ellauri022.html on line 546: Sitähän mullakin on viljalti. Olikohan Sirin iskälläkin lehtolapsi. Bastardeja äidin oomme kaikki.
ellauri024.html on line 629: Herkkuleella oli kaksoisveli Ifikles, joka oli oikeasti Amfitryonin ruiskasema, ilmeisesti Juppiter ja Amfitryon oli asialla ihan peräkkäin. Ifikleestä ei sittemmin oo paljon kuulunut, siitä kai tuli tavis. Jeesuxenkaan veljistä ei paljon kerrota, paizi että ne oli kateita. Ei ihme. Ainakin siihen saakka kunnes Jeesus ripustettiin näytteille. Ei se kunkun Barkmannille lahjottama lehtolapsi ihan turha jätkä ollut sekään.
ellauri036.html on line 2089: Konevizan luostarissa oli noin 40 varatonta veljeä, ja niiden lisäxi 2x niin monta "muuta väkeä", jalkavaimoja ja lehtolapsia. Muuta henkilökuntaa ei juuri tarvittu, kun oli se konevviza.
ellauri046.html on line 333: Sökö kuumuu erityisesti viettelystä, eli opportunistisesta panosta ilman lapsenruokkovastuuta. Sen miälest helleenit ei tunteneet koko käsitettä. Tietenkin tunsivat, puolijumalat oli kaikki sellasia lehtolapsia, Paris bylsi ilman lupaa Helenaa, jne jne. Mut Sörkalla on mielessä joku oma agenda, ja narsissimaisesti faktat saa tehdä tietä tarkoitushakuiselle vaihtoehtoiselle totuudelle.
ellauri050.html on line 1206: Nietsche fanitti Catulle Mendezia kun se oli kova satyyri. Catulle oli Teophile Gauthierin suojatti. Gauthier oli Huugo-peikon maskotti. Parnassisteja, romantismin ja symbolismin välissä. Oltiin dekadentteja, elettiin koroillaaneläjien rahoilla, bylsittiin kaikkea mikä liikkui, saatiin morkkixia, sexitauteja ja tehtiin lehtolapsia. Gauthieria fanittivat Balzac, Baudelaire, Goncourtin veljexet, Flaubert, Pound, Eliot, James, Proust and Wilde.
ellauri055.html on line 938: Rafu Koskimies vois sit olla joku Taatan pikkuserkku. Mix taata ryysti niin paljon viinaa? Mixen kirjoissa on paljon lehtolapsia? Setämiehen tie johti Alman vanhan suolapaikan luo. Paavon äpäreestä tuli kunniallinen.
ellauri277.html on line 383: Bahaille perhe on yhteisöjen ja kansojen perusyksikkö, sillä vahvat ja rakastavat perheet muodostavat toimivan yhteisön ytimen. Avioliitto nähdään sekä ruumiin että sielun yhdistymisenä (joka tapahtuu taas nainnin aikana), ja se on tasa-arvoinen miehen ja naisen kesken (muttei 2 naisen eikä miehen kesken, herra nähköön). Kuitenkaan naimisiinmeno ei ole elämän tärkein päämäärä eikä avioliiton ulkopuolella eläviä ja lehtolapsia ruikkivia syrjitä. Järjestettyjä avioliittoja ei suvaita, vaan jokaisen täytyy löytää oma sielunkumppaninsa omatoimisesti. Avioeroihin suhtaudutaan kielteisesti, mutta nekään eivät ole kiellettyjä. Jos aviopari ilmoittaa haluavansa erota, seuraa vuoden mittainen harkinta-aika. Tänä aikana parin tulee hakea neuvoja paikalliselta neuvostolta avioliiton pelastamiseksi.
xxx/ellauri116.html on line 460: Kentin herttua oli vilkkusilmäinen raikuliprinssi, joka lipui skandaalista toiseen - huumeet, seksisuhteet ja lehtolapsi pakottivat hovin äärimmäiseen ratkaisuun.
xxx/ellauri125.html on line 58: Francois Boucherin herutuskuvassa Zeus tekeytyy Artemiixi ja bylsii Kallistoa. Hera äimistyy ja muuttaa Kalliston lehtolapsineen isoxi ja pienexi karhuxi.
xxx/ellauri201.html on line 62: Hyväkäytöksinen ja rauhallisen varma oli tämä Isokukko-Uljas kaikissa otteissaan. Kyllä se monta kertaa kantoi minulle painavan ves’ämpärin tai työnsi isomman vesisaavin kelkalla kaivolta ovelle, kantoi vielä sisäänkin. Eino ei niitä asioita huomannut, sitä sai aina käskeä ja muitakin miehiä. Kyselivät sitten iltasilla tuvassa, mistä Uljas oli kotoisin. Hämeestähän se kuulemma oli. Kysyivät, oliko sillä heila tai peräti eukko jossakin, ehkä aviolapsiakin, aviottomista lehtolapsista puhumattakaan. Siihen Uljas myhäili, että eukko on ja hyvä onkin. Lapsiakin oli siunaantunut jo seitsemän, nuorimmainen syntyi menneenä kesänä, poikalapsi oikein. Nuoret naimahaluiset miehet vaan lisää kyselivät, että mitenkäs sitten ne lehtolapset. Kai niitäkin oli maalimalla olemassa, niin kuin jokaisella kunnon metsätyömiehellä ja tukkipojalla tiedettiin olevan. Nosti se sellainen miehen arvoa kummasti. Isokukko-Uljas hyvillään naureskeli, että onhan sitä niitäkin tullut alulle pantua, kun oli niin mieluisaa puuhaa se lapsenteko. Miehet nauraa hekottelivat omaan tapaansa, minullakin veti suu hymyyn, mutta käännyin hellan puoleen, etteivät nähneet.
xxx/ellauri376.html on line 74: Oliko Tampereella 1933 kääntäjä Jens Hilden se Sara Hildenin adoptiolapsi? Oli takuulla, Jensin tytärkin on Sara. Kenties Jens olikin jonkun Jussi Jänixen Saaralle vaikka Ruåzin reissulla epähuomiossa pukkaama oma lapsi! Sara Hildén os. Saara Kadell oli izekin lehtolapsi Lempäälästä jolla oli sittemmin rättikauppoja Tampereella ja Lahessa. 40-vuotiaana nai parikymppisen juopon maalarin eikä niillä keskenään ollut lapsia. Vain massia ja maalauxia. Sara lähetti Jensin Ruåziin sotalapsexi 1942 ja 1947 se jäikin sinne. Sarasta tuli muotialan liikenainen ja taidemesenaatti. Sen hautakivessä on sitaatti joltain ranu maalarilta joka sanoo että sitten kun taulut ovat joutavia on piru merrassa. Nyze on. Druzhinin Polina ei perustanut Sacksin haalistuneista tauluista joissa oli lehmiä ja rosvoja.
11