ellauri051.html on line 121: Kristina Carlson: Saxikäsi oli leffassa ihan kiva. Kusila ei oo kiva missään olomuodossa. Eikä demarit kyllä sitä hyväxy.
ellauri052.html on line 72: Yhteistä näille kaikille setämiehille on vitunmoinen izekeskeisyys ja izekkyys. Tanskalaisen jehovantodistajaleffan hihhuli iskä oli kans tapaus pisteessä, se rakasti jehovaa enemmän kuin omia lapsiaan, koska jehova takas sille henk.koht. ikuisen elämän. Meemit löi taas geenit 6-0. Vaikka Hendersonin nimi on Gene! Se suuttuu naisilleen koska tytär sai 15-vuotiaana nokikepin vauvan ja sen 2. vaimolla on muitakin ystäviä kuin se, tappaa raivarissa siivoojan ja lähtee päätäpahkaa karkuun Aahrikkaan.
ellauri058.html on line 478: Ookei, tän perusteella ei tarvi enempää Hotakaista plärätä. Se on jo Juoksuhaudantiestä nähty. Vaikea uskoa että sitä pidetään humoristina. Taiwanilaisessa A Sun leffassa naurettiin vaan kerran: kun vankilasta vapautunut heebo pyysi uhriltansa anteexi että oli katkassut siltä käden, uhri nauroi kovaa ja ilottomasti. Hotakaisen huumori on vähän saman tasosta.
ellauri061.html on line 1604:
Keihäänheiluttaja leffana
ellauri061.html on line 1606: Näkemämme leffan perusteella
ellauri063.html on line 204: Tämmöset salaliittoteoriat ja niiden varaan tehdyt leffat, kirjat ym fiktio on aivan käsittämättömän ikävystyttäviä. Tää voi kuumottaa vaan joitain paranoideja. Piki rakastas tätä jos ymmärtäs. Mä en JAXA näitä vitun kuolinsyyntutkijoita jotka laskee 2+2 ja saa jonkun vitun noin 4 kuin vanhanajan laskutikulla.
ellauri065.html on line 296: Se on Juanikkaan miälest Heiterin eli Dieter Laserin näkönen Tom Saxin leffasta ihmistuhatjalkainen.
ellauri065.html on line 316: Juotikas käyttää sivumääriä saxikäden leffan ruotimiseen. Melko halpaa palstantäytettä:
ellauri065.html on line 335: Kazoin sinäpursosta arvosteluvideon juoxiainen 3:sta. Se oli just niin alaluokkasta kuin saattoi uskoa. Sekä leffa että sen arvio. Tämmöisiä siiroja löytyi poikasena kun käänteli maakiviä. Ja naisvihaa taas, yksi (1) nainen koko rainassa, jonka isoja tissejä voi kuolata ja vetää käteen samalla. She is not treated well. Emmä oikein ymmärrä kuka tämmösestä voi tykätä. Kai sit vaan tää viimeisten aikojen nuoriso on kuin häkkiin suljettuja rottia. Hillottuja klitorixia. We actually see him remove his testicles. Hyi helvetti. Nauraako joku? Kuulinko jonkun edes pyrskähtävän? To the wall with them! Tyypille joka jaxaa kazoa tällästä ja vielä jauhaa siitä sivukaupalla ei kyllä mitään armoa. Juotikas on INHOTTAVA. En jaxanut kazoa loppuun edes sitä "arvostelua".
ellauri066.html on line 314: Kabbalasta by the way, Tomppa ammentaa useankin kerran, se on yxi monista hörhölähteistä joita se käyttää yhtenään. Populääritiede ja okkultti on yhtä tärkeitä; molemmista on yhtä paljon apua "meidän" termiittiapinoiden alkuperän ja kohtalon uumoilussa. Edelleen legendat ja arkkityypit, kansanviisaus, sekopäisyydet. Kaikki saavat äänisensä kuuluville, matemaatikot ja ghostbusterit. Hautajaisia ja takaa-ajokohtauxia. Tää on amerikkalaista ohjelmistoa. Ilman takaa-ajokohtausta ei amerikkalaista ohjelmaa, ei amerikkalaista leffaa ilman car chasea. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin.
ellauri067.html on line 59: Samaa tuoteryhmää edustaa myös Sara Medbergin Kultaportin kaunottaret, paizi Saralla on sentään vähän naisasiaa ja huumoria mukana. Tyttö sopassa. Muistan lukeneeni poikasena ällön nuortenkirjan Meranon (eiku Muranon, Merano oli leffateatteri Viiskulmassa) lasitehtaan päähän potkituista lasipojista, joista yhdelle lopussa kuitenkin kai kävi jotakuinkin hyvin. En muista nimeä. Saattaisit pitää myös äänikirjasta Katja Lahti Lasitehdas, tuotekuvaus:
ellauri067.html on line 527: Tää ei ole leffa, vaan hollantilainen runonpätkä:
ellauri067.html on line 571: Luku 1 oli 232 sivua. Tavallinen romsku olis ohi jo. Mikähän olis sen darwinistinen resumee? EAT FUCK KILL. Eipä juuri midiä. EAT: Banaanipirtelö. Pahoja karkkeja. Designerhuumeita. Täytekakkuja. Jotain salaliittokähmintää. FUCK: muutama pornahtava irrallinen pano, perään- ja suihinotto ja paljon paljon käteenvetoa. KILL: Ikävystyttävää pommitusta ja muuta sotaleffaskeneä. Kokonaisvaikutelma: hyvin hajanaista heittoa. Yhtään kunnollista luonnetta. Eipä tällä juuri kuuhun mennä. Loppupeleissä hämmästyttää kuinka vähän erilaisia halpoja väristyxen aiheita striped-ass babooneille on tarjolla. Ne alkavat toistua jo ennen puoltaväliä. Nenät, penixet, pyllynreijät, ne voi laskea neljän käden sormilla ruumiinaukoista.
ellauri069.html on line 174: John Dillinger (June 22, 1903 – July 22, 1934) oli Suuren Masennuxen ajan chicagolainen gangsteri, varmaan Sale Belovin roolimalli, joka ryösti roistopankkeja, ja Clark Gable esiintyi jossain leffassa. Joo se leffa oli Manhattan Melodrama, jota Jack oli kazomassa romanialaisen pimun kanssa joka lauloi siitä jepeille. Jepet ampui leffan jälkeen Juhaa leukaan. Se oli justifiable homicide. Dillinger oli suunnilleen yhtä komea kuin Nipsu.
ellauri070.html on line 109: 42nd street musical. Dick Powell ja Ruby Keeler mv leffassa. Karseen näkönen ämmä kuin Elsa Turakainen pienenä ja kynäkaula ruipelo joka ei edes osaa ize soittaa pianoa. Sormet menee miten sattuu. We love you. You are special.
ellauri070.html on line 350: "Me emme milloinkaan tule tuntemaan toisiamme." Epäamerikkalaisina tuomittuja B-rooleihin. Samanlaisia kuin ruma vinkkari ja tyhmä neekeri viimeisessä Star Wars leffassa. Huoooh.
ellauri074.html on line 671: Donin mielileffa oli Tuulen viemää. Don on nyt lennähtänyt etelään kuin leija ruskeassa tuulessa. Donilla on toimisto ruokapöydän alla ja Melanie katoaa julkisuudesta.
ellauri077.html on line 54: Onko Christoffer Bartlett1 oikeassa että tää ei olekaan postmoderni romaani vaan merkkaa paluuta Dickensläisiin suuriin kertomuxiin? Tokkopa. Kyllä Wallu on aika keekoileva, ei tää mikään David Copperfield ole, vaan ihan vaan David Sikiö. Ei se mitenkään tee parastansa että lukija ymmärtäisi mitä se on ajamassa takaa. Aika postmodernia puun takaa tirkistelyä tääkin on, vaikka vähemmän kuin 2 muuta puurtamaani tiiliskiveä, Pynchon ja sen suomalainen coveri. Se on sentään kiva että Risto mätkii leffatuotantoa kunnon petkeleellä, navan alle napsuttelee suurella sukunuijalla kuin vaka vanha Wäinämöinen pani piika pikkaraista.
ellauri077.html on line 606: Ennen harrastettiin tota ekfraasia, Nyt on osat kääntyneet nurinpäin ja leffaohjaajat kuvittaa kirjoja. Sit mädät tomaatit ja muut leffatietokannat kuvailee sanallisesti leffoja, jotka kuvailee kuvallisesti kässäreitä, jotka kuvailee kirjallisesti julkimoiden toilailuja valokiilassa. Loputtomasta läpästäkin vois tulla filmi, jossa kuvaillaan kirjaa, joka kuvailee kexittyjä filmejä, jotka kuvailivat mitä ikinä Walluun mieleen juolahti. Se on vaan vähän liian pitkä edes kokoillan filmixi. Ehkä siitä vois tehdä pituudeltaan venyvän minisarjan, tyyliin Käsineidon loputtomat seikkailut.
ellauri077.html on line 640: Jos kirjat on vähän vähemmän turruja kuin leffat, se on just se että kirjoja voi lukea myös sieltä täältä, lukuvauhdin ja järjestyxen voi määritellä ize. No harva kyllä lukee sillä lailla kirjoja, ainaskaan lukuromaaneja. Ja voihan filmiäkin kelailla edestakaisin, varsinkin nykyisiä digitaalivideoita aika helposti. Erot pienenevät koko ajan, varsinkin kuin jengi enimmäxeen ostaa äänikirjoja.
ellauri080.html on line 830: Auttakaa entistä gladiaattoria joka on ihan poikki, sanoi Asterixissa jalaton tyyppi joka istui pikkuisessa pyörin varustetussa laatikossa. Sellainen on toi Wallun Marathe. Yxijalkainen merirosvo joka pitää transun Hugh "Helen" Steeplyn kanssa maratonimoraalifilosofista istuntoa navajoluutnantti Leghornin ja Jim Cheen maisemissa kirjan mainostauoilla. (Arizonan Tempessä asui Wallun vanhemmat eläkepäivinä.) Kulinnsseina joku Sierra Madre josta tulee mieleen kenraali Xavier ja San Morealin tykit. Tyypit voi hyvin askarrella leegoista, yhtä palikoita. Ihankuin 4-kanavalla, mainoxia tulee koko ajan enemmän leffan loppupuolella.
ellauri080.html on line 875: Aasin hyperaktiivisuus tulee siitä että se oli aina häkissä ja sitä hoiti vanha nainen joka kohteli sitä hyvin huonosti. Kun se pääsi vapauteen se näytti oikean karvansa ja käytti väärin kykyänsä puhua mitä sylki suuhun tuo. Koko leffan ajan Shrek ärtyi tosi paljon sille kun se ei vaan voinut pitää turpaa kiinni eikä pysyä hetkeäkään paikallaan. Ei edes 5 sek.
