan nykyhetkestä liian hätäsesti. Ja Söören nydelse on liian egoistista. Totta mooses. Suorastaan narsistista. Six kultahattu Söören tykkäs niin paljon Don Juan oopperan lopusta, jossa ei menty mimmoisiin, ei tarvinnut suuttua eikä ikävystyä. Ei sitoutua loppuelämäxi, maaskee, maaskee, o.s.v. Jos tekiskin vaan määräaikasen sopparin, en Forbindelse, som den Saladin sluttede med de Christne paa ti Aar, ti Maaneder, ti Uger, ti Dage og ti Minutter?
ellauri046.html on line 661: Mä oon vissi et Kierkegaardista tuli tämmönen filosoohvi kun se ei pydenny. He starts out fine but can't keep it up. Joko se oli kaappihomo tai fyysiset ei seissy naisten kaa. Sixe purki sen kihlauxenkin. Ja mätysti sit sitä koko lyhkäsen loppuikänsä. Vähän epäilyttää et Sören unge Pigejen välissä vilkkuu koko ajan näitä unge Menneskejä eli nuoria poikia jotka tulee "kysymään siltä neuvoja".
ellauri046.html on line 680: Vapaakaupasta tässäkin loppupeleissä oli kysymys. Saladin ja Riku oli molemmat huonossa hapessa. Jerusalem on kuin Rauhixen piha jossa eri muurahaislajit käy ikuista kärhämää. Nyt on kekomurkut joholla. Että ne jaxavat. Mitä tästä voimme oppia? Että muurahaiset on tyhmiä. Mennään kazomaan mitä tulee telkasta.
ellauri046.html on line 699: Garff näyttää muotoilevan Wiljamin loppukaneetin toisin kuin Eski-tyyppiset seppoilevat positiivis-existentialistit, joille taivas on vain numero jonka myyjä kysyy kassalla. Söörenistä jäbät on kyllä tarkoitettu taivaaseen mut ne voi munatakin sen jos oikein yrittää. No täähän on vanhaa raamatullista höpinää, eli vapaa tahto on vaan oikeus mokata. Jotta syyllisen voi hyvin mielin heittää helvettiin. Oma vika pikku sika, tyhmästä päästä kärsii nyt koko ruumis. Pitää vaan päättäväisesti tehdä niinkuin käsketään. Se on sitä existentialismia. Will to believe. Usko mitä tahdotaan.
ellauri046.html on line 717: Kaikist kauheint ois jos se tauti tarttuis rva Tentteniin. Siihen loppuis vapaus.
ellauri046.html on line 729: Luutarhan loppupieraisut on lopen poroporvarillisia tuhnuja. Ihan sama kehitys kuin Salella, josta tuli iän mukana yhä scroogempi schysteri.
ellauri046.html on line 754: Se käy ilmi hyvin neuvoista jotka Entten antaa miten pysytellä äveriäässä A-ryhmässä ja ansaita porvarina lisämassia. Kyl tää on niin pösöä niin pösöä alusta loppuun saakka. Hesarin lukijoiden filosofiaa. Rahasta piisaa puhetta, uden Penge er der ingen Glaede i livet.
ellauri046.html on line 1012: loppuun
ellauri047.html on line 16: loppuun
ellauri047.html on line 57: Goethe oli porvarissäädyn kermaperseiden kuningas Frankfurtista, jossa Sope taulutti sittemmin koiria. Ne seurusteli Weimarissa, jonne Goether vuosikymmenixi pesiytyi, paizi mitä kävi 37-vuotiaana kuuluisalla Italian reisulla, mistä se sitten kerskui loppuajan mm. runolla Kennst DU das Land wo die Zitronen blühen? Ich schon, war 3 Jahre da.. Se oli sen ihan parasta aikaa. Vähän niinkuin Pylkkäsen Saxassa opiskelleet tytöt aloittaa aina sanoilla "Saxassa aiina...". Siellä oli kaikki paremmin. Vitali on kasvattanut sitruunansiemenistä hienot puut, eivät tosin vielä ole kukkineet. Kohtapa tiedetään millaista sekin on.
ellauri047.html on line 93: Weimarin herttua Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.
ellauri047.html on line 147: Saxan yhdistäminen preussilaisten joholla pääsi vauhtiin 18.vuosisadan lopulla. Pyhä saxalainen keisarikunta ei ollut järin pyhä eikä järin saxalainenkaan, ja naapurit alkoi näykkiä sen helmoja kiihtyvällä tahdilla. Fritz II oli Caspar Goethen ja Hansunkin sankari. Fritzin 7v sota käytiin 1756-1763 enkkujen kaa suunnilleen kaikkia loppuja vastaan. Hansu 1749 oli 7-14v. Turingerin matu nousukas Caspar oli fritsu, appi Textor frankki. Veizet lensi sukupäivällisillä 7v sodan aikana.
ellauri047.html on line 202: ein prächtig Feierkleid zur Flucht? ei loppureissulle laita ykkösiä.
ellauri047.html on line 229: Daß ich dich nicht singen kann: jos en ihan loppuun asti kestä;
ellauri047.html on line 279: et alkoi sittemmin runoelmissaan harrastaa loppusointua.
ellauri047.html on line 769: Mulle se on nyt loppu, olen tyhjä loora
ellauri047.html on line 809: Hupasaa huomata että Maifestissa Antero on kääntänyt Hansun narsistisen loppukaneetin Wie du mich liebst häveliäästi "ikiaikoihin". Uutta runokevättä. Hans kirjoittaa rohkeasti ei niinkuin sopii, vaan niinkuin siitä tuntuu.
ellauri047.html on line 825: Anteron oman dobbymaisuuden, sen henkisen lyhytkasvuisuuden näkee toisaalta sen kantamassa kaunassa loppusoinnuttomuudesta innostuneille juipeille, toisaalta sen ihastuxesta "jättiläismäisiin voima-olentoihin", johkin muhkeapohkeisiin supermiehiin. Tääkin runo on tosi narsistinen:
ellauri047.html on line 966: Uudessa kuviossa kaivettiin uskonsotienkin teemat esille. Tuskin oli sattumaa et Goethesta yhtäkkiä Shakespeare oli ihan parhautta, Racine ja Corneille ei enää midiä. Fred pelastui lopulta 2 keisarinnan tyrmäyxeltä sillä että Bog soitti gongia ja tempas Elisabetin taivaaseen. Sodan lopputulos: status quo ante bellum. Jostain kumman syystä jengi laski tän Rauhan voitoxi.
ellauri047.html on line 1030: loppuun
ellauri048.html on line 17: loppuun
ellauri048.html on line 145: Viisisatasnippumme! sua käsin vatvomme, konehin: sinun hinnasta tappaa ja naida saa kalumme korskehin. Kuole ite Vexi. No onnex oletkin jo kuollut, mutta et sentään punasten luodista, kuten olis ollut oikeus ja kohtuus. Tämmöset "nuorukaisten kuolla kuuluu" hemmot roikkuu henkikullassa ihan loppuun saakka. Goethe-niteen loppuvizit on kanssa tuubamusaa jostain hyvin syvältä:
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 170: Viimeisenä syntymäpäivänään Goethe kapuaa pojanpoikien työntämänä epämukavia portaita lautaisen mezästysmajan ylempään kerroxeen Kickelhahnin huipulle lukeaxeen sen seinästä vielä kerran sinne raapustamansa runon (sen Gipfel-Wipfel jutun) ja kirkkoveneen kuvan. Goethe luki runonsa ja kyynelten kohotessa hänen silmiinsä hän kertasi sen loppusanat. Liikuttui kyyneliin omasta runostaan. Niin mäkin joskus teen. On ne niin hienoja. (Siis mun runot.) Ajattelikohan aika pöllönnnäköinen Antero izeään kun se herutti Goethen viimeisen muotokuvan äärellä? Liikuttuikohan sekin kyyneliin? Luultavasti. Aika tädin näköinen on jöötti potretissa. Antero izekin on vähän siivojan näköinen tossa riemumaisterikuvassa. Ketähän on noi sen superhömelöt pöytäkumppanit?
ellauri048.html on line 180: Anteron oman dobbymaisuuden, sen henkisen lyhytkasvuisuuden näkee toisaalta sen kantamassa kaunassa loppusoinnuttomuudesta innostuneille juipeille, toisaalta sen ihastuxesta "jättiläismäisiin voima-olentoihin", johkin muhkeapohkeisiin supermiehiin. Tääkin runo on tosi narsistinen:
ellauri048.html on line 409: Antero joutui naurunalaisexi 1951 jämittäessään loppusoinnullisen riimittelyn puolesta. Nuoret modernistit hahattivat ja katkaisivat lauseita mistä tahtoivat. Loppusoinnuista ei mitään havaintoa. "Meillä tulee aina olla lukiessa tunne siitä, ettei se säännönomaisuus, se pakollisus, mihin runomitta runoilijan velvoittaa, milloinkaan ylitä sitä, mitä voisi ehkä kuzua helläxi väkivallaxi." Riimin kotiväkivaltaa. Sexiin pakottamista. Hyvä riimiseppo venyttää mittaa kuin B.B. King tai Jimi Hendrix vinkukitaraa, soittaa sitä vaikka hampaillaan, hakkaa säleixi, sytyttää sen tuleen. VAn miälestä Goethe veteli sillä lailla ottave rimellä. "Myös loppusointu, runouden toimelias paashipoika, tehostaa rytmin tarkoituxia, jäsentelemällä säkeitä ja syventämällä äännetoistollaan runon vaikutelmaa akustisesti sidottuna, kaikessa liikunnasaankin lainomaisesti säännösteltynä yhteytenä." LOL. Kolmantena pyöränä paashipoika ottaa osaa sidontaan mehukkaasti takaapäin. Sama kaiku on askelten, marssin tahdissa vaimolaisen partoja napsitaan keskijalkamiehinä. Paashipoika mukaan, kolme, neljä! Mannerheimin linjalla survastaan Jurvan tahdissa! Taatusti loppusointuista.
ellauri048.html on line 413: Ottave rime (mon. ital. sanoista ottava rima, ”kahdeksas säe”) on kahdeksasta jambisäkeestä koostuva runomuoto, jossa jokainen säe jakaantuu viiteen runojalkaan. Säkeiden 2-tavuiset loppusoinnut vastaavat kaavaa a b a b a b c c. Toisin sanoen runon ensimmäisen, kolmannen ja viidennen säkeen loppusoinnut vastaavat toisiaan, samoin kuin toisen, neljännen ja kuudennen loppusoinnut. Seitsemäs ja kahdeksas säe muodostavat oman loppusointuparinsa.
ellauri048.html on line 433: Tää on enemmän kuin hellää väkivaltaa, tää on väkisinnaintia puukko kurkulla. Antiikissa ei käytetty riimejä, ne tuli mukaan varhaiskristillisistä virsistä. Mulla on kyllä Tuomo Tuomen suomen kielen käänteissanakirja, josta noita loppusointuja voi eziä. Silti vittu, kun mittaan menee koko tarmo, sisällöstä tulee ihan torttua.
ellauri048.html on line 446: Wexi piti 50-luvun alussa lupaavina loppusointurunoilijoina hullua Lauri Viitaa Tampereelta (joka neuvoi Arska Kinnusta) ja Hilja Hiiskua, joka oli 1/3 turkulaisesta Hiiskun sisaruxesta. Kaikki 3 teki Wexin kanssa maisterin (varmaan myös spagaatin) ja kuului sen kirjallisuuspiiriin. Niistä ei ole sen koommin hiiskuttu. Hilja julkaisi 3 kokoelmaa riimejä ja käänti sitten isä Camillo-kirjoja. Pysyi taantumuxen riveissä.
ellauri048.html on line 470: Kristinan miälestä tän leffan loppu oli eritt. tönkkö. Että luurankofaija onkin elossa ja nostetaan kattoon videoo. Yrmf! Kuten sanottu samaa tönkkösuolausta oli pitkin matkaa. Six vaan hyvä, muttei toppen.
ellauri048.html on line 573: Immin lällyn pullanhajuisen mitäänsanomattoman sovinnaisen tuotannon joukossa on tämäkin, joka näyttää Goethe-imitaatiolta. Immillä on loppusoinnut aina kunnossa. Senkö tautta silläkin toi sisältöpuoli jää lapsipuolen asemaan? No mikäs mä oon sanomaan, mulla vaatii kummatkin vähän laittoa. Sitäpaizi muoto on sisältöä ja sisältö muotoa, opettaa isä Koskenniemi meitä. Sisään ulos, draussen drinnen, sanoo Goethekin. Se kyllä tietää.
ellauri048.html on line 642: Tässä tämän aamun löydöxiä LHC:n kiihdyttimestä. Vauhti senkun kiihtyy kohti loppua.
ellauri048.html on line 652: Luukuttamattakin pääsee itiöemä loppuun saakka.
ellauri048.html on line 757: Hessu oli kova kauppaamaan omia kirjojaan. Niitä osti Queen Victoria, Alfred Lord Tennyson, Prime Minister William Gladstone, Walt Whitman ja Oscar Wilde. At the time of his death, he was one of the most successful writers in America, with an estate worth an estimated $356,000.
Olipa amerikkalainen loppukaneetti. Silti Hessu ei ollut tarpeexi amerikkahenkinen: but he failed to capture the American spirit like his great contemporary Walt Whitman, and his work generally lacked emotional depth and imaginative power.
