ellauri002.html on line 1319: Anna missä seison, niin maan liikutan.

ellauri002.html on line 2138: Näiden surullisten säveleiden jälkeen iloisempi takautuma vuoden 79 kesään on paikallaan. Piristyin masiksesta, kun dona Carita tuli USAan kesäksi. Vielä samana kesänä tehtiin Nikun ja sen isän kanssa USAn kiertomatka, ajettiin syvään etelään aina Georgiaan, sieltä Teksasiin. Niku ja isä jäivät Teksasiin, me ostettiin liput junaan Meksikoon. Houstonissa kysyttiin kumpi ranta on näpeämpi, Meksikon lahti vaiko Atlantti. Molemmat, sanoi höveli meksikaano, varsin valehteli. Don Jaime muisti el Zorron numeron Ei kuolemaa Tampicoon, siis sinne! Hölmö valinta. Ekassa Meksikon puolen pikkukaupungissa tehtiin alottelijan virhe, syötiin jotain salaattia raakana. Siitä lähin don Jaimen input sekä output Meksikossa oli juoksevaa. Bussi Tampicoon hiljensi vaan kun vastaantulijat näytti ristin merkkiä. Välillä oli hätäpysähdyksiä, miehet toiselle puolelle bussia, naiset toiselle. (Ikävä kyllä ei ollut iso-hätäpysähdyksiä.) Seuraavana aamuna liikuttavassa rantahotellissa Meksikon lahdella öljytankkerien lomassa don Carita sanoi: hyi kun täällä haisee öljy. don Jaime tulee vessasta: se olen minä.
ellauri003.html on line 277: kuinka on liikuttavat unelmamme.

ellauri007.html on line 364: tai vähintäänkin jotenkin liikuttavia).

ellauri007.html on line 1301: liikuttavan söpöä

ellauri012.html on line 223: Aloin kelata koko juttua uudestaan, ja huomasin saman surun painavan kuin sillon kun jutut alko heittää häränpyllyä. Vaikka ajan olisi pitänyt parantaa haavat, riitti nähdä sun kuvaavan niitä kirjeessä, niin ne aukes ja alkoi vuotaa taas. Mikään ei voi pyyhkiä muistista mitä sä (sic) olet kärsinyt sun sepustusten tähden. En voi olla ajattelematta Aberikin ja Lotulfin pirullista kaunaa. Julma setä ja loukattu rakastaja on aina kipeinä mun silmissä. En koskaan unohda mitä vihollisia sun jutut ja mitä kateutta sun kunnia nostatti sua vastaan. En koskaan unohda miten sun maineen, jonka olit kyllä ansainnut, silppus ja räjäytti ilmaan valeuutiset. Eiks sun jumaluusoppi tuomittu poltettavaks? Eiks sua uhattu elinkautisella? Turhaan peruutit noi mielipiteet, mikään ei auttanut, päätettiin et sä olet vääräoppinen! Mistä noi kaks väärää todistajaa syytti sua Sensin kokouksessa? Mitä skandaaleja kaivettiin esiin Parakleteen, sun kappelin nimestä? Mikä myrsky syntyi munkkikoplan joukossa sua vastaan kun kutsuit niitä veljiksi? Tää meidän takaiskujen historia, jonka sä kerrot niin liikuttavasti, sai sydämeni vuotamaan verta. Mun kyynelet, joita en pysty estämään, on tuhrineet puolet kirjeestä; kunpa oiskin putsannet sen kokonaan, ja et mä oisin palauttanut sen sulle siinä kunnossa; sit olisin ollut tyytyväinen et förbin sen; mutta se otettiin multa pois liian pian.
ellauri012.html on line 272: mua ja auta tätä raukkaa kieltämään halunsa - siis itsensä - ja jos mahdollista myös sut! Jos olet rakastaja - isä, auta rakastajatarta, lohduta lasta! Nää hellät nimet kai liikuttaa sua; tottele säälistä ellet rakkaudesta. Jos täytät pyyntöni, koitan jatkaa nunnana, enkä enää niskuroi. Olen valmis nöyryyttämään itseni sun kanssa ton ihanan jumalan eteen, joka tekee kaiken meidän hyväksi (seuraa lisää hymistelyä).
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri014.html on line 456: Juuliasta tää on vaan liikuttavaa. Isien ei kuulu pyytää anteeksi, vaan antaa. Eihän jumalakaan koskaan pyydä anteeksi. Siksi Douglas Adamsin jumalan viimeiset sanat ihmisille naurattaa: We apologize for the inconvenience.
ellauri014.html on line 603: Julkku oli ollut liikuttunut kun Pröö tunnusti pikku kepposensa porttolassa. Se oli niin kiltisti tehty, et Jullen mustasukkasuus loppu siihen. (Tää on kyllä NIIIN miesten aivotyötä tää juoni.)
ellauri014.html on line 612: Mut Pröön itsetartutus isorokkoon Jullen rupista kättä (tai jotain) nuolaisemalla liikutti taas Juuliaa niin maan lujasti, et se kävi tosi kuumana.
ellauri014.html on line 814: Välillä puhutaan vähän linnuista ja mehiläisistä, ettei nuoremmat lukijat kuivu kokonaan. Pröö kadehtii Wolmarien perhe-elämää, mutta Wolmar tamppaa sitä selkään: sähän olet meille nyt kuin kiltti setä meidän lapsille. Tästä Pröö aivan liikuttuu ja lämpenee nyt Wolmarille. Onhan Woku sentään isä Jukun lapsille. :( Vaikka prkl munhan piti olla se!!!) No ei väliä, kuha joku on. Jukulauta, tää on moraalia! Darwinia ihan vasten lättyä!
ellauri014.html on line 978: Loordia odotellaan paratiisiin Flanderista. Claire ilmoittautuu palveluxeen kotipiiaxi Wolmareille ruokapalkalla, mistä se tietysti on ihan into piukeena. Ystävysten kohtaaminen on puskafarssi, naiset kiljuu ja pyörtyy halki poikki ja pinoon silkasta onnesta. Kyllä piisaa sentimenttiä, Woku, kylmiö Wokukin liikuttuu, köhii hämillään.
ellauri014.html on line 1015: Julle kauppaa Pröötä Clairelle kuin mustalainen autoa. Vähän käytetty, ei paljon ajettu, ollut vaan yhellä omistajalla, huoltokirjat tallella, hyvät kumit, annan talvirenkaat kaupanpäälliseksi. Eihän se mikään mersu oo, tai range rooveri, mut ihan pätevä kauppakassi kuiteskin, ei ruostetta ja siisti sisältä. Äskettäin kazastettu, läpitte meni heittämällä. Tutunkauppaa lähes ilmatteeksi, jokos tehdään luovari? Julie voi toimia puheloisena jos Clairea nolottaa. Tähän parituxeen päättyy tuotantokausi viisi. Lukuunottamatta täysin turhanpäiväistä Henrietten muka-liikuttavaa lässytystä, jossa mainitaan se mystiseksi jäävä mali. Puuh ja lääh.
ellauri014.html on line 1145: Parooni putos rapuista kun sille kerrottiin, eikä pääse kuolinvuoteelle heippaa heittämään. Potkasseeko tyhjää vaihteeksi. Aamulla Julie laittautuu nätixi ja tuulettaa käryt huoneesta. Alkaa liikuttava sarja hyvästijättöjä. Lapsiparat on ulalla, kukaan ei kerro mixi pikku maman viruu vuoteessa keskellä päivää. Se käyttäytyy kuin keisarinna ja uhoo kuin Vespasianus, et kunnon perheenäiti ei ole päivääkään saikulla, delppaakin terveelliset berkemannit jalassa.
ellauri014.html on line 1737: To move my own, for I, too, dream Muakin uneksujaa liikuttaa,
ellauri015.html on line 767: Loppupuolella kirjaa Ramin vauhti paranee, se on paikoin jopa hauska, lähestulkoon liikuttava, kun se siirtyy klisheistä ize kärsiminsä vastoinkäymisiin. Häätangosta ei tule mitään, kun Herr Kuckelmann ei näe eteensä morsiamen ryntäiltä. Hellien sanojen alta haistaa kyllä pitkän kaavan mukaan kirjoitettua takaisinmaxua aina satulassa istuneelle, 5v vanhemmalle, ilmeisesti fixummalle, ainakin lihaxikkaammalle rouvalle. Mutta kyllä se sitä varmaan rakastaa, siitä ei jää epäilystä.
ellauri019.html on line 901: Vessaan asti ei jaksa liikuttaa puntteja.

ellauri022.html on line 261: Tom ei sanonut mitään, sillä miehet eivät suutele, syleile tai vuodata kyyneliä ollessaan liikuttuneita. Siis länkkärimiehet ei tee niin. Mamut ja mutiaiset voi tehä jopa sellaistakin. Hyi hemmetti. It only goes to show.
ellauri022.html on line 558: Isä-Lars liikuttui intissä ykkös eniten kun se yllättäen feikisti ylennettiin kersantista everstin yläpuolelle. Saa olla hetken olevinaan kasan huipulla, vaikka vaan leikisti. Mixhän se oli sille niin tärkeetä? Kysy Darwinilta.
ellauri023.html on line 1089: Kassit ja pullot ja jalkapallo. Ne liikutti Vessa-Mattia. Systeemiälli tunnustelee mielen ihmettä, joka ei rationaalisesti selity. Sitähän se Jeesuskin. Joz zää zaat tehdä sitä zää oikeesti haluat, zitä mitä eniten rahastaa niin ... mitä? Pitää pistää parastaan. Pitää olla karismatiikkaa, karismatematiikkaa. Tää Ploirin uudissana on ainoo kohta luennolla missä matematiikka tulee esille, vaikka teknillisessä korkeakoulussa ollaankin. Bertalanffy kääntyy selin haudassaan.
ellauri024.html on line 671: Ex sama päde kaikkeenkin kynäilyyn ym esiintymiseen tai viestintään? Where is the beef? Ei paljon eroa. Joko juttu toimii, liikuttaa tarkoitetulla tavalla tai sitten ei. Hyväxytään, pahexutaan tai haukotellaan. Kylmä luulen et Arska vaan kauppaa omaa lajiaan. AK Oravisto suuttu kovasti kun väitin että sähkökitaraa on yhtä vaikee soittaa hyvin kuin viulua. Ei muuten ole, se sanoi, siinähän on tallat.
ellauri030.html on line 1009: Hobbes ym. 1600-luvun hemmot selittää kaiken mekaniikalla, koska se oli sen ajan uusi kova juttu. Sope on väliinputoaja, se selittelee kaiken tahdolla. Sopen Wille on jonkinlaista innere Drangia. Sille selvii vasta vanhana galvanismi ja sähkön osuus ruumiin liikuttajana. (Eikä sillonkaan kunnolla.) Ehkä se sen tahto oiskin ollut sähköä, jos se olis syntynyt sähkölamppuaikana.
ellauri032.html on line 198: Peliteoreettisesti liikutaan kyllä aika hyllyvällä pohjalla. Mitä jos autuuden todennäköisyys on nolla, tai jos se suppenee kohti nollaa keston funktiona suht noppelaan? Jos autuuden hyöty ei olekaan vakio per ikuisuuden päivä? Muutaman miljoonan vuoden kuluttua iskee grand ennui, ja hyöty painuu sen jälkeen pakkaselle? Taitaa olla aika riskaabeli sijoitus sittenkin. Ei paska punniten parane edes Pascalin puntarilla.
ellauri034.html on line 90: Siinä liikuttavassa kohdassa, missä Anna lukee Oton kaatumisesta kertovaa kirjettä, 1949 Annan jakaus näyttää Otosta harvalta, 2015 Otto ize on laiha. Totta mutta todennäköisesti käännösvirhe. Annan lyötyä päänsä ompelukoneeseen siinä on 1949 2 veripilkkua, 2015 ne on mustelmia. Ottopoju on nyttemmin Ottolainen, ja Quangel huokaa äännähdyxen Voi! sijasta nyt englantilaisittain Oh! Ei se suomalaista ole ainakaan, tuskin saxaakaan. Sakut sanoo Ach! Mein Leben!
ellauri035.html on line 28: Joo Aale käänsi tuhat laulujen vuotta omia mielirunojaan ja ehkä muitakin, jos ne tuntui tärkeiltä. Mäkin käännän sellaisia jotka musta on olleet liikuttavia tai muuten merkillisiä. Mutta mun varsinainen roolimalli on kuitenkin Immi Hellén, jonka tuotannossa on yli 1000 runoa. Tähän mäkin koitan yltää, ja olen jo aika lähellä. (No joo, eihän ne kaikki ole runoja vaan suurin osa paasauxia, ja luvussa on mukana monia muilta suoraan kopsittuja, mut enivei.) Kunpa ehtisin saada ne tuhat kokoon ennenkuin alzheimer pahenee, tai tulee korona ja vie.
ellauri035.html on line 568: liikutan sen silmiä kuin vetisiä tähtiä,
ellauri035.html on line 634: liikuttavan särkyisen lemmenuupumuxen;
ellauri036.html on line 135: Minkä kirvelevän muiston herättävätkään minussa vielä nuo sanat! Olimme lopultakin päättäneet, että lähtisimme Geneveen ja että kevääksi etsisimme Alppien juurelta jonkun rauhallisen kolkan. Brigitte puhui jo kauniista järvestä ja minä olin tuntevinani tuulen, joka liikuttelee sen vesiä, ja vihreän laakson voimakkaat tuoksut. Mieleemme tulivat jo Lausanne, Vevay, Oberland ja niiden takana Monte Rosen lumiset harjat ja Lombardian loputtomat tasangot. Meitä kutsuivat jo unohduksen, levon ja onnellisen yksinäisyyden hyvät henget.
ellauri036.html on line 210: Mussen pointsit ei ole paljon arvoisia, mutta tunteet sillä on pinnassa, kaikki aistit hereillä ja herkkinä kuin lapsella. Se on hölmö ja törkimyskin välillä mutta parhaimmillaan tosi liikuttava.
ellauri037.html on line 521: Paremmalla syyllä kuin kauniixi vois naisia sanoa epäesteettisexi sukupuolexi. Niillä ei ole tajua eikä vastaanottokykyä kaunotaiteille, kuten musiikille, runoille tai kuvataiteille, kazovat vaan kun lehmä uutta veräjää, tai apinoivat miellyttämishalussaan jos ne niitä on harrastavinaan. Janne-Jaakko (Rusakko) sen jo sanoi: les femmes, en général, n’aiment aucun art, ne se connoissent à aucun, et n’ont aucun génie (lettre à d’Alembert, note x x). (Setämiehet haistaa kyllä toisensa ihan hännän alushajusta kuin koirat.) Jokainen joka kazoo huivin taa, huomaa kyllä sen. Ei tarvize kuin kazoa mihin naaraat keskittyy konsäärissä, uupperassa tai tiiatterissa (miekkoset keskittyy tietysti selvittämään juuri tän). Esim kazo niiden lapsellista hälinää, kun ne (miesten) suurenmoisten mestariteosten kauneimpien kohtien aikanakin jatkaa lätinää. Jos krekut ei tosiaan päästäneet naisenpuolikkaita kazomoon, ne teki siinä oikein; ainakin pystyi niiden teattereissa sentään jotain kuulemaan. (Jääkiekko- ja futismazeissakin liikuttaa miesyleisön rikkumaton hiljaisuus.)
ellauri041.html on line 1788: Se puhuu liikuttuneena possulle: Ystäväni sika!

