ellauri006.html on line 1351: 30 Vali vali. Nyt minua nuoremmat naurawat minua, joitten isiä en minä olisi pannut edes laumani koirain sekaan. Jobin sukulaisistako on puhe? Jotka kiljuvat pensasten keskellä syöden saviheiniä ja kinsteripensaan juuria. Jopista on tullut niiden juttu, ne sylkevät sen silmiin. Oikealla puolellani nousee kakaroita, jotka pyytävät minua kompastumaan. Nakertajani eivät saa lepoa. Hän on wyöttänyt minut kuin hameeni päänlävellä. Olen käärmeitten weli, räähkälintuin kumppani.
ellauri006.html on line 1711: vanhuuden lepoa vai menoon jännitystä.
ellauri012.html on line 315: Mutta olin yhä epäluuloinen. Luulin että naiset ei pysty pitämään lupauksia ellei niitä pakoteta siihen jollain valoilla. Vaadin noi valat, ja taivaan takuumieheksi, ettei mun tarvitsis enää epäillä. Kiitti teille pyhät paikat ja lujaseinäiset luostarit! ootte vapauttaneet mut tuhannesta huolesta. Uskonto ja hartaus pitää tarkkaa vartiota teidän muurien ja rautaristikoitten ympärillä. Tää on täyttä lepoa mustasukkaiselle mielelle! Miten kärsimättömästi mä siihen pyrinkään! Kuljin ympäri kuin jalopeura päivittäin kehottamassa sua tähän uhraukseen; mä ihailin (uskaltamatta mainita) sun kauneutta, ihankuin en oisi sitä ennen nähnytkään. Oliko se pyhistelyn aikaansaamaa kukintaa, vai mun suuren menetyksen kaikua, en välittänyt tutkia, kiirehdin vaan sun nunnavihkimystä. Lahjoin sun abbedissan rahalla että saisin oikeuden sit sut haudata. Talon papit oli myös lahjottu ja pidettiin poissa sun läheltä, vaikka murisivat. En unohtanut mitään, isoa enkä pientä asiaa, ja jos sä olisit päässyt mun kynsistä, mä en ois itsekään mennyt luostariin; olin päättänyt seurata sua kaikkialle. Mun varjoni ois seurannut sun askelia ja aina aiheuttanut sussa sekaannusta tai pelkoa, mistä mä itse oisin ilahtunut.
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri036.html on line 165: ... Herschell väittää, että maapallo kuolee kylmyyteen. Kuka on siis se joka pitää tätä tiivistynyttä höyrypisaraa kädessään ja katselee sen kuivumista niinkuin kalastaja tekee merivedelle saadakseen jyväsen suolaa? Vetovoima, joka pitää koossa maailmankaikkeutta, täyttää sen samalla kertaa, loputtomalla hyödyttömällä kaipuulla: jokainen planeetta laahaa mukanaan kurjuutensa, pyöriessään kitisten akselinsa ympäri, ne huutavat toisilleen kukin omalta ääreltään, ja odottavat, lepoa ikävöiden, mikä niistä saa ensimäisenä pysähtyä.
ellauri049.html on line 885: Ici venu, l’avenir est paresse. Tähän tultua tulevaisuus on lepoa.
ellauri049.html on line 1058: Tunteen aitous, ehdottomuus ja miehekäs voima, joka kapinoidessaankin todellisuuden asettamia rajoja vastaan tunnustaa niiden olemassaolon ja alistuu välttämättömään, antavat Runebergin kirjeellisille tunnustuxille sitä inhimillistä suuruutta ja ylevyyttä, mitä meillä "Kuningas Fjalarin" runoilijalta on oikeus odottaa. Ei voi olla ilman sisäistä järkytystä seuraamatta tätä sielundraamaa, jossa kaipuu ei milloinkaan löydä lepoa ja tyydytystä ja jossa sosiaalisen syyllisyyden varjo, alituisesti karkoitettunakin, himmentää lyhyitä ilon hetkiä.
