ellauri015.html on line 512: Vastinetta oli 50 konekirjoitussivua, varmaan ykkösvälillä. Kaikki ei mahtunut Suomen Kuvalehteen, vaikka tarvetta olisi.
ellauri021.html on line 79: Alcott oli 37 vuonna 1869 kun se kirjoitti lehteen Pollyn jatkokertomuxena. Samaan aikaan kuin Pikku naisia. Se oli sairaalloinen, lavantautinen, naimaton ja feministi. Kuoli 55-vuotiaana lavantautiin tai elohopeaan.
ellauri022.html on line 37: Se kirjotti vanhanaikaisesta tytöstä Pollysta lehteen jatkista samaan aikaan kuin Pikku naisia.
ellauri025.html on line 733: Gusten ei saa yhtä hyvää kuvaa lehteen kuin Nathan porukoineen, näkyy vaan hämärästi kuvan alareunassa, vaikka oli raiskaamassa mukana. Se tuntee vähän - hm, mitä? - kateutta. Voi helevetti näitä linssiluteita. Linssiluteita ja kumikauloja.
ellauri028.html on line 515: Parkkonen aloitti 1960-luvulla toimittajana Helsingin Sanomissa ja siirtyi sieltä Viikkosanomiin. Kun levikkiongelmiin joutuneeseen Seura-lehteen haettiin päätoimittajaa, ehdotti Otavan kirjallinen johtaja Paavo Haavikko tehtävää Parkkoselle. Seuran päätoimittajana Parkkonen toimi vuosina 1974–1981 ja uudelleen 1985–1990. Parkkonen nosti Seuran Suomen suurimmaksi viikkolehdeksi, mutta lähti sen jälkeen etsimään uusia haasteita. Vuonna 1981 hän kävi perustamassa ja päätoimittamassa Lehtimiesten lyhytikäiseksi jäänyttä yleisaikakauslehti Pikajunaa.
ellauri033.html on line 1154: Jönsyn mielestä Hopreenien suku on bashkiireja. Laukkuryssiä, radanrakentajia. Tukka musta ja silmät ruskeat kuin Pirkolla. Vähävenäläinen Maria Baškirtseva kuoli tuberkuloosiin 25-vuotiaana, mutta ehti elää sen verran pitkään, että hänestä tuli 1880-luvun Pariisin älyllinen voimatekijä. Hän oli feministi ja kirjoitti vuonna 1881 salanimellä "Pauline Orrel" useita artikkeleita Hubertine Auclertin feministiseen lehteen La Citoyenneen. Hänen tunnettuja lausumiaan on esimerkiksi: Rakastakaamme koiria, rakastakaamme vain koiria! Miehet ja kissat ovat mitättömiä olentoja. Yxinkertaisesti paskiaisia. Seku ihmettelee mikä kissoissa on vikana.
ellauri039.html on line 209: Oikaisuja Burda-lehteen
ellauri039.html on line 251: pinnalle Suomen kuivimpan lehteen. Pää ei kestänyt
ellauri041.html on line 1972: Niinkuin esimerkixi tviittaileva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, aivan kuolaavan lobotomin tasoa, tai Herlinin Sanomat, joka julkaisee puolen sivun haastattelun jostain MAGA-lippalakkisesta aivokääpiöstä Johns Hopkinsin yliopistosta. Samassa propagandasarjassa, jossa hiljan haastateltiin toista kärpässarjan ajattelijaa, ranskalaista suklaalevyä. Pietu Hein sanoi yhdessä gruukissa, että vaarallisimpia idiooteista on ne jotka on suhteellisen intelligenttejä. Siis eivät ihan lintulautaluokan goggledygookeja, niinkuin enemmistö amerikkalaisista, ja HS:n toimittajista. Sellaisia vaarallisia on Herlinin sanomien omistajat, jotka palkkaavat lehteen näitä hyödyllisiä idiootteja. Paavo Haavikkoa lainataxeni, ne on joko hulluja tai pahoja, tai molempia. Veikkaan molempia.
ellauri048.html on line 294: Paloheimo toimi elokuva-arvostelijana Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 1972–1992 ja Yhteishyvä-lehdessä vuosina 1975–1992. Hän oli Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija vuosina 1977–1987. Vuosina 1979–1981 hän oli Vartija-lehden toinen päätoimittaja. Paloheimo on myös kirjoittanut artikkeleita muiden muassa Kanava-lehteen ja Parnassoon sekä eri teoksiin. Hän sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982 teoksesta Hengenmies ja vuonna 1985 teoksesta Levoton Lippi.
ellauri051.html on line 297: Kuka sit on tai oli rehabilitoitu Marko Auer? Saxalainen potkupalloilija? Vaiko freelance consultant? Sekin opiskeli historiaa, mutta väärää, ei päässyt rehtorixi peräseinäjoelle. Tuli vaan izekriitikko takki nurinpäin. No pääsi silläkin sentään vielä kerran lehteen.
ellauri051.html on line 484: Whatman ryhtyi opettajaksi 17-vuotiaana ja opetti viiden vuoden ajan Long Islandilla, vaikka ei pitänytkään opettajan työstä. Opetustyönsä ohessa Whatman kokeili vuonna 1838 toimittaa viikkojulkaisua nimeltä Long Islander, mutta se ei ilmestynyt pitkään. Hän siirtyi tyhjäntoimittajan uralle vuonna 1841. Whatman alkoi kirjoittaa vakituisesti artikkeleita newyorkilaiseen Democratic Review -lehteen, ja vuosina 1842–1843 hänen artikkeleitaan julkaistiin myös muissa lehdissä. Whatmanilta julkaistiin hänen ensimmäinen kirjansa Franklin Evans, The Inebriate (Ameriikan Turmiolan Tommi), jossa hän kävi julkijuopottelua vastaan. Kirjasta tuli suosittu, ja se teki Whatmanin tunnetuksi, vaikka Whatman itse ei myöhemmin siitä ollutkaan ylpeä. Jatkoi salajuopottelua.
ellauri051.html on line 1512: 910 The transit to and from the magazine is now stopt by the sentinels, 910 Vartijat pysäyttävät nyt kuljetuksen aikakauslehteen ja takaisin,
ellauri058.html on line 420: 1960-luvulle tultaessa yhä useampaan lehteen perustetaan erillinen kulttuuritoimitus, jossa työskentelevät kulttuuritoimittajat. Nämä ovatpääsääntöisesti journalisteja,eivät ammatti-taiteilijoita. (Hurri 1993: 53.) Tällöin kriitikoille ei ollut enää niinkään esteettisiä vaan journalistisia vaatimuksia. Rumat läskitkin kelpasivat. Journalistista kritiikkiä ohjaa kriitikon edustama lehti, sen journalistiset käytännöt ja/tai poliittiset linjat.