ellauri042.html on line 455: Filmi oli hyvä: samaan aikaan karmaiseva, naurattava ja liikuttava, eikä siinä tapahtunut kovin kummosia, ristiriitoja ei ratkottu, ei ollut sankareita, eikä varsinkaan mitään moraalia. Täst mie piän, tää on oikeata elämää. No se onkin autofiktiota, tehty kirjasta. Ei mitään netflixin koneella kexittyä fantasiaa, nykymyyttiä ja mykynyyttiä. Ja aivan oikein: se saa hyvät arviot toiselta kirjailijalta kirjana, mutta elokuvan nuijii 3-4 amerikan ääliötä aivan maanrakoon, loput kuittaa vaitiololla.
ellauri043.html on line 2793:

Mä pystyn liikuttamaan pronssikäärmeitä, naurattamaan marmoripazaita, puhuttelemaan koiria. Mä näytän sulle hirmu läjän kultaa, mä asetan kuninkaita; sä näät kuinka yleisö antaa mulle ison käden. Mä pystyn kävelemään pilvessä, ja veden päällä talvella; menemään vuorten ylize elefantin peruukkina, esittämään nuorukaista, vanhusta, tiikeriä ja murkkua, ottaan sulta läyttyyn, antaa ize lättyyn sulle, toimimaan ukkosenjohdattimena. Kuulezä??
ellauri043.html on line 2810: Ja liikuttelee liekkiä kädellään hitaasti kuin kastellaxeen sillä Anttonin:


ellauri043.html on line 6704: Sä liikut, lähet taas karkuun!
ellauri045.html on line 857: Kuten oon jo moneen kertaan tolkuttanut, liikunta on ok, etenkin hyötyliikunta, mikä ei ole mitään liikkumista liikkumisen takia, vaan sixi ezun pitää tehdä ruumillasi jotakin muuta kuin liikutella sitä tyhjän panttina. Kaikki tää paska liikunta ja ulkoilu ja urheilu on seurausta siitä että apinan elämä on mennyt ihan väärille raiteille. Ei siinäkään ole mitään vikaa että heitellään tai potkitaan palloa ihan huvin vuoxi ilman erityisiä asuja ja erotuomareita ja ennenkaikkea maxutta, ilman hälisevää yleisöä. Kun yleisöä paahtaa paikalle, liikunnasta on tullut urheilua, siis aivan persetouhua. Penkkiurheilu sananakin osoittaa miten typerästä asiasta on kymysys.
ellauri048.html on line 650: liikutellaan meemejä mahjong-laudalla ja huomataan,

ellauri048.html on line 1499: And moves his doubtful arms, and feels Ja liikuttaa epäluuloisia käsiä, ja tuntee
ellauri049.html on line 1127: I slutet av juni tog han permission för att tillbringa någon tid i sitt hem, till vars ro han från riksdagens oro ivrigt längtat. Men här väntade honom början till slutet. "Efter ett vid en dusch begånget misstag", berättar Boettiger, "och ett därpå följande häftigt slaganfall märktes ögonblick af sinnesförvirring". På läkares inrådan fördes han först till huvudstaden; men vid höstens inbrott färdades han sjöledes till Peter Willers Jessens berömda anstalt för sinnessjuka i Schleswig. Under ljusa mellanstunder på denna resa skrev han "Resefantasier", av vilka särskilt den tredje ger ett gripande intryck. Joo mä tiedän. Kun hullulle tulee välillä kirkkaita hetkiä, ne on liikuttavia.
ellauri049.html on line 1172: då minns du rörd de dagar, som förflutit, Silloin muistat liikuttuneena sitä,
ellauri050.html on line 167: No ei sentään. On liikuttaviakin yxityiskohtia: 11-vuotiaana Ransu lähetettii katoliseen seminaariin lähellä Durhamia. Se oli hento herkkä hirmu ujo poika, kaverit sanoi sitä hulluxi. Sen näki jo kaukaa käytävässä hiipimässä lammasmaisesti takinkaulus ylhäällä. Näitä piisas Norssissa, mun luokalla oli useampia. Hyppytunneilla se hipsi koulun kirjastoon ja luki historiaa ja runoja. Vaikka kirjastossa oli kaamee mekkala ja käytiin rizasotia, Ransu sulki izensä pois ja keskittyi kirjoihin kuin Sateenkaarinotkon pastori Meredith. Siitä tuli ihan hikipinko ainekirjoituxessa. Kerran se sai jälkkäriä oltuaan hitain jumppatunnilla. Kazokaa Lallia, kolme, neljä. Huono matikassa, mutta aika hyvä käsipallossa. Kriketissä ykkösluokan penkkiurheilija. Koulu pyysi siltä juhlarunon 1908 kuin kuningatar Kristiinalta Suomen Akatemia, mutta ehti kuolla ensin, 1907. Kristiinalla on tässäkin käynyt parempi pulla.
ellauri051.html on line 436: Thou melt'st my heart, my brain--thou movest, drawest, changest them, Mä oon sun torvi! Sä sulatat mun elimet -- sä liikutat ja muutat niitä
ellauri055.html on line 278: - Mixi sitä urkit, sanoi dervissi, liikuttaako se sinua?