Se oli liian pro-Eurooppa. Löysä riimittelijä, tiivistivät myöhempien sukupolvien kriitikot ilkeästi. Orjuuden vastustajanakin Långben oli vähän puoliveteinen. Ameriikan Immi Hellen.
ellauri048.html on line 979: Tennysonin runouden viktoriaaninen romanttisuus ei aina nappaa nykyajan makuun. Kielikuvat voi olla liian kukkaistuoxuisia. Sotasankariutta romantisoidaan. Alf on britti-imperialismin kakunkuorruttaja, se koittaa löytää laissez faire riistosta jotain jaloa. Siinä sivussa se vähän luontoilee. Koko ajan on noita “transseja”, kaikenlaista transsendenssiä ja hiljaisuutta ja yxeyttä siihen sun tähän, ja paljon, paljon loppusointuja. Termiittipesän kuhnuri päästelee peräpäästä pesän tuoxua.
ellauri048.html on line 1340: O what to her shall be the end? Voi millainen loppu on hiänelle luvassa?
ellauri048.html on line 1487: Is this the end of all my care?' Onx tää loppuvihellys mun huolille?
ellauri048.html on line 1489: 'Is this the end? Is this the end?' Onx tää loppu? Loppuko tää on?
ellauri048.html on line 1932: loppuun
ellauri049.html on line 17: loppuun
ellauri049.html on line 43: Ei ne runot loppuneet tuhanteen. En kyllä hetkeäkään uskonutkaan. Elämä jatkuu, elämyxet vyöryy, yhä kaikki hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
ellauri049.html on line 180: Viimeisen kahden lukiovuotensa aikana Uunon suomen kielen opettajana toimi lehtori Juho Kinnunen. Hän kirjoitutti oppilaillaan lukuisia ainekirjoituksia. Uuno Saloselle aineiden kirjoittaminen oli pitkällisen hiomisen ja muokkailun työtä, sillä itsekritiikki painosti kirjoittamaan vain täydellisiä tekstejä, joista hän saikin ylistävää kiitosta. Suomen kieli onkin lukion päättötodistuksessa 10.29 Kuitenkin opetuksesta saatu kannustus oli vähäpätöinen verrattuna siihen julkiseen arvostukseen ja toverien kannustukseen, joita Uuno saavutti 1910-luvun loppua kohden kirjallisille töilleen.
ellauri049.html on line 187: Opintovuodet keskeytyivät hetkellisesti kesällä 1919, kun Uuno Salonen lähti vapaaehtoisena Aunuksen sotaretkelle. Matkan tarkoituksena oli osoittaa hänen uskaliaisuutensa ja osansa isänmaan kohtalossa. Uuno teki piirroksia Aunuksen retkeltään, mutta suurin osa niistä on hävinnyt. Idealistinen ajatus sodasta karisi todellisuuden tieltä: kurjat olosuhteet, sotahuollon puutteet, kuoleman ja kärsimyksen konkreettisuus sodankäynnin keskellä jäivät kummitteleman Kailaan elämään ja runolliseen tuotantoon hänen loppuiäkseen. Pahin isku oli luokkatoveri Bruno Schildtin kuolema sotaretken aikana. Uuno koki toverinsa kuolleen hänen takiaan, sillä he olivat yhdessä sopineet lähtevänsä Aunukseen.
ellauri049.html on line 196: Taloudellisen tuen katketessa hajosivat myös välit kotiinpäin. Kyse ei kuitenkaan ollut ainoastaan rahasta. Juho Honkapää nuorempi kirjoittaa katkeraan sävyyn: ”Mainittakoon vielä, että sen jälkeen kun lainansaanti loppui, ei hän enää käynyt sukulaisissaan, eikä liioin heille muutoinkaan näyttäytynyt.”
ellauri049.html on line 203: Kailaan teos Uni ja Kuolema (1931) julkaistiin ennen tuberkuloosidiagnoosia, joka todettiin liian myöhään. Mielisairaalavuoden jälkeen hänelle kehittyi voimakas sairaalakammo, joka vaikeutti kevään 1932 hoitojaksoa Marian sairaalassa. Viimeisen teoksensa Valitut runot (1932) valmistumista varten hän ”karkasi” sairaalasta päästäkseen tekemään "elämäntyönsä" loppuun. Eski Saarinenkin on loppuunsaattanut oman "elämäntyön".
ellauri049.html on line 231: Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Sarkia menestyi koulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 Tyrvään yhteiskoulusta. Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Helsingin ja Turun yliopistoissa. Turussa opiskellessaan hän tutustui vastaperustetun yliopiston (selvennä) kirjallisuuden professoriin V. A. Koskenniemeen, jonka kirjalliseen piiriin hän liittyi. Tällöin muodostuneet henkilösuhteet olivat myöhemmälle runoilijankutsumukselle hyvin tärkeitä. Rakastukohan se opeen? Sellaista on sattunut, mä tiedän. lähde?). Hän ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa, vaan ryhtyi kirjailijaksi. Kotiseudullaan Kiikassa Sarkia kävi viimeisen kerran vuonna 1931.
Kukaan ei ole runoilija omalla maallaan, ei varsinkaan homo Kiikassa. Kiikka on Satakunnassa, nyttemmin yhdistetty Äetsään.
ellauri049.html on line 267: Sarkia oli tunnustettu ja arvostettu lyyrikko jo elinaikanaan. Hänen varhainen kuolemansa teki hänestä eräänlaisen muoti-ilmiön (lähde?). Vuosisadan loppu koki eräänlaisen Sarkia-renessanssin, sillä esimerkiksi Erik Bergman, Kaj Chydenius, Petri Laaksonen ja monet muutkin sävelsivät hänen kirjoittamiaan runoja (lähde?)
ellauri049.html on line 277: Siljon vanhemmat olivat merimies Alexander Sjögren ja Maria Josefina Harjapää. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1907 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Runoilijan työnsä ohessa Siljo toimi mm. Helsingin Sanomien avustajana, Jyväskylän tieteellisen kirjaston apulaisena 1915–1918 ja Valvoja-lehden toimitussihteerinä. Sisällisodassa valkoisten puolella taistellut kirjailija Juhani Siljo oli toinen sisällissodan vaatimista kirjailijauhreista. Punaisten puolella kaatui Maiju Lassila (Algoth Untola). Siljo kuoli sodassa saamiinsa vammoihin Tampereella sodan loppuvaiheessa. Juhani Siljo toimi myös aktiivisesti kirjallisuusarvostelijana. Elämänsä aikana hän ehti julkaista lähes 200 kirjallisuusarvostelua. Kaikki nää senttarit on olleet HS:n avustajia. Ylläri.
ellauri049.html on line 297: Charles Pierre Baudelaire (lausunta ransk. [ʃaʁl bodlɛʁ]) (9. huhtikuuta 1821 Pariisi, Ranska – 31. elokuuta 1867 Pariisi) oli ranskalainen runoilija, kääntäjä, esseisti ja kriitikko. Hänen tunnetuin teoksensa on Les Fleurs du mal (suom. Pahan kukat, 2011). Baudelaireen liitetään usein käsite fin de siècle ('vuosisadan loppu'), ja hänet luetaan Edgar Allan Poen ja Théophile Gautierin ohella dekadenttien johtohahmoihin. Se oli niin dekadentti että valehteli kavereille olevansa homo. Jos valehteli. Ehkä se oli bi. Oli sillä tyttöystäviä ainakin, sekä platonisia että suuhunpantavia.
ellauri049.html on line 745: Sans relâche et sans fin, semble planer toujours ilman taukoa saati loppua, leijuu aina
ellauri049.html on line 775: Ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen ja runotuotannon alettua uudelleen Valérysta tuli eräänlainen valtakunnan virallinen runoilija. Hän oli erittäin tunnettu, ja hänelle annettiin runsaasti erilaisia kunnianosoituksia. Valéry näyttää olleen Ranskan VA Koskenniemi. Valéry oli Mallarmé-fani, pysyi sille uskollisena loppuun saakka kuin Vexi Goethelle.
ellauri049.html on line 866: Quel corps me traîne à sa fin paresseuse, mikä ruumis kiskoo mua laiskaan loppuunsa,
ellauri049.html on line 934: Ce crâne vide et ce rire éternel ! Tää tyhjä kallo ja nauru loppumaton!
ellauri049.html on line 1010: Jänniä seikkailuja jossa valkohatut hyvixet monien kommellusten jälkeen voittaa mustahatut pahixet, siekailematta tappaa ne ja rikastuu, pääsee syömään ja naimaan kaunista heroa ja heroiinia. Siinä se, pähkinänkuoressa. Kirjaa ei malta laskea käsistään, se tempaa mukaansa, tainnuttaa tiiliskivenä. Hizi kuin paperinen tv-sarja, just samanlainen ankeuttaja, joka imaisee oman sielun viimeisetkin repaleet. Ei päästä irti ennen loppuvizejä.
ellauri049.html on line 1080: Vuoden 2009 loppuun mennessä nimi Fjalar on Suomessa Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan annettu 784 henkilölle, joista suurin osa on syntynyt 1900-luvun alkupuolella. Fjalarin nimipäivä on suomenruotsalaisen kalenterin mukaan 24. lokakuuta. Vuosina 1908–1928 nimi oli samalla päivällä myös suomenkielisessä kalenterissa.
ellauri049.html on line 1122: Frithjofin storsucceen jälkeen oli vuorossa depressionen och vägen till biskopsstolen i Uppsala. Där var han föremål till mycket hyllning. Sillä oli 8-10v välein nousukausia ja kiihtyneitä depixiä. Runon Mjältsjukan (1825) eli Pernatauti eli mustasappisuus suomentaa pukersi Aale Tynni loppusointuisasti nimellä Synkkämielisyys.
ellauri049.html on line 1129: En av hans sista dikter är "Afsked till min lyra". Där uttalar han: "Egentligt lefde jag blott, då jag kvad." Där hör man hans sista toner klinga i avskedsorden: "Förvissna, Febi lager, på min panna, dö på min tunga, du min sista sång!" Näitä jäähyväissanoja ehti tulla aika liuta kuin Castafiorelta Tintissä: ah mä kuolen, ei vaitiskaan vielä, ah mä kuolen. No kuolihan se viimein viimeiseen slaagiin 1846. Se oli aika lihava. Ja aika hullu loppupeleissä. Kultapitoisuus 75%. Franzenilla 90%. Phoebeique viri
ollaan me Barkmannitkin, monta yhdessä, skizoja Jekyllejä ja Hydejä, kuten tuo tuomiorovasti. Ja tykätään lagerista, enemmän kuin ipasta. Tykätään panna myös. Siis tykättiin. Jotkut jopa ipanoita.
ellauri049.html on line 1131: Vaakku Koskenniemen mielestä Eskin Fritjof on melkein yhtä hyvä kuin Runkun Fjalar. Piisaa uhoa, ylevöintiä ja paisutusta. Ja nerokkaita loppusointuja! Salosen Unski koitti suomentaa sen, mut tuli sekulia.
ellauri049.html on line 1147: och slutligen nedbrann i sin egen låga. ja paloi loppuun molemmista päistä.
ellauri050.html on line 20: loppuun
ellauri050.html on line 356: Is my gloom, after all, Onx mun pimeys loppupeleissä
ellauri050.html on line 924: Myöhemmässä kirjallisuudessa dityrambilla tarkoitetaan voimakkaan innoituksen siivittämää runoa. Dityrambeille on luonteenomaista nopearytmisyys sekä yleensä myös säkeiden eripituisuus ja loppusoinnuttomuus. Känniset ei pysy nuotissa, pelkkää örinää. Tunnettuja uudemman ajan dityrambeja ovat Goethen Wanderers Sturmlied vuodelta 1777 ja Nietzschen Dionysos-Dithyramben 1880-luvulta.
Et jaxetaankin sievistellä näissä seliseliselityxissä.
ellauri050.html on line 1224: tat's um des Reimes willen. syy on loppusointu.
ellauri050.html on line 1232: loppuun
ellauri051.html on line 22: loppuun
ellauri051.html on line 216: Vittuun talouskasvu! Äkkiä hirsipuuhun nää kolme kusipäätä ja niiden pääkoomikko! Eikö tästä hulluudesta tule ikinä loppua? Ei tule. Ne ovat "vain ihmisiä." Vain aivan mulkeroita termiittiapinoita. Onnexi Leevi ei ole sellainen. Leevi, tule ja syö nää porukat! Pure hanslankareilta päät!
ellauri051.html on line 448: Endurance, resolution, to the last.) Siitä ja sen kestävyydestä on puhe loppuun asti.)
ellauri051.html on line 450: Now, trumpeter, for thy close, 60 Nyt, trumpetisti, loppukaneetixi
ellauri051.html on line 518: Yhdysvaltojen sisällissodan aikana rintamalla Virginiassa (kuningatar Viktorian mukaan nimetyssä osavaltiossa) missä Whatman kävi etsimässä veljeään, vallitsi tiivis toveruus, ahkeraa pyssynrassausta, joka vaikutti hänen ajatuksiinsa homoseksuaalisuuden ja demokratian yhdistämisestä. Runossaan ”Democratic Vistas” hän ensimmäisen kerran erotti toisistaan heteroseksuaalisen (amative) ja homoseksuaalisen (adessive) rakkauden perustaen päätelmänsä pseudotieteeseen eli frenologiaan. Hän näki adessiivisen rakkauden eräänlaisena tukijatkona parhaimmalle demokratialle, munat eräänlaisena peräpainona, jota ilman amerikkalainen materialistinen ja vulgääri demokratia olisi epätäydellinen. Adessiivinen my foot. Eiköhän se liene ollut inessiivistä, illatiivista ja elatiivista, loppukahdennusta anusvaaralla.
ellauri051.html on line 639: 85 Not words, not music or rhyme I want, not custom or lecture, not even the best, En taho sanoja, musaa tai loppusointuja, en palvelua enkä luentoa, en edes parasta,
ellauri051.html on line 688: 127 And if ever there was it led forward life, and does not wait at the end to arrest it, Tai jos olikin niin se vei eteenpäin (muiden) elämää, eikä odottanut lopputexteihin,
ellauri051.html on line 3320: loppuun
ellauri052.html on line 22: loppuun
ellauri052.html on line 116: Sale ostettiin loppupeleissä Chicagosta Bostoniin. Jasu ja Sale kehu izeään varmaan kilpaa BU:n kekkereissä.
ellauri052.html on line 196: Siitä se tosin vaan innostuisi. Tää Humboldt kirja on pukuhuoneen korttipakka, ihan loppuun selattu läjä jenkkiteeveeklisheitä.
ellauri052.html on line 305: Wordsworth avioitui vuonna 1802 Mary Hutchinsonin kanssa. Hän oli jo vuonna 1799 muuttanut takaisin lapsuutensa maisemiin Cumbriaan, ja siellä hän myös asui koko loppuelämänsä. Hän sai viran postilaitoksesta, mutta jatkoi runoilemista kuolemaansa asti. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Wordsworthin runous menetti 1810-luvulta alkaen alkuperäistä ilmaisuvoimaansa. Nuoruuden vallankumouksellisuus vaihtui jäyhään konservatismiin. Wordsworth vastusti tyttöjen koulutusta, orjuuden lakkauttamista, katolilaisten oikeuksia sekä rautateiden rakentamista järviseudulle, koska pelkäsi että sinne tulisi liikaa ”vääränlaisia ihmisiä”.
ellauri052.html on line 616: Tattarisuon tapauksen yhteydessä vuonna 1931 ruusuristiläisiä ja vapaamuurareita syytettiin Tattarisuon lähteestä löytyneiden ihmisten ruumiiden silpomisesta. Syytösten takana oli etenkin suojeluskunta-aktivisti Paavo Susitaival. Myös Ervast oli pidätettynä. Tapaus ratkesi loppukesästä 1932, kun ilmeni, ettei vapaamuurareilla ollut tekemistä rikoksen kanssa. Jäljet johtivat sylttytehtaalle.