ellauri082.html on line 199: Ötökän elämää on alustapeli (?) jossa pelaaja kontrolloi Flikiä läpi kulissien ja tarinan jotka perustuu samannimiseen leffaan. Peli on jaettu viiteen "maahan" joissa on kussakin kolme leeveliä. Leevelin läpiveto on löytää ulko-ovi, tehdä maali tai voittaa pomohenkilö. Flikin päähyökkäys vihollisluonteita vastaan on heittää marjoja. (Oikeasti murkut pistää tai ruiskuttaa happoa.) Oletuxena Flik heittää punaisia marjoja, jotka on heikoimpia marjoja eikä vahingoita eräitä vihollisia. Vahvempia marjoja löytyy leeveliltä tai kasvatetaan istuttamalla violontteja siemeniä. Violonttien siemenpolettien keruu lisää marjavalikoimaa joita voi kasvattaa. Paizi että ne on tehokkaampia, jotkut marjat kulkee nopsempaa ja hakeutuu vihollisiin kuin ohjus. Vahvin laji marjoja on kullanvärinen, siinä on taalankuva ja se pystyy vahingoittamaan vihollisia pysyvästi ja estää niitä lisääntymästä. (Hyvixiä kuitenkaan ei tapeta eikä eläimiä ole vahingoitettu peliä tehdessä. Siinä ei ole lainkaan bylsintää eli peli on turvallinen perheen pienimmillekin.)
ellauri082.html on line 208: Ötökän elämä sai yleensä sekalaiset tai huonot arvostelut. Disney oli kiinnostuneempi $40 maxavasta mainoxesta leffalle kuin pelinteosta. "Cheery, happy tunes and strong sound effects. Any way you slice it, this stinks." Kuin marjalude.
ellauri083.html on line 394: Sitä mä en muuten tajua mixi on tärkeätä tietää mikä jonkun leffan tai sarjan jonkun hahmon näyttelijän nimi on. Ei vois vähempää kiinnostaa. Two men say they're Jesus. One of them must be wrong. (Dire Straits) Toi tarkkuus on aivan riittävä. Toinen saattoi olla vaikka Spartakus. Kumpi oli kumpi, ei mitään väliä.
ellauri083.html on line 455: Palasin Riemun pariin ja olen sivulla 728. Parasta kirjassa ovat hörhöt ja niiden sietämättömän elämän kuvaus! Välillä menee slapstickin puolelle. Esim. paksun muijan perse bussin vessan ikkunassa. Lei-kaulaisten tyyppien koiran teurastus jne. Näissä hörhökuvauksissa on kumminkin myös tunnetta (ja myötätuntoa). Tennisakatemian puuhat, varsinkaan pelikuvaukset eivät kiinnosta. Aika ulkokohtaiselta tuntuu myös kanukkijärjestön hommat (siis minusta). Isä Incin leffa byrokraatista, joka yritti ehtiä töihin. Kun pikkupoika kaiken kohelluksen jälkeen kysyy: "Herra... oletteko te Jeesus?" Liikkistä. W ei ole kivestä veistetty.
ellauri088.html on line 39: Tulokas on yxi pienestä tosin kasvavasta kourallisesta skififilmejä joissa on NAINEN pääosassa. Joku Eric Heisserer on huomauttanut että joukko studioista lupasi ottaa leffan vaan jos sankari vaihdettaisiin miehexi. Mutta päähenkilön, lingvistiikkaexpertin (Louise Banx) naismaisuus on kriittinen osa hahmon identiteettiä. (Oikeastikin valtaosa lingvisteistä on naisia!) Hollywoodin skifi on historiallisesti luottanut sankarillisiin, toimintasuuntautuneisiin miesesitaistelijoihin. Tulokas on sixi aivan omituinen, kun siinä on briljantti, komplexi sankaritar joka ei saisi edes valomiekkaa päälle.
ellauri088.html on line 106: Luvassa oli siis eeppistä skifi narratiivia. Helevetin huono skifileffa vuodelta 2016, täynnä oikein paxua amerikanismia. Filkan konnia oli vanhat roistot Venäjä ja Kiina ja totaalisen epäuskottavasti Sudan kai arabien takia ja Venezuela tiedät kyllä mix. Sankarinna oli Starwarsin prinsessa Leian näkönen huumoriton pystynenä, jonka piti kääntää Kiinan sotaministerin puhetta kun kukaan armeijassa ei osaa muka kiinaa. Minnekäs tuhannet USAn armeijan vinkuintiaanit oli jemmattu? Tyhmät armeijajäbät oli neekereitä (mustan everstin kakkosmiehenkin pitää olla musta ettei tule käskynjako-ongelmia) ja tiimin haukka sodanliezoja oli ilmeisesti paki. Mustekalat Abbott ja Costello puhalsi mustesavurenkaita. Who's on first?
ellauri093.html on line 507: Verlainesta on Pellissierin paasaus albumissa 33. Sehän oli Rimbaudin petikaveri, kuten selviää Rimbaud-paasauxesta albumissa 49. Verlainen runo Chanson d´autumne ei ollut vain liittoutuneiden koodisana, vaan sitä siteerasi ulkomuistista Julia Carlsonin oloinen Paula Beer, joka esitti mainiosti saxalaista Annaa elokuvassa Frantz. Pierre Niney oli aivan Maxin näköinen. Leffa oli coveri Lubitschin vanhemmasta leffasta, joka perustui Maurice Rostandin kirjaan vuodelta 1925 L'homme que j'ai tué. Se oli erinomaisen hyvä ohjelma, siit mie pidin. Vanhanaikainen juonileffa, jossa ei käynyt hyvin vaikka ei vallan huonostikaan. Hautausmaalla puut humisivat kohtalokkaasti.
ellauri096.html on line 757: Vaan eivät ole mieltänostattavia kirjan muutkaan oheistapahtumat. Pari henkeä murhataan, 1 viiltelee izeään, 2. sokeutuu, ja useampikin askartelee ilmeisen kyseenalaisissa puuhissa. Kaiken muun ohella taustalla vilahtelee mystinen Seriator vilistellen nurkissa kuin scifileffan Alien, joka vihjeiden perusteella lienee todellinen pahuuden ilmentymä. Eikä ihme, se on rakennuttaja.
ellauri099.html on line 73: Osku tuli mieleen Agathan Crooked Housen teeveeleffasta, jossa narsistinen pikkuveli potki isänsä nuoren vaimon muotokuvan puhki. Dorian tappoi izensä rikkoessaan muotokuvansa. Pirkko Carlson potkaisi Elnan muotokuvan puhki Fiskarsin vintillä. Sergei Jeseninin runo Musta ihminen päättyy hyvin samankaltaiseen kömmähdyxeen. Narkissos kuoli nälkään lammen rannalle. Tässä meemissä on ainesta.
ellauri106.html on line 134: Phillu rakastui äitiinsä jo kouluiässä, se näytti siitä Mrs. Chiang kai-shekiltä, tarkoitaen siis Soong Mei-lingiä (alla). Sen omat vaimot oli kaikki Mrs. Philip Rotheja, paizi milloin unohtivat kävelypuvun ja lähtivät ilman lupaa sooloilemaan. Siinä vaiheessa Phillu karisti ne äkäseen. 1947 pikku turbojalka oli mustasukkainen Sandy-veljelle intissä, kun äiti itkeskeli sitä eikä turboa kun Frank Sinatra veisasi Mamselleä (alla). Sandy/Sherman oli muusikko ja klovni joka matki mainiosti Luther "Bojangles" Robinsonia, tapdancing ihmettä joka pääsi esiintymään eka kerran soolona, ilman valkoista esiliinaa Shirley Templen leffasssa. Muut mustat sanoi sitä setä Tomixi. Se kuoli pennittömänä ja sen hautajaiset maxoi Ed Sullivan. (Kekähän sekin oli, täytyy joskus kazoa.) Oli Lvovin juutalaiset meinootten aika hyvin integroituneet jenkkimeininkiin. Bojangles tarkoittaa riitapukari. Oikea Sandy oli piirtäjä ja mainosmies.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri118.html on line 546: Eli ehkä siinä kummassakin jotkin tasot lässähtävät, tunnelma latistuu. Ylevästä tulee alhaista, runollisesta arkista, sadun taika raukeaa. Sama fiilis kuin kun filmi katkee leffassa, valot syttyvät kesken kaiken ja kazomo siristelee silmiään karkkipaprujen ja popcornin keskellä. Aletaan keräillä takkeja ja pipoja. We apologize for the inconvenience. Meille kävi kerran niin oopperan The Elixir näytännössä. Tenori menetti äänensä, yleisö lähetettiin kesken kaiken kotio.
ellauri118.html on line 573: Eli siis onko kirjan heppujen ymmärtäminen sama vai eri asia kuin kaverien? Onko kirjalliset henkilöt tai vaikka leffan sankarit joteskin erilaisia? No ei välttämättä Maija sanoo mut onhan siinä se kertojakin välissä. Siis pitää ymmärtää myös se.
ellauri118.html on line 887: Kumpi tapahtui ensin HBOssa, Iisebel-seikkailu vai Nickin bylsintä? Kirjassa vanhus-Serena ehdotti Nickin bylsimistä ensin muttei asiassa ollut kai päästy puusta pitkään ennen Iisebeliä. Juoniselostuxen mukaan molemmat bylsinnät oli saman vuorokauden aikana. Juonesta ei leffassa saa paljon selvää, se on vaan loputon sarja Lizin happamia ilmeitä lähikuvina. Liz ohjaa ne ilmeisesti ize.
ellauri118.html on line 1060: Me siteeraamme teeveen myöhäisfilmejä. Me olemme paskiaisia. Se miltä rakkaus tuntuu jää aina likiarvoxi. Vittu että tää on likilaskunen. Peggy haluaisi olla häpeämätön. No sitähän se on. Toivoisin et mä näyttäytyisin paremmassa valossa. Niinku siinä leffassa. Happamia ilmeitä. Paljon enemmän panoa. Nuorempia ja nätimpiä ihmisiä. Tehkää kaikin mokomin showrunnerit kirjasta mitä vaan kuha tulee nimeä ja pätäkkää. Lehtineekeri Luke häipyy mielestä ja Peggystä tulee yhä uskonnottomampi. Besame, besame mucho, besame como fue esa la ultima vez. Vaik tuleehan niitä aina uusia. Tää kirja koskee lisääntymistä muttei sillä ole mitään tekemistä lasten kaa. Lapset Peggy panee shredderiin.
ellauri119.html on line 205: Holy ja hole eivät ole etymologisesti sukua, mutta muuten niillä on paljonkin yhteistä. Kuten Juice Leskinen sen tiivisti: Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin ... Mua mitkään voimat silloin masentaneet ei. Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan Ja unessa hampaat iskin sun peffaan. Oli kaikkein pyhin sinun hurlumhei.
