ellauri002.html on line 566: Sitä leirin tytöt joukolla suri,

ellauri002.html on line 577: tuliaisiksi leirin?
ellauri014.html on line 476: Tässä kirjassa on kaikki hyvän naistenkirjan avainpiirteet, joskin kuolettavan unettavassa muodossa. HS:n TDLR leirin leffa-arvostelija joutuisi koomaan.
ellauri029.html on line 769: 6.12.2019 ulkoministeriön hyllytetty konsulipäällikkö Pasi Tuominen antoi haastattelun Helsingin Sanomille, jossa hän arvioi, että Haaviston päätös nimetä erityisedustaja al-Holin leirin suomalaisten avustamiseksi saattaisi olla lainvastainen. Hän arvioi, että ”ainakin hallintolakia” on rikottu. Samassa haastattelussa Tuominen syyttää Haavistoa pelolla johtamisesta. Julkisuuteen annettujen tietojen perusteella saa kuvan, että Haavisto on pyrkinyt peittelemään konsulipalvelupäällikkö Tuomisen siirtoon tähdänneitä toimia, jotka kuitenkin ilmeisesti ovat tosiasiassa tapahtuneet.
ellauri051.html on line 1414: 814 We pass the colossal outposts of the encampment, we pass with still feet and caution, 814 Ohitamme leirin valtavia etuvartioita, ohitamme hiljaisin jaloin ja varovasti,
ellauri060.html on line 1095: Sauli Rekelä kaatui ja katkaisi nilkkansa pimeässä omatekoisen isä-poika leirin karkuretkellä. Isä huutaa Ilm- Alexia auttamaan. Koko revohka Tuulan kaa jää aivan auki. Eikä selviä kenen piti vahtia Karoliina vainajaa. Runkkujussin takuulla. Koko juttu on elokuvallisesti enää historiallinen kuriositeetti, tuumii Ilta-Pulun Jyrki Laelma.
ellauri065.html on line 689: Loppukaneetissa Jaska tunnustaa että sen koko suku on paska, yhtään sotaveteraania. Juoppoja vankilalintuja ja vankileirin Lydia, Annikki Kallio. To the wall! Praise be. May the lord open. WTF-pommi-iskusta selvitään noudattamalla lajinomaista vittumaista käytöstä, kuluttamalla tuotteita ja palveluja. Niin aina.
ellauri082.html on line 588: Makkara: lähinnä Suomessa ja Saksassa yleisesti tunnettu huume. Oikeastaan makkara itse ei ole huume, mutta se on oivallinen huumeiden välittäjä. Tällaisia "huumekikkaroita" (ei mitään tekemistä paskan kanssa) löytää paljon pusikoista ja leirintäalueiden vessoista. Huumeita sisältäviä makkaroita on mahdoton tunnistaa muuta kuin maistamalla tai syöttämällä niitä puluille. Huumepitoiset makkarat aiheuttavat monia eri oireita riippuen sisällön määrästä, laadusta, väristä ja lajista.
ellauri097.html on line 812: No entä sit toi palvelusväkiruno? Se on aika surkean oloinen naisväen valitus tyyliin tilitalitilitalitittantaa kyllä torstai meitäkin lohduttaa. Siinä on joku savotan leirintäalueen emäntä joka miettii lähtiskö lätkimään lentojätkän fölissä kun on niin tylsä elämä. Ja päättää sitten järkevästi ettei riski olisi sen arvoinen. Kuukupin mielestä Frost osottaa tässäkin, että avioliitto, rakkaus ja muu sellanen on vaan institutionaalisesti säädeltyä väkisinmakuuta raakojen himokkaiden uittomiesten taholta. Me tulemme taas sinä tyttöni hoi! Varo voi ruiskahtaa! Vähän tässä Kuukupin paasauxessa on sen vanhan Rorschachin musteläikkävizin makua, että mixi näytätte sit mulle noin säädyttömiä kuvia.
ellauri131.html on line 118: Tenkku tosin raportoi, että ”suomalaisesta pataljoonasta ensisijaisesti toinen komppania osallistui Oredesin partisaanileirin tuhoamiseen”. Mutta mihin tyyppisiin muihin taisteluoperaatioihin nämä niin kutsutut takaa-ajokomennuskunnat (Jagdkommandos) osallistuivat, ei ilmene Tenkun muistinpanoista.
ellauri131.html on line 159: Nashtshin asemalla vangittiin ja ammuttiin 4 partisaania. Kromissa 4 puna-armeijalaista vangittiin ja ammuttiin kuljetuksen aikana. Suomalainen ryhmä osallistui likvidoimaan Woltshovin painanteessa partisaanileirin.
ellauri131.html on line 205: Suomalaiset raivasivat Hitlerin Saksalle ”elintilaa” idästä – inkeriläiset piti asuttaa suojaksi Neuvostoliiton hyökkäykselle. Virolainen Karl lähetettiin Suomeen salamurhaamaan Mannerheim. Keskitysleirin 93-vuotias ex-vartija joutuu nuoriso-oikeuteen Saksassa, leirillä oli myös suomalaisia poliittisia vankeja. Sota vei Lauri Lampulta veljen ja kodin, luotisuihku runteli terveyden - sotainvalidi odottaa 100-vuotispäiväänsä: ”Juhlitaan ilman raskaita muistoja”. Sairauksien runtelema ja ikäloppu Mannerheim makasi pitkiä aikoja vuodepotilaana Suomen kohtalon kriittisinä sotavuosina, paljastaa uutuuskirja. SUOSITTELEMME!
ellauri163.html on line 152: Hassuja lakeja. Jos mies potkaisee vaimon pihalle, niin se ei saa toisen miehen jälkeen ottaa sitä uudestaan, koska se on saastunut. Karta spitaalisia, ettei käy niinkuin Mirjamille. Muista mitä herra sinun jumalas teki Mirjamille, tiellä kun te Egyptistä läxitte. Pilvi siirtyi pois teltan yläpuolelta, ja Mirjam oli spitaalista valkoinen kuin lumi! Kun Aaron kääntyi Mirjamiin päin, hän näki, että tämä oli saanut spitaalin! Niin Mirjam pantiin karanteeniin leirin ulkopuolelle viikoxi, eikä kansa purkanut leiriä ennenkuin hänet oli tuotu takaisin.
ellauri196.html on line 884: Sitä lyödään lentoon notkealla kepillä parrun päältä, jonka tyvi on maassa ja latva noin puolentoista jalan korkuisella tuella ja johon se istutetaan savella kiinni. Noin kahdenkymmenen askeleen päähän parrusta on merkitty sen piirin raja, jonka sisälle hurnuksen on pudottava tai jonka sisällä se on pysäytettävä. Tämä piiri tahi maali on heittopuolelta tavallisesti kymmenestä kahteenkymmeneen jalkaan leveä, usein piirretään se syrjiltä laajemmaksikin kuin lyöntipuolelta, mutta päätä sillä ei ole, vaan on se pituudeltaan rajoittamaton, hurnusta saa lyödä niin etäälle kuin voimat riittää. Tämän piirin sisäpuolella täytyy pysäyttää tuo huimaa vauhtia lentävä kiekko suurilla puisilla lapioilla, joissa on lyhyet varret. Tuota pysäyttämistä sanotaan tappamiseksi. Jos hurnus putoaa tappamatta maahan piirin sisäpuolelle, niin lyönti oli hyvä, mutta jos otetaan kiinni tai putoaa kolmasti peräkkäin maahan maalin ulkopuolelle, täytyy lyöjän heretä lyömästä. Kummassakin leirissä on miehiä yhtä monta ja ne lyövät ja tappavat vuorotellen hurnusta. Jos nyt yhden leirin kaikki jäsenet ovat menettäneet lyöntioikeutensa kun hurnus joko on saatu kiinni tai on pudonnut maalin ulkopuolelle, niin laskevat he hyvät lyönnit yhteen ja siirtyvät sitten maalin puolelle ottamaan kiinni hurnusta.