ellauri055.html on line 594: Handella on kumpuvaza ja sangen vaatimaton hauislihas. Sen porkkana on nahistunut ja tulokulma matala. Se on liikuttava. Sellanen lutunen nalle.
ellauri061.html on line 1070: Lue myös: Kokosimme kauneimmat runot lapsuudesta – lue ja liikutu
ellauri062.html on line 881: Musta kyy iskee kantamansa "Pyhän Keihään" maahan Gurnemanzin eteen ja riisuutuu. Gurnemanz tunnistaa tulijan takaapäin, ja hänen kasvoilleen tulee hämmästys ja liikutus tunnistaessaan myös "aseen".
ellauri063.html on line 418: Siv. 378 Jake kertoo liikuttavasti luonteenomaisen nolon tilanteen, kun äänestäjäteltalla kynä juuttuu huomioliivin taskun pohjalle ja aiheuttaa kaoottinen prosessin sulattaen Timo Soinin jytkyn jo ennen sen syntymistäkään. Sama tunnelma kuin Hevoshullun noloimmissa jutuissa kun heppa pierasee tai kertoja tarttuu kädestä väärää äitiä.
ellauri066.html on line 267: Näin dokumentin näki kokoomuslainen tunnettu luonnonsuojelija Pertti Salolainen. Moni jakoi Salolaisen mielipiteen. Dokumentti liikutti ja kosketti.
ellauri070.html on line 286: denken, empfänden die Rührung, voisimme tuntea liikutuxen,
ellauri070.html on line 416: pikista hekoista tuaksekka Bnca pitkistä hiuxista taaksekurkku Bianca panna voihkimaan liikut
ellauri071.html on line 460: Tomppeli on varmasti saanut äidiltä vizaa paljaalle pyllylle vähän liian isona. Noi hissi-raketti -symboliikat on aika selviä, miljoonat valkopukuiset siittiöt tungexii kokoontumisaulassa päästäxeen uimaradalle kuin Woodyn elokuvissa. Alaikäisten poikien pyllistelyä nahkahousuissa, "Lederhoseners" (mautonta kulttuurista appropriointia), Nipsun kullin päähän kiinnitetty kulkunen alkaa kilistä. Näkyjä äidin koivunvizasta läjähtämässä päin alastonta pyllyä, pohkeita, jalkateriä ja reisiä kazottuna hameen alta ylöspäin. Voi tuota Nipsua! Lapsuudenmuistoja! Herttasta! On se liikuttava! Se on lapsi joka inhoaa äidin pelmeniä. Nipsun kotiolot on varmaan olleet aika vääristyneet. Taisin olla oikeassa että tässä vikassa luvussa alkaa selvitä mikä oikein on mitäkin, ja mikä Nipsua mahtaa oikeasti vaivata.
ellauri077.html on line 291:
  • Miten liikut? Laivalla, ratsain, juosten, kävellen, hiipien, kontaten, lentäen tai jollain muulla tavoin?
    ellauri082.html on line 201: Useita siemeniä on siellä täällä leeveleillä. Flik voi nostaa useimmat siemenet päänsä yli ja kantaa ne toisille alueille, vaikka jotkut siemenet ovat maassa eikä niitä voi liikuttaa. Siemenen päällä hyppiminen synnyttää taimen joka auttaa Flikkiä jollain tavalla. Oletuxena kaikki siement ovat ruskeita ja itää taimixi jotka auttaa Flikiä liikkumaan korkeissa paikoissa. Siementen väriä ja niistä itäviä kasveja voi vaihtaa jos Flik kerää erivärisiä siemenpoletteja leevelillä. Jotkut kasvit voi palauttaa Flikin terveyden, toimia ihmiskilpinä vihollisten hyökätessä, työntää sitä ilman läpi, tai vahingoittaa vihollisia tulittamalla marjoja. Kasveja voi kitkeä ja heittää vittuun, jolloin tilalle ilmestyy kuin ihmeen kaupalla uusi siemen.
    ellauri082.html on line 224: Tää runo on tosi vaikee suomentaa koska se on niin hyvä. Se on loppusonnullinen mutta silti ihan arkinen ja siitä huolimatta liikuttava. Suomennoxesta ei voi millään tulla yhtä hienoa, on uhrattava joko merkitys tai loppusoinnut, hyvässä lykyssä häviävät molemmat. No loppusoinnuista on vähiten väliä (sori Vaakku), joten antaa niiden sitten mennä.
    ellauri088.html on line 55: Banx valizee että se hyväxyy tän tappion, tunnustaen että on parempi syleillä elämäänsä kuin painia sen kanssa. Tää on mustekalojen lahja humanistikunnalle.Se on syvällinen, liikuttava, ja nostaa tän rainan skifi-hall of famen kuvaseinälle. Typerys, ei kai sillä ole mitään valintaa jos kaikki on selluloidilla jo valmiixi alusta saakka, tai siis kummasta tahansa päästä kazottuna, kerta aika on staattista eikä dynaamista.
    ellauri090.html on line 378: Kyllä se onkin jotenkin liikuttava. Lopultakin jotain ize koettua.
    ellauri090.html on line 387: Fiuuh, huokaus, ei se olekaan, tää perhe on kyllä hemmoteltu, mutta sokerisen kuoren alla siinä on tervettä Saroyan-tyyppistä amerikkalaisuutta, liikuttavaa yrittäjähenkeä, niin että tuppukylän aluxi vahingoniloiset lippispäät on kohta lähdössä jo niitä tukemaan. Ei naureta ilkeästi ex-porhoille, vaan luetaan niiden ex-porhous niille kunniaxi, niinkuin talousliberaalisesti kuuluukin.
    ellauri094.html on line 562: In thy shame we stood fast to thee, with thy pangs were moved, Sun hävetessä me myötähävettiin, ja liikututtiin,
    ellauri096.html on line 839: [päässä] kulki akanvirta, kaipuu näivettymiseen, supistumiseen, tyhjenemiseen, dementiaan. Eikä hän uskonut olevansa näine ajatuksineen yksin. Ehkä koko läntistä kulttuuria repi kahtaalle sama skitsofrenia, hinku samaan aikaan syödä ja säästää kakku, kakuttaa ja syöstä jalustalta liikkumaton liikuttaja. ("kakuttaa" voi tarkoittaa myös heittämistä kakulla, amerikanismi)
    ellauri096.html on line 843: Aika alienoitunutta puuhastelua. Tässähän vois olla jo vähän tota uskontototeemia, "liikkumaton liikuttaja" on tomistien Aristoteleelta lanseeraama epiteetti jumalalle.
    ellauri096.html on line 905: Mutta hiljalleen minulle valkeni suurempi kauhu alkukantaisen lapsellisen pelon takana: minua ei yritetä lynkata eikä polttaa roviolla, vaan nielaista. Peikko pystyy sulattamaan itseensä kenet hyvänsä. Se uskottelee olevansa kohtalo: tuossa iässä minäkin ajattelin että jne. jne. Tuon ikäisen tytön kuuluukin jne. jne. Sinä olet jo siinä iässä että jne. jne. Ennalta määrättyä kaikki, ohjelmoitu koodi, jonka mukaan edetään ja on aina edetty. Nielemiselle ja sulautumiselle on keksitty paljon tauhoittavia, luonnolliselta kuulostavia selityksiä. Psykoanalyysi selittää vakuuttavasti, miksi minun laiseni tyttö tuntee vetoa hevosiin ja haluaa aloittaa hevosharrastuksen millaisiin tuleviin kamppailuihin hevoset minua valmentavat. Kuinka ihailenkaan näitä parrakkaita vanhoja miehiä, jotka ymmärtävät kaiken paremmin! Joskus parrakkaat myhäilevät Kimmo Koskenniemi-naamat herättävät lyömisen houkutuxen, tekisi mieli rusikoida hampaat kurkkuun tältä omahyväiseltä namusedältä jolla on kaikkeen selitys valmiina kuin jääkaappiin säilötyt suklaalevyt. Ja kuitenkin joka kerran luovun aikeesta nopeaan, kun tajuan näkeväni taas samaa unta: minut pudetataan vieraalle planeetalle, jossa musertava ilmanvastus tekee käsien ja jalkojen liikuttelusta ylettömän raskasta, nyrkiniskut eivät mene perille, taistelu on toivotonta, koska tällekin impulssille löytyi selitys ennenkuin impulssi ize ilmaantuikaan ---
    ellauri097.html on line 645: Hämeentien alkupäässä on muuten musteliike, joka myy tosi liikuttavia viime vuosisadan A4-tuotteita kuten jättikumeja todella isoja virheitä varten, tai pitkävartisia nitojia. Suositan! Se on kuin aikamatka Nyölenin syntymän päiviin 70-luvulle.
    ellauri098.html on line 160: Schnizel-tv-sarja on karkkia. Sitä ei voi kazoa peräkkäin monta jaxoa, muuten alkaa tuntua äitelältä suussa. Ortodoxijuutalaiset on hauskoja, ja tarinat on helppoja ja liikuttavia. Orange is new black on vastoinpäin, se on ällön inhottava, mutta silti paikoin liikuttava, esim. se onneton iso transu neekeri ja sen kiltti vaimo. Siitä käy hyvin ilmi että vankilassa pahinta ei ole yxinäisyys, vaan muut apinat. Jos niitä apinoixi enää voi edes kehua, ne ovat siihen liian inhimillsiä.
    ellauri101.html on line 473: Kotimaa-lehti tekee oikaisun: artistin nimi ei ole Nutez Jonez, artistin nimi on Nuteh Jonez. Paljon väliä. Kyse on suomalaisista somalipojista, kuvassa toinen näyttää kiltiltä, toinen ruipelompi rääväsuiselta röyhkimyxeltä. Varmaan tarkoituxella. Ne kuulostaa kyllä aika liikuttavilta. Niiden laulun sanat on mustaa suomea. Siitä ei mä eikä Philip Teir ymmärretä enää mitään! Näin ne menee:
    ellauri106.html on line 225: kurkun liikuttelu Sharonin phillussa ja
    ellauri107.html on line 79: Peppu-Roth ei osaa kuvata uskottavasti iloa. Ei se osaa kuvata mitään muuta kuin Peppua. Kaikki muu on vain rekvisiittaa päähenkilölle. Koko ajan se kuvittelee kaunottaria jotka pihkaantuvat siihen. Ei siis kääntäen. Tästä näkee sen narsismin syvyyden. Erittäin outoa ja epäuskottavaa että joku naislukija olisi muka liikuttunut kyyneliin noista ekoista 2 miniesseestä. Musta ne oli yxinomaan omahyväisiä ja ällöjä.
    ellauri107.html on line 359: Vanhus ja Meeri, ja täysi latinki, viimeisen kerran. Mikäs sen liikuttavampaa? Liikkuvat taaxe ja laukaus, laukaus, sarrrrrja. Vanha mies on kuin tanssiaisten seinäkukkanen. Poimii ryppylehtipersiljaa.