ellauri065.html on line 434: HBO on Home Box Office. Me lainataan Ecem Kayan hoboa. Harald Birger Olausen on hobo. Kun helmikuun alussa 2020 gonzojournalisti ja queerkirjailija Harald Olausen perusti suomalaisen kulttuurijournalismin foorumin - digivallila.com ja pyysi mukaan lehteensä kolumnistixi professori Timo Airaxisen sekä tohtorikoulutettavan ja vapareiden lehden toimitussihteeriin kriitikon Kalevi Suorsan, työnjaolla: proffa A kirjoittaa isoimmat ja vaikeimmat jutut, fil-yo-toimittaja-kirjailija H. taas laajat kulttuuriesseet sekä joukon nuorin tohtorikoulutettava-E ajankohtaiset päiväkohtaiset teoskritiikit, digivallilan sivuilla kävi ensimmäisinä viikkoina yli 3000 kävijää. Enemmän kuin koronaisia (silloin). Pitää olla ajatusta ja rohkeutta sanoa "se". Mitä rohkeaa se nyt on puhua tuhmia. Digivallila.com on nyt saatavilla myös kirjana Digivallila.com - 100 ekaa juttua. Rahantuloa ei voi estää.
ellauri065.html on line 614: Timo Vihavainen on Venäjä-tutkimuksen professori, joka on julkaissut kasan kirjoja, kolumneja ja artikkeleita. Tänä vuonna hän on päässyt ääneen esimerkiksi Ulkopolitiikka-lehteen kirjoittamassaan neljän aukeaman jutussa. Sen lisäksi, että nykyajan konservatiivit ovat vaikertavia vässyköitä, he ovat myös yhteiskunnallisesti lellittyjä hempukoita. Koko kirja on aivan tolkutonta vatulointia.
ellauri074.html on line 323: Cioranin kirjailijanuran alkukaudelta ja kirjeenvaihdosta löytyy paljon äärioikeistolaisuutta myötäileviä ajatuksia. Muun muassa Cioranin vuonna 1936 ilmestynyt teos Schimbarea la față a României sisälsi muukalaisvastaisia ja antisemitistisiä ajatuksia sekä totalitaristisen valtiojärjestelmän ihannointia. Cioran poistatti kaikkein juutalaisvastaisimmat kohdat kirjan ranskankielisestä laitoksesta 1990-luvulla. Berliinissä 1933–1935 Cioran oli kiinnostunut natsihallinnon toimista ja kirjoitti romanialaiseen Vremea-lehteen kolumnin, jossa hän puhui ihailevaan sävyyn muun muassa Adolf Hitleristä ja pitkien puukkojen yöstä. Hän suhtautui ihailevasti myös Italian fasistiseen liikkeeseen.
ellauri082.html on line 333: Heppahullun kannessa lukee joskus jopa 16 sivua Pollea! Se on hienoa, jos ne on Lena Furbergin piirtämiä. Lena nillitti pienenä jotakin jollekin heppalehdelle ja piirsi kirjeen syrjään vihaisia poneja. Lehden toimitus kysyi voisiko se piirtää niitä lehteen lisääkin. Nyze on jäämässä eläkkeelle omasta heppalehdestä. Muumipeikko oli alkuaan Tove Janssonin vihaisena klippdassin seinään piirtämä Immanuel Kant. Toven veljentytär on tienannut sillä miljoonia. Vihasta voi syntyä paljon hyvää.
ellauri088.html on line 246: Arto Mustajoki kirjoittaa insändareita tiedelehteen. Ihan tyhjänpäiväisiä, se vaan haluaa nähdä nimensä Tiede-lehdessä. Lehti on sille kuin suurentava peili, josta sen naama näkyy isona. Se tuntee olevansa enemmän elossa. Elävien kirjoissa. Professori Mustajoki on tutkimuksen yleistajuistamisen puolestapuhuja. Hän osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, laatii tietokirjoja ja nauttii esiintymisestä.
ellauri095.html on line 404: Vuonna 1856 useat yliopisto-opiskelijat, mukaan lukien William Morris ja Edward Burne-Jones, aloittivat Germ:n mallin mukaisen lehden. Oxford and Cambridge -lehti, siinä oli 12 numeroa, joihin Rossetti osallistui kolme runoa. Yhteyden kautta aikakauslehteen Rossetti tapasi Jane Burdenin – hänen elinikäisen muusansa ja rakastajattarensa – ja esitteli hänet tulevalle aviomiehelleen William Morrisille.
ellauri095.html on line 429: 1850- ja 60-luvuilla Rossettin maine kasvoi nopeasti, vaikka löytyy tragedian leimaakin. Vuonna 1856 useat yliopisto-opiskelijat, mukaan lukien William Morris ja Edward Burne-Jones, aloittivat Germ :n mallin mukaisen lehden . Oxford and Cambridge -lehti, siinä oli 12 numeroa, joihin Rossetti osallistui kolme runoa. Yhteyden kautta aikakauslehteen Rossetti tapasi Jane Burdenin – hänen elinikäisen muusansa ja rakastajattarensa – ja esitteli hänet tulevalle aviomiehelleen William Morrisille.
ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä.
ellauri101.html on line 265: Hän tuli tunnetuksi 1990-luvulla television Hyvät, pahat ja rumat -puheohjelmasta, jota hän juonsi yhdessä Simo Rantalaisen kanssa. Tuon ohjelman jälkeen Sairasvyö sai oman "Minä ja Sairasvyö"-nimisen talkshown MTV3 -kanavalle. Aika kuvvoova nimi. Parrmpi ois vielä ollut "me kolme, Jjjariii! minä ja Heinonen". Hänellä oli ohjelmassaan vieraina muun muassa eksentrikko Ior Bock Suomenlinnasta joka söi omia ulosteitaan ja homo meteorologi Juha Föhr. Koko porukan opinnot takkuili. Lisäksi Sairasvyö kirjoitti Helsingissä ilmestyvään City-lehteen.
ellauri141.html on line 472: Kipling siirtyi marraskuussa 1887 Gazetten paljon suurempaan sisarlehteen The Pioneeriin Allahabadiin. Siellä
ellauri150.html on line 382: Jyrki Lehtola (s. 29. lokakuuta 1963 Tampere) on suomalainen kolumnisti, joka tunnetaan ajankohtaisilmiöitä ja julkisuuden henkilöitä käsittelevistä kolumneistaan. Hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa Aamulehteen, Iltalehteen, Ilta-Sanomiin, Imageen, Long Play -lehteen ja Tietoviikkoon. Hän on Suomen ilkeimmäksi luonnehdittu kolumnisti.
ellauri192.html on line 137: Sully Prudhomme oli Ranskan-Saxan sodan veteraani. Varmaan sen kavereita oli hydropaatit ym. fin de siecle töyhtöhyypät. Goncourt sanoi että se oli pappimaisen öljyinen seuramies. Se kirjoitti Leconte de Lislen Parnasso-lehteen ja seukkas vaan kavereiden kanssa kuten Alphonse Daudet, Paul Bourget, Goncourtin veljexet etc. Vanhemmiten se kääntyi runoudesta filosofiaan ja pohti finaalisten syiden roolia darwinismissa (oikea vastaus on: ei midiä). Tässä ilmainen näyte nuorelta Sullyltä. Sr varmaam viittaa Sullyn omaan pottaan joka halkesi kun sen sussu antoi sille rukkaset. Ruukku on hyvin populääri meemi, vatsinkin särkynyt (Kleist, hindut, Keazin Isabella, Rebekka kaivolla, ym).
