Rauhottukaa, kyyhkyläiset! Ilman maallista eli pano-onneakin meillä on kivaa tälleen platonisesti. Isän ajan jälkeen tuli pojan vuoro, ja nyt mä ilmoitan jo kolmannen, Papukaijan ajan. (Kuiskaaja: ei parakeet vaan parakleet!) Korjaan Parakleetoxen. Sen ajovalot näky mun taustapeilissä niinä 40 karanteeniyönä kun taivaallinen Jerusalem loisti taivaanvahvuudessa, mun talon päällä Pepussa. (Kuiskaaja: Pepuza!) Korjaan Pepuzassa.
ellauri043.html on line 2469: Siitä on just tänään kolme vuotta kun Domitilla kuoli. Se kivitettiin Proserpinan mezän perällä. Mä olen kerännyt sen luut jotka loistivat kuin kiiltomadot ruohossa. Maa peittää ne tällä haavaa!
ellauri069.html on line 592: Sodan jälkeen Maryn ja Larryn osat vaihtuivat, Larry sai kyhjötellä lavasteissa kun Mary loisti parrasvaloissa.
ellauri110.html on line 558: hän laululla valtansa vallitsee, Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön, Ilo loistiko silmistä jokaisen?
ellauri117.html on line 351: Pertti kehitti uskontomaisen filosofian, jossa sexuaalisuus on elämän alkuvoima, ikäänkö huumausaine, joka saa apinan hulluun armon tilaan. Pertin sexihulluus toi sille useita varakkaita suosijattaria. Ulkoisesti se ei ollut järin miehekäs, se oli laiha ja vaikutti nälkiintyneeltä; sen naama josta "siniset tähtisilmät" loistivat, oli sekaisen tukan ja "liekehtivän" punaisen parran saartama. Noita mesenaattinaisia se nimitti "kaksijalkaisixi tulolähteixi" ja "kulttuurikorppikotkixi". Pertti kuoli 44-vuotiaana tubiin.
ellauri204.html on line 314: "Sarvet johtuvat heprean käännösvirheestä. Kun Hieronymus käänsi 300-luvulla Vulgataa hepreasta, hän kohdassa 2. Moos 34:29 luki virheellisesti sanan "kirkkaus" tilalle "sarvet". Konsonanttikirjoituksessa heprean kielen sanat qaran (loisti) ja qeren (sarvet) ovat lähellä toisiaan. Käännösvirheellä on hyvin merkittävä vaikutushistoria."
ellauri204.html on line 316: "Se oli vain käännösvihre!" Jännä miten tämä selitys ei kerro miksi sanat qaran (loisti) ja qeren (sarvet) ovat niin samanlaisia. Molemmat sanat liittyvät kuuhun, mutta tästä ei tietenkään mainita mitään.
ellauri241.html on line 131: Dissolved, or brighter shone, or interwreathed tai kirkkaammin loistivat tai kietoivat
ellauri241.html on line 246: Still shone her crown; that vanished, also she Silti loisti hänen kruununsa; kun se katosi, myös hän suli
ellauri241.html on line 612: The glowing banquet-room shone with wide-arched grace. Hehkuva juhlasali loisti leveästi kaarevaa armoa.
ellauri243.html on line 587: Hänen kumppaninsa loisti mielihyvästä suunnatessaan voimakkaan etsintälaitteen heidän edessään olevien siirtolaisten kasvoille sokaisemalla heidät välittömästi. "Tämä on Yhdysvaltain rajavartiolaitos. Pudota kaikki omaisuutesi ja nosta kätesi!"
ellauri282.html on line 358: Íñigo koki sarjan näkyjä päivänvalossa ollessaan sairaalassa. Nämä toistuvat näyt ilmestyivät "muodona ilmassa hänen lähellään ja tämä muoto lohdutti häntä paljon, koska se oli äärimmäisen kaunis... sillä se jotenkin näytti olevan käärmeen muotoinen ja siinä oli monia asioita, jotka loistivat kuin silmät, mutta eivät olleet. Hän sai paljon iloa ja lohtua katsellessaan tätä esinettä... mutta kun kalu katosi, hänestä tuli lohduton." Hän tuli tulkitsemaan tämän näyn luonteeltaan pirullisena.
