Alexandrian kauppiaat purjehtivat juhlapäivinä Kanopoxen jokea ja juovat viiniä lootuskupeista, tampuriinien soidessa kapakoissa joen rannalla! Kauempana kartionmuotoisixi leikatut puut suojelevat rauhaisia farmeja etelätuulelta. Korkean talon katto on ohuiden pylväiden varassa, jotka kohtaavat ylhäällä kuin kirkon yläikkunoiden pokat, ja niistä talon isäntä kotisohvalta näkee kaikki peltonsa, mezästäjät viljassa, viinipuristimen missä tehdään viiniä, härät jotka pui eloa. Sen lapset leikkii pihalla, sen vaimo kumartuu antaaxeen sille muiskun. Voi voi.
ellauri043.html on line 326:

Mistähän kohtaa se meinas sitä koetella? Pirukin meinas koetella Jeesusta! Mut jeesus voitti, koska se oli jumalampi, ja Salomo koska sen taikasauva oli kovempi. Taikominen on melkoisen kovaa leikkiä! Niinkuin Gandalf ja Saruman vaikka! Vahva taika sinkoo vastustajan seinään! Iloista tiedettä. Mahdollisen taidetta. Silä maailma - näin sen mulle yx filosofi selitti - on himmeli jossa kaikki riippuu kaikesta kuin elimet ruumiista. Täytyy tuntea veto- ja työntövoimat, luonnollinen rakkaus ja inho eri elinten välillä, ja sitten panna toimexi. ...? Silleen voi kai muuttaa asioiden näennäisen muuttumatonta järjestystä?
ellauri043.html on line 3387: Keisari kuzui mut yöllä kotiinsa. Se leikki luunopilla Sporuxen kaa nojaten vasemmalla kyynärspäällä agaattiseen pöytään. Se kääntyi ja rypisti blondeja kulmakarvojaan. Mixetsä pelkää mua? Koska jumala joka teki susta pelottavan teki musta pelottoman, mä vastasin.
ellauri043.html on line 5523: Missä on osa ruuasta joka meille annettiin joka aterialla, palveliattaren hyvä huoma, emännän hymy ja poikasten ilo kun ne leikkivät pikku luilla pihan mosaiikkilaatoilla? Sitten, kun ne tulivat isoixi, ne ripustivat meidän rintaan kulta- tai nahkakukkaronsa.
ellauri043.html on line 6624:

Mä taas oon kevyt ja leikkisä! Mä paljastan ihmisille hämmästyttäviä perspektiivejä, pilvilinnoja ja kaukaisia onneja. Mä kaadan niille sieluun ikuisia dementioita, onnen pipanoita, tulevaisuuden suunnitelmia, unelmia kunniasta, ja rakkauden saarnoja ja hyviä uudenvuoden päätöxiä.
ellauri045.html on line 53: En pidä urheilusta, koska se on leikkisotaa. Se on peliteorialla höystettyä darwinismia.

ellauri046.html on line 43: Filosofiset mietelmänsä Fredrikin oli tapana kirjoittaa muistiin joko runomittaan tai suorasanaisina. "Lukeminen merkizee ajattelemista!" hänen oli tapana huomauttaa. Hän otti myös tavaxeen merkitä jotakin kirjaa lukiessaan muistiin mietelmänsä. Kirjoittaminen oli hänelle yxinkertaisesti suorastaan elämän tarve. "Milloin en lue enkä kirjoita, tunnen oloni samanlaisexi kuin nuuskaaja, jolta on otettu nuuskarasia pois ja joka on kuolla kärsimättömyyttään niin että vähän väliä pistää kätensä taskuunsa", hänen oli tapana laskea leikkiä. (Ragnar Svanström: Kansojen historia, jatko-osa I.)
ellauri046.html on line 47: On säälittävä epähistoriallinen pukudraama alaikäsille millenniaaleille, Game of Thrones siikveli. Ällöjä 2000-luvun juippeja pukukohtauxissa ällöillä 2000-luvun elkeillä. Ihan epäaitoja puhekuplia ja sentimenttejä. Historiaa on muutettu niin että juoneen mahtuu kaikkia rotuja ja pystypanoa. Naiset on miesmäisempiä kuin miehet. Epsanjan kuningatar lähtee noin puolijoukkueen etunenässä käsikähmään hepan selässä Sierra Madren vuorilla kuin joku el Zorron Dona Carita. Muovisia digitoituja Westminstereitä. Halvan näköisiä kulisseja. Kummallista persu-mamu-brexitpelleilyä ylhäisaatelisten kesken. Pah koko Euroopan kuninkaalliset oli oikeesti kaikki vanhoja tuttuja ja lähisukulaisia. Neekereitä b-pääosissa ja mumslimeita et riittää jokaiselle jotakin. Oikeasti pikkupoika Harrystä oli tehty ello isoveljeä röyhkeämpi juippi joka leikkii miehekkäästi pyssyillä.
ellauri046.html on line 482: Tää on kans tosi narsistinen ajatus: Söde petti pettämisen ilosta, ei saadaxeen hilloviivaa. Mut mä luulen kyllä et Södellä mukana oli tarve raapia tomupilveä homopetteriyden ylle. Se oli se sen suuri salaisuus jota ei saanut sanoa. Se oli siitä niin noloa et sen piti pyydellä sitä loppuikä anteexi taivaaseen lähteneeltä iskältä. Naiset oli sen pelissä pelkkiä statisteja. Tää on kovien poikien leikkiä. A ja B on Söpe ja sen isä, mä ja supermä. Karsee persepää.
ellauri047.html on line 60: Thuringenistä Frankfurtiin muuttanut räätäli-isoiskä kirjotti vielä nimensä ööllä Göthe, ennenkun alkoi suurkaupungissa hienoilla. Scneiderscheren schneiden scarf, scharf scneiden Schneiderscheren. Se nai izellen eskisaarismaisesti kukoistavan hotellialan yrityxen ja rikastu sillä niin törkeesti et jätti jälkeensä läjittäin kiinteistöjä, pantteja ja kultasäkkejä. Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin, ei tarvinnut päivääkään työtä tehdä. Se oli saita pedantti. Goethen äiti oli iloluontoinen Katharina Textari (1731–1808). Äiskä "Frau Rat", rouva rotta, oli 17 kun se naitettiin yli 2x vanhempaan ökyporvariin. Muut lapset kuoli paizi Woku ja sisko Cornelia, jonka kanssa se leikki nukketeatteria ja lääkärileikkejä. Äitikin sano sitä Hätschelhansixi. Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta. Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.
ellauri047.html on line 111: Goethen sihteeri Eckermann yritti hoitaa Goethen peeärrää väittämällä, et se muka tykkäs tosi paljon Lutherista. Privaatisti sanoi, että se ei ole antikristitty eikä epäkristillinen, mutta selkeesti ei-kristitty, ja et risti on 1 neljästä sen mielestä ällöttävimmästä jutusta. Spinozasta se sitävastoin diggas kovasti, niinkuin Lessing ja Herderkin. Oli se vähän panteistikin, kuten Flaubert ja Einstein. Hihhuleille se oli "suuri pakana". Poliittisesti se oli Aarne Kinnus-tyyppinen 'temokraatti', leikki sijansa saakoon, kunhan ei mene överix. von Goethe kuulosti se korvissa oikein hyvältä. Se oli vapaamuurari. Ranskan vallankumous oli sen mielestä kauheeta, se kirjoitti paljon huvinäytelmiä, jossa se teki pilkkaa siitä. Hermann ja Dorothea on sen kyhäyxistä ehkä kaikkein puisevin. Se oli sen suurin menestys saxalaisten mielestä.