ellauri204.html on line 759: Houellebecqin teos Alistuminen (Soumission) ilmestyi samana päivänä 7. tammikuuta 2015 kuin Charlie Hebdon lehteen tehtiin hyökkäys. Houellebecqin kuva oli tuolloin tuoreimman lehden kannessa, ja hänet otettiin poliisisuojelukseen, vaikka ei ollut tiedossa, liittyikö kuva tai tuore kirja iskuun. Houellebecqin teos on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Sitä on toisaalta sanottu islamofobiseksi, rasistiseksi ja seksistiseksi ja väitetty sen myötäilevän äärioikeistoa.
ellauri244.html on line 105: Syksyllä 1980 hän kirjoitti yhdessä Esa Saarisen kanssa Ylioppilaslehteen kirjoituksen, jossa arvosteli jyrkästi ajan suomalaista romaanitaidetta. Seuraavana vuonna 1981 julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, joka muodostui Kaurasen kirjalliseksi läpimurroksi ja on edelleen etenkin yhä uusien sukupolvien suosikki ja kulttikirjan maineessa ja myös Suomen myydyin esikoisromaani.
ellauri247.html on line 406: Poliittisesti Swift oli ollut aina syntymästään asti köyhimyxenä lähellä whigejä, mutta vaihtoi vuoden 1710 lopulla sitten toryjen puolelle. Syynä loikkaukseen olivat ensinnäkin whigien myötämielinen suhtautuminen nonkonformistikirkkoihin, joita Swift ei voinut sietää. Lisäksi whig-puolue ei puoltanut hänen papiksi vihkimistään Englannissa, eikä Swiftin pappien verotuxen kevennyslobbya. Toryjen päästyä hallitukseen Swiftistä tuli oikeistopuolueen äänitorvi ja hän alkoi kirjoittaa tory-myönteiseen The Examiner -lehteen vittuilevia kirjoituksia whig-puolueesta. Ezemmonen tuuliviiri se oli, omanvoitonpyyntinen väkkärä, takinkääntäjä.
ellauri260.html on line 217: Ordoliberalismi on saksalainen muunnelma taloudellisesta liberalismista, joka korostaa hallituksen tarvetta varmistaa, että vapaat markkinat tuottavat tuloksia, jotka ovat lähellä sen teoreettista potentiaalia, mutta eivät puolusta hyvinvointivaltiota. Ordoliberaalisista ihanteista tuli perusta toisen maailmansodan jälkeisen Saksan sosiaalisen markkinatalouden ja sitä seuranneen Wirtschaftswunderin luomiselle. Sanan "ordoliberalismi" (saksa : Ordoliberalismus) loi vuonna 1950 Super Hero Moeller, ja se viittaa akateemiseen aikakauslehteen ORDO.
ellauri263.html on line 546: Blavatsky matkusti Vermontiin, missä hän tutustui Olcottiin. Palattuaan kahden viikon kuluttua takaisin New Yorkiin hän kirjoitti kokemuksistaan artikkelin ”Hämmästyttäviä henki-ilmiöitä”, joka julkaistiin New Yorkin Daily Telegraphissa 30. lokakuuta 1874. Artikkelissa hän haastoi tunnetun spiritismin arvostelijan, tohtori George Beardin 500 dollarin summalla tuottamaan samoissa oloissa henkien näyttäytymisten kaltaiset ilmiöt. Beard ei kuitenkaan ottanut haastetta vastaan. Tämän jälkeen hän kirjoitti useita artikkeleita Spiritual Scientist -lehteen.
ellauri266.html on line 539: De Waal kirjoittaa myös kolumnia Psychologie Magazine -lehteen , joka on suosittu hollantilainen kuukausilehti. 1. syyskuuta 2013 lähtien de Waal on ollut arvostettu professori ( universiteitshoogleraar ) Utrechtin yliopistossa. Tämä on osa-aikainen tapaaminen - hän jatkaa tehtävässään Emory Universityssä Atlantassa.
ellauri269.html on line 260: World of Warcraftista on tehty myös 25-osainen sarjakuva, joka on julkaistu Suomessa 12 lehteen tiivistettynä. Sarjakuvan tarinan ensimmäinen puolisko kertoo Myrskytuulen kuninkaan, Varian Wrynnin, paluusta ja toinen puolisko kertoo Med'anista, Garonan ja Medivhin pojasta.
ellauri269.html on line 732: Ohiossa ollessaan Mel Gordon, kirjoittaessaan Reform Judaism Magazine -lehteen vuonna 2011, ehdotti, ettei sunkaan Siegel ja Shuster olisi tutustuneet Zishe Breitbartiin, juutalaiseen voimamieheen. Vuonna 1923 Breitbart peippaili sekä Clevelandissa että Torontossa, kun Siegel ja Shuster olivat vain yhdeksänvuotiaita. Kummankaan taiteilijan osallistumisesta esityksiin ei ole tietoa, mutta olisi ollut epätodennäköistä, että he eivät olleet tunteneet 1900-luvun alun Heraklesta. Gordon kirjoittaa: "Cleveland News kehui, että hän oli "kiinnostavampi kuin Eiffel-torni". Joulun aikana hän esiintyi 85 000 katsojan edessä New Yorkin Hippodromessa, joka oli tuolloin "maailman suurin leikkimökki", rikkoen kaikki aiemmat yleisöennätykset. Tunnettu voimateoistaan, joista on tarkoitus tulla sarjakuvan Superman tunnusmerkkejä, Breitbart häikäisi yleisön kaikilla voimamiesklassikoilla: terästankojen taivuttaminen, "särkymättömien" ketjujen katkaiseminen, norsujen nostaminen. Ainakin yhdellä juutalaisen voimamiehen Amerikan-kiertueella Breitbartia sanottiin "Kaikkien aikojen teräsmieheksi".