ellauri282.html on line 676: Ja koko kesä loisti;
ellauri332.html on line 65: Esau möi akateemiset ambitionsa hernekeitosta jo väikkärillä "Backwards-looking operators". Pahemmaxi meni sitten Aalto-yliopiston feikkiprofeettana. Viimeisin pohjanoteeraus näyttää olleen Lauri "Tafsaaja" Törhösen farssimainen väittely Lapin yliopistossa. Mitään tekemättömässä "väitöskirjassa" ei ollut lähteitä eikä viiteapparaattia, todennäköisesti pelkkää narsistista pullistelua. Väittelijä vastasi kysymyxillä ja kysyi vastauxilla kuin Tuomari Nurmion "hän on täällä tänään." Löysä pata ja kalju kattila kolisivat kateederilla kuin tyhjät tynnyrit, musta kylki loisti kummallakin suoratoistona.
ellauri335.html on line 233: Heräsin myterään marraskuiseen aamuun taas. Seijan puolelta loisti valohehku sen lukiessa kansi auki puhelimen aamuvirsiä. Siitä lähti liikkeelle tämä paasaus.
ellauri345.html on line 659: Hänen vihansa ranskalaisia ja juutalaisia kohtaan sulautui; hän kutsui ranskalaisia "juutalaiseksi kansaksi". Hänelle ranskalaiset olivat "jalostettuja huonoja juutalaisia". Hän syytti heitä ihmiskaupasta : ”Kaikille saksankielisille piireille annettiin määräyksiä lähettää luettelot nuorista saksalaisista neitsyistä, jotka loistivat rikkautensa, kauneutensa ja sulonsa takia. Nämä oli määrä viedä Ranskaan ja antaa ranskalaisille. Jos tämä olisi voitu toteuttaa, kuinka pian jalo saksalainen tapa olisi ollut paskiainen tällä puolella Reiniä ." Hän sanoi, että useimmat ranskalaiset naiset olivat "haluttuja ja rivoisia sihisevässä, kuiskuvassa ja gurgilevassa käärmeessä ." kielessä itsessään on jotain liukasta, liukasta [sanoisinpa jopa: hohtelevaa], viettelevää ja syntistä." Jos Reinin länsipuoleiset ihmiset haluaisivat tulla maahan, tulee periä tullit, kuten karjasta: "Esine, joka palvelee ylellisyyttä Saksaan tuodaan joka vuosi karjankasvatukselle haitaxi, nimittäin ranskalaisia ja juutalaisia. Mutta se on äärimmäisen haitallista saksalaiselle ihmisjalostukselle, sekä aidon saksalaisen tapon myrkyttämisen että jalo-saksalaisen heimon turmeltumisen vuoksi." Hän kirjoitti edelleen: "Teen työtä koko ikäni varmistaakseni, että halveksun ja vihaan tätä kansaa." Vuonna 1815 Arndt sanoi ranskalaisista: ”Juutalaisiksi minä kutsun heitä uudelleen, en vain heidän juutalaisluettelonsa ja vähäpätöisyytensä vuoksi, vaan vielä enemmän heidän juutalaismaisen sukupuoliyhteytensä vuoksi.” Arndt oli myös yhteydessä Heinrich Eugen Marcardiin ja ilmaisi hyväksyvänsä hänen antisemitistiset jorinansa henkilökohtaisessa kirjeessä.
ellauri351.html on line 221: tähän traumaattiseen ajanjaksoon hahmotellen voimia – katolisesta byrokratiasta kognitiivista käyttäytymisterapiaa suojelevaan institutionaaliseen ryhmäajatteluun – joiden hän näkee vainonneen hänet pois Harvardista. Nykyään 80-vuotiaana hän asuu suuressa talossa, josta on näköala peltoalueelle ja Berkshiresin metsään. Keskustelussa hän säteilee toisinaan kärsimättömyyttä ja on taipuvainen keskeyttämään muut puhujat. Kun mainitsin, että en ollut vakuuttunut hänen luennolla esittämästä väitteestä, jonka mukaan valtakunnallinen varhaislapsuuden kiintymysinterventioohjelma voisi lopettaa joukkovangittamisen, hän sanoi minulle asiallisesti, ettei minulla ollut pätevyyttä ottaa kantaa. Hän osaa vaihdella mielialan ärtymyksen ja voiton viehätyksen välillä. Retriitin ensimmäisenä päivänä hän haki minut Teslaansa ostaakseen viiniä herkkupalaksi henkilökunnalleen. Kun saavuimme myymälään muutama minuutti sen sulkemisen jälkeen, van der Kolk loisti minua niin synkästi, että lupasin löytää toisen. Myöhemmin varovasti esitin pullot. "Tule huoneeseemme muun joukkueen kanssa", hän sanoi lämpimästi.
