Metsään on tullut jo syys, lohduton    

ellauri002.html on line 1963: soi tuulen laulu lohduton. 


ellauri011.html on line 176: on sen elämä suhteellisen lohdutonta. 


ellauri037.html on line 492: Paremmin kuin Schillerin hyvin mietitty, antiteesin ja kontrastin avulla vaikuttava runo, Arvoisat daamit, tiivistää ainaskin mun mielestäni seuraavat Jouyn harvat sanat paremmin naisten ansaizeman pikku kiitoxen: Ilman naisia, meidän ihmisten elämän alku olis avuton, keskikohta viihteetön, ja loppu lohduton. Ihmisen 2. paras ystävä on nainen (otapa namupala Atman, hyvä koira.)

ellauri097.html on line 93: Henry nai keski-ikäisenä itseään fixumman ja 18v nuoremman viehättävän saxalaissyntyisen alabamalaisen naisasianaisen joka valitettavasti kuoli tubiin ja meningiittiin. Henry oli lohduton. Siitä taas pluspisteitä. Mutta toisaalta taas tätä sikailua, sinkoilua ja sekoilua:

ellauri282.html on line 358: Íñigo koki sarjan näkyjä päivänvalossa ollessaan sairaalassa. Nämä toistuvat näyt ilmestyivät "muodona ilmassa hänen lähellään ja tämä muoto lohdutti häntä paljon, koska se oli äärimmäisen kaunis... sillä se jotenkin näytti olevan käärmeen muotoinen ja siinä oli monia asioita, jotka loistivat kuin silmät, mutta eivät olleet.  Hän sai paljon iloa ja lohtua katsellessaan tätä esinettä... mutta kun kalu katosi, hänestä tuli lohduton." Hän tuli tulkitsemaan tämän näyn luonteeltaan pirullisena. 

ellauri362.html on line 318:  Maailma on nykyään kovin hankala paikka elää, Joel Haahtela miettii. Esimerkiksi sielu, jonka avulla ihminen voi Jumalan yhteyden löytää, on valistuksen ja materialismin myötä lähes kadonnut käsistä. ”Suosittu israelilainen kirjailija ja historioitsija Yuval Noah Harari perustelee, ettei sielua voi olla olemassa, koska se ei sovi evoluutioteoriaan, jossa kaiken olemassa olevan voi todentaa, jakaa pienempiin ja muuttuviin osiin.” Tääkö jätkä on luonnontieteilijä? Epäilee jopa darwinismia. Ihmiselle tällainen umpimaterialistinen maailma on Haahtelasta raskas ja lohduton,  täynnä virzakiviä, divertikkeleitä ja umpisuolia.

ellauri364.html on line 422:   Puunymfi ( ruotsi : Skogsrået ; tekstitetty ballade pour l'orchestre ), op.  15, on suomalaisen säveltäjän Jean Sibeliuksen vuosina 1894 ja 1895 säveltämä ohjelmallinen sävelruno orkesterille. Sibeliuksen johdolla Helsingissä 17. huhtikuuta 1895 ensi-iltansa saanut balladi seuraa ruotsalaisen kirjailijan Viktor Rydbergin samannimistä runoa vuodelta 1882, jossa nuori mies, Björn, vaeltelee metsään ja sen on vietellyt ja ajanut epätoivoon skogsrå eli puunymfi.ä Organisatorisesti sävelruno koostuu neljästä epävirallisesta osasta, joista jokainen vastaa yhtä runon neljästä säkeestä ja herättää tietyn jakson tunnelman: ensinnäkin sankarillinen voima; toiseksi kiihkeä toiminta; kolmanneksi aistillinen rakkaus; ja neljänneksi lohduton suru.

xxx/ellauri075.html on line 528: Maggie, katujen tyttö (1964), kääntäjä Anneli Tarkka. (Alkuperäisteos 'Maggie: A Girl of the Streets', 1893) Tarina on aika suoraviivainen ja valittu tyylilaji tulee selväksi jo ensi sivuilla, eli tässä kirjoitetaan lähiöoksennusta paitsi että lähiö on 1890-luvun Bowery, New Yorkin varsin huonomaineinen alue. Maggien vanhemmat ovat irlantilaisia siirtolaisia jotka ryyppäävät ja tappelevat keskenään, veli Jimmie taas tappelee muualla, elämä on lohdutonta ja kurjaa kunnes Maggie alkaa tulla paremmin juttuun Jimmien kaverin Peten kanssa ja alkaa elätellä kaikenlaisia romanttisia haaveita... No, ne haaveet jäävät haaveixi. 

xxx/ellauri175.html on line 892: "Ystävä, olen lohduton yksin Hadalysta – ja suren vain tätä haamua. Mitäs jos väsättäisiin uusi? - Jäähyväiset. — Lordi Ewald. »

xxx/ellauri237.html on line 391:  Kesä, kesä. Lettu elo. Miten monta kertaa ihminen voi tai uskaltaa rakastua? Varsinkin, kun on rakastunut ja rakastanut oikein syvästi, löytänyt sexikumppaninsa ja sitten tuleekin eri tavoin hylätyksi vuosien varrella. Sellainen ei ole rakkautta, sellainen on julmaa ja raastavaa, musertavaa ja lohdutonta.

xxx/ellauri250.html on line 961: Kenen syy että syömmein on silti lohduton

xxx/ellauri250.html on line 977: Kenen syy että syömmein on silti lohduton

13