Tämän työn varjopuolia on kun jostain sivulta tungetaan päähäni ajatuksia ja motiiveja, joita siellä ei ole. Olli Ainolan käsittämätön kirjoitus Iltalehdessä tänään on siitä esimerkki. Hänen mukaan vallitsee syviä ristiriitoja minun ja Erkki Tuomiojan ja oikeastaan koko eduskunnan välillä. Olen toiminut hyvässä yhteistyössä Erkki Tuomiojan kanssa hänen ulkoministeriaikanaan ja olemme myös sen jälkeen pitäneet tiivistä keskusteluyhteyttä, jota arvostan. Erimielisinä emme koskaan ole eronneet eikä sellaista ole nytkään ilmassa. Olen korostanut eduskunnan merkitystä viimeisen sanan sanojana myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä. Tiiviillä yhteydenpidolla valiokuntiin olen halunnut luoda eräänlaista planetaarista talvisuojakatetta myös omille toimilleni ja ymmärtääkseni myös valiokunnissa on arvostettu tätä, moni on sen julki sanonutkin. Noissakaan tapaamisissa ei ole tullut esiin mitään erimielisyyksiä. Yhteydenpitoa tulen myös jatkamaan. Ainolalle tarjottiin tilaisuutta keskustella kanssani asian tarkentamiseksi. Ikävä kyllä hän ei tarjoukseen tarttunut.

Pahoittelemme aiheuttamaamme häiriötä. Olemme hyvällä asialla. Rakennamme maailman parasta miljöötä.
ellauri066.html on line 196: Aaro Hellaakoski aloitti kriitikon uransa kotipiirissä jo lapsena. Perheen esikoisena hän ohjaili selkein periaattein ja ankarin ottein nuorempien sisarustensa lukutottumuksia. Liian nuori pikkusisar ei saanut lukea Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta, kun taas jo alle kymmenvuotiaina sisarukset olivat saaneet tutustua tunkkaisen Teuvo Pakkalan teoksiin. Kouluikäisenä oululaisessa Kaiku-lehdessä ruoti nenäkkäästi julkkixia. Runoilijan arvostelut Iltalehdessä oli suorasanaisia. "Yrmf. En tykännyt." Ankara linja jatkui ja kodin perintönä oli vahva pyrkimys totuuteen. Valheelliset taitajat tukahdutettava heti alkuunsa ja torjuttava pois runon maailmasta.
ellauri066.html on line 218: Runoilija Jöns Carlson on esittänyt vielä yhden tulkinnan Aaro Hellaakosken Hauen laulusta Mezästys ja kalastus-lehdessä. Hauen laulu, joka päättää Hellaakosken tärkeimmän runokokoelman Jääpeili (1928), kertoo hauesta, joka nousee puuhun laulamaan. Aaro peri Eino Leinon reissussa rähjääntyneen manttelin. Aaro oli kyllä kaikin puolin kunnollisempi mies. Ei ne olleet Kangasniemen miehiä, vaan pohjoisempia, Oton luona käymässä. Mökkiläisiä, paholaisen reestä pudonneita, ei aitoja. Hiski kyllä oli kangasniemisiä, sen pysti oli kylän rannassa.
ellauri066.html on line 220: Runoilija Carlson kiistelee erälehdessä yxiäänisesti edesmenneen Tuomas Anhawan kanssa siitä minkä kuusen kävystä on kysymys ja missä hauin laulu ylösmerkittiin. Voisihan se olla niinnii että Aaro kirjas Puulaveden erähavainnon ylös myöhemmin. Kesien kesänä 1928 oli Lempin käpy Aaron penseissä päällimmäisenä. Vitun pompöösisti Aaro vetää äänityxen, taisi olla aika itsetärkeä ja mahtipontinen. Mahtavalla äänellä mä rallin viskaan. Nää ei ole mitään velkahirsiä. Aarolla oli muuten huulihalkio, sinänsä viaton mutta izetunnon kannalta hankala esteettinen vamma, samanlainen kuin hauella. Tai jänöllä. Shöshshöttävä äshshä voishi shelittyä shiitä.
ellauri067.html on line 206: Tomin koulu oli Osterilahessa. Siellä se sai mainetta koulun lehdessä samalla teinihuumorilla kuin kirjoissa. Hullunkurisia nimiä ja huumeiden käyttöä, salaliittoja ja muita vainoharhoja.
ellauri072.html on line 381: Kirjoittaja: Mikko Myrskylä on tutkimusryhmän johtaja saksalaisessa väestötieteen Max Planck -instituutissa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 1/2011.
ellauri082.html on line 426: a) Pecos Bill oli skoobari joka ampui inkkareita eponyymisessä sarjakuvalehdessä.
ellauri083.html on line 271: Arkkipiispa ei voi vemputtaa nyrkkikyllikki taskussa, toimitti jyrkästi Jyrki Härkönen Kotimaa-verkkolehdessä. Se on nyt toimituskiellossa.
ellauri088.html on line 246: Arto Mustajoki kirjoittaa insändareita tiedelehteen. Ihan tyhjänpäiväisiä, se vaan haluaa nähdä nimensä Tiede-lehdessä. Lehti on sille kuin suurentava peili, josta sen naama näkyy isona. Se tuntee olevansa enemmän elossa. Elävien kirjoissa. Professori Mustajoki on tutkimuksen yleistajuistamisen puolestapuhuja. Hän osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, laatii tietokirjoja ja nauttii esiintymisestä.
ellauri092.html on line 513: Vihreiden ex-kansanedustaja Irina Krohn avautuu Eeva-lehdessä elämänsä suuresta tragediasta:
ellauri093.html on line 384: Kolmisoinnun kirjanpainajan K.F. Puromiehen kirjapainon osti 60-luvulla Aatos Erkon Sanoma. Kukas painoi Wilhon Voitto-Sanomat? Kuvaavaa on, että lehdessä ei erityisemmin määritellä julkaisutahoa. Kari raihnastui, sai silmäpaon ja 1917 ei joulukorttiin tullut enää vastausta. Vanha pastori nukkui pois 67v ikäisenä kapinavuotena.
ellauri093.html on line 414: Helluntaiystävien lehti Voitto-Sanoma ilmestyi pitkälle 80-luvulle asti. Sen päätoimittaja oli Vilho Pylkkäsen kuoleman jälkeen vuodesta 1958 alkaen hänen poikansa Olavi Pylkkänen. Kuvaavaa on, että lehdessä ei erityisemmin määritellä julkaisutahoa. Aikaisemmissa lehdissä tulee selitteenä nimen alla HENGELLINEN KUUKAUSIJULKAISU, myöhemmissä HENGELLINEN AIKAKAUSLEHTI. Lehti ilmestyikin alkuvuosikymmeninä kerran kuussa.
ellauri093.html on line 418: Armon ja Rauhan Sanoma Multian Lähetysyhdistys ry:n julkaisemana ilmestyi vuodesta 1998 vuoteen 2005 neljä kertaa vuodessa. Vuoden 2005 Joululehti ilmoittaa sisäsivullaan: Viimeinen numero. Multian Lähetysyhdistys ry on päättänyt lopettaa tämän lehden julkaisemisen ainakin toistaiseksi. Yhtenä ilmeisenä vaikuttavana tekijänä oli Multialla paimenena, saarnaajana ja Lähetysyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimineen Veikko Hokkasen poismeno. Viimeisessä lehdessä on hänen muistokirjoituksensa.
ellauri093.html on line 623: Hyvässä hartauslehdessä kirjoituxet ovat eläviä ja kohtikäypiä. Sellainen oli jutkuluopioille tarkoitettu saxalainen lehti joka oli Hiljalle käynyt rakkaaxi ilmaisista näytteistä. Rikun ja Pikin tavoin se laittoi kestotilauxen heti vetämään. Maxaahan se pitkän pennin, mutta vanhoja numeroita on sitten kovin mieluisaa jaella köyhemmille sisarille, kun niissä lukee tilaajan nimi takana.
ellauri095.html on line 489: Vatikaani ilmoitti 2008 Vatikaanin lehdessä "Osservatore Romano", että kardinaali Newman ei ollut homo. Newman eli vuosina 1801-1890. Hän toivoi elinaikanaan pääsevänsä hautaan parhaan ystävänsä Ambrose St. Johnin viereen. Elinaikanaan he jakoivat myös asuntonsa. Kardinaali kertoi, että hänen ystävänsä kuolema oli hänelle erittäin suuri menetys.
ellauri096.html on line 452: Usein tyttö rakastuu hevosen valokuvaan kirjan kannessa tai harrastelehdessä ennenkuin on edes tavannut hevosta elävänä. Eikä juhlallisuuden vaikutelmalta voi koskaan kokonaan välttyä, vaikka tahallaan rimpuilisi sită vastaan ja kuvaisihevosen esimerkiksi sellaisena groteskina piereskelijänä kuin miltä se näyttää ja kuulostaa tallin töihin tottuneelle, miten näiden otusten ilmavaivat usein tärisyttävät karsinan seiniä ja sakeuttavat ilman kuin sinappikaasu. Inhorealismi johdattaa aivan yhtä pahasti harhaan kuin ponikirjojen söpöily. Ennemmin haluaisin päästä käsiksi tylsyyteen, vai miksi sitä pitäisi sanoa. Jokin näiden eläinten typerryttävässä monotonisessa lauhkeudessa osoittaa kohti sitä totuutta, jonka haluaisin kirjoittamalla pyydystää, vaikka hyvin tajuan tehtävän toivottomuuden. Tartunpa mihin ilmiöön tai aiheeseen hyvänsä, esitän aina ansaitsemattoman huomionosoituksen. Maailma pitäisi vain jättää omaan arvoonsa, ja niin useimmat tekevätkin. Tämä valhekasvain jäytää vain kirjoittajia.