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 492: Vuosina 1959–1962 Kavanagh vietti enemmän aikaa Lontoossa, missä hän osallistui Swiftin X- lehteen. Tänä aikana Kavanagh asui silloin tällöin viinahöyryisenä ja muutenkin pahanhajuisena Swiftsien luona Westbourne Terracessa. Hän piti luentoja University Collegessa Dublinissa ja Yhdysvalloissa, edusti Irlantia kirjallisissa symposiumeissa ja hänestä tuli Guinness Poetry Awards -palkinnon tuomari.
ellauri285.html on line 696: Mitterrand palkizi pyllynnuolijansa liipalaapan diplomaattiposteilla, joissa sooloiltuaan Reggie joutui disponibiliteettiin kuin Heikki Brotherus. Mitterrand syntyi vuonna 1916 Jarnacin kunnassa Charenten departementissa läntisessä Ranskassa. Hän kasvoi konservatiivisessa ja katolisessa porvariperheessä, ja uskonnollista yksityiskoulua käyneen Mitterrandin ajatusmaailma oli 1930-luvulla oikeistolainen sekä nationalistinen. Hänen poliittinen uransa alkoikin liittymisellä äärinationalistiseen Croix de Feu -ryhmään. Hän myös kirjoitti L´Écho de Paris -sanomalehteen, joka vastusti istuvaa Léon Blumin vasemmistohallitusta. Sodan aikana hän työskenteli Vichyn hallituksen alaisuudessa. Myöhemmin hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä pitäen samaan aikaan virkaa saksalaismyönteisessä hallituksessa. Toisen maailmansodan jälkeen Mitterrand käänsi kelkkaa vähän liittyen keskustavasemmistolaiseen UDSR-puolueeseen Hän ohjasi puoluettaan vehen viele vasemmalle pitäen kuitenkin selvän pesäeron kommunisteihin.
ellauri294.html on line 667: Mead aloitti ensimmäisen kenttätyönsä vuonna 1925 opiskellessaan teini-ikäisiä tyttöjä Samoalla. Hänen havainnot julkaistiin myöhemmin kirjassaan Coming of Age in Samoa. Mead matkusti Uuteen Guineaan vuonna 1929 tutkimaan Manus-kansaa. Hän palasi Manukseen usein myöhempinä vuosinaan, minkä ansiosta hän saattoi suorittaa ensimmäisen sukupolville ulottuvan antropologisen tutkimuksen. Mead alkoi kirjoittaa artikkeleita Redbook -lehteen useista eri aiheista vuonna 1961. Hänen vahvasti ilmaistut ja usein kiistanalaiset mielipiteensä tekivät hänestä tutun nimen. Maapähkinäviljelijä Jimmy Carter palkizi Meadin postuumisti Presidential Medal of Freedom -mitalilla vuonna 1979 työstään antropologian alalla.
ellauri294.html on line 669: 1939 Meadin ainoa lapsi, Mary Catherine Bateson, syntyi 28. joulukuuta. 1961 Mead alkaa kirjoittaa Redbook- lehteen. 1975 Mead palaa tutkimaan Manusta viimeisen kerran. 1978 Margaret Mead kuolee 15. marraskuuta. 1979 Meadille myönnetään postuumisti "Presidentin vapaudenmitali" 19. tammikuuta.
ellauri301.html on line 487: String-housujen haaroväli oli tahmea valkovuodosta. Kenenkä? Patin. Hän työntyy kovaa syvälle sisälleni ja vetää sitten lizarit päin näköä. Kekä? Ei kerrota. Tämmösiä kryptisiä välitextejä taisi olla Stieg Larssonillakin. Arabitkin läiskivät arabifilmeissä vaimojansa kesken aktia. Isä Camillo ja Peppone ottaa oikein face slap-ottelun. Ninjabarbeista kertovassa jutussa ei ole yhtään pahexuvaa sanaa. Vaikka feministianarkistiryhmä polttaa auton ja uhkailee poliisia. Liza siis Annika plus teeveestä tuttu iso kiltti jättipomo pahexuu. Voi vittu. Annika ei saa omaa bylineä kuvan kanssa lehteen vielä pitkään aikaan. Dämit. Lizan alter ego Annika on uskomaton persepää. Mitä siitä voidaan päätellä? Sapienti sat. Pihalle olis paras laittaa ketunrautoja nuuskivien tyhjäntoimittajien varalta. [Nää vinjetit saattaa olla Lizan pitkäveteisestä niteestä Studio 6.]
ellauri315.html on line 215: Mutta hän jutteli ilahduttavia asioita ja välistä laulaa kajahdutti komeasti värssysen: - Kuularuiskut kun pani, että tärärättättää, tuli Antinkin asemansa jätätättättää... Tahi hän saarnasi parhaalla pastorin nuotilla: - Te upseerit ja lotat, aliupseerit ja sotilaskotinaiset, sotamiehet ja pyykkärit, minä varoitan teitä pyyhkimästä lumpeen lehteen, sillä lehti voi puhjeta ja sormi sotkeutua.
ellauri323.html on line 198: Moore tuli Bryn Mawr Collegeen vuonna 1905. Hän valmistui neljä vuotta myöhemmin BAxi pääaineenaan historia, taloustiede ja valtiotiede. Runoilija HD oli hänen luokkatovereidensa joukossa heidän fuksivuotensa aikana. Bryn Mawrissa Moore alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja Tipyn O'Bobiin, kampuksen kirjallisuuslehteen, ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli hetken Melvil Dewey 'n Lake Placid Clubissa tankotanssijana ja opetti sitten liike-elämän alkeita Carlisle Indian Industrial Schoolissa vuosina 1911-1914.
ellauri323.html on line 200: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
ellauri325.html on line 376: Mitä sinä olit kirjoittanut noskelehteen? Että nyt tarvittaisiin proletariaatin vallankumousta? Se nyt tästä vielä puuttuisi!
ellauri327.html on line 478: Kianto kävi koulunsa Iissä ja Oulussa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1892.[4] Koulussa hän muun muassa toimitti oppilaskunnan lehteä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän ehti ilmoittautua opiskelijaksi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, mutta päätti kuitenkin ryhtyä veljensä Volmarin esikuvan mukaisesti upseeriksi. Kianto palveli vapaaehtoisena Oulussa 4. Suomen Tarkka-ampujapataljoonassa 1892–1893. Keväällä 1893 pataljoona matkusti sotaharjoituksiin Krasnoje Seloon Pietarin lähelle, ja Kianto kirjoitti näistä kokemuksistaan leirikirjeitä Suometar-lehteen. Eräs moskovalainen lehti arvosteli Kiantoa separatistiksi näiden leirikirjeiden vuoksi, ja tästä seurannut kohu aiheutti hänelle hankaluuksia. Myös Kiannon sotilaselämään kohdistuneet romanttiset kuvitelmat olivat jo haihtuneet, ja niinpä hän päätti erota armeijasta ja lähteä takaisin yliopistoon opiskelemaan. Tämä toteutuikin myöhäissyksyllä 1893.
ellauri330.html on line 507: Erkki Kivijärvi, tervaporvarin poika, runoilija ja Erkon Sanomien höyryjyrä tunnettiin myös pakinoitsijana. Helsingin Sanomien maanantaikirjeissä hän esitteli kepeän henkevään tyyliinsä milloin kirjallisuuden klassikoita, milloin Ruotsin elinkeinoelämää. Suomen Kuvalehteen hän kirjoitti taas nimimerkillä Bagheera ja neuvoi "Sopiiko? Sopiiko?" -palstallaan tapakulttuurin taitoja: minkälainen kravatti piti missäkin puvussa olla ja mitä viinejä milloinkin tuli juoda, saako betonivaluun astua pienillä lastensaappailla.