ellauri047.html on line 117: Goethen koko tuotanto on koottu 143-osaiseen Weimarin laitokseen. Osalla Goethen teoksista on enää historiallista merkitystä, mutta hänen keskeiset runonsa ovat säilyttäneet tuoreutensa. Siltä on säästynyt 10K kirjettä ja 3K taulua toritaidetta. Erityisesti se tykkäs teatterista, sitä se oli leikkinyt kotona pienenä. Sope diggas Wilhelm Meisteriä. Ralph Waldo Emerson valizi Goethen yhdexi 6 "mallimiehestä" (muut olivat Plato, Emanuel Swedenborg, Montaigne, Napoleon, and Shakespeare). Aika erikoinen sixpäkki miehen malleja. Mut Rafu oli aika erikoinen izekin.
ellauri047.html on line 910: Goethe kuuli vanhojen ihmisten kertovan miten Maria Teresia oli Frankfurtissa tuulettanut siippansa voitettua pyhän saxalaisen keisarinvaalit. "Kun Frans Stefan kuin mikäkin Kaarle Suuren haamu lähti tuomiokirkosta yllään omituinen kruunausviitta ja leikkisästi kohotti käsiään osoittaen Maria Teresialle valtakunnan omenaa, valtikkaa ja merkillisiä kruunaushanskoja, tämä purskahti hillittömään nauruun, ja tuo riemu levisi kazojien keskuuteen." Tässä on vanha valta enää pilkan kohteena.
ellauri047.html on line 929: Voltaire oli pettynyt kun järjen temppeliä ei tullutkaan. Korjailtuaan kieli ruskeana Rauhan runomokia Voltaire sai lopulta potkut Rauhalta (kuin mä) ja kirjoitti siitä kotiin päästyään ilkeitä lällätyxiä (kuin mä). Jos lähtee leikkiin apinoiden kanssa täytyy tottua et ne joskus purevat, sanoi Rauha tyynenä.
ellauri048.html on line 69: Kristina ja Petteri leikki kuonoilla pikkupoikain huoneessa olleessa

ellauri048.html on line 1087: That he shouts with his sister at play! Joka huhuilee leikkisiskoa!
ellauri049.html on line 916: Le sein charmant qui joue avec le feu, suloinen rinta joka leikkii tulella,
ellauri051.html on line 291: Taistolaisten juhlavuonna kannattaa huokaista helpotuksesta. 70-luvun nuorisokapina jäi vain leikkimiseksi. Puna-armeijaa ei ehdittykään kutsua johdattamaan suomalaisia muurien ympäröimään onnelaan.
ellauri051.html on line 569: 27 The play of shine and shade on the trees as the supple boughs wag, Valon ja varjon leikki puissa kun norjat oxat notkuvat,
ellauri051.html on line 801: 222 The lithe sheer of their waists plays even with their massive arms, 222 Heidän vyötärön notkeus leikkii jopa heidän massiivisilla käsivarsillaan,
ellauri051.html on line 820: 240 And acknowledge red, yellow, white, playing within me, 240 Ja tunnusta punaisen, keltaisen, valkoisen leikkivän sisälläni,
ellauri055.html on line 570: Mirkulla ja Jussilla oli oppaana Kama Sutra tai vastaava. Useimpia asentoja he olivat kokeilleet myös käytännössä. Hurjasti, hellästi, leikkien ja hassutellen. Joskus he olisivat toivoneet että lattiapinta-alaa olis käytössä enemmän. Ja Jussilla pitempi porkkana.
ellauri055.html on line 625: Shakki ei mennyt enää yhtä hyvin. Oisko mitään leikkiä 2 hengen piilosta, eli melaa mekkoon? Hande on jo ronttaamassa lakanoita takan eteen kieli pitkällä kun Mirkku saa sanotuxi eze odottaa. Hannes menee paniikkiin. Pian sille selviää et I'm not the father, kuin ammoin Ferenc Kieferille. Hannes saa vedetyxi henkeä. Ei tarvittu hyperventilointipussia. Mirkku haluis perustaa suurperheen Jussista, Handesta, pikku-Jussista, mummosta, Eelis-sedästä ja Jenni-tädistä. Oikee kolhoosi. Fanzu idis.
ellauri058.html on line 180: Toivo Pekkanen oli kotkalainen duunari. Lapsuus-kirja on kirjoitettu aivohalvaustoipilaana, ja siltäpä se vaikuttaakin. Sen eka muisto on kun leikkikaverit leikki hautajaisia ja Topista lavastettiin vainajaa. Toiset lapset tunki sitä arkkuun. Se juoxi parkuen turvaan äiskän luoxe. Siitä lähtien se on (oli) tajunnut että jokainen päivä on uusi eilinen.
ellauri060.html on line 36: Siinä rakastettuni isot leikkikarhut.

ellauri060.html on line 94: Suomessa toimii niin sanottu harmaiden ursuliinien sisarkunta eli Kuoleman tuskassa olevan Jeesuksen Pyhän Sydämen sisaret. Sen on perustanut puolalainen Urszula Ledochowska. Se on toiminut Suomessa vuodesta 1976. Ursuliineilla on Jyväskylässä leikkikoulu ja opiskelija-asuntola kun Helsingissä he pitävät Pyhän Marian lastentarhaa. Sisaret osallistuvat myös seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöhön.
ellauri061.html on line 638: Ääreist leikkisä mies.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri061.html on line 748: Samaa elämäkerran torjuvaa tulkinnan tapaa Haavio opetti myös Elsa-puolisolleen, kun tämä syventyi Aale Tynnin runoon Tanssilaulu. "Ja he tanssivat vierekkäin, / koko yön he tanssivat näin." Päiväkirjassaan Elsa Enäjärvi-Haavio vetää kuitenkin mutkat suoriksi: "Se, jonka hymyä Martti kiittää runossaan Runon synty on AT." Elsan mukaan "Martti katsoo asiakseen kai jokseenkin aina kertoa, koska hän on tavannut AT:n tai puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Ja sen mitä hän ei kerro, minä tiedän ja arvaan." Mustapää tiivistää runousoppinsa kokoelmassa Koiruoho, ruusunkukka (1947): "Minun laulussani on / vain kuva kaivattuni / ja kukka, leikki, uni. / Puck, Oberon." Mutta kansa haluaa ja saakin tietää, kuka se "kaivattu" oikein oli, Kirjallisuustieteen nykyisen teorian mukaan Martti Haavio, nimimerkki P. Mustapää ja P. Mustapään runojen roolihenkilö läkkiseppä Lindblad ovat kolme eri persoonaa, jos heitä ei dna-testi samaksi osoita. Mutta jos media olisi 1940-luvulla ollut nykyisissä voimissaan, olisi Martti Haaviosta ja Aale Tynnistä tehty kohupari.