ellauri096.html on line 732: 15.01.2020 tuli kuluneexi 105 vuotta Loimaan lehteä. Loimaan lehdessä miesten ja naisten tasa-arvo on kunnossa. Oma paikallinen lehti on aina seutunsa kuva. Mummokolarit ovat kolisseet tavallista vähemmän. Eläinkannan runsastuminen on pidetty kunnossa mezästämällä. Onko Loimaalla olemassa mitään varamummopalvelua? Asunto oy Karhulanmäessä on myös kuulunut outoa kolinaa. Kurkkasin ovisilmästä. Käytävällä paloi valo. Menin takaisin sänkyyn ja sammutin valot. Heräsin viime viikolla siihen kun joku rapisteli turvaketjua. Nyt on ilmennyt että joku tuo tyhjiä rutisteltuja oluttölkkejä ovemme taaxe. Vielä sisäpuolelle. Mikähän tarkoitus tässä touhussa... yhä sairaamman hurmeiseksi vajoavaa apokalypsia, kieroutunutta ja vainoharhaista, "hulvattoman" postmodernin komedian ja karmivan kauhun rajamailla. Sehän näyttää olevankin Loimaalla vaan normipäivä.
ellauri096.html on line 917: Yli-Juonikas mätki ystäväänsä Salmenniemeä 2019 entisnuoressa Voima-lehdessä: "...pyhiksi miellettyjä suomalaisuuden ikoneja tölvitään räävittömällä vihapuheella. Tässä Salmenniemen tavallisesti suvereeni tyylitaju pettää pahan kerran. Hän jää jankkaamaan samaa sanaa, luonnehtii niin Rytiä, Paasikiveä kuin Ahtisaartakin samalla sanalla ”kakkapillu”. On vaikea ymmärtää, miten etabloitunut kirjailija tulee suoltaneeksi yleisönsä silmille jotain tällaista – etenkin kun hän itse on kätellyt televisiossa tasavaltamme presidenttiä."
ellauri097.html on line 624: Kirjahko ei ole omakustanne, eikä edes alkoholimonistettu samizdat, vaikka se muistuttaakin sitä, mitä omakustanteella tarkoitettiin silloin kun kaupallinen kirjateollisuus vielä oli vallassa: ennen vanhaan omakustanne oli teos, jota kustantajat eivät huolineet, koska se oli huono teos tai tekijä liian vaikea tyyppi. Niinpä tekijä hoiti painotuotteen tuotantokulut itse, hän ”kustansi” eli maksoi laskut. Sitten hän parhaansa mukaan levitti teoksensa julkisuuteen – julkaisi sen – kaupallisen kirjankustantamisen ulkoisia muotoja imitoiden: hän meni myymään kirjaansa torille, yritti saada sen kirjakauppaan myyntiin ja mainosti sitä paikallislehdessä.
ellauri100.html on line 1305: Greimaxen eka julkaisu Cervantes ir jo don Kichotas ilmestyi kaikkien tuntemassa Varpai-lehdessä, jonka se ize perusti. Sen poinzi oli: "Let's not be afraid to be Don Quixotes" (tai sama liettuaxi). Sit tuli se thesis "La Mode en 1830. Essai de description du vocabulaire vestimentaire d' après les journaux de modes [sic] de l'époque". Greimiemen ämmän poka jätti sanakirjahommat siihen, mutta jäi loppuiäxi suffixi- ja puffiximiehexi. Ennen Marxia se luki Ferdinand de Saussurea ja Louis Hjelmsleviä jotka oli saaneet vaikutteita Marxin arvoteoriasta. Muita vaikutteita oli Georges Dumézil (who dat) ja rakenneantropologi Claude Lévi-Strauss, satusetä Vladimir Propp, joku Étienne Souriau, ja (voi ei) fenomenaalinen Edmund Husserl, turhanpäiväinen Maurice Merleau-Ponty, kallonkutistaja Gaston Bachelard (jonka Jöpi eilen mainizi), sekä Touretten syndroomainen superman André Malraux. Kaikesta tästä voi päätellä, että Greimas käänsi Marxin päälaelleen ja Hegelin taas oikeinpäin.
ellauri109.html on line 309: Nimitelkää mua vaan! Kazokaa välitänkö minä! Mut kyl Phil välittää. Se on aivan tavallinen termiittiapina. Peppu ei ollut mistään niin herkkä kuin moraalisesta maineestaan. Ei nyt kuule Peffa alkaa mennä överixi, jotain rajaa. Eniten sitä on vituttanut rahanmenetys. Juukelin jutku. Vai oisko se sittenkin nolo kuva lehdessä naisten alusvaatteissa? Surkea linssilude.
ellauri112.html on line 177: Eno Kala oli kallellaan filosofihuijariin Bergsoniin päin ennenkuin tämä painui jenkkilään kultaa vuolemaan. Aika innostuneesti se mesoi siitä Aika-aikakauslehdessä kun 1. maailmansota oli maailmalla jo vauhdissa mutta Ryssän ja Suomen punikit vielä jotenkuten aisoissa. Huomaa kuinka Kalan filosofisissa pohdinnoissa on aina jonkinlainen taannehtiva poliittinen taka-ajatus, pukinsorkka joka työntyy väkisinkin esille kuin kreivin muna oopperassa Figaro.
ellauri115.html on line 444: Kalansilmäinen persupuolueen johtomies sanoo vaalilehdessä: Suomi takaisin! Persujen nylkemisen on loputtava, ja sitä varten on julkista kulutusta railakkaasti vähennettävä. Eli perussuomexi: en tahdo antaa penniäkään muille, varsinkaan meitä vielä surkeammille maahantunkeutujille, ei mä haluun kaikki ize vaikkei sitä olis paljon paskaakaan! Aina sentään enemmän kuin noilla, ja me oltiin täällä ensin. Tästä siinä loppupeleissä on vaan kysymys, oikeisto haluu pitää kaiken ize, ja vasemmisto haluu jakaa oikeiston omiin taskuihinsa keräämää ylijäämää kaikille, tietysti siis myös izelleen. Kun ottaa huomioon että omaisuus on varkautta, näkee että tässä vaan lauma korppikotkia kiskoo eri päistä samaa raatoa.
ellauri115.html on line 542: Jos aine liikkeessä viittilöi kohti jotain tahtoa, määrättyjen lakien alainen liike musta viittaa johkin superälyyn; tää on mun uskontunnustuxen toka artikla. Toiminta, vertailu ja valikointi on aktiivisen ajattelevan olennon operatiivista toimintaa; siis tämmöinen olento on olemassa. [Tää on tää iänikuinen kelloseppävertaus, joka sattuneesta syystä on mulle eri mieluisa.] Ei ainoastaan kiertävissä taivaankehissä, eikä auringossa josta tulee valoa, eikä yxin mussa izessäni, jonka pyllystä se päivä paistaa, vaan märehtivässä lampaassa, lentävässä linnussa, sen päähän putoovassa kivessä, tuulen puhaltamassa lehdessä. Kun aalto vapaa rannan tapaa, siinäkin soi bluuuuuus.
ellauri131.html on line 523: Ilmiö oman ajattelun kaikkivoipuudesta ja materiaalisesta onnesta, jota sen avulla voi saavuttaa, on ollut olemassa jo ennen Tiktokia. Ilmiöstä on puhuttu sekä manifestointina että vetovoiman lakina, eivätkä kaikki siihen uskovat ole teinejä tai parikymppisiä. Muun muassa tv-juontaja ja yrittäjä Vappu Pimiä puhui aiheesta toukokuussa Anna-lehdessä:
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Pekka Ervastilla oli kesämökki Sysmässä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri142.html on line 1039: Aikuisen voiman lehdessä 11/21 oli uutta tietoa paskan elämän oireyhtymästä. Sen tärkein tekijä on laissez-faire kapitalismin keskeinen credo, toi "maaginen vapaaehtoisuus" (Magical voluntarism). Termin lanseeraaja David Small oli hyvä joskin pieni mies. Taavi-eno kuoli 76-vuotiaana 2014. Vaikka britti olikin, se oli aivan oikeilla jäljillä. Amerikkalaisten ylläpitämä Wikipedia tuomizee (tai vähintäinkin leimaa) sen näkemyxet nimellä "a social materialist explanation of psychological distress". Tää "maaginen vapaaehtoisuus" on toi seppoilu, eli existentialistinen uskomus että jokaisella yxilöllä on voima luoda izestään mitä haluaa. No sehän on aivan ilmiselvää potaskaa. Sitä hanakammin sitä tarjotaan kaikessa jenkkiviihteessä, kz. esim. Emily in Paris. Fisherin mukaan "masennus on esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun maaginen vapaaehtoisuus tulee mahdollisen rajalle." Sillä rajalla kävi Eskikin, kun sen tieteellinen uskottavuus upposi, mutta aika äkkiä se osas rationalisoida asian ja asemoida izensä uudestaan nyt "käytännön filosofixi", lue motivaatiopuhujaxi. Pastorixihan se oli pienenä aikonutkin. Haaveet toteutuivat! Höpsismi toimii sittenkin!
ellauri150.html on line 181: Keskustelussa asetelma tuli heti kättelyssä selväksi. Valtaoja jäi pahasti alakynteen Ebrahimin argumentoidessa. Nyrkkeilytermein ilmaistuna Valtaoja laski suojauksensa alas, mikäli hän edes koetti suojautua. Hän oli ylimielinen ja kaikkitietävä kosmologi, jonka ei tarvitse suojautua. Ebrahimin sanat upposivat suoraan sinne, mihin oli tarkoitus. Valtaoja ei tätä kuitenkaan huomannut. Eipä tarvitse enää ihmetellä hidasälyisen meikäläisenkään, mitä tarkoittaa valkoisen miehen taakka. Vielä hidasälyisempi astronomi näytti mallia. Älykkyys on yliarvostettua, sanoo Esko Valtakoira Apu-lehdessä. Vai oliko se Seurassa.
ellauri150.html on line 233: Eskon tähtitieteellisen julkaisut ilmestyivät takuulla samaisessa Seura-lehdessä ja Avussa.
ellauri159.html on line 1425: Samoilla linjoilla liikkuu nyttemmin Leena Krohn, kuten albumissa 103 on jo kerrottu. Entisessä Nuori, nyttemmin vaan Voima-lehdessä sen uusinta tiedotetta aiheesta Mitä en koskaan oppinut (tästä teemasta riittää kerrottavaa) pasuttaa joku Jaana Kivi, ei tosin yhtä unohtumattomasti kuin kaima Alexis. Leena kertoo et joku oli kirjoittanut vessan seinään filosofian: aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti. Ammattifilosofi Simo Knuuttila oli lukenut vessan seinästä opiskelijana Kielissä: Warum scheissen die Deutschen soviel? Weil sie soviel Kartoffel essen. Kaikki ovat lopulta uhanalaisia. Ihmisen luoma on katoavaista, kuten totesi jo saarnaaja. Krohnin mielestä ylivertaisuutemme perustuu asioille kuten ajattelu ja izetietoisuus. Enemmän ajattelua ja vähemmän izetietoisuutta olisi kylä parempi. Hupenevat luonnonvarat eivät tunnista luokkarajoja. Vizi kyllä tunnistavat, loppupeleissä rikkaat eeku rikastuvat lisää ja köyhät kurjistuvat. Ihmiskunnan Usherin talo, hei sehän on Edgar Allan Poe-alluusio. Hörhökirjailija sekin. Krohnin varsinainen vihan kohde on virzanhajuinen makkaratalo. Aika betonibrutaali se onkin. Sitä paikkaa ei ole helppo rakastaa. Muurahaiset pitävät meitä tavattoman yxinkertaisina olioina. Emme osaa edes omaxua ei-kuluttavaa elämää. Aika kuluttavaa tää mustakin on ollut.
ellauri161.html on line 160: Antti Nyölö oli 1990-luvun jälkipuoliskolla mukana kristillisessä kulttuuri- ja mielipidelehdessä Etsijässä, päätoimittajanakin. Hän kirjoitti jo tuolloin vakavia ja intohimoisia esseitä.
ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla.
ellauri162.html on line 354: Psykiatrian professori Tiede-lehdessä eli etuoikeutetun lapsuuden. Vaikka 60-80% väestöstä kokee mielenterveysoireita, se on niistä välttynyt lähes kokonaan (koputa puuta). Voisko syynä olla, että sen fyysikkoisä laittoi sen 6-vuotiaana lineaarikiihdyttimeen? Kokeillaan samaa Huismannin idoliin, jo aikaisemmin monta kertaa esiintyneeseen Charlesiin. Seuraavat 2 Callen runoa on mainittu Huismannin kirjan alaviitteessä 27.
ellauri181.html on line 57: Raportti akatemialle on Franz Kafkan tarina. Kun se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1917 Der Jude -lehdessä , se ilmestyi vuonna 1920 osana Ein Landarzt -volyymia.
ellauri181.html on line 75: Ennen kaikkea historia viittaa paineeseen sopeutua, johon juutalaiset olivat joutuneet vuosisatojen ajan selviytyäxeen. Max Brod korosti erityisesti tätä tulkintaa. Hän luonnehti tätä tarinaa nerokkaimmaxi satiirixi juutalaisten assimilaatiossa. Samankaltainen taipumus sisältyy šaakaleihin ja arabeihin. Molemmat proosakappaleet julkaistiin ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 1917 Der Jude -lehdessä, ja ne ovat osa Ein Landarzt -nimeä vuodelta 1920.
ellauri182.html on line 149: Se oli pikkuporvarillisesta venernveistämösuvusta Kiushulta jotka muutti Tokioon. Sillä oli yxityisopettaja ennen sotaa ja se alkoi kirjoitella runoja. Se rupes marxilaisexi jouduttuaan käsitöihin sodan aikana. Sodan jälkeen valmistui insinöörixi ja pääsi ison firman elätixi varmaan perhesuhteilla. Voitti runokilpailun 10 työllä asennon vaihdosta. Sai potkut mustetehtaasta. Kiritisoi jotain Takamies Kotaroa. (who dat?) 80-luvulla kirjoitti massoista kuin Ortega. Toimi könsikkäänä naistenlehdessä. Varsinainen pintaliitäjä. Marxistikaverit pilkkaavat sen kapitalistiasuja. No se oli jo kääntymässä takas oikeaan. Siitä tuli Ichirō Ozawan kannattaja (who dat? Joku vielä väkkärämpi oikeistolainen takinkääntäjä, Japanin Hjallis Hjarkimo.) Siziitä tuli zenhörhö ja jonkun sariini terroristiryhmittymän fani.
ellauri183.html on line 119: Rakas päiväkirja. Sunnuntain lehdissä kerrottiin paljon muun ohella Eila Pennasesta ja siitä, miten Brasiliassa yritetään estää vapaampia tuulia mm. syyttämällä vapaata kasvatusta kaikesta pahasta, esimerkixi Sharon Taten murhasta. Näiden erilaisten aiheiden yhdistelmä palautti mieleeni Eila Pennasen kirjoituxen "Miten jaxan elää" Suomen Kuvalehdessä viime syxynä.
ellauri183.html on line 407: Rintaliivitön brassi(?)tutkijaopiskelija Sofia entisessä Nuori Voima -lehdessä ei turhaan tutki voiton ja toivon yhteyttä. Onhan niissä vain yhden teen ero.
ellauri188.html on line 110: Taipiiden pääasiallinen ruokaleipä on markiisisaarten leipäpuu. Siitä ne valmistavat äklöä siirappia, jota syödään jostain kalebassista sormilla. Melvilleä syötetään kun se ei ize osaa syödä sitä siististi. Kaikki Melvilleä lukeneet muistavat nämä yököttävät hedelmät. Mutta miten niiden lienee käynyt sittemmin? Tätä selvittelee Washburnin artikkeli Science-lehdessä vuodelta 1924.
ellauri192.html on line 874: Ensimmäinen arvostelu ilmestyi Vechernyaya Moskva -sanomalehdessä syyskuun alussa 1928. Julkaisun kirjoittaja, eräs L.K., toisaalta myönsi, että Kaksitoista tuolia on eloisa ja dynaaminen teos, toisaalta hän sanoi, että lähempänä finaalia aarteenetsinnän tarina alkaa väsyttää.
ellauri203.html on line 515: Kukolnikin historiallisiin kertomuksiin sisältyy Suomi-aiheinen Jegor Ivanovitš Silvanovski, ili zavojevanije Finljandii pri Petre Pervom, joka ilmestyi Friedrich von Derschaun Finski vestnik -lehdessä vuonna 1845. Sen sankari on suomalainen nuorukainen, joka siirtyy suuren Pohjan sodan aikana venäläisten palvelukseen. Kertomus esittää ruotsalaiset suomalaisten riistäjinä ja venäläiset heidän vapauttajinaan. Kukolnikin kertomus on yksi ensimmäisistä suomennetuista venäläisten kirjailijoiden teoksista. Carl Axel Gottlund julkaisi sen Thomas Frimanin käännöksenä Suomi-lehdessään nimellä Eerikki Silvanus eli Suomen valloittaminen Pietäri ensimäisen aikana. Suomessa ilmestyi 1840- ja 1850-luvuilla myös kaksi Kukolnikin kertomusten ruotsinnosta.
ellauri204.html on line 406: Korhonen on puhunut ja kirjoittanut hyvinkin avoimesti alkoholinkäytöstään ja myös mielenterveysongelmistaan. Kaksi vuotta sitten hän kertoi Seura-lehdessä, että kärsii hypomaniasta, joka on lievempi muoto kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kun maaninen kausi iskee, toimeliaisuus ja rauhattomuus lisääntyvät, ja unen tarve vähenee.
ellauri204.html on line 425: Herman Raivio teilasi Rikun finlandiaehdokkaan Suomen Kuivanvetolehdessä 2016. Riku Korhonen kuvaa taas miehistä alennustilaa – mutta todelliset oivallukset puuttuvat. Riku selittää liikaa kun valottaa hahmoja menneisyyden kautta.
ellauri204.html on line 482:

Anna-Leena kertoo ize Anna-Leenasta Anna-lehdessä

Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.

Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri344.html on line 217: Nikolai Grigorjevitsh Laine alkoi kirjoittaa runoja jo kouluaikana, ja niitä julkaistiin pioneerien Kipinä-lehdessä ja nuorisoliiton Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri344.html on line 219: Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri347.html on line 517: Lihomisesta on sitä tutkineen Pertti Mustajoen viisaita analyysejä. Varmaan viisaampia kuin Arto veikon kielen ymmärryxeen liittyvät. Patshemu ljudi ne panimajut druk druga. Arto on ollut aika hiljaa putinismin aikana. Nyt ei oikein sovi olla ryssän ystävä. Arto tietää mistä kiikastaa: venäläiset elävät hetkessä kuin lapset, huijaavat niin izeään kuin muita että Venäjä on muka suurvalta. Ei se ole. Ainoa suurvalta on jenkkilä. Ontto pullistui niin läskixi koska se ei viizinyt opetella ruuanlaittoa vaan osti valmisruokaa jättipakkauxissa eikä jättänyt mitään syömättä. Ei se sun vika ollut, vaan olosuhteiden, lohduttaa viisas Pertti Mustajoki Duodecim-lehdessä.
ellauri349.html on line 462: Mitä VITTUA? Eskin koulukaverin Antti Partasen isosisko Liisa, josta Eski puhuu hartaasti muistellen romuluista Liisaa (s. 1947, Pikin ikäinen) 1970 Hyvinkään Puutteenpuistossa, se on se sama Liisa Mäntymies ent. Suurla os. Partanen, jonka 1. mies kuoli leukemiaan (mistä seikasta Liisa imi kaiken irti julkaisumielessä) joka asuu Länsi-Käpylässä ja hymistelee vieläkin jumalisesti Käpylä-lehdessä ellei ole kuollut, joka oli Kristina-tädin ex-kumppani. Kyllä maailma on sitten pieni!
ellauri351.html on line 556: Samael Aun Weor (1917–1977) - sanoi The Aquarian Message -lehdessä , että "Maitreya Buddha Samael on uuden aikakauden Kalki Avatar". Kalkian Avatar ja Maitreya Buddha, hän väitti, ovat sama Ilmestyskirjan "valkoinen ratsastaja" .
ellauri352.html on line 68: Hegel tekee selväksi, että herruus ja orjuus ovat toisistaan riippuvaisia. Tietysti, ne ovat käänteisrelaatioita, se löytyy jo Aristoteleen ykkösosasta (suomexi kommentoinut L. Carlson). Vaikka palvelija onkin palvelija pakko-alaisuutensa vuoksi, isännän asema riippuu siitä, tunnustaako palvelija valtansa. Tässä epäsymmetrisessä tunnustamissuhteessa Hegel kehitti kriittisesti Fichten symmetristä tunnustamisfilosofiaa ja näin ollen hänestä tuli Karl Marxin ja myöhemmin Frankfurtin koulukunnan kriittisen yhteiskuntafilosofian vaikutusvaltainen edelläkävijä. Hegelin näkemyksiin vaikuttivat myös Haitin vallankumousta ympäröivä meedia ja raportit Minerva -lehdessä.
