ellauri003.html on line 1027: Päin käännyin ääntä hellää lohdutuksen,

ellauri012.html on line 324: Näin sun silmät, kun sanoit viimeisen kerran hyvästi, sul oli silmät ihan ristissä. Kesti yli puoli vuotta ennenkuin kirjoitit mulle, koko sinä aikana en saanut mitään messua. Ihailin tätä vaitioloa, en voinut sitä syyttää, mutten kyennyt samaan. Kirjoitin sulle, sä et vastannut: sun sydän oli kiinni, mutta nyt tää siipan puutarha on auki; jumala on vetänyt ulos ja jättänyt sut yksin. Se vaan testaa sua; pure hammasta ja koita imaista se takaisin. Me tarvitaan jahven apua jotta saadaan kettingit rikki, me ollaan liian kiintyneitä irrottaaksemme itse itsemme. Meidän hullutukset ulottuivat kaikkein pyhimpään; meidän lemmiskelyt oli valtakunnallinen skandaali. Niitä luetaan ja ihaillaan; siitä rakkaudesta kirjoitetaan vieläkin. Me ollaan lohdutuksena mokaileville nuorille tästä ikuisuuteen; ne jotka jää kiinni meidän jälkeen voi tuntea itsensä vähemmän syyllisiksi. Me ollaan rikollisia, jotka narahti tosi myöhään; ollaan rehellisiä! Korjataan siinä määrin kuin mahdollista tekemämme hairahdukset, Ranska joka todisti meidän munaukset hämmästyy kun sanomme: Sori siitä. Hämätään kaikkia jotka koittaa kopioida meitä; pelataan jahven jengissä itseämme vastaan, et vältetään sen tuomarointi. Meidän vanhat mokat vaatii sovitukseksensa kyyneleitä, häpeää ja surua. Tarjotaanpa näitä lääkkeitä siis sydämen pohjasta, punastutaan ja ulvotaan. Jos meidän sydämet ei ole alkuun ihan mukana, ainaskin voidaan ajatella et niiden pitäisi olla.
ellauri012.html on line 341: Luin sulta saamani kirjeen kärsimättömästi: kaikista onnettomuuksistani huolimatta toivoin, ettei siinä olisi muuta kuin lohdutuksen sanoja. Mutta kyllä rakastavaiset sitten on ovelia kiduttamaan itseään. Huomaat mun erityisherkkyyden ja mun rakkauden voiman siitä mikä mua heti suretti. Mua häiritsi jo sun kirjeen otsikko: Miks sä laitoit Heloisen nimen Abelardin edelle? Mitä tää tämmönen oikein tarkoittaa? Mä etsin vaan sun nimeä, en omaani, jonka mieluiten vaikka unohtaisin jos voisin, sillä se oli kaiken sun onnettomuuden alkusyy. Säädyllisyys ja sun johtoasema muhun nähden ois vaatinut toista järjestystä, ja jos rakastat mua et ois maininnut mua yhtään; hitsi sä tiesit tän ihan hyvin!
ellauri142.html on line 289: Usko tai älä, Vedätyxet on 25Kv vanhoja. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä. Vedätyxet panivat riitaisan ja katkeroittuneen A. Schopenhauerinkin jonkinlaiseen kuriin. Koalan miälestä "sen jokainen rivi on täynnä vakavaa, määrätietoista ja kauttaaltaan yhteenliittyvää merkitystä. Jokaisesta rivistä astuu vazaamme syvä, alkuperäinen, majesteetillinen ajatus, samaan aikaan kuin korkea ja pyhä vakavuus leijailee kokonaisuuden yli. Tässä huokuu Intian sisäilma ja alkuperäinen, luonnonomainen olemus; sekä se, kuinka täällä henki tulee puhdistetuksi kaikista varhain ympätyistä, juutalaisesta taikauskosta syntyneistä, noista hengelle vieraista, ylvästelevistä filosofioista. Se on opettavaisinta ja vängintä lukemista, jota (lukuun ottamatta mun omaa tekstiä) on mahdollista saada maailmassa. Tämä bühlain on ollut elämäni lohdutuksena, onpa se lohduttanut mun villakoiraa Atmaakin."
ellauri142.html on line 444: Tarkkaavaiset tapaamiset hengellisistä asioista voivat kyllä edistää paljon hengellistä kypsytystä, varsinkin kun broilerit, jotka ovat samaa mieltä "sielusta" ja "merkityksestä", liittyvät yhteen junaan sisäisen ja jumalallisen lohdutuksen vuoksi.