ellauri052.html on line 867: Leader (se elämäkerturi) defines Bellow’s recurrent themes as “the relative claims of life and work, the intensity of childhood experience, sexual insecurity.” He could have added Jewish life and identity, the perils of matrimony and the defects of modern civilisation. The highly disciplined fellow devoted almost every morning to the sacred writing hours from nine to one. Sale ostettiin loppupeleissä Chicagosta Bostoniin. Jasu ja Sale kehu izeään varmaan kilpaa BU:n kekkereissä.
ellauri052.html on line 901: Nyt alkaa loppu olla käsillä. Humboldt lienee jälkeen yxi Salen alter egoista. Niinkuin myös George Swiebel joka käy Aahrikassa Hendersonina. Theo on kuin Wilt Whatmanin neekeripoikaystävä. Koko kirja on Salen painajainen ja märkä uni samaĺla. Nää on kaikki sen vaihtoehtoisia elämiä.
ellauri052.html on line 904: Kaikki Salen toiveet, pelot, vihat ja ennakkoluulot on mukana lopputemmellyxissä. Ja loppunäyt menee ammuvainaan nuotilla kuten virkaveli Kanilla. Se inhoo muun muassa emansipoituja skandinaaveja joilta puuttuu jutkun paha jumala ja mustat angstit.
ellauri052.html on line 1015:
loppuun
ellauri053.html on line 22: loppuun
ellauri053.html on line 341: Tämä on loppuun palaneiden varasto,
ellauri053.html on line 442: Haavikko ei lisää fysiologiseen, biologiseen loppuun mitään kehittelyjä. Elämä, jota et ole ize nimenomaisesti halunnut, loppuu ilman mitään filosofiaan vetoavaa lohdutuxen sävyä tai lievennystä tai syvempää merkitystä.
ellauri053.html on line 503: Mies on ainoana henkilö, mieheen aina kuuluu melankolia. Nainen on miehen paras ystävä. Niin aina. Ota vittu koira. Pandora, tai Killi. Alkupuolella pojilla on tyyntä melankoliaa, loppupeleissä sit rähistään. Niin koiratkin.
ellauri053.html on line 577: "Elämä tulee loppua kohden hyvin jännittäväxi. Alkaa kuvitella olevansa kuolematon." Sinäkinkö, Puovoni! No einyt sentään, mutta Uarnepa hyvinkin.
ellauri053.html on line 600: Rukoilkaamme. Jumalakin tulee kentälle loppuvihellyxen jälkeen: se on olemattomana myös olemassa. Ainaskin Uarnesta.
ellauri053.html on line 604: Ja vielä lisää loppuvizejä. Uarnen on ihan pakko löytää loppukaneetixi jotain posetiivista.
ellauri053.html on line 630: Summa summarum eli loppukäteenveto: tää kirja on ihme autistista pöpötystä, kirja A. Kinnusesta enemmän kuin Puovosta.
ellauri053.html on line 785: Tampuurimajurilla on samanlaisia höpähdyxiä kuin Bellowin Salella: et kaikkeus on niinko mun sisällä, tai et mä kurkin sitä jostain oxanreijästä, ja et mä varmaan loppupeleissä pääsen johkin ihme autuuteen. Se on kyl jonkin sortin hulluutta.
ellauri053.html on line 1293: A man awaits his end Mies odottelee loppua
ellauri053.html on line 1443: loppuun
ellauri054.html on line 22: loppuun
ellauri054.html on line 93: Vuosien kuluessa Comeniuksesta tuli kärsimätön. Hän uskoi Jeesuksen palaavan tietyn vuosimäärän kuluttua joko tämän syntymästä tai kuolemasta. Näistä kummastakin tämä aika tuli kuluneeksi hänen aikanaan, mutta elämänsä loppuun asti Comenius odotti kuumeisesti Kristuksen hyvin pikaista paluuta, jota ei kuitenkaan tullut. Comenius alkoi viimeisinä vuosinaan työstää Clamores Eliae -nimistä teosta, jossa hän profeetalliseen tapaan ”Elian hengessä” julistaa suuren sapatin koittamisesta, sekä yleisen sopimuksen ja sovinnon saavuttamisesta koko ihmiskunnan hyväksi. Teos jäi keskeneräiseksi ja käsikirjoitus löydettiin vasta omana aikanamme.
ellauri054.html on line 95: Kirjallisia töitä Comenius jatkoi loppuun asti keräten aineistoa ja pyrkien saamaan pansofisen pääteoksensa valmiiksi. Voimat kuitenkin vähenivät ja lopulta hänen täytyi antaa teoksen painoon saattaminen avustajalleen Kristian Nigrinille ja pojalleen Danielille. Ajatus työn keskeneräisyydestä teki viimeisten viikkojen kärsimykset raskaaksi. Marraskuun 15:ntenä 1670 Comenius kuoli Amsterdamissa ja haudattiin walloonikirkon alle Naardenissa.
ellauri054.html on line 142: Viimeisexi vaan ei vähimmäxi jää porsaan kavalkaadissa kuinka ollakkaan Horatiuxen saarnat eli satiirit. Boethiuxen de consolatione philosophiae ois niinko viimonen tärkee essee ennen kun keskiaika pimenöö. Boethius keekoili Roomassa 500-luvulla matujen visigoottien mobbatessa loppuja roomalaisia ja murehti siitä johtuen teodikean ongelmaa. Ei ois kannattanut. Se päätyy siihen et turpiinsaanti on sekä ansaittua että kasvattavaa. Parasta myöntää että olet ruma kalkkuna. Myönnän. Kiitos. Kuten sanoi Söören: sulla on 2 vaihtoehtoa. Joko et nosta mun hattua maasta ja saat turpaasi. Tai nostat sen, ja saat silti turpaasi.
ellauri054.html on line 223: Poikasena hän luultavasti tapasi askeettisen dominikaanimunkin, radikaalin ihmisvihaajan nimeltä Girolamo Savonarola. Heidän ystävyytensä kesti loppuiän (31v?). Piko sai äkkinäisen arsenikkimyrkytyxen, Savonarola joutui ansionsa mukaan roviolle, paholaisen pannuun paistumaan.
ellauri054.html on line 244: Roland Barthes 1915-1980 oli kova luu vielä kasarilla ja ysärillä, nyt jo luutarhassa. Strukturalisti ja semiootikko, joka lipsu sit loppupeleissä postmodernismiin päin. Niin kaukana teos ja elämä -linjasta kun olla voi. Plussana voi mainita et Rolle ei pitänyt muovista. Umberto Eco eroaa Rollesta olemalla turhan nauraja.
ellauri054.html on line 384: Hannun esseeprujauxen loppulause on: Miehessä olevan feminiinisyyden kieltämisellä on moniselitteinen vetovoimansa jokaiseen mieheen oli hän kuinka sivistynyt tahansa. Mies on kuin piipunrassi ja puhuu panohommista.
ellauri054.html on line 465: Olen epäilemättä työuraltani pisimpään Helsingin yliopistoa palvellut henkilö. Vuosikymmenien aikana olen nähnyt kaikenlaista. Minusta edellinen Vileniuksen viesti on kyynisyydessään vertaansa vailla. Ennen yliopiston keskeisistä asioista päättivät sen tulevaisuudesta vastuussa olevat professorit. Nyt ei edes päätetä, vaan "sovitaan", ja ketkä tässä ovat sopimassa? Yliopiston edellytyksiä tutkimuksen kärjessä olemisesta ovat tuhoamassa tahot, joilla ei ole ollenkaan kokemusta siitä, mitä kansainvälinen tieteellinen tutkimus on. Milloin tälle saadaan loppu?
ellauri054.html on line 555: Taurello vaan nauraa. Sordello loukkaantuu ja pitää lurituxen siitä et on sentään hienompaa olla runoilija kun joku sotamies. Kun luritus on loppu, Taurello sanoo whatever ja leidi Palma paljastaa: Sordello onkin Taurellon poika! Taurello innostuu, Sordello panee sordiinoa peliin.
ellauri054.html on line 575: loppuun
ellauri055.html on line 22: loppuun
ellauri055.html on line 44: Piget puget paenitet, taedet atque miseret. Syvimmällä sisimmässään Colas oli nolo, kun ei ollut kyennyt saaliin satimeen saatuaan päästämään housujaan alas. Olis kannattanut. Lumikko ois halunnut, se pahastui kun Colas ei edes yrittänyt. Sit molemmat nai tylsät puolisot ja katui kauppojaan loppuikänsä. Olisivat katuneet joka tapauxessa.
ellauri055.html on line 199: Mitä he voivat kertoa minulle? Että ihminen on ilkeä mutta huvittava elukka, että viini paranee vanhetessaan mutta nainen ei, että suuret musertavat pienet, ja pienet tekee salaa pilkkaa suurista. Ja suuretkin musertuvat, Kyyros haukkaa valloittamastaan maailmasta loppupeleissä vain pienen palan maata. Sitä ei huoli kadehtia sitten enää.
ellauri055.html on line 272: Candiden loppuvizit
ellauri055.html on line 644: Seija lukee aamu-uutisia luurista kuin herännäiset virsikirjaa. (Värisevällä äänellä:) Anna mun saada suotuisa loppu / kuin Eero-sedällä. Eero-sedän viimeinen sana oli perkele. Se kai sitä oli ovella vastassa. Se kuoli tenniskentän pukuhuoneessa.
ellauri055.html on line 743: Lauri (Oivan peitenimi) odottelee tädin saarnan loppua. Ei saa ennen lähteä, ja täytyy näyttää nöyrältä. Kuin Lassi Lassissa ja Leevissä. Tuntuu jo lopettelevan, aika alkaa nyökytellä päätä.
ellauri055.html on line 757: Lahtinen jäi tappamatta loppuselvityxessä, kun se ei osannut selittää kenen puolella se oli ampunut. Lahtinen häkeltyi ja koitti sorahdellen selittää jotakin, josta kysyjä ei saanut mitään selvää. Koko Lahtinen tuntui sorisevan ylhäältä alas asti. Vöyriläinen antoi sille reippaan potkun takapuoleen ja komensi: Ja marls nyt äijä. Ja painu vähän pirlkeleen äkkiä helvetin kuuseen. Ja Lahtinenhan painui.
ellauri055.html on line 833: No ei. Kyllä tässä vemputellaan vielä vaikka kuinka kauan, ja viimeiset tipat menee silti kintuille. Tattilan äijän rouva likvidoidaan seuraavax, Vihtorikin saa loppupeleissä uuden Huldan ja leikkaa wiixensä. All is well. Tää on kyllä niin setämiesten kirja että.
ellauri055.html on line 913: Sillinpään pitkään jatkunut oleskelu Ruotsissa oli alkanut herättää arvostelua Suomessa, ja osin tämänkin takia hän palasi Suomeen vähän ennen talvisodan päättymistä 9. maaliskuuta 1940. Talvisotaa seurannut välirauhan aika johti Sillinpään elämän suurimpaan kriisiin. Sodanaikaiset paineet, avioero ja holtittomaksi riistäytynyt alkoholinkäyttö romahduttivat Sillinpään terveyden. Syksyllä 1940 hänet vietiin pakkohoitoon Kammion sairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1943 saakka. Silloin hän pääsi asumaan tyttärensä Saara Kuitusen perheeseen, joskin holhouksen alaisena, ja vuonna 1944 Sillinpään ystävästä Kustaa Vilkunasta tuli hänen holhoojansa. Sillinpään raha-asiat järjestyivät kustantaja Otavan avulla niin, että hän saattoi viettää loppuelämänsä taloushuolista vapaana. Sota-ajan kriisit haittasivat Sillinpään kirjallista työtä niin, että häneltä ilmestyivät 1940-luvulla vain romaanit Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, nekin osin viimeistelemättöminä. Molemmat teokset olivat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. Tommosta Henrik Tikkasgenreä.
ellauri055.html on line 1022: isä pystyyn nous, ”siit on tehtävä loppu.”
ellauri055.html on line 1332: Sillinpään niinikään mainizema maarianpäivä on 25 maaliskuuta edellisvuonna kun Gabi tuli ilmoittamaan et jee suxet ois nyt tulossa. Tismalleen 9kk ennen synttäreitä. Oliko Marialla asia jo tiedossa eli pullat uunissa? Vai oliko Gabilla muumimuki messissä? Joulu on talvipäivän seisaus ja maarianpäivä kevätpäivän tasaus. Nehän ne on pääasioita, loppu pelkkää somistetta.
ellauri055.html on line 1378: No nyt on Olga vielä loppuun bylsimättä. Olga on kookas mustatukkainen ja mustakulmainen, Toopen venakko-Olgaa muistuttava leveävyötäröinen lyllerö. Tää taisi jäädä kouluajoilta Toopen mielivartalotyypixi. Miehen tiellä rojottava Almakin on persjalkainen, reisi jatkuu suoraan kenkään. Kookas hämäläinen talonpoika taisi olla Toope izekin. Ponu Rojola sanoo (asiantuntijana) että herras-Olgan bylsintä ilmaisee Toopen luokkakateutta. Maajussi ehkä mutta hauis on iso ja kullinvarsi hoikka. Ei tollainen piipunrassi kuin Brunius, joka ei kestä edes saunanlöylyjä. (Pirre Mannisen jussinaintiversiossa on tää sama klishee.)
ellauri055.html on line 1413: Tähän saa loppua kertomus lapsekkaasta runoilijasta, heikko hyvästijättö-säkeistö koko menneen kesän runoelmalle. Mutta tässä valossa ei mikään ole naurettavaa, kaiken raukenevaisuus vain on ilmeinen. Kimalaisen surina ja seinäkellon väsähtänyt astunta. Maurisemaista.
ellauri055.html on line 1422: Niihäse ommutta, kiemurtelee Mauri se kuin mato koukussa. Se ei käsitä että peliteoria on determinististä, ja side paymentit osa payoffia. Valinnat toki riippuu palkinnoista ja penalteista, mutta nekin, kuten valinnat, on deterministisiä. Ennaltamäärätty valinta voi olla vaikea, lopputulos ei ennalta selvä, ja vääjäämätön kohtalo voi olla hiuskarvan varassa. Jos sankari epäröi tai lyö hanskat tiskiin kaikki menee päin persettä. Onnexi se ei voi tehdä niin. Koska se on sankarillinen.
ellauri055.html on line 1432: loppuun
ellauri058.html on line 23: loppuun
ellauri058.html on line 135: tunaroimaan loppumatka.