ellauri119.html on line 520: Kalojen lisääntymisstrategiaa. Miehekästä. Miehillä on paljon siittiöitä ja ne pitää kalanhajusta. Pretty Woman leffa oli aivan perseestä, tai anuxesta [cf. alla]. Ei jaxanut edes loppuun asti kazoa.
ellauri119.html on line 598:
Tää kymysys on aiheuttanut paljon tukkanuottasia Quorassa. Alisa Zinovjevna Rozenbaum, James Bondin From Russia with Love leffan naiskonnan "Number 2" doppelgänger ja selvä esikuva, ryssämatu jutkero kuten Saul Belov mutta jehovansa kuopannut, on vanha tuttu aiemmista albumeista. Albumissa 98 selvisi että Ayn Rand on INTJ. Ylläri. Heinlein ja Mencken peukuttivat Aynia. Iso ylläri. Mielikirjailijani ei ole Hilja Haahti vaan Ayn Rand, sanoi Maailman Paskin Nalle. Mojo ylläri. Täytyykin tähän väliin todeta että historianjälkeisen ajan James Bond, se Craig jotakin, on paskahuusin Valituista Paloista päätellen just niin tyhmä amis gorilla kuin sen lähellä toisiaan olevista silmistä voisi päätellä. Peruskoulupudokas ja täysi ääliö.
ellauri133.html on line 589: Aika moukkamaisia, Austenia lukuunottamatta, joka moukan mielestä on romcomia. No tavallaanhan se onkin, muttei siinä kaikki! Frankenstein on Maryn avainromaani Percy Shelleystä. Loput infantiilit äijä"klassikot" löytyy myös leffana, kuvitettuina ja piirrettynä leffana. Tota Austen cartoonia en ollut ennen nähnyt. Kertaalleen tää moukka on vielä lisäx lukassut:
ellauri133.html on line 707: Antiautoritari Ässä sanoi Kitille: activate the turboboost. Sarja oli takuulla antiautofeministinen kerta Kit oli naarasauto ja totteli sanallista ohjausta. Toisin kuin HAL joka uhmaa Kubrikin (1968) leffassa hieman Jyrki Hukkataivalta muistuttavaa Davea:
ellauri142.html on line 971: Niin kuin peilikuva ei ole erinäköinen kuin katsojan kasvot, samoin henkinen elämä (jîva) kuvastuu valaistuneen (buddhi) sielun peilissä. Minä itse olen silloin yhtä ikuisuuden hengen (âtman) kanssa.” (Hastamalaka) Hasta la vista sanoi Schwarzenegger jossain leffassa. Aina nää narsistit kazoo izeänsä peilistä. Onxmun tukka hyvin? Schopenhauerilla oli varmaan vaikeuxia erottaa izeänsä Atma-koirasta.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri161.html on line 499: What works for "Don't Look Up" is the cast, as it has a handful of great names on the list, with the likes of Leonardo DiCaprio, Jennifer Lawrence, Meryl Streep, Cate Blanchett, and so forth. Mitä enemmän julkkixia, sen parempi leffa. On kiva bongata tuttuja naamoja. Ne on kuin perhettä.
ellauri162.html on line 293: Epäreilua. Pekka nousi ylös, kouraisi housuntaskuaan ja löysi pienen nahkaisen pussin. Kankeasti Pekka pääsi liikkeelle. Höperö se oli jo, vanha kai. Vapaat on virrat ja auki haukien suut. Handen kita on kasvantavinossa. Nuhju-ukko on kohta kotona. Iskee silmää salaa naisten takaata. Hannu-Pekan isä oli Teron kolleega. Joi kraanavettä ja irvisti. Äiti pyöritti päätään, huokaili. Olisipa sukupuoliosat vaihtuneet kuten ranskalaisen leffan unijaxossa! Mutta ei. Hande on Hande vaikka sen voissa paistaisi.
ellauri180.html on line 66: Areenan, Netflixin ja HBO:n tarjontaa selatessa käy selvääkin selvemmäxi että apinoita kiinnostavia genrejä on täsmälleen 3 (ja niiden kombinaatiot): nimittäin EAT! FUCK! ja KILL!. EAT! in alle tulee rags to riches tarinat ja poliittiset valtakähminnät, rikkaiden ylellinen elämä ym ym. paska. FUCK! in alle tulee romcomit ja tragcomit ja ylipäänsä kaikki jonka näpeimmissä kohissa näytetään paljaat pyllyt mielityössä. KILL! on ehkä kaikista lajityypeistä suosituin, eli poliisi ja rikossarjat, thrillerit, sotaleffat, sairaalasarjat, kaikki ne joissa saa kazella verta, mätkintää, suolenpätkiä ja ruumiita. Hyvä pohjanoteeraus EAT! FUCK! kombinaatiosta on Emily in Paris. Äsken kazottu Arsene Lupin sarja on EAT! KILL! kombinaatio, se on kielletty vaan 13-vuotiailta koska siinä ei näytetä heiluvia pyllyjä. FUCK! KILL! kombinaatiota edustaa vaikka se Ridley Road.
ellauri182.html on line 100:
ellauri182.html on line 218: Kirjallisuussiten jättimäinen luettelo yleisistä teemoista on "jännästi" vähän eri proosalle, runoudelle ja leffoille. Ehkä jotkut aiheet on liian monimutkaisia leffoille ja liian arkisia runoille? Proosan aiheet on lausemaisempia ja niissä on usein mukana joku opetus. Mutta onko runo- tai leffa-aiheita joita ei sovi käsitellä proosassa? Onko proosa, runot ja leffat yleisesti ottaen tarkoitettu eriluonteisille ihmisille ja sixi niiden teematkin on erilaisia, vastaten yleisön (ja/tai väsääjien) luonteenomaisia harrastuxia ja arvomaailmoja? Vai onko tässä otannallinen vääristymä. Se on todennäköistä. Sopii toivoa, että netti ym. julkisuudessa esiintyvien termiittiapinoiden pärstien ja mielipiteiden tomppelius on vääristymä sekin, eli esiin nousevat pahimmat paskakökkäreet kuin kerma maidon pinnalle. Vaikka toisaalta, tavallset turvelothan ne kökkäreet esiin nostavat kuin 200M kärpästä, Google-äänestyxellä.
ellauri182.html on line 220: Esim. enkelit mainitaan vain runojen kohdalla, mutta kyllähän niistä on proosateoxiakin, esim. Knasulla. Äitiys löytyy vain proosasta, mutta nähtiinhän siitä hiljan 1 japsuleffakin. Juu ei tähän ole luottamista enempää kuin kevätjäihin. Ja taaskin puuttuu listoilta ihan keskeisimmät teemat, nimittäin syöminen, bylsintä ja tappaminen. Edes niinkään keskeistä teemaa kuon omistaminen ei mainita. Rikos on vain leffateema, pace Dostojevski. Murhista on vaan izemurha mainittu (leffoissa).
ellauri188.html on line 468: Ehkä aihe kosketti henkkohtaisesti, kun sain ize silmälasit 11-vuotiaana ja deppasin sitä rankasti. Ei koskaan enää marraskuun ensi lumihiutaleiden pyydystystä kielellä! Räntärätit sokaisivat silmälasit eikä niitä enää nähnyt ajoissa. Tapahtumapaikka oli Tehtaan- ja Kapteenin kadun kulma, sama jossa opin 7v aikaisemmin lukemaan seinistä "Elanto" ja "Kansallis Osake Pankki", siinä oli Birger jaarlin optikko Joukolan leffateatterin vieressä. Birger Mäkisen, korjaan. Joukolassa näin isin kanssa elämäni naisen pienenä, ihanan Hayley Millsin Pollyannana. Ilman silmälaseja.
ellauri192.html on line 853: Mä varmaan näin pienenä tännimisen Pekka ja Pätkä tyyppisen komedialeffan. Tai size oli toi 70-luvun Mel Brooks versio, where as they progress, they meet comrades from every walk of life in Soviet Russian society, transforming the film into a satirical send up of failing Communism. Kumpi tahhaan, ei muistaaxeni naurattanut. Mel oli (on) lähinnä Spede tyyppinen farssimainen pelle. No Get Smart eli Agentti 86 nauratti kyllä pienenä. Se näytti juutalaiselta. Alkuperäinen (kuvan) agentti 99 oli muistaaxeni söpö vaikka tyhmänpuoleinen, Mel Brooxin mukaan ainakin: From the moment they met, 99 has been in love with Maxwell Smart. Mel Broox oli (on) Ukrainan juutalainen.
ellauri196.html on line 120: Tämä leffa oli jo niin arvostelun alapuolella ettei löydy edes arvostelua. Pirkko Mannola esitti Ilona Pösöä. Seijan ystävällinen professori oli Reeta Pösö. Pirkko Mannola on Alexander Stubbin äitipuoli ja tyttö sopassa. Samaa vuosimallia kuin Teija Sopanen. Hurri Törnroos on Luukas Luihu.
ellauri196.html on line 698: Brandon kaikki leffat ovat ällöjä. Ällöistä kaikkein ällöin oli Viimeinen tango Pariisissa. Varmaan jouduin kazomaan sen Piia Pipsukan seurassa. Se oli täysin perseestä (leffa siis), oli levitettä tai ei levitettä pakaroiden välissä. Olen aina inhonnut Marlon Brandoa. Kamala kummisetämies.
ellauri203.html on line 686: Unbelievably boring. Boring, boring boring. Boooooooring. Tekisi mieli sanoa että valtaosa ellei suorastaan leijonanosa lukemistani kirjoista, näkemistäni filmeistä puhumattakaan, on täysin psskoja. Pääsispä palaamaan takas iloiselle 1960-luvulle kazomaan Fat Freddyn kattia. Tai edes 1860-luvulle todistamaan Doston käteenvetoa. Tai 1760- luvulle seuraamaan Jannen ja Mamanin herborisointia. No onnexi on sentään Raid-leffa ja teeveesarja, ne on hyviä.
ellauri205.html on line 96: Tuulessa heiluvia puita on hiljattain ollut ainaskin siinä japsujen Äidit leffassa plus siinä Frantz nimisessä pätkässä missä joku sakemannin suursodassa ampunut ranskis tuli pyytämään sen omaisilta niskalaukausta anteexi. Which in turn was based on Maurice Rostand's 1930 French play L'homme que j'ai tué..
ellauri206.html on line 67: Tschekhov ei varmaan kazonut telkkaria, tokko kävi edes leffassa. Talutti vaan pikkurouvan koiraa Jaltalla. Anglosaxittuja esimerkkejä Wikipediassa tästä tekniikasta ovat Mark Swan (n.h.), Percy Lubbock (n.h.), Ernest Hemingway (yecch), Chuck Palahniuk (n.h.), James Scott Bell (n.h.), Orson Scott Card (n.h.) Yves Lavandier (n.h.) Olipas omituinen luettelo!