ellauri331.html on line 235: Life (tyylitelty nimellä L!FE, entinen LifeNews ) on venäläinen hallitusta edistävä uutissivusto, jonka omistaa Aram Gabrelyanov [ ru ; hy ; uk ] ja julkaisija News Media [ ru ]. Sen toimistot ovat Moskovassa. Brändi yhdistetään yleisimmin lakkautettuun LifeNews-kanavaan ja usalaiseen Life-viikkolehteen, joka tuli Elna Hiekkalalle Bulevardilla. LifeNews nousi tunnetuksi käsittelemällä aktiivisesti Donbasin tapahtumia vuonna 2014 ja otti vahvan Kremlin-mielisen kannan. Kanavan luokitukset nousevat vuoden 2014 aikana huippuunsa 30 miljoonaan. Kanavan merkittäviin toimittajiin kuului Semen Pegov, joka jatkoi War Gonzo -projektin perustamista. Gonzo journalismi joutui skandaalin keskipisteeseen heinäkuussa 2014, kun he raportoivat positiivisella sävyllä, että Ukrainan vastaiset "kapinalliset" Itä-Ukrainassa olivat ampuneet alas Ukrainan sotilaskoneen. Suihkukone osoittautui pian siviilimatkustajakoneeksi, MH17, ja LifeNews siirtyi nopeasti poistamaan ja poistamaan alkuperäisen raporttinsa ja tuottamaan sitten lisää raportteja, joissa syytettiin Ukrainaa kohtalokkaasta ammuskelusta. Syyskuussa 2014 Ukrainan kansallinen televisioneuvosto kielsi 15 Kremlin ylläpitämää kanavaa, mukaan lukien LifeNewsin, koska he väittivät sen olevan sotapropagandaa. Mitä se toki olikin.
ellauri331.html on line 404: Pravda.ru ( venäjäksi : Правда.Ру, käännetty 'totuus' ) on entinen Pravda Online, vuonna 1999 perustettu venäläinen uutissivusto, jonka omistaa Pravda.ru Holding, jota johtaa Vadim Gorshenin. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1912 perustettu vanhin neuvostolehti Pravda jakautui kahteen eri lehteen. Merkittävät päätoimituksen jäsenet (Viktor Afanasjev, Gennadi Seleznev, Juri Žukov, Vera Tkatšenko ja Vadim Gorshenin) lähtivät Pravdasta kapitalismin tielle muodostamaan online-uutis- ja mielipidesivuston Pravda.ru. Näytösoikeudenkäynnin jälkeen Pravda-nimeä saivat käyttää sekä Venäjän kommunistisen puolueen omistama sanomalehti että Pravda.ru, jota ylläpitävät nämä lakkautettuun Neuvostoliiton Pravdaan liittyvät ahnaat toimittajat.
ellauri331.html on line 406: Vuonna 2007 Federation of American Scientists luokitteli Pravda.ru:n suosituksi vasemmistolaiseksi kansallismieliseksi uutissivustoksi Vuonna 2013, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin julkaisi The New York Timesissa väitteen Syyrian presidentti Bashar al-Assadin tukemiseksi, Yhdysvaltain senaattori John McCain ilmoitti julkaisevansa vastausartikkelin Pravdassa viitaten sanomalehteen. Venäjän federaation kommunistisen puolueen omistuksessa. McCain kuitenkin julkaisi lopulta artikkelinsa Pravda.ru:ssa. Tämä aiheutti vastalauseita kommunistisen Pravdan toimittajalta Boris Komotskilta ja vastauksen Pravda.ru:n toimittajalta Dmitri Sudakovilta: Komotski väitti, että "Venäjällä on vain yksi Pravda, se on kommunistisen puolueen elin, ja me eivät ole kuulleet mitään republikaanisen senaattorin aikeista" ja hylkäsi Pravda.ru:n nimellä "Oklahoma-City-Pravda", kun taas Sudakov pilkkasi Komotskia väittäen, että "kommunistisen puolueen Pravda levikki on kuin AvtoVAZ : n tehdaslehti. Neuvostoliiton aika". McCain yritti myöhemmin julkaista kirjoituksensa myös Kommunistisessa Pravdassa, mutta lehti kieltäytyi julkaisemasta sitä, "koska se ei vastannut Venäjän federaation kommunistisen puolueen poliittisia kantoja ". Buahahaha, ei ihme että McCain kärsi rökäletappion presidenttivaaleissa. Olipa tyhmä mies.
ellauri331.html on line 641: Ryssän päiväkirja on venäjänkielinen englanninkielinen verkkosivusto, jota ei enää päivitetä. Sen perusti vuonna 1998 intialainen yrittäjä Aku Goyal, joka toimi kustantajana ja päätoimittajana. Lehden toimituksellinen linja oli oligarkkien vastainen. Useat Vladimir Putinin uskollisimmista varhaisista kriitikoista, kuten Andrei Piontkowski, Elena Rykovtseva, Otto Lätsis ja Alexander Goltz, kirjoittivat säännöllisesti The Russia Journal -lehteen. Nyt on nekin ammuttu.
ellauri338.html on line 221: Hän kirjoitti kulinaarisia kolumneja Nedelya-sanomalehteen, ja monet lukijat ostivat sanomalehden yksinomaan niiden takia. Samaan aikaan vastauksena Nedeljassa julkaistuihin Pokhlebkinin resepteihin saapui kirjeitä, joissa Neuvostoliiton lukijat olivat raivoissaan erityisesti sammen mainitsemisesta, jota ei ollut myynnissä.
ellauri340.html on line 539: Kun sota kiihtyi 90-luvun alussa, tällä arch-solipsistilla oli vähän mahdollisuuksia toimia välittäjänä. Mutta hän kuitenkin kirjoitti siitä. Vuonna 1995 hän matkusti Serbiaan matkalla, joka kerrottiin A Journey to the Rivers -kirjassa (alaotsikkona "Justice for Serbia"), kirjassa, joka alun perin kirjoitettiin artikkelisarjana Süddeutsche Zeitung -sanomalehteen. Matkakertomus ei poikennut niinkään Handken jo omaksumista menetelmistä, joten kirjailija matkustaa ympäri Serbiaa, näkee, mitä hän haluaa nähdä, eikä näkemättä mitä ei, antautuen "alkumaailman, joka ilmestyi tuntematon sivilisaatio." Reaktio kirjaan oli välitön ja intensiivinen – kriitikot ja kirjailijat arvostelivat sitä jyrkästi. Kirjaan sisältyi vastaus hänen kriitikoilleen, joka otti tehtäväkseen hänen mielestään länsimaisessa mediassa Serbian vastaisena ennakkoasenteena: "Mitä tietää, kun ylivoimainen verkkoverkosto tuottaa vain tietoa, ei sitä tietoa, jota voi tulla. olla vain oppimisen, havainnoinnin ja oppimisen kautta?"
ellauri343.html on line 231: Olin koulupojasta saakka kasvanut lahtarihenkeen. Ilmari Jäämaa oli Nuoren Voiman voimakassanainen radioamatööri. 1920-luvulla lehteen kirjoitti suomalaisen kirjallisuuden nuori kärkijoukko, muiden muassa Martti Haavio, Lauri Viljanen, Pentti Haanpää, Uuno Kailas, Mika Waltari, Katri Vala, Toivo Pekkanen, Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Saima Harmaja. Näistä Kati oli punikki, Pena anarkisti, Olkkari lipilaari, Kärpäs-Topi ex-työläinen. Loput enemp vähemp patavanhoillisia.