ellauri203.html on line 391: Toisessa Puolan tasavallassa, jossa hän opiskeli Stefan Batoryn yliopistossa Wilnossa, hän kallistui aluksi oikeistolaisen endecja - ryhmän puoleen ja liittyi Iso-Puolan leirin jäseneksi; Myöhemmin hän tuki Puolan kommunistista puoluetta, josta hänet pidätettiin ja joutui oikeuden eteen. Neuvostoliiton hyökkäyksen Puolaan jälkeen hän jäi Neuvostoliiton liittämille alueille ja työskenteli kommunistisena funktionaalisena, asuen Lvivissä. Samaan aikaan hänen äitinsä ja sisarensa karkotettiin Siperiaan. Kun hän pakeni Moskovaan Saksan hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliittoon vuonna 1941, hänestä tuli yksi Puolan isänmaallisten liiton perustajista sekä sotakirjeenvaihtaja ja poliittinen komissaari Puolan armeijassa idässä. Tuolloin hän kirjoitti paljon neuvostomyönteistä propagandaa.
ellauri220.html on line 411: Kun Venäjällä seurattiin Ukrainan kehitystä, siellä ei jäänyt huomaamatta, että demokratiaan pyrkimisestä aiheutunut sekava tilanne vaikeutti maan siirtymistä markkinatalouteen vielä enemmän kuin Venäjällä. Ukraina jäi myös kahden leirin väliin. Se pyrki vähitellen katkaisemaan poliittisia ja taloudellisia suhteita Venäjään, mutta yhteistyö lännen kanssa ei pystynyt kuitenkaan täyttämään tätä aukkoa. Tämän seurauksena Ukrainasta tuli Moldovan jälkeen Euroopan köyhin maa. Vuoden 2021 korruptiotilastoissa Ukraina oli kyllä Venäjää vähän parempi mutta muun muassa Valko-Venäjän ja Albanian jäljessä.
ellauri245.html on line 537: Terbovenin Joosepilla oli koko Norjan suurin konttori. Jooseppi veljeili Quislingin kanssa eikä totellut muita naziveljiä kuin Aatua. Joosepilla ei ollut kovin paljon alaisina saxalaisia mutta se jaxoi vittuilla norjalaisille siviileille vaikka miehitysarmeijan komentaja koitti toppuutella. Rakensi keskitysleirin Levangeriin, vainosi vähiä juutalaisia ynnä teki paljon muuta pahaa. Kun loppupeleissä ei sitten mistään tullut mitään se räjäytti izensä ilmaan viluntorjuntabunkkerissa 50 kg latingilla dynamiittia. Se oli kaikkien aikojen parhaiten ansaittu Nobelin palkinto. Quisling kidutettiin kuoliaaxi vastoin Norjan silloisia lakipykäliä (viikinkiaikaan se olis ollut varmasti a-ok). Inter arma silent leges.
ellauri247.html on line 493: Hän ei mennyt enää kalliin taiteilijan ateljeehen ja unohti pian koko asian. Puoli vuotta myöhemmin han meni erääseen taidenäyttelyyn. Seinällä oli valtava, 21 metrin pituinen Vernetin historiallinen maalaus, joka esitti Adb-el-Kaderin leirin valtausta. Sen edessä tungeksi sankka ihailijajoukko jotka hahatellen osoittivat jotain hahmoa. Paroni meni myös tarkastelemaan kuvaa.
ellauri256.html on line 86: Yöllä he nukkuivat teltoissa, sytyttivät tulet leirin ympärillä. Ja aamulla he jatkoivat nälkäisinä ja vihaisina. Heitä oli monia: kuka voi laskea Jaakobin hiekan ja Israelin joukon? Ja jokainen toi mukanaan karjansa, vaimonsa ja lapsensa. Oli kuuma ja pelottava. Ja päivällä se oli kauheampaa kuin yöllä, koska päivällä oli valoa sillä kultaisella ja tasaisella valolla, joka muuttumattomuudessaan on pimeämpi kuin yön pimeys.
ellauri256.html on line 147: Ja tapahtui kymmenentenä päivänä, ja katso, nainen tuli ulos teltasta ja kulki alasti leirin läpi. Israel ryömi hänen perässään hiekalla ja suuteli hänen jalanjälkiä. Ja nainen sanoi: "Hajottakaa Jumalasi alttarit ja rakentakaa uhrikukkuloita Baal Pegorille, sillä hän on tosi Jumala." Ja Israel tuhosi Jumalansa alttarit ja rakensi uhrikukkuloita Pegorille Baalille. Ja nainen meni seurakunnan majaan, mutta majan sisäänkäynnin edessä makasi Pinehas, Eleasarin poika. Ja nainen ei uskaltanut mennä tabernaakkeliin, vaan sanoi: "Miksi makaat täällä, niinkuin erämaan koira? Tule luokseni telttasi ja makaa minun kanssani." Ja hän sanoi: "Lyö tuota miestä!" Ja Simri, Salun poika, Simeonin sukukunnan pää, tuli ulos ja potki Piinehasta jalallaan. Ja nainen meni telttaan. Ja Simri, Salun poika, seurasi häntä. Ja se oli illalla. Ja katso, Piinehas, Eleasarin poika, nousi ja meni telttaan makaamaan naisen kanssa. Ja Israel näki, että Piinehas oli tulossa, ja erosi hänen edessään. Ja Piinehas meni telttaan, ja hänen kädessään oli keihäs. Ja katso, nainen makasi alasti vuoteella, ja hänen päällänsä oli Zimri, Salun poika, alasti. Ja Piinehas, Eleasarin poika, löi häntä keihällä ristiluuhun ja lävisti hänen kohtunsa ja naisen kohtuun, ja keihäs lävisti sohvaan. Silloin Piinehas kaatoi teltan ja näki Israelin naisen ja Simrin, Salan pojan alasti ja naulattuna vuoteeseen, ja ulvoi ja itki. Ja Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, ylimmäinen pappi, meni ja meni makaamaan seurakuntamajan ovelle. Ja Israel näki naisen ja Simrin, Salan pojan, alasti ja naulattuna vuoteeseen, ja itki ja valitti. Ja Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, ylimmäinen pappi, meni ja meni makaamaan seurakuntamajan ovelle. Ja Israel näki naisen ja Simrin, Salan pojan, alasti ja naulattuna vuoteeseen, ja itki ja valitti. Ja Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, ylimmäinen pappi, meni ja meni makaamaan seurakuntamajan ovelle.
ellauri256.html on line 153: Ja Israel meni demonisen Mooseksen luo ja sanoi hänelle: "Kuka ruokkii meille lihaa ja antaa meille vettä juotavaksi? meidät tähän erämaahan, kuollaksemme täällä meidän ja karjamme puolesta? Mutta sinä et tuonut meitä maahan? joka virtaa maitoa ja hunajaa. Emme mene, ei, emme mene." Ja vastauksena Mooses, puhuen Jumalan kanssa, taisteli lavalla, hänen suustaan ​​löi vaahtoa ja kiroili käsittämättömiä sanoja. Ja ylimmäinen pappi Aaron nousi ja sanoi Leevin heimon pojille: "Vedä miekkasi ulos ja menkää leirin läpi." Ja Leevin heimon pojat vetivät miekkoja ja kulkivat leirin läpi, ja kaikki, jotka seisoivat tiellä, tapettiin.
ellauri266.html on line 398: Arkeologi Cornélius kaivaa muinaista ihmiskaupunkia. Tiedostamaton laboratoriohenkilö toistaa rodun muistista tapahtumia, jotka johtivat ihmissivilisaation kaatumiseen: ihmiset kesyttivät apinoita ja käyttivät niitä lopulta palvelijoina. Kun apinat oppivat puhumaan, aivolaiskuus valtasi ihmiset. Apinat valtasivat vähitellen ihmisten kodit ja ajoivat ihmiset leireille kaupunkien ulkopuolelle. Lopullisessa muistissa apinat hyökkäsivät viimeisen ihmisleirin kimppuun kantaen vain ruoskoja.