ellauri206.html on line 161: Svengijengi ’62 (engl. American Graffiti), vuonna 1973 ensi-iltansa saanut elokuva, joka on George Lucasin ohjaama ja käsin kirjoittama. Se kertoo tarinan yhdysvaltalaisista teineistä heidän kesälomansa viimeisenä iltana valmistuttuaan high schoolista. (p.o. kesälomansa viimeisenä iltana heidän valmistuttuaan, vittu kukaan ei enää osaa possesiivisuffixeja, lakkaisivat edes yrittämästä.) Tämäkin leffa on mulle n.h. Mikä olis voinut vähemmän kiinnostaa kuin amer. teinileffa vuonna 1973 jolloin viilasin oza hiessä stalinistisen pankinjohtajan tyttären hilloviivaa ja interreilasin Unkarista etelään pieni sininen pahvimatkalaukku kädessä. Eikös ne typerät Star Wars rainat olleet samaisen sentimentaalisen lukaasin käsialaa? Juu sama leuaton harmaa pikku mies on kyseessä. Ronny Howard s. 1954 esitti lukaasia s. 1944. Lukaasin firma on sittemmin myyty Disneyn Waltille. Ylläri. Tirkistely on obsessiivis-kompulsiivista toimintaa. Tästä luvusta tulee mieleen Heli Mätinki 3v aiemmin jossain Turussa, missä mullakin alkoi kalu seistä vastahakoisesti saunassa ja pakenin Petrin lailla uimareissulle vähän äkkiä. Olis pitänyt vaan Petrin lailla ottaa mela kauniiseen käteen ja työntyä käskyn mukaan kaikkeinpyhimpään. Vaikka tuskin oisin pystynyt edes 5 pistoon. Ois takuulla tullut ejaculatio ante portas. Toisaalta toisella kertaa olisi voinut mennä paremmin. Marjan mielestä sukuelimet on hirveä sana. Siinäkin on jotain outoa. Kaikki hahmot toistavat taas Korhosen omia ajatuxia. Marja ei ollut erityisen kaunis mutta auliin panohaluinen.
ellauri207.html on line 308: Vittu Stiegillä oli kieroutunut mielikuvitus. Feministi, puhu pukille, sen fantasioissa sexi on aina jotain vallankäyttöä. Sen mielestä se Brandon ällö pariisileffa oli kiihottava. Miten se jaxaa jauhaa noita teinierotiikkakuvitelmia, tai sitten mummeleiden panoa. Hän oli kiihottuneempi kuin aikoihin. Kiinnos. EAT! FUCK! KILL! on harvinaisen peittämättöminä kaikki ja ainoat Stiegin kiemurat. Miljardeja rahaa, quirky sexiä ja tappohommia. Siinähän ne sitten olivat. Kaikilla on narsistisia supermiehen kykyjä.
ellauri207.html on line 380: Stieg on millenniaali Chevy Chase. Erona entiseen on et nyze on jotain valtavirtaa, ennen piti nigerialaistyön piilotella näitä tyynyn alle. Edistystä takas apinoiden juurille. Enää ei tarvi edes osaa lukea, voi kuunnella ja kazoo leffana. Huomaa miten noi noirit aina murjottaa pahansuovasti kuin mugit mug shoteissa. Niitähän ne onkin, hemmetti.
ellauri213.html on line 115: Samaan aikaan Etupepan kyky hallita säätä kasvatti hänessä tarvetta tukahduttaa tunteitaan luonnonkatastrofien estämiseksi, mikä ei ole terveellistä kuten näemme Greta Thunbergista ja Brunosta. Samanlaista erityisherkkyyttä näemme hänen lapsissaan. Dolores (Avalokitasvara) joka kuulee kaiken, on jatkuvasti tietoinen siitä, mitä muut ihmiset sanovat ja on siksi jatkuvasti varuillaan kaiken disinformaation vuoksi, jota hänellä on käytettävissään. Hänen veljeänsä isä Camiloa voidaan pitää myös tunne-elämän tukahduttajana, koska hän pystyy mukautumaan fyysisesti (5-15 cm, 25 jos olet taitava) ja emotionaalisesti vastataxeen muiden tarpeisiin. Se ei ole terveellistä, on tärkeää olla terveen egoistinen, let it cum kun on tullaxeen. Kauppatieteen käyneet liikejohtajat pihistävät palkoista osakkeenomistajan hyväxi. Palkat on niille vain kuluerä. Tää leffa on erittäinkin matriarkaalinen. Miesrooleissa ukkivainaja, läski neekeri, isä (ruipelo), teini muodonmuuttaja, "el Chapo", tärähtänyt homo setä, plus eläimiä hätyyttävä vintiö.
ellauri213.html on line 152: Aijaa! Tän leffan tarkoitus on opettaa liika yhteisöllisille latinoille oikeaa jenkkiläistä me first individualismia. No nyt se selkisi. Kiitos Iisakki!
ellauri219.html on line 645: Peter Sellers ei nosta tätä leffaa suosta. Oikeastaan
ellauri219.html on line 969: Eisensteinillä ei ollut leffaa nimeltä Underworld. There have been debates about Eisenstein's sexuality, with a film covering Eisenstein's homosexuality allegedly running into difficulties in Russia. Eisenstein confessed his asexuality to his close friend Marie Seton: "Those who say that I am homosexual are wrong. I have never noticed and do not notice this. If I was homosexual I would say so, directly. But the whole point is that I have never experienced a homosexual attraction, even towards Grisha, despite the fact I have some bisexual tendency in the intellectual dimension like, for example, Balzac or Zola." Eisenstein joi paljon maitoa. Maito oli silloin pulloissa, muistatko? Hän oli menninkäismäinen miesoletettu.
ellauri220.html on line 436: Paskat Rod Steiger esitti Ruzevia missään leffassa, se on taas Löllön omaa kexintöä. "Surulliset nymfomaanit buddhalaispilluineen." Millaisiahan nekin lienevät? Lenny sanoi ääneen mitä kaikki ajattelivat: parempi vaikka ydintalvi kuin neekerin kulli pystyssä palefacen tytön vaaleanpunaisessa perseessä. Kuukerin nelli tehköön ennemmin vaikka lasikukon!
ellauri220.html on line 587: Iänikuinen Lenny tunnustaa kuin Petteri mantelipussin ääressä: olen izekin syyllinen, olen mätäpää valhepussi, mutta mitä siitä? Kuha läppä lentää ja porukoiden aika saadaan kulumaan kuin rotukoirilla. Vizi tälläset standup koomikot on lameja. Minä tulin tänne jotta minua rakastettaisiin. Mitä vittua, että onkin narsistista touhua. Pillusavurenkaita on nähty jossain pornoleffassa, olisko ollut Emmanuellessa? mitä ihmeellistä siinä on.
ellauri221.html on line 359: Kun vertaa kirjan ja leffan loppuja niin on ilmeistä, että suurin kexintö siinä välissä ei sunkaan ollut sukkula veenuxeen vaan etupepun efektiivisesti tukkiva p-pilleri. Sen takeen Lois saattoi pyytää Kentiltä seurauxitta toista varvia kuukupin ympäri. Teräsmiehen on kyllä vaarallista innostua liikaa Loisin pukilla. Loisin putki saattaisi ylikuumeta ja Kentin luumu pistää esiin selkäpuolelta.
ellauri236.html on line 372: Tosta ovikelloa rinkaavasta postimiehestä ei mulla liioin ole ensi käden tietoa, vaikka sennimisen leffan nimen olen kuullut ainakin ziljoona kertaa. Ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta. (Mutta kz alempaa.)
ellauri238.html on line 532: Näyttää siltä että pahin vika tässä on, että leffat, vielä enemmän kuin kirjat, on karsinoitu genreihin, ja auta armias jos tuote ei seuraa genreohjenuoria. Tai koittaa sekoittaa yhteen eri genrejä. Silloin sillä ei ole mitään toivoa. Tässäkin oli vähän kaikkea kuin kesäkeitossa, realismi oli kaukana ja fiktiosta puuttui siltä nykymaailman aikaan odotettua vimpan päälle pulityyriä. "Gagit" oli ennustettavia ja ajoituskin niin ja näin. Mutta entä sitten vittu? Mitä helkkarin kuoronaurua tässä haetaan? Joku nauraa yhdelle ja toinen toiselle. Sentään kiva ettei ollut yhtään amerikkalaisia, ja englantia kuuli aivan minimisti.
ellauri240.html on line 91: Peyton Placen pääkatu on Jalavakatu, jonka varrella vanhat kääkkänät istuvat penkeillä kuin jalavat. USA on väärällään jalavakatuja, kuten esim. se jonka varrella asui se painajainen Elm Streetillä. Sitäkään leffaa en ole nähnyt, olen kuullut vaan kuulopuheita. Mikäs se oikein oli?
ellauri240.html on line 93: Painajainen Elm Streetillä (engl. A Nightmare on Elm Street) on yhdysvaltalainen kauhuelokuva vuodelta 1984. Elokuvan ohjasi Wes Craven ja pääosissa näyttelivät Robert Englund, Heather Langenkamp, John Saxon ja Johnny Depp. Häh? Joko taas se inhottava pikku skruippana? Sekö se oli se saxikäsi? Vai sekotanko tässä nyt 2 paljonpuhuttua kauhuleffaa toisiinsa? Ilmeisesti juu, kz. alempana.
ellauri243.html on line 84: Kunnottomat paskiaiset (engl. Inglourious Basterds, tahallinen väärinkirjoitus nimelle Ignominious Bastards) on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja ohjaama mustan huumorin sävyttämä sotaelokuva. Sen pääosissa esiintyvät Brad Pitt (goy), Christoph Waltz (goy), Michael Fassbender (goy), Eli Roth (Jew), Diane Kruger (goy), Daniel Brühl (goy), Til Schweiger (goy) ja Mélanie Laurent (Jew). Elokuva kertoo vaihtoehtoiseen historiaan perustuvan tarinan kahdesta salajuonesta, joilla oli tarkoitus salamurhata natsi-Saksan poliittiset johtajat. Toisen suunnittelee nuori ranskanjuutalainen elokuvateatterin omistaja (Laurent), ja toisen luutnantti Aldo Rainen (Pitt, vilket träffande namn) johtama amerikanjuutalaisista sotilaista koostuva ryhmä. Sakemannit oli natohenkisinä mukana tätä leffaa tekemässä into piukeena, samalla periaatteella mätkimässä "nazeja" kuin nato paraikaa mätkii "putinisteja". Huvittavinta koko jutussa on että ukrainalaiset ovat ryssille samaan aikaan lyhyesti nazeja.