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri267.html on line 420: 1. Mer. Ostan hänet toisen miehen kukkarolla, se on lohdutukseni. Herrani Borax, kuvernööri, saa hänet joka tapauksessa: - Siellä on hansel. Tule, vanha mies, linnaan.
ellauri334.html on line 224: Hän sanoi, että Sunakin lähestymistapa laittoman maahanmuuton torjuntaan Englannin kanaalin yli oli nähnyt hänen käyttäneen "toiveajattelua lohdutuksena", ja se oli "vastuuttomuutta".
ellauri335.html on line 248: Oi Jeesus, lohdutukseni Kväll eller morgon, vem fan vet
ellauri347.html on line 75: – Usko, että Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, lohduttaa tyhmää murheellista. Tätä lohdutuksen lähdettä ei pidä hylätä juoksemalla viisastelijoiden ansaan kuten teodikeaan. Ihmisen on mahdotonta ymmärtää Jumalan suuruuden ja kaikkivaltiuden logiikkaa. Pääasia on että se tuntuu hyvältä, kuten nainti eläimestä joka ei tajua mistä sille tulee poikaset.
ellauri362.html on line 437: Oppisopimuskoulutuksensa päättyessä Crabbe palasi kotiin Aldeburghiin ilman tulevaisuudennäkymiä ja hänellä oli hyvin vähän tietoa parantamisen taidosta. Hänen kotinsa oli onneton äitinsä sairauden sekä isänsä hillittömyyden ja väkivaltaisen luonteen vuoksi. Näiden vuosien aikana raudan on täytynyt päästä hänen sieluunsa. Hän yritti harjoittaa ammattiaan Aldeburghissa, ja hänet nimitettiin seurakunnan lääkäriksi. Sillä välin hän kuitenkin opiskeli luontoa ja varsinkin kasvitiedettä tuloksin, jotka, elleivät häntä lääkärinä palvelisi, olisivat hänen runoudelleen suuri arvo. Hän jatkoi paljon lukemista ja pohdiskelua, ja hänen mielensä kääntyi ehdottomasti uskon ja hurskauden puoleen. Sarah Elmy oli hänen lohdutuksensa ja toivonsa (monia vuosia myöhemmin eräässä Tarinassa nimeltä The Lover's Journey hän kirjoitti kuuluisan kuvauksen vierailustaan hänen luonaan); ja hän jatkoi runojen kirjoittamista, josta vähän on säilynyt. Vuosiin 1775–1779 kuuluu useita uskonnollisia runoja, vaikuttava pieni pala Mirristä joka kertoo, kuinka hän veti kirjailijan "väärien nautintojen" helpotuksesta "ylevämpiin käsityksiin", ja tyhjä säeteos nimeltä Midnight, joka, joskin hyvin synkkä, päättyy järkevään ja vahvaan rohkeuteen.
