ellauri017.html on line 329: Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois. Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt. Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain. (On se v-a, sanoi Koskenniemi.)
ellauri033.html on line 729: En ihmettelisi jos se olisi vähitellen liukunut vähän oikealle.

ellauri047.html on line 838: kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
ellauri048.html on line 193: kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
ellauri055.html on line 254: Olen joskus kysynyt oppineilta ikävystyvätkö he samoin kuin minä lukiessään Homerosta, ja kaikki rehelliset henkilöt ovat tunnustaneet, että kirja on liukunut heidän käsistään.
5