ellauri365.html on line 101: kuu loisti hurmaavaa valoaan. La lune clairsemait sa lumière charmante.
ellauri365.html on line 188: Kuu, voittoisa, loisti kirkkaalla ilolla. La lune, triomphant, brillait de gaieté claire.
ellauri389.html on line 587: Niissä loisti kuun himmeä kiilto,
ellauri399.html on line 218: Paramahansaji oli ovella tervehtimässä miestäni ja pivoamassa minua. Hänen näkemisensä vaikutus oli arvaamaton. Tunsin koloni kopeloiduksi tavalla, jota en ollut koskaan ennen tuntenut. Kun katsoin hänen kasvojaan, silmäni melkein häikäisivät säteilystä – henkisyyden valosta, joka kirjaimellisesti loisti hänestä. Hänen ääretön lempeytensä, hänen armollinen ystävällisyytensä peitti minut ja vähän miehenikin kuin lämmin auringonpaiste. Viimeinen kohtaus hänen kanssaan Biltmore-hotellin juhlissa (se sydänkohtaus) on pysyvästi kaiverrettu mieleeni. Näitä tapahtumia on kuvattu muualla; se oli todella kohtaus mahasamadhista. Oli heti selvää, että suuri henki oli lähtenyt tavalla, jolla vain sellainen voi. En usko, että kukaan miehistä tunsi surua. Se oli ennen kaikkea fataalisti vikaan mennyt molon nostatus, tuon jumalallisen tapahtuman yritys jossa kävi nolosti. Ostentatio genitalium eli anakondan näyttö kotikuuselle päättyi kyyneliin.
ellauri403.html on line 77: Ja kun olin astunut paratiisin portista, tuli minua vastaan vanha mies, jonka kasvot loistivat kuin aurinko, ja hän syleili minua ja sanoi: Terve, Paavali, Jumalan salarakas. Ja hän suuteli minua iloisilla kasvoilla, mutta hän itki, ja minä sanoin hänelle: Isä ( lat. Veli), miksi itket? Ja taas huokaisten ja itkien hän sanoi: Koska ihmiset ovat meissä kiusallisia, ja he surettavat meitä kipeästi; sillä paljon on niitä hyviä asioita, jotka Herra on valmistanut, ja suuret ovat hänen lupauksensa, mutta monet eivät ota niitä vastaan. Ja minä kysyin enkeliltä ja sanoin: Kuka tämä on, Herra? Ja hän sanoi minulle: Tämä on Eenok, vanhurskauden kirjuri.
xxx/ellauri121.html on line 529: Käsineidissä lapset loistivat poissaololla. Jatkosarjassa ne on enempi valokeilassa, ainaskin alussa. Peggy-täti piirtää lapsille ja kertoo miten tädit Gileadissa koijasivat pikkuapinaa. Pikku orava kysyy äidiltä, milloin on joulu. Kohta odotellaan pukkia, äidin mekossa on kukkia. Ihan samat jäynät ovat käytössä kuin vanhassa ja uudemmassa varhaiskasvatuxen oppaassa. Pikku orava ihmelettää, millainen on kuolleen lapsen ruumiista pois lepattava sieluparka, onko se kuin pieni tarpeeton käsineitonukke silkkipaperissa, vai onko se se sama kallein aarre joka sillä on mekon alla piilossa, jota tylpin astaloin aseistetut enkelit tähtäilevät kiimaisina. Oi maa, oi maa, mummin kasvimaalle voimaa.
xxx/ellauri174.html on line 174: Ajatus palasi; kiusaus, joka vahvistui keskeltä ja hetkestä lähtien, loisti ja katsoi häntä!