ellauri051.html on line 629: 77 Looks down, is erect, or bends an arm on an impalpable certain rest, Vähexyy, on jäykkänä, tai vääntää kättä johkin lepoasentoon,
ellauri053.html on line 183: Mut nytku kaupunkilaiskissa on ollut kankeena jo 10v, voi 2v vaja 90 vanha Aarne maalaishiiri rentoutua, ottaa lepoa ja sanoo jotain asioita halki, mistä töröhammas viiniruukku oisi voimissaan varsin vimmastunut, törkännyt Arskan uima-altaaseen. (Tän kaskun Arska ehti kertoa jo mustelmissa 2011.) Puovo oli yxinkertaisesti korskea, hybrixestä ja halvasta punaviinistä ihan piukkana. Luuli olevansa latvusta pitempi muuta laahusta ja fixumpi, puupää, izeoppinut paperikaupan apupoika, koulupudokas. Rahanahne kuin vaarinsa, punikkien leipuri.
ellauri062.html on line 676: Dona eis requiem. Amen. Anna niille lepoa. Aamen.
ellauri099.html on line 533: Ensin työ, sitten leikki / Ensin leikki, sitten lepoa.
ellauri110.html on line 749: Kaikkia tätä oli tohtori von Gitzen hartaalla tarkkaawaifuudella kuunnellut ja nähnyt olewan fyytä waatia juutalaifelta afian felwittämifekfi feikkaperäifen kertomukfen hänestä itfestään ja hänen elämänwaiheistaan. Kiertelemättä juutalainen oli filloin kertonut että hän Kristukfen ristiinaulitfemifen aikana oli afunut Judean pääkaupungisfa Jerufalemisfa ja samoin kun fuurin ofa juutalaifista ollut fitä mieltä, että Kristus oli kapinan nostaja ja kansan wiettelijä. Hän oli monta kertaa omin filmin nähnyt hänen ja niinkuin mutkin hänelle wihamielifet juutalaifet toiwonut, että hän hyvin anfaitukfi rangaistukfekfi tuomittaifiin kuolemaan ja kun nyt roomalainen maaherra Pontius Pilatus wihdoin oli wahwistanut Kristukfen kuolemantuomion ja kun hän itfe oli faanut kuulla, että Kristus wietäifiin ristiinnaulittawakfi oli hän heti jusfut waimonfa ja lapfienfa tykö fekä ilmoittanut heille, että jos tahtoifiwat nähdä, kuinka Kristus wiedään pääkallonpaikalle, heidän tuli heti feurata häntä. Ja koska talo, misfä hän fiihen aikaan afui, oli fen kadun warrella, joka raastuwasta johti Pääkallonpaikalle, ja fotamiesten fiis piti kuljettaa Kristusta fen talon fiwu, oli hän ottanut pienimmän lapfenfa käfivarrelleen ja kantanut fen portin ulkopuolelle, että lapfi paremmin ja felwemmin faifi nähdä kuolemaan tuomitun. Kun nyt Kristus, kantaen raskasta ristiään, oli päässyt fuutarin talon eteen, oli hän pyfähtynyt tahtoen wahän lewahtää ja fiinä aikomufesfa tahtoi wähän nojata feinää wastaan, oli Ahaswerus osakfi ymmärtämättömyydestä ja wihasta Kristutsa wastaan, ofakfi woittaakfenfa kiitosta kanfalta, karkoittanut hänet feinän tyköä näillä fanoilla: "Mene pois taloni feinän tyköä ristifi luo. joka kuuluu finulle", jonka perästä Kristus oli kääntynyt hänen puoleenfa ja fanonut: "Minä tahdon nyt feifoa täällä hetkifen lewähtämäsfä, mutta finä et täst´edes tule faamaan mitään rauhaa eli lepoa täsfä maailmasfa, vaan pakolaifena ja wainottuna pitää finun kuljeskeleman toifesta maasta toifeen, aina tuomiopäiwään faakka."
ellauri110.html on line 769: Muuten owat monet muutkin ihmiset kuulleet kerrottawan, kuinka on olemasfa henkilöitä, jotka useisfa paikoisfa owat nähneet ja puhutelleet tätä juutalaista, joka ilman lepoa ja rauhaa kuljekfii maasta toifeen, aina tuomiopäivään faakka. The End.