ellauri353.html on line 354: Pietarissa Babel tapasi Maksim Gorkin, joka julkaisi joitakin Baabelin tarinoita kirjallisessa lehdessään Letopis (Летопись, "Kronika"). Gorki neuvoi pyrkivää kirjailijaa hankkimaan lisää relevanttia elämänkokemusta.
ellauri353.html on line 358: Sisällissodan päätyttyä Babel työskenteli toimittajana Tbilisissä ilmestyvässä venäjänkielisessä sanomalehdessä The Dawn of the Orient (Заря Востока). Yhdessä artikkelissaan hän pahoitteli sitä, että Leninin kiistanalaista uutta talouspolitiikkaa ei ollut toteutettu laajemmin. Kaivoi verta nenästään.
ellauri353.html on line 366: Babel kirjoitti: "Vasta vuoteen 1923 mennessä olen oppinut ilmaisemaan ajatukseni selkeästi ja ei kovin pitkällä tavalla. Sitten palasin kirjoittamiseen." Useita tarinoita, jotka myöhemmin sisällytettiin Punaiseen ratsuväkiin, julkaistiin Vladimir Majakovskin LEF ("ЛЕФ") -lehdessä vuonna 1924. Baabelin rehellinen kuvaus sodan julmasta todellisuudesta, kaukana vallankumouksellisesta propagandasta, sai hänelle voimakkaita vihollisia. Tuoreen tutkimuksen mukaan marsalkka Budyonny raivostui Baabelin maalaamattomista kuvauksista ryöstelevistä punakasakoista ja vaati Baabelin teloittamista tuloksetta. Gorkin vaikutus ei kuitenkaan ainoastaan suojellut Baabelia, vaan myös auttoi takaamaan julkaisun. Vuonna 1929 Red Cavalry käännettiin englanniksi J. Harlandin toimesta, ja myöhemmin se käännettiin useille muille kielille.
ellauri362.html on line 353: Mut silti vittu hei. Jotain hyvää näissä muistelmissa on. Parhaimmillaan ne muistuttavat vahvasti mun paasauxia. Jollain tädillä oli vessassa kori jossa oli hyvin rändömiä vessalukemista. Christina Onassis meni laihdutusfarmille. Silti sitä sanottiin anglosaxi Hymy-lehdessä nimillä "lardy lass" ja "that Greek tanker". Ei ihme jos se teki seppukun. Kuoli ammeeseen kuin Seneca, tiesi Seija kertoa. Toisen kerran Dave pudotti päähänsä vasaran. Kuhmu näytti sarjakuvahenkilöltä. Only it's me, Dave.
ellauri373.html on line 242: Walter Rathenaun sanat, lainattu sanomalehdessä "Riaip Epii^zsp" (Plain English) 11 kesäkuuta 1921: vain 300 ihmistä tuntevat toisensa, hallizevat. Ne kuuluvat Eurooppaan. He löivät läskixi, valizevat omiensa joukosta niitä. Näillä juutalaisilla on voima rikkoa mikä tahansa järjestelmä, missä ja kumpi tunnistaa "ei älykäs". Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti. Kristinuskon mukaan heidän hulluutensa pitäisi tuhoutua pian.
ellauri373.html on line 571: Ginsberg ei voinut antaa Hertzlille anteeksi olosuhteissa, joista jälkimmäinen ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan näkemyksiä eikä hyväksynyt ehdottamansa suunnitelmaa toimiin, jotka on määrätty "Siionin liiton pöytäkirjoissa" dretsov." Siksi hän käytti kiivaasti ulkonäköä hyväkseen Emme julkaise romaania "Aiipeiiapsi" ja julmasti pilkattiin Ha Shiloah -lehdessään tammikuussa com numero 1903.
ellauri373.html on line 624: Hänen ilmestyneiden artikkeleidensa kautta lehdessä "Hashiloah" ("Nazshioap") ja muissa muinaisen hepreankieliset julkaisut, Asher Ginz- berg oli jatkuvasti yhteydessä hänen kansansa toimesta. Myöhemmin pääoman ansiosta hän K. Vysotskyn toimittamana hän perusti kustantamo Korporaaliyhdistys "Aspiazzei" Kaikki hyväksyttiin ry herättää kirkkaus jokaisen juutalaisen sielussa tietoisuus siitä, että hän ei kuulu tuon maan ihmisiin, jossa hän asui, mutta juutalaiselle kansalle, muodostaen erillisen kansan, ainoan, joka jota kaikki juutalaiset ovat velvollisia palvelemaan.
ellauri377.html on line 378: Enkeleitä, onko heitä? Siihen vastaa Kirkko ja Kaupunki -lehdessä systemaattisen teologian emeritusprofessori Työrinoja. Kieltämättä vaikkapa enkelin tapa liikkua tuo mieleen scifistä tutun teleportaation. Halutessaan enkeli nimittäin voi liikkua niin, että se siirtyy paikasta A paikkaan B olematta minään hetkenä missään paikassa niiden välissä.
ellauri381.html on line 402: Alkuperäisessä versiossaan romaani julkaistiin Kaukoidän lehdessä vuosina 1946-1947. Vuonna 1948 romaanin tarkistettu versio julkaistiin New World -lehdessä.
ellauri390.html on line 227: Vuonna 1857 hän julkaisi käännökset Horatian oodista, säetarinasta "The Officer" ja tarinasta "Kahden läänin nuoren naisen kirjeenvaihto" All-encompassing Herald -lehdessä.
ellauri390.html on line 228: Hän julkaisi novellin "Everywhere and Near" ja runoja "Iskra"-lehdessä (1859, 1861).
ellauri390.html on line 233: Kirjoitti artikkeleita Kaukoidästä, Japanista, Kiinasta ja Turkestanista "Russian Herald" -lehdessä. Hän julkaisi myös "Historial Heraldissa" ja kirjoitti johtavia artikkeleita Svit-sanomalehdessä (1885-1892). Vuonna 1862 hän julkaisi Pietarissa kaksiosaisen runokokoelman, jonka nimi oli "Runot", johonka kriitikot suhtautuivat paheksuvasti. Hän käänsi myös G. Heineltä elegioita ja T. G. Shevchenkolta runoja.
ellauri390.html on line 241: "Russian Herald" -lehdessä julkaistut tarinat Venäjän ja Turkin sodasta sisältyivät Pietarissa vuonna 1879 julkaistuun kaksiosaiseen "Kaksitoista kuukautta aktiivisessa armeijassa".
ellauri390.html on line 243: Vsevolod Krestovskin merkittävimpänä teoksena pidetään romaania "Pietarin slummit" (venäjäksi "Петербургские трущобы"). Romaani julkaistiin Patrionic Notes -lehdessä (1864-1866), otteita siitä julkaistiin myös Epokha-lehdessä (1864). Romaani julkaistiin erillisenä neljänä osana vuonna 1867 ja siitä tehtiin useita näköispainoxia.
ellauri390.html on line 245: Lisäksi hän on kirjoittanut romaanin "Panurgova chereda", joka julkaistiin ensin "Russian Herald" -lehdessä (1869) ja julkaistiin sitten erillisenä painoksena Leipzigissä vuonna 1870.
ellauri390.html on line 246: Hän on kirjoittanut romaanin "Two Powers", joka julkaistiin "Russian Herald" -lehdessä (1874).
ellauri390.html on line 248: Romaani "Egyptian Darkness" julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1888 "Russian Herald" -lehdessä ja ilmestyi sitten erillisenä painoksena vuonna 1889.
ellauri390.html on line 417: Kun John ei kirjoita tai puhu, hän viettää paljon aikaa reppumatkalla ympäri maailmaa. Hän on tehnyt pitkiä matkoja Afrikkaan, Amazonin altaalle, Yucatanin niemimaalle, Etelä-Amerikkaan, Kaakkois-Aasiaan, Eurooppaan ja Kiinaan. Onkohan se homo? Joku kiinalainen LKV ilmoittautuu sen rouvaxi. Perettä sillä ei voi olla ainakaan, eikä noin izekkäillä eväillä sellaista hevin hankita. (Ai on?) Tämä mainitaan Tiedelehdessä yhtenä syynä odotettavissa olevaan apinoiden lisääntyisstagnaatioon vuosidadan puolivälissä siittiökadon ohella. On niin paljon kivempääkin tekemistä kuin pirttiviljelys. Hannu Hanhi yhtyisi edelliseen puhujaan mutta hän on vainaja.
xxx/ellauri013.html on line 415: Viime viikonlopun lehdessä HS selvitti, että Muttin tomaattifarmilla malilaiset mamut poimii tomaatteja kakstoista tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa kolmen egen tuntipalkalla. Et revi siitä globaali talousliberaali läppää. On täs muutakin takana kuin kylmä sota. Tää on kermaperseiden ikuinen säälimätön sota kyykytetyille.
xxx/ellauri027.html on line 28: Smurffit (myös muffet tai strumffit, engl. The Smurfs, ransk. Les Schtroumpfs, saks. die Schlümpfe) on kuvitteellinen sinisten pikkuolentojen laji, joka elää metsässä jossain päin Eurooppaa, paikassa nimeltä Taivaanäärelä. Smurffit loi belgialainen sarjakuvapiirtäjä Peyo (Pierre Culliford) alun perin sivuhahmoiksi Johannes ja Pirkale -sarjakuvaan. Smurffien ensiesiintyminen Johannes ja Pirkale -sarjakuvassa tapahtui belgialaisessa Le Journal de Spirou -sarjakuvalehdessä 23. lokakuuta 1958. Peyo loi hahmoista 1960-luvulla oman sarjansa. Hän teki Smurffi-albumeita lähes 30 kappaletta.
xxx/ellauri027.html on line 80: Ollessaan reportteri Suomen Kuvalehdessä Kristina teki koko aukeaman jutun peukuista, jossa kuvituxena oli mun piirtämä peukkupeli ziljoonine yxityiskohtineen. Se oli varmasti mun kaikkien aikojen eniten selattu julkaisu.