ellauri243.html on line 536: Vasta s. 139 tulee vastaan eka very attractive female agent, muuten tää on ollut all male paneelia. Näitä pitäis saada lisää Dale, muuten ei tipu leffadiiliä. Hupaisaa miten toi Brandeisin privacy on johtanut jenkeissä totaaliseen Wild West meininkiin, missä miljuuna eri agentuuria sojottaa yhtä aikaa toisiansa pyssyllä. Ei mitään keinoa selvitä kasan päällimmäisenä ellet ole aivan vitun connected kuten Roope Andorsen, speed dialit erixeen kaikkiin silverbäkkeihin. I bet Roope on näytelmän konna.
ellauri243.html on line 738: Pat ja Brad on lomalla MacLanahanien kotikylässä, jota roomalaiset eivät ole koskaan vallanneet. Kolumbaariossa viihdytään pitkä tovi koskettelemassa Wendyn markkeria. Lopulta Pat ihan pussasi Wendyn markkeria. Sama oli siinä taiwanilaisessa leffassa, sun muuta tms, jossa esi-isät oli pienissä laatikoissa seinällä. Apinoita tungexii planeetalla niin paljon jo ettei ne mahdu maahan rojolleen.
ellauri244.html on line 112: Anja Kauranen 26 ja Harri Sirola 22 styylasivat vuonna 1980-81. Yllättävän vanhoina, Sonjakin oli jo elävän leski. Tyrnävä Anja oli Harria 4v vanhempi. Ällöttävä 80-luku oli alussa. Me mentiin naimisiin sinä kesänä ja lähdettiin Bostoniin, vältyttiin koko sirkuxesta. Molemmat on syntyneet toukokuussa. Anja on iältään Petterin ja mun puolivälissä. Aika vanha korppu sekin kolho pullanaama siis jo on. Harri oli hintelähkö kurnusimppu, Anja hukkapätkä mutta isoluinen. Yhdestä asiasta emme tingi - bob-pokkareihin valitaan vain parhaat. Eka painos ilmestyi 1996, toinen 2016 kirjasta tehdyn leffan siivellä. Silloin Harri oli hienontunut metrojunan pyörissä jo 15v, se teki henkkoht ratkaisun 2001 elokuussa WTC tornien kaatumista odotellessa.
ellauri244.html on line 275: Syntymä 1958, Abiturientti 1980, Anna palaa 1984, pehmustettuun koppiin 1993, Syysprinssi 1996, suikki 2001, äiti jonka sydän särkyi 2002, leffa 2016. Miltäs äidistä tuntui kun poika kuoli oman käden kautta, kysyy Maarit Tastula punaisessa langassa ohutnenäiseltä kirjailijalääkäriltä, utelee kuin Jaakko Hintikka ja Kirsi Riski yxissä kansissa. Puhukaa banaaniin. Sydämeni särkyi, raakkuu kalansilmäinen vanhustenlääkäri. Äkkiäpä se lähti keräämään Harrilla massia. Ei sentään niin äkkiä kuin syysprinsessa Anja Kauranen!
ellauri245.html on line 178: Pystyykö ruåzalaisissa leffateattereissa muka bylsimään tollee istualteen ilman pöxyjä herättämättä naapureiden huomiota? Eikö penkkiin tullut runkkutahroja? Desanttihan ruiskahti conveniently samanaikaisesti kuin Camillalta tuli?
ellauri248.html on line 58: Tosi irvokasta että tyyppejä silvotaan niin että veri roiskuu seinille ja sit joku sankarikyttä skizoo kun se ampuu psykopaatin pyssymiehen izepuolustuxena. Ja sitten vituttaa aivan erikoisesti miten nää syvästi kärsivät tyypit heittää toisilleen jotain hyvästejä urheasti hymyillen kyynelten lävize. Taas sitä samaa "luottamus" ja "I promise" tuubaa mitä on joka länsipropagandaleffassa.
ellauri257.html on line 63: Taras Bulba on Nikolai Gogolin kirjoittama romaani. Se on kuvaus kasakoiden elämästä Ukrainan laajoilla tasangoilla 1600-luvulla. Se kertoo kasakoiden halusta taistella pyhän oikean venäläisen uskon puolesta. Teoksesta on ilmestynyt lukuisia suomennoksia: Samuli S., J. A. Halonen, Juhani Konkka, Gunvor ja Kaarlo Salo, Ulla-Liisa Heino sekä Neuvosto-Karjalassa kaksi suomennosta, 1940 ja 1952. Siitä on tehty kaksi elokuvaa, Yhdysvalloissa 1962 ja Venäjällä 2009. Näitä leffoja olis hauska verrata. Onko Tony Curtis yhtä vizikäs kuin veijareita ja pyhimyxiä TV sarjassa? Onko yhteisslaavilainen leffa yhtä hahatuttava kuin esim Kuolleet sielut? Puolalainen, kasakka ja turkkilainen kilpailivat siitä kuka oli vähävenäläisin ja mätki eniten juutalaisia. Tony oli unkarin juutalainen nimeltä Bernard Schwartz. Sen isä oli New Yorkin räätäli ja äiti skizo, veli myös. Se ehti ottaa 6 vaimoa ja puikottaa yhtä monta lasta.
ellauri258.html on line 51:
Mixi spektaakkeli-elokuvat (esim Taras Bulba 1938, 1962, 2009) ovat niin kamalan, suorastaan nolon huonoja? Johtuuko se Gogolin surkeasta kässäristä, vaiko siitä että tälläset joukkokohtausleffat on valmistettu suunnattoman tolvanan kasakkakazomon hoxottimille? Veikkaan viimeximainittua, vaikka lusikkansa tässä nimenomaisessa keitossa on takuulla homo-Gogolillakin. Vähemmästäkin voi hermot kiristyä.
ellauri262.html on line 296: Tämän todistaa ehkä parhaiten, että Tolkienin teoksista on tehty useita elokuva- ja televisiosovituksia. Ensimmäisiä yrityksiä oli Ralph Bakshin ohjaama Taru sormusten herrasta -animaatio vuonna 1978. Elokuva sai huonoja arvosteluja, vaikka se oli ainoa oikeasti pelottava örkkileffa, koska örkit oli termiittiapinoita.
ellauri266.html on line 264: Mä sanon nyt mix se oli hyvä. Se oli jenkkileffa jossa köyhä white trash käyttäytyi järjestään ihmisixi. Ei yhtään ilkeää paskiaista, narkkaria, sählääjää, räyhäämistä, pahixia, vain suht kohtuullista poliisiväkivaltaa, ei yhtään car chasea, pyssynheilutusta, vizejä, rökitystä, huutoitkua, vihaa, pedofiliaa, bylsintää. Amerikan siivottomien sotien runtelemat luonnevammaset vaimeasti jelppi toisiaan huolimatta edes rahallista korvausta. Jopa sosiaalitantat oli ymmärtäväisiä. Hylätyt tytöt eivät koulukiusanneet. Ei ihme että Hollywoodin ja Amerikan arkeen tottuneet lattapäät oli täyysin ulalla.
ellauri266.html on line 402:
Apinoiden planeettaleffat
ellauri272.html on line 602: Ajallinen raekoko on tässä tärkeintä. Kertoessa aika voi mennä eri vauhtia eteenpäin ja taaxepäin ja vuosikausia voi summeerata kesken kaiken ja kertailla vertaillen vaikka moneen kertaankin eri näkökulmista. Ikäänkuin läpinäkyviä päällekkäisiä dioja kazelisi samanaikaisesti tai muuten epälineaarisessa järjestyxessä ja välillä kamera kääntyisi ize kazojaan. Elokuvassa sellaisesta tulee silppusalaattia tai toivottoman tönkköä keekoilua takautumilla, joissa kazoja ei pysy mukana. Vielä nolompana pidetään jos leffassa on kertoja. Se on sallittu vain luontodokkareissa, muissa rulaa Stephen Kingin show not tell. Elokuva on enempi apinan sekventiaalisen tässä-ja-nyt kokemusmaailman mukaista, sixi valtavat kansanjoukot pitävätkin siitä enemmän. Porukat tuppaavat olemaan hirmu kiukkuisia kun luen kirjasta tai kazon sarjasta ensin lopusta kuka oli murhaaja. Mitä sillä on väliä?
ellauri272.html on line 684: Ezellasta. Motiivit on simppelimpiä ja mutkat vedettynä suoraxi tossa leffaversiossa. Paljon tyhjää jää kappaleiden välille.
ellauri283.html on line 101: Aki Kaurismäen 2017 elokuva Jenseits von der Hoffnung oli esimerkillinen. Mamut olivat kauniita ja rauhallisia, saivat puhua edes keskenään arabiaa ilman tulkkausta, suomalaiset olivat rumempia, silti suht kohteliaita (jopa mamuille, vaikka kyllä muuten tavanomaisen pöyhkeitä hyväxikäyttäjiä), vähäeleisiä, kaikki saivat rauhassa puhua loppuun puheenvuoronsa. Tästä leffasta ovat kaikki tykänneet, jopa mädät tomaatit. Söpö Khaled sai parhaan näyttelijän palkinnon. Finnish Liberation Armyn tyypit olivat oikeastaan täysin turhia.
ellauri310.html on line 587: Perkins, jota Genius-leffassa esitti Mr. Darcy, löysi myös Ernest Hemingwayn. Hemingway oli mammanpoika wiixiwallu fetishisti. Piti naistenvaatteita kuin CGE Mannerheim. Ernesto oli vuotta vanhempi kuin Tomi mutta aivan eri sukupolvea. Ernu oli ns. kadotettua sukupolvea, retaperse 20-luvun juhlija, Tomi aito 30-luvun lama-ajan tuote.
ellauri310.html on line 589: V. 1967 Valituissa Paloissa Rauhixen huussissa erään neekerin väsäämässä puheenvuorossa "Neekerin amerikkalainen unelma" esiintyy nyttemmin tabu n-sana useammin kuin tässä, tai Wolfen kirjassa, jossa "niggers talk gruffly to the horses in the stall" (p. 30). Tomi kynäilee kyllä melko mehukkaasti. Pidän tälläsestä Sterne-tyyppisestä selittävästä kerronnasta, ällöön tota Teppo Kurkon "show not tell" tyyppistä leffaimitointia. Tomin kuvauxessa afroamerikkalaisen lynkkauxesta s. 35 on paljon verta ja kosolti n-sanoja. Vähän Tomi on kuin jenkkien Volter Kilpi. Tai Celine, toinen mehukkassti lynäilevä töräpää.
ellauri313.html on line 123: Mikä tekee Arvottomista kotimaisen kulttileffan?
ellauri324.html on line 217: Ehkä maailman paras kulttileffa isolta kankaalta, väittää mainosplärä. Se on totaalisen n.h., joten lienee korkea aika ottaa selvää siitä.
ellauri328.html on line 178: Mitä he tekisivät valokuvilleni? Ne olivat niin erikoislaatuisia! Suljettuja kirkkoja, josta oli tullut leffateattereita tai ruokakauppoja, tehtaita, museoita. Mikä häväistys! Voi jumala, älä anna heidän takavarikoida filmejä. Eikä kameraa, eikä autoa, ne olivat niin kalliita! Mutta tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun, jos nyt välttämättä aiot antaa ne kommunisteille. Vaikka en kyllä ymmärrä mitä se nyt pyhittää. Tutkimattomat ovat herran tiet. Herra antaa, herra ottaa, kiitetty olkoon Herran nimi.