ellauri058.html on line 148: Tuhannet suomalaiset joutuvat pohtimaan, missä vaiheessa heidän on ize otettava vastuu ja päätettävä vanhempien päivät niiden puolesta. Lapsille tilanne on vaikea, surullinen ja sydäntä raastava. Isän tai äidin heikentyminen on muistutus myös siitä, että omakin elämä lähestyy loppuaan. Lisäxi vanhempien persoonallisuus voi muuttua, ja se voi tuntua ahistavalta. Niistä voi tulla vihaisia ja kauhu kaunaisiakin. Keski-ikäisten ei kuitenkaan pidä yxioikoisesti päättää vanhempien puolesta, vaan iäkkään ihmisen mielipidettä on ensin kuunneltava, ja vasta sitten heivataan. Pohdittava eri vaihtoehtoja, ja valittava niistä se mikä on mukavinta izelle. Senioreille onkin tarjolla monia asumismuotoja, kuten pienryhmäkoteja, tehostettua asumista, vanhainkoteja, laitoshoitoa, pakkohoitoa, kuritushuonetta, kovennettua, ja tietysti se tuttu laatikko.
ellauri058.html on line 213: Jo pienen lehteilyn perusteella Salama on työväenluokkainen laahustelija. Kaik on kurjaa ja tulee vielä kurjempaa kun lättähatut roimii toisiaan. Kiskoin kusen kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka. Tätä virkettä siteerasi Eski Saarinen vaikuttuneena Handen kirjasta minä, Olli ja Orvokki.
ellauri058.html on line 320: Juoxuhaudantien klischeet on just samoja kuin ruozalaisessa tv-sarjassa Sandhamn, jossa autisti psykopaatti Anders nirhas perheensä ja muita hoitoja. Aikamme (teidän aikanne, siis 2000-luvun, ei mun ajan) kipeitä teemoja. Perhettä vaihdetaan kuin romaani hevosta. Kunnostetaan rintamamiestaloja. Pullit Sysmässä alla 2 autoa ja oranssinpunaiset lenkkarit. Juoxuhaudantie 2002. Avioerolaki 1988. Ne oli vaikeita aikoja. Äänitarkkailijan vanhemmilla on kesämökki Päijänteellä. Rintamamiehiltä Kari peri 1-sanaiset lauseet ja naisenpelon. Kurkkaan loppua, ei taida mennä Virtasen Matilla ihan putkiloon. Sinivuokot tulee hakemaan sen pois kotirintamamiestalosta. Tilanne päällä. Vitun hömelö. Poliisikin on joku Marita.
ellauri058.html on line 322: Kun lukee juoxuhautaa alusta kohti loppua, iskee naamaan Hotakaisen sankarin läpeensä äklöys. Just sellanen ihminen jota en voi sietää. Täysin perseeseen potkastava persumies. Fenssaa tuvan täydeltä elektroniikkaa kellarikoppiin saakeli. Alepan kassan tissit kovettuu voi perkele. Kokeilee koko ajan omaa pulssia. Voi helvetti. Helena ja Sini. Itkee kylppärissä kun konna lahjoo leipäkoneella. Vittu tää järbä on täyshullu. Luonnevikainen, sertifioitava sekobolzi, ja lisäxi rikollista ainesta. Mä en jaxa näitä Karin iänikuisia juoxuselostuxia. Eihän tällästä paskaa lue erkkikään. Helppo uskoa et Kari kuumuu Kimi Räikkösestä. Sielun veljiä. Karin naapuri on oikeassa: tupakoivat ihmiset on vammaisia, epäonnistuneita nilviäisiä. Olevinaan modernia moniäänistä, mut kaikki eri äänet tulee samasta reijästä: joka päästä kajahtaa Karin oma koleerinen ämyri.
ellauri058.html on line 336: Se tässä kuitenkin on erilaista kuin Astrid Lindgrenissä ja tuo elävästi mieleen tän Sandhamnin autistisen psykopaatin Andersin, että Virtanen näyttää olevan kirjansa ainoa henkilö, muut on vielä pahvisempia. Vittu et nää suomalaissetämieskirjailijat on sit narsistisia egoisteja. Astridillä sentään vaikka Kati on minämuotoinen ne muutkin ihmiset näyttää sanovan ja ajattelevan jotakin. No ei ne oo vaan suomalaiset, vaan setämieskirjailijat yleensä. Ne amerikanjutkut on tässä suhteessa ihan jehuja. Luin loppuun Astrid Lindgrenin Kati Pariisissa. Sen loppu oli HYVIN LIIKUTTAVA. 10K kertaa parempi kuin mikään persuhotakaisen hutaisu.
ellauri058.html on line 609: Yrjö Jylhä oli komppanianpäällikkönä rohkea ja päättäväinen sotilas. Hän koetti säästää miehiään, mutta ei aina onnistunut. Joskus tuli törsättyä ihan sikana. Kaatuneista ja haavoittuneista sotilaista sekä tuhotuista kylistä muodostui Jylhälle painajainen, joka raastoi hänen mieltään loppuelämän. Viimeiseksi jäänyt runokokoelma Kiirastuli kuvaa koskettavasti talvisodan kauhunnäkyjä.
ellauri058.html on line 612: Jylhä päätti päivänsä oman käden kautta. Kirjoituspöydälle oli jätetty Kiirastuli- kokoelman viimeinen aukeama runon Näky loppusäkeistön kohdalta. "En tiedä mitä vastaisin, mun on niin raskas olla, kuin pätsissä mä seisoisin tai viime tuomiolla."
ellauri058.html on line 618: Rojola kirjoittaa saaneensa Kallen uuden kirjan aina jouluksi sirolla omistuksella varustettuna. ”Pakkohan siitä sitten oli kirjoittaa ja kommentoida. Ehkä kriitikko ei ollut kaikkein objektiivisin. Välillä uuvahdin kyllä, enkä totta puhuen jaksanut seurata teossarjaa loppuun saakka. Tuleekohan koskaan aika, jolloin niihinkin tekisi mieli palata.”
ellauri058.html on line 750: Vaan pää jäi käteen vetävän käteen loppupeleissä. Pauhaavan nasiirin pauhu katkesi kuin leikaten. Kolmas huti ja palo kotipesälle kuin ammoin koulupesixessä Johixen kenzulla.
ellauri058.html on line 973: loppuun
ellauri060.html on line 22: loppuun
ellauri060.html on line 162: Kumiankalta pääsee aika ruilaus omakehua. Muzitä työelämässä tarvitaan ja muuta valehtelua. Erottua pitää ettei eroteta. Kun teollisuus loppui tarvitaan enää yxilöitä. 400K työtöntä pyörittää peukaloita kotona. Virkkaa ja syö kaurapuuroa. Me ollaan Toni Niemisiä joka putos olympiakoneesta.
ellauri060.html on line 310: Tällä tarinalla ei ollut varsinaisesti loppua. Tai kirjan loppu oli uuden alku. Tietoisuus siitä että elämä jatkuu, vaikka perhe on hajonnut. Höpön höpön, ei siinä mitään sellasta ollut. Luulet vaan. Nilkka katkesi, iloisin suru et vaan oikea.
ellauri060.html on line 406: ”Olen soittanut tanssi- ja rockyhtyeissä”, Nurmi myöntää. ”Siitä on ollut radiotyössäni paljon apua. Muusikon täytyy eläytyä yleisön tunteisiin ja vastata loppuun asti siitä, että heillä on hyvä olla.
ellauri060.html on line 998: PARTIO PAIKALLE Vielä toissa viikonloppuna asunnolla oli täysi rähinä päällä. Naapurit kertovat, että meno asunnolla äityi iltaan mennessä jälleen riehakkaaksi.
ellauri060.html on line 1110: Ekan muutaman kymmenen sivun sekoilun jälkeen rupesi niin haukotuttamaan että piti harpata loppupäähän kazomaan ketäs se jefreitteri lopultakin pääsee bylsimään. Ja eiköhän se ollut kuin ollutkin se sakkoliha, 17-vuotias immykäinen, backfisch Inkeri. Joka oli innolla muka vauhdissa mukana vaikka luti huohotti sen suuhun Aune Aune... Niin aina. Seli seliä. Siihen lukeminen jäi. Ei naurattanut yhtään. QED.
ellauri060.html on line 1234:
loppuun
ellauri061.html on line 117: Puuttuu enää loppuvizit, josta vastaavat Caliban et co, nuo värviäiset. Kaikki nauravat ja Tim takoo haukkuen maata hännällään. Tim on tää Caliban, jolle reilu Prospero suuntaa lopuxi seuraavat sanat: hän yhtä törkeä on tavoiltaan kuin muodoltaan. Majaani mene, konna! Se puhtaax siisti, jos anteexiantamusta multa toivot. Matkaan! (Menevät.) Caliban saa tässä pätkässä kylmää kyytiä.
ellauri061.html on line 265: No ize asiassa on myönnettävä että tää Pyramos ja Thisbe näytelmä on suunnilleen parasta mitä tiaatteri voi tarjota. Kaiken muun ois voinut jättää vaikka pois. Ei tää suorastaan naurattanut tääkään, muttei sentään suututtanutkaan. Kohteliaisuuden ja järjestyksen tähden täytyy meidän kestää loppuun asti. Toivon
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri061.html on line 807: Tää loppulöpinä on kuin suoraan Käsiapulaisesta. Jumala tahtoo sitä ja vaatii tätä, on vähän julma joskus mutta silti tosi mukava. Rakastaa paizi nirhausta niin suakin vähän. An mennä vaan Jehova, viekööt vaan kaikki, viekööt huut helkkariin! Vaikka tuhkatkin pesästä, minen välitä.
ellauri061.html on line 1029: Pariskunta kertoo lehdelle alkaneensa haaveilla kiinalaisesta adoptiotyttärestä. Pariskunta varasikin ajan päästäkseen adoptiojonoon, mutta kun heidän Kalle-poikansa ilmoitti tulostaan, he peruivat adoptioajan. Kati kertoo haastattelussa soittaneensa Jarilta kysymättä Pelastakaa lapset ry:hyn Kallen ollessa vuoden ikäinen. Kati kertoi järjestölle tahtoneensa antaa kodin toisellekin lapselle, sillä hän halusi käydä adoptioasian perusteellisesti loppuun. Oishan se tyttölapsikin ollut kiva pelastaa (Kallesta kun tuli valitettavasti isänsä näköinen pallinaama), mutta Jarista ei kerta kaikkiaan enää ollut mihinkään. Neljä tuntiakin yritin ja ainoo joka tuli kankeaxi oli käsi.
ellauri061.html on line 1054: Koti on yhä parin korttelin päässä, mutta koulu vaihtunut ja reppuselkäisestä pellavapäästä kasvanut möreä-ääninen, rasvatukkainen nuorimies. Viime viikonloppuna juhlittiin valkolakkia. Nyt Kalle jännittää opiskelupaikkaa ja urheilee nostaakseen kuntoaan armeijaa varten. Valmistautuu siis aloittamaan omaa elämäänsä. Kotimaista kirjallisuutta se EI kyllä aio mennä lukemaan. Ei helvetti!
ellauri061.html on line 1150: Kirjan lopussa tapahtuu paljon ja nopealla syklillä. Kirjan eri juonenkäänteet nivoutuvat yhteen kirjan lopussa, mutta kirjan loppu on juurikin niin avoin kuin vain olla. Lukija jää pakostakin pohtimaan eri vaihtoehtoja kirjan lopulle. Tervo laittaa lukijan mielikuvituksen liikkeelle. Lukupiirimme keskusteli erilaisista vaihtoehdoista, mitä kirjassa oikeastaan tapahtuukaan. Olimme aika yksimielisiä kirjan lopusta, mutta varmoja emme suinkaan voineet olla. Mielenkiintoinen ja ehkä jopa ärsyttävä vivahde, kun ei oikeasti voi tietää, mitä Tervo on ajatellut kirjoittaessaan kirjan loppua, jos ylipäänsä mitään.
ellauri061.html on line 1174: Eli lyhyesti: Otin riskin. Rakastuinko? En. Kannattiko? Kyllä, sillä nytpä tiedän taas jotain yhden suomalaisen kirjailijan tyylistä. Ilman haastetta en olisi päässyt loppuun. Muuta? Siis mitä vittua, onko tämä paska muka ollut Finlandia-ehdokkaana?
ellauri061.html on line 1254: Rooleissa ovat muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, syyläinen vanha rasisti, ja Mateus Tembe, kristinuskoinen bantuheimon jäsen somalina. Nimensä sarja on saanut Vuosaaressa sijaitsevan Meri-Rastilan tien lempinimestä. Sarjaa kuvattiin kuitenkin Espoon Olarissa Jarin kotona, jonka lempinimenä on Espoon Mogadishu. Ohjelman lopputekstien aikana soi kansanlaulu Kotimaani ompi Suomi. Kas kun ei Pervon oma laulu oVeli Ponteva pohjolan äärillä on.
ellauri061.html on line 1279: Sarjassa ei myöskään pyritä siihen hyveelliseen tunnelmaan, joka syntyy studiossa sen jälkeen, kun televisioväittelyn osallistujat ovat tulleet kaikille yllätykseksi siihen loppupäätelmään, että, hitsi vieköön, maahanmuuttaja onkin voimavara eikä uhka, ne pesee meidän vessoja tosi halvalla. Fiktio on väärä paikka ylvästellä poliittisella korrektiudellaan Tervo kirjoittaa. En mä tee mitään setä Tuomon tupia, ne ei myy riittävästi. Rasismilla on paljon parempi kysyntä. Mä en halua onnea, varsinkaan varattomille mutiaisille, mä haluun pätäkkää.
ellauri061.html on line 1422: Jos ajattelee kymmenen tai kaksikymmentä vuotta taaksepäin, niin sehän olisi ollut ihan käsittämätöntä, että jotkut mulkut, kuten mä, kirjoittavat törkeyksiä jossain vekottimissa, kuten teeveessä. Se on tilaisuus, jota ei voi ohittaa. Oon miettinyt, että onko rasistisia, naisvihamielisiä ja homofoobisia porukoita paljon, onko niitä nyt enemmän kuin niitä joskus aikaisemmin on ollut, eli yleisö on isompi. Mutta se on loppujen lopuksi huono kysymys, sillä heidän laatuviihteeseen käytettävät tulonsa ovat aika vaatimattomia.
ellauri061.html on line 1451: Jari Tervo on lahjakas vittuilija. Pidän itseäni huumorontajuisena ja joustavana, siitä huolimatta en jaksa lukea Tervon kirjoja. Olen aloittanut muutamia, loppuun olen lukenut vain yhden.
ellauri061.html on line 1460: Pervo muistelee isäänsä ja kertoo tämän hautajaisista Seura-lehden kolumnissaan. Isän elämän lopputaival ei ollut helppo.
ellauri061.html on line 1500: Naisten oikeudet on enemmän kuin jonkun ihmisryhmän rights of man. Esim oikeus omaan ruumiiseen eli päättää pitääkö sikiön vai ei. Törkeetä et sivulliset ottaa asiaxeen päättää sen sikiön oikeuxista vaahdoten kuin jotkut Gileadit. Oikeesti ei ole muuta oikeutta kuin vahvimman oikeus. Samantekevää miten termiittiapinan käy loppupeleissä. Ei yhtään vähemmän samantekevää kuin sen tappamien miljoonien muiden eläinten. Lue https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/naisten-oikeudet/.
