ellauri001.html on line 2478: Kristina kysyi sähköpostissa, millaista olisi pyyhkiä pyllyä jos olisi ainoa maailmasta eloon jäänyt ihminen. Mä sanoin, että tarvizeeko sitä sitten enää pyyhkiä. Kuka välittää? Kristina sanoi että ize, kerta on vielä ihminen. Nojaa. Mä sanoin että ainoa syy sitten vielä pyyhkiä on kutina, ja lisäsin: Me pikkupojat laulettiin pienenä Hoosiannan sävelellä "kutiaa-a-a-a-a-a, kutiaa-a-a-a-a-a, kutiaa-aa-aa-aa-a, kuin tuu-uu-lee-ee herran nii-ii-meen", kun peppu kutisi.
ellauri058.html on line 107: Ei, on aivan välttämätöntä että neekerit ainakin muutamia vuosisatoja pidetään vielä paikallaan, kunnes he ovat ehtineet vähän sivistyä. Minä väitin että siinä tapauxessa olisi syytä myöntää hieman enemmän varoja heidän sivistämisexeen, ja lisäsin etten pitänyt hengenvaarallisena, vaikka heille sillä aikaa osoittaisikin hieman tavallista inhimillisyyttä ja ystävällisyyttä.
ellauri152.html on line 240: « Ei, mun ystävä. Tänä iltana mä oon Lysippoxella. Näkemiin Anu!» Ja mä lisäsin lähtiessäni: « Hedelmillä ja herneenpaloilla herkuttelija! Bilitixen pienessä puutarhassa on vain 1 viikuna, mutta vitun hyvä!»
ellauri447.html on line 401: Yleensä rakastan Leon Urisin teoksia, joten kun näin tämän kirjastossa, lisäsin sen innokkaasti pinooni ja juoksin kotiin lukemaan sitä. Ehkä se johtuu äitiydestäni ja siitä, että yritän juurruttaa lapsiini oikeudenmukaisuuden tunnetta; ehkä se johtuu siitä, että olen Raamattuvyöhykkeen juutalainen ja ylitietoinen siitä, miten esitän itseni ja näkökulmani, jotta en loukkaa tai vieraannuta ketään. Huomasin laskevani kirjan käsistäni noin neljänneksen kohdalla, koska en enää kestänyt sitä omahyväistä "juutalaiset ovat aina ylivertaisia, arabit ovat aina tietämättömiä, jotka tarvitsevat juutalaisten apua edes hengittämiseen" -säveltämistä.
xxx/ellauri056.html on line 110: Yhdessä luodun rungon mukaan kirjoitimme luvut kerrallaan siten että Jouko kirjoitti Johanneksen, minä Matildan luvut, mutta ennen oman lukunsa aloittamista toinen aina muokkasi toisen tekstiä. Minun tekstini lyhenivät, kun Jouko karsi kuvauksia ja adjektiiveja, hänen tekstinsä pitenivät, kun lisäsin niihin historian havinaa, makuja ja tuoksuja.
xxx/ellauri123.html on line 855: etäistä kultaista päämäärääni lisäsin varovasti sitä taikavoimaista kitkaa, joka teki
xxx/ellauri175.html on line 397: "Rakas neiti", sanoi Edison palatessaan hänen luokseen, "ilmaisin lordi Ewaldille kaiken tyytyväisyyteni ahkeraan taipuisuuteenne, todelliseen lahjakkuuteenne ja upeaan ääneenne, jolla olette saaneet", ja lisäsin, että minulla oli parhaat toiveet. sinua odottavaan lähitulevaisuuteen!
xxx/ellauri175.html on line 765: Tämän hämmentyneen idean hämmästyneenä minulla oli lyhyessä ajassa ja kaikella kekseliäisyydellä, johon voin pystyä, melko monimutkainen laitejärjestelmä, täysin näkymätön kelat, aivan uusia kondensaattoreita: lisäsin siihen sylinterimoottorin. vastaa täsmälleen Hadalyn liikkeitä. Kun Sowana oli oppinut sen täysin, hän lähetti minut eräänä päivänä kertomatta minulle, androidin, tänne, kun olin lopettamassa työtä. Kerron teille, että tämä koko visio aiheutti minulle kauheimman shokin, jonka olen elämässäni tuntenut. Työ pelotti työläistä.
xxx/ellauri436.html on line 326: Kolmas nuoruusvuosieni ystävä, joka ei enää elä, oli Robert Hutchins, mutta niin kauan kuin hän eli, minä ja hän olimme läheisiä ystäviä. Mutta onneni tavata Bob vuonna 1927 hänen toimiessaan Yalen koulukunnan dekaanin sijaisena, oli sekä niin sattumanvarainen että niin merkittävä, että minun on ihan pakko toistaa tässä tarinani siitä, jonka kerroin siitä muistelmateoksessani Philosopher at Large (s. 107-111). Vuosina 1925-1926 kirjoitin ensimmäisen kirjani, Dialectic, joka julkaistiin vuonna 1927. Kuvaillessani siinä väittelyn ja vastaanväittelyn prosessia, lisäsin alaviitteen, jossa sanoin, että tätä prosessia havainnollistaa angloamerikkalainen todistuslaki. CK Ogden oli toimittajana sarjassa, jossa kyseinen kirja julkaistiin, ja vieraillessaan Hutchinsin luona Yalen koulukunnassa vuoden 1927 alussa Ogden kantoi mukanaan kirjani 32-sivuisen yksikön vedoksia. Se sattui olemaan myös sivu, jolle olin sijoittanut tuon alaviitteen angloamerikkalaisesta todistuslaista. Puhuessaan Hutchinsin kanssa muista asioista, Ogden mainitsi minut kohteliaasti ja antoi Hutchinsille taskussaan kantamansa 32-sivuisen vedoksen. Tähän mennessä kaikki tapahtunut oli ollut puhdasta sattumaa.
9