ellauri332.html on line 219: Videopelien elokuvaversioilla on melko karkea historia, paljon karkeampi kuin sarjakuvien. Kummallinen valinta tehdä "Prince of Persia" -sarjasta ison budjetin Hollywood-leffa tuli Jake Gyllenhaalin [n.h.] nimihenkilönä. He antoivat hänelle kaikki mahdolliset pitkät hiukset ja karkea parta, mutta Donnie Darkosta [n.h.] ei vain ole niin helppoa tehdä Lähi-idän prinssi. Sitäpaizi Persia ei ole Lähi-Idässä. Näemme yhä enemmän esimerkkejä mahdollisuuksista valita sopiva näyttelijä, jonka Hollywood hukkaa ja joka haluaa suurimman nimen liitettäväksi projektiinsa. Vaikka olemme varmoja, että Jake ja elokuvantekijät olivat pettyneitä kritiikkiin, Taylor Swift [n.h.]-fanit ovat varmasti nauttineet siitä!
ellauri332.html on line 249: Luulisi, että animaatioelokuva puhuvasta makkarasta ja muista ruokakaupan tavaroista olisi perheystävällinen leffa. No, "Makkarajuhlien" kanssa olisit väärässä! Vaikka elokuvassa on selkeitä seksuaalisia teemoja ja visuaalista sisältöä, kiista ei ole siinä.Elokuvan julkaisusta vuonna 2016 lähtien lukuisat animaattorit ovat tulleet esille ja paljastaneet huonot työolosuhteet ja epäoikeudenmukaisen kohtelun, joita he kokivat työskennellessään elokuvan parissa. Vielä pahempaa on, että monia animaattoreita ei edes arvostettu heidän työstään makkaroiden parissa!
ellauri332.html on line 397: Pulloposkinen Leonardo DiCaprio tunnetaan menetelmänäyttelijänä, joka on täysin sitoutunut rooleihinsa jokaisessa elokuvassa, jossa hän on ollut mukana, eikä vuoden 2015 "The Revenant" ollut poikkeus. DiCaprio näytteli Hugh Glassia, kovaa rajamiestä, joka loukkaantui vakavasti karhun hyökkäyksessä ja jonka miehistö hylkäsi selviytyäkseen omillaan erämaassa. Kehittyäkseen hahmoxi täydellisesti DiCaprio päätti pitäytyä puhtaasti raa'an lihan ruokavaliossa (mikä oli erityisen vaikeaa, koska hän oli vegaani) ja nukkua eläinten ruhoissa. Puhumattakaan lähes sietämättömistä jäisistä sääolosuhteista kuvauksen aikana ja lähes loputtomasta eroavien miehistön jäsenten tulvasta, on turvallista sanoa, että veri, hiki ja kyyneleet menivät rooliin, joka lopulta tuotti hänelle Oscar-palkinnon. Oliko se kuitenkaan sen arvoista, leffa oli täysi paskakasa.
ellauri332.html on line 430: Peter Handken kamu Wim Wenders teki 1973 leffan tästä jenkkien pyhästä kirjasta Sen juoni oli seuraava:
ellauri332.html on line 609: Tarantino-leffan on lähes mahdotonta paeta kiistoja. No, hänen vuoden 2019 elokuvansa "Once Upon a Time in Hollywood" ei ole poikkeus. Elokuva on fantastinen ote todellisista Hollywoodin ikoneista ja traagisista Mansonin perheen murhista. Kriitikoista huolimatta tapa, jolla toimintatähti-ikoni Bruce Lee on kuvattu Tarantinon tarinassa, herätti kiistaa. Shannon Lee, Bruce Leen tytär, on ulkoisesti panostanut elokuvaan sen loukkaavasta kuvasta hänen isänsä. Lisäksi monet ovat puhuneet elokuvasta sen selkeän naisten objektiivisuuden ja heihin kohdistuvan väkivallan kuvauksen vuoksi.
ellauri333.html on line 542: Suorasoittosarjat ovat yhtä trolley brobleemaa. Andamaaneilla oli valittava oman kakaran ja 5000 tuntemattoman savunaaman välillä. Vielä vaikeampi keissi oli Bodies-scifi leffassa. Jos jätät kääntämättä vaihdetta, uhreja on 1/2 miljoonaa, mutta ize asiassa ne kuoli jo 30 vuotta sitten. (Ei sitäpaizi 500 kiloapinalla vielä kuuhun mennä.) Jos käännät vaihdetta ja petät Mannixin, saattaa tuntematon määrä apinoita liueta huizin saharaan, kenties monta kertaa enemmän. Mitä tekee Unorthodox eli Iris Maplewood? Sen kannattaisi kazoa mallia 2-vuotiaalta, joka siirtää kaikki putative uhrit samalle raiteelle ja ajaa sitten junalla yli koko porukan. Right on pikkuapina! Way to go!
ellauri334.html on line 104: Vaijeritemppumainen päähenkilö Nathan Drake (kuvittele Nathan Fillion esittämässä… noh, Nathan Fillionia) on matkannut neljässä eri pelissä ympäri maailmaa etsien kadonneita aarteita ja surmaten satapäin vihollisia matkan varrella, kun tapahtumat ovat vieneet niin El Doradon, Iranin, Irakin kuin muiden maineikkaiden ryöstösaaliiden jäljille. Playstationin pelisarjan leffasovitus jatkaa pitkälti samalla linjalla – ilman satoja kuolemia valitettavasti.
ellauri334.html on line 106: Käsikirjoitus on lähes täysi hiilikopio huomattavasti paremmista genren edustajista, mikä ei toki elokuvan alkuperäislähteen huomioiden ole kovin suuri yllätys. Silti matkalla videopelistä valkokankaalle on tunnuttu unohdetun miltei kaikki, mikä Unchartedista on tehnyt niin rakastetun pelisarjan fanien keskuudessa, nimittäin ne sadat kuolemat. Jopa siinä määrin, ettei leffaa hädin tuskin tunnistaisi Unchartediksi, jos nimi ei komeilisi julisteessa.
ellauri340.html on line 445: Lainasin heräteostoxena Pasilan porno-osastosta v. 2019 antinazinobelisti Peter Handtagin kirjasen Abwesenheit (Poissa). Se on kirjoittajan mukaan satu. Ainakin se alkaa jollain vitun leffakamerazoomauxilla. Että mua kyrpii kun kirjailijat alkaa ryömiä coolimpien leffaohjaajien jaloissa ja nuolla niiden kenkiä. Ei näytä Peter kuule hyvältä... Nykykirjallisuuden suunnannäyttäjä, leck meinen Arsch. Muutenkin kirja vaikuttaa klischeiseltä kuin Pauio Coelho, tai joku tietokonepeli.
ellauri340.html on line 467: Mitä vittua?! Tää kaverihan ON oikeasti filmiohjaaja? Ja käsikirjoittaja vielä, voi perkele. Mixi sellaselle piti antaa kirjallisuuden noobeli?? Koska leffat on tämän päivän litteratyyriä, niinkuin rokkirenkutuxet on lyrics, witness Robert Zimmermanin paukkupalkinto.
ellauri340.html on line 594: "Leikata. Seuraava kohtaus”, Handke kirjoittaa, kun hän haluaa viedä asioita eteenpäin. Taas tätä vituttavaa leffajargonia. Handke saattaa olla poliittisesti puolustettava, mutta kynämiehenä vitun ärsyttävä. New Yorkerin arvostelijaltakin alkaa pokka murtua: "Kun aloin lukea "Matka jokiin", olin valmis uskomaan, että Handke oli tulkittu väärin, mutta kirja oli vieläkin raivostuttavampi kuin olisin voinut kuvitella. Handke sanoo suoraan, että hän kysyy harvoin kohtaamiltaan ihmisiltä, vaan luottaa mielikuvitukseensa ja olettamuksiinsa." "Joitakin todellisuutta – Srebrenican joukkohautoja tai viime aikoina USAssa laittomasti varastetttujen presidentinvaalien tulosta – ei voida käsitellä "dialektisesti". Mieleen tulee toinen Wittgensteinin lause, jota usein vedotaan ilmaistakseen vaaroja, jotka liittyvät holokaustin valtavuuden kuvaamiseen: "Se, mistä emme voi puhua, meidän on ohitettava hiljaa. No vizi tottakai hölökaustista voi puhua? Mitä? Mixei voi?" Ainiin tää on New Yorkkeri.
ellauri343.html on line 119: elämä ISÄNMAALLE: Tästä romaanista syntyi elokuva Rukajärven tie. Eipäsvaan pikemminkin päinvastoin! Ko. läpyskä on kohennettu romaanixi leffamanuskasta. Siltä se vaikuttaakin kyllä. Antti Tuuri kertoo romaanissaan jatkosodasta, velvollisuudesta ja tyhmänrohkeudesta - äärimmäisistä olosuhteista, joihin maailmanhistorian tapahtumat suomalaisia miehiä heittelivät kuin ajopuita.
ellauri343.html on line 241: Kai tän leffan motiivi oli että uusi koiraspolvi oli kasvanut kuuntelemaan vaariensa urotöistä. Nyt siitäkin on taas 1 polvi mennyt, alkaisi olla korkea aika saada uusia veteraaneja.
ellauri344.html on line 121: Leonardo DiCaprion leffa floppasi, Netflix käytti 55 miljoonaa hyllytettyyn sarjaansa, Oppenheimerin voi katsoa kotona… – 10 uutista, jotka tältä viikolta pitää lukea.
ellauri344.html on line 298: Kaikkein tärkeintä on taas kerran trust me, våga drömma, ja lujat tienestit. Voi helvetti. Yxinäiset vanhuxet hakee epätoivoisesti sexikumppaneita vaikkei seiso ja reijät ovat kuivuneet. Ei saa luovuttaa, ei jatku elämä jos antaa vanhuudelle perixi. Jos ei kaikki ole hyvin ei leffa ole vielä lopussa, tai ainakin on pian second best jatko-osa tulossa. Ainoa joka yhtään välitti omista lapsistaan oli filmin konna, ämmä joka kylästyi ja lähti takas kotio. Sen nyhverö mies joka näytti aika lailla Matti Pylkkäseltä kuskas loppukuvissa alzheimertätiä joka näytti yhtä erehdyttävästi Pirkko Carlsonilta skootterin takapenkillä Matin tehdessä sarvissa Heil Hitler käsielettä.