ellauri061.html on line 1678: loppuun
ellauri062.html on line 22: loppuun
ellauri062.html on line 42: J.A. Hunterilla on monia mezästyxen maailmanennätyxiä. Hän on ampunut yli 600 leijonaa, yli 1000 norsua ja useampia valkoisia sarvikuonoja kuin kukaan muu. Jäljeelle jääneitä voi laskea jo muutaman mustan käden sormilla. Kirjassaan 'Valkoinen mezästäjä' Hunter kertoo verihuuruisesta elämästään yllättävän hauskasti ja vauhdikkaasti. Kirja on nautittava yhdistelmä jännitystä, herkkää luonnonkuvausta ja kiintoisaa tietoa ja siirtomaa-asenteita alkukantaisesta Afrikasta. Hunterin terävä skottilainen huumori tekee kirjan vastustamattomaxi. Kirjaa elävöittää joukko mestarillisiä tapettujen eläinten kuvia. Kansikuva: "Rosvoilijan loppu. Sarvikuonouros, joka oli tehnyt tuhoja alkuasukkaiden maissivainioilla Makindun lähellä Keniassa."
ellauri062.html on line 50: Minä olen viimeisiä vanhan koulun mezästäjiä. Minun kokemuxiani ei voi kokea toiseen kertaan, sillä sekä eläimet että alkuasukkaat ovat loppuneet. Kukaan ei kuule enää maasai-heimon jodlaavia sotahuutoja. Ei, vanha Afrikka on mennyt, muiden maanosien perästä. Valkoisen miehen lättäjalat läiskyvät nyt joka paikassa.
ellauri062.html on line 409: 70-luvun loppupuolella autoista katos spoilerit. Ne meni ensin ryttyyn ja sitten muuttu laatikoixi. Sitten syntyi Jaakko Juotikas.
ellauri062.html on line 559: On totta, että Espen Aarsethin käsittelemät tekstit olettavat, että lukija ei lue niitä satunnaisessa järjestyksessä, mutta käytännössä lukijalla on täysi vapaus hypätä mihin tahansa tekstin skriptoniin. Perinteisen salapoliisikertomuksen lukijankin olisi tarkoitus edetä tekstissä lineaarisesti alusta loppuun, jotta kertomuksen jännite säilyisi, mutta todellisuudessa mikään ei estä häntä vilkaisemasta, kuka on tarinan murhaaja. Eskelinen (2012a, 38) ehdottaa, että pääsystä puhuttaessa pitäisi ottaa huomioon, onko rajoitteet todella toteutettu tehokkaasti kuten jenkkiläisessä äänestyskoneessa. Muuten ei voi puhua testosteronisista rajoituxista.
ellauri062.html on line 995: On todistettu, että Ludwig Wittgenstein oli loppuun asti harras Weiningerin lukija. Suomessa ovat vaikutteita saaneet V.A. Koskenniemi ja erityisesti Juhani Siljo, filosofeista eniten ehkä Erik Ahlman ja Hexi Kannisto. Kiitos myös Georg Henrik von Wrightille, joka on jaksanut aina vastata Wittgensteinia ja homosexin epäselvyyxiä koskeviin kyselyihini. Kädestä pitäen on neuvonut.
ellauri062.html on line 1075: loppuun
ellauri063.html on line 22: loppuun
ellauri063.html on line 174: Aktion T4 -liikuntatapahtuma oli osa natsien eugeniikka- eli rotuhygieniaohjelmaa. Sen avulla natsihallinto pyrki hankkiutumaan eroon Saksan ei-toivotuista jäsenistä, kuten vammaisista ja henkisesti sairaista.Tappamiset alkoivat syyskuussa 1939 ja jatkuivat sodan loppuun 1945 saakka; noin 275 000–300 000 ihmistä surmattiin psykiatrisissa sairaaloissa Saksassa, Itävallassa, miehitetyssä Puolassa sekä Böömin ja Määrin protektoraatissa (nykyisin osa Tshekin tasavaltaa). Uhrien määräksi kirjattiin alun perin 70 273, mutta luku on kasvanut entisen Itä-Saksan arkistoista löytyneiden tietojen myötä.
ellauri063.html on line 248: Ei ole vaaraa että nämä kirjat myisivät kirjailijan imagolla. Nää lätyt on kuin jostain vahakabinetin poistomyynnistä. Pelihahmokokoelma pojan taskunpohjalta. Tai Magic-korttipakka, aivan loppuun pelattu.
ellauri063.html on line 272: Tän kirjan lukeminen on samanlainen korpivaellus kuin Hesarin nykyisten sanaristikoiden ratkaisu. Puolet sanoista on hämäriä teeveestä tuttuja tarpeettomia julkkuja, puolet kummasti väänneltyjä sanoja, jollaisia ei ennen olisi ristikkoihin edes huolittu. Vihjeellä öttyt
vastaus on aniaL
, fosforikolikko
on Praha
. Lapsellista pelleilyä. Ja selityskin on sama: hakukone. Ei voi enää laittaa vihjeitä jotka perustuu sivistyneen ihmisen yleistietouteen, koska google hakkaa sen molemmat kädet selän takana. Täytyy keekoilla, muuten on tekoäly voittaja. Ja tekoäly voittaa sittenkin loppupeleissä. Mä en ala mitään. Esim.
ellauri063.html on line 410: Kaikki huipentuu Maurin kosto musiikkiteoxeen, jonka libretossa kerrataan tapahtumat tiivistetysti. Jaakko imee loppufanfaarin säestyxellä kaxin kourin mastoa.
ellauri063.html on line 462: Jos tämä asia pannaan kuntoon kotimaassa, siinä vaiheessa toimenpidettä voi tehostaa kerjäämiskiellolla, koska kerjäämistä ylläpitävät rakenteet jäävät muuten voimaan. Järjestäytynyt kerjääminen näyttää muodostavan pyramidiorganisaation, jonka huipulla ei pidetä hyvänä kerjäämisen loppumista. Maan hallitus modostaa pyramidiorganisaation, jonka huipulla en pidä hyvänä kerjäämistä.
ellauri063.html on line 481: Scheinin katsoi HS:n haastattelussa vuonna 2010, että "koko selvitystyö on kohdistettu yhteen ihmisryhmään. On hyvin vaikea nähdä, että lopputuloksena voisi olla muuta kuin romaneja syrjivä lainsäädäntö" (HS Sunnuntai 11. 7. 2010). Kritiikki kohdistui siis sääntelyn lopputulokseen.
ellauri063.html on line 621: href="end.html">loppuun
ellauri064.html on line 22: loppuun
ellauri064.html on line 122: Populaatio palautuu kestävälle tasolle kantokyvyn ylitettyä. Tai sitten tulee ekokatastrofi ja apinapopulaatio alkaa sahata painuaxeen nollaan loppupeleissä. Kaoottista vaihtelua. Huonoja myyrävuosia.
ellauri064.html on line 407: Georgella (von Grönhagen) oli huippuvirka SS:n Ahnenerbe-instituutin johdossa, kunnes huomattiin, että äijähän on pelkkä valehtelija. Saivat lähteä yhdessä Felix Kerstenin kanssa, mutta George palasi Berliiniin sodan aikana Valtion tiedotuslaitoksen yhteyshenkilönä ollen siinä sodan loppuun saakka. (Lähde: Suomi-24)
ellauri064.html on line 431: Jaskan nooteissa on useitakin huonoja ajatuxia. Esim se että Suomen sudet voi ottaa hengiltä koska ryssiin niitä jää jälelle. Tää on tätä critical habitat-paskanjauhantaa. Otetaan mieluummin Jaska hengiltä. Jäähän ziljoona paskiaista vielä jälelle. Tai että vapaakauppasopimuxet edistää kapitalismin loppua, kerta sitton helpompi tehdä vallankumousta. Tää on taas tätä osta kissa päästäxesi eroon hiiristä virheajattelua. Ei kyltää Jaska taitaa sittenkin olla ihan paska. Vaixe onkin kuin Veijo Meren juonikas mies, ei se siihen kyykisty mihin se paskantaa.
ellauri064.html on line 565: loppuun
ellauri065.html on line 22: loppuun
ellauri065.html on line 49: Arttu Wiskarin laulussa Mökkitie mainitaan Evitskog seuraavasti: ”– – Kesä loppui, ja mulle kerrottiin / ei tule enää reissuja Evitskogiin – –”. Wiskari on kuitenkin kertonut, ettei hänellä eikä hänen perheellään ole ollut mökkiä Evitskogissa.
ellauri065.html on line 335: Kazoin sinäpursosta arvosteluvideon juoxiainen 3:sta. Se oli just niin alaluokkasta kuin saattoi uskoa. Sekä leffa että sen arvio. Tämmöisiä siiroja löytyi poikasena kun käänteli maakiviä. Ja naisvihaa taas, yksi (1) nainen koko rainassa, jonka isoja tissejä voi kuolata ja vetää käteen samalla. She is not treated well. Emmä oikein ymmärrä kuka tämmösestä voi tykätä. Kai sit vaan tää viimeisten aikojen nuoriso on kuin häkkiin suljettuja rottia. Hillottuja klitorixia. We actually see him remove his testicles. Hyi helvetti. Nauraako joku? Kuulinko jonkun edes pyrskähtävän? To the wall with them! Tyypille joka jaxaa kazoa tällästä ja vielä jauhaa siitä sivukaupalla ei kyllä mitään armoa. Juotikas on INHOTTAVA. En jaxanut kazoa loppuun edes sitä "arvostelua".
ellauri065.html on line 351: Joskus hän kirjoittaa vielä kolmannen ja viimeisen osan. Tiedossa on vasta aihe, ei paljon muuta. Teos tulisi käsittelemään erilaisia mahdollisia maailmanloppuja ja maailmanloppukäsityksiä. ”Tällainen apokalyptinen pläjäys”, Yli-Juonikas lupailee. Sitten onkin raamatun sivumäärä ylitettynä. Yhtä suurta myyntimenestystä ei Yli-Juonikas lupaa, vaikka onkin toiveikas.
ellauri065.html on line 422: Lopultakin kirja oli luettu ja katsoin sen keltamustaa, yksityiskohtaisesti kuvioitua takakantta, jonka keskellä on vain teksti Syvävaltiossa kukaan ei kuule huutoasi. Olin tyytyväinen. Siitä, että kirja viimeinkin loppui. Tiiliskiviä yleensä karttelevalle lopun saavuttamisessa oli tällä kertaa mukana helpotuksen elementti, kuin paskamaisen savotan päätteeksi.
ellauri065.html on line 424: Olin tyytyväinen, että pääsin loppuun tämän kirjan, heittelehtineeksi sen mukana ja rypistelleeksi otsaani yrittäessäni käsittää tai todetessani, etten käsitä, mutta jatketaan eteenpäin. Jatkosota-extra nauratti, ahdisti ja sai vaikuttuneeksi tekijänsä mielipuolisuudesta. Vaikka minulla oli kirjan ja sen laajuuden kanssa myös ongelmani, olen iloinen siitä, että Suomessa julkaistaan tällaista kirjallisuutta ja ollaan valmiita tekemään epäilemättä massiivinen määrä tausta-, kirjoitus- ja toimitustyötä, jotta lopputulokseksi tulee näin maan perusteellisesti nyhveröityjä teoksia.
ellauri065.html on line 428: Erittäin muotopuolinen lukeneisuus välittyy myös Yli-Juonikkaan kaunokirjallisesta tekstistä, joka toteuttaa romaanissa monenlaista "poetiikkaa". Perinteisen proosa-asettelun lisäksi kirja sisältää mm. blogitekstiä, somepostauksia, uutisartikkeleita, raportteja, halpaa plagiointia, ET-lehden sivuja, verkon pimeämpien osioiden keskusteluja, mielipidekirjoituksia ja loppuhuipennuksena veikeän partituurin! Kirjailija hallitsee muitten tyylilajit suvereenisti. Kuten twiitissäni totesin, lukijaa haistatetaan jatkuvasti, mikä ainakin minulle teki sisäistämisen lyhyissä pätkissä lukemalla vaikeaksi.
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri065.html on line 468: Tere Sammallahti: (s. 1981) suomalainen insinööri, poliitikko ja tubettaja. Sammallahti valittiin varavaltuutetuksi Espoon kaupunginvaltuustoon vuoden 2017 kuntavaaleissa. 12. elokuuta 2019 alkaen Sammallahti on toiminut ajatuspaja Liberan sisältöjohtajana. Säälixi käy Pekka Sammallahtea. Sammallahdella on kaksi lasta ensimmäisestä avioliitostaan (1968–1982). Tähän paskiaiseen se taisi loppua. No paskiainen oli Pekka itsekin, sammaskielitieteilijä.
ellauri065.html on line 603: Hierarkioiden puolustaminen on aina ollut osa konservatismia, ja se kuuluu myös Mitä mieltä Suomessa saa olla -kirjaan, joka loppuu arvoitukselliseen kehotukseen alistua itseään suuremmalle kokonaisuudelle ja ”palvella”. Joonas Konstig perustelee hierarkioita vetoamalla luontoon: “Luonto on väistämättä hierarkkinen, koska toiset ovat toisia pitempiä, ahkerampia, kauniimpia, mukavampia, taitavampia oppimaan ja soveltamaan ja niin edelleen.”
ellauri065.html on line 623: Must vähä tuntuu että s.594 Juotikas loppuviimein kääntelee omaa poliittista hyrräkompassia. Ei liene satsumaa että sen miälestä vasemmisto joutui exyxiin kuin pieru yleisliittolaisten heittäessä nurkkaan pyyhkeensä. Silloin (89) Juotikas oli pikkupoika (13vee). Vaikka se ois halunnutkin vasemmistokapinoida kalkkilaivan kapteenia, se oli ihan liian myöhästä. Nyt on valittavana enää talousliberalismi ja oikeistopopulismi. Tai sitten pansatanismi, johon Juotikas taitaa olla kallellaan. Revi siitä. Ketään ei saada vastuuseen. Yhteisöllinen häpeä leviää koko ihmiskunnan päälle kuin löysä pieru. Eipäs kun koko luomakunnan päälle. No nyt kuule Juotikas alkaa mennä vähän liian pitkälle! Pidä häpeäsi izelläsi. Meillä ei häpeillä! Pulinat pois! Mölyt mahassa!
ellauri065.html on line 709: href="end.html">loppuun
ellauri066.html on line 22: loppuun
ellauri066.html on line 49: Keke ei tykännyt olla pankkineitinä, otti lopputilin (tai sai potkut), siellä haisi homehtuneille aivoille ja mätäneville sydämille. Keke ja Lasse oli kihloissa, mutta Keke ei antanut, ompeli vaan bomppipesään höyheniä. Keke oli hempponen ja Lasse bompponen.