ellauri061.html on line 1216: Sie istut maalarinhattu päässä kehumassa et sie se mainio oot. Kun sulle sannoo ettet sie mikkään mainio oo, sie sanot ezie vaan leikkipeliä tarkotit. Sitte tuut vinkumaan ettei osteta sun kirijoja ja lueta niitä suu luokilla.
ellauri062.html on line 527: ja äänten leikkiä kirkon
ellauri063.html on line 252: Jaakko Yli-Juonikkaan yli 600-sivuinen romaani on varsinainen petelyn temmellyskenttä. Jos on pakko, kirjaa voi yrittää luonnehtia poliittiseksi satiiriksi, vaikka on tosi paha kyllä tietää missä kohtaa pitäis nauraa. Joka tapauxessa se on aivan vittumainen vyyhti. Juoni on kirjassa aivan hävyxissä. Fonteilla leikkiminen on sen ydintä. Lukijan on oltava tarkkana ihan perusasioissa, kuten oikealla rivillä tai sivulla pysymisessä. Jos sillä nyt niin väliä.
ellauri064.html on line 383: Oireistolle ominaista on kallonluiden liian aikainen yhteen kasvaminen. Tämä tekee pään muodosta poikkeavan. On kuitenkin mahdollista, että diagnoosiin päästään vasta aikuisiällä, jos oireisto on henkilöllä lievänä. Rikun mielestä naapurin Helmin äidin olisi pitänyt reilusti tunnustaa, että Helmillä oli se. Sen sijaan se oli olevinaan ihankuin Helmissä ei olisi mitään vikaa. Riku ei antanut Maxin enää leikkiä pienipäisen Helmin kaa.
ellauri066.html on line 296: Faktat, tarkkaan tutkitutkin, on Pynchonille vaan vaihtoehtona. Eikä siinä kaikki! Samaan hintaan saat filosofisia uninäkyjä, hulluja viittauxia, pitkiä mielikuvituxen kananlentoja, järjettömiä metaforia pyykkikorikaupalla - ja loputtomiin loputtoman kezeliäitä leikkisiä skenejä. Parempaa kuin televisio tai kissavideot.
ellauri066.html on line 318: Tompan novelleissa piisaa sofistikoitua koomillista sanaleikkiä, tietysti, mutta tekijä, älyttömän mätystyxen ystävänä, tykkää vulgääreistä vizeistä, naurettavista läpistä, nurinkurisista akronyymeistä, syntaxipastissista, hopomaisista nimistä, esim Pentti Pakana, Herpertti Rei'ikäs, Oidipa Massa, Leo Pyöriä, Viki Kirsikkakokis, Väpi Nurja, ja Tri Tarjoilupöytä. Kipparikallemainen seilori nimeltä Porsas Bodaaja esiintyy useassa kirjassa (no sehän on yxi piipunrassimaisen Pynchonin monista wannabe alter egoista), tai joku sen lukuisista puritaani-esi-isistä. Ihan varmasti sua naurattaa itäintialainen peräaukkolääkäri nimeltä Pokemon. Mua nauratti eniten limainen hahmo nimeltä Viv Epperdew. En mä oikeastaan tiedä mixi, mut mä vaan repesin ja hajosin.
ellauri069.html on line 69: Joku kastraatiopelko sitä vaivasi, ehkä iskä leikkisästi uhkas ruuvata irti kikkelin.
ellauri070.html on line 203: Kinder spielen, und Liebende halten einander, - abseits, mis lapset leikkiä lyö ja nuoriso nussii
ellauri074.html on line 629: Käytettyäni liivejä kk ajan yötä päivää pidän petissä leikkimisestä aiempaa enemmän. Poikienkin kanssa painiminen ja juoksentelu tuntuu taas hauskalta.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 623: Siinä se kai nyt tuli, Loputtoman läpän idis pienessä paketissa rusetti päällä. Ei teevee-juoppoja saa vieroitetuxi näyttämällä lisää teeveehuumetta olipa se vaikka vieroituxesta. Pitää vaan napsauttaa telkka kiinni ja lähettää Lassi ja Leevi ulos leikkimään. Ensixi se marisee mutta vähän ajan kuluttua ne leikkii ulkoleikkejä ihan mielissään.
ellauri077.html on line 625: Sitä Wallu kuulemma ehdottaakin jossain loppupuolella: pane kirja pois ja mene ulos leikkimään. Senkö tautta se teki tästä kirjasta niin vaikean ja luotaantyöntävän, ettei kukaan erehtyisi luulemaan että lukeminen on hauskaa viihdettä? Ei sen on oltava rankkaa työtä, niinkuin sen kirjoittaminenkin. Tää alkaa tosiaankinkuulostaa Leevin iskältä:
ellauri077.html on line 642: Aamen. Se mikä tässä Riston postillassa jää hämmentämään on että Wallu muka koittaa olla vilpitön, mutta missään ei sanota mistä asiasta. Ihankuin "vilpitön" olis joku ilme tai tietynlainen lippalakki. Ehkä se onkin, se on niinkuin joku Sokrates, jolla ei ole mitään sanottavaa izellään, se vaan koittaa opettaa nuorisolle että "etkö sinä tiedä ettet tiedä midiä", tai "tunne izesi!" tai "ole oma izesi" tai "mene ulos leikkimään".
ellauri078.html on line 311: Incandenzan veljexet on viirupäitä (s. 988). Niiden päässä viiraa tosi pahasti. Viirata on (Gan 1786, Lönnr 1880, laajalti murt.) 'luistaa sivulle; mennä ohi (esim luoti); menettää tasapainonsa, huimata, pyörryttää; viirinki l. viiriö 'virhe, erehdys, vika, sekavuustila, mielenhäiriö'. Peäshtä viiroau (Uhtua). Ne joilla viiraa harrastaa leikinlaskua. Johnin kissan nimi oli Viiru; se leikattiin kun se alkoi kusta pahanhajuisia pissoja Pellervontien portaisiin. Niihin jotka mä sitten hioin puulle hirveällä työllä ihan turhaan, pezaus tuli niin ruma että me maalattiin ne uudestaan. Se oli vieroitettu ihan liian aikaisin, sixkai ei oppinut hallizemaan pissojaan. Siitä tuli kellariloukon asukki Ilmattarentiellä kun se ei sopeutunut Sammeliin, eikä Sammelikaan siihen. Helmi ei tykännyt kun se aina puri sekä raapi; se puri munkin kättä aina kun mä vein sille ruokaa kellariin. Se oli kyllä aika viirupää, ruskea mustaviiruinen, ruumiikas ja pienipäinen. Se eli 20 vuotta ja sitvaan katosi, ei tullut kotiin enää. Se kävi ulkona halkoluukun kautta ja järjesteli klizun lattialle riviin oravanhäntiä. Sellainen vieraslajin edustaja se oli, invasiivinen. Väkivaltainen vaikka leikkisä. Kylmä siitä tykkäsin vaikka se puri kättä joka sitä ruokki. Pikkuisena se oli tosi suloinen.
