ellauri043.html on line 2466: Siitä on just tänään kolme vuotta kun Domitilla kuoli. Se kivitettiin Proserpinan mezän perällä. Mä olen kerännyt sen luut jotka loistivat kuin kiiltomadot ruohossa. Maa peittää ne tällä haavaa!
ellauri117.html on line 351: Pertti kehitti uskontomaisen filosofian, jossa sexuaalisuus on elämän alkuvoima, ikäänkö huumausaine, joka saa apinan hulluun armon tilaan. Pertin sexihulluus toi sille useita varakkaita suosijattaria. Ulkoisesti se ei ollut järin miehekäs, se oli laiha ja vaikutti nälkiintyneeltä; sen naama josta "siniset tähtisilmät" loistivat, oli sekaisen tukan ja "liekehtivän" punaisen parran saartama. Noita mesenaattinaisia se nimitti "kaksijalkaisixi tulolähteixi" ja "kulttuurikorppikotkixi". Pertti kuoli 44-vuotiaana tubiin.
ellauri241.html on line 131: Dissolved, or brighter shone, or interwreathed tai kirkkaammin loistivat tai kietoivat
ellauri282.html on line 358: Íñigo koki sarjan näkyjä päivänvalossa ollessaan sairaalassa. Nämä toistuvat näyt ilmestyivät "muodona ilmassa hänen lähellään ja tämä muoto lohdutti häntä paljon, koska se oli äärimmäisen kaunis... sillä se jotenkin näytti olevan käärmeen muotoinen ja siinä oli monia asioita, jotka loistivat kuin silmät, mutta eivät olleet. Hän sai paljon iloa ja lohtua katsellessaan tätä esinettä... mutta kun kalu katosi, hänestä tuli lohduton." Hän tuli tulkitsemaan tämän näyn luonteeltaan pirullisena.
ellauri345.html on line 659: Hänen vihansa ranskalaisia ja juutalaisia kohtaan sulautui; hän kutsui ranskalaisia "juutalaiseksi kansaksi". Hänelle ranskalaiset olivat "jalostettuja huonoja juutalaisia". Hän syytti heitä ihmiskaupasta : ”Kaikille saksankielisille piireille annettiin määräyksiä lähettää luettelot nuorista saksalaisista neitsyistä, jotka loistivat rikkautensa, kauneutensa ja sulonsa takia. Nämä oli määrä viedä Ranskaan ja antaa ranskalaisille. Jos tämä olisi voitu toteuttaa, kuinka pian jalo saksalainen tapa olisi ollut paskiainen tällä puolella Reiniä ." Hän sanoi, että useimmat ranskalaiset naiset olivat "haluttuja ja rivoisia sihisevässä, kuiskuvassa ja gurgilevassa käärmeessä ." kielessä itsessään on jotain liukasta, liukasta [sanoisinpa jopa: hohtelevaa], viettelevää ja syntistä." Jos Reinin länsipuoleiset ihmiset haluaisivat tulla maahan, tulee periä tullit, kuten karjasta: "Esine, joka palvelee ylellisyyttä Saksaan tuodaan joka vuosi karjankasvatukselle haitaxi, nimittäin ranskalaisia ja juutalaisia. Mutta se on äärimmäisen haitallista saksalaiselle ihmisjalostukselle, sekä aidon saksalaisen tapon myrkyttämisen että jalo-saksalaisen heimon turmeltumisen vuoksi." Hän kirjoitti edelleen: "Teen työtä koko ikäni varmistaakseni, että halveksun ja vihaan tätä kansaa." Vuonna 1815 Arndt sanoi ranskalaisista: ”Juutalaisiksi minä kutsun heitä uudelleen, en vain heidän juutalaisluettelonsa ja vähäpätöisyytensä vuoksi, vaan vielä enemmän heidän juutalaismaisen sukupuoliyhteytensä vuoksi.” Arndt oli myös yhteydessä Heinrich Eugen Marcardiin ja ilmaisi hyväksyvänsä hänen antisemitistiset jorinansa henkilökohtaisessa kirjeessä.
xxx/ellauri121.html on line 529: Käsineidissä lapset loistivat poissaololla. Jatkosarjassa ne on enempi valokeilassa, ainaskin alussa. Peggy-täti piirtää lapsille ja kertoo miten tädit Gileadissa koijasivat pikkuapinaa. Pikku orava kysyy äidiltä, milloin on joulu. Kohta odotellaan pukkia, äidin mekossa on kukkia. Ihan samat jäynät ovat käytössä kuin vanhassa ja uudemmassa varhaiskasvatuxen oppaassa. Pikku orava ihmelettää, millainen on kuolleen lapsen ruumiista pois lepattava sieluparka, onko se kuin pieni tarpeeton käsineitonukke silkkipaperissa, vai onko se se sama kallein aarre joka sillä on mekon alla piilossa, jota tylpin astaloin aseistetut enkelit tähtäilevät kiimaisina. Oi maa, oi maa, mummin kasvimaalle voimaa.
xxx/ellauri174.html on line 492: Jääköön toistamatta hirmu pitkä paasaus siitä miten androidi kävelee. Kiinnos. Seuraavan luvun ozikko on luppoovampi: l'eternel feminin. Noustasko tässä vihdoinkin jaloista jalkoväliin? Lordi Ewald, jonka kulmilla loistivat hikipisarat kuin kyyneleet, katsoi Edisonin nyt jäisiä kasvoja: hän tunsi, että tämän jyrkän ja positiivisen pilailun alla oli kaksi asiaa kätkettynä tämän esittelyn taustalla olevaan taka-ajatukseen, yksi ja ääretön. Juu juu pojat, reippaasti ette päi! Ei kuhnailla kun lähestytään maalia!
xxx/ellauri175.html on line 148: Kolme ruokailuvälinettä loistivat ja posliini Saksista, joiden päälle laitettiin riistaa ja harvinaisia ​​hedelmiä. Pieni trelloitu kellari, jossa oli puoli tusinaa vanhaa jauhemaista pulloa ja likööripulloja, sijoitettiin yhden jalustapöytää ympäröivistä kolmesta istuimesta ulottuville.
xxx/ellauri175.html on line 175: Mutta neiti Alicia Clary hymyili edelleen, ja hänen sormiensa timantit loistivat aina, kun hän nosti kultaisen haarukkansa huulilleen.
xxx/ellauri175.html on line 630: Loitsun kalpeat kasvot loistivat:
xxx/ellauri175.html on line 715: Jalustapöydällä loistivat venetsialaiset lasit ja olkiviinipullo.
xxx/ellauri175.html on line 846: Yksin jäneenä, sekasortonsa säteilyn keskellä, Edison käveli hitaasti kohti mustia verhoja, joiden pitkät taitokset putosivat ennen jotain näkymätöntä. Saapuessaan heihin hän pakotti heidät liukumaan heidän renkaisiinsa. Makaamassa, kaikki pukeutuneena suruun ja epäilemättä nukkumalla valtavalla punaisella samettisohvalla, joka oli asetettu lasilevyille, hoikka nainen, joka oli vielä nuori, vaikka hänen kauniit mustat hiuksensa loistivat hopealla temppeleiden ympärillä. Kasvot, joissa oli vakavia ja viehättäviä piirteitä, puhdas soikea, ilmaisivat eräänlaisen yliluonnollisen rauhallisuuden. Matolla roikkuva käsi piti suukappaletta, jota ympäröi eräänlainen puuvillavillalla pehmustettu naamio, sähköpuhelin: jos hän puhui siellä, kukaan, edes hänen lähellään, ei voinut kuulla sitä.
xxx/ellauri177.html on line 192: Vaaleanpunaisen naurava elämä puhkesi sitten kukkaan: vaaleanpunaisen valkoinen, tuskin ripaus lakkaa, lunta neitsyen jaloista, joka koettelee lähteen vettä; vaaleanpunainen, huomaamattomampi kuin vilkaisevan polven lämmin valkoisuus, kuin hehku, jolla nuori käsi valaisee leveää hihaa; rehellinen vaaleanpunainen, verta satiinin alla, paljaat olkapäät, paljaat lonkat, naisen koko alaston, valolla hyväili; kirkkaan vaaleanpunainen, kukat silmuissa kurkusta, puoliavoimia kukkia huulilta puhaltaen lämpimän hengityksen tuoksua. Ja kiipeilyruusut, suuret valkoiset ruusut, jotka olivat täynnä valkoisia kukkia, pukeutuivat kaikki nämä ruusut, kaikki tämä liha, niiden rypäleiden pitsiin, heidän kevyen musliininsa viattomuuteen; kun taas siellä täällä viininväriset ruusut, melkein mustat, verenvuoto, lävistivät tämän morsiamen puhtauden intohimon haavalla. Tuoksuvan puun häät, jotka johtavat toukokuun neitsyt heinä- ja elokuun hedelmällisyyteen; ensimmäinen tietämätön suudelma, poimittu kuin kimppu, hääaamuna. Jopa ruohikolla vaahtoavat ruusut, korkeat vihreät villamekot, odottivat rakkautta. Auringonpolttamaa polkua pitkin kulkivat kukat, kasvot eteenpäin, kutsuen kevyitä tuulia niiden ohittaessa. Aukiolla avatun teltan alla kaikki hymyt loistivat. Yksikään täyttymys ei ollut samanlainen.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
14