ellauri066.html on line 53: Elina kuumui silti Yrjö Jylhästä. Jylhä oli mustakulmainen, enempi Keken isän näkönen ennen kaljuuntumista. Lasse oli kiltti possu. Mika Waltari oli pikkupoika, mutta Elinan seurassa sillä kyllä telttasi. Lasse oli mustasukkainen. Kihlaus purettiin ja pystytettiin uudelleen. Soudettiin ja huovattiin. Päästiin sentään loppuviimein naimisiin.
ellauri066.html on line 55: Kivennavalla daamit Keke ja Kati majoitettiin pihalle. Aamiaisen toi Paavolainen pukeutuneena hiljaisexi palvelijaxi vain pyyheliina suojanaan. Vinttikamariin oli rakennettu vanhoista verhoista itämainen teltta, jonka kahdenpuolen oli salin palmuista katkaistut lehdet. Lasse oli pyylevä bagdadilainen kauppias. Jylhän Ykälle pantiin musta vanne ja uumille värikäs pöytäliina. Pienet viixet ylähuulessa se näytti toreadorilta. Paavolainen oli pieni fauni puna-vihreissä sukkahousuissa pienet sarventyngät päässä. Ilmari Pimiä oli eunukki. Hänellä oli sen sijaan käyrä miekka, keihäs ja kilpi. Spriilamppuja ja suizukepilviä, seinäverhoissa osanottajien runoja, jotka he ize lausuivat. Jylhä esitti toreadoria. Paavolainen pani huimia hyppyjä ja säesti huilulla. Papittaren tanssin aikan paloi vaan yxi kynttilä, loppupeleissä sammutettiin sekin. Lopuxi kääriydyttiin vällyihin ja lähdettiin rekiretkelle. Paavolainen olisi halunnut olla miespääosassa, mutta Kati kannusti Ykää. Oli ilmeistä että nuoret runottaret eivät ollet immuuneja Jylhän munalle. Kekekin aivan sähköistyi Ykän silmistä, ne olivat kuin hindun silmät.
ellauri066.html on line 233: No ei. Virtauxessa ei ole tahtia vaan nopeus, vektori suuntaa ja vauhtia. Onko siinä rytmiä? No ei oikeestaan. Paizi jos on aaltoja. Hengityxessä ja sydämessä on aaltomainen rytmi, pakkomarssille lyödään tahtia. Kai se sit on tässä: keskusjohtoinen keskushermosto antaa tahtia, (para)sympaattinen tunnepuoli määrää rytmiä. Kun sydän exyy rytmistä tarvitaan tahdistin. Tai defibrillaattori, tuo Callen ikäkausilelu, johon Pezku on jo tutustunut. Kesien kesä oli ihana kun Aaron tahti loppuviimein pysyi Lempin rytmissä. Tultiin perille samalla työnnöllä. Koski vapaa tapaa Aaltosen, sotamies on rannassa.
ellauri066.html on line 238: Atwoodin kirjasta Käsineiti pitkitetty dystooppisen vähävaloinen tv-sarja on darwinistinen. Siinä nimittäin terotetaan että mies on naisen vihollinen tai vähintäänkin hidaste, josta on hyvä päästä eroon kun sen elatusapua ei enää tarvita. Ja niinhän se tietysti onkin, kun sitä oikein ajattelee. Eipä mieskään enää juuri tarvi kynnysmattoa kun se on loppuun mutusteltu. Päähenkilö joku Moss on aika suloton. Sen vahvuus on happamissa ilmeissä. Se on ainoa joka on mukana joka ikisessä jaxossa. Piisaa eltaantuneita miinejä.
ellauri066.html on line 310: Tulpan kirjoista löytyy syvällisen moraalista informaatiota sosiaalisesta existenssistä. Sen voi yliyxinkertaistaa tutunomaisen jenkkimäisesti: salaliitot aina koittaa hyötyä pikku persusta, mutta persut, omalla araknomarxistisella silti humanistisella, jopa jalomielisellä tavallaan, aina panee kampoihin, pikku ktenofiilit. Näin. Yxinäiset sankarit joita on nähty loppumattomia klustereita jenkkifilmeissä, jatkaa yxinäistä varjonyrkkeilyä sillä aikaa kun kapitalisti nauraa koko matkan pankkiin. Herra varjele niitä liittoutumasta keskenään! Se olisi jo kommunismia!
ellauri066.html on line 334: Joo, on sillä vikojakin, me pygofiilit emme ole täysin kritiikittömiä. Noi hassunhauskat nimet on yxi ongelma: Pynchon ei paljon vaivaudu kuvailemaan hahmoja. Päähenkilö, siis Pynchon jossain valepuvussa, on suht elävä, mutta kaikki sivuhenkilöt on just sitä, niitä ei sivusta kazottuna ole olemassa ollenkaan, vain kun ne pällistelee suoraan edestä päähenkilön silmissä. Ne on epäuskottavia ja epäsympaattisia. Mikä pahinta, tällästen paperilennokkien sinkoilu on sekottavaa, niitä viuhahtelee kuin pahvishakkinappuloita, ne syntyy partenogeneettisesti ja poxahtaa kuin kvanttihiukkaset. Niitä on kerta kaikkiaan liian paljon, ja Tompan kirjat hajoo silpuxi. Juonesta ei voi puhua eikä sixi ole mitään spoilattavaakaan. Se ei kyllä kelpaa nettiteeveesarjoilla koulutetuille kazomoille. Missä katarsis? Missä loppupelit jossa hyvixet päihittää pahixet ja kokoonnutaan loppuvizeihin?
ellauri066.html on line 387: Siit mie piän Pynchonin kirjasessa että sodan loppuminen on aika pikku tapahtuma kotirintaman henkilöiden kannalta. Kaikki rynnistävät joukolla nylkemään sakemanneja. Koko kirjassa on kyse enempi raketin ryöväyxestä sakuilta kuin Lontoon pommituxista. Samoilla raketeilla jenkkimaa pitää yhä yllä kauhun ylipainoa. Ei turhaan nide ole omistettu Wernher von Braunille.
ellauri066.html on line 958: loppuun
ellauri067.html on line 22: loppuun
ellauri067.html on line 38: Sain koronan sulkemasta kirjastosta herätelainana jäljittelemättömän Tommi Kinnusen lukuromaanin Pintti. Plintti oli käsineidon tapainen apupoika Marjatta Kurenniemen teoxessa Puuhiset. Se paljastui (Hui! juonipaljastus!) loppupeleissä puuhisten kuninkaan pojaxi, joka ei osannut sanoa ärrää eikä ässää. Plintti < kr. plinthos 'tiiliskivi' voisi tarkoittaa myös jalustaa.
ellauri067.html on line 211: Tom Pynchon kävi koulut hampaat vinossa ja aloitti insinöörinopinnot Cornellin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken liittyäkseen Yhdysvaltain laivastoon. Mä veikkaan eze halus näyttää isälle. Parin vuoden kuluttua hän palasi Cornelliin, vaihtoi alaa ja suoritti kirjallisuuden loppututkinnon. Hän työskenteli myös salaisessa tehtävässä Boeingin lentokonetehtaassa. Oppilastiedot hänen käymästään korkeakoulusta puuttuvat ja hänen laivastopalvelunsa aikainen arkisto on tuhoutunut tulipalossa.
ellauri067.html on line 245: Harold oli saman ikäinen kuin Allan mutta kitkutteli viittä vaille ysikymppisex. Väsäs yli 50 kirjaa ja toimitti satoja, 20 kirjallisuuskritisismistä. Bloom puolusti perinteistä läntistä kaanonia kun kirjallisuusosastot keskittyivät "kaunaisuuden kouluihin" (monikulttuuriset, feministit, marxistit, uuskonservatiivit ym ym). Sen vaimo Jeanne sanoi 2005 "me ollaan molemmat ateisteja". Harold toppuutteli: "En mä ole ateisti, tuo ei ole meistä enää kivaa". Naomi Wolf (jutku sekin) sanoi että Harold oli perusopiskelijana sivellyt sitä reiden sisäpuolelta. (Siis Naomi oli se opiskelija, Harold opettaja.) Harold kielsi tämänkin kiivaasti ja kolmasti. Harold poistettiin loppuviimein luokkahuoneesta isossa mustassa ruumissäkissä.
ellauri067.html on line 360: Die Enzian war eine in Entwicklung befindliche deutsche Flugabwehrrakete während des Zweiten Weltkrieges. Die Rakete war sowohl für den Boden-Luft- als auch den Luft-Luft-Einsatz vorgesehen. Radio-ohjattu. Ei toimahtanut ennen nazien surkeata loppua.
ellauri067.html on line 640: loppuun
ellauri069.html on line 22: loppuun
ellauri069.html on line 350: Novelli päättyy kuvaten 00000 lentoa, sen nousua, ja laskua. Kun se laskee, porukkaa on kerääntynyt Orfeus-Teatteriin Los Angelesissa; aika näyttää olevan 1960:n loppu tai 1970 alku. Kun novelli päättyy, joku raketti on kenossa elokuvateatterin yllä Los Angelesissa, meinaten pudota sen päälle. Novelli päättyy virteen William Laiskurilta, Alokas Laiskurin esi-isältä.
ellauri069.html on line 444: Mut kyllä tääkin kirjoittaja on sitä mieltä, että miekkailu jättimäisillä vaahtomuovikyrvillä ja hiljaiset ja halukkaat seizentoistakesäiset neitokaiset sexialusvaatteissa ketterinä ja kurvikkaina imemässä miespäähenkilöitä joka puolelta on aika setämiesmäistä kuvastoa. Tomppa selkeesti puhuttelee miesporukoita kuvaillessaan loppumattomia märkiä uniaan. Kyllä postmodernit osaa marginalisoida naiset ihan yhtä näppärästi kuin pre. Ei tässä "samanarvoisuudesta" tai "minän hajoamisesta" loppupeleissä ole kysymys vaan vallasta. Mitä kuuluu ja kuka käskee, kuka on johtaja ja kuka pesee vessoja.
ellauri069.html on line 750: Tässä kohtaa suomenkielinen wikisivu katkeaa, joten täytyy kääntää loppupää omin sanoin suomexi. Matkalla keltaista tiilitietä alas Dorothy ottaa osaa bankettiin jonka järkkää maiskiainen nimeltä Boq. Seuraavana päivänä D. vapauttaa Varixenpelätin (h.k.) (TW: trigger warning) paalusta jossa se roikkuuu, laittaa öljyä kannusta Tölkki Puumiehen ruosteisiin jointteihin, ja tapaa Pelkurimaisen Leijonan. Varixenpelätin tahtoo aivot, Tölkki Puumies tahtoo sydämmen, ja Leijona haluu cojones, joten D. rohkaisee niitä matkaamaan kanssaan ja Toton kanssa Smaragdistadiin pyytämään apuaa Welholta. Useiden seikkailujen kuluttua matkalaiset saapuvat Smaragdistadiin ja tapaavat portinvartijan (Guardian!) joka pyytää heitä käyttämään vihreäxi värjättyjä rillejä jotta niiden silmät ei häikäistyisi stadin loistosta. Jokainen kuzutaan Wizardin pakeille. Hän ilmestyy Dorothylle jättipäänä, Varixenpelätille hemaisevana leidinä, Tölkki Puumiehelle hirveänä petona, ja Leijonalle tulipallona. Hän lupaa silti auttaa heitä kaikkia jos ne tappavat Lännen ilkeän noidan, joka hallizee Kullimaata. Guardian varoittaa heitä että kukaan ei ole koskaan voittanut noitaa.
ellauri069.html on line 803: loppuun
ellauri070.html on line 22: loppuun
ellauri070.html on line 74: Hilpeitä loppuvizejä
ellauri070.html on line 118: Tunnukseksi ryhmittymä sai erään hakaristiä edeltäneistä natsitunnuksista, Susikoukun jota muun muassa hollantilaiset natsit käyttivät loppuun asti kunniamerkeissään ja vyönsoljissa.
ellauri070.html on line 131: Nyt ollaan aika loppumetreillä rottamaisen Pynchonin tiiliskivessä. Kellepä muulle kuin Pynchonille tulis mieleen lesbonorsujen 69 missä kärsät pumppaavat symmetrisesti sisään ulos norsunvituista.
ellauri070.html on line 175: ob sie nicht enden vielleicht. Sie aber sind ja sen etne eivät suinkaan naxahda äkkiä loppuun.
ellauri070.html on line 322: Sateenkaarinotko lähestyy loppua. Siv. 852 on ekan kerran jotain aikuisvakavaa keskustelua kahden kesken Katkeron ja Katin välillä. 2 hyljättyä rakastajaa natustaa vanhaa purukumia. Jotain hyvin epäaitoa tässä on. Pientä narsismin makua on purkassa. Ei liikkistä vaan jotensakin mautonta. Onkohan se tarkoitus? Ota Nipsusta nyt selvää. Ei se niin hyvä kirjailija ole.
ellauri070.html on line 376: Miranda ei ennen 1930-luvun loppua käyttänyt alkoholia eikä tupakoinut. Tuolloin alkaneen alkoholismin lisäksi hän käytti säännöllisesti amfetamiinia, ja samalla hänen sydämensä heikkeni. Foi Americanizada, na verdade. Hän kuoli sydänkohtaukseen The Jimmy Durante Show’ssa esiintymisen jälkeen. A&E Networkin biografiajaksossa on surullista filmimateriaalia Mirandan esiintymisestä 4. elokuuta. Tanssiohjelman jälkeen Miranda sai tietämättään pienen sydänkohtauksen ja oli kaatumaisillaan. Durante oli hänen vieressään ja auttoi häntä pysymään jaloillaan. Miranda hymyili, heilutti kättään yleisölle ja käveli viimeisen kerran lavan taakse. Hän menehtyi seuraavaan aamuun mennessä 46-vuotiaana. Hänen ruumiinsa lennätettiin pian Brasiliaan, jossa julistettiin maansuru. Hänet haudattiin São João Batistan hautausmaalle Rio de Janeiroon. Siellä hän lepää vieläkin, ellei ole kuollut.
ellauri070.html on line 473: Yx juttu on nyt sanottava Pynchonista: se on parhaimmillaan ympäristöjen kuvaajana: säiden, rakennusten, taivaan, mezänreunojen ja pilvien. Six varmaan musta tää kirjan loppupuoli on ihan parasta. Vähemmän typeriä salaliittojuonia ja sääliä herättävää slapstickia, joka ei naurata kuin sitä sananlaskunomaista raitapyllyistä paviaania. Schlumpf maleximassa pitkin sodanjälkeisiä sakemanneja ja vaan kazelemassa paikkoja kuin Kim Jong Il. Siinä sitä jotakin on.
