ellauri014.html on line 534: Ei kyl Julie on niin täti, et sen pitää olla Janne-Jaakon Mamanin reinkarnaatio. Sieltä kai on peräisin nää opettavaiset sormenheristyxet. Täällä puhuu kunnon juustomaalainen villi kuttu, ei siedä pariisilaista leikinlaskua (esprit), naama peruslukemilla saarnaa hyvettä. Katolista tai kalvinistista, mitä väliä. Ei Rusakkokaan välitä. Leikki leikkinä, pylly pois mun tyynyltä. Suuret tunteet ei siedä vitsejä. Tää Jullen kirje oli kai olevinaan JJn mielestä hulvattoman hauska, sillä Ted kertoo seuraavassa viestissä nauraneensa huutonaurua. Haha. Vallatonta ja vakavaa kuin Ilmo Launis. Aargh. Huumorin totaalinen puute on Rusoolle yhteistä Pauli Kanin kaa.
ellauri024.html on line 439: On moukkamaista mennä valikoimaan mitä normeja saa nauraa ja mitä ei missään nimessä, ei siis ainakaan herrasväkenä hyvän maun nimessä. Tää on täysin perseestä. Tuttua "leikki leikkinä pylly pois takinasta" -sohittelua nenänkaivusormi pystyssä. Naurakaa noille normeille muttei sentään näille normeille. Se on vaan tuuman päässä sensuroinnista ja kuvien kumartelusta. Rukoilkaamme tänne päin ja pyllistäkäämme tonne. Naurua kolmannella tiimissä. Ei tää keltainen kirja ole mikään tutkimus, vaan tapakasvatusta. Porvariversio Maon punakantisesta. Ammatinvalinnanohjaaja ei pääse pilkuistaan, vaikka on korvannut ne pisteillä. Sille mä näytän fäkkisormea.
ellauri024.html on line 658: Komedia on naurunrähätystä, jossa on totta toinen puoli. Se puoli on arvovaltakamppailuja ja muuta nokintaa. Arvovaltuutettua pelätään ja rakastetaan samalla, kumarretaan edessä ja pilkataan selän takana, yritetään keulia. Hyi. Arvovallan nokkiminen izelleen on farssia, just tätä Arnulf pahan domeenia. Ehkä sitä osaa parhaiten sellainen joka on izekin herkkä arvovallalle. Leikki leikkinä, pylly pois mun tyynyltä.
ellauri030.html on line 810: Nyttemin sanotaan et huumori on eräänlaista leikkiä, ja perustellaan, et leikistä on hyötyä. Aika harvat filosofit on tätäkään äkänneet, ne ei ole kovin leikkimielisiä, ja harvat niistä edes on hyviä pallopeleissä. Sisällä viihtyviä tosikkoja nörttejä on olleet useimmat. Enkelitohtori on tässä poikkeus, se seuras Aristotelestä (Etiikka 8) siinä, et leikkikin kuuluu onnelliseen elämään. Mut leikki leikkinä, pylly pois taikinasta, leikki sijansa saakoon, kunhan se on vähäinen, sanoivat ne kuorossa. Eutrapelia on ookoo, mut sen pitemmälle ei pidä mennä.
ellauri032.html on line 386: Hyperbeli on myös liioittelua. Yliheittoa. Heitto menee överix, sinkoo eetteriin. Yx humorismin tyylikeinoja. Leikki leikkinä, pysytäänpäs radalla. Kuu piijailee, heitti pikku Jaakko ja hihitti. Radalla pysyvät vanhemmat pahexuivat hymyillen, hymyilivät pahexuen.
ellauri037.html on line 503: Vastaavasti nuoret tytöt pitävät koti- tai siivoustöitä sydämmessään sivuseikkana, ihan leikkinä: niiden ainoo vakavampi duuni on rakkaus, valloituxet ja mitä niihin liittyy, kuten tualetti, tanssi jne.
ellauri038.html on line 300: Mutta Nietzsche ei yleensä käsitellyt ikuisen paluun ajatusta totuutena kaikkeudesta, vaan ajatusleikkinä joka lopullisesti paljastaa elämän hyväksymisen. Nietzschen mukaan ”Amor Fatin” (kohtalonrakkauden) omaksunut ei ainoastaan hyväksy, vaan toivoo kaiken kokemansa tuskan, ilon, häpeän ja kunnian uusiutuvan loputtomiin.
ellauri041.html on line 1872: Tanskalainen spede Piet Hein kexi miniepigrammeja, joille se antoi nimen gruk. Niitä kuiskittiin vahingoniloisina nazimiehityxen aikana ja maalattiin sen päätyttyä mietelauseina astiastoihin. 1 kuuluisimpia sanoo että se joka erottaa leikin ja tosixen ei ymmärrä kumpaakaan. Eli tää leikki leikkinä sanonta on perseestä.Siitä olen speden kaa yhtä mieltä. Muuten Pietu vaikuttaa tosi lällyltä, siinä on jotain Kierkegaardia. Mikä pahinta se peukuttaa optimismia. Kierkegaardillakin oli joku sepustus tosixen ja pelleilyn suhteesta, pontena virressä tais olla se sanonta että totta toinen puoli. Kierkegaardista mä en pidä, ja Piet Hein on aika suspekti, vaikka onkin runoilijakolleega. Plussia ja miinuseja. Miinusit on tylsää stoalaista seppoilua.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri343.html on line 167: Kaiken kaikkiaan PPSh vaikuttaa hyvin kenttäkelpoiselta aseelta. Vertailu Suomi-konepistooliin on vaikea, koska aseet ovat aivan erilaisia. Suomi-konepistooli oli työnlaadultaan erinomaisen hieno ja kallis ase. PPSh-41 on taas massa-armeijan ase, jossa toleranssit olivat suuria ja tärkeintä oli toimivuus sekä hinta. Ajatusleikkinä jokainen voi miettiä, jakaisiko joukkueseen mieluummin 4 erinomaista konepistoolia, vai 20 ihan hyvää konepistoolia?
xxx/ellauri103.html on line 83: No ei vittu kyllä voikaan, laahus on täysin akraattista porukkaa! Kirjailija Johanna Sinisalo muistuttaa, että ihminen on viettiensä ja biologiansa vietävissä: "Olemme hierarkkisia laumaeläimiä". Toi "sopiva raja" on huvittava käsite, se on veteen piirretty säätyreviirin rajaviiva, jonka ylittävät ovat jo "mauttomia". Vrt. Leena Krohnin "tietoisuuden rajat" ja sen "leikki leikkinä, pylly pois taikinasta" tyylinen suvakkisuvaizemattomuus. "There is a limit", sanoi Pirkko Hiekkala, sopivaisuuden rajoja ei sovi ylittää.
xxx/ellauri265.html on line 198: Varovaisesta kröhinästään huolimatta Niini on vankka länkkärien tarinan peukuttaja. Fakta ja fiktio on pidettävä erillään. Leikki leikkinä, pylly pois taikinasta. Vatkaa sitä munaa horo. Niin saatana. Vatvotaan ja hykerrellään. Krhm, krhm. Puhuja puhui palturia vaikka Nilkki oli tarjoillut sille vaihtoehtoisen totuuden. Ei ostanut. I won't buy that. Hinta ei ollut kohallaan.
12