xxx/ellauri056.html on line 650: Muita todistuxia: anteexianto tuntui niin hyvältä, että itkin kolme päivää putkeen, sanoo näyttelijätär Ritva Oxanen Eeva-lehdessä. Se olikin kyllä ollut hyvin paha tyttö. Time-lehden vuoden 2005 eurooppalainen sankari kertoo ET-lehdessä: Ehkä olen tarpeexi rämäpäinen. Kun seikkailun ja auttamisen halu uupuvat, jäljelle jää usko.
xxx/ellauri056.html on line 685: Timo Karttunen on löytänyt absoluuttisen totuuden. Ei mitään vaihtoehtojuttuja vaan sen oikean. Kumma ettei siitä ole tämän suurempaa uutista syntynyt. Timo ezi totuutta eri uskonnoista ja täytti elämäänsä päihteillä. Viimeiseen asti hän vastusti jumalaa (siis tätä oikeaa). Jos se olis valinnut vaikka Hare Krishnan, tää juttu olis ilmestynyt niiden lehdessä. Mut eipä ilmestynyt, et revi siitä! Se ezi mm. New Agesta, hinduismista ja buddhalaisuudesta. Jotain jonka varaan vois ripustaa elämän.
xxx/ellauri057.html on line 101: Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi. Hiihaa. Hirn.
xxx/ellauri076.html on line 45: Eichmann tunnusti sotarikoxensa samalla viikolla kuin Claudia istui Panhardin pepulla Epocan kannessa. Hannah Arendt raportoi oikeudenkäynnistä New Yorker-lehdessä. Saku Palje teki pilkkaa sen entisestä naziheilasta. Ne oli aikoja. Hannakin on aika näpsäkkä typy. Kuin myös Schnizelin ja Unorthodoxin Shira Haas. Claudiassa on joissakin kuvissa vähän Hiekkalan Pirkon näköä. Siitä huolimatta, tai ehkä sixi, se on hyvin kaunis, vaikkei suorastaan juuri mun tyyppinen. Mä diggaan enempi blondeja, Brigitte Bardotin tyylisiä hunajapupuja.
xxx/ellauri081.html on line 326: Poliisi ei ole saanut selvitetyxi Haju Pisilää ilmeisen spontaanisti mätkäisseen miehen motiiveja, luki lehdessä. Orankit muistelevat kusimukia, kieriskelevät oljissa ja hahattavat.
xxx/ellauri081.html on line 503: Wallun nostalginen suhde telkan aikataulutettuun paskan toistoon pakkosyötöllä on varmaan sama asia kuin sen jumalikävä. Seurakunnan kokoontuessa joka sunnuntai pyytämään ilmaisexi, kiittämään ja pyytämään taas lisää ole hyvä on aivan sama liturginen ohjelma kuin teeveelehdessä.
xxx/ellauri084.html on line 404: Ja tietkö mitä? Se ei edes ehkä muutu paljon eläköitymisen jälkeen! Olen ollut muodollisesti eläkkeellä 14v ajan (ääk!). Jatkoin opettamista puolitoimisesti suuren osan seuraavaa vuosikymmentä (paitsi ne 2v jonka vaimoni oli sairas). Olen kirjoittanut 2 kirjaa siitä lähtien (1 siitä miten vaimoni hoiteli aivokasvaimensa). 79v en opeta yliopistossa enää (paizi satunnaista vierasluentoa). Ja nyt minulla on paljon aikaa käsissäni ja voin tehdä aika paljon mitä haluan (paizi minulla ei seiso enää). Mutta se sisältää olemista parissa ohjausryhmässä (1 liittyy hermosyöpähoitajaohjelmaan UCSF Aivo Kasvain Keskuxessa San Franciscossa). Ja palvelen vielä erotuomarina fysiikka-aikakauslehdessä (ja arvioin paraikaa kässäriä kentälläni mahdollista julkaisua varten. Se on kyllä aika heikko, mua ei ole lähteissä). En takuulla rehki niinkuin useimmat ihmiset jotka eivät ole eläkkeellä, mutta en ole joutilaana liioin - enkä voi kuvitella olevani sitä koskaan. En edes haudassa.
xxx/ellauri086.html on line 393: Kansas City Star -lehdessä julkaistun kolumnin mukaan Clark kertoi kuulijoilleen, että myös hänen oma vaimonsa oli ollut aiemmin ”melko jykevätekoinen”, kunnes meni Painonvartijoihin jokaisen parin lapsen synnyttyä. Tästä Clark sanoo kiittävänsä Jumalaa. Ja korjailee taas omaa vararengasta.
xxx/ellauri087.html on line 35: Ilman sademetsiä ei olisi muutakaan - Ihmiset | HS.fi. Ilman Pipsaa ei olisi muutakaan, ei edes sademeziä. Ilman sademeziä ei olisi varpusia. Ilman varpusia olisi hevonpaskaa vielä enemmän. Eläköityvä Eski Saarinen summaa elämäänsä Apu-lehdessä. Ottaisinko Apu-lehden? Vai Alibin, Hymyn, Pelle Pelottoman, Juoxija-lehden, vaiko tällä kertaa Menopaussin? Olen valintojeni summa, muistuttaa existentialistifilosofi (emeriturus) E. Saarinen.
xxx/ellauri087.html on line 87: Syyskuun 1980 Ylioppilaslehdessä komeili Saarisen ja Anja Kaurasen aukeaman kokoinen pamfletti, jossa luki muun muassa:
xxx/ellauri087.html on line 905: – En kysynyt muilta lupaa, hän jatkoi myhäillen. Välitin niistä viis. Turkulainen emeritusprofessori joka pitää palstaa Tiede-lehdessä (Sanomat-konserni) ei älyä tai ei kehtaa sanoa että viis meinaa tässä vittuja. Sellaista katumusta siis.
xxx/ellauri091.html on line 257: Tuomiot ovat sittemin väljentyneet, kuten keppostelevan pensionaattitytön omatunto, ja Hra Mottin kuulijoiden vyötärökuminauhat. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sama kirja ilmestyi toisen kustantajan suomennuttamana (jollain huonommalla) nimellä "Uhmapää" (der Trotzkopf). Hymyilytti sekin että joku kristillismielinen arvostelija sitä sitten lehdessä suositteli raikkaana nuortenkirjana. Hehe, tässä exkursuxessa puhuu jo oikea hapahko Hilja Teodoliina eikä joku pelle. Myöhemmin Hilja joutui opinnoissa lukemaan useitakin "huonoja kirjoja", mm. Heine, Uhland, Geibel, Zola, Daudet, Chateubriand. Ahon "Papin rouva" on (tai oli) Hiljan shame-listalla. Joku kaveri oli kertonut sen sisällyxestä sellasta, että Hilja päätteli: -- Sitä kirjaa en lue, olkoon kuinka etevä tahansa. Minusta tuntuu, että sen siveellisyys on huono, ja siveetön avionrikkojahan se Jussi on (tai oli) izekin. Ja sellaisia olen aina karttanut. Paizi vasta nyt, prof. Aspelinin luennon jälkeen, olin kirjastosta lainannut "Papin rouvan". Ennen Mr. Mottin esitelmäiltaa olin päässyt kirjan melkein loppuun, vain 4 lehteä oli jäljellä. Se oli minua kiinnostanut, mutta käsityxeni sen repivästä hengestä ei ollut parantunut. Voi ei! Mullahan on huono kirja kotona (tosin lainastosta). Mun täytyi päästä hänen puheillensa. Onko jeesuxesta ihan jepa että mä luen näitä vaan opiskelumielessä?
xxx/ellauri104.html on line 535: Vuonna 2001 Rorschachin mustetahratesti sai Tieteellinen Amerikkalainen-lehdessä mainetahran pseudotieteenä. Eri psykologit vetivät eri johtopäätöxiä samoista tahroista. Olivatko he subjektiivisia? 2013 ja 2015 julkaistiin meta-analyyseja jotka häivyttivät pseudotieteen tahran Rorschachin takista. MMPI:n jälkeen Rorschachin mustetahroista on kirjoitettu eniten psykologisia julkaisuja. MMPI eli Minnesota Multiphasic Personality Inventory on psykometrinen testipakki aikusten hullujen diagnostiikkaan. Sitä käytetään myös paljon työnhakijoiden testauxessa.
xxx/ellauri104.html on line 1106: Mut tähän väliin vähän nettifaktaa vihkikaavoista. Lähde: emeritus-piispa John Wikström Kotimaa-lehdessä.
xxx/ellauri113.html on line 343: Näytelmän konna on Darwin, joka tuhosi kristinuskon. Se sama apina epsanjalaisen anispullon kyljessä. Darwin tuhosi kristinuskon, tuhotaan siis Darwin! Lajien synty oli paholaisen ilosanoma. Darwin on helppo tuhota! Pekka tekee yhteistyötä brittein kanssa tässä asiassa Creation-lehdessä. (Ylläri.) Vastus on kyllä kova sanoo Pekka ja heiluttaa miniatyyrinyrkkiä.
xxx/ellauri129.html on line 387: Riku Korhonen kirjoittaa Image-lehdessä että Riku Korhonen huolestui siitä, miten hän kohtelee työtovereitaan. Väkivaltarikollisten aivotoimintaa tutkinut psykologi Adrian Raine on väittänyt, että losangelesilaisilla keikkatyöntekijöillä epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö oli yli kahdeksan kertaa yleisempi kuin muussa väestössä. Psykopaatteja heistä oli 13,5 prosenttia, lähes yhtä suuri osuus kuin vangeista. Raine selittää tuloksia keikkaduunarien taajaan vaihtuvilla työsuhteilla, jotka mahdollistavat muita hyväksikäyttävän ihmistyypin eli Volt- ym riistotyönantajien toiminnan.
xxx/ellauri137.html on line 51: Evoluutiopsykologia on hyvin pieni tieteenala, jolla on raskas historiallinen painolasti: geenipuheella on perusteltu ”rotujen” ja sukupuolien välisiä eroja esimerkiksi älykkyydessä (Tatu Vanhanen), mistä on seurannut jopa kansanmurhia. Evoluutiopsykologia-termin kehitti yhdysvaltalainen tutkijakotilo Michael Ghiselin vuonna 1973 Science-tiedelehdessä julkaisemassaan artikkelissa, jossa hän ennakoi Turun Darwinin ajatuksia.