ellauri082.html on line 302: Mut helkkari en sittenkään ihan purematta niele, vaikka ize olenkin sekä kyyninen että sentimentaalinen. Se mitä mä mielestän EN juuri ole on pateettinen. Jönsyn kanssa tuli tästä vähän sanasotaa, se väitti että mun vihamielisyys pateettista kohtaan on sekin pateettista. Hmm nojaa. Mutta kiinnostavan määritelmän se pisti pateettiselle: se on sentimentaalista moralismia. Eli sekoitetaan toisiinsa affekti ja "pelisäännöt". Siinä yhteydessä tein selväxi että "leikki" tollasessa "homo ludens" mielessä on musta myöskin perseestä. Se kuulostaa musta Ilmo Launixelta.
ellauri082.html on line 467: n) Simple Simon on lasten leikkiä. Sama idea kuin isin komando pimppelingissä.
ellauri083.html on line 73: 1920-1933 ne leikki kotia Nankingin yliopiston kampuksella, missä ne kummatkin opetti. Helmi opetti englannin kirjallisuutta (enimmäxeen Dickensia, no ei vaitiskaan) pienessä kirkon ajamassa Nankingin yliopistossa, Ginling Opistossa ja Kansallisessa Keskeisessä yliopistossa. 1920 Taalat saivat tyttären, Carolin, jolla oli fenyyliketonuria. Se on kehitysvammaisuutta aiheuttava perinnöllinen sairaus. Helmin äiti kuoli ja mikä pahempaa sen isä muutti niille asumaan. 1924 ne lähti kiinasta kun luuserilla oli välivuosi, ja Helmi suoritti maisterin Cornellin yliopistossa. 1925 Taalat adoptoivat jonkun terveen Janicen ja palasivat kiinaan syxyllä.
ellauri083.html on line 307: Miesluolat on sisustettu jokaisen miehen oman maun mukaan. Miesluolissa parasta on se, että ne ovat miehille pyhitettyjä paikkoja, joihin naisilla ei ole asiaa. Pyllynruma sisustus toimittaa eräänlaisen karkoitteen tehtävää, kuin skunkinhaju. Riidan tai ärsyttävän tilanteen tullen mies voi siis paeta omaan ”leikkihuoneeseensa”, jossa "ajatukset" saa rauhassa purkaa oman "lempiharrastuksensa" parissa. Paikka jossa miesluolamiehen mälli lepää.
ellauri083.html on line 364: Twister on lattialla pelattava party-peli, jossa pyöräytät spinneriä ja siirtelet käsiä ja jalkoja värillisistä ympyröistä toiseen. Sellainen oli ruozinlaivan lasten leikkitilassa.
ellauri093.html on line 424: Kirkkotaiteilija Ilmari Launis jonka pojasta Ilmo Launixesta tuli Töölön kirkon kappalainen lupasi kopioida Edelfeltin taulun "Kristus ja Mataleena" Karin esitelmän tuottamilla rahoilla. NNKY:n tytöt af Forsellesin johdolla säikähtivät jeesusta virsujalkaisena. Ja Mataleenakin siinä langenneena! Ja se runokin (hyi): "pane minua minnes tahot... ...jaloin päälle käytäväxi" AI KAUHEETA. Hilja koitti puolustella mursuwiixisellä Fritz Uhdella, muttei vakuuttanut, pahemmaksi meni vaan (no ks. kuvaa hyvä ihme). Tulee mieleen Aale Tynnin ihana runo "Kaarisilta". Puuttuu vaan kuva jossa Mataleena on sillassa, ja jeesus käy sen päällä jaloilla. Ehkä sen taulun voisi ripustaa johtajattaren huoneen oviseinälle. Vie minut minne tahdot, vie vaikka Mexikoon. Rakkaus on leikkiä kahden, todellisuus harhaa vain on...
ellauri093.html on line 591: Olipa kerran pieni poika, joka leikki kovista
ellauri093.html on line 612: Grundtvigilaisten hommeleista jäi hyvä maku suuhun. Siihen kuului luonnollisesti jumalanpalvelus, mutta myös käynti hurskaan valistuneen talonpojan kodissa ja illalla pitäjän nuorisolle naistenlääkärin vastaanotto. Tytöt ja pojat saivat leikkiä lääkärileikkejä, koko pappilan väki mukana, ja kaikille tarjottiin väkeviä virvokkeita. Lopuxi hiljennyttiin karhuntaljalle takan eteen.
ellauri093.html on line 654: Sielunhoito järjestettiin kimppakivan muodossa. Vuohet ja lampaat paritettiin keskenään ja pantiin parit yhteen leikkimään kahden hengen piilosta jossa kukaan ei ole "se". Tuntui kuin kaikkialta olisi kuulunut: tuku tuku lampaitani, pikko pikko pikkojani, mää eiku mää, let me sit on it, no let me sit on it, ok let's both sit on it. This I gotta see! (Dick) Mun pari oli maitokaupan myyjåtär joka oli raskaan synnin pauloissa. Herran sormi auttoi, en uskalla sanoa enempää.
ellauri095.html on line 90: Ei pysy ekliptikassa kuten kunnon planeetat. Elliptinen pyrstötähti planeettojen leikkipaikalla.

ellauri095.html on line 539: Thy playmates--the wild sheep and birds that call Sun leikkikaverit on villiintynyt lammas ja linnut jotka
ellauri095.html on line 593: Kirkossa oli pääskynen. Mietin miten saan sen ulos. Jos olen oviaukossa keskellä, se ei uskalla tulla, jos kävelen kirkon alttarille päin, se voi lentää sivuikkunoihin. Ainoa täysin rationaalinen tapa oli ryömiä kirkon lattiaa myöden kohti alttaria. Tei sen, ja pääsky lensi ovesta ulos. Ajattelin leikkisästi, että kiitos herra! keinot on monet sanoi eukko kun kissalla pöytää pyyhki!
ellauri096.html on line 601: Että tommosta törähtävää tuubaa. Vulgääriä paskanheittoa kuin Turkan oppilailta Oulussa. Turkulaiset esikouluikäiset muovaa koranpökäleitä päiväkodin takana. Isojen poikien leikkiä johon ripulilla ei ole asiaa. Ripuli menee kotiin ruotimaan heppakirjoja.
ellauri098.html on line 283: La vita bugiarda degli adulti on varttuneiden fusku elämä. Adulterium on varttuneiden leikkiä, jota adoleskentit ei ymmärrä. Ad-altus on loppuunvarttunut, samaa juurta kuin saxan alt ja englannin old. Lapsen silmissä kaikki adultit on senioreja. Mutta kun tätä kirjaa lukee huolella, huomaa että lapset huijaa yhtä häijysti, niillä on vaan 1 asia vähemmän huijattavana, nimittäin FUCK! Ja elämännälästä Ferraran kirjassa ei ole kysymys, ei vitussa, vaan nokintajärjestyxistä ja niihin liittyvistä häpeäntunteista.
ellauri099.html on line 481: Ensin työ, sitten leikki.