    ellauri109.html on line 463: Flaubert liikuttuu enemmän Fontainen puluista kuin koko Lamartinen tuotannosta. Ihan pelkästä aiheesta! No nehän olikin sateenkaaripuluja. La fable est mentionnée par Horace comme « les deux pigeons si connus » dans ses Épîtres en 19 ou 18 av. J.-C. Horatius ja sen Fuscus oli kuin Nemin far och pappa.
    ellauri109.html on line 497: »Kaksi katuhuoraa Italiassa, ystävän poski autossa Madisonissa... Karen? Ei! Minusta se on munkkiutta, kun ajattelee avioliittoani. Minusta se on liikuttavaa, sitä juuri! Avioliittonsa alusta asti amerikanitalialaisella runoilijalla oli jonkinlainen vählämielinen käsitys, että kun hän nyt oli aviomies hänen tehtävänsä elämässä olisi olla uskollinen - kenelle, se ei sattunut koskaan juolahtamaan hänen mieleenså. Sanansa pitäminen ja velvollisuuksiensa tekeminen ne juuri olivat alun perin saaneet hänet naimisiin sen äkäpussin kanssa! Jälleen kerran amnerikanitalialainen runoilija teki sitä, mitä hän piti 'miehekkäänä' ja 'rehtinä' ja 'periaatteiden mukaisena' mikä, tarpeetonta sanoakin, olikin vain raukkamaista ja alistuvaista. Piiskaa pennulle, kuten veljeni niin ytimekkläästi sanoo! Tosiasiassa, tohtori Spielvogel, ne kaksi italialaista huoraa ja kollegan vaimo siellä ostoskeskuksessa ja Karen olivat ainoa kunnioitettava, ainoa miehekas, ainoa moraalinen ... ääh, mitä helvettiä.»
    ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
    ellauri115.html on line 472: Luulen että tää valtava mielipideviidakko syntyy ensi sijassa ihmisen älyn tylsyydestä; ja toisexi ylpeydestä. Meillä ei ole keinoa mitata tätä valtavaa konetta, emme pysty laskemaan sen toimintaperiaatetta; ei tiedetä sen johtoaatetta eikä lopullista tarkoitusta; ei tunneta izeämme, ei luontoa eikä pirtua joka sitä liikuttaa; ei tiedetä onko apinoita 1 vai monta; meitä ympäröivät läpipääsemättömät mysteerit. Nää mysteerit on järjen alueen ulkopuolella, me luullaan että päästään niiden läpi järjen machetella, mutta kaadutaan omaan oveluuteemme. Tämän mielikuvitusmaailman läpi ize kukin raivaa tiensä jota pitää oikeana; kukaan ei tiedä viekö tie perille. Kuitenkin haluumme tietää ja ymmärtää sen kaiken. Se yx asia jota emme tiedä on tiedettävän raja. Luotamme mieluummin höpsismiin ja uskomme mikä ei ole totta, kuin myönnämme ettei kukaan näe mitä oikeasti on. Ize ollaan murto-osia jostain isosta kokonaisuudesta jonka rajat on meidän ulkopuolella, murto-osa jonka luoja nakkas tienoheen riitelemään keskenään, tarpeexi turhamaisina että halutaan selvittää kokonaisuuden luonne ja meidän pelimarkat siinä.
    ellauri115.html on line 524: Kysyt multa ovatko eläinten liikkeet omaehtoisia, mun vastaus on "En voi sanoa," mutta analogia viittais siihen suuntaan. Kysyt taas, mistä tiedän että edes on spontaania liikettä? Mä sanon "tiedän koska tunnen niitä, esim. polvihousuissa kun ajattelen 'maman'ia." Mä haluun tehdä kädellä ja liikuttelen sitä ilman muuta välitöntä syytä kun mun tahtoni. Turhaan yrittäisi joku neuvotella mua pois tästä tuntemuxesta, se on vahvempi kuin mä; voisit yhtä hyvin vakuuttaa mut siitä ettei mulla ole sitä.
    ellauri115.html on line 534: Miten halu synnyttää fyysistä ja ruumiillista toimintaa? [Tästä mulla ois paljonkin omakohtasta kerrottavaa...] Mä en voi kertoa, mutta mä havaizen kun se toimii mussa niin; mä haluun tehdä jotain ja sitmä vaan teen sen; mä haluun liikuttaa mun ruumista horisontaalisesti, ja se liikkuu edestakaisin; mut jos joku eloton kappale lähtis levosta liikkeelle izexeen, niin sitä mä en kyllä tajua, se olis ennenkuulumatonta. Tahto tuntuu kun mä toimin, ei sellaisenaan. Mä tunnen miten tahto aiheuttaa vipinää, mutta että aine aiheuttaisi liikettä, se olis kuin seuraus ilman syytä, mitä ei voi ollenkaan käsittää.
    ellauri115.html on line 536: Yhtä vähän pystyn käsittämään miten tahto liikuttaa ruumista kuin mä tajuan miten aistimuxet vaikuttaa mun mieleen. Mä en edest tiedä mixi toinen näistä mysteereistä on näyttänyt vähemmän selittämättömältä kuin toinen. Mun omasta puolesta, olen mä aktiivinen tai passiivinen osapuoli, kahden aineen yhtymisen tapa näyttää musta ihan kreisiltä. [Jotain mystistä mutustelua seuraa, josta ei saa selvåå, jätin pois.]
    ellauri115.html on line 538: Juuri esittämäni doktriini on tosiaankin hämärä; mut ainakin se kuulostaa kuin se merkizisi jotakin eikä siinä ole mitään järkeä tai kokemusta luotaantyöntävää; voiko samaa sanoa materialismista? Eikö ole selvä että jos liike on oleellista aineelle niin sitä ei vois siitä irrotta, se olis aina läsnä siinä yhtä paljon, aina läsnä jokaisessa aineen hiukkasessa, aina sama jokaisessa hiukkasessa, sitä ei voisi siirtää, se ei kasvaisi eikä vähentyisi, eikä me voitas kuvitella ainetta levossa. [Tää on taas huippumoukkamaista pohdintaa, samaa luokkaa kuin Platonin Sokrateen suuhun laittamat sepustuxet siitä mix sielu ei voisi olla harmoniaa. Leegopalikka-tason törttöilyä. ] Kun sanot mulle että liike ei ole aineen luonteessa mutta välttämätöntä, se on pelkkää sanakikkailua. Sillä joko aineen liike lähtee aineesta izestään ja on sixi sille oleellista; tai se lähtee ulkoisesta syystä eikä ole sille välttämätöntä, koska liikuttava syy vaikuttaa; ja ollaan takas lähtöruudussa. [Toi oli hyvin vedetty, ex je?]
    ellauri115.html on line 555: Muista että mä en saarnaa mun mielipiteitä vaan selitän ne vaan. Onko aine juosten kustua vaiko lapioitua, oliko sen tekijä passiivis-aggressiivinen vai ei, on silti varmaa että kokonaisuus on 1, ja että sen takana on 1 superäly; sillä mä en näe mitään mikä ei olis osa samaa järjestettyä systeemiä, mitään mikä ei pelaa yhteen samassa tiimissä, nimittäin, olemassaolevan järjestyxen säilyttämisexi. [Hemmetti mikä konservi!] Tää olento joka tahtoo ja tekee mitä tahtoo, tää olento joka on aktiivinen omalla höyryllä, tää olento, kuka se sitten onkaan [mies se on joka tapauxessa, ei mikään hiän], joka liikuttaa universumia ja käskee kaikki asiat, on se mitä mä sanon Jumalaxi [ja kirjoitan isolla alkukirjaimella]. Tähän nimeen mä liitän ideat: äly, valta, tahto, jotka jo mainizin, ja siihen vielä kiltteyden, joka seuraa niistä välttämättä [miten niin? selittäkääpä tarkemmin?]; mutta tästä eteenpäin en tiedä mitään enempää olennosta jonka just oletin. Se piileskelee mun aisteilta ja ymmmärryxeltä; mitä enemmän mä mietin sitä, sitä sekasemmax tulen; mä tiedän mainiosti eze on olemassa, ja että se on olemassa ihan omia aikojaan; mä tiedän että mun olemassaolo riippuu siitä, ja että kaikki muukin minkä mä tiedän riippuu siitä. Mä nään Jumalan kaikkialla sen duuneissa; mä tunnen sen täällä sisällä, [ja täällä! ja erityisesti täällä alhaalla!] mä nään sen kaikkialla ympärilläni ja enkä nää; mutta kun mä koitan miettiä sitä izeään, jos yritän eziä missä se luuraa, mitä se on, onko sillä parta, mistä se on tehty, se aina karkaa ja mä jään tyhjin käsin kuin perhosen nappaaja.
    ellauri115.html on line 643: Mä en pullistu tästä ajatuxesta, mä on siitä hirmu liikuttunut; sillä tää tila ei ollut mun valinta, se ei ollut kiitos elukan jota ei vielä ollut. Miten mä voin pitää izeäni niin merkittävänä onnittelematta izeäni tästä kunniapaikasta, nuolematta kättä joka sen pistouvasi? Ekä paluu omaan napaan on synnyttänyt kiitollisuuden ja kiitollisuuden tunteen mun lajin tekijämiehelle, ja tää fiilis painaa ulos mun ekan kumarruxen siunaavalle puupäälle. Mä palvon sen kaikkivoipaa voimaa ja mun sydän tunnustaa sen sponssauxen. Eli eikö meidän izerakkauden luonnollinen seuraamus ole et me kunnioitetaan meidän mesenaattia ja rakastetaan hyväntekijää?
    ellauri115.html on line 665: Kaiken toiminnan liikkeellepaneva voima on vapaan lehmän tahto; pitemmälle se ei voi mennä kuin sähköaita päästää. Sana vapaus ei ole merkityxetön, vaan sasna välttämättömyys. Se että joku teko ei ole jonkun aktiiviupseerin tulosta on olettaa seurauxia ilman syitä, eli järkeillä kehässä. Joko ei ole alkuperäistä tönäisyä, tai jokainen alkutönaisy on ilman edelläkäyvää syytä, eikä ole mitään varsinaista tahtoa ilman vapautta. Mies on siis vapaa pelaaman pelejä, ja sellaisena sitä liikuttaa aineeton aine, elämätön elämä, ja puhumaton pää. Tää on mun uskontunnustuxen kolmas artikla. Näistä kolmesta voi helposti johtaa koko raamatun, eikä mun sixi tarvi sitä luetella.
    ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle.
    ellauri115.html on line 879: 26. Niiden pitää häpeemän, jotka niitä kunnioittavat, ettei ne eikä itse nousta taida, kuin he putoovat maahan, eikä liikuttaa itsiänsä, kuin joku ne panee johonkuhun paikkaan pystyälle, ja jos se kallistuu, ei se taida ojentaa itsiänsä ylös. Ja niinkuin uhri kuolleiden eteen, Juuri niin pannaan myös heidän eteensä.