xxx/ellauri137.html on line 90: Lääkäri oli suositellut hänelle neljää eri psyykenlääkettä ja terapiaa, mutta Souri ei suostunut aloittamaan lääkitystä – eikä terapeutti sen vuoksi ottanut häntä asiakkaakseen. Sitten hän törmäsi naistenlehdessä Rantalan haastatteluun. Kerrankin joku tiesi, mistä puhui, Souri ajatteli. Hän oli jo googletellut ahkerasti psyykenlääkkeisiin liittyviä asioita. Hän lähetti Rantalalle sähköpostia ja sai vastaukseksi kutsun tulla Turkuun. Rantala piti hänelle luennon, joka avasi Sourille ”uudenlaisen näkökulman ihmisyyteen”. Souri puolestaan avasi Turun Darwinille uuden näkökulman kehollisuuteen.
xxx/ellauri139.html on line 292: Vain V.P. Burenin "Pietarin sanomat"-lehdessä piti romaania Dostojevskin "epäonnistuneena" teoksena. Burenin piti romaania "kaunokirjallisena sepitelmänä, joka muodostui useista tyhmistä henkilöistä ja tapahtumista, joissa ei oltu kiinnitetty mitään huomiota niiden taiteelliseen tarkoitukseen". Burenin moitti kirjan tapahtumien ja näkymien luonnottomuutta ja satumaisuutta.
xxx/ellauri139.html on line 857: Ennenaikaiset heiveryydet kehitti Huupertissa tän sairaalloisen masixen joka oli sen lahjan luonne. Se kokeili runoilija lukion penkillä ja saikin jotain julkaistuxi Lähilehdessä, ja läxi Pariisiin jatkokoulutukseen keskuskoulussa, joka korvasi neljän osakunnan lukion 1798.
xxx/ellauri139.html on line 1204: Doston typerä jatkosarja jossain viikkolehdessä. Doston oli jo ollut lusimassa Siperiassa. Suht palasina se sieltä palasi. He planned to explore the moral and psychological dangers of the ideology of "radicalism", and felt that the project would appeal to the conservative publisher Katkov.
xxx/ellauri169.html on line 321: Journal of Nervous and Mental Disease -lehdessä (syyskuu 1995) oli tarina kahdesta miehestä, iältään 33 ja 53-vuotiaita joita pidettiin vainoharhaisina koska he väittivät että hammaslääkäri oli asentanut implantteja heidän hampaisiinsa paikatessaan niitä. Artikkelin mukaan, jostakin tuntemattomasta syystä, nämä kaksi miestä eivät reagoineet näihin antipsykoottisiin lääkkeisiin. Nämä psykiatrit eivät ymmärtäneet että syy miksi antipsykoottiset lääkkeet eivät tehonneet oli se että näiden miesten valitukset olivat oikeutettuja. Näiden kahden miehen nimet olivat E. Sherwood Brown ja Michael T. Lambert. On muitakin tapauksia jolloin implanteista valittaneet ihmiset on leimattu "harhaisiksi" psykiatrien toimesta. Verkosto on näet oppinut kuinka suorittaa halutun suuruinen aivovaurio ultra-äänellä ilman lobotomiaa. Ääniaaltoja voidaan käyttää kontrolloimaan ihmisten ajatuksia. Lukemalla tätä sepustusta äänikirjana voit ize kokeilla.
xxx/ellauri170.html on line 325: Kieltäydy tajuamasta mitä tahansa asiaa, josta on ollut tabloidilehdessä otsikko tai somessa mouhuamista
xxx/ellauri177.html on line 72: Poliittisesti Zola oli vapaamielinen. Hänen kuuluisin poliittinen ilmauksensa oli pariisilaisessa päivälehdessä L'Auroressa etusivulla julkaistu kirjoitus J’accuse, joka julkaistiin 13. tammikuuta 1898. Se oli Ranskan presidentti Félix Faurelle osoitettu avoin kirje, jossa syytettiin Ranskan hallitusta antisemitismistä ja vakoilusta syytetyn juutalaissyntyisen kapteenin Alfred Dreyfusin vankilaan tuomitsemisesta väärin perustein. Kirjoitus nostatti Ranskassa valtavan kohun ja jakoi ihmisten mielipiteet: konservatiiviset armeijaa ja kirkkoa lähellä olevat raivostuivat Zolalle, kun taas liberaalimmat piirit puolustivat häntä.
xxx/ellauri186.html on line 538: Musta pääsiäisen vieton voisi vaikka lopettaa, paizi onhan trullit ja pääsiäispupu kiva perinne. Suomalaiset ämmät sanoivat lehdessä että mamujen lapsilla ei ole pääsiäisen viettoon mitään asiaa, kun eivät ole persuja. Mutta eihän se ole niiden syy!
xxx/ellauri193.html on line 100: Englantilaisen äidin ja latvianjuutalaisen isän lapsi kasvoi lähellä Johannesburgia Transvaalissa. Häntä ei kasvatettu juutalaiseksi, vaan hän kävi anglikaanista nunnien koulua silloin, kun voi – sydänvikansa takia hän oli paljon poissa koulusta, äitinsä kotiopetuksessa. Hän opiskeli myöhemmin vuoden Witwatersrandin yliopistossa mutta jätti opinnot kesken. Gordimer alkoi kirjoittaa yhdeksänvuotiaana ja julkaisi ensimmäisen esseensä paikallislehdessä 14-vuotiaana.
xxx/ellauri208.html on line 502: HBL:ssa Johnin ikäinen bisnisenkeli suree että karhupörssi vaikeuttaa kasvuyritysten kapitalisaatiota. Toisaalla lehdessä urheat Putin vastaiset asunnonomistajat surevat että venäläisiltä on nyt paha karhuta yhtiövastikkeita, kun ei rupla kelpaa eikä se lähde ryssistä. Eihän tässä näin pitänyt käydä, pakotteiden piti sattua vain putinisteihin.
xxx/ellauri218.html on line 79: Kuten tuonnempana ilmenee, Nevvostoliitto räjäytti onnistuneen ydinpommin saman päivän lehdessä kuin Thompson löi sen typerän kunnarin. No sitähän ne jenkkikuikelot koitti hälistä eze oli "laukaus joka kuului läpi maailman", ne koitti lällättää kovaa päälle ettei porukat huolestuisi nekkujen keulinnasta.
xxx/ellauri227.html on line 279: Marklundin teokset ovat suosittuja etenkin Pohjoismaissa. Hänen kirjoissaan heijastuu iltapäivälehden toimituksen kiireinen työyhteisö, joka on täynnä ihmisten välisiä jännitteitä. Täällä Iltalehdessä me tiedämme mistä Liza puhuu, hänellähän oli meillä säännöllinen kolumni. Marklund on hyödyntänyt kirjoissaan omia kokemuksiaan uutistyöstä. Minulla oli kolme pientä lasta ja toimittajan työni. Sukkuloin ruuhkavuosina kodin, työpaikan, kaupan ja päiväkodin väliä. Kirjoitin rentoutuakseni, se oli omaa aikaani.
xxx/ellauri227.html on line 359: Vihe vihjepuhelimen luurista: Eräs Ruåzin suosituimmista ja tunnetuimmista tv-juontajista käy pornoklupeissa naisten vaatteissa. (Ilmeisesti se ei sitten ole nainen.) Liza pyöristyy: kaikki saavat tehdä mitä tahtovat. Tommosta sontaa ei julkaista meidän lehdessä. Vaikka se sellainen on sinänsä kyllä ihan A-ok. Että sen puoleen voitaisiin vaikka julkaista. Hyvää työtä sanoi pomon kaze Annikan niskasta. Kaikissa näissä työpaikkafiktioissa pomot antaa makupaloja ja naxutuxia. Kokeilevat hameen alta lämmön tunnetta. Kääntävät jykevän selän jos toimittaja koittaa tehdä ize päätöksiä. Talutin on tiukalla.
xxx/ellauri227.html on line 376: Mian ja Liza Marklundin Puossa-kirja on karmiva kuvaus sekä mumslimien perheväkivallasta että ruotsalaisten yleisestä kyvyttömyydestä. Tiedostaakohan Liza Marklund miten rasistinen se on? Tokkopa. Nythän Liza peukuttaa muutenkin svedudemokraatteja. Hiänellä oli hyvinä vuosina apinalaatikko Iltalehdessä. Hiän on käynyt Norrbottenissa Kalixin kansanopiston journalistilinjan.
xxx/ellauri231.html on line 282: Koska Romania jahnasi edelleen luovuttamisvaatimuksista, Mahno päätti tehdä loikkaset Puolan puoleen. Häntä jäi kiinni rajalla ja kuljetettiin puolalaiselle Strzałkowo nimiselle keskitysleirille huhtikuussa. Mahno yritti myöhemmin saada luvan siirtyä Tšekkoslovakiaan tai Saksaan, mutta Puolan hallitus kieltäytyi. Bolshevikkihallitus lähetti agenttiprovokaattorin vangitsemaan Mahnon ja pakottamaan luovuttamaan hänet sotkemalla hänet suunnitelmaan kapinan käynnistämiseksi Galiciassa. Puolan viranomaiset syyttivät tästä Mahnoa ja hänen vaimoaan virallisesti, ja he olivat yli vuoden alatutkimusvankeudessa, jossa Halyna synnytti heidän tyttärensä lokakuussa. Vankilassa Mahno laati ensimmäisen muistelmakirjansa, jonka Peter Ustinov julkaisi vuonna 1923 berliiniläisessä sanomalehdessään Anarchist Messenger. Mahno lähetti myös kuvapostikortteja maanpaossa oleville Don-kasakoille ja Ukrainan kommunistiselle puolueelle ja alkoi oppia saksaa ja esuperantoa. Hänen tuberkuloosinsa uusiutui vankilan olosuhteissa. 
xxx/ellauri231.html on line 411: Vuosina 1925–1926 Kirotut päivät ( Окаянные дни ) alkoi ilmestyä Buninin päiväkirja vuosilta 1918–1920 Pariisissa sijaitsevassa Vozrozhdenye - sanomalehdessä (sen lopullinen versio julkaisi Petropolis vuonna 1936). 2000-luvun Bunin-tutkijan Thomas Gaiton Marullon mukaan Kirotut päivät, yksi harvoista Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan ajoilta säilytetyistä bolshevikkien vastaisista päiväkirjoista, yhdisti "venäläisen 1800-luvun antiutopistisen kirjoittamisen vastine kahdeskymmenes" ja "kivulias poliittisten ja yhteiskunnallisten utopioiden paljastaminen... julisti George Orwellin ja Aldous Huxleyn antiutopistista kirjoitusta. Bunin ja Zamyatin ymmärsivät oikein, että Neuvostoliiton kokeilu oli tarkoitettu itsensä tuhoamiseen", Marullo kirjoitti vahingoniloisena Njeuvostoliiton kaaduttua.