ellauri099.html on line 533: Ensin työ, sitten leikki / Ensin leikki, sitten lepoa.
ellauri105.html on line 76: Pokkansa hallitsi, jos sieti käden mitan päästä katsoa hoizua silmiin. Silloin "mies" kykeni puhumaankin terveitä, mitä hoizut puhuivat: säästä, pilkkionginnasta ja muusta urheilusta. Saa istua illan hoitajan lähellä televisiota katsomassa, nauraa silloin kuin hoitajakin ja leikkiä ettei kumpikaan muka huomaa,
ellauri107.html on line 366: Hawthornen tapaisia ihmisiä, viisaita vainajia. Hiljaisuus korkoa korolle kasvavana omaisuutena. Siinä mies joka osasi panna töpinäxi. 3 gallonaa luomumaitoa. Tietämätön hengen syvyyxistä. Kuoleman ahistuxen aikaansaama sexuaalinen kaipaus. Jyrkät jenkkiposkipäät ja leuka ja pitkä ehdottoman naisellinen kaula. Siitä näki kuinka leikkisä hiän osasi olla. Vaikka lukutaidoton ja totaalisen erilainen kuin hiäntä Viagran voimalla bylsivä sivistynyt proffa jonka isoon päähän mahtui kahden kuolleen kielen sanakirjat.
ellauri109.html on line 493: »No kun teillä on niin erinomainen muisti, miksette te muista saman tien, etten edes nussinut häntä! Han otti minulta suihin autossa. Entä sitten? Entä sitten? Se oli kuulkaa yllätys meille kummallekin. Ja mitä se teille kuuluu? Tarkoitan todella! Me olimme ystäviä. Hänkään ei ollut mitenkään onnellisesti naimisissa. Jumala nähköön, ei ollut 'seksuaalista itsensä toteuttamista.' Se oli ystävyyttä! Se oli lohduttomuutta! se oli jalomielisyyttäl Se oli hellyyttä! Se oli epätoivoa! Me vain olimme salaa auton takaosassa kymnmenen nminuuttia kypsymättömiä nuoria ja muutuimne sitten jälleen jalosti aikuisiksi! Se oli suloista ja viatonta kuvitteluleikkiä! Hymyilkää, jos teitä haluttaa, jyliskää saarnastuolistanne, mutta se on silti oikeampi kuvaus kuin se mixi te sitä kuzutte. Emmekä antaneet sen mennä pitemmälle, vaikka se olisi hyvin voinut mennä; annoimme sen jäädä jonkinlaiseksi onnelliseksi pikku sattumaksi ja palasimme kuin kelpo sotilaat takaisin saakelin etulinjaan. Totisesti, Teidän Pyhyytenne, totisesti, Teidän Ylhäisyytenne, sekö teidän mielestänne onyhtä kuin 'itsensiå toteuttaminen seksuaalisesti muiden naisten kanssa avioliiton alusta asti'?»
ellauri111.html on line 855: Niin me panemme heidät (naiset ainakin) tekemään työtä orjien lailla, mutta lepohetkinä he tulevat elämään viatonta lapsen elämää, leikkien ja iloisesti nauraen.'
ellauri112.html on line 90: Sielu on kuin valtio, tai paremminkin murkkupesä, sanoi Marvin Minsky, sekin juutalainen. Jaakko vei mut sen kotiin vierailulle Bostonissa. Koti oli joku jättimäinen tehdashalli, jossa oli Marvinille leikkipaikaxi kattoon kiinnitetty trapezi. Nain on meidankin elamassamme, eli sama juttu valtiossa ja sielussa: Yxinvalta on pahasta, mutta niin on liika demokratia. Parasta on rebublikanismi jossa senaattoreina heiluu trapezilla Eno Kala-tyyppisiä meritokraatteja. Aivokuori on ikäänkuin haggixen asiantuntijaeliittiä. Yliminä olkoon presidenttinä, mutta se on valittava joka 4. vuosi uudestaan ettei se jumahda.
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri112.html on line 737: Hämeenlinnassa 2016 päiväkotilapsi tipautti leikkipaikan kaiteelta toisen päähän palikan. Jälkimmäinen sai siitä päähän kuhmun ja polveen mustelman. Helikopterivanhempi nosti siitä syytteen hoitajia vastaan vammantuottamuxesta. Syyte hylättiin raastuvassa. Curling-vanhempi valitti päätöxestä hoviin, jonka naiset antoi hoitajille päiväsakkoa äänin 2/1. Nico-Petteri Uuspaavalniemi sai korvausta 800e eli 2Ke vähemmän kuin pyysi. Juttu jatkui korkeimpaan joka vapautti 2021 tarhatädit kahleista. Lähteeköhän kohta helikopteri kohti EU-oikeusistuinta.
ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan? Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 750: Mun luonnolliset tunteet, jotka puhuu yhteisestä hyvästä, ja mun järki, joka puhuu vaan musta izestä on aina riidoissa, ja mä olisin ajelehtinut elämän läpi alituisessa epävarmuudessa, vihaten pahaa, rakastaen hyvää, ja aina sodassa izeni kaa, jos mun sydämmeni ei olis saanut lisä läpivalaisua, jos se totuus joka määrää mun mielipiteet ei olis myös asettanut mun käytöstä, ja saanut mua rauhoittumaan. Järki yxin ei ole riittävä perusta miehekkyydelle; mikä sokkeli vois löytyä? Miehekkyys on järjestyxenrakkautta. Mutta voiko tää rakkaus voittaa mun omanvoitonpyyntiä, ja pitäiskö sen edes voittaa sitä? Antakoot ne mulle selvän ja riittävän syyn tälle preferenssille. Niiden niinsanottu periaate on ize asiassa vaan sanaleikkiä; sillä mä sanon myös että pahe on järjestyxenrakkautta, toisella tavalla nähtynä. Missä vaan on fiilistä ja älyä, siellä on jonkinlaista moraalista järjesystä. Ero on tää: hyvä mies järjestää elämänsä suhteessa kaikkiin muihin miehiin; paha järjestää sen vaan izeensä nähen. Jälkimmäinen keskittää kaikki asiat izensä ympärille, toinen mittaa reviirinsä säteen ja haukuskelee sen aidalla. Siten sen paikka riippuu yhteisestä keskuxesta, joka on Jumala, ja kaikista samankeskisistä ympyröistä jotka on sen erinazaisia luotuja. Ellei ole Jumalaa, ilkeä on oikeassa ja hyvä mies on vaan taulapää.
ellauri115.html on line 1192: Narsistin irtautuminen äidistä on jäänyt kesken. Se leikkii lääkäriä ilman rajoja. Sen mielestä sama ihminen ei voi olla sekä hyvä että paha. Mä oon hyvä te muut ootte pahoja. Narsistin äiti kohentaa aikuisen lapsensa vaatteita ja isä sanoo kampaa tukkasi.