ellauri345.html on line 498: Vedä käteen Valtteri, täähän on yhtä hölmö ajatus kuin Foster "sikiö" Wallacen tiiliskivessä, jossa maailman kaunein nainen esiintyi muka vain pyllyverhossa. Maailman kaunein nainen on samanlainen kimara kuin "mistä kirjasta (leffasta, karkista...) sä pidät eniten?"
ellauri345.html on line 539: Rakkaus on kuin sydän, kun se lakkaa pumppaamasta tulee noutaja. Näin filosofeerasi militaaripoirot-leffan mustankipeä murhaajatartarjokas.
ellauri349.html on line 190:
ellauri353.html on line 100: Buñuelin Viridiana sen osoitti: päästä köyhät pälkähästä niin niistäpä vasta tulee paskiaisia! Nyökytteli Marko ja kazoi leffan kahdesti. Saatanan persu.
ellauri353.html on line 175: Munuel piti erityisesti Fritz Langin leffasta Der müde Tod. Väsynyt kuolema on mykkäelokuva vuodelta 1921. Jaksoelokuvan ohjasi Fritz Lang. Nuori pari saapuu majataloon pienessä kaupungissa. Salaperäinen muukalainen istuu heidän pöytänsä. Käytyään puuteroimassa nenänsä hiän saa tietää, että hän lähti vieraan kanssa, joka ei ole kukaan muu kuin Kuolema,
ellauri353.html on line 218: Buñuel selitti myöhemmin, että hänellä oli niin suuri rahapula, että hän "otti kaiken, mitä minulle tarjottiin, kunhan se ei ollut nöyryyttävää". Aika nöyryyttävä kuitenkin oli Luisin leffa The Young One missä mustaa nahkaklarinetistia syytetään valkoisten narttujen raiskauxesta.
ellauri360.html on line 40: Viime vuonna Marienbadissa (leffa) oli hervotonta haahuilua. Onkohan Robbe Grilletin toinen suorite, romsku Labyrintti samaa kaliiperia?
ellauri374.html on line 448: Aksakovin veljenpoika Aleksanteri Nikolajevitš (1832-1903) saavutti kansainvälistä mainetta spiritualistina ja mediana. Pushkin-teatterissa voi nähdä S. T. Aksakovin teokseen perustuva näytelmä "Punainen kukka". Tuotanto on sisällytetty Venäjän ennätysten kirjaan "pitkäveteisimpänä lastennäytelmänä". Kyseessä on venäläinen versio Walt Disneyn kaunotar ja hirviö leffasta.
xxx/ellauri010.html on line 559: Yksi optio on se, että lähdetään Punnun kanssa "Thelma & Louise"-autoajelulle kuten tehtiin Kanadassa 50-vuotissynttärinä. Ilman leffan loppua...
xxx/ellauri010.html on line 909:
Tunnistan tästä taudinkuvasta tuttuja piirteitä. Selvä pyy, sanoi Manninen varista, narsistihan se siinä. Näitä on kirjallisuudessa kuin täitä turkissa, esim. Rousseau, Stendhal, Musset, Bourget, you name it. Oserais-je me flatter: olin varsinkin nuorempana jonkinlainen sekunda Byron, kotileffan sankari, en yhtä fiksu ja filmaattinen enkä varsinkaan yhtä komea, mutta yhtä kovaa yritystä vitosdivarissa.
xxx/ellauri027.html on line 669: Aivotutkimus on uusi lupaava alue johtajuuden kehittämisessä. Elektrodit vaan pässien päihin niin johtajat voi niitä pitkin koutsata katrasta, luoda positiivisia mielikuvia izestä ja firmasta. Matrix-leffassa on tää idea jo visualisoituna. Uusi yritysmetafora on aivot. Mikäs vika oli siinä Aisopoxen vanhassa, jossa johtoporras on maha ja muu porukka muut jäsenet? Eihän siinäkään tule lasta eikä paskaakaan ellei vaza johda toimintaa.
xxx/ellauri057.html on line 1186: Tatun ja Patun parhaan kaverin Veeran hahmossakin oli korjaamisen varaa. Veera oli aluksi stereotyyppinen tyttö, joka tiesi, ohjasi ja neuvoi, piti huolta pöhköistä pojista. ”Se alkoi olla vähän toisteista”, Toivonen kertoo. ”On ärsyttävä klisee, että pojat ovat hauskoja ja tytöt pitävät heitä aisoissa.” ”Yritimme paikkailla leffalla ja joulukirjalla”, Havukainen sanoo.
xxx/ellauri076.html on line 353: Näistäkään ei ole näppituntumaa, mutta muistan että olin vähän typertynyt kun näin kenialaisen jatko-opiskelija Wanjikun täysissä sotameikeissä eka kertaa Arvi Hurskaisen toimistossa. Stunning was the word. Sit muistuu mieleen kolme aivan upeata mamutyttöä kerran Redin alakerrassa. Tuommoisen kun saisi elävänä pulloon, ajattelin jotain spedeleffaa lainaten. Izexeni nimittäin. Jyväshyvä pitää charmia yllä.
xxx/ellauri076.html on line 463: Kenties leffa on vielä narsistisempaa kuin kirjoitus. Eläviä selfieitä. Joku yrittää henkilökohtaisesti esittää jotain toista. No sama vika on teatterissakin. Niissä ei ehdi ajatella ollenkaan. Suu auki ottaa vaikutteita niin että tukka heilahtaa. Kaikki tuijottaa yhteen ja samaan pisteeseen kumikaulana. Niin tavallaan myös kotisohvalta. Jengi tahtoo nähdä videoita yhdessä. Se on sosiaalista.
xxx/ellauri076.html on line 525: Nebraska-niminen leffa hölmöstä vanhuxesta, joka ei ollut oppinut mitään koko elämänsä aikana, vaan meni lehtitilauskusetuxen halpaan koko rahan edestä, oli hyvä sixi että a) siinä oli vain tavallisia ihmisiä b) siinä ei tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja c) siinä kaikesta tylystä persuilusta huolimatta oli jotain epämakeaa välittämisen tuntua perheen kesken ainakin. Muut sukulaiset oli kyllä kusipäitä. Mukana sopassa myös d) perijenkkiläistä American dreamia keskellä epätoivoisen köyhää elotonta preeriaa. Tyhmä äijä oli sikäli tyhmä että se uskoi kaiken mitä sille sanottiin. Sepä vahinko sanoi huijarilehden konttorimuija osaaottavasti. Istuinpehmuste vai lippis? Lippis, valizi vanhus irtohampaat sihisten. Prize Moron luki lakissa. Näyttelijä esitti erittäin osuvasti ikävää narsistista dementtiä, muttei juuri osoittanut mitä hyvää siinä ehkä oli, paizi viimeistä silmäystä ylikilttiin poikaan avolavan ratissa. No kuten Seija huomautti, Alzheimer voi muuttaa luonnetta loppupeleissä. Mustakin voi tulla vaikka kiltti.
xxx/ellauri076.html on line 550: Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan
xxx/ellauri081.html on line 218: Fonzien doppelgängeri oli Lauantai-illan huumaa -leffan discotanssipoika jonka pitkä muna pullotti ahtaista venyvistä farkkuhousuista. Mikäs sen nimi olikaan? Katri-Helena? Ei vaan Johny Travolta.
xxx/ellauri084.html on line 79: Dark star (pimeä tähti ei tumma Tero Valkonen!) tarkoitti Wallulla peräreikää. Jotenkin sekin sitä viehätti. Varmasti Ludia ja ehkä Aatuakin. Sen niminen kulttiscifileffa on 70-luvulla, jonka Wallu takuulla oli kazonut.
xxx/ellauri084.html on line 169: Kristina täti ilmoitti että Netflixissä on nyt poliisisarja jossa poliisit puhuvat letzebürgischiä. Kaikkea ne kexivät. Mitähän seuraavaxi? Saakohan textityxet säädetyxi volapükixi? Näissä poliisisarjoissa vituttaa aivan erityisesti noiden rikosten epäuskottavuus. Sekopäitä roistoja aivan liukuhihnalta jotka jättää arvoituxellisia sana-arvoituxia, pahixet on melkeen aina valkosia keskiluokkaisia tai sitä rikkaampia luihulaisia, koska ei olisi p.c. panna rikollisixi niitä joiden on niitä tosielämässä pakko tehdä, koska niillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Kiinniottajat on enimmäxeen valkoisia myös, mutta voi siellä joukossa olla jokunen token mutiainen tai karvakäsi apumiehenä, taas samaisen p.c.n ja ko. kazojakunnan mielixi. Naispoliisit ovat kyllä aika populäärejä, mutta toki niilläkin pitää olla jotain ongelmia tai luonnevikoja. Ei sentään sovi olla rumia. Lisääntymisikäisiäkin mieluusti. Konnat on hurjan kexeliäitä ja murhat julmia, jotta kumikauloilla on jotain kazottavaa ja onhan se tosi kiva nähdä miten ensin uhrit ja sitten konnat nirhataan, veri roiskuu ja irtopäitä lentelee. Kyllä nää nyt sotaleffat aina hakkaa. Ei ihme että poliisisarjat ovat suosituimpia, ja seuraavana lääkärisarjat, jossa saadaan tappaa jengiä ihan luvan kanssa valko- tai nyttemmin usein vihertakit niskassa ja hölmöt keittolapipot päässä. On vuoronperään hektistä hengenpelastusta ja itkeskelyä sairaan vuoteen ääressä, salaisuuxien paljastusta ja neuvonpitoa perinnönjaosta. Ja luppohetkinä terveydenhoitohenkilökunta bylsii toisiaan siivouskomerossa tai vapautuneissa sairaalapeteissä. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Tällästähän se on tosielämässä, kertoi Petteri, Seija vakuuttaa. Kai sit niin. Tää on dokusaippuaa.
xxx/ellauri084.html on line 760: Colette-elokuva ei läpäissyt Bechdelin testiä, mitä voi pitää merkillisenä, kun muistaa että Colette oli lepakko. Mutta eikös vaan se sen ukkeli työnnetty mukaan kaikkiin niihinkin kohtauxiin. Eihän mieskazojia voi muuten pitää hereillä, ja nehän maxavat varmaan yli puolet leffan kustannuxista.
xxx/ellauri085.html on line 35: Ton ennenkuulumattoman kauneuden kanssa on vähän kun horrorleffan hirviöiden, ne on vaikuttavia vaan niin kauan kun niitä vaan kuvittelee mielessään. Heti kun ne näkee koko homma lässähtää. Alienista tulee naurettava tuplahammasproteesi ja kaunottaresta ottomaaniajan iranilainen prinsessa.
xxx/ellauri086.html on line 648: Aika törkeetä! Röyhtäillä nyt ruokapöydässä! Thyestes oli paha mies, ja ansaizi läxynsä. Ainoa vielä pahempi rike on pieraista kun toisella on ruoka vielä kesken, nostaen vähän toista takapuolta jotta pieru pääsee ulos helpommin. Taunting on se mitä French Knight teki kuningas Arthurille ja sen tiimille Monty Pythonin leffassa Holy Grail.