xxx/ellauri237.html on line 711: Jo hyvin nuoresta iästä lähtien hän teki selväksi suuren lahjakkuutensa ja kiinnostuksensa runouteen ja kirjallisuuteen. 13-vuotiaana hän työskenteli jo paikallisessa sanomalehdessä kirjailijana väsäämässä suttuisia juttuja.
xxx/ellauri239.html on line 575: Psykiatrian erikoislääkäri, tutkija Roope Tikkasen johdolla tehdyssä tutkimuksessa onkin nyt osoitettu, että pistemutaatio serotoniini 2B -reseptorin geenissä voi altistaa impulsiiviselle käyttäytymiselle erityisesti humalassa. Nature Publishing Group:in Translational Psychiatry -tiedelehdessä julkaistu löydös (Tikkanen et al., 2015) on jatkoa vuonna 2010 tehdylle alkuperäiselle havainnolle serotoniini 2B -reseptorin geenimutaatiosta suomalaisissa (Bevilacqua & al, 2010).
xxx/ellauri239.html on line 673: Huvudstadsbladet-lehdessä on toki uutisia myös tästä, sillä uhri oli ruotsinkielinen ja henkirikos tehtiin (tiettävästi) Ulrikasborgin Rådmansgatanilla.
xxx/ellauri252.html on line 174: Hammasteknikon työ ei ajan pitkään tyydyttänyt, ja Turtiainen haki Yhteiskunnalliseen korkeakouluun opiskelemaan sanomalehtimiesoppia, kirjallisuutta ja yhteiskuntatieteitä. Parin opiskeluvuoden jälkeen hän lähti toimittajaksi jyväskyläläiseen sosiaalidemokraattiseen Työn Voima -sanomalehteen ja alkoi kirjoitella runoja. Ensimmäiset runonsa hän julkaisi Erkki Valan päätoimittamassa Tulenkantajat-lehdessä 1934.
xxx/ellauri255.html on line 182: Vuonna 1844 Bakunin muutti Brysselistä Pariisiin, jossa hän ensimmäistä kertaa tapasi Marxin ja Pierre-Joseph Proudhonin. Joulukuussa keisari Nikolai I otti Bakuninilta pois kaikki aatelisuuteen perustuvat etuoikeudet kuten wiixet, takavarikoi maat sekä määräsi elinikäiseen karkotukseen Siperiaan. Bakunin vastasi Nikolaille La Réforme -lehdessä julkaisemallaan pitkällä kirjeellä, jossa hän haukkui keisaria despootiksi, näytti fäkkiä, ja vaati Venäjälle ja Puolaan demokratiaa. Euroopan hullun vuoden 1848 aikana Bakunin matkusteli ihan hulluna eri puolilla Saksaa ja osallistui myös Ranskan toisen tasavallan väliaikaishallituksen sosialistien taloudelliseen tukemiseen. Berliinistä hän yritti päästä Preussin hallitsemaan Poznańiin, jossa oli juuri käynnissä puolalaisten kansannousu, mutta poliisi esti matkan. Tämän jälkeen Bakunin matkusti Leipzigin ja Wrocławin kautta Prahaan osallistuen kaupungissa pidettyyn ensimmäiseen panslavistiseen kongressiin. Kokouksen päätyttyä hän oli mukana kaupungissa puhjenneessa Itävallan keisarikunnan vastaisessa kansannousussa, joka kuitenkin tukahdutettiin väkivalloin. Syksyllä 1848 Bakunin julkaisi pamflettinsa L’Appel aux slaves, jossa hän kehotti slaavivallankumouksellisia yhdistämään voimansa Unkarin, Italian sekä Saksan vallankumouksellisten kanssa ja syöksemään vallasta Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Preussin kuningashuoneet.
xxx/ellauri261.html on line 55: Vuosina 1989–1995 Liisa teki Radio Ykköseen viikoittaista Aamutarjotin-keskusteluohjelmaa Irja Askolan ja Tapsa Ruokasen kaa. Koulutukseltaan Ruokanen on teologian maisteri. Hän on ollut päätoimittaja Suomenmaassa ja Suomen Kuvalehdessä. Ruokanen on tehnyt myös muita televisio- ja radio-ohjelmia. Vuosina 1989–1991 hän teki Lenita Airiston kanssa ohjelmaa Seitsemäs hetki ja "Isäntänä Tapani Ruokanen"-ohjelmaa Radio Rapu -kanavalla. 2010-luvun loppupuolella hänellä on ollut "Isäntänä Tapani Ruokanen" -haastatteluohjelmia Alfa-tv:ssä.
xxx/ellauri261.html on line 69: Kissa korvan päällä. Liisa Mäntymies, nidottu, 2022, suomi. Kirjailija Liisa Mäntymiehen kolumneja on julkaistu Käpylä-lehdessä 35 vuoden aikana. Kiehtovat ja syvälliset tekstit liikkuvat perinteen viisaudesta johkin muualle.
xxx/ellauri265.html on line 131: Parisuhdekouluttajana toimiva Marianna Stolbow kertoo uusimmassa Anna-lehdessä, miten hän rakastui Lauri Pietariseen. Kaksikko tapasi toisensa, vaikka Marianna oli vielä naimisissa puolisonsa Carlo Colanderin kanssa. Kaksi päivää rinnassani oli ollut kupliva tunne, vaikka olin vakuutellut itselleni ja ystävälleni, että olen menossa tapaamaan ’vain kaveria’. Olin tuntenut Laurin pintapuolisesti monta vuotta, koska poikamme olivat luokkatovereita ja ystäviä, Marianna muistelee.
xxx/ellauri273.html on line 307: Prahan kevään jälkeen Havelia kiellettiin osallistumasta teatteriin, ja hänestä tuli poliittisesti radioaktiivinen. Havel vietti paljon aikaa hulppeassa maalaisasunnossaan Hrádečekissa ja työskenteli 1974 jopa kuukausien ajan paikallisella Trutnovin panimolla, pitkälti saadakseen jotain mielekästä tekemistä ja pullonpohjia. Rahasta ei ollut puutetta. Aktivismi huipentui kommunisminvastaiseen Peruskirja 77 -julistukseen (tšek., slov., saks. Charta 77), joka julkaistiin länsisaksalaisessa lehdessä 243 vallankumouxesta köyhtyneen Tšekkoslovakian kansalaisen allekirjoittamana ja jossa arvosteltiin hallitusta 1975 Helsingin julistuksen hylkäämisestä, asiakirjan, jonka tavoitteena oli parantaa länsimaiden ja sosialististen valtioiden välisiä suhteita. No vittu tällähän ne suhteet varsin paranivat.
xxx/ellauri273.html on line 440: Stereotypioihin voi vaikuttaa esimerkiksi musiikilla. Vivaldia vislaavaa neekeriä ei ammuta niin helposti. Vapaaehtoisten mantelitumake aktivoitui paljon voimakkaammin, jos he kuuntelivat gangstaräppiä kuin jos musiikkina oli valkoiseen kulttuuriin yhdistetty death metal. Tulokset julkaistiin Social Cognitive and Affective Neuroscience -tiedelehdessä vuonna 2012.
xxx/ellauri286.html on line 262: Näkyvän häirinnän lisäksi käytössä on myös disinformaation jakaminen ja siihen käy välineeksi vaikkapa harmittomalta kuulostava kirjakritiikki. En pysty seuraamaan kirjojeni vastaanottoa kaikissa maissa, mutta jotkut tapaukset ovat sattuneet silmään. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ilmestyvässä Morning Star -lehdessä julkaistiin “kritiikki” Puhdistuksesta vuonna 2012 ja se ilmestyi myös lehden verkkoversiossa. Sinänsä positiviisessa tekstissä virolaisten kyyditykset olivatkin vaihtuneet venäläis- ja kommunistivainoihin. Ihan väärin päin siis meni! Nehän vainot oli 50v aiemmin, niin ja nyt tietysti taas uudestaan esim Ukrainassa. Muttei sillä välillä! Silloin vainottiin meikäläisiä.
xxx/ellauri286.html on line 269: Ongelma näissä kritiikki-imitaatioissa on se, että kun tällainen teksti ilmestyy luotettavan maineen omaavassa lehdessä, se monistuu, koska sitä lainataan ja jaetaan.
xxx/ellauri286.html on line 270: Myös muiden maiden toimittajat voivat lainata tekstiä ja mikäli he eivät tarkista vaikkapa tekstissä mainittuja muka- sitaatteja kirjasta, he jakavat eteenpäin valheellista ja vääristynyttä tietoa. Esim monessa lehdessä on väitetty että kirjani oivat aivan paskoja. Se on disinformaatiota, sillä oikeasti ne ovat erinomaisia!
xxx/ellauri286.html on line 307: Suomalaiset, jotka olivat opetelleet viroa kyseisestä lehdestä, olivat olleet autuaan tietämättömiä lehden epäjournalistisista tarkoitusperistä ja olivat kyynelehtineet lehdessä julkaistujen kuvien vuoksi: kuvissa esiintyi ihmisiä, joiden Neuvosto-Virossa asuvat läheiset etsivät sodan tiimoilta ulkomaille kadonneita sukulaisiaan ja pyysivät lähettämään heitä koskevaa tietoa.
xxx/ellauri291.html on line 229: Howe oli julkaissut esseitä Goethesta, Schilleristä ja Lamartinesta ennen avioliittoaan New York Review and Theological Review -lehdessä. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Passion-Flowers julkaistiin anonyymisti vuonna 1853. Kirja kokosi henkilökohtaisia runoja ja kirjoitettiin hänen aviomiehensä tietämättä, joka toimi silloin Free Soil -sanomalehden The Commonwealth -julkaisussa. Hänen toinen anonyymi kokoelmansa, Words for the Hour, ilmestyi vuonna 1857. Hän jatkoi näytelmien kirjoittamista, kuten esim.Leonora, Maailman oma ja Hippolytus. Kaikki nämä teokset ovat viittauksia hänen tylsistävään avioliittoonsa 18v vanhemman impotentin kanssa.