ellauri269.html on line 123: 31 Niin tuli tuuli Herralta ja ajoi peltokanat merestä, ja hajoitti ne leiriin, täältäpäin päiväkunnan matkan, ja sieltäpäin päiväkunnan matkan leirin ympärille, liki kahta kyynärää korkialle maan päälle. 32 Niin nousi kansa koko sinä päivänä, ja koko sinä yönä, ja koko toisena päivänä, ja kokosi peltokanoja, ja se, joka vähimmän kokosi, hän kokosi kymmenen homeria, ja he leivittivät ne kohta ympäri leiriä. 33 Koska liha oli vielä heidän hammastensa välillä, ja ennenkuin se tuli kuluneeksi, julmistui Herran viha kansan päälle, ja Herra löi heitä vizauxella, 34 Josta se paikka kutsutaan Himohaudaksi (Kibrot-Hattaava); sillä siihen on haudattu himoitseva kansa. 35 Ja kansa matkusti Himohaudoilta Hatserotiin ja pysähtyi Hatserotissa.
ellauri269.html on line 407: Nää keskitysleirit ovat paras paikka örkeille, notmiille joita blondit waspit mezästävät luppoaikoina. Joku niistä tappoi epähuomiossa Jainan veljen Därekin. Isengaardin eipäskun Isis-leirin pikku örkkiperhe näyttää surkealta. Pitäiskö ne päästää pois KZ leiristä? Höh! Älä tuhlaa niihin sääliä!
ellauri270.html on line 108: Kwai-joen silta. 1957 | Ikäraja: 13+ | 2 t 41 min | Draamat. Eeppinen tarina sijoittuu 2. maailmansodan aikaiseen japanilaiseen vankileiriin, jossa brittivankien pitää rakentaa silta leirin mielialan vahvistamiseksi. Pääosissa: William Holden, Alec Guinness, Jack Nicholson, Hannu Salama. Julkaisupäivämäärä 13.09.2015 19.15
ellauri270.html on line 112: Tarinan ensimmäiset käänteet ovat kirjallisia. Elokuvan ensimmäinen esikuva on sotavankina viruneen John Coastin vankileirin elämää ja pakkotyötä kuvannut kirja Kuoleman rautatie, joka ilmestyi vuonna 1946. Sen pohjalta ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti vuonna 1952 ilmestyneen, fiktiivisen romaanin. Viisi vuotta myöhemmin David Lean ohjasi Boullen romaaniin perustuvan menestyselokuvan, joka jäi maailman kollektiiviseen muistiin. Elokuva ei kuitenkaan ole Kwai–jokea nähnytkään. Itse asiassa sen nimistä jokea ei ole olemassakaan.
ellauri270.html on line 139: Kwai-joen sillasta tehdyn fiktion ytimessä on periksiantamattoman ja periaatteellisen yläluokkaisen britin eversti Nicholsonin ja vankileirin japanilaisen komentajan eversi Saiton henkinen taistelu johtajuudesta. Elokuvassa hahmoja esittävät Alec Guiness ja S.I. Hayakawa.
ellauri270.html on line 182: Eversti Saito, leirin komentaja (S.I. Hayakawa) kertoo uusille vangeille, että he kaikki, jopa upseerit, työskentelevät rautatiesillan rakentamisessa Kwai-joen yli , joka yhdistää Bangkokin ja Rangoonin.
ellauri278.html on line 318: Vanhasta venäläisestä kat, katun (leirintäpaikka, leiri, leiri).
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri279.html on line 388: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau syytti Solženitsyniä leirin "kirjallisesta varkaudesta" viitaten kopioon niin sanotun "Vetrovin irtisanomisen" nimikirjoituksesta, joka on päivätty 20. tammikuuta 1952. Syytösten syynä oli itse Solženitsynin kuvaus Gulagin saariston toisen osan 12. luvussa prosessista, jolla NKVD-upseerit rekrytoivat hänet tiedottajiksi (salanimellä "Vetrov"). Solženitsyn korosti myös, että ollessaan virallisesti värvätty, hän ei kirjoittanut yhtäkään irtisanomista. Jopa tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach, joka kirjoitti kirjan Solženitsynin maanpetokierre KGB:n 5. osaston määräyksestä, ei pitänyt mahdollisena käyttää tätä Arnaun hankkimaa "asiakirjaa". Solženitsyn toimitti lännen lehdistölle näytteitä käsikirjoituksestaan ​​käsinkirjoituksen tutkimista varten, mutta Arnau kieltäytyi suorittamasta tutkimusta. Arnauta ja Rzezachia syytettiin puolestaan ​​yhteyksistä Stasiin ja KGB:hen, joiden viides osasto osana Operation Spideriä yritti häpäistä Solženitsyniä.
ellauri281.html on line 317: Vanhasta venäläisestä kat, katun (leirintäpaikka, leiri, leiri).
ellauri294.html on line 690: Vuonna 1873 metodistit muodostivat ensimmäisen Chautauquan, Lakeside Chautauquan Ohion Erie-järvellä. Vuonna 1874 metodistipiispaministeri John Heyl Vincent ja liikemies Lewis Miller järjestivät New York Chautauqua Assemblyn leirintäalueella Chautauqua Laken rannalla New Yorkin osavaltiossa. Kaksi vuotta aiemmin Pyhäkoululehden toimittaja Vincent oli alkanut kouluttaa pyhäkoulun opettajia ulkoilmakesäkoulussa. Tapaamisten suosio kasvoi. Vincentin ja Millerin perustama organisaatio tunnettiin myöhemmin nimellä Chautauqua Institution. Monet muut itsenäiset Chautauquat kehitettiin samalla tavalla.
ellauri316.html on line 316: Venäläinen historian vääristelijä, kollaboraatioon toisen maailmansodan aikana erikoistunut Boris Kovalyov on huomauttanut, että "kirjailija vääristeli monia tosiasioita" teoksessaan. Professori Boris Kovaljovin Novgorodin yliopistosta mukaan jotkut syvästi uskonnolliset venäläiset houkuttuivat tukemaan saksalaisia vapauttajina "jumalattomasta bolshevismista" sen jälkeen, kun saksalaiset olivat suorittaneet "sydämet ja mieli" -kampanjan. Kolmekymmentäkaksivuotias vanki Boris Kovaljov seisoo sellissä toisessa rangaistuslaitoksessa Krasnojarskin ulkopuolella. Se tunnetaan korkean turvallisuuden miesten vankileirinä numero 5, ja se on tarkoitettu vangeille, joilla on useita vakavia vakaumuxia. Kovaljov päätyi sinne saatuaan kahdeksan vuoden tuomion uskonnon huumekaupasta kansalle, mutta hänet vapautettiin kaksi ja puoli vuotta etuajassa hyvän käytöksen ja urheilu- ja kulttuuritoimintaan osallistumisen vuoksi.
ellauri316.html on line 344: Juri Timofejevitš Galanskov (venäjäksi: Ю‌рий Тимофе‌евич Галанско‌в; 19. kesäkuuta 1939 – 4. marraskuuta 1972) oli venäläinen runoilija, historioitsija, ihmisoikeusaktivisti ja toisinajattelija. Poliittisista toimistaan, kuten samizdat -almanakan perustamisesta ja toimittamisesta, hänet vangittiin vankiloissa, leireissä ja pakkohoitopsykiatrisissa sairaaloissa ( Psikhushkas ). Hän kuoli työleirillä. Länteen tuolloin saapuneiden kertomusten mukaan vuotavasta mahahaavasta kärsinyt Galanskov ei saanut sairaanhoitoa vankeutensa jälkeen, ja hänelle ruokittiin vankilassa suolakalaa ja mustaa leipää. Hän kuoli sen jälkeen, kun toinen vanki, jolla ei ollut pätevyyttä leikkaukseen, leikkasi häneltä mahahaavan. Leikkauksen jälkeen leirin hallinto kieltäytyi siirtämästä häntä sairaalaan tai sallimasta pätevien lääkäreiden käydä hänen luonaan. Ennen kuolemaansa Galanskov onnistui hiipimään kotiin kirjeen kanssa jossa sanottiin: "He tekevät kaikkensa nopeuttaakseen kuolemaani."
