ellauri012.html on line 383: Kun mä kerron mikä kilpailija on tempaissut mun sydämen pois sulta, kiität mun mielenmuutosta, ja pyydät tätä kilpailija liimaamaan sen kii. Tästä sä jo arvaat että jumalahan se on joka vie nyt sulta Heloisen. Jep, mun rakas Abelard, nyt se antaa mulle sen mielentyyneyden jonka meidän kurjuuden kirkas muisto ennen esti. Just taivas joo! mikä muu kilpailija vois ottaa sulta mut? Voisitko kuvitella, että joku vaan, joku ihminen voisi kumittaa sut mun sisältä? Voisitko kuvitella mun vaihtavan jumalisen ja sivistyneen Abelardin kehenkään alempaan kuin jumalaan? Ei, must tuntuu et sä olet arvioinut mut oikein tässä kohtaa. Varmaan sä haluut tietää millä keinoin jumala sai aikaan näin suuren muutoksen? Kerron sulle, että saisit ihmetellä sallimuksen salaisia kiemuroita. Muutama päivä sen jälkeen kun sun vika kirje tuli mä sairastuin vakavasti (Joopa joo, aina tää sama deus ex machina näissä muinaisjutuissa); lääkärit jo luovutti mut kuolemalle. Silloin mun tunne, joka aina ennen oli tuntunut musta viattomalta, alkoi näyttää pahalta. Muistista tulvahti kuin filmissä (joojoo, anakronismi, mutta siltä se varmaan just tuntui) kaikki mun elämän menneet teot, ja mun täytyy tunnustaa että ainoo tuska jonka tunsin oli tunnontuska meidän rakkaudesta. Kuolema jota olin siihen saakka katsonut vain etäältä, häälyi nyt mun edessä kuin syntisillä. Aloin pelätä jumalan kostoa nyt kun olin lähempänä sitä, ja mua kadutti etten mä ollut ottanut kunnolla käyttöön armolahjoja. Ne hellät kirjeet jotka sulle kirjoitin, rakkaat keskustelut joita kävin sun kanssa, kiusas mua nyt yhtä paljon kuin ne oli ennen viehättäny. Voi Heloise-repukka, mä sanoin, jos on rikos lähteä tolla lailla hehkuttamaan, ja jos tämän elämän jälkeen siitä seuraa varma rangaistus, mikset sä vastustanut kunnolla tollaisia kiusauksia? Ajattele mitä kidutuksia on sulle varalla, kauhistu sua venttaavia helevetin koneita, ja muista samalla nautintoja joita sun eksynyt sielu piti niin hitsin hienoina. Äh! eikö vähän harmita että kieriskelit niin falskeissa huveissa? Lyhyesti, Abelard, kuvittele katumusta jota tunsin, niin et ihmettele lehmänkäännöstä.
ellauri014.html on line 994: Pröö yrittää huijata hampputalkoissa, jää kiinni ja saa haukut naisilta. Ne vahtii myös sen dokaamista, ottaa viinimukin kädestä. Julkku keittelee sen kanssa väärennettyjä liköörejä, se auttaa liimaamaan pulloihin feikkietikettejä.
xxx/ellauri056.html on line 224: Dickens ize syntyi Landportissa lähellä Portsmouthia 1812. Se oli 2. 8 lapsesta. Sen isä John (joka siis muistutti Mr. Micawberia) oli laivaston palkkatoimistossa kirjurina. Dickensit ei olleet suorastaan köyhiä, mutta aina rahapulassa. Lapsuus meni Portmouthissa, Lontoossa ja Kentin Chathamissa, missä oli laivastolla iso telakka. 1823 rahat oli loppu ja perhe muutti Lontooseen. Isä oli joutunut velkavankeuteen ja perhe asettui posen naapuriin. (Tästä kertoo Pickwickin paperit.) 1824 Charles meni töihin kenkämustetehtaaseen liimaamaan etikettejä kiillokepulloihin.
xxx/ellauri068.html on line 52: Postmoderni kirjallisuus on seurausta teeveestä ja netistä. Ennen kirjailija joutui näkemään hemmetisti vaivaa taustatutkimuxissa, esim joku Flaubert kirjottaessaan pylväspyhimyxistä, nyt eiku leikkaamaan ja liimaamaan suoraan netistä. Ei ihme että kirjoista tulee 1000-sivuisia tiiliskiviä, joita kukaan ei enää jaxa kannesta kanteen lukea, mitä vähän surffailevat sieltä täältä kuin teeveekanavia. Näihin on ihan turha enää tuhrata puita ja paperia, ne voi laittaa suoraan nettiin niinkuin nää mun paasauxet. Noniinhän nyt jo tehdäänkin, kuunnellaan äänikirjana. Eihän putoo kipeästi ozalle kun nukahtaa.
xxx/ellauri103.html on line 543: Mixi mutiaisten pojat pääsee getosta vain räppäämällä ja/tai pelaamalla koripalloa? Koska ne ei osaa muuta (niille ei opeteta mitään) ja muita töitä ei ole tarjolla. Ne on kuin naiset armeijassa, heti kättelyssä väärän näkösiä ja kuulostavat väärältä. Ne ei kelpaa edes liimaamaan Nikekenkiä. Siihen ne on liian isoja ja kalliita. Ne donkkaa tykimmin mutta viirusilmät liimaa paremmin.
5