xxx/ellauri291.html on line 569: P.S. Onko jokin rikos koskettanut sinun elämääsi ja jättänyt sinuun jäljen, esim mustelmia päähän tai vazanseudulle? Kerro meille, ja jätä oheen myös valokuva, jotta toimittajamme voi tarvittaessa julkaista sen lehdessä. Nimi- tai tunnistetietoja ei tarvita. Miljoonaa on turha pyytää, ellet ole ihan mahtijulkkis.
xxx/ellauri292.html on line 156: Lokakuussa 2020 Libradan elävä kumppani Michelle Bana-ag väitti Raffy Tulfo in Action -lehdessä, että koomikko oli toistuvasti käyttänyt häntä ja hänen lastaan seksuaalisesti hyväksi aiemmasta avioliitosta. Tähän sisältyi seksuaalisen kanssakäymisen vaatiminen vastineeksi ruoasta, kun Michelle oli sairas ehkäisyinjektion sivuvaikutusten vuoksi. Librada kiisti kaikki väärinkäytökset väittäen, ettei hän koskaan raiskaisi Bana-agia, koska hänellä on tytärkin. Librada vapautettiin myöhemmin, kun Bana-ag ei kyennyt toimittamaan riittäviä todisteita koomikkoa vastaan, ja Libradan kollegoiden todistukset paljastivat Bana-agin aiemmat väärinkäytökset, nimittäin hänen metamfetamiiniriippuvuutensa sekä lesbosuhteensa naispuoliseen kumppaniin. Tämä johti lopulta siihen, että Raffy Tulfo peruutti aiemman lupauksensa tukea Bana-agia sen jälkeen, kun tämä kieltäytyi ottamasta huumetestiä todistaakseen syyttömyytensä.
xxx/ellauri293.html on line 371: Ludia pohditutti samantapainen jänisankkakuvio. Ludi lie nähnyt sen saxalaisessa pilalehdessä ja piirsi sen sitten zetteliin kömpelösti muistista:
xxx/ellauri296.html on line 353: Maanviljelijäperheen tytär Kirsti Keskinen pääsi ylioppilaaksi 1947 ja toimi jo kouluaikana kolmen kesän ajan kesätoimittajana Jyväskylässä ilmestyneessä Sisä-Suomi-lehdessä. Tiedotusalan opinnot Helsingin yliopistossa keskeytyivät, kun vuonna 1951 tarjoutui työpaikka Yhtyneitten Kuvalehtien Seura-lehdessä toimittajana ja toimitussihteerinä. Vuonna 1955 hänet nimitettiin maan nuorimpana päätoimittajana Yhtyneiden uuden naistenlehden Hopeapeilin päätoimittajaksi. Seuraavana vuonna hän avioitui kilpailevan kustannusyhtiön Apu -lehden perustajan Yrjö Lyytikäisen pojan Ollin kanssa mutta pysyi töissä Hopeapeilissä vuoteen 1963, jolloin Lyytikäisten perheyritys päätti perustaa uuden naistenlehden Annan. Kirsti Lyytikäinen kutsuttiin sen päätoimittajaksi.
xxx/ellauri296.html on line 357: Kirsti Lyytikäinen kuoli vuonna 2008. A-lehtien johdossa toimivat nyt Kirsti ja Olli Lyytikäisen lapset, hallituksen puheenjohtajana Olli-Pekka Lyytikäinen ja julkaisujohtajana Anne Lyytikäinen-Palmroth. Tuulilasi-lehdessä ja muissa yhtiön autolehdissä työskennellyt Yrjö Lyytikäinen (1959–2014) oli heidän kolmas lapsensa. Myös hän toimi A-lehtien hallituksessa vuodesta 1990 kuolemaansa asti.
xxx/ellauri307.html on line 360: Vuonna 1936 nunna Maria valittiin RSHD:n neuvoston jäseneksi. Rue Lurmelilla on uskonnollinen ja filosofinen akatemia, jota johtaa Berdjajev. Siellä pidetään kokouksia, joissa käsitellään ajankohtaisia nykyaiheita ("Venäläinen ajattelu ja rasismi", 1938, "Sota ja eskatologia", 1940). Nunna Maria piti jatkuvasti esityksiä, julkaisi teologisia ja jyrkästi taantumuxellisia yhteiskunnallisia artikkeleita, ja Aleksanteri Blokin kuoleman 15-vuotispäivänä hän julkaisi Sovremennye Zapiski -lehdessä muistoesseen "Tapaukset Blokin kanssa". Huolimatta uskomattomasta työstä, hän omisti paljon aikaa runoudelle - vuonna 1937 Berliinissä hänen kokoelmansa "Runot" julkaistiin, 1930-luvun lopulla - 1940-luvun alussa hän kirjoitti runo-mysteerinäytelmiä "Anna", "Seitsemällä kuppia" ja vuonna 1942 - "Sotilaat". Hänestä tuli Venäjän mielisairaiden savustuskomitean jäsen, hän vieraili psykiatrisissa sairaaloissa.
xxx/ellauri307.html on line 922: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
xxx/ellauri319.html on line 266: Hän työskenteli "Telescope"- ja "Molva"-sanomalehdessä (1833-1836), joissa hänen ensimmäiset artikkelinsa julkaistiin - "Kirjalliset unelmat" (1834), "Venäläisestä romaanista ja herra Gogolin tarinoista" (1835). ). Hän toimitti "Moscow Observer" -lehteä (1838-1839). Vuonna 1839 hän muutti Pietariin, johti "Otechestvennye zapisky" -lehden kirjallisuus- ja kriittistä osastoa.
xxx/ellauri319.html on line 284: Muistatteko, että eräs uskonnollinen ystäväni kertoi minulle uskovansa, että Shevchenko oli arvokas ja kaunis henkilö. Usko tekee ihmeitä - hän luo ihmisiä aaseista ja seeproista, joten hän voi myös tehdä Shevchenkosta kenties vapauden marttyyrin. Mutta terveen järjen pitäisi nähdä Shevchenko perseenä, tyhmänä ja roistona, ja lisäksi katkerana juomarina, vodkan rakastajana Khokhla-isänmaallisuuden vuoksi. Tämä Khokhla-radikaali kirjoitti kaksi paskvillia suvereenista keisarista – yhden suvereenista keisarista ja toisen suvereenista keisarinnasta … En ole lukenut näitä paskiileja, eikä kukaan tuntemani ole lukenut niitä (mikä muuten todistaa, että ne eivät ole ollenkaan pahoja, vaan vain litteitä ja tyhmiä), mutta olen varma, että keisarinnan pasquillin täytyy olla törkeän ruma jo mainitsemastani syystä. Shevchenko lähetettiin Kaukasiaan sotilaana. En sääli häntä, jos olisin hänen tuomarinsa, en tekisi vähempää. Minulla oli henkilökohtainen vihamielisyys tällaisia ​​liberaaleja kohtaan. Yksi Khokhlan liberaaleista, tietty Kulish (sellaisen sian sukunimi!) julkaisi Pikku-Venäjän historian "Zirochkassa", joka tunnetaan myös nimellä ... Isimovin julkaisemassa lapsille tarkoitetussa lehdessä, jossa hän sanoi, että Pikku-Venäjän täytyy joko erota Venäjältä tai hukkuu... Tätä he tekevät nämä karjat, aivottomat liberaalit. Oi, rakastan niitä! Lampaathan ovat liberaaleja nyytien ja silakan kera nyytien nimissä... (jupisee venäjäxi)
xxx/ellauri354.html on line 87: Rakkaus muuttaa kaiken. 90-vuotiaistaan huolimatta vanha, vanha mies kävelee jousi askeleessa, nuppipää pystyssä ja hymyillen maailmalle. Hänellä on loppiainen, "seksi on lohdutus, jonka ihminen ei löydä tarpeeksi rakkautta" ja kirjoittaa rakkaudesta viikoittaisilla kolumnillaan paikallisessa sanomalehdessä. Tämä tuo hänelle mainetta, kunnioitusta ja ystävyyttä, jota hän oli kaivannut koko ikänsä. Se on parempaa kuin sexi (Pekka Sauri). 91. vuotenaan hän on vihdoin löytänyt täyttymyksen.
xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
xxx/ellauri356.html on line 634: Hauraissa ihmisissä on joitain: vammainen poikani David Joyaux antaa minulle todisteen; hän julkaisee joitakin runojaan Le Papotin -sanomalehdessä, joka on avoin vammaisille. Näin hän uskoo ja vahvistaa selviytymisensä (yhdysviivalla) pitkän sairaalassa olon jälkeen.
xxx/ellauri361.html on line 212: Kirjaa odotettiin innolla. "Kuinka me kaikki iloitsimme", eräs kriitikko kirjoitti saatuaan tietää, että Tolstoi oli päättänyt tehdä ensimmäisen fiktionsa 25 vuoteen, ei lyhytromaanin vaan täyspitkän romaanin. "Suokoon Jumala, että niitä tulee lisää ja lisää!" Se myi enemmän kuin Anna Karenina ja War and Peace. Se ilmestyi suositussa venäläisessä viikkolehdessä Lada Niva , jonka kuvitti Leonid Pasternak, ja amerikkalaisessa kuukausilehdessä The Cosmopolitan nimellä The Awakening.
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri379.html on line 109: Vastaanotto. Heart of Darkness julkaistiin vuonna 1902 novellina Youth: And Two Other Stories -kokoelmassa, joka sisälsi kaksi muuta Conradin tarinaa. Mutta teksti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwoodin Edinburgh Magazinessa , kirjallisessa kuukausilehdessä sen tuhannessa numerossa, ja sen toimittaja kutsui Conradin osallistumaan. Conrad epäröi tehdä niin, ehkä hyvästä syystä – vaikka Pimeyden sydän sai tunnustusta omassa kirjallisuudessaan, tarina ei saavuttanut minkäänlaista suosittua menestystä. Näin oli myös silloin, kun se julkaistiin vuonna 1902; Heart of Darkness sai vähiten huomiota kolmesta mukana olleesta tarinasta, ja kokoelma nimettiin samannimisenä kokonaan toisen tarinan mukaan. Conrad ei elänyt tarpeeksi kauan nähdäkseen sen olevan suosittu menestys.
xxx/ellauri380.html on line 33: