ellauri004.html on line 1787: ilman yön antamaa lohdutusta.

ellauri012.html on line 359: On tosi vaarallista suurmiehen langeta naisten pauloihin! Sellaisen pitäisi pienestä pitäen tulla puudutetuksi meidän houkutusta vastaan. Kuule poika, sanoi entinenkin viisas mies, kuuntele ja pidä nämä ohjeet; jos kaunis nainen yrittää vilkkusilmin iskee sut, älä anna periksi näille rumille kotkotuksille; hylkää myrkky jonka se tarjoilee, äläkä lähde polulle sinne yhteen paikkaan minne sut se veisi. Se pesä on sisäänpääsy tuhoon ja kuolemaan. Mä on pitkään tutkinut tätä asiaa, ja huomannut, että kuolema on vähemmän vaaraksi kuin kauneus. Se on vapauden haaksirikko, kohtalokas naru, josta on mahdotonta päästä irti. Just nainen suisti ekan miehen paalupaikalta, johon taivas oli asettanut sen; oliosta joka oli luotu hauskuttamaan sitä, tuli sen lankeemuksen syy. Ajattele miten kivaa ois ollu Simsonista jos sillä ois ollut vastustuskyky Delilalle samoin kuin filistealaisten aseille. Mut nainen riisui siltä kaikki paitsi sen paljaan aseen, vaikka se oli päihittänyt kokonaisen armeijan. Se joutui vihollisten käsiin ja menetti silmänsä, pääsytien miehen päähän; hulluna ja epätoivoisena se kuoli ilman muuta lohdutusta kun että sai mukaansa tuhoon nipun vihollisia. Salomo pani hetkeksi kaniin jehovan jotta pääsis naisten suosioon; kunkku jonka viisautta prinssit tuli kaikkialta ihailemaan, jonka jahve oli pannut rakentamaan temppelin, lakkas käyttämästä alttareita jotka oli pystyttänyt, ja meni niinkin pitkälle että poltti suitsutusta pahvikuville. Jobilla ei ollut ketään niin julmaa vihollista kuin sen vaimo, kyllä se saikin kärsiä siltä ikävyyksiä. Paha henki joka julistautui Jobin vainoojaksi käytti naista välineenä sen mielenrauhan järkyttämiseen.
ellauri030.html on line 447: Suositaanko jotakuta pidoissa sinua enemmän? Nauretaanko sen vizeille enemmän, ollaanko hänelle kohteliaampia tai kyselläänkö häneltä enemmän neuvoa? Jos nuo asiat ovat hyvästä, älä ole kade, mutta jos ne ovat pahasta, voit olla vahingoniloinen. Höh, jos ne on hyviä asioita, totta kai on kade. Jos ei suutukaan, pyrkii tasoihin. Tupastun orjan opas on neuvokki neuvottomille, lohdutusta luusereille. Eski on julkkis ja mä oon tavis, no emmä haluiskaan olla, mulla on mun hopeakolikko taskussa. Eski on antanut omansa Olliloille ym ja saanut vielä päälle alentuvaa kohtelua ovella. Hahaa mä oon vahingoniloinen! Kai.
ellauri041.html on line 337: Hän etsii lohdutusta ja opastusta puolestaan Flaubertin ikätoverin Charles Bauderlairen (sic) runoista ja Tommin eiku Joelin sylistä.
ellauri093.html on line 917: Kuinka hyvin ymmärsinkään, että ystäväni tarvizi samanmielisen, käytännöllisen, rakastavan naisen hoivaa ja lohdutusta elämänsä iltapuhteexi, ennen siirtymistänsä kirkkauteen täältä vajavaisuuxien maasta! Sitä paizi Grace oli ykkösluokan suihinottaja. (No ei vaitiskaan, toi vain lipsahti. Läppä läppä hei.)
ellauri263.html on line 100: Neljäs osa (4:5–5:9) tarjoaa lohdutusta Jerusalemille. Kaupunkia kuvataan lapsensakin menettäneeksi leskiäidiksi. Lapset, israelilaiset, on viety vankeuteen vieraisiin maihin. Rangaistus päättyy kuitenkin aikanaan, ja Jerusalem nousee USA:n tuella uuteen kukoistukseen. Jaksossa on lukuisia muistumia Vanhasta testamentista, erityisesti Jesajan kirjan luvuista 40–55. Barukin kirjassa on paljon historiallisesti epävarmaa, mutta sen sanoma on selvä: synti saa rangaistuksensa, kääntyminen oikeaan ja kuuliaisuus palkitaan! Yllättävä käänne!
ellauri276.html on line 324: Nikitinin yksinkertainen, koruton runous on kiinteästi sidoksissa hänen omaan elämäänsä. Siinä kuvastuvat runoilijan yksinäisyydentunne, häntä ympäröivän elämän kurjuus ja toisaalta rakkaus luontoon, josta pessimistinen runoilija ammentaa lohdutusta. Joskus on runoilla suoraan omaelämäkerrallinen merkitys, kuten runoelmalla Nyrkki. Ensimmäinen täydellinen laitos Nikitinin runoja, joihin liittyy Mihail de Poulet’n kirjoittama runoilijan elämäkerta, ilmestyi 1885. Lauri Viljanen on suomentanut Nikitinin runon "Kuoppa on kaivettu".