ellauri070.html on line 486: loppuun
ellauri071.html on line 22: loppuun
ellauri071.html on line 38:
ellauri071.html on line 241: Nyt Pynchon muistelee Gottfriedin housuissa. Isi lateli vain käskyjä, äiti oli dundeellinen ihminen. Koskaan he eivät oikeasti jutelleet keskenään. Tompan suhde Isi-Tomppaan on hyvin suspekti: nerokas Kuolema (h.k.) on pannut isän ja pojan näyttämään toistensa silmissä kauniilta niinkuin Elämä (HK) on tehnyt miehelle ja naiselle... Hiivatti kun ei tästä sateenkaaritouhuilusta tule loppua. Vielä 50 sivua...
ellauri071.html on line 407: Wikipedian typerä kvaternio on etymologisesti väärin sammutettu. o-loppuiset sivistyssanat tulevat latinan 3. deklinaation sanoista jotka latinassa ovat o:hon päättyviä. Kvaternion on brittimatemaatikon feikkikreikkaa, eikä sen loppu-n siitä mihkään katoa enempää kuin ionista. elektronista tai lekythionista. Io on lehmä, senkin nauta.
ellauri071.html on line 430: Huvittikohan Pamela Piukkapeppu myös pikku Arthuria? Todennäköisest kyllä. Hilja ei suvainnut mitään syrjäsilmäilyjä. Mulla on tarot-kortit, jotka ostin Münchenistä. Sachsalaiset uschelit pelas niillä jotain muuta peliä. Eivät ennustaneet ihmiskunnan loppua tai rokettimiehen pano-onnea.
ellauri071.html on line 484: Nyt ollaan jo ihan loppukärhämissä. Dillinger on pynchonista joku vapaussankari, kai kun se ryösti pankkeja. Maxaa niille samalla mitalla. Se ammuttiin elokuvateatterin ovelle. "Elämän tarkoitus on omituinen kuolema." Nojju, sanois Pirkko tästä. Ehkä sinusta, ei minusta.
ellauri071.html on line 510: Soh soh kääntäjä! "voiko olla selventänyt" s. 959 on anglismi, suomexi "onko voinut selventää" tai "liekö selventänyt". Ei pidä kompastua näin loppumetreillä, vaikka varmaankin jo väsyttää. Nipsu pääsee irti skatologisista skizoista yhtä paljon kuin täpläsika täplistään: Bodinen sormuspilli viheltää ovelasti sen peräaukossa, kylähullut vetävät käteen unisonossa ja vatkaavat penixiään kuin taistelusauvoja, ruiskauttavat suihkuina veriviiruista spermaa kiiltäville housunpunteille, ym.ym. huumeunia. Ei pitäisi käyttää noin paljon mömmöjä.
ellauri071.html on line 604: Herää, havahdu. Kaikki on hyvin, Garfield. Eikai vaan JK Rowlings nussinut Härrin loppusanoja tästä kirjasta (s. 974)? Vaikea uskoa. Sitäpaizi noitahan nyt hokee jokaikinen jenkkisaippua. Oletko kunnossa? Kaikki on hyvin, I promise.
ellauri071.html on line 606: Ilmeisesti tän loppuveivauxen ideana on, et Weissmanin viimeinen roketti osuukin Los Angelesiin. Kyydissä Nipsun hienoin avatar, läskiperseinen kissa Karvinen. Mikä toi on olevinaan: Luftklage klar? Ei se tarkoita midiä. Luftlage? Luftklappe? Höh. Jos se onkin Nipen nyrjähtänyt sanakirjakäännös: Klage <- charge -> Ladung s. 978. Tai size on joku hieno viittaus Reikärauta Rene Rilkeen.
ellauri071.html on line 624: Tähän se vihdoinkin loppui. Mitähän toikin "virsi" tahtoo sanoa? Eipä se nyt kovin selvä ole. Ketä noi on noi sammuneet razastajat, onxne hyvixiä vai pahixia? Donald Trump ois halunnut oman naamansa sinne kallioseinään presidenttien naamariviin jonnekin Dakotaan. Dakotat ei halunnu. Sinne Dakotaan Shlotrop joutui huuliharpunhakumatkalla vessanpöntöstä (kertoo Tiina Käkelä, alla). Taisit Mexicoon. Se parhaiten nauraa joka nauraa viimexi. Mua ei Nipsu kyllä naurattanut, muistaaxeni kertaakaan.
ellauri071.html on line 656: loppuun
ellauri072.html on line 32: loppuun
ellauri072.html on line 238: Hyvin meni Viktorilla loppupeleissä mutta mitäs tuosta. Menköön jos on mennäxeen. Kyllä se sen kestää, kun on koiramaisempaakin kestänyt.
ellauri072.html on line 659:
ellauri072.html on line 668: loppuun
ellauri073.html on line 229: Nyt sun pitää tarkata jotakin mikä ei näytä heti izestään selvältä. Suuri johtaja ja suuri myyntimies EI ole sama asia. (Onhan ne, turha kiemurrella ja halkoa hiuxia.) On toki samankaltaisuuxia. Suuri myyntimies on tavallisesti karismaattinen ja tykättävä, ja se saa meidät usein tekemään asioita (ostamaan, äänestämään) joita ei muuten tehtäisi, ja siitä jopa pitämään. Sitäpaizi monet myyntimiehet ovat pohjimmiltaan mukavia hemmoja joissa on paljon ihailtavaa (ja paskat, nyt Wallu kita kiinni jo). Mutta todella suurikaan myyntimies ei ole johtaja. Koska myyntimiehen viime käden motiivi on oma etu - jos ostat mitä se myy, se saa voittoa. (Noniin, mitä eroa? Ei mitään vieläkään.) Niin että vaikka myyntimies voi olla voimakas, karismaattinen ja ihailtava heppuli, ja pystyy vakuuttamaan sut että ostopäätös on sulle eduxi (todennäkösesti ei, tai enintään tollanen winwin tilanne, missä sä hyödyt sentin ja se satasen) – silti vittu, sä tiedät jossain takaraivossa että myyntimies ajaa vaan omaa etua. (Eli johtaja on sellanen myyntimies joka kusettaa sut niin perin pohjin ettezä edes enää huomaa kusetusta, tai et välitä.) Tää tietoisuus on kivulias - vaikka se on aika pieni nipistys, ja usein tiedoton. Mut jos sä joudut suurten myyntimiesten ja markkinoinnin pokaxi tarpeexi pitkäxi ajaxi - esim. lauantaisarjakuvista lähtien - ei kestä kauan niinsä tajuat että kaikki on pelkkää kaupantekoa, ja jos näyttäskin siltä että joku oikeasti välittää susta tai jostain "jaloista" ideoista tai aatteista, niin hemmo on oikeasti myyntimies eikä loppupeleissä välitä vitun vertaa susta, vaan haluu oikeasti jotain izelleen.
ellauri073.html on line 237: Ja kuten Wallun suikkis, McCainin kuolema sai enemmän huomiota kuin se ansaizi. (Mähän olin vielä elossa!) Wallu merkkas kirjanpainamisen ylivallan päättymistä ja someaikoja; McCainin raato symbolisoi uusliberalismin ajan päättymistä jenkkipolitiikassa, Amerikan talouden rappiota ja trumppikansan nousua. Toisin kuin Wallu, jolle suikkis oli urasiirto, McCain pelkäsi helvettiä ihan oikeesti. Se kuoli päivän sen perästä kun perhe kertoi että sen syöpähoidot keskeytetään, se halus roikkua loppuun saakka hengissä. (Mä en kyllä ois.) Perhe halus kai säästää perintöä. Porsasmainen tytär Meghan varmaan sano iskälle, että äiskyn rahat muuten loppuvat. (Haha, Matt, hyvin keksitty! Kylsä sitten hallizet tän sarkasmin.)
ellauri073.html on line 426: Seija tykkää Kelloggsin Bran Flakes -aamuhiutaleista. John Harvey Kellog ja Will Keith Kellogg oli veljexiä 7. päivän adventistiperheestä Taistelupurolta, Michiganista. Eivät paljon käyneet kouluja, koska vanhemmat uskoivat Jee-Suxen tulevan toistamiseen ennen koulun loppua. No ei temmattu, turhaan seistiin taas hirsimökin katolla. JH onnistui kuitenkin hankkimaan lääkärin paperit jostakin, varmaan postimyynnistä. Se oli kova vegaani, peukutti 'biologista elämistä': ei viinaa eikä tupakkaa, ei edes teetä, kahvia eikä hilloa, vain ihan vähän munaa ja maitoa hiutaleiden kyytipojaxi.
ellauri073.html on line 577: loppuun
ellauri074.html on line 27: loppuun
ellauri074.html on line 45: Se ei ennakoinut robotteja tekoälyä nettiä somea mobiilia kasvihuoneilmiötä hiilijalanjälkiä Jenkkilän tunarointia Aasiassa Isistä kansainvaelluxia ja häviötä Kiinalle. Ei sähköautoja öljyn ja hiilen loppumista jenkkiroskaväen fasismin nousua eikä Trumppia. Toi sen kujertava viihdepressa on Reaganista matkittu. Sulavat mannerjäätiköt mainitaan muka menneisyyden ilmiöinä s. 404. Kyllä ilmaston lämpeneminen oli jo tiedossa. Ei vaan kiinnostanut Wallua. Sitä kiinnosti vaan viihdemaailma ja televisio. Typerät "moduulit" ja kovat levykkeet.
ellauri074.html on line 277: Cioran eli vaatimattomissa oloissa Pariisin latinalaiskorttelissa elämänsä loppuun saakka ja pysytteli Pariisin yliopisto- ja kirjallisuuspiirien ulkopuolella. Elantonsa hän ansaitsi lähinnä käännöksillä ja toimimalla kustantajien lukijana. Hänellä oli kuitenkin älymystössä joitakin läheisiä ystäviä: Mircea Eliade, Eugène Ionesco, Samuel Beckett, Gabriel Matzneff, Frédérick Tristan, Henri Michaux, Gabriel Marcel ja Roland Jaccard. Vuonna 1942 hän tapasi englanninopettaja Simone Bouén, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.
ellauri074.html on line 304: Cioran osasi hyvin saksaa. Nuoruudessaan hän opiskeli erityisesti Kantia, Schopenhaueria ja varsinkin Nietzscheä. Hänestä tuli agnostikko, ja hän otti tunnuslauseekseen ”olemassaolon harmillisuuden”. Nuoruudessa Cioraniin vaikuttivat suuresti myös Georg Simmel, Philipp Mainländer, Martin Heidegger, Wilhelm Dilthey ja Søren Kierkegaard sekä Lev Šestov, jonka ansiosta usko elämään sattumanvaraisuuteen tuli keskeiseksi osaksi Cioranin ajattelua. Cioran lopputyö yliopistossa käsitteli Henri Bergsonia (myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi Bergsonin ajattelun ja oli sitä mieltä, ettei tämä ollut ymmärtänyt elämän traagisuutta).
ellauri074.html on line 322: Muita Cioranin tuotannolle ominaisia teemoja ovat muun muassa perisynti, historian traagisuus, sivilisaation loppu, uskon tuomasta lohdutuksesta kieltäytyminen, absoluutin pakkomielle ja elämä ihmisen metafyysisenä karkotuspaikkana. Jumalasta Cioran on sanonut, että Hän olisi täysin toisarvoinen, ellei Johann Sebastian Bachia olisi olemassa, ja että vain Bachin musiikki antaa oikeutuksen olla pitämättä maailmaa täysin epäonnistuneena. Toisaalta maailma ilman Jumalaa olisi pelkää olemattomuutta (tai tyhjyyttä), ja Jumala itse on ylin olemattomuus.
ellauri074.html on line 326: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri074.html on line 699: loppuun
ellauri077.html on line 26: loppuun
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 340: Kuulostaa aika tollolta, näin ensivaikutelmana. Kirjoja kuten "Traaginen elämäntunto" ja "Pyhän miehen uhri". Ei hyvältä näytä. Lisäxi se oli kova talousliberaali. Ja armoitettu riidankylväjä, jonka heitti ulos rehtorinta sekä fasistit että kommarit. Aluxi se peukutti Francoa, mutta päätyi loppuviimesexi pappispimityxen puolelle. Franco pani sen koppiin loppuiäxi. Siellä se murti suuta murtuneena kunnes kuoli.
ellauri077.html on line 375: Näin unta että olin naimisissa ja mulla oli lapsi ja se kuoli, ja sen vahamaisen ruumiin päältä mä sanoin vaimolleni: "Kazo meidän kultaa! kohta se happanee; tällä lailla kaikki loppuu."
ellauri077.html on line 419: Muna-peukun niähhiä loppuruudussa motivoi se narsistinen ajatus että koko konkkaronkka onkin osa musta izestä tai kääntäen. Tässä kyllä selkeästi kurkistelee toi FUCK! teema henkisestä sepaluxesta. Ja sittenhän ollaankin turvallisesti Darwin sedän linjoilla: geenilinja jatkuu kun muistaa nussia. Telltale sanoja: intimate embrace, wellspring, overflow: halia ja ruiskahdus. Rakkautta ja onnea, ei vetelyyttä, ei nuokkuvia munia.
ellauri077.html on line 625: Sitä Wallu kuulemma ehdottaakin jossain loppupuolella: pane kirja pois ja mene ulos leikkimään. Senkö tautta se teki tästä kirjasta niin vaikean ja luotaantyöntävän, ettei kukaan erehtyisi luulemaan että lukeminen on hauskaa viihdettä? Ei sen on oltava rankkaa työtä, niinkuin sen kirjoittaminenkin. Tää alkaa tosiaankinkuulostaa Leevin iskältä:
ellauri077.html on line 634: No niin! Mä muuten huomaan et mä suhtaudun tunteenomaisesti myös asiatexteihin. Just six mä haluun tietää mahd paljon romskun kirjoittajasta, koska se on kuiteskin kirjan tärkein henkilö. Se on se joka loppuviimein puhuu mulle. Se tykkäänxmä jostain kirjasta on sen funktio, tuntuuko sen kirjoittaja mukavalta tyypiltä. Ja usko pois, se näkyy kyllä kirjastakin, elämä-ja-teos on vaan lisäevidenssiä.
ellauri077.html on line 686: Kuka jaxaa istua 2t samassa huoneessa pahanhajuisten ex juoppojen kanssa piirissä ja kuunnella loppumattomia toisteisia jorinoita.