ellauri328.html on line 129: Suum cuique toimii Mustan Kotkan ritarikunnan (saksa: Hoher Orden vom Schwarzen Adler; perustettu vuonna 1701), Preussin kuningaskunnan korkeimman ritarikunnan tunnuslauseena. Motto on edelleen käytössä nazeilla Saksassa – sotilaspoliisin (Feldjäger) tunnuksella ja yhdessä Berliinissä toimivan vapaamuurarien Black Eagle Lodgen (saksaksi: Johannisloge Zum schwarzen Adler) kanssa. Ilmauksen yleinen saksankielinen käännös – Jedem das Seine – kirjoitettiin kyynisesti natsien Buchenwaldin keskitysleirin pääportille, mikä johti siihen, että lause on suosittu taas nyky-Saksassa.
ellauri328.html on line 136: Vuonna 1937 natsit rakensivat kyynisesti Buchenwaldin keskitysleirin vain 7 km:n päähän Goethen Weimarista, Saksasta. Motto Jedem das Seine asetettiin leirin pääsisäänkäynnin porttiin. Portit suunnitteli Franz Ehrlich, Bauhausin taidekoulun entinen oppilas, joka oli ollut vangittuna leirillä kommunismin vuoksi. Vähän samankuuloinenhan se onkin mutta silti eri kuin kommunistien vaalilause. Kommarithan ei vaan anna vaan myös ottavat.
ellauri331.html on line 292: Tolokunkonnikova kertoi vuonna 2016, että sivustolla on noin 2,2 miljoonaa kävijää kuukaudessa, mikä tekee siitä pienemmän kuin jotkut muut venäläiset riippumattomat tiedotusvälineet, mutta Tolokunkonnikova etsii tapoja laajentaa sivustoa. Hän on sanonut, että poliittisten paineiden vuoksi joukkorahoituksen kaltaiset vaihtoehdot eivät ole Mediazonan käytettävissä, koska pelätään, että valtio joutuisi kostamaan rahoittajia vastaan. Sivusto rahoitetaan tällä hetkellä pääasiassa lahjoituksilla ja Aljohinan ja Tolokunkonnikovan pussy-esiintymisistä kertyneillä p-palkkioilla. Esimerkkejä ovat The Guardianin maaliskuussa 2015 julkaistu tarina useiden poliisin pidätettyjen ihmisten selittämättömistä kuolemista syrjäisellä Siperian alueella ja heinäkuun 2015 tarina Miami Vicessä, jossa Mediazona puhui entiselle vangille vankileiristä lähellä Gorlovkan kaupunkia Ukrainassa. Haastattelussa kerrottiin tapauksesta syyskuussa 2014, kun Venäjä-mielisen separatistisen Donetskin kansantasavallan joukot valtasivat vankileirin ja vapauttivat vangit (läppä läppä).
ellauri333.html on line 532: Gazan selkkauxessa varhain ryntäsi paikalle Suella Braverman, joka on päättänyt olla kovan oikeiston ehdokas Rishi Sunakin seuraajaksi. Hänen valitsemansa pelikirjan ovat kirjoittaneet Donald Trump ja Steve Bannon. Taktiikka on yksinkertainen: valitse kulttuurisota-aihe, joka ajaa ihmiset erilleen, ja kruunaa itsesi toisen taistelevan leirin johtajaksi. Siksi hän sanoi, että monikulttuurisuus oli epäonnistunut, että Iso-Britannia kohtasi muuttoliikkeen "hurrikaanin" ja että kodittomuus oli elämäntapavalinta – jokainen niistä provokaatioista, joiden tarkoituksena oli tehdä hänestä nationalistisen populismin lipunkantaja Väkisin Yhdistetyssä Kuningaskunnassa. In Hartford, Heresford and Hampshire, hurricanes hardly ever happen.
ellauri335.html on line 369: Joopa joo. Demokratia vittuun. Reijo Mäki on umpiluupää persu. Kova luu. Luu kurkkun! Kikherne- ja soijaruokavalio, jota noudatti myös meisseliin kompastunut William Pokhlebov, panee suolet koville. Enkö tietäisi! Repan pahixet on antifa-leirin hyvixet, ja kääntäen. Oikein vai vasein? Iso kiltti jätti tietäköön. Jospa ne on pahixia kaikki, samoja karvakäsiä? Niin tuumivat ainakin Allah ja Jehova, jotka ovat Husserlin fenomenaalisessa logiikassa sama henkilö. Fiba tuli tehtyä, myöntää Darwinkin. Väärin valizi luonnonvalinta.
ellauri352.html on line 448: König liittyi NSDAP: hen 1. syyskuuta 1939 ja oli Waffen-SS: n jäsen kesäkuun 1943 puolivälistä lähtien. Luultavasti tässä vaiheessa hänet siirrettiin Auschwitzin ja Auschwitz-Birkenaun pääleirille leirin lääkäriksi. Naisleirillä hän osallistui myös vankien valintaan kaasukammioihin, joissa heidät sitten murhattiin. König suoritti myös näennäislääketieteellisiä sähköiskuhoitoja sairaille naisvangeille. Loppukesästä 1944 Königistä tuli Auschwitz-Monowitzin leirinlääkäri Horst Fischerin seuraajana. Osana Auschwitzin keskitysleirin evakuointia König lähetettiin Mittelbaun keskitysleirin kautta Neuengammen keskitysleirille tammikuussa 1945, jossa hän työskenteli jälleen leirin lääkärinä.
ellauri352.html on line 452: Erwin - Oskar Ding-Schuler (s. 19. syyskuuta 1912 Bitterfeldissä ; † 11. elokuuta 1945 Freisingissä ) oli saksalainen SS-Sturmbannführer ja Buchenwaldin keskitysleirin ensimmäinen leirilääkäri. Mitätön Heinrich Ding oli adoptoinut vuonna 1915 Carl Freiherr von Schuler -nimisen siirtomaalääkärin aviottoman pojan. Syyskuussa 1944 Ding-Schuler muutti sukunimensä "Schuleriksi". Kauan ei se kerinnyt siitä ilostella. 25. huhtikuuta 1945 Yhdysvaltain joukot pidättivät Ding-Schulerin ja teki sille itsemurhan vankisellissä 11. elokuuta 1945.
ellauri352.html on line 460: Eugen Kogon syntyi juutalaisen lääkärin aviottomana pojana, joka kuoli vain kaksi vuotta syntymänsä jälkeen. Buchenwaldissa Otto Kippin ja Ferdinand Römhildin neuvosta Kogonista tuli toukokuussa 1943 lääkintävirkailija keskitysleirin lääkärille Erwin Ding-Schulerille, joka johti Buchenwaldin keskitysleirin lavantautikoeasemaa. Omien lausuntojensa mukaan Kogon pystyi rakentamaan työnsä kautta lähes luottamuksellisen suhteen Ding-Schuleriin. Ding-Schuler pelasti Kogonin hengen 8. huhtikuuta 1945 salakuljettamalla hänet ulos Buchenwaldista simpanssilaatikossa ja viemällä hänet kotiinsa. Kogon odotti laatikossa ensisijaisesti uuden yhteiskunnan rakentamista - EU:ta, jossa Kogonin käsityksen mukaan tulisi yhdistää kristinusko ja sosialismi. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet suurelta osin eristäytyneenä Königstein im Taunusissa, missä hän kuoli jouluaattona vuonna 1987. Kogon oli naimisissa lapsuudenystävänsä Margarethe Langin (1902–1989) kanssa vuodesta 1927. Avioliitosta syntyivät lapset Alexius, Michael ja Cornelia.