ellauri282.html on line 361: Pitkän toipilasaikansa kestäessä Loyola näki sarjan uskonnollisia näkyjä Jeesuksesta ja Mariasta köyrimässä, ja kirjoitti sen pohjalta noin 300 sivua tekstiä, josta myöhemmin muokkaantui Loyolan pääteos Vällyharjoituksia. Hän ajatteli, että hänen julkaisusuunnitelmansa vahvisti hänen eräänä yönä kokemansa näyn Neitsyt Marian ja Jeesuksen lapsesta, mikä johti hänelle paljon lohdutusta.
ellauri364.html on line 102: Todellisista henkilöistä muistamme Goethen izensä (mahtava narsisti ja pedofiili), Cornelia-sisaren (erittäin vaikea skitsoidinen hypokondrikko, mahdollisesti skitsofreenikko), runoilija Lenzin (todennäkösest skitsofreenikko), ylevämielisen uskonnollisen haaveilijan, neiti von Klettenbergin, kaunosielun, die schöne Seele, jonka tunnustukset on otettu Wilhelm Meisteriin (siitä toisinaan kuultu parodioitu sanonta kaunosielun tunnustus), sekä kuuluisan lääkärin Zimmermannin ja hänen elinikäisen, vaikean hypokondriansa. Zimmermann kirjoitti suuren, omalaatuisen kirjan Ueber die Einsamkeit, Yksinäisyydestä. Hän oli kuin jonkinlainen tieteellinen erakko, jolla yhä vielä on annettavana varsin paljon lohdutusta kaltaisillensa onnettomille ihmisille.
xxx/ellauri232.html on line 288: "Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka kasvoilla syvä ja totinen elämäntuska kuvastuu. Hän on kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee historiallisen ristiriidan herran ja talonpojan, samoin yleisinhimillisen ristiriidan pikkusielujen ja suurten johtajien välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin yksin myös Suomen kirjallisuudessa."
xxx/ellauri235.html on line 404: Niin myös lukijalle annetaan ymmärtää, tunteeko "sukuhenki" kertojan oman epitafinsa kautta. Jos loppujen lopuksi kaikki ovat yksin, yksinäisyyteen pätee yhteinen kuolevaisuus, ja sitä lisää myös sukulaisherkkyyden läsnäolo. Kuolevaisuus ei ole alistettu johonkin henkilökohtaisen pelastuksen tai lunastuksen suunnitelmaan. "Elegia" ei ole tässä suhteessa tavanomainen pastoraalinen elgia; se ei tarjoa lohdutusta esimerkiksi Miltonin Lycidasille(1637). Grayn runo viittaa siihen, että elegisti on itse voimaton kuoleman edessä, eikä pysty viittaamaan siihen uskonnolliseen vakaumukseen, jolla se voidaan tehdä ymmärrettäväksi. Perusteltuja ovat realisoitumattomat elämät, joista runoilijan elämä on yksi esimerkki. "Elegia" on ehkä ennen kaikkea harjoittelua tunteiden vaihteluissa: puhuja tuntee kunnioittamattomia kuolleita ja kunnioitettuja kuolleita; hän kuvittelee tiettyjä henkilöitä, joita kohtaan hän voi tuntea; hän käyttää säälittävää harhaa tunteakseen kukan "syntyneen punastumaan näkymätön"; hän tuntee "ihmiskuntaa" kohtaan; ja "sukuhengen" kautta hän tuntee itsensä. Runo harjoittaa herkkyyttä. Pimeys, jossa kertoja seisoo, on kuolevaisuuden yö, jota valaisevat vain erilaiset tunteet. Tämä sympatian yhteinen nimittäjä, teoksen " The Progress of Poesy: A Pindaric Ode" alkuEnsimmäinen kolmiosa päättyy Aphroditeen ("Cytherean päivä"), luovan voiman hahmo, joka yhdistää veden ja musiikin ("reippaat nuotit poljinrytmissä"; "ylevät, ilmassa leijuvat kädet"). Hän on uudelleen esiintuleva "Venus"Oodi keväälle ", johon osallistui, kuten Venus tuossa runossa, joukko juhlijoita: "Katso hänen lämmintä poskeaan ja kohoavaa rintaansa, liiku / nuoren Halun kukinta ja rakkauden violetti valo." "Oodi keväälle", "ruusuinen rintakehä, / ... Paljasta kauan odotetut kukat, / ja herätä purppura vuosi!"
xxx/ellauri385.html on line 323: Kristinuskolla oli tärkeä rooli Lambin henkilökohtaisessa elämässä: vaikka hän ei ollut kirkkomies, hän "etsi lohdutusta uskonnosta". Kirjeissä Samuel Taylor Coleridgelle hän kuvailee Uutta testamenttia, joka oli hänen "ykkös paras elämänopas", ja muistelee kuinka hän kerran luki psalmeja tunnin tai jopa kaksi väsymättä. Myös muut kirjoitukset käsittelevät hänen kriittisiä uskomuksiaan. Southeylle Lamb tosin vastasi kärkevästi, ei tarjonnut toista poskea. Wordsworth kuvaili häntä myös lujaksi kristityksi runossa "Kirjoitettu Charles Lambin kuoleman jälkeen". Lambin uskonnosta oli tullut "tapa", hän oli tapauskovainen.
12