xxx/ellauri174.html on line 492: Jääköön toistamatta hirmu pitkä paasaus siitä miten androidi kävelee. Kiinnos. Seuraavan luvun ozikko on luppoovampi: l'eternel feminin. Noustasko tässä vihdoinkin jaloista jalkoväliin? Lordi Ewald, jonka kulmilla loistivat hikipisarat kuin kyyneleet, katsoi Edisonin nyt jäisiä kasvoja: hän tunsi, että tämän jyrkän ja positiivisen pilailun alla oli kaksi asiaa kätkettynä tämän esittelyn taustalla olevaan taka-ajatukseen, yksi ja ääretön. Juu juu pojat, reippaasti ette päi! Ei kuhnailla kun lähestytään maalia!
xxx/ellauri175.html on line 148: Kolme ruokailuvälinettä loistivat ja posliini Saksista, joiden päälle laitettiin riistaa ja harvinaisia ​​hedelmiä. Pieni trelloitu kellari, jossa oli puoli tusinaa vanhaa jauhemaista pulloa ja likööripulloja, sijoitettiin yhden jalustapöytää ympäröivistä kolmesta istuimesta ulottuville.
xxx/ellauri175.html on line 175: Mutta neiti Alicia Clary hymyili edelleen, ja hänen sormiensa timantit loistivat aina, kun hän nosti kultaisen haarukkansa huulilleen.
xxx/ellauri175.html on line 342: Verhot sulkeutuivat, - kipinä loisti: - valkoisen laatan tylsä ​​liukuminen, ikään kuin saostuneena, maahan, värähteli muutaman sekunnin, sitten sammui.
xxx/ellauri175.html on line 429: Hän osasi vain ennustaa nuoren naisen epäröinnin. Hän puri satunnaisesti poimitun kukan oksan, ja hänen koko olemuksensa loisti suvereenista kauneudesta. Hänen silkkinen mekkonsa taivutti ruohon kukkia: hän taivutti häikäisevät kasvonsa lordi Ewaldin olkapäälle, ja hänen kauniiden hiustensa viehätys, joka oli hieman hajanainen mustan pitsimantiljan alla, oli huumaavan melankoliaa.
xxx/ellauri175.html on line 630: Loitsun kalpeat kasvot loistivat:
xxx/ellauri175.html on line 715: Jalustapöydällä loistivat venetsialaiset lasit ja olkiviinipullo.
xxx/ellauri175.html on line 846: Yksin jäneenä, sekasortonsa säteilyn keskellä, Edison käveli hitaasti kohti mustia verhoja, joiden pitkät taitokset putosivat ennen jotain näkymätöntä. Saapuessaan heihin hän pakotti heidät liukumaan heidän renkaisiinsa. Makaamassa, kaikki pukeutuneena suruun ja epäilemättä nukkumalla valtavalla punaisella samettisohvalla, joka oli asetettu lasilevyille, hoikka nainen, joka oli vielä nuori, vaikka hänen kauniit mustat hiuksensa loistivat hopealla temppeleiden ympärillä. Kasvot, joissa oli vakavia ja viehättäviä piirteitä, puhdas soikea, ilmaisivat eräänlaisen yliluonnollisen rauhallisuuden. Matolla roikkuva käsi piti suukappaletta, jota ympäröi eräänlainen puuvillavillalla pehmustettu naamio, sähköpuhelin: jos hän puhui siellä, kukaan, edes hänen lähellään, ei voinut kuulla sitä.