ellauri115.html on line 1205: Nää luonnekuvauxet on vaivaannuttavan osuvia. Vähän kyllä epäilyttää että tää ois aina vaan huonon kasvatuxen tulosta. Mä luulen pikemminkin että tää on 1 apinoiden tiimipelien käypä pelitapa, jolla voi hyvinkin olla hyvä lisääntymismenestys. Ne huonot kasvattajat ovat olleet samanlaisia paskiaisia, jotka kasvattavat vielä yhden yhtä menestyvän mulkeron, kuin Olli Lokin huolellisesti valvovat Henry David Thoreau-henkiset lokkivanhemmat Rauharannan laiturilla. Olli Lokki leikki Calle Carlsonin kanssa Tunturikadun lattialla tinasotilailla.
ellauri118.html on line 208: 11 merkkiä hän käyttää sinua emotionaalisesti ja vain leikkii sydämelläsi
ellauri118.html on line 611: Veijari-näytelmässä Aphra Behn kuvaa itselleen tuttua hovimiesten, keikareiden, seikkailijoiden sekä itsenäisten ja itsetietoisten naisten maailmaa. Hänen vakiohenkilöitään ovat kevytkenkäiset naiset ja huikentelevaiset herrasmiehet. Ilottelevan ja nokkelan dialogin keinoin Behn kertoo useiden nuorten naisten ja miesten rakkaustarinat ja –seikkailut. Tapahtumapaikkana on Napoli ja karnevaalien aika, mikä antaa naamioiden ja pukuleikkien kautta tilaa monille sekaannuksille. Näytelmän miehet ovat pääasiassa englantilaisia, mutta naiset ovat italialaisia. Komedian lopussa kaikki rakastuneet saavat omansa.
ellauri118.html on line 700: A Shape design´d for Love and Play; Esileikkiin suunnitellut muodot;
ellauri118.html on line 774: And with her ruffled Garments plaid, Ja leikki sen ryppääntyneissä kuteissa,
ellauri118.html on line 871: Tämmöstä triangelidraamaa syntyy etenkin omistavassa yläluokassa, missä eniten on lisääntymis- ja reviirimeemien kilpalaulantaa. Kyllä niitä syntyy ilmankin, koska perimmäinen syy on että lisääntymiseen ei riitä pelkkä pano, tarvii huolehtia myös jälkikasvusta. Siihenhän sitä reviiriäkin tarvitaan. Olli Lokin emoista äiskä on aina paikalla, iskä luuhaa ison osan aikaa kokouxissa tai terdellä. Olli Lokkia ei pidä sekoittaa Olli Lehtoon, joka leikki Callen kanssa tinasotilailla. Ed. eli 1916-1994, jälk. 1925-2020. Kun Olli Lokki on liikaa poissa kotoa, syntyy Olli Lehtolapsia. Käki käy sen pesällä. There's a mean black snake sneaking round my baby's back door. Vrt. albumia 5.
ellauri118.html on line 1169: "Hännystelijän kokemuxia" suomennoxessa ei tule alkuperäisestä, vaan on suomentajan lame yritys tavoittaa "Handmade Tail" sanaleikkiä. Maininta Chaucerista (Canterbury Tails) samassa yhteydessä got lost in translation. (Taputuxia.) Käsineiti-sarja on sopivan kauhistuttava ja tehokas keino, jolla naispuolinen asujaimisto saa puhalletuxi liiat höyryt ulos izestään. Näille muissa suhteissa tiukassa kurissa pidetyille orjattarille on varmaan erittäin mieluista aina silloin tällöin repiä mies paljain käsin kappaleixi, edes in effigie. Sarjassa on Gileadin patriarkaalisesta järjestyxestä huolimatta myös paljon matriarkaalisia ainexia. Lapset vaan puuttuvat, vaikka niistä on paljon puhetta, mikä kertoo kohdeyleisöstä paljonkin. Siitä puhe mistä puute.
ellauri131.html on line 619: Apinalla on 6 tarvetta. Ei siis EAT, FUCK, KILL, leikki, nukkuminen ja ulostus. Ehei! Aivan olet hakoteillä nyt.
ellauri140.html on line 813: Remounted up as light as chearefull Larke, Lennähti ilmaan leikkiä lyövänä leivoxena,
ellauri141.html on line 339: "Of small stature, fond of the sun, prematurely grey, quick-tempered but easily placated". Häntä vaivasi jonkinlainen silmätauti. Luonteeltaan hän näyttää olleen vilkas, iloinen ja leikkisä vanhapoika. Äkkipikainen, suuttui helposti mutta leppyi yhtä helposti. Bilbo Hobbitin doppelgängeri. The poet died at 56 years of age, not long after his friend Maecenas [or before? Opinions vary] near whose tomb he was laid to rest.
ellauri141.html on line 701: ---- Iltaisin TPS:n nuoret kokoontuivat Kupittaan kisakentälle pelaamaan pesäpalloa, heittämään kuraa, lyömään heilaa ja juoksemaan hevosenleikkiä." Horseplay on the float. Kupittaan urheilupuisto oli Huntuvuoren elinaikana kukoistuksessaan 1890-luvun parannustöiden ansioista. Lukijat kyllä nauroivat mutta silti pitivät.
ellauri142.html on line 650: Sinun olkoon kunnia korkeudessa ja maassa rauha. Sori jos minä en Sinulle alituisesti liene kunnioitusta osoittanut leikkiä laskiessani, istuessani, maatessani taikka seistessäni, yksinäni tai seurassa, oi Pyhä, sori siitä, anna se anteeksi, ikuinen Herra! Enhän mä nyt arvannut mikä ponssari sä olet supermiehen trikoissa.
ellauri144.html on line 48: Noi sanat on rändöm pätkä Horiskon emeritussopimuxesta. Suomexi: "leikkien hyödyllistä loputtua". Nimittäin olis kotosalla paasaus. H. jaxaa keekoilla sanajärjestyxellä proosassakin.
ellauri144.html on line 87: Riitti leikki, sait dokata ja syödä.

ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri151.html on line 1115: Aikanaan Mordecai Meirin vaimo sai lapsen joka oli yhtä vankka ja epäsiisti kuin [uusi] isänsäkin. Vaimo leikki vauvan kanssa, leperteli "Kukkuu, kukkuu". Tarina ei ole aivan lopussa. Mordecai Meirin leski kuoli lavantautiin suuren sodan aikana. Voi murheen päivää. Äitini nyökäytti peruukki vinossa tälle uudelle lenkille päättymättömässä onnettomuuxien ketjussa, johon ei koskaan totu. Se todisti hänelle jällen kerran että elämä on pahaa unta ja että ei hyödytä tehdä syntiä luojaansa vastaan. Ehkä ei pitäisi koskaan syntyäkään... Mutta minkäs sille voi että on syntynyt? [Asiaan on paras puuttua aiemmassa vaiheessa.] Kului muutama kuukausi ja Mordecai Meirin puotiin ilmestyi vieras nainen.