ellauri371.html on line 350: Kaikki sanomalehdemme kattavat kaikki mahdolliset suunnat. Marxismi-Leninismi, aristokraattinen, tasavaltalainen, vallankumouksellinen, natsionalnogo, jopa anarkkinen, kunnes tietysti siellä on kauan eläköön perustuslaki. He ovat kuin intialainen jumala "Vishnu" jolla on sata käsivartta, joista jokainen tuntee minkä tahansa yleisön pulssin mielipiteitä. Kun pulssi nopeutuu, nämä kädet liikkuvat kunnes on mielipide tavoitteemme suuntaan, koska kerran innostunut subjekti menettää järkeilynsä ja on helposti altis ehdotukselle. Ne tyhmät, jotka haluavat, luulevat toistavansa leirinsä sanomalehden mielipidettä, mut oikeasti toistaa meitin mielipiteemme tai sen, mitä meistä on toivottavaa. Kuvittelevat, että he seuraavat urua heidän puolueensa, he seuraavat lippua kuha postitamme sen heille.
ellauri372.html on line 197: Heinäkuun lopussa 1941 vanki pakeni leiriltä, minkä seurauksena leirin apulaispäällikkö, SS - Hauptsturmführer Karl Fritzsch valitsi kymmenen miestä nälkään kuolettavaksi maanalaiseen bunkkeriin estääkseen muita pakoyrityksiä. Kun yksi valituista miehistä, puolalainen Franciszek Gajowniczek, huusi: "Vaimoni! Lapseni!" nousi Kolbe vapaaehtoisesti ottamaan hänen paikkansa.
ellauri372.html on line 334: Caesar saavutti varhaisia ​​voittoja myöhemmässä sisällissodassa kukistamalla Pompeuksen armeijan Italiassa ja Espanjassa, mutta myöhemmin hänet pakotettiin vetäytymään Kreikkaan. Elokuussa 48 eaa. Pompeuksen ollessa takaa-ajossa Caesar pysähtyi Pharsaloksen lähelle ja perusti leirin strategiseen paikkaan. Kun Pompeiuksen senaattorijoukot joutuivat Caesarin pienempään armeijaan, ne tuhottiin kokonaan ja Pompeius pakeni Egyptiin.
ellauri378.html on line 261: Ei kenenkään kanssa. Kyse on vain tarinasta, jota kerrottiin leirinuotiolla Lähi-idässä. Joku kirjoitti tarinan muistiin ja se päätyi raamattuun. Koomista on se, että joku meidän aikanamme ottaa nämä... Lue lisää »
ellauri381.html on line 455: Roy Medvedev kritisoi Solženitsyniä huomauttaen, että "hänen nuori ortodoksinen marxismi ei kestänyt leirin koettelemuksia, mikä teki hänestä antikommunistin. Et voi puolustella itseäsi ja epävakauttasi halventamalla "leirien kommunisteja", esittämällä heitä sitkeästi ortodokseina tai pettureina vääristäen samalla totuutta. Ei ole kristityn arvoista, millaisena Solženitsyn pitää itseään, ihailla ja pilkata vuosina 1937-1938 teloitettuja.
ellauri381.html on line 481: Saapuessaan uuteen paikkaan A.I. Solženitsyn nimitettiin "tuotantopäälliköksi". Kommentoimalla tätä nimitystä hän kirjoittaa: "Ennen minua täällä ei ollut sellaista asemaa." Osoittautuu, että se on luotu erityisesti häntä varten. Tältä osin hän ei asunut kaikkien vankien kanssa leirin kasarmissa, vaan niin sanotussa "friikkien huoneessa", jossa hänen kanssaan asui vielä viisi "tyhmää" (kuten "lämpimiä paikkoja" miehittäviä vankeja kutsuttiin. leireillä). Uudessa tehtävässään A.I. Solženitsyn ei viipynyt kauan. Leirin päällikkö vaihtui, henkilöstömuutokset alkoivat, ja "toisella viikolla", kirjoittaa Aleksanteri Isaevich, "minut karkotettiin häpeällisesti yleiseen" työhön." Joten hänestä tuli taidemaalari. Kuitenkin "häpeästä" huolimatta hänet jätettiin "friikkien huoneeseen". Sitten hänet siirrettiin joko puusepiksi tai parkettilattiatyöntekijäksi.
ellauri381.html on line 509: "Ekibastuzin leiri", kirjoittaa A.I. Solženitsyn, luotiin vuosi ennen saapumistamme - vuonna 1949, ja kaikki täällä kehittyi samalla tavalla kuin ennenkin, kuten se tuotiin leirin vankien ja viranomaisten mieleen. Paikalla oli komentaja, apulaiskomentaja ja kasarmin vanhimmat, toiset nyrkillä, toiset irtisanoen, jotka ahdistelivat alamaisiaan. Siellä oli erillinen idioottien parakki, jossa kokonaisten esineiden ja joukkueiden kohtalo päätettiin ystävällisesti limivuorilla ja teen äärellä. Jokaisessa kasarmissa oli (suomalaisten kasarmien erityisrakenteen ansiosta) erillisiä ”hyttejä”, joissa oli arvoltaan yksi tai kaksi etuoikeutettua vankia. Ja järjestyksenvalvojat löivät minua niskaan, työnjohtaja löi minua kasvoihin, ja esimiehet löivät minua ruoskailla. Ja ylimieliset suurenaamaiset kokit tulivat. Ja kaikki yksityiset kaupat valtasivat vapautta rakastavat valkoihoiset. Ja ylipäällikön paikat valtasi joukko roistoja, joita kaikkia pidettiin insinööreinä. Ja tiedottajat toimittivat säännöllisesti ja rankaisematta irtisanomisensa operatiiviselle yksikölle. Ja vuosi sitten, joka alkoi teltoilla, leirillä oli jo kivivankila - se ei kuitenkaan ollut vielä valmis ja siksi jonon rangaistusselliin jo annettuun määräyksellä joutui odottamaan kuukausi tai kaksi - laittomuutta ja siinä kaikki.
ellauri381.html on line 513: Kesällä 1951 leiriin saapui noin kaksituhatta banderölliä, vankien kokonaismäärä oli viisi tuhatta. A.I.Solzhenitsynin mukaan heti tämän jälkeen alkoi tiedonantajien metsästys ja murha-aalto pyyhkäisi läpi leirin... (Mistä hän tiesi informanttien metsästyksestä? banderöllitkö vasikoivat?).
ellauri381.html on line 515: Tammikuussa raivostui suuri joukko leirivankeja, jotka rauhoittuivat, kuten Solženitsyn kirjoittaa, aseistettujen konepistoolien toimesta. Solženitsyn ei osallistunut tähän yhteenottoon leirin hallinnon kanssa. Mutta heti kun kaikki rauhoittui, ja seuraavana päivänä, kun vangit menivät töihin, Solženitsyn katosi leiristä.
ellauri381.html on line 531: Kuten selviytyneiden "salaliittolaisten" oikeudenkäynnissä kävi ilmi, itse asiassa Karagandan lähellä sijaitsevan Peschanyn leirin vangit aikoivat 22. tammikuuta 1952 vedota leirin johtoon vaatimalla pidätysjärjestelmän parantamista. Mutta Solženitsynin "Vetrovin" vasikoimisen vuoksi he kohtasivat konekivääritulen. Monet heistä tapettiin, eloonjääneet saivat 25 vuoden vankeusrangaistuksen.
ellauri381.html on line 533: L. Sammutin, julkaisun kirjoittaja, joka oli vangittuna Special Bladessa Solženitsynin kanssa isänmaan maanpetoksesta sodan aikana, jonka tanskalaiset luovuttivat Smershin käsiin ja Hruštšov rehabilitoi, kertoo todistajana Ivan Megelin nolosta lopusta (joka " avautui" liikaa Vetrovin edessä, tietäen varmasti, että tästä ilmoitettaisiin viranomaisille ja ilmeisesti omien päämääriensä, no esimerkiksi koston kolmen "Bendera-jäsenen" sorron vuoksi. - Malkush, Kovlyuchenko ja Romanovich): tapettiin hiljaisella laukauksella päähän, koska se uhkasi leirin johdon salaisen informaattorin Solženitsynin paljastumista.
ellauri381.html on line 535: Solženitsyn piilotettiin kiireellisesti sairaalaan. ”Tämä”, hän kirjoittaa, ”oli viimeinen päiväni prikaatinjohtajana, ja minulla oli nopeasti kasvava, pitkälle edennyt kasvain, jonka leikkausta olin pitkään lykännyt aikaan, jolloin se olisi leirin mukaan ”kätevää”. Tammikuussa ja varsinkin nälkälakon kohtalokkaina päivinä kasvain päätti minulle, että nyt on sopivaa, ja kasvoi melkein tunnin välein. Heti kun kasarmi avattiin, näytin itseni lääkäreille ja minut määrättiin leikkaukseen. Myöhemmin hän kirjoitti: "Menen tammikuun 29. päivänä sairaalaan syöpäleikkaukseen."
ellauri381.html on line 537: Jos A.I. Solženitsyn oli lukutaidoton henkilö, voisi olettaa, että hän ei kiinnittänyt huomiota kasvavaan kasvaimeen pitkään aikaan, mutta on uskomatonta, että se ei kiinnittänyt yliopistokoulutuksen saaneen henkilön huomiota, joka tiesi mitä syöpä on, varsinkin kun se roikkui näkyvillä aivan silmien alla. Hänen sanojensa sisäinen epäjohdonmukaisuus on myös silmiinpistävää: toisaalta hän kirjoittaa, että kasvain ilmestyi "kauan sitten" ja luonnehtii sitä "laiminlyödyksi", mikä tekee selväksi, että se ei pitkään aikaan aiheuttanut hänelle huolta. Toisaalta hän väittää, että se kasvoi "nopeasti", ja leirin mellakan aikana se alkoi kasvaa "melkein tunnin välein". Kuitenkaan niiden muutaman päivän aikana, jolloin leirin levottomuudet jatkuivat, ei huolta aiheuttanut kasvain saanut hälyttäviä mittasuhteita.
ellauri381.html on line 545: Toinen tosiasia. Osoittautuu, että ennen vuoden 1952 tapahtumia Aleksanteri Isaevich meni yhden leirinumeron alle ja sairaalasta poistumisen poistumisen jälkeen toisen alle. "Kävin läpi koko Ekibastuzin numerolla Shch-232, mutta viime kuukausina he käskivät minut vaihtamaan Shch-262:een. Otin nämä numerot salaa pois Ekibastuzista ja pidän ne nyt." Kuuluiko uusi numero B.A Kornfeldille?
ellauri381.html on line 547: Kolmas fakta. Jos Aleksandr Isaevich olisi leirin mellakan aikana todella joutunut mustalle listalle, niin sairaalasta palattuaan häntä olisi odottanut yleinen työ. Kuitenkin, kuten kirjoittaa N.A. Reshetovskaja: "Sanya alkoi oppia puusepäntyötä, mutta hänellä ei ollut aikaa hallita sitä unelmansa mukaan: hänet siirrettiin valimoon." Vielä tärkeämpää on se, että vuosina 1952-1953. hän oli yksi harvoista vangeista, jotka saivat palkan: osa tuloista meni leirille, "mutta loput 30-10% kirjattiin edelleen vangin henkilökohtaiselle tilille, ja vaikka ei kaikki näistä rahoista, mutta osa siitä (jos et ollut hyvä missään, et ollut syyllinen, ei ollut myöhässä, et ollut töykeä, et pettänyt esimiehiä) kuukausittaisten lausuntojen mukaan oli mahdollista siirtää uuteen leirivaluuttaan - joukkovelkakirjoihin, ja nämä joukkovelkakirjat saatettiin kuluttaa."
ellauri381.html on line 565: Mutta palataanpa "Vasikan" "päätekstiin": "Syksyllä 1953", kirjoittaa Aleksanteri Isajevitš, "näytti hyvin paljon siltä, ​​että eläisin viimeisiä kuukausiani... Kaikki leirin ulkoasuni uhkasi mennä kesken. ulos pääni kanssa. Se oli kauhea hetki elämässäni: kuolema vapautumisen kynnyksellä ja kaiken kirjoitetun kuolema, kaikki siihen asti elämisen merkitys... En voinut välttää työskentelyä koulussa näinä lääkäreiden lupaamana viimeisinä viikkona. , mutta iltaisin ja öin kivusta unettomina kiiruhdin kirjoittamaan pieniä ja pieniä muistiinpanoja ja rullasin useita paperiarkkeja putkiksi ja työnsin putket leveäkaulaiseen samppanjapulloon. Hautasin pullon puutarhaani - ja uudenvuodenaattona 1954 menin Taškentiin kuolemaan." Samanlaisen kuvan A.I. Solženitsyn maalaa myös Saaristossa.
xxx/ellauri081.html on line 186: Ilkeän ja sivistymättömän näköinen Mengeleleirin ämmä Hallgren käy teeveessä käsirysyä kuikelon Kristerssonnin kanssa (M) kun maan rokotuxet takeltelevat. Britit ja jopa Tanska ajaa ohi. Hallgren erehtyy halveximaan vielä sivistymättömämpiä somettajia jotka ei osaa edes kirjottaa omaa nimeä. Nu blev det visst riktigt dålig stämning där.
xxx/ellauri081.html on line 428: Arne Alligaattorista tuli mieleen Aarne Ranta. Han har ingen dator han bor ju i djungeln, dvs Göteborg. Aarne Ranta ei pitänyt Aarne Alligaattorista. Huonosilmäinen ja kiltinoloinen mutta ikävä kyllä jotenkin uskovainen. Mikä pahinta, se tykkäsi thai-ruuasta. Aina piti laapustaa siihen samaan thai-ravintolaan syömään pahaa thai-ruokaa. Sen pojatkin on jostain vanhan testamentin kirjasta. Niillä oli yhden huoneen koirankoppi Nilkin kesäsiirtolassa. No tän kaiken mä oon kai jo kertonut, juolahti vaan mieleen taas. Vai olinko? Aarnen vaimo Pihla paistoi pannulla kampasimpukoita niiden keltaisen Göteborgin professoritalon kaakeloidussa teräskeittiössä. Kasarit koon mukaan seinälle ripustettuina. Pihla oli pätevämpi Aarnea, ja ehkä hyvätuloisempi myös. Aarne oli syystä siitä mustasukkainen. Nilkin keskittymisleirin virkanaiset kehui kukin izeään saunan lauteilla aika kuplixi. Siellä vallizi hiljainen mutta tiukan verinen statuskilpailu. Seija istui kylmällä alimmalla lauteella yhteiskunnan tuilla. Hänet sanottiin irti! Pihlan sisaruxet kuiskivat saunan lavoilla, tarkoittaen rouva nilkkiä, joka ei tehnyt enää muuta kuin poimi hehtolitroittain mustikoita kesällä. "Kaikki minun sisaruxeni ovat kyllä hyvissä naimisissa ja töissä, kukaan ei ole työtön," Pihla vielä teroitti. Tampereen talousalueelta terkkuja. Nilkin johdolla pelattiin Toiskan seurakunnan aidatuilla kentillä koripalloa ja lentistä. (Ne pelasivat, ei toki me.) "Rahnaa" sanoo nilkki tukka silmillä ja silmät viirussa manselaisittain luihunlaihan nenän kautta haiveniset posket viinan ahavoittamina.
xxx/ellauri084.html on line 94: Suuri osa varsinkin humanitaarisin perustein (mukaanlukien perheperusteet) Suomeen tulevista on kotoisin paimentolaiskulttuureista, joissa palkkatyö on tuntematon käsite, ja joissa aika vietetään leirinuotiolla turisten silloin, kun olosuhteet eivät muuta vaadi. Kuten Ruotsissa asuva tulkki Abdullahi Mohammed osuvasti ilmaisi, Pohjoismaissa ...
xxx/ellauri104.html on line 989: 2. Moos. 32:27 ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.”
xxx/ellauri114.html on line 463: Alakoulussa hän suoritti lastenhoitajapassin ja myöhemmin oli kesätöissä lastenleirin ohjaajana. Myöhemmin hän olisi halunnut au pairiksi, mutta toimiston virkailija antoi ymmärtää, etteivät perheet halua palkata poikaa au pairikseen. Nyt Toivola pohtii, että lähtee au pairiksi ehkä eläkeläisenä.
xxx/ellauri121.html on line 126: Vuonna 1930 Lévinas sai Ranskan kansalaisuuden. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Ranskan armeijassa saksan ja venäjän kielen tulkkina. Vuonna 1940 hän joutui saksalaisten vangiksi, mutta vältti tuhoamisleirin sotavankistatuksensa ansiosta. Sen sijaan Lévinasin kaikki muut sukulaiset, vaimoa ja tytärtä lukuun ottamatta, surmattiin. Sodan jälkeen Lévinasista tuli Pariisissa toimivan juutalaisen opettajankoulutuslaitoksen johtaja.
xxx/ellauri121.html on line 358: Peg on muistavinaan että jonkun nazin morsian olisi ollut keskitysleirin pihalla bikineissä kissalasit päässä. Hmm. Although two-piece bathing suits were being used by women as early as the 1930s, the bikini is commonly dated to July 5, 1946 when, partly due to material rationing after World War II. Cat eye glasses first became popular in the 1950s with their feline inspired style. A huge contrast to the frames that had been in fashion previously, cat eye glasses marked a new era of chic style for women. The glasses were originally created to be worn only with optical lenses, but it was the hugely famous actress Audrey Hepburn that kicked off the trend for cat eye sunglasses after her starring role in 1961 hit film Breakfast at Tiffanys. Eli selkeästi joku anakronismi, sodanjälkeisiä muoteja. Platform shoes oli kyllä muotia 30-40-luvuilla. Mitä vittua on "sen ajan painokuvahatut?" Ei takuulla ollut 40-luvun muotia, mitä sitten ovatkaan. Ja sit toi älytön Nolite te bastardes carborundorum josta on ollut useaankin otteeseen syytä marista.
xxx/ellauri167.html on line 683: Kokeiltuaan LSD:tä loppuvuodesta 1961 Leary ryhtyi myös sen puolestapuhujaksi, ja tutkimustoiminta alkoi yhä enemmän muistuttaa vapaamuotoista viihdekäyttöä. Tämä ja Learyn suosio jatko-opiskelijoiden piirissä herätti kasvavaa närää yliopiston johdossa, ja lopulta psilosybiiniprojekti lopetettiin vuoden 1962 loppuun mennessä. Toukokuussa 1963 Alpert ja Leary erotettiin tehtävistään, Alpert psilosybiinin antamisesta ensimmäisen vuoden opiskelijalle (yliopiston kanssa tehty sopimus nimenomaisesti rajoitti psilosybiinitutkimuksen vain jatko-opiskelijoihin) ja Leary luennointivelvollisuuksiensa laiminlyömisestä. Leary, Alpert ja muut psilosybiiniprojektissa mukana olleet siirtyivät Meksikoon jatkamaan kokeitaan ja perustivat ”kesäleirin” vanhaan hotelliin Zihautanejoon. Heidät häädettiin sieltä ennen pitkää, ja lopulta he vuoden 1963 lopulla asettuivat Hitchcockin suvun 64-huoneiseen kartanoon Millbrookiin, New Yorkiin.
xxx/ellauri186.html on line 422: Vittu miten vastenmielinen kaveri! Sen elämän draama on yhtä kiintoisa kuin yläasteen lukukirja joka sisältää Maupassantin kertomuxet 'Helminauha' ja 'Metelöivän leirin onnenpotku'. Izensä lääppimistä juutalaisen pahansuopuuden ja syyllisyydentunnon varjolla.
xxx/ellauri252.html on line 354:
xxx/ellauri280.html on line 188: Ivan Denisovizin normipäivä ei selvästikään kerro Alexista izestään, ei Solzhenizyn ollut mikään köyhä musikka, eikä varmaan edes hyvä muurari. Ivanin sankareita työleirillä ovat johtoasemiin kivunneet, kotoa paljon paketteja saavat kulakinpojat, porvarit ja oikeistolaiset vähemmistökansallisuuxien edustajat (virolaiset, baltit). Yhtään konnamaista virolaista leirillä ei ole näkynyt, paizi mitä nyt Konsta Päz. Suurimmixi koettuja vääryyxiä näyttää olleen pakkanen ja nälkä. Niistä kai saivat nauttia kaikki Sovjetin valtavan vankileirin jäsenet, kiitos nälistäjä-länkkärien rautaesirippujen, konzaritornien ja piikkilanka-aitojen.
xxx/ellauri280.html on line 280: Ekibastuzin vankilakko Peschanlagin 6. leirin osastolla ( Ekibastuz , Kazakstan ) tapahtui tammikuun lopussa 1952. Siitähän Solzhenizynin päivänpannu kertookin. Volttikuskit eivät voi lakkoilla työsopimusten kehnonnuxesta kun ne on yrittäjiä, sixi niiden työnseisaus on vaan protesti.
xxx/ellauri280.html on line 282: Sisäasiainministeriön kaukoleiri (erikoisleiri nro 11 Dallag, ei pidä sekoittaa Kaukoidän pakkotyöleiriin, joka tunnetaan samalla nimellä) - muodostettiin 1999-luvun perustelun perusteella. Sandy-leirin kuudes osasto , jonka keskus on kaupunkityyppisessä asutuksessa Ekibastuzissa Pavlodarin alueella vuonna 1952 . Se oli olemassa toukokuuhun 1954 asti , minkä jälkeen se muutettiin jälleen kuudenneksi osastoksi.
xxx/ellauri280.html on line 311: Hiekkaleiri, Peschanlag (osoite "p / box ZhYu-419"), poliittisten vankien erikoisleiri järjestettiin 9.5.1949 sotavankileirin nro 99 perusteella. Se suljettiin 24. elokuuta 1955.
xxx/ellauri280.html on line 316: Syksyllä 1951 leirille saapui suuri Dubovkan vankien saattue, jossa oli pääasiassa kansallismielisiä Länsi-Ukrainasta. Saavuttuaan Ekibastuziin ukrainalaiset alkoivat tunnistaa leirin hallinnon kanssa yhteistyötä tehneitä informaattoreita ja tuhota heidät. Kymmeniä ihmisiä tapettiin tällä tavalla.
xxx/ellauri280.html on line 318: 6. tammikuuta 1952 leirin viranomaiset aloittivat vankien uudelleenjaon Peschanlagissa. Kaikki länsi-ukrainalaiset (noin 2 tuhatta) keskitettiin 2. leiriin ja 3 tuhatta muiden kansallisuuksien vankia jätettiin ensimmäiseen. BUR (suivahuone) sijaitsi ensimmäisen leirin alueella. Vastahakoisimmat ukrainalaiset siirrettiin siihen, pois päämassasta. Samassa BUR:ssa oli ns. "varasto": huone, jossa piileskeli joitakin ilmoittajia, jotka pelkäsivät kostotoimia maanalaisen aseellisen leirin taholta. Ukrainan maanalaisen epäillyt aktivistit, jotka sijoitettiin BUR:iin, pantiin yksitellen tiedottajien kanssa selliin, jossa heitä kidutettiin reippaasti.