ellauri369.html on line 321: Toukokuussa Irving esitteli Carlylen Jane Baillie Welshille Haddingtonissa. He aloittivat kirjeenvaihdon, ja Carlyle lähetti hänelle kirjoja, jotka kannustivat hänen älyllisiin pyrkimyksiinsä; hiän kutsui häntä "saksalaiseksi mestaroijaksi". Tänä aikana Carlyle kamppaili sen kanssa, mitä hän kuvaili " ongelmien, hengellisen, ajallisen, ikuisen levottomaisimman hydran " kanssa. Henkinen epäilys, epäonnistuminen hänen julkaisupyrkimyksissään ja dyspepsia vahingoittivat hänen fyysistä ja henkistä terveyttä, johon hän löysi helpotusta vain "merellä uimisesta". Heinäkuun alussa 1821, "niiden kolmen viikon täydellisen unettomuuden aikana, jolloin melkein" hänen "yksi lohdutuksensa oli päivittäinen kylpeminen hiekalla Leithin ja Portobellon välillä", tapahtui Leith Walkissa "tapaus". kun hän "paskansi" veteen kuin Johan Stigzelius. Tämä oli alku Carlylen "Kääntymiselle", prosessille, jolla hän "aidollisesti tarttui paholaisen nenästä" ja heitti " hänet taakseni". Se antoi hänelle rohkeutta taistelussa "Hydraa" vastaan; veljelleen Johnille hän kirjoitti: "Mitä pelättävää on (paizi että taivas putoaa päällemme)?"
ellauri386.html on line 471: Useita vuosia hän opiskeli Leipzigin yliopistossa ja sai länsitartunnan. Katariina ei tykännyt ja lähetti Lodun Siperiaan oppimaan. Siellä hän kirjoitti pitkän tutkielman Ihmisestä, Hänen kuolevaisuudestaan, Hänen kuolemattomuudestaan , jota kunnioitetaan [kuka kunnioitti?] yhtenä harvoista Venäjän suurista filosofisista teoksista. Siinä hän käsittelee ihmisen uskoa kuonpuoleiseen, sielun ruumiillisuutta, syntisten lopullista lunastusta ja materialismin virheitä. Usko kuolemattomuuteen on hänelle erityisen voimakas sekä uskon tekijänä että lohdutuksena elämän vaikeuksien keskellä.
ellauri401.html on line 193: Pekan luonteeseen kuului, ettei hän sietänyt nähdä vääryyttä eikä julmuutta. Nähdessään pienintäkään vääryyttä tapahtuvan, hän rupesi vapisemaan vihasta, torui ja nuhteli. Suuttumisvimma vaivasi Pekkaa vuosikausien ajan, mutta muutos tuli, kun hän 14 vuoden iässä erään suuttumuspuuskan vimmassa näki pienen pojan joka hymyili hänelle. Tämä lapsen enkelimäinen hymy avasi hänelle ilon ja lohdutuksen taivaan. Ihmeellinen ääni oli sanonut minulle, ettei tarvitse koskaan suuttua.
xxx/ellauri177.html on line 625: Kärsi, kuole, kauniimman kruunun saat. Nämä sanat soivat hänen korvissaan korvamatona, kuin ihmisen viisauden loppu. Ja kun hän sitoi itsensä ristiin, hän sai rajattoman lohdutuksen Jumalan rakkaudesta. Se ei ollut enää suklaa-Marie, jota hän rakasti pojan hellyydellä, rakastajan intohimolla. Hän rakasti, rakastaa, rakkauden ehdottomuudessa. Hän rakasti Jumalaa yli itsensä, yli kaiken, valon kukinnan syvyyksissä. Hän oli kuin kirkkaasti palava soihtu. Kuolema, kun hän sitä toivoi, oli hänen silmissään vain suuri rakkauden aalto.
xxx/ellauri235.html on line 412: " The Bard: A Pindaric Ode " (1757) on "The Progress of Poesy" -teoksen seuralainen. Se esittelee toisen identiteetin, yksinäisen profeetan, joka voi helpommin oikeuttaa Joven lait kuin mikään "The Progress of Poesy" -julkaisun agentti. Oodin alussa hän on "pukeutunut voiteen soopelipukuun", hänen toimistonsa tunnusmerkki. Lopussa hän "sukeltaa loputtomaan yöhön", toiseen sisäänkäyntiin pimeyteen. Sukeltaminen kuiluun näyttää olevan toiveiden täyttymysfantasia; mahtava Äiti on itse pimeys, halun muotoilematon hahmo. Runoilija, joka iskee "lyyransa syviin suruihin" "Bardissa", ei tuota "Runon edistymisen" "suloisia ja juhlallisesti hengittäviä ilmaa", vaan menetyksen ja lohdutuksen harmonioita.