ellauri348.html on line 225: Sagan oli naimisissa kahdesti. 13. maaliskuuta 1958 hän meni naimisiin ensimmäisen aviomiehensä Guy Schoellerin kanssa, joka oli Hachette -toimittaja, joka oli 20 vuotta Sagania vanhempi. Pariskunta eroi kesäkuussa 1960. Vuonna 1962 hän meni naimisiin Bob Westhoffin, nuoren amerikkalaisen playboyn ja tulevaisuuden keraamikko. Pariskunta erosi vuonna 1963; heidän poikansa Denis Westhoff syntyi kesäkuussa 1962. Hänellä oli sitten pitkäaikainen suhde muotistylistiin Peggy Roche. Hänellä oli myös miespuolinen rakastaja, Bernard Frank, naimisissa oleva esseisti, joka oli pakkomielle lukemiseen ja syömiseen. Hän lisäsi omaa tyyliään "perheeseensä" aloittamalla pitkän suhteen ranskalaisen Playboyn -toimittajan Annick Geillen kanssa, sen jälkeen kun Geille pyysi Saganilta artikkelia lehteensä.
ellauri389.html on line 179: Vuonna 1978 australialainen toimittaja Michael Bernard kirjoitti kolumnin The Age -lehteen, jossa hän käytti termiä whataboutism Neuvostoliiton taktiikkaan torjua kaikenlaista sen ihmisoikeusloukkauksia koskevaa kritiikkiä luettelemalla länkkäreiden vastaavia. "Ja te lynkkaatte neekereitä" (Neuvostoliiton tunnuslause).
ellauri389.html on line 222: Nigel Warburton ( / ˈ w ɔːr b ər t ən / ; syntynyt 1962) on mitätön brittiläinen ex-lehtori. Hänet tunnetaan parhaiten filosofian popularisoijana, koska hän on kirjoittanut useita kirjoja genrestä, mutta hän on kirjoittanut myös akateemisia teoksia estetiikan ja soveltavan etiikan alalta. Eski Saarisluokan soveltava filosofi ja motivational speaker. Warburton suoritti BA-tutkinnon Bristolin yliopistosta ja tohtorin tutkinnon Darwin Collegesta Cambridgessa ja oli luennoitsijana Nottinghamin yliopistossa ennen kuin hän siirtyi avoimen yliopiston filosofian laitokselle vuonna 1994. Toukokuussa 2013 hän erosi työstään lehtorin virasta avoimessa yliopistossa, sai potkut takuulla. Hän on kirjoittanut useita hyvinkin talousliberalismiin johdattelevia filosofiakirjoja, mukaan lukien bestsellerit Philosophy: The Basics (4. painos), Philosophy: The Classics (4. painos) ja Thinking from A to Z (3. painos). Hän ylläpitää filosofiaverkkoblogia Virtual Philosopher ja yhdessä David Edmondsin kanssa tekee säännöllisesti podcast-haastatteluja huippufilosofien kanssa useista eri aiheista Philosophy Bitesissa. Hän myös lähettää podcasteja kirjastaan Philosophy: The Classics. Hän on kirjoittanut Guardian - sanomalehteen. Vauzi vau!
ellauri390.html on line 189: Krestovski syntyi ukrainalaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1857. Aluksi hän myötäili edistyksellistä nuorisoa, mutta siirtyi vuonna 1863 taantumuksen leiriin kuten tuttavansa Fedja ja maailman paskin Nalle. Yliopistossa hän ystävystyi radikaalin kriitikon Dmitri Pisarevin kanssa ja kirjoitti Russian Word -lehteen. Kirjailijan tunnetuin teos on Pietarin alamaailmaa ja ylimystöä sensaatiomaisesti kuvaava romaani ”Pietarin slummit”, ven. Peterburgskije truštšoby, 1864–1867). Hänen romaaninsa oli monen tunnin henkilökohtaisen tarkkailun tulos. ”Nihilisminvastaisen” dilogian Krovavyi puf (”Verinen isku”) viihderomaanit Panurgovo stado (”Panurgin lauma”, 1869) ja Dve sily (”Kaksi voimaa”, 1874) esittävät Venäjän 1860-luvun vallankumousliikkeen puolalaisten nationalistien juonittelun tuloksena.
ellauri390.html on line 232: Venäjän ja Turkin sodan aikana hän toimitti "Military Flying Leaf" -sanomalehteä, kirjoitti artikkeleita "Government Herald" -sanomalehteen.
xxx/ellauri044.html on line 342: Muutettuaan Helsinkiin, Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin, kuten Kasimir ja Eino Leinoon. Talvio alkoi myös itse kirjoittamaan Päivälehteen sekä Suomen Kuvalehteen, taistellen sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli miehensä kanssa useita kertoja Keski- ja Itä-Euroopassa, opiskellen samaan aikaan puolan kieltä ja kääntäen suomeksi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia. Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki nousi myös kuuluisuuteen. Varmaan käänsi Ben Hurin, jonka luin poikasena vaikka se oli paxu kuin tyydyttämätön diplomaatinrouva.
xxx/ellauri056.html on line 147: Kuka ihmeen Katri Manninen? KM on vaalea blondi joka tuppautuu joka kuvaan ja jokaiseen lehteen. En tiedä mitä se tekee, tekee tuskin mitään. On ollut aviossa muutaman kerran ja nyt otsikot huutaa että lapsi on tekaistu.
xxx/ellauri057.html on line 1373: Juhana Vilhelm (J. W. ) Tuura (sukunimi alk. Thrulsson; 31. heinäkuuta 1885 Tampere – 2. maaliskuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja pakinoitsija. Hän kirjoitti poliittisia pakinoita Uusi Suomi-lehteen nimimerkillä Timo.
xxx/ellauri086.html on line 728: Poe kirjoitti yleensä myönteisesti, mutta osa arvosteluista oli ilkeitä ja toi hänelle vihamiehiä. Kirjallisuusarvostelijana Poe arvioi myönteisesti esimerkiksi nuoren Charles Dickensin teoksia sekä haastatteli Dickensiä tämän käydessä Yhdysvalloissa. Myös Nathaniel Hawthornen tuotannosta hän kirjoitti lehteen myönteisiä arvosteluja.
xxx/ellauri086.html on line 748: Poen loukkaama entinen ystävä Rufus Wilmot Griswold kirjoitti Poen kuoleman jälkeen Poesta kielteisen muistokirjoituksen lehteen sekä suureksi osaksi valheellisen elämäkerran Memoir of the Author. Niissä hän kuvaili Poeta pahaksi, moraalittomaksi, synkäksi, ystävättömäksi ihmiseksi, joka oli pahasti alkoholiongelmainen. Pahaksi onneksi nämä kuvaukset jäivät elämään pitkäksi aikaa, vaikka Poen ystävät yrittivätkin niitä kumota jo tuoreeltaan.