    ellauri115.html on line 916: 63. Mutta epäjumalat ei taida liikuttaa itsiänsä, eikä jotain tehdä; sen tähden ei pidä niitä pidettämän jumalina, eikä niin kutsuttaman, sillä ei ne taida rangaista eikä auttaa.

    ellauri118.html on line 741: Not all her Naked Charms cou´d move, Eivät hiänen nakut sulonsakaan liikuta,
    ellauri135.html on line 106: poikien tunteita liikutti. mitähän se meinasi, vieras mies?
    ellauri135.html on line 885:

    Ulkonäöltä Barbara Alexandrovna Lopukhina oli erilainen poikkeuksellinen: se oli vaalea, mikä tietenkään ei ole harvinaista, mutta liikuttaessa ja täysin mustissa silmissä, kulmakarvojen ja silmäripsien kaa. Tämä antoi hiänelle erityisen viehättävyyden - kaikki mielialan muutokset heijastuivat kasvoilleen heti ja selvästi. Barbara Lopukhinan muotokuva oli mahdotonta tehdä kerta toisensa jälkeen, kun ihmiset näkivät hiänet muuttuvissa olosuhteissa niin monin tavoin.
    ellauri140.html on line 501: That hand or foot to stirre he strove in vaine: Nieze ei voinut jäsentänsä liikuttaa,
    ellauri142.html on line 681: Ainetta liikuttaa kolme voimaa joita nimitetään sanalla ”gunas”. Ne ovat ”sattva-”, ”rajas-” ja ”tamas-guna” ja ilmaistaan tavallisesti sanoilla: ”olemus”, ”himo” ja ”pimeys”. ”Cannabis sativa” merkitsee todellista olentoa, totuutta, kännykkävaloa; ”rajas” intohimojen ja himojen mahtia; ”tamas” tietämättömyyden pimeyttä, joka johtuu tyhmyydestä. Luonto sellaisenaan ei ole sen enempää ”hyvä” kuin ”pahakaan”, koska nämä ovat ainoastaan suhteellisia käsitteitä. Nii oikke!
    ellauri142.html on line 911: Sitä toimijaa, joka on vapaa itsekkyydestä ja kiinnittymisestä, jolla on kestävyyttä sekä voimaa, ja jota ei tekonsa menestyminen tai epäonnistuminen liikuta, nimitetään puhtaaksi (lattva-beet).
    ellauri146.html on line 771: That his tears burned my cheeks and his heart moved in mine. Ezen kyynelet poltti mun poskia ja sen sydän liikutti mun sydäntä,
    ellauri147.html on line 487: Paula Vesalasta eronnut Lauri Ylönen avautuu MTV:lle rankasta avioerostaan: ”Henkisesti raskas ja liikuttava”. Muusikko puhuu avioerostaan MTV:n haastattelussa. Hän kertoo vuoden 2016 menneen ”äärirajoilla”. – Saan energiaa, kun elämässä tapahtuu paljon, mutta viime vuonna menin jo äärirajoilla. Toisaalta nautin väsymyksestä, sillä se nostaa tunteet pintaan ja tulen luovemmaksi sen johdosta, Ylönen kuvailee. – Jopa henkisesti raskas ja liikuttava avioeroni on tuonut elämään perspektiiviä ja sisältöä biiseihini. Kaikella on merkityksensä ja osaan nauttia Paulan surun sekä epätoivon tunteista. Paula jäi nyt odottamaan nuijapäätä seuraavaa.
    ellauri151.html on line 1136: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
    ellauri155.html on line 713: Kantille ei tää arkijärjen selvitys lähestulkoon kelvannut. Sen miälestä tämmönen "spontaanisuuden vapaus" on täysin riittämätön käsitys moraalisesta vapaudesta. Kant kuvaa kuuluisasti tätä moraalisen vapauden kertomusta "kurjaksi verukkeeksi" ja ehdottaa, että tällainen vapaus kuuluu kelloon, joka liikuttaa käsiään sisäisten syiden avulla. Jos tahtomme määräytyy edeltäneiden luonnollisten syiden perusteella, emme ole vastuullisempia toimistamme kuin mikään muu mekaaninen esine, jonka liikkeet ovat sisäisesti ehdollisia. Yksilöt, jotka nauttivat vain tällaisesta vapaudesta, ovat, epäyhtenäiset väitteet, vähän enemmän kuin "robotit" tai "nuket", jotka ovat kohtalon pelatessa. Tämä yleinen kritiikki, joka kohdistuu moraalisen vapauden ymmärtämiseen "spontaanisuuden" osalta, johtaa suoraan kahteen tärkeään kritiikkiin. No vittu Kant, me ollaan ropotteja, sinä myös. (Paizi olet rikki nyt. Mixi rikoit sen? Se on rikki nyt! UÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!)
    ellauri158.html on line 72: Tässä on heti pari perinteistä ajatusvirhettä. Primus moottori eli liikkumaton liikuttaja Aristoteleelta, ja ontologinen jumalan olemassaolotodistus yhdessä lauseessa. Sehän on kuin kysyisi kuin Itchele: Mitä oli ennen luontoa? Mitä oli ennen jumalaa, vastasi isoveli Singer juutalaisittain Iisakille kysymyxeen kysymyxellä. Skolastiikan käsiaseista puuttuu enää ex nihilo nihil fit ja riittävän syyn periaatteen neljä juurikasta.
    ellauri158.html on line 493: Tästä seuraa että liikkuva korpus liikkuu siihin saakka kunnes joku toinen korpus määrää sen pysähtymään; ja levossa oleva korpus pysyy levossa kunnes joku sitä liikuttaa. (Tää kuulostaa kyllä newtonmaiselta.)
    ellauri158.html on line 553: Humaaniruumis voi liikuttaa ja siirtää muita ruumiita hurjan monilla tavoilla.
    ellauri164.html on line 279: Liinaharja liikutella

    ellauri164.html on line 280: hei, liinaharja liikutella

    ellauri183.html on line 368: Apinat osoittivat suosiotaan vaimeasti vaikka olivatkin liikuttuneita.
    ellauri184.html on line 495: Tavallisesti kovin tunteeton talousmaailma on ottanut uutisen Ankan poismenosta vastaan liikuttuneena. Microsoftin perustaja Bill Gates luonnehti Roope Ankkaa ”kovaksi bisnesmieheksi, jonka sisällä syvällä – siis todella, todella syvällä – sykki filantroopin lämmin sydän – siis todella erittäin syvällä”. Myös Ankan pahimmat kilpailijat ovat ilmaisseet osanottonsa hänen kuolemansa johdosta. Eteläafrikkalaisen Pii-yhtymän perustaja Kulta-Into Pii sanoi pitävänsä Ankkaa ”liiketaloudellisena sankarina”. Ankan kuoleman jälkeen Pii on maailman rikkain henkilö, ainakin siihen asti, kun Ankan perinnönjako on suoritettu testamentin mukaisesti.
    ellauri194.html on line 119: Tie antoi nimensä myös suositulle TV-sarjalle Route 66. Sarjaa tuotti CBS vuodesta 1960 vuoteen 1964. Sarjan päähenkilöt Martin Milner ja George Maharis olivat ”Tod” ja ”Buzz”, kaksi nuorukaista, jotka ajelivat "Corvettellaan" etsien seikkailuja valtatieltä. Lähinnä löytyi roadkillejä. Todellisuudessa sarjassa ei liikuttu oikean Route 66:n reittiä edes fiktiivisesti, saati kuvauksissa. Tekijänoikeussyistä tuotantoyhtiö luopui ajatuksesta käyttää tietä eikä sarjan tunnusmusiikkina kuultu Bobby Troupin kuuluisaa sävellystä, vaan sarjaan teki oman sävellyksen Nelson Riddle. Riddlen pianoriffeissä voi kuulla plagiaatin Troupilta.
    ellauri206.html on line 330: En ole vielä tarpeexi usein päässyt pitämään Helmille näitä liikuttavia muistan kun-tyyppisiä puheita. Viime kerta taisi olla lakkiaisissa, ja sielläkin vei Sammeli multa tuulen purjeista. Pidin silloinkin siis puhetta liikuttuneena ns. tippa silmässä, enkä huomannut, että lapinkoira Sammeli oli hiippaillut taaxeni tyttöystävänsä kaa (se oli sellainen iso pehmokoiro Lassie). No sillä alkoi Lassien kanssa omat herkät hetkensä kesken puhetta. Ihmettelin yleisön alas luotuja silmiä ja vaivautuneita mutta silti hilpeänoloisia ilmeitä. Hyvin näyttää menevän mutta menköön, mietin ja painoin kaasua.
    ellauri210.html on line 1216: Alphonse Rabbe (1786—1829) tunnetaan pessimistinä. Usein romanttisen pessimismin esimerkkinä pidetty Rabbe, nuori, komea ja älykäs, sairastui kuppaan ja nautti liikaa oopiumia. Hän kirjoitti journalismia ja vähäarvoisia historiallisia kokoelmia ja lopuksi postuumisti julkaistun (1835) Album d'un pessimiste , osittain Rabben ja muiden havaintojen antologian elämän merkityksettömyydestä ja kuoleman väistämättömyydestä sekä äärimmäisen sardonista. ja katkeria proosarunoja, jotka inspiroivat Baudelairea. Välillä syvästi liikuttava...
    ellauri214.html on line 568: Mut no ei, Elin elin nousee esiin uudestaan vaikka Michal on jo kotona. Sevverran on vaimoväkeen luottamista. Eli Elin nuppi putkahtaa pöxyistä ja pyrkii jälleen pusikkoon vaikka Michal on tullut takaisin ja kyntää entiseen tapaan Kenoveevan jalkoväliä. Elin täytyy olla joku väpelö kun se roikkuu tollasen puuman helmoissa. Joka ei edes anna sille vakoa, vaan nauttii vaan vallantunnosta. Olgassa ärsyttää myös alituinen jaanaus merkityxistä. Ainut merkitys joka sitä oikeasti liikuttaa on panopuuha. Limaisia käärmeitä ja jäykkiä väinönputkia, mitä vielä. Angelica archangelica. Lauri Tähkä näyttää rovastille pillua.
    ellauri221.html on line 251: Tämä laulu oli niin liikuttava, että viimeistä säettä esittäessään eivät laulajatkaan voineet pidättää kyyneleitään vaan puhkesivat katkeraan itkuun. Kaikkien kävi kovasti sääli sirkka rukkaa, jonka sammakkoahmatti nielaisi. Kyynelet virtasivat puroina.
    ellauri222.html on line 1069: Koko ajan kun ihminen on luullut vetelehtineensä, on tehty työtä hirvittävän lujasti, Kovaa, kovaa raadantaa, kovertamista ja kaivamista, louhimista, punnertamista tunneleissa, nostamista, työntämistä, lohkareiden liikuttelua, uurastusta, uurastusta, uurastusta, uurastusta, uurastusta, huohotusta, kiskomista, hiivaamista. Eikä tästä työstä näy mitään ulospäin. Se tapahtuu sisällä. Se tapahtuu koska ihminen on voimaton eikä kykene menemään mihinkään, ei saamaan oikeutta eikä vapauttavaa tuomiota, joten omassa sisimmässään hän möyrii, taistelee ja kamppailee, maksaa kalavelkoja, muistaa loukkaukset, riehuu, vastaa, kiistää, lörpöttelee, antaa ilmi, voittaa, nujertaa viekkaudella, suoriutuu esteistä, puolustaa itseään, huutaa, pitää pintansa, antaa anteeksi, kuolee ja nousee jälleen. Kaiken tämän yksinään! Missä ovat kaikki muut? Hänen rinnassaan ja ihonsa alla, koko näyttelijäjoukko.
    ellauri246.html on line 535: Vuosien mittaan Brodsky on selvästi tietoinen siitä, että hän omistaa itse asiassa sosiaalista ja historiallista merkitystä. "Lajiemme historiassa kirja - antropologinen ilmiö ... Kirja on keino liikuttaa kokemustilaa, kun sivut käännetään. Siirrä se tulee ... Lento yleisestä nimittäjältä ... henkilön suuntaan, erityisen suuntaan. " Tästä syystä Brodskin asenne kirjallisuudelle eze on lajillemme korkein tavoite, sillä se saisi aikaan henkilökunnan muutosta julkisesta eläimestä henkilökohtaisexi. Ja kasvottoman massan hallitsijana kirjoittaja kontrastoi vapaiden yksilöiden "apoteumista", ihmisen tyhmillistymistä täydellisyydestä. Suurella voimalla ekspressoidaan, suurella voimalla, ihmisen tragedia. Kulttuurin ja taiteen rooli paljastuu itsenäisen kehityksen, itsekäyttämisen, itsensä kehittämisen kannustamiseksi. Aika omaperäistä.
    ellauri258.html on line 168: "Hillaryssa minut yllätti hauskuus. Bill ja Hillary ovat tosissaan liikkeellä paremman maailman puolesta. Se ei ole helppoa, koska vastavoimia riittää, mutta eivät he aio antaa periksi. Palaan vielä Dignityyn. Hankkeessa on mukana kaikki tasot. Iso, globaalien, todella isojen kysymysten taso, jossa liikutaan esimerkiksi ilmastonmuutoksessa ja maailmassa vallitsevassa arvonannon kuilussa. Jos länsimaissa kuolisi joka päivä 50 000 ihmistä, täällä julistettaisiin hätätila, ja maailma mobilisoitaisiin estämään katastrofi. Ongelma on siinä, ettemme anna samaa arvoa kaikille ihmisille vaan annamme noiden 50 000:n kuolla kaikessa hiljaisuudessa. Globaalitason ohella yhtä tärkeä on mikrotaso, missä jokainen ihminen voi toimia. Hienoimmat kokemani arvonannon osoitukset eivät liity julkkiksiin, vaan tavallisiin ihmisiin. Mummoni on minulle esimerkki."
    ellauri258.html on line 459: molemmissa. rauta nenä Bertassa (attribuutin liikuttaminen hahmon kuvassa).
    ellauri262.html on line 78: Elizabeth Yates kirjoitti Sir Gibbiestä : "Se liikutti minua samalla tavalla kuin kirjat, kun lapsena kirjallisuuden suuret portit alkoivat avautua ja ensimmäiset kohtaaminen jalojen ajatusten ja lausumien kanssa olivat sanoinkuvaamattoman jännittäviä."
    ellauri267.html on line 914: Emp. Sinä liikut kilpikonnavauhtia helpotukseni.

    ellauri267.html on line 1343: Aina silloin tällöin on mahdollista löytää kirja, joka inspiroi ja liikuttaa sinua, ja tämä kirja teki sen puolestani. Lukiessaan prinsessa Alicen, Edinburghin herttuan prinssi Philipin äidin elämäkertaa, kirjailija mainitsee tätinsä, suurherttuatar Elizabethin, jolla oli syvällinen vaikutus Aliceen luostarin perustamisella sekä köyhien hoitoon ja ruokkimiseen. Kirjoittaja suositteli erittäin rouva Almedingenin Elizabethin elämäkertaa, ja minulla oli onni löytää käytetty kopio tästä vuonna 1964 julkaistusta kirjasta.
    ellauri269.html on line 816: Kirjasarjan toisessa osassa, Salaperäisessä veitsessä, siirrytään Lyran maailmasta toiseen maailmaan, jossa tapahtumat keskittyvät lähinnä Cittàgazze-nimiseen kaupunkiin. Tätä maailmaa vaivaavat haamut, ilmiselvät Harry Potter-mentorien kopiot, jotka käyvät vain aikuisten kimppuun. Söpösti animoidut totemielukatkin on selvä plagiaatti vinosuu JK Rowlingin patronuxista. Kirjassa liikutaan myös meidän omassa maailmassamme ja Lyran maailmassa. Ajatellaan asiaa omalta kannaltamme ja vähän Lyyrankin kannalta. Maagisen kaukoputken tapahtumat sijoittuvat lukuisiin eri maailmoihin. Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta. Aikaisempi paasaus samasta aiheesta löytyy albumista 165. Lontoossa Lyralle selviää, että rouva Coulter on itse asiassa kahmaisijoiden johtaja. Pakomatkalta Lyran pelastavat gyptit, vesireittien vaeltava kansa, joka myy kadunkulmissa Osta Iso Numero! lehtiä, joka myös on kärsinyt kahmaisijoiden kaappauksista. Gyptit paljastavat, että rouva Coulter on todellisuudessa Lyran äiti, ja hänen isänsä on lordi Asriel, jota hän on aiemmin luullut sedäkseen. Yhdessä Lyra ja gyptit lähtevät kohti pohjoista pelastaakseen kaapatut lapset. Matkalla Lyra tutustuu panserbjørn Iorek Byrnisoniin, haarniskoituun jääkarhuun, texasilaiseen kuumailmapallolentäjään Lee Scoresbyyn sekä noita Serafina Pekkalaan. Varsinkin Toivo Pekkala suomea solkkaavine apureineen on tosi hilpeå, mutta on toi Jo Nesbön kirjoista muistuttava panserbjörnkin monen naurun arvoinen. Neuvokkuutensa avulla Lyran onnistuu pelastaa kaapatut lapset, joilla kirkon Uhraamislautakunta on suorittanut julmia kokeita Bolvangarin tutkimusasemalla tarkoituksenaan oppia vapauttamaan ihmiset perisynnistä. Tässä mennään jo rienauxessa K-12 rajan laittomalle puolelle!
    ellauri277.html on line 179: Tämä kohtaaminen ʻAbdu´l-Bahán kanssa inspiroi myöhemmin Gibrania kirjoittamaan Jeesus Ihmisen Pojan, joka kuvaa Jee-suxea "seitsemänkymmentäseitsemän aikalaisen sanoin, jotka tunsivat hänet – vihollisia ja ystäviä: syyrialaiset, roomalaiset, juutalaiset, papit ja runoilijat kuten minä." Abdu´l-Bahán kuoleman jälkeen Gibran piti puheen uskonnosta Baháʼísin kanssa ja toisessa tapahtumassa, jossa katsottiin elokuvaa "Abdu´l-Bahá", Gibran nousi kyynelein julistaakseen ´Abdu´n korkean aseman, ja lähti tapahtumasta itkien omien sanojensa syvästi liikuttamana. Eipä Baha. Se meni näin:
    ellauri310.html on line 552: Coupeessa, Louisianassa, ja hän kirjoitti ystävänsä kuoleman uutisesta liikuttuna
    ellauri313.html on line 40: Tuukka Pietarisen tiiviissä runoissa liikutaan omalaatuisissa rinnakkaistodellisuuksissa. Yksin ja toisin on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.
    ellauri313.html on line 401: Näyttääkö hän siltä, että hän yrittää paeta nojaten hieman, katsomalla kelloaan ja liikuttamalla jalkojaan? Vai nojautuuko hän lähemmäs, jotta näet puseron pääntien ja kuulet hänen hiljentyneen hengityksensä? Nämä ovat merkkejä, jotka voivat auttaa miestä ymmärtämään ukrainalaisen treffin, hänen toiveensa ja mielialansa.
    ellauri317.html on line 700: Englantilaiset eivät ennättäneet valkokaartin apuun Muurmanskiin. Kauppiaat! Huijarit! Konnamaiset pelkurit! Yhtenäisiä olivat vain baseball-lippalakit ja kiväärit. Olkapäillä roikkui reppuja ja säkkejä. Osasto lauloi: "Roh- keasti, toverit, tahdissa." Andrei ei voinut liikuttumatta kuulla tätä laulua. Nähdessään nyt kotipaikkakuntalaiset kivääreineen, kuullessaan tämän juhlavan, samalla kertaa sekä alakuloisen että iloisen laulun hän puristi hampaansa lujasti yhteen.
    ellauri321.html on line 564: sanol Nikitinin surumielisyyden liikuttamana ja muistellen jostakin syystä Rachel Legaré tätiään. Olisi edes sota, johon voisi uskoa, tal tyranni, jota vastaan voisi kapinoida, niin elämä olisi helpompaa. Mutta nykyaikainen tyrannius on niin laajalle levinnyt ja saavuttamaton, että sitä vastaan on melkein mahdotonta tapella.
    ellauri326.html on line 629: Mikä loppu?> Salamanterit. Nyt ne ovat siis jo täälläkin. Tule, niin lähdetään kotiin», toisti ukko, joka otti ongenvavan ylös hyvin epävarmana. Lopussa on. » Te vapisette kokonaan», huomautti Frantik. »Mikä teidän on?» Lähdetään kotiin», hoki ukko liikuttuneena, ja hänen ei leukansa vapisi surkeasti. »>Minun on kylmä. Minun on t, kylmä. Se nyt vielä puuttui! Lopussa on, näetkös. Täällä ne siis ovat. Hyvä Jumala, kuinka minun on kylmäl ne Tahtoisin kotiin.>>
    ellauri332.html on line 108: Elokuva ei ole teatterin jatke. Se on kolmiulotteinen taidemuoto, jossa aika, objektiivit ja kameran liike luovat tilallisen avaruuden ja jota ohjataan kokonaisvaltaisena prosessina, käyttäen keinoina muun muassa kaluston teknisiä ominaisuuksia sekä mahdollisuutta liikuttaa näyttelijöitä ja kuvaavaa instrumenttia – periaatteessa katsojaa. Elokuvan perusominaisuus on, että kameran voi viedä minne vain ja se voi kuvata mitä vain, mutta sillä ei ole järkeä, tahtoa tai tunteita. Elokuvaohjaajan on ohjattava elokuvaajaa, joka käyttää kameraa tallettamaan esityksen, joka ohjataan kameran eteen. Ja kuvata otos yhä uudelleen, kunnes se onnistuu, jolloin on sen kuvan ensi-ilta. Hyväksytyistä otoista kootaan elokuva. Elokuvaohjaajan pitää olla katsojan edustaja.
    ellauri332.html on line 748: Whitstable Pearl kuuluu britti tönkköhumoristisiin kökkösarjoihin. Siinä liikutaan ihan persupiireissä. Kaikki ovat kouluttamattomia xenofoobisia landepaukkuja jotka juo kaljaa pullonsuusta ja syö perinteistä kebaabia ja pizzoja. Punkero pää-ämmyrkäinen on viisikymppinen, yhtä punkero depressiivinen puolimutiainen on Johnia vuotta nuorempi. Lapset jää kyllä niiltä saamatta. Juuri paljastettiin että mulatin sidekick onkin lepakko. Siitäkään ei sitten enää ole häiriötä. Uuvuttavan pitkästyttävä "romanssi" punkeroiden kesken nytkähti juuri eteenpäin kun saatiin potkituxi ämmyrkäisen musta poika pihalle ja masixesta leskimieheltä liian laiha leski samantien huut helkkariin. Onnen tiellä on enää ämmyrkäisen homssu äisky, Kirsin ikätoveri nosy Parker Dolly. Se on sitten saanut tyttärensä 15-vuotiaana, tuskin ylläri. Tämä vielä vanhainkotiin niin rannikko on kirkas. Siinä tarvitaan kyllä vankka peti kun nää hylkeet pääsee vällyihin.
    ellauri334.html on line 239: Yksi Jeesuksen kahdestatoista apostolista; hän kavalsi päällikön ja luovutti hänet papeille tuomiolle (Matt. x. 4; Mark. 3. 19; Luuk. 16.). Se, että Jeesuksen olisi pitänyt osoittaa niin vähän ennakointia apostolin valinnassa, aiheutti luonnollisesti suurta hämmennystä hänen seuraajilleen; ja näin ollen evankeliumit esittävät petoksen tosiasiat sekä Juudaksen luonteen puolueellisista näkökulmista ja eri tavoilla. Luke xxii mukaan. 3-5 (koost. Johannes xiii. 27) Saatana astui häneen hänen istuessaan pöydän ääressä muiden apostolien joukossa nauttiakseen pääsiäisaterian, ja hän lähti keskustelemaan "ylipappien ja kapteenien kanssa, kuinka hän saattoi kavaltaa" Jeesuksen, kun he "soivat liiton antaakseen hänelle [Juudalle] rahaa". Julkaisussa Mark xiv. 10-11 Saatana jätetään pois; julkaisussa Matt. xxvi. 15 kolmenkymmenen hopeakappaleen hinta on annettu Saakin kristillisen tulkinnan perusteella. xi. 12 (komp. Matt. xxvii. 3-9 ja sitä seuraavat kohdat ). Mahdollisesti tarina siitä, että Juudasta liikutti ahneus, on myöhempi keksintö. Itse asiassa taipumus tehdä Juudaksesta ahneuden tyyppi ilmenee Johannes xii:ssä. 4-6, jonka kohdan mukaan hän oli varas, joka kavalsi rahat yhteiskassassa, josta hän oli vastuussa; siksi hän vastusti sitä, että Maria käyttää Jeesuksen jalkojen voiteluun kolmensadan pennin arvoista hienoa voidetta sen sijaan, että se olisi talletettu köyhille varattuun rahaan.
    ellauri335.html on line 237: Näitä sukkia voi nähdä shuffle-tanssissa. Melbourne Shuffle on rave- ja klubitanssi, joka syntyi 1980-luvulla. Tanssissa liikutaan usein joko liikkeellä "running man" jossa juostaan kuin sutien tyylistä riippuen jalat korkealle nostaen ja heiluttaen käsiä rymikkäästi tai "shuffle" liikkeellä jossa liikutaan yhdellä jalalla kantapään ja varpaiden avulla (c-walk yhdellä jalalla) toista jalkaa potkien eri sivuille variaatiosti riippuen.
    ellauri335.html on line 240: 1990-luvun puolivälissä Melbourne Shufflesta tuli yhä suositumpi, jolloin syntyi monia tyylejä, mutta kaikissa säilyi pääliikkeenä "shuffle", jossa liikutaan kantapäitä ja varpaita liikuttamalla. Tästä tulikin nimi Melbourne Shuffle. Käsien liikkeestä tuli myös vallitsevampi.
    ellauri335.html on line 445: Kruunusiltoihin tai pikaraitiotien työmaihin asia ei vaikuta, mutta grynderitasolla asia näkyy alueelle rakennettavien pytinkien kuten ihmisläheisen koulun ja herttaisen päiväkodin todennäköisenä viivästymisenä. Pudaksen mukaan tästä syystä voidaan joutua tekemään keskitysleirijärjestelyjä, jotta liikuttavat oppilaspaikat voidaan varmistaa.
    ellauri342.html on line 102: Ja hyvä paavi, kaikki liikuttunut, sanoi itselleen:

    ellauri342.html on line 103: Ystävällinen paavi oli todella liikuttunut ja ajatteli itsekseen:
    ellauri342.html on line 195: "Kyllä, lapseni, tulet näkemään hänet", sanoi hyvä paavi hyvin liikuttuneena... Ja koska rakastat tätä rohkeaa petoa niin paljon, en halua sinun enää asuvan kaukana hänestä. Tästä päivästä lähtien liitän sinut henkilööni ensimmäiseksi sinappiksi... kardinaalini huutavat, mutta harmi! Olen tottunut siihen... Tule etsimään meidät huomenna, vespereiden jälkeen, annamme sinulle arvotunnuksesi kapituksemme läsnäollessa, ja sitten... Vien sinut katsomaan muulia, ja sinä tulkaa viiniköynnökseen meidän kahden kanssa... hei! Hei! Mennään! mennä...

    ellauri342.html on line 196: -- Kyllä, lapseni, saatat nähdä hänet, sanoi hyvä, ja tähän mennessä hyvin liikuttunut Paavi, ja koska välität niin paljon rakkaasta, en halua sinun niin asua liian kaukana. Tästä päivästä eteenpäin nimitän sinut jäseneksi läsnäolo pääsinappivalmistajan toimistossa... Kardinaalini tekevät protesti, mutta mitä sitten; Olen melko tottunut siihen.... Tule tapaamaan meitä huomenna vesperin jälkeen annamme sinulle toimistosi tunnusmerkit osastomme läsnäollessa ja sitten... Vien sinut katsomaan muuli ja voit seurata meidät viinitarhaan... No, no, tehdään se....
    ellauri347.html on line 582: Mutta Onton kohdalla ei sooloilla! sukulaisten on seistava tässä kohtaa koko tilaisuuden ajan niin eikä näin, ja taustalla on soitettava vanhaa virttä Taalainmaan karjamajoilta. Vitut se mikään vanha virsi on, mikä lie flyygeli- ja urkukaramelli kasarilta. Se on aina saanut mieleni liikuttumaan, varmaan liikuttaa vielä lähtötelineissä.
    ellauri347.html on line 633: Pöljä Evariste Galois, Galois connectionin kexijä, kuoli 20senä tyhmän riidan seurauxena. Koko yön se kirjotti muistiin puolivalmiita ajatuxia hokien, ei ole aikaa, ei ole aikaa. Kenelläkään ei ole aikaa... Tää oli Ontosta ollut eri liikuttavaa. No sillä kyllä aikaa piisasi kaikenlaiseen turhanpäiväiseen: hartauskirjoihin, vittuiluun, suursyömäröintiin ja dokailuun. Nyze on jo irroitettu loimilangoista, alennettu rievuxi.
    ellauri348.html on line 205: Rei Shimuran divariukkeli Mr. Ishida, filosofi ja buddhalainen opettaja, opettaa, että toivo on sama voima joka liikuttaa maailmankaikkeutta, eli siis painovoima ja armo (Simone Weil). Jännää miten samaan johtopäätökseen on päädytty näin maapallon vastakkaisilla puolilla! Jokaisella yxilöllä on valtava potentiaali painovoimakentässä. Vahinko vaan että maankuori on välissä jarruna. Suuretkin muutoxet ovat mahdollisia niin yxilön elämässä kuin yhteiskunnassa, mutteivät todennäköisiä. Mikä on sikäli lohdullista, että niistä iso osa on huononnuxia.
    ellauri348.html on line 344: Rakentava meedia ei kertoisi rumista konflikteista tai toivottomista yrityxistä pysäyttää luontokatastrofia, vaan välittäisi liikuttavia menestystarinoita ihmisistä jotka jakavat hyväntekeväisyyttä toisille. Suosituimmat elokuvat olisivat Remember the Titans, Forrest Gump ja Eternal Sunshine of the Spotless Mind. Kyseiset elokuvat koettiin merkittävixi, koska ne sivuavat FUCK! teemoja. Ne auttavat iloizemaan ihmisistä, jotka ovat olleet vähemmän onnekkaita kuin me ize. Elokuvat lisäsivät yleisesti halua hymyillä ihmisille, jopa tuntemattomille. Ontto Eskolakin hymyili mustalaisille. Iloinen ukko! romanit sanoivat.
    ellauri349.html on line 714: Esa liikuttuu elegantisti tultuaan ulos miestenhuoneesta. Ei vittu kohta varmaan tulee taas se Eskin ja Loirin penismittelö Kosmoxen vessassa.
    ellauri350.html on line 812: ”Kun tulin sisään jokaisen kysymyssarjan lopussa, ihmiset itkivät ja puhuivat niin avoimesti. Se oli hämmästyttävää, hän sanoi. "He kaikki vaikuttivat todella liikuttuneilta."
    ellauri364.html on line 149: Ihminen haluaa olla rakastettu tai ainakin ihailtu. Oderint dum metuant. Mielenliikutus kohottaa elämäntuntoa. Kaikki lähtee vieteistä. Ihmisen viettejä ovat sääli, sukuvietti, hoivaamisvaisto, julmuus, toiminnanhalu, kukkoilu, izesäilytysvietti (elämänhalu), hyökkäyshalu yms. Vietit sanovat meille mikä on hyvää ja pahaa, +/- asteikolla. On myös korkeampia ihmisviettejä kuten hälisemishalu ja kynäilyvietti. Ne katoavat 8-12 vuoden iässä jos niitä ei vahvisteta.
    ellauri364.html on line 157: Mainio saksalainen lääkäri ja kulttuurifilosofi P. J. MOEBIUS kirjoitti joskus vuosisadan vaihteessa, että jo useimpien ihmisten sanomaton rumuus todistaa ihmissuvun huonontuneen. Älykkäässä ja liikuttavassa Goethe-teoksessaan hän kuvaa suvun vähittäistä rappeutumista, joka jo runoilijan omassa jälkeläisessä saavutti speloittavan mitan ja johti lopulta perikatoon. Suvun viimeiset jäsenet, pojanpojat, olivat elämään kykenemättömiä asteenikkoja. Und mitten in all dem Jammer steht der Genius. Suuri nero näyttää välistä puuttuvalta renkaalta.
    ellauri364.html on line 447: Neurasteenikko hyppää tehtävästä toiseen eikä mistään tule valmista. Samoin käy romaanien luvun kanssa, vaikka vahinko ei ole yhtä suuri. Vieläpä tympeän liikuttavat kohdat kirjoissa saavat kyynelet kohoamaan hänen silmiinsä.
    ellauri370.html on line 583: Palvelijaksi vihkimisensä jälkeen Stoecker liittyi Preussin armeijaan pappina. Stoecker nousi kansalliseen tietoisuuteen pitäessään saarnan Metzin piirityksen jälkeen vuonna 1870, jossa hän väitti, että Preussin voitot Ranskasta olivat Jumalan tekoja. Vuonna 1874 keisari Wilhelm I, joka oli liikuttunut Stoeckerin saarnoista, nimitti hänet hovipapiksi Berliiniin. Siitä lähin kaiken Stoeckerin sanoman katsottiin ilmaisevan Wilhelmin mielipidettä, ja kääntäen.
    ellauri374.html on line 466: Baškiiria äidinkielenään puhuville on suuri ilonaihe saada pitää käsissään äidinkielistä Raamattua. Työtoverimme, joka palvelee baškiirikylissä, on saanut todistaa liikuttavia hetkiä uuden Raamatun äärellä. Monilla ovat nousseet kyyneleet silmiin, kun he painavat Pyhän Kirjan rintaansa vasten ja kiittävät Jumalaa.
    xxx/ellauri027.html on line 376: P.S. Sara Heinämaan muistelut 80-luvulta olivat jotenkin liikuttavan vanhanaikaiset. Se ei kyllä ole kauheasti muuttunut niiltä ajoilta. Se olikin aina perusnegatiivinen. Hyvä niin. Ei lähtenyt Esan pafos-kelkkaan. Se on taaxepäinkazova operaattori.
    xxx/ellauri027.html on line 392: Syntymäpäiväni rajuin paukku oli Frank Martelan, Lauri Järvilehdon, Peter Kentän ja Jaakko Korhosen toimittama teos Esa Saarinen: Elämän filosofi, joka on valmistunut itselleni täytenä yllätyksenä ja julkistettiin maanantaina 12.8. Sain kirjaa yhden kappaleen syntymäpäivänä ja luin sen henkeäni pidätellen ja syvästi liikuttuneena. En tiennytkään että olen näin mainio (vaikka olinhan mä vähän aavistellut sitä), ja että mulla on ollut näin jännä elämä. Tätä kirjaa ei raski laskea käsistänsä kesken, on pakko ottaa se mukaan aamu- päivä- ja iltapaskalle. Ihan jännittää et kuinkas sitten kävikään? Meemipeikko meemikannuineen kun metsään käy.
    xxx/ellauri027.html on line 671: Ehkä vielä merkittävämpää saattaa olla se, että puhuja uskaltaa näyttää omat tunteensa ja jopa liikuttua puheensa aikana, aidolla tavalla. Vanhat puhujamestarit ovat aina ymmärtäneet tunneviestinnän dramaattisen tärkeän merkityksen. Pikku julkinen pirautus sotaveteraanien tai Pipsan punaisten tissiliivien päälle on aina paikallaan, ei koskaan pois tieltä. Minkä tahansa Youtubesta etsityn historiallisen puheen vireenä on varsinainen paatostelu. Sama mitä sanoo, ei ne sitä ymmärrä kumminkaan, pitää vaan muistaa heittää noita tuttuja attrappisanoja ja paatostella päälle.
    xxx/ellauri056.html on line 402: Humboldt kyllä tykkäsi, paikoin jopa liikutti. Mutta pian alkoi nuorten kesken julma pilkanteko. Schiller oli niistä schwatzig, Sovinnaista lässyä. Neronleimaus on hakusessa. Thomas Mann pöyristyi, miten noi romantikot viizikin, tehdä nyt pilkkaa Schilleristä. Misson niiden EU-henki? Nein, nicht diese Töne!
    xxx/ellauri056.html on line 628: Idealistit pukersivat samaa infinite regress kysymystä kuin antiikkiset liikkumattomasta liikuttajasta. Bertrand Russellin vanha mummu tiesi siihen ratkaisun: Its no use Mr. Russell, its turtles all the way down. Ja sitne koittaa kovasti vetää esiin jotain "toista" omasta napanöyhdästä. Turha vaiva: jos kaikki on vaan mä niin eihän sitä toista edes tarvita. Narsismi ja autismi on erottamattomat kuin kaxi munapussia.
    xxx/ellauri057.html on line 1251: Elimellä on Tuijunkantajille ominaista pölinää itämaisista kaukonäyistä; vastaan tulevat mustat orjat, suitsutusmaljojen sauhu, Gangesin juoksu ja nirvanan vaivuttavuus. Kokoelmassa liikutaan myös puutarhojen, reseedojen, ruohon ja omenapuiden tuoksun läpi. Puutarhakuvasto ja eksotiikka kuvittavat kaipuuta tuntemattomaan, mystiseen ja valkeaan kuulaaseen, ompun kauneuteen. Runossa ”Omenapuun alla” Vaara kirjoittaa:
    xxx/ellauri087.html on line 181: Saarinen puhuu konkreettisesti ja vitun paljon itsestään. Neljään tuntiin hän saa mahtumaan yhteensä kolmetoista omakohtaista tarinaa, joista suurimmassa osassa esiintyy hänen lisäxeen joku hänen julkkis"ystävänsä". Hän pyyhkii silmälasiensa alustaa liikutuksesta muistellessaan omaa puhettaan sotainvalidien juhlassa vuonna 1997. Hän kertoo, miten Martti Ahtisaari oli kutsunut häntä “todelliseksi leijonaksi” ja miten Ari Vatanen Saarisella vieraillessaan halusi nähdä hänen nukkuvat lapsensa.
    xxx/ellauri091.html on line 253: Siihen se pyhästyi. Enempää ei syntynyt, ei tikistämälläkään. Eikä ehtinytkään syntyä, sillä saavuin perille. Mr. Mott nuori mies puhui vieläpä mukavia nuorille naisille! Ei hänen ikänsä johtunut meidän mieleemmekään. Paavali kirjotti Timoteuxelle (molemmat vanhoja äijiä): Älkää nuoruuttanne koskaan antako ylen." Ja "Kehota opeta ahkerasti kunnes minä tulen". Joopa joo, "kunnes minä tulen", toi on hyvä. Puhuja tiesi, minkä kirkastusvuoren päiviä laaxon kiusauxet seuraavat. Teille kaikille ne tulevat kerran kuussa, olkaa siis varuillanne ja valvokaa. Perkele haluaa hävittää siistit alusvaatteenne. Muistakaa siis että kuukut eivät ole synti. Ne muuttuu synnixi vasta kun ne jäävät pois. Siitä syystä "se" on heti torjuttava ja juosten riennettävä "sitä" pakoon. Ehkä sinulla on kotonasi "sellainen" kirja jossa on kuvia ... tuo se viipymättä minulle. Heikoimpaan paikkaan on laitettava 2x vartio. Side ja tamponi. Voimakkaan puheen päätöxexi lauloimme: Herre, det var nog ett väldigt tufft tal -- herra varjele sulta ilmaisexi saamiemme huoletonten housukilpiemme valkeet siivet. Olin syvästi liikuttunut. Kuljin niinkuin kuljetettava.
    xxx/ellauri114.html on line 456: Toivola on tyttärelleen vanhempi, joka käskee, murehtii, varoittaa, itkee ja liikuttuu.
    xxx/ellauri126.html on line 45: Et liikuta evääsikään, elämä jatkukoon tavalliseen tapaan. 1%
    xxx/ellauri126.html on line 595: Nyt alkaa sinämuotoinen neuvokki: voit muuttaa maailmaa vain muuttamalla izeäsi. Esim jos kaivat kuoppaa toiselle, sun pitää lapioidessa muuttaa asentoa koko ajan. Vaikka vain painaisit ydintuhonappia, sun täytyy liikuttaa sormea. Vakuuta izellesi joka päivä olevasi maailmasi tärkein olento. Koko maailma on sinussa kuin nurinkäännetyissä sukkahousuissa. The Asylum, jossa olet ize ulkopuolella ja muut apinat kiven sisällä.
    xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
    xxx/ellauri136.html on line 166: Andy on liikuttava. Ei näille saa nauraa, sehän on kuin olis Harry Potter joka nauraa kuraverisille. Eikä Emre Değirmenüstülle:
    xxx/ellauri139.html on line 300: "Ajatuksen syvyydessä ja hänen käsittelemänsä moraalisen maailman tehtävän laajuudessa, kirjoittaa Shtshedrin, tämä kirjailija seisoo täydellissenä kummajaisena. Hän ei vain tunnusta niiden intressien laillisuutta, jotka liikuttavat tämän ajan yhteiskuntaa, vaan jopa menee pitemmälle, siirtyy ennustajan ja profeetan rooliin, jossa asettaa ei välittömien vaan myöhempien apinaston pyrkimysten tavoitteen." Tämän osoituksena Shtshedrin viittaa Idiootti-romaaniin, jossa Dostojevski "teki yrityksen kuvata sellaista aappatyyppiä, joka saavuttaa täyden moraalisen ja henkisen tasapainon".
    xxx/ellauri139.html on line 863: Millevoye oli herkkä; se rakasti luontoa, ilmaisi mieluusti 1-kertaisia tunteita, kyhäili liikuttavia tauluja. Apinan sielun masixisia kieliä on sen koommin soitettu vahvemmalla haballa; silti vittu jotkut sen biiseistä ansaizee jäädä jälelle. Lehtien putous olisi pikku herkkupala ilman tota onnetonta Epidauroxen oraakkelia.
    xxx/ellauri139.html on line 1060: Uskonto! Myönnän iankaikkisen elämän olemassaolon ja kenties olen aina myöntänyt sen (koska se on kivaa). Olkoon niin että korkeimman (tai lähes korkeimman) voiman tahto on sytyttänyt tietoisuuden kuin tupakkamies tulzarin, olkoon niin että tietoisuus on katsahtanut ympärilleen maailmassa ja sanonut: "Hei mut mähän olen mä!" ja olkoonpa, että tuo noin korkein voima on yhtäkkiä määrännyt sen häviämään, koska se jostakin syystä ois kivaa, vaikka ilman selitystä miksi - olkoon näin, minä myönnän kaiken tämän, mutta taaskin herää ikuinen kysymys: mihin tässä tarvitaan minun nöyryyttäni? Eikö minua tosiaankaan voida syödä mutkattomasti, vaatimatta minulta että ylistäisin sitä joka minut syö? Mahtaako siellä tosiaankin joku loukkaantua siitä, että minä en halua odottaa kahta viikkoa? En usko sitä; ja on paljon oikeaan osuvampaa otaksua, että tässä on pelkästään tarvittu minun vähäpätöistä elämääni, atomin elämää, jonkin kokonaisuuden yleisen harmonian täydennykseksi, jotakin plussaa ja miinusta varten, jonkin vastakohtaisuuden vuoksi ja niin edelleen, ja niin edelleen, aivan samoin kuin joka päivä tarvitaan uhriksi monien elävien olentojen elämä, koska muu maailma ei ilman niiden kuolemaa pysyisi pystyssä (vaikka onkin huomautettava, ettei tämä itsessään ole kovin ylevä ajatus). Olkoon niin! Minä myönnän, että muulla tavoin, toisin sanoen ilman että kaikki yhtä mittaa syövät toisiaan, ei maailmaa olisi voitu mitenkään rakentaa; olen valmis myöntämään myös sen, etten ymmärrä mitään sen rakenteesta; mutta seuraavan asian minä tiedän varmasti: jos minulle kerran on annettu tietoisuus siitä että "mäkin tässä olen", niin mitä minua liikuttaa se, että maailma on rakennettu erehdysten varaan ja että muulla tavoin se ei voi pysyä pystyssä? Kuka minua voi tämän jälkeen tuomita ja mistä? Niin tai näin, kaikki tämä on mahdotonta ja epistä. Taas tätä iänikuista teodikeaa. Täytyy olla typerys että jaxaa sitä jauhaa aina vaan. Kevorkian kyllä ymmärtäisi Ippolittia.
    xxx/ellauri139.html on line 1220: Karmela Belinkillä oli tapana ottaa ettonet aamuisen kirjoitustyön ja lounaan päälle. Nyt hän oli täpinöissään Mr. Dostojevskin esikoisesta, jonka Martti Anhava on 2008 kökösti kuosittanut nykysuomexi. Kuunnelkaa! Ja hän luki mielestään liikuttavimpia kohtia värisyttäen hermoherkkää ääntänsä. Vissarion Belinski oli suunnannäyttäjä. Muut venäläiset kynäilijät nauroivat ja pilkkasivat syylänenäistä Dostojevskia. Etukäteiskehut oli kihahtaneet Fedjan päähän ja se loukkaantui pahasti. Sotilasinsinöörikoulussa Fjodor luki lisää Pushkinia, Schilleriä ja Scottia sekä Homerosta, Shakespearea, Racinea, Hoffmania, Balzacia, Hugoa, ja Gogolin uusimmat. Hän venäjänsi omasta mielestään verrattomasti Balzacin Eugenie Grandetin. Köyhää väkeä on siitä kopio. Ällö kirjeromaani. "Mamma"?! Mitä vittua, бабочка tarkoittaa perhosta (tai russua)?! Sano rusetti, tytöt sua rannalla kusetti. Mummin ikkunalla kukkii pelargonia. Hoholin ukrainalaistarinoita muistuttavia jutelmia. Laji näytti jo 1840 aikansa eläneeltä. Devushkin oli keski-ikäinen namusetä ja "Mamma" jotenkin mainevammainen nuorehko nainen. Varvarasta oli kiva vittuilla neitokorennolle vapauduttuaan viimein tämän holhouxesta. Nöyryytyxen psykologiaa ja sadomasokismia. Epämääräisenä vellovaa jahkailua ja merkityxettömiä käänteitä. Aito Dostojevskilaisia sentimenttejä. Sekavuuden suota kuten Ukrainassa kelirikkoaikana. Paska haisee Nevan rannalla.
    xxx/ellauri175.html on line 502: Ilman tätä hämmästyttävää Idealin valmistuskonetta hän ei ehkä koskaan olisi tuntenut tätä iloa. Nämä Hadalyn liikuttuneet sanat, todellinen näyttelijä oli lausunut ne kokematta niitä, ymmärtämättä niitä: ― hän oli luullut näyttelevänsä "hahmoa", ja nyt hahmo oli mennyt näkymättömän lavan pohjalle ja säilyttänyt roolin. Väärennetty Alicia vaikutti siksi luonnollisemmalta kuin oikea.
    xxx/ellauri175.html on line 609: - Jaa se! hän mutisi, sellaiset ihmeet mieluummin pelottaisivat sielua kuin lohduttaisivat sitä! Kukapa mies kuvittelikaan, että tämä synkkä automaatti voisi liikuttaa minua kuka tietää, mitä paradokseja metallilevyihin kaiverrettuina! Mistä lähtien Jumala salli koneiden puhua? Ja mikä naurettava ylpeys näyttää ajattelevan sähköisistä haamuista, jotka naisen muotoon pukeutuneena väittävät sekoittuvansa olemassaoloomme? - Vai niin! Ah! Ah! Mutta unohdin! Olen teatterissa! Ja minun on vain kehuttava. Kohtaus on todella outo! Hyvin tehty siis! Edison! – Bis! bis!…
    xxx/ellauri175.html on line 703: Ohjattuaan otsansa ympärille raskaan kambrisen siteen, jonka oli tarkoitus pitää hänen päänsä ja tiukasti suojata hänen kasvojaan kaikilta kosketuksilta tämän kerroksen seiniin, hän kiinnitti erittäin tiukasti kehonsa ympärille suuret silkkisiteet, jotka kiinnittivät sen niin, ettei shokki voisi liikuttaa sitä.
    xxx/ellauri175.html on line 881: Edison heitti sanomalehden väkivaltaisesti. Kului viisi minuuttia ilman, että sanakaan olisi kääntänyt hänen synkkää haaveensa. Hän sammutti lamput liikuttamalla kättään kristallipainikkeella. Sitten hän alkoi vauhdittaa pimeässä.
    xxx/ellauri176.html on line 659: 38. Olkavarsissani tuntuva kipu oli miltei sietämätöntä. Olin niin liikuttunut että pyyhin silmiäni mutaisilla käsillä. Unohdin kokonaan käsissäni olevan mudan! Tim-koira rummutti maata hännällään ja näytti nauravan. Otosan näyttää aika pahalta mutta hänet saadaan kuntoon sairaalassa. Omassa olotilassani ei ollut paljon kehumista niin fyysisest kuin psyykisest. Mutaa käsissä ja naamassa!
    xxx/ellauri177.html on line 283: Se oli kiellettyä, mitä he siellä aikoivat tehdä, se ei tuo heille onnea (tai max puolen tunnin onnen vain); ja hän tunsi liikuttunutta, kuten hiän, herkullista kauhua, joka ravisteli häntä vauhdilla jokaisessa metsän kaukaisessa huokauksessa. Puiden tuoksu, korkeilta oksilta putoava vihertävä valo, pensaspuun kuiskaava hiljaisuus täyttivät heidät tuskilla, ikään kuin he olisivat menossa ensimmäisen polun mutkassa päästäkseen valtavaan onneen (1/2 h kokoiseen).
    xxx/ellauri177.html on line 567: Kirkko oli hiljaa. Vain sade, joka kaksinkertaistui, sai papin navan värisemään kuin urut. Tässä äkillisessä tyynessä papin viha laantui; hän tunsi olevansa liikuttunut. Ja hänen kasvonsa kylpevät kyynelissä, hänen olkapäänsä nyyhkytystä ravistivat, kun hän palasi laskeutuakseen polvilleen suuren Kristuksen eteen. Hänen huuliltaan karkasi tulenpalava kiitos.
    xxx/ellauri177.html on line 711: -- Sulje suusi! Kuoleeko puutarha koskaan! Hän nukkuu tänä talvena; hän herää toukokuussa, hän tuo meille takaisin kaiken, minkä olemme hänelle uskoneet kiintymyksistämme; suudelmamme kukkivat taas puutarhassa, valamme kasvavat takaisin ruohon ja puiden mukana... Jos näit hänet, jos kuulit hänet, hän on syvemmälle liikuttunut, hän rakastaa lempeämmin koskettavalla tavalla, tässä syyskausi, kun hän nukahtaa hedelmällisyytensä... Et enää rakasta minua, et voi enää tietää.
    xxx/ellauri177.html on line 725: Ja hänellä oli niin todellinen suru, niin ilmeinen halu aloittaa hellä elämä uudestaan, että Albine liikuttui. Hetkeksi hänestä tuli taas hyvin lempeä. Hän kysyi häneltä huolestuneena.
    xxx/ellauri179.html on line 67: Composer Jerry Bockin vaimo itki ja lyricist Sheldon Harnickin sisko itki kuullessaan tän viisun ekakerran. Se on kyllä liikuttava, vaikka Tevje näyttää kyllä hölmöltä tässä kohtauxessa hessumaisine diasteemoineen. Jerry ja Sheldon are, needless to say, American Jews. They knew their Ecclesiastes all right.
    xxx/ellauri202.html on line 60: Mielenliikutusten ja tunteiden myrskyn silmässä. Roger Martin du Gard oli ranskalainen kirjailija, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1937. Vaikka hän on kirjoittanut suuren määrän sivuja, voidaan kuitenkin tärkeimpänä saavutuksena pitää Thibault'n suku (Les Thibault) kehitysromaanisarjaa, johon sisältyy ranskankielisenä yhteensä kahdeksan osaa. Näistä löytyy suomennettuna kuusi ensimmäistä osaa, jotka on sisällytettynä neljään kirjaan. Sain ne 6 egellä Tammiston Kontista. Päätin tällä kertaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta.
    xxx/ellauri208.html on line 953: Kerrostalolähiön lisäksi romaanissa liikutaan myös teatterimaailmassa, teatterin "petotarhassa" ja päähenkilön keskiluokkaisessa lapsuudenkodissa, jota hallinnoi itsekeskeinen ja etäinen tekstiilitaiteilijaäiti. Äidin näyttelyn kulttuuriväen kansoittamien, alkoholinhuuruisten avajaisten farssimainen kuvaus kuin ennakoi Miina Supisen keskiluokkaisen kulttuuriperheen elämän hullunmyllyä kuvaavaa satiirista romaania Liha tottelee kuria (2007).
    xxx/ellauri228.html on line 87: Ellet tiennyt, erektio mahdollistaa yhdynnän eli jäykistyneen peniksen työntämisen emättimen sisälle. Ilman sitä penixen "vieminen" sinne on vaikeaa tai mahdotonta, kuten vanhat impotentit miehet tietävät. Tietysti tarvitaan myös kostunut ja vastaanottava emätin ja rentoutuneet lantion pohjan lihakset naisella, mutta ei niillä yxin kuuhun mennä. Voihan koittaa lutkuttaa kielellä tai nuohota sormella tai pesäpallomailalla, mutta on se vähän yxipuolista. (Missään ei muuten mainita että penistä liikutetaan edestakaisin emättimessä yhä kiihtyvällä vauhdilla yhdynnän eli panon aikana. Sekin kyllä tulee tikanpojalle luonnostaan kuin puuhun nousu.)
    xxx/ellauri281.html on line 418: Paula Koivuniemi liikuttui kyyneliin Vesa-Matti Loirin hautajaisissa: "Rakastimme toisiamme".
    xxx/ellauri292.html on line 77: Tekla vietiin alastomana (mmmm...) teloituspaikalle, ja nuoret miehet ja naiset keräsivät jo puita roviota varten. Silloin Tekla näki Vapahtajan, joka ilmestyi hänelle Paavalin hahmossa. Häntä katsoessaan Tekla täyttyi jumalallisella voimalla. Aseistaen itsensä ristinmerkillä Tekla nousi roviolle. Liekit syttyivät, mutta ne eivät tarttuneet häneen. Teklan rakkauden liikuttamana Jumala lähetti rankan sadekuuron, joka sammutti liekit ja saattoi koko amfiteatterin veden valtaan.
    xxx/ellauri298.html on line 361: Vuonna 1973 hän julkaisi A Book Of Dreams, omaelämäkerrallisen luonnoksen elämästä isänsä kanssa Orgononilla. Tämä kirja inspiroi Katea kirjoittamaan kappaleen Cloudbusting. Kun kappale oli valmis, Kate kirjoitti Peter Reichille: "Minulle oli jollain tapaa tärkeää tuntea hänen siunauksensa, koska hänen kirjansa todella liikutti minua. Hän lähetti takaisin niin ihanan kirjeen. Oli uskomaton tunne palauttaa takaisin jotain, jonka hän oli antanut minulle, olkoonkin vain ranskalaisen kirjeen sisällyxen."
    xxx/ellauri312.html on line 422: Roarke on kuin Roope Ankka: se osoittautuu omistavan lähes kaiken. Ankka-yhtiöt. Jenkeistä se on vain hienoa. Vitun kusipäät. Nora on Liza Marklundin ja Berner kumikanan linjoilla, se kannattaa kaiken yxityistämistä. Elämä on parhaimmillaan kaaosta, luovaa tuhoa, norminpurkua. Heikot sortuu elontiellä, vahva senkun porskuttaa. Ja tässäpä liikuttava näpäys nakuvainaja n:ro 2:sta, Lola Starrista!
    xxx/ellauri329.html on line 343: Kotisivuillaan Aleksijevitš kertoo etsineensä kauan kirjallisuudenlajia, joka sopisi hänen tapaansa ajatella ja katsoa maailmaa. Kaikenlaisten kirjallisten kokeilujen jälkeen hän löysi dokumenttiromaanin, joka tuntui heti omalta. Hänen missionaan on sanoittaa historiaa yksilöiden kautta ja tuoda historiakirjoitukseen erityisesti mukaan tunteet: sen miltä ihmisistä tapahtumahetkellä tuntui ja miltä heistä tuntuu nyt, kun tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Harva kauheita kokenut pystyy vuosienkaan jälkeen puhumaan näkemästään ja kokemastaan ilman liikutusta. Historia on täynnä tunnetta, jonka perinteinen historiakirjoitus on häivyttänyt olemattomiin.
    xxx/ellauri376.html on line 739: Mikään ei liikuta häntä, mikään ei yllätä;
    xxx/ellauri376.html on line 869: Pelko, viha, suru ja ilo ovat affekteja eli mielenliikutuxia, jotka suuntautuvat johkin kohteeseen. Loput ovat tunnelmia eli mielialoja, jotka eivät.
    xxx/ellauri388.html on line 501: Tuo sperman vertaaminen sappeen, mahanesteesen j.m.s. on hyvin mielivaltainen vertaus lääkäreiltä. Se vahvistaa nuoren miehen aivoissa tuota teoriaa ja antaa hänelle tukea hänen tuhoa tuottavissa tavoissaan. Mutta pankaa sapen sijaan vertaukseksi kyyneleet, ja te herätätte nuorukaisen aivoissa ihan toisellaisen käsityksen. Jokainen tietää, etteivät kyyneleet ole välttämättömät elämistä ja terveenä pysymistä varten. Ihminen voi olla aivan terve eikä olla itkenyt viiteen jopa viiteenkymmeneen vuoteen, Kyynelaine on aina saapuvilla, mutta niin vähässä määrin, ettei sitä voi huomata. Kyyneleet ovat aina valmiit odottamassa syytä vuotaakseen, mutta ne eivät keräänny eivätkä tee vahinkoa ihmiselle, vaikkei niitä vuodatetakaan jokapäivä, joka viikko tai joka kuukausi. Elimistö valmistaa kyynelten perusainekset; ne ovat aina valmiit tarvittaessa erottumaan ja vuotamaan. Mutta jos ne erottuvat, kerääntyvät ja vuotavat ilman vastaavaa syytä, ilman ruumiillista hermostusta tai henkistä liikutusta, niin lääkäri heti päättää, että kyynelrauhaset ovat vialla. Olen vakuutettu siitä, että paljnn enemmän yhteyttä on kyynelten ja sperman välillä näiden luonnollisessa erottumisessa ja käytännön tavassa, kuin sapen tai mahanesteen ja siemenen välillä.
    178