xxx/ellauri280.html on line 320: Lakko syntyi spontaanisti. Tammikuun 22. päivän illalla töistä palatessaan 1. leirin osaston vangit käyttivät yhden lähimpänä BUR: ia olevan kasarmin rikkinäisiä pankkoja (heillä ei ollut varastossa työkaluja, ja niitä on vaikea tuoda sisään vyöhykkeelle), ja alkoivat tuhota BUR:n ympärillä olevaa aitaa. Ajatuksena oli sytyttää ilmiantajien selli tuleen kaatamalla siihen bensiiniä. Vartijat, jotka olivat huolissaan melusta, työnnettiin takaisin kellon luo. He rikkoivat päämajan kasarmin ikkunat. Hallituksen päällikkö Machakhovsky (tai Machekhovsky, vitun väliä) ja pakolaiset vartijat ilmoittivat vartijoille tapahtuneesta. Sen jälkeen kulmatorneista avattiin mielivaltainen konekiväärituli pimeässä alueelle, jossa suurin osa vangeista ei edes tiennyt tapahtuneesta, oli ollut koko ajan suihkussa.
xxx/ellauri280.html on line 326: Raportoin tämän Kazakstanin SSR:n valtion turvallisuusministeriön mukaan. 22. tammikuuta tänä vuonna sisäasiainministeriön Sandy-leirin Ekibastuzin leiriosastolla (Pavlodarin alue) toisen leiripisteen vankien keskuudessa nousi joukkosäkkipilli, jota seurasi yritys vapauttaa rangaistussellistä joukko ihmisiä, jotka oli sijoitettu sinne: leirin hallintoa epäiltyinä aikaisemmasta vankien murhasta. Järjestyksen palauttamisen aikana vartijat tappoivat yhden vangin (rauhallinen vanha mies) ja haavoittivat kolmea.
xxx/ellauri280.html on line 328: Seuraavana päivänä suurin osa leirin vangeista kieltäytyi syömästä pahaa sapuskaa eivätkä mennyt töihin vaatien rikollisten vapauttamista eristysosastolta. Säkkipillien tukahduttamisen järjestämiseksi Sandy Campin MGB:n osaston ja tämän leirin hallinnon työntekijät lähtivät Ekibastuziin. Lakoilijat vaativat hallinnon keventämistä ja tapausten tarkistamista:
xxx/ellauri280.html on line 336: OSO:n tuomioiden tarkistaminen avoimissa tuomioistuimissa (vaatimuksen esitti eräät houkkamaiset lakkoleirin kasarmit).
xxx/ellauri280.html on line 341: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau ja tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach syyttivät Neuvostoliiton KGB:n ohjeiden mukaisesti Solženitsyniä leirin "siippailusta" viitaten kopioon hänen nimikirjoituksestaan, jota kutsutaan "Vetrovin irtisanomiseksi", päivätty 20. tammikuuta 1952. Ivan Denisoviz kiisti kaiken.
xxx/ellauri291.html on line 328: Minä olen nähnyt Hänet sadan kiertävän leirin vartiotulessa,

xxx/ellauri296.html on line 324: Arabi-Israelin sodassa 1948 Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän operaatiossa Hiram. Kyseessä lienee ollut puunilainen Hiram, Daavidin aikuisia pro-israeli libanonilaisia. Kolme Israelin lentokonetta pommittivat kylää illalla 28. lokakuuta. Tätä seurasi pitkittynyt tykistötuli ja uusi ilmahyökkäys aamulla kylän puolustajien ja useimpien asukkaista vetäytyessä pohjoiseen Libanoniin. Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän 29. lokakuuta. YK-tarkkailija kertoi, että 1. marraskuuta 1948 Israelin joukot autioivat ja ryöstivät laajasti Tarshihan ympärillä olevat arabikylät. New York Times lisäsi, että ryöstely vaikutti järjestelmälliseltä, koska Israelin armeijan kuorma-autoja käytettiin ryöstettyjen tavaroiden kuljettamiseen. Joulukuuhun 1948 mennessä noin 700 kyläläistä, enimmäkseen kristittyjä, oli palannut kylään. Perheet Tarshihasta alkoivat saapua Beirutiin pian kylän valloituksen jälkeen ja asuivat vuokrahuoneissa Bourj el Barajnehin ympärillä, joka tuolloin oli esikaupunki kaupungin laidalla. Noin puolet Libanoniin saapuvista 3,000 kyläläisestä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan. Vuonna 1981 leirillä asui arviolta 4-5,000 tarshihania. Ne kyläläiset, jotka eivät päässeet Beirutiin vuonna 1948, kerättiin ja lähetettiin junalla Aleppoon, koska heistä tuli al-Neirabin leirin suurin ryhmä. 3,000 Libanoniin saapuvaa kyläläistä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri307.html on line 367: 8. helmikuuta 1943 Gestapo pidätti hänen poikansa Jurin ja seuraavana päivänä Marian itsensä, joka pidettiin ensin Fort Romainvillen vankilassa ja lähetettiin sitten Ravensbrückin keskitysleirille. Hänen kanssaan pidätettiin myös isä Dmitri Klepinin, joka palveli kirkossa Lurmel kadulla. 6. helmikuuta 1944 Juri Skobtsov kuoli Dora-Mittelbaun keskitysleirillä ( Buchenwaldin "haara" ), myös D. Klepinin kuoli siellä keuhkokuumeeseen. Legendan mukaan nunna Maria syrjäytti vapaaehtoisesti nuoren naisen, jolla oli hänen numerollaan merkitty mekko, ja hänet teloitettiin etuilusta Ravensbrückin kaasukammiossa 31. maaliskuuta 1945, viikkoa ennen leirin vapauttamista Punaisen armeijan toimesta.
xxx/ellauri307.html on line 528:
xxx/ellauri380.html on line 222: Ukrainan äärioikeisto ei ole identtinen ukrainalaisen nationalismin kanssa, joka johtui osittain Ukrainan historiallisesta jakautumisesta eri keisarillisten valtojen kesken. Neuvostoliiton jälkeisessä Ukrainassa on kilpailevia nationalismeja ja kulttuurisia suuntautumisia. Nationalistiset järjestöt toisen maailmansodan aikana ovat edelleen kiistanalaisia. Kansallisiin asenteisiin äärioikeistoa kohtaan vaikuttaa Ukrainan monitahoinen rooli natsien miehityksen aikana, kun ukrainalaiset osallistuivat vapaaehtoisesti SS-joukkoon ja keskitysleirin vartijoina.
xxx/ellauri380.html on line 246: Hänen vastenmieliset seksuaaliset taipumuksensa ja voimakas julmuus ja sadismi tarkoittivat, että hänen johtamansa yksikkö sai enemmän tai vähemmän vapaat kädet murhata, kiduttaa, raiskata ja polttaa. He aloittivat elämänsä keskitysleirin vartioinnissa, ja Dirlewangerin ja hänen rikollisten seuraajiensa vangeille aiheuttamat julmuudet olivat niin pahoja, että ne melkein uhmasivat uskoa. Häntä on myös kuvattu "SS:n pahimmaksi mieheksi" ja "ehkä sadistisimmaksi toisen maailmansodan komentajista". Kumpi oli pahempi, Aatu vaiko Oskari? Aatun tappaminen ois ollut humaanimpaa, koska se olis säästänut enemmän ihmishenkiä.
xxx/ellauri380.html on line 263: Dirlewangerin yksikkö määrättiin turvatehtäviin ensin yleishallituksessa (miehitetyssä Puolassa), missä Dirlewanger toimi CC-TV:n komentajana työleirillä Stary Dzikówissa. SS-tuomari Georg Konrad Morgen teki leirin hyväksikäyttötutkimuksen, jossa hän syytti Dirlewangeria mielettömästä murhasta, korruptiosta ja Rassenschandesta eli rodun saastuttamisesta.
xxx/ellauri380.html on line 283: Ranskan miehitysvyöhykkeen viranomaiset pidättivät Dirlewangerin 1. kesäkuuta 1945 lähellä Altshausenin kaupunkia Ylä-Swabenissa, kun hänellä oli yllään siviilivaatteet, hauska Loden-hattu, väärä nimi ja piiloutui syrjäiseen metsästysmajaan. Juutalainen entinen keskitysleirin vanki tunnisti hänet ja vietiin pidätyskeskukseen.
88