xxx/ellauri087.html on line 613: Jurij Georg Engeström (taiteilijanimet Georg Engeström, GEM, Gee; s. 25. elokuuta 1921 Ruokolahti – 11. lokakuuta 2008 Espoo) oli suomalainen taidemaalari ja pilapiirtäjä. Hän aloitti piirtämisen 1960-luvun alussa Hufvudstadsbladetiin nimimerkillä Gem ja Maalaisliiton pää-äänenkannattajaan Maakansaan (myöhemmin Suomenmaa) nimimerkillä Gee. Engeström jatkoi piirtämistä kumpaankin lehteen aina 1990-luvun alkuun saakka. Piirtäjän työ oli sivutoimista, sillä varsinaiselta ammatiltaan ekonomin tutkinnon suorittanut Engeström oli verotarkastaja.
xxx/ellauri113.html on line 306: Reinikainen kirjoitti blogia Seurakuntalainen-verkkolehteen. 13.9.2017 hän hyökkäsi otsikolla "Kuinka huijarisaarnaaja diagnosoidaan" mm. Suomen piispoja vastaan[14], ja vähän myöhemmin otsikolla "Antikristillisen median analyysi" mm. kirkolliskokousta vastaan. 6.10.2017 Reinikainen siirtyi pitämään blogia Luominen-lehteen. Se puhuu hyvin sivistymättömästi, mikähän sen kotitausta on?
xxx/ellauri120.html on line 414: 1930-luvun alussa Nyrki Tapiovaara etsi itseään, tulevaisuus oli epävarma, ja lakitieteiden opiskelukin jäi sivuasiaksi. Syksyllä 1933 isä-Tapiovaara kutsui poikansa takaisin Hämeenlinnaan. Tämän karanteenin aikana Nyrki Tapiovaara löysi elokuvataiteen. Hän kirjoitti niin vakuuttavia elokuva-arvosteluja pieneen Häme-lehteen, että pian hänet kutsuttiin Yleisradion säännöllisten elokuvakatsausten tekijäksi. Syksyllä 1934 hän aloitti myös työn Työväen näyttämön ohjaajana Helsingissä.
xxx/ellauri165.html on line 100: Myös Forsströmin Riikalta: Nykymaailma tulvii hymyä, ja hymyilen itsekin niin tutuille kuin vieraille. Vuosisatoja kaikki näytti hyvin toisenlaiselta. Julkinen hymy oli pannassa. Maalauksessa nuori nainen hymyilee herttaisesti lapsi sylissään. Raollaan oleva suu paljastaa valkoiset hampaat. Viattomampaa kuvaa äidistä ja tyttärestä voisi tuskin kuvitella. Näyttelyssä vieraillut yleisö oli kuitenkin asiasta eri mieltä. Ranskalaistaiteilijan Élisabeth Vigée Le Brunin omakuvasta tuli hymylehtiskandaali vuonna 1787. Vallankumouxellista. Vigge saattoi olla taiteilijana keskinkertainen, mutta aika messeviä tipusia sillä on. Kaikki typyt on vähän Viggen izensä näköisiä. Nykyään ne kelpaa enää tiedelehteen. Niin Riikkakin.
xxx/ellauri174.html on line 119: "Mutta, rakas lumottajani", mutisi lordi Ewald, "miten neiti Hadaly voi vastata siihen, mitä sanon hänelle? Minusta näyttää aivan tahdittomalta, että joku olento olisi voinut ennakoida kysymykseni, ennen kaikkea siihen, että hän olisi kaivertanut vastaukset etukäteen eloisaan kultalehteen. Tämä ilmiö voi mielestäni hämmästyttää "positiivisimman" miehen, kuten yksi henkilö, jonka kanssa puhuimme tänä iltana, sanoisi.
xxx/ellauri227.html on line 603: String-housujen haaroväli oli tahmea valkovuodosta. Kenenkä? Patin. Hän työntyy kovaa syvälle sisälleni ja vetää sitten lizarit päin näköä. Kekä? Ei kerrota. Tämmösiä kryptisiä välitextejä taisi olla Stieg Larssonillakin. Arabitkin läiskivät arabifilmeissä vaimojansa kesken aktia. Isä Camillo ja Peppone ottaa oikein face slap-ottelun. Ninjabarbeista kertovassa jutussa ei ole yhtään pahexuvaa sanaa. Vaikka feministianarkistiryhmä polttaa auton ja uhkailee poliisia. Liza siis Annika plus teeveestä tuttu iso kiltti jättipomo pahexuu. Voi vittu. Annika ei saa omaa bylineä kuvan kanssa lehteen vielä pitkään aikaan. Dämit. Lizan alter ego Annika on uskomaton persepää. Mitä siitä voidaan päätellä? Sapienti sat. Pihalle olis paras laittaa ketunrautoja nuuskivien tyhjäntoimittajien varalta.
xxx/ellauri228.html on line 538: Heinäkuussa 1962 Helle Kannila kirjoitti Suomen Kuvalehteen ja vastusti Luxus-sarjan kieltämistä. Hänen mukaansa siinä taisteltiin huulimyllyjä vastaan. Kynäbaari esitti professori T. M. Kynämäen lausunnon, jonka mukaan Defoen sepustamat satukirjat tuskin kuuluvat maailmankirjallisuuden suurteoksiin. Kynämäki edusti puolueensa oikeaa siipeä ja hänen poliittinen linjansa voidaan nähdä oikeistoliberaalisena. Kynämäki toimi Suomen Berliinin-lähettiläänä välirauhan ja jatkosodan aikana 1940–1944. Hän oli yksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syytetyistä ja tuomituista, ja istui sen vuoksi ansiosta vankilassa vuosina lukemassa tiilenpäitä 1946–1948. Vaikka Kivimäkeä, vaikka Kivimäkeä, nuijikaamme yhdessä. Ministeriön kieltopäätös pysytettiin voimassa, lukuun ottamatta Robin Hoodia, jonka kuolemasta ei ollut saatu selvitystä.
xxx/ellauri237.html on line 254: Kirjakauppiaat laajensivat usein luontevasti toimintaansa kustannustoimintaan. Waseniuksen painon tärkeimmäksi ja kannattavimmaksi tuotteeksi tuli hänen 1829 perustamansa Helsingfors Tidningar. Koko maassa oli tuolloin vain muutamia sanomalehtiä, ja Helsingissä ilmestyi ainoastaan senaatin virallinen äänitorvi Finlands Allmänna Tidning. Helsingfors Tidningar edusti Suomessa uudenlaista lehtityyppiä. Waseniuksen mielestä lukeva yleisö kaipasi ennen muuta kotimaisia uutisia ja helposti sulavaa ajanvietettä, ja juuri näitä suomalaisista lehdistä puuttui. Linjaansa toteuttamaan hän hankki myöhemmin lehteensä muun muassa Zachris Topeliuksen mutta epäsi J. V. Snellmanin tulon toimitukseen; Waseniuksen mukaan Snellman oli niin huonosti sulava että se olisi kirjoittanut lehden nurin kolmessa viikossa, Topelius sen sijaan kirjoitti Helsingfors Tidningariin muun ohella Välskärin kertomuksia. Levikki kasvoi, ja Wasenius huomasi rikastuvansa myös lehtensä avulla. Rahantuloa ei voi es-tää!
xxx/ellauri237.html on line 399: Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Melkein kuin Majava. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta Renqvistien Anna-lehteen. En pysty pitämään sitä sisällä. Pursuu yli.
xxx/ellauri252.html on line 174: Hammasteknikon työ ei ajan pitkään tyydyttänyt, ja Turtiainen haki Yhteiskunnalliseen korkeakouluun opiskelemaan sanomalehtimiesoppia, kirjallisuutta ja yhteiskuntatieteitä. Parin opiskeluvuoden jälkeen hän lähti toimittajaksi jyväskyläläiseen sosiaalidemokraattiseen Työn Voima -sanomalehteen ja alkoi kirjoitella runoja. Ensimmäiset runonsa hän julkaisi Erkki Valan päätoimittamassa Tulenkantajat-lehdessä 1934.
xxx/ellauri253.html on line 187: Pekka Ervastin paljastusuutisilla oli merkittävä osuus siihen, että eduskuntavaalien 2003 jälkeen pääministeriksi noussut keskustan Anneli Jäätteenmäki jätti eroanomuksensa kesäkuussa 2003. Ilta-Sanomista pitämällään vapaalla Ervasti kirjoitti tapahtumasta kertovan kirjan Irakgate, jossa käytiin läpi Ilta-Sanomien osuutta pääministerin eroon. Kirjan julkaisun jälkeen 2004 Ervasti sai potkut Ilta-Sanomien palveluksesta ja siirtyi Suomen Kuvalehteen.
xxx/ellauri255.html on line 229: Ironista kyllä Nekrasov pääsi 1840-luvun alussa työhön Belinskin alaiseksi kirjallisuuslehteen Isänmaallisia sepustuxia ja ystävystyi kriitikkonsa kanssa. Vuoden 1846 lopussa hän hankki Aikalainen -aikakausjulkaisun Pjotr Pletnjovilta, ja suurin osa Isänmaallisen sepustusten toimituskuntaa, myös Belinski, lähti hänen mukaansa.
xxx/ellauri261.html on line 53: Liisa Mäntymies, vuoteen 1992 asti Liisa Suurla, vuoteen 1975 asti Liisa Partanen, (s. 18. helmikuuta 1947 Kuusankoski) on suomalainen kirjailija ja saattohoitaja joka pyöräilee ja paarustelee vieläkin Länsi-Käpylässä suu happamassa virneessä. Liisa on syvästi uskonnollinen ja kirjoitti hartaan ilakoivia kirjoja ja kolumneja Käpylälehteen mm. miesvainajansa syöpäkuolemasta. Liisa tarjoaa lyhyttä ja pitkää terapiaa maxusta. Ala matka autenttiseksi naiseksi Liisa Suurlan Aramnaasissa.
xxx/ellauri265.html on line 333: Jani Kaaro (s. 1971) on suomalainen tietokirjailija, tiedeaiheisiin erikoistunut toimittaja ja suomentaja. Hän on kirjoittanut muun muassa Ylelle, Helsingin Sanomiin ja Tiede-lehteen.
xxx/ellauri268.html on line 145: Tangokunkku Jari Sillanpää bongattiin joulun alla istumassa iltaa Helsingissä sijaitsevassa homobaarissa. Siltsun käytös sai ravintolakansan huolestumaan, ja eräs samassa kapakassa ollut silminnäkijä otti yhteyttä Seiska-lehteen. Aluksi ilta oli sujunut hyvin, kunnes alkoi tapahtua.
xxx/ellauri295.html on line 485: Kirja kerrallaan on toiveeni. Eli aion jatkaa Rantakylä-sarjaa niin kauan kuin sitä minulta toivotaan ja siihen kykenen. Olen satunnaisesti kirjoittanut myös novelleja lukemistolehteen.
xxx/ellauri296.html on line 66: Aivopuoli Patti on koonnut Apu-lehteen tekemänsä pro Israel jutut kirjaxi ja uskoo siitä tulleen romaani tällä loppuponnella: se joka syyttää yhtä syyttää kaikkia. Tilkkeenä vähän justiinamaiseen ex-puolisoon kohdistuvia kaunoja. Nimi on hyvin harhaanjohtava, ei tässä rakkausromaanixi ole ainesta edes siteexi, saati niteexi, vaikka paxu onkin.
xxx/ellauri296.html on line 418: Seura uudistettiin syyskuussa 2004 silloisen päätoimittajansa Jari Lindholmin johdolla. Lindholm irtisanoutui 14. huhtikuuta 2006 ja siirtyi toimittajaksi Suomen Kuvalehteen. Hän menehtyi yllättävään sairauskohtaukseen kotonaan 55-vuotiaana. ”Minulla ei ole ebolaa – pelkkä ajatuskin on naurettava”. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin Pekka Numminen, joka irtisanoutui vuonna 2008. Hänen jälkeensä päätoimittajaksi tuli Saija Hakoniemi, maaliskuussa 2015 Tarja Hurme ja kesäkuussa 2018 Erkki Meriluoto.
xxx/ellauri298.html on line 501: Tätä kirjaa Patti kadehtii. Patin saavutettuja etuja oli saada joskus nimi lehteen. Moni tervehtii kadulla. Jo on etuja. Kommunisti ei saavutetuista eduista voi luopua. Nevvostoliiton arvo Patille on viholliskuva. Se piristää, panee yrittämään kovemmin. Läski ihrratynnörri, miespiika, hiihtelee huoneiden ja puistonpenkin väliä, ajattelee passiivis-aggressiivisia misogyynisiä ajatuxia. Millä kuoleman voi voittaa ellei sodalla? Jähmetin izeni kun äiti kosketti Setäläisen lyhkäsessä sivustavedettävässä. Palanut lapsi ei huoli tissiä. Setämiehiltä imuttaa Patti mieluummin piipunkoppaa, se on koskettavampaa, ja jähmettää kovemmin.
xxx/ellauri319.html on line 268: Vuonna 1846 hän matkusti yhdessä Mykhailo Shchepkinin kanssa Ukrainan läpi useita kuukausia vieraillessaan Kharkovassa, Mykolaivissa, Hersonissa, Odesassa ja Krimillä. Erottuaan Otechestvennye zapisky Kraevsky -lehden toimittajanta hän siirtyi Sovremennyk -lehteen vuonna 1847 ja tuli sen ideologiseksi johtajaksi.
xxx/ellauri329.html on line 287: Gordonia pyydettiin spekuloimaan Forwärz lehteen Natashan tulevaisuutta. ”Uskon, että Natasha päätyy hyvään paikkaan. Hän ei ryyppää. Hän on älykäs. Ehkä hän johtaa omaa sexialan yritystä! Mutta hänessä on jotain, mikä ei ole toteutunut (nim. korzullinen Markin siittiöitä). Ehkä hän ottaa Markiin yhteyttä, ehkä ei. Joka tapauksessa hän pärjää."
84