ellauri151.html on line 1170: Alissan päiväkirja löytyi Wikisoursesta. Alissa on pettynyt että Juliette ottaakin rikkaan Eduardin eikä lorvikatarrista Jeromea: "Huomaan selvästi, että itsekkyyden kauhea paalu loukkaantuu siitä, että hän löysi onnensa muualta kuin minun uhrauksestani - että hän ei tarvinnut uhraustani ollakseen onnellinen." Tunnen itseni nöyryytetyksi, koska Jumala ei enää vaadi sitä minulta. Enkö kyennyt siihen? Vitun Jehova. Olkoon se kuinka siunattu tahansa, en voi tyytyä tilaan ilman edistystä. En kuvittele taivaallista iloa hämmennyksenä Jumalassa, vaan äärettömänä, jatkuvana lähentymisenä... ja jos en pelkäisi leikkiä sanalla, sanoisin, että jättäisin huomiotta ilon, joka ei ole progressiivista. No niinpä tietysti, onni on differentiaali, return on interest.
ellauri152.html on line 125: 2 pientä "tyttöä" vei mut niiden luoxe, ja heti kun ovi oli kiinni, ne sytyttivät lampun ja halus mulle tanssia. Niiden posket oli meikittömät, yhtä ruskeat kuin pikku masut. Ne veti toisiaan käsivarsista ja puhui yhteen ääneen tekohilpeinä. Ne istui polstarille ja Äänihuuli lauloi kimeällä äänellä ja löi tahtia kaikuvilla pikku käsillään. Kyse tanssi nytkyen ja pysähtyi, kyykkynaurussa, ja otti kaveriaan tisseistä, puri olkapäähän ja käänsi perätarjontaan, kuin pikku pukki joka tahtoo leikkiä.
ellauri152.html on line 143: Mä oon sille lelu enemmän kuin sen pallot tai sen halko. Se leikki kaikilla mun ruumiinosilla kuin lapsi, tuntikausia, puhua pukahtamatta. Se sekottaa mun tukan ja järjestää sen miten haluaa (lista eri kampauxia). Se kazoo kummissaan mun kulmakarvanväriä, mun kyynärtaivetta. Joskus se panee mut polvilleen pitelemään kiinni verhoista (tää on yx sen leikkejä) ja liu'uttaa pikku päätä taaxe ja on olevinaan pikku kili joka nuolee emää navan alta.
ellauri159.html on line 569: It’s almost like the knightly virtues are the ideal masculine character. And in my opinion these virtues are a good ideal to strive towards. This is something to keep in mind. This code wasn’t meant for everyone. It’s for soldiers on horses, you know, knights… This combination of virtues is supposed to be the best possible behavior of a knight, a soldier, a fighting man. There is no mention of women and children anywhere. Naiset ja lapset ja homot ruikulikakat älkööt vaivautuko. Tää on kovien poikien leikkiä.
ellauri160.html on line 789: Milla Alftan osoittaa kylpyhuoneellaan, että käytännöllinen voi olla myös kaunista. Sen likaisenrusehtava kylppäri hämeenlinnalaisessa kerrostalossa on aivan objektiivisesti ottaen pyllynruma. Sen hyvä puoli on ettei ripulisen alapesun jälkeen tarvi pyyhkiä seiniä. Käytännöllisyys voi olla myös kaunista ja tämä koti on siitä hyvä todiste. Tyylikäs mustavalkoinen sisustus tarjoaa kauniin pohjan sekä skandinaavisen minimalistiselle sekä väreillä leikkittelevälle sisustukselle. Eteiseen ripustettu leukakiikku on hauska yksityiskohta ja voimme vain kuvitella kuinka lapset siinä viihtyvät. Nyt lapset hiljaa, isi menee hirteen lepäämään.
ellauri161.html on line 369: Feministit tupakalla. Päätän yhteen kirjan suosikkikohdistani. Siinä Nyölö kertoo kohtaamisestaan feministien kanssa. "Kerran jouduin vihaisten feministien tenttiin. Vaadittiin taas selitystä. Jälleen tuli selväksi, että Afrikka on katolisen kirkon leikkikenttä, jossa se kylvää kuolemaa ja tuskaa" (s. 171).
ellauri163.html on line 787: Ohjaaja: Robert Bresson. Georges Bernanosin tarinasta muokattu "Mouchette" kuvaa köyhän, tuskin kypsän talonpoikaistytön elämää ja koettelemuksia (jota leikkii sullen, mutta armoitetulta vaikuttava siinä vaiheessa ei-ammattimainen Nadine Nortier), ja on se edelleen upea ja syvästi palkitseva esimerkki Bressonin riisutuista menetelmistä leikata ja lavastaa, ääni ja vuoropuhelu, esitys ja liike.
ellauri182.html on line 52: Yöllä japsulaisten leikkimökissä Reitä vaivasivat itikat (joita Calvin Cohn ihan kaipasi), mutta lohdutti jättimunapussinen tanuki, joka toivottavasti hoiti hommat paremmin kuin Shag. Musta silmä oli ainakin molemmilla valmiixi.
ellauri182.html on line 123: Quoting Zen master Dogen-zenji’s “Instructions for the Zen Cook,” (circa 1237), Ashburne relays the words of the great Zen master on the simple act of washing rice and cooking it. Dogen-zenji states, “Keep your eyes open. Do not allow even one grain of rice to be lost. Wash the rice thoroughly, put it in the pot, light the fire and cook it.” He then adds, “There is an old saying that goes, ‘see the pot as your own head; see the water as your life-blood.’” Vittu et on anaalia puuhastelua ruuan kanssa. Ei ruualla saa leikkiä. Se on jumalan viljaa.
ellauri192.html on line 195: Les brillantes couleurs, ces mensonges des choses, hohtoväreihin, turhiin leikkikaluihin,
ellauri192.html on line 865: Ilf ja Petrov lainasivat usein Sherlock Holmes-skenestä paitsi yksittäisiä yksityiskohtia, myös kokonaisia juonia. Bender ja Vorobjaninov menevät Jaltaan luettuaan sanomalehtiartikkelin, joka raportoi Columbus-teatterin syksyn kiertueesta Krimillä. Vaelluksen viimeisestä vaiheesta kertovassa luvussa kirjallisilla aiheilla leikkiminen yhdistetään todellisten tapahtumien kuvaukseen.
ellauri196.html on line 410: Fredrik Böök: Kesäinen leikki, romaani. Otava 1927 (alkuteos Sommarleken)
ellauri196.html on line 890: Hurnus-peli ja sen perästä alkava riehunta on ihan sama ilmiö kuin jalkapallohuliganismi tänä päivänä. Koirasapinoille pitää aina järjestää tälläsiä muxintatilaisuuksia etteivät pahemmixi rupea. Se on vaan osa tota darwinistista uloslyöntileikkiä.
ellauri196.html on line 908: Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.” Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970.
ellauri197.html on line 645: Tämmönen syxypätkä sitte vielä, missä nuori Roope sovittelee izelleen täyttä hrahalaaria ja silinteriä, nokkalaseja, damaskeja räpylään sekä whiskereitä. Ja uskon varmuutta, Roopella on oma jumala, mammona, jonka panttina on sen onnenlantti. Roope kertoo miten siitä tuli maailman äveriäin ankka, ensin kengänkiilloittaja, sitten sijoittaja... ei vaan se luki liikaa satuja pikkupoikana eikä mennyt ulos muiden kanssa leikkimään. Aikamoinen kermaperse miehexeen.
