ellauri012.html on line 448: En edes kyseenalaista sitä Heloise, ettet sä ryhtyis tästä lähin ihan tosissaan hommaamaan tota pelastusta; tän pitäs olla sun ykkösasia. Hylkää mut siis lopullisesti sun sydämestä - tää on paras neuvo jonka mä kykenen sulle antamaan, sillä syyllisesti rakastetun persoonan muistelu ei voi kuin vahingoittaa taivasasiaa, miten pitkälle olisikin päästy hyveen tiellä. Kun olet saanut sammutetuksi sun epäterveen kiinnostuksen muhun, muiden hyveiden harjoitus käy helpoksi; ja kun lopulta sun koko elämä noudattaa kristillisiä sääntöjä, sä olet ihan kypsä heittämään jo lusikan nurkkaan. Sun sielu lehahtaa iloisesti ruumiista ja suuntaa lennon kohti taivasta. Siellä sä meet itsevarmana pelastusmiehistösi eteen, sulle ei lueta lakia tuomiolla, vaan kuulet kun pelastaja sanoo: tule mukaan, meillä on täällä tosi kivaa, soitellaan harpulla ja laulellaan virsiä, heitetään rengasta sädekehillä pilven päällä, ja muuta sellasta.
ellauri015.html on line 718: No tietysti utelias Elsa kysyy, kuinkas muuten, että päästään juonessa eteenpäin. Lohengrin lehahtaa kuten arvaa tiehensä, seivästettyään ensin pahan Friedrichin. Gottfried herää mystisesti henkiin ja perii maan, Elsa vuorostaan lyödään lihoiksi pois sen tieltä. Gottfried perii tittelin maapalstaan. Miehille taas erät 6-0.
xxx/ellauri081.html on line 284: Sitäpaizi ize asiassa jengi tahtoo olla yhtä aikaa reaaliaikaisesti hurraamassa tungoxeen asti täysillä penkeillä tekemässä aaltoja. Niin pitkälle on termiittiapina jo edennyt tässä yhteispörräyxessä. Eikä mainoxista päästä koskaan mihinkään, siinä Wallu arvaa aivan pusikkoon. Jengi tykkää mainoxista, ne haluu tietää mikä kulloinkin on suosittua, mitä ostetaan, jotta ne voi sitten mennä kalaparven mukana kuin jotkin vitun silakat. Tätä on nyt mennyt paljon, sanoo myyjäkin, tietäen (tai luullen, mun kohdalla), eze on hyvä myyntipuhe monille. Niin se onkin: pikkulinnutkin lähtee miehissä syömäpaikalta kun yxi lehahtaa lentoon äkkiä. Se on turvallisempaa, se on voinut nähdä jotakin.
xxx/ellauri199.html on line 701: Nöyrä sielu lehahtaa Jumalan luo, The humble soul shall fly to God,
xxx/ellauri356.html on line 240: "Absoluuttinen omaisuus, itsensä erottamaton läheisyys on toinen nimi kuolemalle." Jotain narsismia tääkin varmaan taas. Derrida pörräs kuoleman ympärillä kuin raatokärpänen. Se kuoli isänsä ikäisenä syöpään kuten isäkin. Vain Daseinilla on suhde kuolemaan lohduttautui Heidegger, eli ruumis kuolee mutta sielu lehahtaa huizin Saharaan.
5