ellauri115.html on line 526: Jos miesten toiminnassa ei olisi mitään omaehtoisuutta, eikä missään maan päällä tapahtuvassa, olisi paljon vaikeampi kuvitella alkusyytä kaikkeen liikkeeseen. Omalta kohdaltani mä tunnen izeni läpeensä vakuuttuneexi että kalu on luonnostaan lepoasennossa, ja ettei sillä ole mitään toimintakykyä izessään, niin että kun mä nään sen liikahtavan mä heti oletan eze on joko elävä tai joku on vemputtanut sitä. Mun mieli kieltäytyy hyväxymästä mitenkään että epäorgaaninen aine vois liikahdella izestään, tai aiheuttaa mitään toimintaa.
ellauri135.html on line 530: Ei ole lehossa lepoa, Lugn finns icke mer i lunden,
ellauri171.html on line 262: Martta, Lasaruksen ja Marian sisar, avasi usein kodikkaan perseensä Jeesukselle ja hänen apostoleilleen tarjoten myös kaivattua ruokaa ja lepoa. Hänet muistetaan parhaiten tapauksesta, jossa hän menetti malttinsa, koska hänen sisarensa kiinnitti huomiota Jeesukseen sen sijaan, että auttoi ateriassa. Mary oli valinnut paremman osan, kiitos hänelle! Ei ihme, että Martha suuttui.
ellauri171.html on line 1184: 4 Juuri silloin Boas saapui Betlehemistä ja tervehti elonkorjaajia: "Herra olkoon teidän kanssanne!" "HERRA siunatkoon sinua!" he vastasivat. 5 Boas kysyi leikkuukoneensa valvojalta: "Kenelle tuo mehukkaannäköinen nuori nainen kuuluu?" 6 Valvoja vastasi: "Hän on mooabilainen, joka palasi Moabista Noomin kanssa. 7 Hiän sanoi: 'Anna minun poimia ja kerätä lyhteitä leikkuukoneen taakse.' Hiän tuli kentälle ja on jäänyt tänne aamusta tähän päivään, lukuun ottamatta vessakäyntejä ja lyhyttä lepoa tarhassa." 8 Niin Boas sanoi Ruutille: "Tyttäreni, kuuntele minua. Älä mene poimimaan toiselta alalta äläkä mene pois täältä. Pysy täällä naisten kanssa, jotka työskentelevät minulle. 9 Tarkkaile peltoa, jolla miehet korjaavat, ja seuraa naisten perässä. Olen sanonut miehille, etteivät he tafsaa sinua, ainakaan sieltä. Ja aina kun sinulla on jano, mene ja ota juotavaa vesipurkeista, jotka miehet ovat täyttäneet." 10 Tämän jälkeen hiän kumartui kasvot maahan. Hiän kysyi häneltä: "Miksi olen saanut niin suosion silmissäsi, että huomaat minut - ulkomaalaisen?" 11 Boas vastasi: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoleman jälkeen - kuinka jätit isäsi ja äitisi ja kotimaasi ja tulit asumaan kansan luo, jota et tietää etukäteen. 12 HERRA maksakoon sinulle, mitä olet tehnyt. Saakoon sinulle runsaan palkkion HERRA, Israelin Jumala, jonka siipien alle olet tullut turvaan. " 13 "Saanko edelleen löytää armon silmissäsi, herrani", hän sanoi. "Olet saanut minut rauhoittumaan puhumalla ystävällisesti kuin palvelijallesi, vaikka minulla ei olekaan yhdenkään palvelijasi asemaa." 14 Aterian aikaan Boas sanoi hänelle: "Tule tänne. Ota leipää ja kasta se viinietikkaan." Kun hän istui sadonkorjuukoneiden kanssa, hän tarjosi hiänelle paahtomaissia. Hiän söi kaiken, mitä halusi, ja hänellä oli vähän yli.
ellauri183.html on line 400: Oi J-la, täynnä myötätuntoa, joka asut korkealla, annapa todellista hermolepoa sen naaraspuolisen avataarisi Jumalallisen läsnäolon Shechinahin siivillä pyhän ja puhtaan ylevissä palloissa, jotka loistavat maailmanvahvuuden loistotorneina, [mainitse hänen heprealainen nimensä ja isänsä nimi tässä]:n sielulle joka on mennyt hänen supernaaliseen [ei-infernaaliseen] maailmaansa, sillä hänen sielunsa muistoksi on lahjoitettu rakkautta ja huisisti massia; Olkoon hänen lepopaikkansa Gan Edenissä. Siksi, suojelkoon Kaikki armollinen häntä siipiensä kannella ikuisesti ja sitokoon hänen sielunsa elämän lepositeisiin. Herra on hänen perintönsä; Levätköön hän leposijassaan rauhassa; Ja sanokaamme: Åja.
ellauri216.html on line 518: Vitali eno Pietarissa on täysi pulzari. Tulee mieleen Wilhon retki velimiehen luo Helsinkiin. Ru-rukous lohduttaa: ohjaa askeleitani, kun käyn täällä monien Paulojen ja Pirkkojen keskellä. Surkeaa, kalakukon kuorikin on mennyt kovaxi. Eno paljastaa että Hrisanf on huoranpoika. Se sattuu enemmän kuin enon nyrkki. Onnexi isonenänreikäisestä autuaasta Senjasta on apua: paxu mummo Kuoriainen korjaa parkuvan pojan kadulta. Sen koleerinen mies oli saanut jääpuikon päähänsä, ja siihen kuoli hän. Yhtämittainen pomiloiminen pitää pahat ajatuxet poissa. Kirkossa käyntiä, teenjuontia, puikottajan tuurausta ja lepoa. Munkin mielipäiväohjelma, miettii nieluhrisa. Paizi Anna Petrovna tuppaa vikisemään sängyssä ja jälkeenpäin se kuorsaa kovin.
ellauri216.html on line 767: Luostarista Feofan ei suinkaan etsinyt itselleen lepoa, vaan tilaisuutta palvella kirkkoa toisenlaisella tärkeäksi kokemallaan tavalla. Alussa häntä tosin kiusasi ajatus siitä, että hän oli jättänyt piispanviran, mutta hän taisteli kiusausta vastaan ja kieltäytyi hänelle tarjotuista uusista tehtävistä. Ensimmäiset kuusi vuotta hän eli veljestön keskuudessa, osallistui yhteisiin jumalanpalveluksiin ja otti vastaan vieraita. Pääsiäisen jälkeen keväällä 1872 hän lopetti ihmisten tapaamisen, lakkasi käymästä jumalanpalveluksissa ja sulkeutui yhteen luostarin sivurakennuksista. Hän tapasi vain rippi-isäänsä igumeni Tiihonia ja keljapalvelijaansa. Yhden keljahuoneensa hän muutti Kristuksen kasteelle pyhitetyksi kirkoksi, jossa hän toimitti jumalanpalvelukset yksinään. Aluksi hän toimitti liturgian vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä, mutta elämänsä viimeisten yhdentoista vuoden ajan päivittäin.
ellauri241.html on line 919:
ellauri313.html on line 459: Miten meikä pantiin alulle? He olivat saaneet hänet raakojen kuorsausten väliin, kun heidän himonsa heräsi satunnaisesti yön puolivälissä! He olivat saaneet hänet likaiseen nurkkaan oven taakse näiden rikkinäisten puutalojen hirvittävässä yksityisyydessä ja siittäneet hänet seisoaltaan pelottavassa salassa pelokkaiden kuiskausten välissä kiirehtien, ettei jotkut lapset kuule! He olivat saaneet hänet eläimelliseen äkilliseen himon ja nälän heräämiseen samalla, kun naurisvihreät kiehuivat kostealla tuoksullaan liedellä! Hän oli siittynyt jossain satunnaisessa ja unohdetussa hetkessä, jonka he olivat siepanneet elämästään saastasta, köyhyydestä, väsymyksestä ja työstä, aivan kuin peto repii lihapaloja; syntynyt puoliraiskauksen raa'assa, äkillisessä, hajallaan olevassa vihassa himon satunnaisen tilaisuuden vaikutuksesta; siitetty heti, kun ne heittäytyi takaisin töykeästi järjettömän sängyn reunalle unohdetun lauantain punaisessa heikkenevässä valossa, kun työt oli tehty, viikon palkat annettu, viikon lyhyt hengähdystauko lepoa, lepoa ja julmaa riemua! Hänet oli siitetty ilman rakkautta, ilman kauneutta, hellyyttä, taikuutta tai mitään hengen jaloisuutta, idiootti, himon sokea nälkä, joka oli niin alhainen, ettei se tuntenut inhoa saastaa, hajua, törkyä, rumuutta kohtaan, eikä kysynyt mitään parempaa kuin pussinperän suolta johka tyhjentää sen raa'at energiat.
ellauri322.html on line 468: Kaikki majatalot matkan varrella olivat parempia kuin olin odottanut, vaikka sänkyjen pehmeys silti häiritsi minua ja esti minua löytämästä lepoa, jota usein tarvitsin kestääkseni seuraavan päivän väsymystä. Hintataso oli kohtuullinen ja ihmiset erittäin kohteliaita, ja heidän tapoissaan oli tietty aito iloisuus ja itsenäinen henki, mikä melkein sai minut unohtamaan, että he olivat vain majatalon pitäjiä, rupusakkia - tarjoilijoita, emäntiä, piikoja ym. renkejä, joidenka ovela orjamaisuus Englannissa on mielestäni erityisen inhottavaa.
ellauri349.html on line 670: Siirrytään nyt levon rooliin vapautumisessa ja avoimuudessa. Tässä yrityksemme on kaiku siitä, että Tiedemies kysyy: "Mutta missä asiat lepäävät? Mistä lepo koostuu?" Tämä kysymys kohtaa Opettajan väitteen, jonka mukaan "he lepäävät palaamalla omaan kuulumisensa avaruuden pysymiseen" (Heidegger, 1966, s. 67). Lisäksi Heidegger (1966, s. 70) ilmaisee vapautumisen olevan lepoa, tai hänen sanoin: "jotain lepoa". Toinen katkelma, joka antaa meidän pohtia, mitä lepo on, kuuluu: ”Miten liike tulee levosta ja jäännökset lepäämään, tulee minulle yhtäkkiä selvemmäksi. Silloin vapautuminen ei olisi vain polku vaan liike” (ibid.).
ellauri349.html on line 674: Tältä osin on mielenkiintoista kysyä (tällä kertaa tutkijan kysymystä toistaen; Heidegger, 1966, s. 67): "Mutta voiko tässä paluussa, joka loppujen lopuksi on liikettä, olla lepoa?" Tähän kyselyyn Opettaja vastaa seuraavalla viisaudella: "Totisesti voi, jos lepo on kaiken liikkeen istuin ja valta" (ibid.).
ellauri349.html on line 676: Tästä voimme ymmärtää, että lepo on paikka, josta liike tulee. Se on aina lepoa itsessään. Se on itsessään liike, mutta kuitenkin liike, joka on kaiken muun liikkeen edellytys. Voisimme kutsua sitä jopa alkuliikkeeksi, joka on yhtä aikaa avoimuus, "laajennus ja pysyvä. Se pysyy lepäämisen avaruudessa. Se laajenee sen pysymiseen, mikä on vapaasti kääntynyt itseensä” (Heidegger, 1966, s. 66).
ellauri349.html on line 777: Nie den Frieden der Liebenden. häiritse hömpsykkäpariskunnan yölepoa.
ellauri362.html on line 577: punnitse kihti ja sora olutta ja lepoa vastaan;
ellauri362.html on line 691: mikään pelko ei häiritse, mikään huoli ei tuhoa hänen lepoaan;
ellauri374.html on line 87: Tämän sielunumeron omaavat henkilöt ovat erinomaisia ​​yrittäjiä. He ovat kehittäneet intuitiota, joten raha ei koskaan mene heidän ohitse. Valtava raha on heille normi elämässä. He eivät koskaan usko edes omaa sanaansa; he vaativat aineellisia todisteita kaikesta. He ovat vastuullisia ja luotettavia, ja on hyödyllistä olla heidän kumppaninsa. Heillä on korkea pätevyys, päättäväisyys ja vastuullisuus. Sellaiset ihmiset saavat vähän lepoa.
ellauri401.html on line 680: Ihminen on jälleensyntyvä olento, joka minuutena yhä uudelleen syntyy maan päälle kehittyäkseen suurta päämäärää kohti, capybaraxi. Elämä on siis koulu, jota on käytävä, ja tie, jota on kuljettava. Luonnossa vallitsee syyn ja seurauksen karmaiseva laki, jonka alainen ihminen on. Ihminen on itse vastuussa capybaroille ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan, joiden seuraukset jokainen itse saa kohdata ja kantaa tulevissa maanpäällisissä elämissään – ja usein jo samassa elämässään. Karman lain eräänä tehtävänä on ohjata ihmistä elämäntiellä eteenpäin usein myös kärsimyksen ja vaikeuksien kautta, jotka kohtaavat ihmistä seurauksina edellisissä elämissä tehdyistä mokista. Ikuista helvettiä tai kadotusta ei ole olemassa, vaan Lamminmäen tilat ovat riippuvaisia ihmisen omasta sisäisestä kehityksestä. Useimpien ihmisten kohdalla kuolemanjälkeinen elämä jakautuu pääasiassa kahteen vaiheeseen. Ensiksi kiirastuleen eli elämään tuonela- eli astraalimaailmassa, jossa ihminen luonnon pakosta joutuu läpikäymään oman alemman persoonallisen sielunelämänsä nuohousprosessin. Toiseksi taivasosuuteen ns. taivasmaailmassa, joka on korkeampaa persoonallista sielunelämää capybarana – ei siis ikuista henkistä elämää. Taivasmaailma on ihmiselle lepoa, onnea, työskentelyä ja uuden, ylevämmän maanpäällisen elämän ihannoimista.
xxx/ellauri126.html on line 757: Tarvitaan myös izekuria: säännöllistä lepoa ja lueskelua sekä ajan varaamista kampaajalle ja taidenautinnoille.
xxx/ellauri130.html on line 236: En löytänyt lepoa kuin pienestä nurkasta pienen kirjan seurassa.Francois de SalesMKILL!
xxx/ellauri173.html on line 608: "Aaltoili eläimellinen valkeus lepoasennossa:

xxx/ellauri175.html on line 512: – Usein siellä, vanhassa linnassa, päivän metsästyksen ja väsymyksen jälkeen nousit usein pöydästä, Celian, koskematta yksinäiseen illalliseen – ja sitä edelsi soihdut, joiden uniset silmät kantoivat valoa vain tylsyydestä. , palasit huoneeseesi janoisena pimeyttä ja syvää lepoa.
xxx/ellauri201.html on line 151: Stig perusti Kippari-Kallena Forwärz! lehtiä ja ampui alas Munck-biljonäärejä kuin sorsia kuten sittemmin hinkuva hurrikolleegansa Wallenberg. Onxtää Stig muka joku kommari. LOL ei kyllä ole. Näille liberaaleille kapitalistisessa systeemissä sinänsä ei ole vikaa, jotkut ökyrikkaat ei vaan pysy aisoissa, koittaa monopolisoida ja tukahduttaa tervettä kilpailua. Vapaus on Stigille trustivapautta, kommunismi sama asia kuin kartelli. Juurikin näin, kz sivu 58 tarkempaa kuvausta Kallen poliittisesta kannasta. Rikosten leimaamista rikoxixi ei ole vasemmistolaista. Omaisuus ei ole rikos, se on vaaratonta lastentautia, lääkkeitä ei tarvita, vain lepoa ja paljon juotavaa.
xxx/ellauri280.html on line 87: Viihderomaanien ohella Bennett julkaisi merkittäviä realistisia elämänkuvauksia, kuten The Old Wives' Tale (1908) ja niin sanotun Clayhangerin trilogian (1910–1916). Hän hyödynsi kotiseutuaan kirjojensa materiaalina. Bennettin teosten suomennokset ilmestyivät aikansa halvoissa suosikkisarjoissa, kuten Otavan Tähtisarjassa. Novelli Naimisiin johtamassa, ilmestyi antologiassa: Seitsemäs "Hyvää yötä"!: hetki lepoa kunnes nukutte, toim. V. Hämeen-Anttila (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_H%C3%A4meen-Anttila), Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1940.
xxx/ellauri292.html on line 71: Paavali lausui häntä kuunnelleille mm. seuraavaa: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ne, jotka valvovat lihansa puhtautta, sillä he ovat Jumalan temppeleitä. Autuaita ovat ne, jotka ovat kieltäneet tämän maailman, sillä he ovat kelvollisia Jumalalle. Autuaita ne, jotka tottelevat Jumalan sanoja, sillä he saavat lohdun. Autuaita ne, jotka omaksuvat Jeesuksen viisauden, sillä heitä on kutsuttava Korkeimman lapsiksi. Autuaita ne, jotka ovat varjelleet kasteessa saamansa puhtauden, sillä he löytävät levon Isän ja Pojan kanssa. Autuaita ne, jotka ovat ymmärtäneet tiedon Jeesuksesta Kristuksesta, sillä he saavat olla valossa. Autuaita ne, jotka ovat hylänneet tämän maailman ulkonaiset asiat Jumalan rakkauden tähden, sillä he saavat tuomita enkeleitä ja heidät kirkastetaan Isän oikealla puolella. Autuaita ovat neitseiden ruumiit, sillä Isän Sana on heidän puolustuksensa Hänen Poikansa päivänä, ja he saavat nauttia lepoa iankaikkisesti.”
xxx/ellauri303.html on line 522: Juutalaisuus tunnustaa kuolemanjälkeisen elämän, mutta siellä ei ole kovinkaan kivaa, istutaan ringissä ja järsitään valaan pyrstöä. Jutkuilla ei ole yhtä tai systeemistä tapaa ajatella tuonpuoleisesta. Juutalaisuus painottaa ylivoimaisesti Olam HaZehia (tämä maailma) eikä Olam habaa ( tuleva maailma ), ja "tulevan maailman spekulaatiot ovat syrjäisiä juutalaisuuden valtavirran kannalta". Pirkon Avotissa (Isin etiikka) sanotaan, että "Yksi tunti katumusta ja hyviä tekoja tässä maailmassa on parempi kuin koko tulevan maailman elämä, mutta yksi tunti hengellistä lepoa maailmassa tulla on parempi kuin koko tämän maailman elämä", heijastaen sekä näkemystä elämän merkityksestä maan päällä että hengellistä lepoa, joka myönnetään vanhurskaille seuraavassa maailmassa.
xxx/ellauri356.html on line 274: Ja taas on halveksittava nainen, jolla on synkkä, rypistävä luonne ja tuottelias puheissa; nainen, joka on sekaisin suhteissaan miehiin tai kiistanalainen, tai joka pitää kiukuttelusta eikä pysty pitämään miehensä salaisuuksia tai on pahantahtoinen. Luonteeltaan ilkeä nainen puhuu vain valehdellakseen; jos hiän antaa lupauksen, hiän tekee sen vain rikkoakseen sen, ja jos joku uskoo hiäneen, hiän pettää hänet; hän on irstautunut, varas, moitittava, karkea ja väkivaltainen; hiän ei voi antaa hyviä neuvoja; hiän on aina huolissaan muiden ihmisten asioista ja sellaisista, jotka aiheuttavat vahinkoa, ja hoän on aina tarkkailemassa turhia uutisia; hiän rakastaa lepoa, mutta ei työtä; hiän käyttää sopimattomia sanoja puhuessaan mussulimiehelle, jopa aviomiehelleen; invectives ovat aina hänen kielensä päässä; hiän hengittää ulos pahaa hajua, joka saastuttaa sinut ja tarttuu sinuun senkin jälkeen, kun olet jättänyt hiänet.
xxx/ellauri410.html on line 905: Hänen kuuluisassa piirustuksessaan Täydellisyyden vuoresta suora nousupolku näkyy kahden sivutien reunustamana. Oikealla oleva, maallinen polku, osoittaa vaaransa: omistus, ilo, tieto, mukavuus, lepo. Samoin vasemmanpuoleinen merkitsee myös henkisen polun vaaroja: kunniaa, iloa, tietoa, lohtua, lepoa. Erityisen yllättävää on legenda keskuspolun portailla, oikealla, joka kuuluu: Ei mitään, ei mitään, ei mitään, ei mitään, ei mitään. Tämän kaavion huomautuksena kirjoittaja kirjoittaa: Se antaa varoituksia ja oppeja, sekä aloittelijoille että edistyneille, erittäin hyödyllisiä, jotta he tietävät kuinka päästä eroon kaikesta ajallisesta ja tulla raskaaksi hengellisestä ja pyssyttää äärimmäistä alastomuutta ja kangen vapautta, jota tarvitaan jumalalliseen siittoon. Jotkut hänen lyhyistä lauseistaan tiivistävät hänen oppinsa hyvin, kuten: "Kiertäkää kalunne solmuun, niin löydät mitä sydämesi kaipaa" ja "Rakkaus ei koostu suurten asioiden tuntemisesta, vaan suuresta alastomuudesta ja hässimyksestä rakkaansa suolessa."
41