ellauri204.html on line 88: Ennen muinoin, jolloinka vielä oli toivomisesta apua, eli eräs kuningas, jonka tyttäret kyllä kaikki olivat kaunihia, mutta nuorin niin ihana, että itse auringonkin, joka, toki on nähnyt jos jotakin, oikein kävi ihmeeksi, joka kerta kun sen loiste laskihe hänen kasvoillensa. Lähellä kuninkaan linnaa oli iso, synkkä metsä ja metsässä vanhan lehmuksen juurella kaivo; kun nyt päivä oli kuuman paahtava, meni kuninkaan-tytär tuonne metsähän sekä istahti vilvakan lähteen äärelle; ja kun hänen tuli ikävä, otti hän kulta-pallon, heitti sen korkealle ilmaan ja sieppasi sitten tämän rakkahimman leikki-kalunsa taas käsiinsä.
ellauri204.html on line 90: Silloimpa kerran niin kävi, ett'ei kuninkaan-tyttären kulta-pallo pudonnutkaan hänen kätehensä, jonka hän sitä tavoittaakseensa oli korkealle kuroittanut, vaan kiepsahti maahan ja vieri suoraa päätä vetehen. Kuninkaan-tyttären silmäily sitä kyllä seurasi, mutta, pallo katosi ja kaivo oli niin syvä, ett'ei pohjaa näkynyt. Nyt hän itkemään hyrähti, itki ääneensä itkemistänsä eikä saanut mieltään lohdutetuksi. Hänen näin valittaessansa, häntä joku puhutteli: "mikä sinun on, kuninkaan-tytär, pidäthän sinä senkin porua, että johan kivi kovanenkin tuosta heltyy?" Tyttö nyt ympärillensä katsahti, saadaksensa selville, mistä ääni tuli, ja jopa näki sammakon, joka vedestä pisti paksun, ruman päänsä. "Vai sinä se olet, vanha pulikoitsia," sanoi hän, "minä itken kultaista palloani, joka minulta putosi kaivohon." - "Rauhoitu, vain," vastasi sammakko, "ehkähän minä neuvon keksin, mutta mitäpäs minulle annat, jos ma tuosta sinulle noudan sinun leikki-kalus." - "Mitä vain tahdot, sammakko kulta," sanoi tyttö, "minun vaatteeni, minun helmeni ja kallihit kiveni, vieläpä, tämän kultaisen kruunun, joka on päässäni." Sammakko vastasi, "sinun vaatteistas en piittaa, en sinun helmistäs enkä kalliista kivistäs enkä myös sinun kultaisesta kruunustas; mutta jos tahdot minua rakastaa ja minä pääsen sinun leikki-kumppanikses ja toverikses, jos suot minun istua vieressäs sinun pöytäs ääressä, syödä sinun kultaisesta taltrikistas, juoda pikku pikaristas ja nukkua vuoteellas, -- jos tämän minulle lupaat, niin kyllähän minä tuonne sukellan ja noudan sieltä sinulle kulta-pallos." - "Ah lupaampa," vakuutti tyttö, "sinulle kaikki, mitä tahdot, jos vain minulle tänne hankit palloni." Mutta hän ajatteli: "mitähän lörpöttelee tuo tyhmä sammakko, se kuristen vedessä istuu vertaistensa joukossa eikä siitä ole kenenkään ihmisen kumppaniksi."
ellauri204.html on line 92: Tämän lupauksen saatuansa, pisti sammakko päänsä vetehen, sukelsi sinne alas ja palasi hetkisen kuluttua taas veden pinnalle, pitäen suussansa pallon, jonka se sitten heitti ruohikkohon. Kuninkaan-tytär vasta oli isoissaan, kun hän rakkaan leikki-kalunsa äkkäsi, sieppasi sen maasta ja juoksi sitten tiehensä. "Odota, odota," huusi sammakko, "ota minut mukaasi, minä en niin pääse juoksemaan, kuin sinä." Mutta mitäpä se tuosta hyötyi, että tarmonsa takaa "kuak kuak'iansa" laski! tyttö ei ottanut sitä kuullaksensa, vaan riensi kotia ja oli pian unohtanut sammakko paran, jonka taas täytyi köntiä alas kaivohonsa.
ellauri204.html on line 378: Rajun laman ravistelemassa Suomessa oli tarvetta uudenlaiselle itsevarmalle miehelle, joka osasi leikkiä maskuliinisuudella ja oli siksi - sopivasti, ei liikaa - kosketuksissa myös naiselliseen puoleensa, eikä ollut niin tosikkomaisen sulkeutunut tai tuhoisan väkivaltainen kuin monet aiempien polvien miehet. Suomenniemen joka suvussa oli nähty tarpeeksi noita kelonharmaiksi routaantuneita paukapäitä, etanan muotoon koteloituneita tunneinvalideja. joiden kaukopartiomiesmäisen sinnikkäästä terrorista vasta infarkti tai haimatulehdus lähimmäiset vapautti. Uusi mies piti naista vertaisenaan, eroottisena sisarenaan, ja juhli sukupuolten eroa värikuulanräiskeisen karnevaalin keinoin. Uusi mies oli ystävilleen lojaali ja lapsilleen hellä ja kannustava, mutta eliminoi viholliset joustavasti ja ovelasti. Uusi mies kannatti eloonjäämisoppien sosiaalipolitiikkaa ja karkasi hyvinvointivaltion hallintorakennusten synkiltä käytäviltä avoimempaan, armottomampaan maastoon. Uusi mies kykeni lamavitutuksessakin leikkiin mutta uhkailun tai vähättelyn hetkellä taisteluvalmis nyrkki kohosi heti: nyt turpa kiinni urpo tai se turpoo kiinni, tähän käteen virtaa isien pimeiden kokemusten voima.
ellauri204.html on line 686: Bregman toteaa, että ”useimmat ihmiset ovat kunnollisia”, eivätkä he joudu katastrofitilanteissa paniikkiin. Ne vaan alkavat hamstrata ja puida nyrkkiä koetuille viholaisille. Hän kertoo esimerkkinä Lontoon pommituksesta 1940 (Blitz), jolloin britit olivat tyynen rauhallisia, vanhemmat istuivat teekupposen ääressä ja lapset leikkivät pihamailla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varmuuden vuoksi perustetut psykiatriset sairaalat seisoivat tyhjillään.
ellauri206.html on line 192: Valkokankaalle ilmestyi jonkin kehitysmaan katu. Se oli alkeellinen, päällystämätön ja kuoppainen katu, jolla laihat rumat shiatsulapset pelasivat jalkapalloa. He olivat pukeutuneet surkeisiin rääsyihin. heidän kauhtuneita piraatti- t-paitojaan koristivat länsimaisten tuotemerkkien halvat kopiot. Mutta heidän elämänilonsa erottui aitona. Heidän ympärillään talot olivat karuja kiviseinäisia laatikoita, joihin tuskin tuli lämmintä vettä tai sähköä. Siellä olivat heidän kotinsa. Sieltä he tulivat aamuisin kuoppaisille kaduille leikkimään (kun ei ollut koulua).
ellauri207.html on line 47:

Tyttö joka leikki tulzareilla