ellauri078.html on line 26: loppuun
ellauri078.html on line 36: Pieleen meni jo ekassa kappaleessa. Infinityjä on laskettavia (countable), esim luonnolliset luvut. Laskeminen ei vaan pääty ikinä vaan jatkuu ad nauseam kuten Fosterin loppumaton läppä. Suomalaistyperyxet ml se Hotakaisen ääliö yxinkertaisesti käänsi kirjan nimen väärin. Se on nimenomaan läppä. Jest on pila eikä mikään vitun riemu. Ei Wallu ollut mikään riemun saarnaaja sen enempää kuin Hamlet, vaan sen poinzina oli että ei saa lärviä, pilkanteko sattuu pilkkaajan omaan nilkkaan. Varmaan sen vanhemmat varsinkin äiti oli varsinaisia pilkkakirveitä, nauroivat wakawikko Wallulle selän takana, ja myös edessä. Ne oli wickedly funny, ateisteja, Wallu oli kaappiuskova. Pukuhuoneen kaapin ikonostaasissa Dunlopin maila ja Reebokin tohvelit. Ehtoollisviininä hammasmukillinen hiusvettä ja öylättinä mömmötabuja.
ellauri078.html on line 266: Heikko veto sekin että roistolla on muka joku henk koht kauna takana. Niin kuin kaikilla kolhiintuneilla ihmisvihannexilla vai mitä. Lommot ei sittenkään johdu laatikosta loppupeleissä. Yxityiset ihmiset on vaan pahoja.
ellauri078.html on line 329: loppuun
ellauri079.html on line 26: loppuun
ellauri079.html on line 89: Useammin kuin ei, sen päämaali näissä yrityxissä oli tavata sieviä tyttöjä. Sen onnistuu saavuttaa vain saada ruman Miss Jane Hathawayn suosio (muttei välitä). Koko Klampetin klaanista se on innokkain halaamaan kaupunkielämää. Jatkuva pila on että Jethro tunnetaan "kuuden jalan maaruna" koska sillä on valtava ruokahalu kuin Niklas Rothilla; eräässä episodissa, se syö suihkumatkustajakoneen koko varaston pihvejä; toisessa Jethro koittaa päästä "serkku" Bessien eli simpanssin Hollywood-agentixi - palkkiona 10,000 banaania Bessielle and 1,000 hänelle. Olikohan Bessie musta simpanssi? No tietysti, ne on kaikki mustia. Jethro ei esiinny viimeisissä episodeissa, mutta saa kuitenkin nimensä lopputexteihin. Epistä! Stop stealing the bandwidth!
ellauri079.html on line 171: Typerää tietokonepeliä Eskatonia ("maailmanloppu") pelaa enimmäxeen poikia. Vapaata levytilaa vähintään 40MB. Iso kone, 256K kuten luki Seppo Koskenniemen reikäkortissa. Walluparka ei ollut mikään tietokonehai.
ellauri079.html on line 340: loppuun
ellauri080.html on line 26: loppuun
ellauri080.html on line 633: Eskaton-pelin aikana Wallulla on 1 hyvä huomio (koska mä olin kexinyt sen jo 70-luvulla): peliteoria on sikäli perseestä että pelin pelaajat on muka pelin ulkopuolella kuin jotkut jumalat, niihin ei voi osua. Näinhän ei oikeasti ole, vaan pelllauta sisältää myös pelaajat jotka muuttuvat kun peli etenee. Kukaan ei oikeasti päätä yhtään mistään, shit just happens. Loordi pelinjohtajana pyörittää punaiseen pipoon kiinnitettyä propellia, joka tarkoittaa että maailmanloppu ei ole tulossa, vaan jo päällä.
ellauri080.html on line 830: Auttakaa entistä gladiaattoria joka on ihan poikki, sanoi Asterixissa jalaton tyyppi joka istui pikkuisessa pyörin varustetussa laatikossa. Sellainen on toi Wallun Marathe. Yxijalkainen merirosvo joka pitää transun Hugh "Helen" Steeplyn kanssa maratonimoraalifilosofista istuntoa navajoluutnantti Leghornin ja Jim Cheen maisemissa kirjan mainostauoilla. (Arizonan Tempessä asui Wallun vanhemmat eläkepäivinä.) Kulinnsseina joku Sierra Madre josta tulee mieleen kenraali Xavier ja San Morealin tykit. Tyypit voi hyvin askarrella leegoista, yhtä palikoita. Ihankuin 4-kanavalla, mainoxia tulee koko ajan enemmän leffan loppupuolella.
ellauri080.html on line 832: Meidän amerikkalaisten onni oli kun joku joskus Amerikan historiassa ymmärsi, että kun jokainen amerikkalainen tavoittelee omaa henkilökohtaista hyväänsä, niin lopputulos on kaikille mahdollisimman hyvä. Tämän me opimme peruskoulussa jo lapsina.
ellauri080.html on line 1050: Ensixi ja etummaisexi, johtajuus johti järjestölliseeen kämmiin USA:n miesten jääkiekkotiimissä. Kaikista syyllisin henkilö on Pääsohva. Hänen tiiminsä pelasi hyvin aikaisin turnauxessa, mutta kun paine oli päällä, ei kyennyt suorittamaan, vaan löpsähti. Johtajuusnäkökulmasta, Bylsimä osoitti kykynsä olla palkollissuuntautnut johtaja. Tässä artikkelissa, ilkeä Dan Wyshynski kirjoittaa että Bylsimä on “pelaajan valmentaja, jään päällä ja sen alla". (No hemmetti, ketäs se muuten valmentaa, OK-johtajiako?) Loppuviimexi, tiimi olisi hyötynyt enemmän tuontantosuuntautuneesta johtajasta, joka olisi ollut vähemmän kiinnostunut pelaajien tyytyväisyydestä, ja enemmän kullan voittamisen maalista (tai edes jonkun mitalin). Epäonnistuttuaan kalauttamaan päähän turnauxen suosikkia Kanadaa, joukkueen tarvizi vaihtaa maalinsa kullan voittamisesta pronssin voittamiseen. (Hizi tää on kyllä vaikeaa, hemmetinmoista taktikointia.) Tehokas muutosjohtaja olisi tehnyt juuri niin. Muutosjohtajat herättävät ylpeyttä ja tarjoilevat lähetystunnelmaa, missä Bylsimä selvästi ei onnistunut. "Olkaa kaverit ylpeitä että hävisitte Kanadalle, ne on tosi kovia! Seuraavaxi tavoitteemme on hävitä Suomelle!" Hänen joukkueensa hukkasi pelipaitansa, hävisivät Kanadalle ja hävittivät arvokkuutensa. Hänen ja hänen siivojansa pitää ottaa siitä vastuu. Jos Bylsimä olisi lähestynyt turnajaisten loppua liiketoimijohtajana, hän olisi voinut motivoida tiimiänsä paremmin (raha on hyvä motivaattori), mutta nyt hän kämmäsi siinäkin.
ellauri080.html on line 1054: Artikkeli osoittaa myös pari Bylsimän päätöxentekokämmiä. Aikaisin pronssiottelussa Suomen kanssa (jonka Suomi siis voitti, hyvä Suomi! Kuinka noloa, U.S. joukkue lähti jäältä ihan häntä koipien välissä), Bylsimä valizi epähuomiossa Suomen joukkueen Saku Koivun lämäämään rangaistuslätkäyxen, joka olisi lisännyt paljon pelin liikevoimaa jos se olis tehnyt oman maalin. Ei vaitiskaan, se valizi Patrick Kanen joka oli ihan hasbeen tämmöisissä lätkäyxissä. Se ois voinut valita tämän artikkelin kirjoittajan langon Zach Parisen, tiimikapteenin jolla on takanaan pelkkiä menestyxiä. Bylsmää hämäsi ilmeisesti saatavuusheuristiikka (? eli Kane oli siinä lähinnä, tai se oli ainoa jonka nimen se sattui muistamaan). Sitä vaivas myös selektiivinen kylmyys: sillä ei ollut tilastoja sylissä, eikä se koskaan oikein ollut tykännyt röyhkeästä Zachista, eikä sen pahasuisesta langosta. Jos Bylsimä olis ollut rationaalinen eikä noin helkkarin dundeellinen, se olisi voinut erittelevästi valita joukkueen parhaan "ampujan". Se ei siis ollut tarpeexi laskelmoiva. Sen lisäxi, toisin kuin menestyneempi Kanadan sohva, se ei koskaan muuttanut joukkueen viivoja tai pelitapoja. Röyhkeä Zach mainizikin tän syyxi tiimin tappioihin, varmaan pahasuisen langon neuvosta. Bylsimä oli siis liian laskelmoiva. Bylsimä lankesi myös pariin vanhanaikaiseen päätöxentekovinoumaan, ihan alkeisjuttuja. Se oli menestynyt heikompia vastustajia vastaan ja oli kuin ylpistynyt sirkka, luuli izestään ihan liikoja. Siitä se otti konfirmaatiovinoumaa loppupeleissä. Se ei tajunnut mikä nytte meni pieleen, jos se olis sen tajunnut, lopputulos oisi voinut olla toinen. Jos ne ei ois hävinneet Suomi-ottelua, ne olis voineet voittaa ehkä pronssin. Mutta Bylsimä ei ottanut opixeen, ei nöyristynyt Zachille ja sen langolle ja kazo miten kävi. Olis pitänyt noudattaa parempaa strategiaa, mennä ize mailan kanssa jäälle pelaamaan ja taklaamaan Saku Koivua. Zachista ja Kanesta ei ollut mihinkään.
ellauri080.html on line 1118: loppuun
ellauri082.html on line 26: loppuun
ellauri082.html on line 120: Hahaa mä en ole vielä edes puolivälissä. Mut vittu mä en piittaa juonista. Sitäpaizi Wallu sanoi ize tossa äsken ettei tässä tolkuttomassa läpässä ole loppuvizejä. Kustannustoimittaja väsyi ja leikkas pois viimeiset 300 sivua.
ellauri082.html on line 153: No enmä tullut tosta hullua hurskaammax. Liika saippuasarjamaisen sekava juoniselostus. Ei auta kuin lukea ize koko paska loppuun asti. Huohhelihuoh.
ellauri082.html on line 161: Ei Wallu kyllä ole erikoisen sivistynyt. Aika huonosti sulatettua tietosanakirjailua. Esim e unibus pluram. Mikä ihmeen pluram? Ei se ole mitään. Ex uno plures olis latinaa. Timeo hominem unius libri, vaixe olisi monen tiiliskiven kokoinen OED. QED. Pääsiköhän se zetaan asti loppupeleissä?
ellauri082.html on line 224: Tää runo on tosi vaikee suomentaa koska se on niin hyvä. Se on loppusonnullinen mutta silti ihan arkinen ja siitä huolimatta liikuttava. Suomennoxesta ei voi millään tulla yhtä hienoa, on uhrattava joko merkitys tai loppusoinnut, hyvässä lykyssä häviävät molemmat. No loppusoinnuista on vähiten väliä (sori Vaakku), joten antaa niiden sitten mennä.
ellauri082.html on line 368: Näin unta että Fix und Foxin piirtäjä Rudolf Kauka (jonka nimi unessa oli jostain syystä Fink) oli nuorena Rikhard Fick nimisenä perustanut autokorjaamon kuplafolkkariin. Asensi sinne kaikki laitteet ja alkoi eziä asiakkaita. Sitten ihan zägällä se pääsi jonkun porhon autolaivueen omamekaanikoxi ja rikastui ja kuten sanotaan loppu oli historiaa. Missä vaiheessa se alkoi piirtää susi Lupoa ja niitä nenäkkäitä pikkukettuja ei selvinnyt koska heräsin.
ellauri082.html on line 516: Tahto uskoa sokaisi sen aivotoiminnan. Sillä on jotain todistettavaa ja size tarraa kaikkeen mitä sen mieleen juolahtaa. Sen argumentit on samaa ex analogiaa kuin Plaatton jonka mielestä sielu ei voinut olla harmoniaa koska sen piti olla niinku joku johtaja. No Plaatto kuumui vahvoista johtajista, varmaan kumarsi Dionysoxelle ja pyllisti Dionille. Ja/tai kääntäen. Filosofikuningas, your foot shoved dans mon oeil. Kaappihinureita koko porukka, hela idealistifilosofikööri. Ei se jumala tässä lopultakaan ole se pääasia, vaan se että oma sielu läpättää loppumattomattomasti. Jonkun sortin narsismia tämäkin.
ellauri082.html on line 824: loppuun
ellauri083.html on line 26: loppuun
ellauri083.html on line 67: Molemmat vanhemmat tunsivat vahvasti että kiinalaiset oli melkein niiden veroisia (eivätkä käyttäneet sanaa 'pakana' kuin kotioloissa), ja Helmi kasvoi kaxikielisessä kodissa: äiti opetti englantia yläkerrassa ja vinosilmä palvelijat ja niiden lapset paikallista murretta. Klassillista kiinaa opetti kotiopettaja Mr. Kung (Fu? Tse?). Se luki ahnaasti, erityisesti isän kiusaxi Charles Dickensin kirjoja, jotka se sen koommin väitti lukeneensa kaikki kerran vuodessa loppuikänsä. (Mikähän kirjailija lie vaikuttanut Helmiin eniten? Kung? Fu? Tse?)
ellauri083.html on line 79: 1935 Helmi otti pikaeron luuserista Renossa huizin Nevadassa ja nai Richard Walshia vielä samana päivänä. Kiltti Riku auttoi Helmiä koko loppuelämänsä Pennsylvaniassa kuollaxeen siihen 1960. Helmi kuoli keuhkosyöpään 1973. Varmaan se veti röökiä. Sen haudalla lukee Helmi (ei Lohtu?) Silkinkutoja kiinalaisilla merkeillä. Se suunnitteli kiven ize, vrt. Vitalin mummia.
ellauri083.html on line 240: Havaiji viisoon tavoin sarja seuraa erikoisyksikköä, joka perustettiin rikollisuuden torjumiseksi Havaijilla. Sarjan tunnuskappale on Brian Tylerin uudelleensovittama versio Morton Stevensin säveltämästä alkuperäisen sarjan tunnuskappaleesta. Sarja loppui kun kananlento 2020 kun toinen poliiseista satutti kuvauxissa oikeasti selkänsä.
ellauri083.html on line 396: Samat puisevat iänikuiset roolijaot narkkareiden tiimissä kuin jossain Ryhmä Haun käskynjaossa: tää ois Robin Hoodin iloisten veikkojen niinko se skrode kaveri, tää ois se nörtti pellepeloton, tää olis reipas tyttökoira, toi äitimäinen ymmärtäjä, ja tossa sitten koko tiimin vetäjä, kaikin puolin urhea ja etevä, vaikkei mihkään varsinaisesti erikoistunut mut verraton hengennostattaja. Näitä on nähty niin tuhannessa jenkkisarjassa, eikä loppu häämötä, sama tiimihenki haisee vaan silmänkantamattomiin.
ellauri083.html on line 566: