ellauri014.html on line 1248: Kuudennen käskyn laajennus koskemaan sakkolihaa lie alkanut pyhän Paavon, ton repressiivisen homon aloitteesta, jota izeään asia ei sattuneesta syystä edes kiinnostanut. Sitä helpommin sen voi kieltää muilta. Kielsi se homoilunkin, ihan piikittääxeen omaa lihaansa, onhan piikityskin kivaa. Kyllähän jesse jossain kohtaa kieltää pelkän makustelunkin, ainaskin miehiltä. Epäselväx jää koskiko se myös Jullea. Ei jessekään mikään naisasiamies ollut noin yleensä.
ellauri153.html on line 717: 12 Nabob oli raivoissaan! Hän ”sätti heitä”, kertoi kirjoituksen alussa mainittu nuorukainen Abigailille. Saita Nabob voivotteli suureen ääneen kallisarvoista leipäänsä, vettään ja teuraslihaansa. Hän puhui Daavidista pilkallisesti ja vertasi häntä karanneeseen palvelijaan. Nabobin näkemys Daavidista oli kenties samansuuntainen kuin Saulin, joka vihasi Daavidia. Kummankin suhtautuminen poikkesi tiettävästi jyrkästi Jehovan näkökannasta. Jumala rakasti Daavidia ja piti häntä Israelin tulevana kuninkaana, ei kapinallisena ilmaispaloja kerjäävänä orjana. (1. Sam. 25:10, 11, 14.) [Olikohan Jahve vallan mustasukkainen Joonatanille? Ja sille Naabanin pojalle?]
ellauri323.html on line 106: Hän syntyi Jacopo dei Benedettiksi ja kuului pieneen aatelisperheeseen. Hän opiskeli lakia Bolognassa ja hänestä tuli menestyvä asianajaja . Jossain vaiheessa 20-vuotiaana hän meni naimisiin nuoren aatelisnaisen Vanna di Bernardino di Guidonen kanssa, joka oli joidenkin kertomusten mukaan hurskas ja antelias nainen. Hänen maineensa vuoksi maallisena ja ahneena miehenä hiän otti tehtäväkseen kuolettaa lihaansa sovitukseksi tämän käytöksestä.
ellauri412.html on line 444: Minä syötän sinun sortajillesi heidän omaa lihaansa, he juopuvat omasta verestään, kuin rypäleen mehusta.

xxx/ellauri086.html on line 631: Atreuksen saatua tietoonsa Thyesteen aviorikkomuksen hän pyysi Thyesteen vieraakseen teeskennellen ystävyyttään, mutta tappoikin veljensä pojat ja tarjosi heidän lihaansa valmistettuna Thyesteelle kuitenkin säästäen kaikki raajat. Kun Thyestes oli nauttinut ateriansa, Atreus näytti hänelle säästämänsä raajat ja karkotti tämän uudelleen maasta. (Tää kohta on parempi englannixi:)
xxx/ellauri123.html on line 470: Sillä eihän kukaan ole vihannut omaa lihaansa, paizi Remu Belleau, jonka liha on heikko eikä pysy pystyssä.
xxx/ellauri177.html on line 116: Hän paastosi, hän kuoletti itsensä, kuritti mustelmille mureutunutta lihaansa. Kymmenenvuotiaasta lähtien hän käytti pyhää kaxoisessua, jossa oli Marian herutuskuvat ommeltuna lakanaan, jonka lämpöä hän tunsi selässään ja rinnassaan paljaalla iholla onnesta kankeena. Myöhemmin hän oli laittanut siihen pikku ketjun osoittaakseen Ollin kurjuutta. Hän herkutteli maistellen mysteerejä kuin Lindgrenin pojat juustoja, kuvitteli kuinka enkelit kuskasivat Maariaa valkoisilla siipillä kuin tahratonta arkkia. Ezemmosta hehkutusta. (But wait, pahempaa alempana!)
xxx/ellauri177.html on line 152: No juu! Abbe Mouret muisti yhtäkkiä. Kuume, josta hän kärsi nyt, oli saavuttanut hänet Désiréen navetassa, vastapäätä vielä munivia kuumia kanoja ja kaneja, jotka repivät hiuksia mahastaan. Sitten hengityksen tunne hänen niskassaan oli niin selvä, että hän kääntyi vihdoin katsomaan, kuka häntä näin kaulasta otti. Ja hän muisti Albinen hyppäävän ulos Paradousta oven paiskattaessa lumotun puutarhan ilmettä; hän muisti hänen laukkaavan pitkin loputonta seinää, seuraten avoautoa sen juoksemassa, heittäen koivunlehtiä tuuleen kuin monta suudelmaa; hän muisti vieläkin hänet hämärässä nauramassa veli Archangiaksen kirosanoille, hänen hameensa laskeutuivat tielle, kuin pieni pölysavu, jonka iltailma kääritteli. Hän oli kuusitoista; hän oli outo, hänen melko pitkät kasvonsa haisi raikkaalta ilmalta, ruoholta, maalta. Ja hänellä oli niin tarkka muisti hänestä, että hän näki naarmun yhdessä hänen notkeista ranteistaan, vaaleanpunaisen valkoisessa ihossa. Miksi hän nauroi niin katsoessaan häntä sinisillä silmillään? Hän oli liimaantunut kiinni tämän nauruun, kuin ääniaaltoon, joka kaikui kaikkialla hänen lihaansa vasten; hän hengitti sitä sisään, hän kuuli sen värähtelevän sisällään. Kyllä, kaikki hänen tuskansa tuli siitä naurusta, jonka hän oli juonut. Sanalla sanoen, Sergeä panetti!
xxx/ellauri177.html on line 601: Mutta Jeesus pysyi kuurona. Hetken Abbe Mouret rukoili taivasta villisti kohotetuilla käsivarsilla. Hänen olkapäänsä narisevat hänen rukoustensa poikkeuksellisesta vauhdista. Ja pian hänen kätensä putosivat alas masentuneena. Taivaassa oli yksi niistä toivottomista hiljaisuuksista, jotka palvojat tietävät. Sitten hän istuutui jälleen alttarin askelmalle murskattuna, kasvonsa tylsinä, puristaen kyynärpäillään kylkiään, ikäänkuin vähentääkseen lihaansa. Hän kutistui kiusauksen hampaan alla.
xxx/ellauri177.html on line 663: Suuri väre näytti kulkevan kirkon läpi. Pelästynyt pappi, joka oli nyt taas tappavan kalpea, kuunteli. Kuka oli puhunut? Kuka oli pilkannut? Yhtäkkiä samettinen hyväily, jonka pehmeyden hän tunsi kaulallaan, oli muuttunut raivokkaaksi; kynnet repivät hänen lihaansa, ja hänen verensä virtasi jälleen. Hän pysyi kuitenkin jaloillaan taistelemassa kriisiä vastaan. Hän kirosi voittoisan synnin, joka pilkkasi hänen temppeleidensa ympärillä, missä kaikki pahan vasarat alkoivat taas lyödä pieniin päihin.
xxx/ellauri177.html on line 679: Hänet arvattaisiin papixi, kaikki loukkaisivat Albinea. Turhaan hän yritti pestä pois pappeuden, hän kantoi aina mukanaan sen surullista kalpeutta, suitsukkeen hajua. Entä jos hänellä olisi joku päivä lapsia? Tämä odottamaton ajatus sai hänet aloittamaan. Hän tunsi outoa vastenmielisyyttä. Hän luuli, ettei hän pitäisi niistä. Heitä olisi kuitenkin kaksi, pieni poika ja pieni tyttö. Hän työnsi heidät pois polviltaan ja kärsi siitä, että tunsi heidän kätensä lepäävän hänen vaatteillaan, mutta ei ottanut muiden isien iloa räjäyttää niitä. Hän ei ollut tottunut tähän lihaansa, joka hänestä aina näytti hikoavan hänen epäpuhtauksiaan ihmisenä. Erityisesti pikkutyttö häiritsi häntä suurilla silmillään, joiden syvyyksissä naisen hellyys jo loisti. Mutta ei, hänellä ei olisi lapsia, hän välttäisi kauhua, jonka hän tunsi näkevänsä raajojensa kasvavan takaisin ja elävän ikuisesti. Joten toivo olla impotentti oli hänelle hyvin suloinen. Epäilemättä hänen miehisyytensä oli mennyt pois hänen pitkän nuoruutensa aikana. Se päätti hänet. Illalla hän pakenisi Albinen kanssa, syteen tai saveen.
xxx/ellauri337.html on line 281: »Näkyvänä ja liikkuvana ruumiini kuuluu olioiden joukkoon, se on yksi niistä, se on osa maailman kudosta ja sillä on olion yhtenäisyys. Mutta kun se näkee ja liikkuu, se pitää muut oliot liikkeessä ympärillään, ne ovat hänen liitännäisenään tai jatkeenaan, ne ovat painuneet hänen lihaansa, tai hän painuu niiden lihaan, miten vain, ne ovat osana hänen täyttä määrittymistään, koko maailma itsessään on samaa rakennusainetta kuin hänen ruumiinsa.» Totta turiset, Ponty. Koko maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä. Kun maailma räjähtää, me räjähdämme sen mukana, muttei kääntäen. Meidän häivyttyämme kuvasta jäävät torakat ja mahd. muut elukat ilakoizemaan. Vähän sellasta ekofenomenologiaa.
12