xxx/ellauri177.html on line 192: Vaaleanpunaisen naurava elämä puhkesi sitten kukkaan: vaaleanpunaisen valkoinen, tuskin ripaus lakkaa, lunta neitsyen jaloista, joka koettelee lähteen vettä; vaaleanpunainen, huomaamattomampi kuin vilkaisevan polven lämmin valkoisuus, kuin hehku, jolla nuori käsi valaisee leveää hihaa; rehellinen vaaleanpunainen, verta satiinin alla, paljaat olkapäät, paljaat lonkat, naisen koko alaston, valolla hyväili; kirkkaan vaaleanpunainen, kukat silmuissa kurkusta, puoliavoimia kukkia huulilta puhaltaen lämpimän hengityksen tuoksua. Ja kiipeilyruusut, suuret valkoiset ruusut, jotka olivat täynnä valkoisia kukkia, pukeutuivat kaikki nämä ruusut, kaikki tämä liha, niiden rypäleiden pitsiin, heidän kevyen musliininsa viattomuuteen; kun taas siellä täällä viininväriset ruusut, melkein mustat, verenvuoto, lävistivät tämän morsiamen puhtauden intohimon haavalla. Tuoksuvan puun häät, jotka johtavat toukokuun neitsyt heinä- ja elokuun hedelmällisyyteen; ensimmäinen tietämätön suudelma, poimittu kuin kimppu, hääaamuna. Jopa ruohikolla vaahtoavat ruusut, korkeat vihreät villamekot, odottivat rakkautta. Auringonpolttamaa polkua pitkin kulkivat kukat, kasvot eteenpäin, kutsuen kevyitä tuulia niiden ohittaessa. Aukiolla avatun teltan alla kaikki hymyt loistivat. Yksikään täyttymys ei ollut samanlainen.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 679: Hänet arvattaisiin papixi, kaikki loukkaisivat Albinea. Turhaan hän yritti pestä pois pappeuden, hän kantoi aina mukanaan sen surullista kalpeutta, suitsukkeen hajua. Entä jos hänellä olisi joku päivä lapsia? Tämä odottamaton ajatus sai hänet aloittamaan. Hän tunsi outoa vastenmielisyyttä. Hän luuli, ettei hän pitäisi niistä. Heitä olisi kuitenkin kaksi, pieni poika ja pieni tyttö. Hän työnsi heidät pois polviltaan ja kärsi siitä, että tunsi heidän kätensä lepäävän hänen vaatteillaan, mutta ei ottanut muiden isien iloa räjäyttää niitä. Hän ei ollut tottunut tähän lihaansa, joka hänestä aina näytti hikoavan hänen epäpuhtauksiaan ihmisenä. Erityisesti pikkutyttö häiritsi häntä suurilla silmillään, joiden syvyyksissä naisen hellyys jo loisti. Mutta ei, hänellä ei olisi lapsia, hän välttäisi kauhua, jonka hän tunsi näkevänsä raajojensa kasvavan takaisin ja elävän ikuisesti. Joten toivo olla impotentti oli hänelle hyvin suloinen. Epäilemättä hänen miehisyytensä oli mennyt pois hänen pitkän nuoruutensa aikana. Se päätti hänet. Illalla hän pakenisi Albinen kanssa, syteen tai saveen.
xxx/ellauri177.html on line 719: -- Joo joo rakastan sinua. Kärsin paljon seuraavana päivänä lähetettyäsi sinut pois... Voi! Rakastin sinua niin intohimolla, tiedäthän, että olisin murtanut sinut syleilemällä, jos olisit tullut takaisin heittäytymään syliini. En ole koskaan halunnut sinua näin kiivaasti. Tuntikausia olit elossa edessäni ja kiusoit minua taipuisilla sormillasi. Kun suljin silmäni, loistit kuin aurinko, kietoit minut liekkiisi... Joten, kävelin kaiken päällä, tulin.
xxx/ellauri186.html on line 390: Jaakko eiku siis Mika Salon mielestä prof. Kepesh muistuttaa enstex eniten Aarne Kinnusta. Totta Mooses: "Rinnan" kaltainen texti ei Mikan esipuheesta kostu, tai jos kostuukin, ei parane. Jaakko Salo orkestereineen oli takavuosien musikantti ja kuuluisampi Mika Salo loisti rallikuskina.
xxx/ellauri234.html on line 151: Ennen lähtöä Riihimäeltä tiistaina 9. syyskuuta 1941 pataljoonankomentaja majuri Perm piti meille puheen. Siinä hän ilmoitti juhlallisesti, että kaikki vanhat asiat oli nyt unohdettu ja meidät katsottiin nyt moitteettomiksi kansalaisiksi. Saisimme tilaisuuden tehdä osuutemme maailman vapauttamiseksi »idän barbaarista». Leningrad - tai Pietari, kuten hän sanoi - oli aivan romahduksen partaalla. Muutaman päivän kuluessa, ehkä muutamassa tunnissa, puna-armeijan luhistuminen rintaman tällä osa-alueella olisi tosiasia. Majurin silmissä loisti suomalaissoturin fanaattinen kiihko...
xxx/ellauri287.html on line 406: Tieteiskirjailija Leija Sulje, jonka Luukas tapasi ystävänsä kautta, loisti nopeatempoisessa vuoropuhelussa. Hän palkkasi hiänet 50 000 dollarilla tietäen, että hänellä oli syöpä.
42