xxx/ellauri235.html on line 422: Aamu ja huhtikuu väistyvät tauluille, joissa esitetään surun ja lohdutuksen sukulaistoimintaa: "Hymyilee Epäonnen kulmakarvassa / Pehmeän Heijastuksen käsi voi jäljittää; / Ja surun heiton poskelle / Melankolinen armo." Alkuperäisestä kosittelusta tulee toisenlainen sitoutuminen: Suru tavoittelee ruusuista nautintoa, lohdutus lähestyy kurjuutta. "Sekoitettu muoto" on sublimoitunut seksuaalinen kiihko aamun ja huhtikuun välillä, muutettuna depersonalisoituneeksi estetiikaksi, jossa "taiteelliset riidat" ja "voima ja harmonia" syrjäyttävät viettelevän aamun, joka "Pyhällä poskella ja kuiskauksella pehmeästi / ... woo on myöhäinen kevät." Seurustelu muuttuu lohdutukseksi, ja Vicissitudesta tulee toinen hahmo, kuten Contemplation tai Adversity, jonka suojeluksessa halu eliminoituu. Vicissitude, toisin kuin Adversity, on sukupuoleton hahmo, joka ei edusta uhkaavaa seksuaalista kuvaa. Oodi palaa toiseen paikkaan, kun pettynyt puhuja vierailee EtonissaOodi Eton Collegen kaukaisesta näkökulmastatai kun Gray palaa Cambridgeen "Hymn to Ignorance". Tässä paluu "Elegian" alkuun, "pimeyteen" ja maisemaan, jonka yli "kyntäjä kotiinpäin kulkee väsyneen tiensä". Kaikki Grayn runot ovat edistyksen runoja, matkoja, joissa haasteena on löytää jotain muuta kuin alkujen muodostamien päämäärien kiertokulkua ("Ja ne, jotka hiipivät, ja ne, jotka lentävät, / Päättävät sinne, missä alkoivat"). Grayn äiti kuoli 11. maaliskuuta 1753. 5. maaliskuuta 1756 hän muutti kadun toisella puolella olevasta Peterhouse Collegesta Pembroke Collegeen, kuulemma joidenkin opiskelijoiden hänelle tekemän pilan seurauksena. Opiskelijat, tietäen hänen tulipelkostaan, nostivat väärä hälytys. Kun Peterhousen isäntä, tohtori Law, ei onnistunut ottamaan Grayta s valituksen kepponen vakavasti, Gray "muutti" Pembroke. Kun runoilijavoittaja Colley Cibber kuoli vuonna 1757, Graylle tarjottiin paikkaa; mutta hän kieltäytyi. Heinäkuussa 1759 hän muutti Lontooseen opiskelemaan British Museumissa, joka oli avattu yleisölle tammikuussa. Joulukuussa 1761 hän palasi Cambridgeen; Lukuun ottamatta toistuvia matkoja Lontooseen, muualle Englantiin, Skotlantiin ja Walesiin, hän jäi Cambridgeen loppuelämänsä.
xxx/ellauri293.html on line 169: Joosesta, jolle apostolit antoivat sukunimeksi Barnabas, (joka on käännettynä: lohdutuksen poika), leeviläinen, Kyproksen maasta" (Apt 4:36) puhutaan paljon Uudessa Testamentissa. Häntä luonnehditaan myötätuntoiseksi ja anteliaaksi (Apostolien teot 4:37), avarakatseiseksi, sillä hän toi apostoleille vastakääntyneen luopion Paavalin, joka oli edelleen häikäistynyt näystä Damaskoksen tiellä (Apt. 9:26, 27). Barnabas täyttyi Hengellä kuin muumi syötyään liljoja, hänellä oli kehotuksen lahja ja innoittava vaikutus (Apt. 11:23-26); hän oli luotettava, soveltuva lähetystyöhön ja kärsi vaimoväestä Paavalin kanssa (Apostolien teot 11:29, 30, 13:2, 50).
18