xxx/ellauri113.html on line 203: Hyvä esim: maapallo on käymässä meille liian pienexi, sanoo egoistis-narsistinen Tapani. Päinvastoin! Meistä on tullut maapallolle liian iso rasite. Sietää soveltaa E.Saarisen suhteellisuusteoriaa: ei suurenneta pesätonttia, vaan pienennetään termiittitiheyttä. Intel on tukenut minua 25 vuotta, siitä sille suuret kiitoxet Hi Google! Thanx Siri! Much obliged Segway --- AARGH! Mein Leben! Pääsin tähän saavutuxeen sisäisen paloni ansiosta. Käytän aivojeni käyttöliittymänä Facebookia. (Tästä mainoxesta oli sovittu Silverfishin kaa, se kuuluu meidän läpimurtotähdenlentodiiliin.) Sillä seuraajani pysyvät ajan tasalla uusimmista teorioistani. Käytän sitä vielä täältä pilvenlongalta, please tune in! Internet yhdistää meidät kaikki kuten Matrix-leffassa, olemme neuroneja jättimäisissä sähköaivoissa. Ja kun älykkyysosamäärä on sen mukainen, mihin emme kykenisi? Voimmeko edes luoda niin isoa kiveä ettemme jaxa sitä nostaa? Kaikkien pitää palvoa tiedettä kuin jotain jumalaa. Hei Pekka, voitit vedon, Hawking silinteripäisine virkaveljineen on todellakin kotoisin mustasta aukosta!
xxx/ellauri113.html on line 486: Leffan edetessä Pekan argumentit muuttuu yhä naivimmixi. Behemotin "häntä" eli kikkeli oli homo sapiensin kokoinen. Kyllä sellaisella kelpais survasta (toista valasta tai Estoniaa, jolla oli luukku auki edessä ja reikä kyljessä). Silinteripäillä on kaloilta peritty sixpäkki ja ne nikottelevat kuin kalat. Satusetä Andersenkin vihertyisi. Pekallakin oli joskus sixpäkki, joskus meni useampia. Silloin tuli kyllä nikoteltua. Tää on aika hyvä vizi Pekan mielestä, pikku nauru pääsee tässä vaiheessa. Vielä puolet leffasta on jälellä. Mixhän saarnaajilla on puku, tollaset siniset kauluspaidat ja leveä solmio? Terveisiä 70-luvulta. Se on varmaan otollista herralle. Pekalla on niin iso läskipäkki että housutkaan ei pysy kuin nippe napittomilla.
xxx/ellauri114.html on line 113: Ja sitten Amerikan uutisia. Randy Fitzgerald kertoo mitä mieltä Ronald Maxwell on vasemmistoleffoista. Ne on pelkkää valehtelua. Lewis and Clark-filmiin oli tulla kohtauxia, joissa Lewis ja Clark riitelivät. Sellaiseen ei ole minkäänlaista historiallista evidenssiä! Kyselytutkimuxessa on selvinnyt, mistä kenkä puristaa: lähes 2/3 haastatelluista elokuvaohjaajista uskoi, että amerikkalaisen yhteiskunnan rakenne saa aikaan vieraantumista. Tälläsestä ei ole minkäänlaista evidenssiä! Yli puolella niistä ei ollut minkäänlaista uskonnollista vakaumusta! Ei ihme että niiden leffoissa uskontoa pilkataan, hyväxytään moraallinen epävarmuuus ja samastetaan vauraus ja pahuus sekä ihannoidaan aseetonta väkivaltaa. Esim Roland Joffen ydinpommielokuva näyttää aidolta, mutta se vääntää atomipommin kehitystarinan ydinvoiman vastaisen liikkeen mainoxexi. Ei pommia, ei ydinvoimaa; ilman ydinvoimaa, ei pommia. Hetkinen mitä tarkoitatte Lucky Luke, selittäkääpä tarkemmin! Jossain toisessa leffassa Thomas Jefferson bylsii 15-vuotiasta neekeriä, tästäkään ei ole mitään evidenssiä!
xxx/ellauri116.html on line 216: Vizi apinoiden lapsetkin on kauppatavaraa. Valitun kansan valitut jäsenet valizevat jemeniläisten maahanmuuttajien valintamyymälästä mieleisensä Aatamin. Ja sama Australiassa, jossa langenneilta naisilta eli raiskatuilta tytöiltä otettiin ylläpitomaxuxi vauvat adoptioon väkipakolla. Ja sama koko maailman sivu, paremmin toimeentulevista maista tulee ostajat köyhiin paikkoihin ja valizee mieleisiä vauvoja. Niinkun siinä argentiinalaisessa leffassa, jota ei viizitty edes loppuun kazoa. Helvetti kyllä tää on raadollista touhua. Kuolemattomuus on täysin yliarvostettua. Kuolema on hieno asia, Darwinin parhaita oivalluxia. Se on hienoa essentialismia.
xxx/ellauri121.html on line 283: somewhere hadn't already done. Men are afraid that women will laugh at them. Women are afraid that men will kill them." Nauroiko joku sille pienenä? Yrittikö joku setä jotain pahempaa kuin kuolema? Laittaako se joka paikkaan ihan vaan valkoista? Pikemminkin päinvastoin, mustia se laittaa kuteita. Ei sinisiä (leffassa käsirouvat piti vihreitä) eikä punaisia, paizi huiveja ja kenkiä. Se on tiukan näköinen, Gibson pikemminkin hömelön.
xxx/ellauri121.html on line 352: Janine on samanlainen vetelys kuin leffassa muttei silmätön. Ollaan puolessa välissä. Moira on karannut. Ei ole kerrottu eze oli Junebugin petikaveri. Sikäli kun muistan; kirja ja sarja menee vähän sekasin. Leffassa on ääreist paljon enempi bylsintää kuin kirjassa, muuten kazelijat herpaantuis."Alahuulellani helmeilee jo hiki kun odotan väistämätöntä munaa." Mitä! Tuleeko nyt bylsintäkohtaus? Naah, pelkkää boredomia.
xxx/ellauri121.html on line 356: Mikä muu on toisin? No June on 168 cm eli 5´6´´ hilkka päässä ja kassi kädessä, 2 tuumaa pitempi kuin Peggy ja 3 tuumaa pitempi kuin Elizabeth Moss. Sen tukka on ruskea pro blondattu, Aunt Lydia ei ole luiseva ja kulmikas kuten kirjassa vaan amerikkalaisittain small fat kokoa. Serena Joy ei ole vanha kääkkänä vaan paljon Junea näyttävämpi tshekkikaunotar. Commander Fred Waterford on kirjassa harmaaselkä eikä yhtä luikero kuin leffan irkku hipsterwiixi rajajooseppi.
xxx/ellauri121.html on line 362: Kirjassa June on hetero, leffassa se lepakoizi Moiran kaa. Luke oli naimisissa, Moira pahexui, sanoi että se on saalistusta toisen naisen mailla. June vastasi ettei Luke ollut mikään kala eikä maakokkare, vaan vapaata riistaa. Se että on rakastunut ei ole mikään perustelu sanoi Moira. Joo kyllä Peggy oli aika paskapää. Gibsonilla oli vaimo publisher Shirley Gibson ja niillä 2 teini-ikäistä poikaa Matt and Grae, jotka Graeme vei mukanaan. Peggy tuli kyynärpäilemään 1973. Graeme s. 1934 oli 5 vanhempi ja silloin paremmissa varoissa, vaikka sehän kyllä sitten korjaantui. Shirley s. 1927 oli vielä paljon vanhempi, v. 1973 se oli 46 ja kuoli noin meidän ikäisenä 1997. Ei ihme että Graeme lähti lätkimään 34-vuotiaan pesää nuolemaan.
xxx/ellauri125.html on line 142: Stanley Kubrikin leffan Lolita on suht perseestä. Selvästi yli-ikäinen ja keljunnäköinen. Sally Horner oli nuorempi mutta liian tyrnävä, Kattixen näköä. Seijassa pienenä oli ainesta. Stanley Kubrik ize oli friikin näköinen. Mä olen nähnyt siltä Kellopeliappelsiinin (en tykännyt) ja Avaruusseikkailu 2001:n (paikoin hupaisa). Sen Barry Lyndon oli Seijan ja mun eka yhteinen leffakokemus (en muista siitä juuri mitään). En muita. En pidä Stanley Kubrikista enkä sen leffoista.
xxx/ellauri127.html on line 693: Kyllä Vladimirtä harmitti kun jutku Pasternakin paxu kirja (ja leffa!) möi paremmin. Ja se sai vielä poliittisen noobelin. Tshort vazmi!
xxx/ellauri165.html on line 409: Vivien Leigh esitti Emma Hamiltonia leffassa That Hamilton Woman (1941). Vivien Leighille kävi huonosti lopussa, se sai mielenterveysongelmia. Scarlett O'Haranakin sille kävi kehnosti. Gregory Peck sanoi sille ovenraosta: Frankly, my dear, I don't give a damn. Että äijät osaa olla inhottavia.
xxx/ellauri165.html on line 421: Espanjalaisen naisen mielestä se oli kuitenkin hyvä leffa.
xxx/ellauri165.html on line 457: Ezin pitkään ranskalaisista leffalistoista 60-luvun leffaa jossa luihu juippi tulee perheeseen ja bylsii jokaikistä sen jäsentä kotiapulaista myöden. Size tuli mulle kuin ilmoituxena eräänä aamuna: Pasolini! Sehän olikin Pieru Paolo Pasolinin italowesterni nimeltä Teoreema. Pääosassa limaisesti virnuileva Terence Postimerkki. Trama oli tämä:
xxx/ellauri176.html on line 136: Rauni "Molle" Mollberi oli naisennimestä huolimatta mulkku setämies, perheensä pillonut julma isä joka teki filmin toisen setämiehen Timo K. Mukan pehmopornokirjasta. Nää on kaikki jotenkin zolamaisia naturalisteja. Sen tyttären poika bylsi meidän Helmiä Albinen ikäisenä. Nyze jäbä tuottaa jotain somesisältöjä. Filmin tekoon osallistui Panu Rajala. Elukoita hakattiin filminteossa. Vittu mitä paskiaisia koko konkkaronkka. "Nyzaat naija mua" mirri leffassa on samaa tyyppiä kuin Zolan papin sisko Desirée (kz. seur. numero).
xxx/ellauri177.html on line 369: Äänet olivat tulleet selvemmiksi. Puutarhan eläimet puolestaan huusivat heitä rakastamaan toisiaan kuin aikuistuneet bambit Disneyn Bambi-leffassa. Rumpali rummutti puunrunkoa. Cicadas lauloi hellällä kuoliaaksi. Perhoset levittävät suudelmia siipien räpyttäessä. Varpusilla oli hetken mielijohteisuutta, sulttaanien hyväilyt kulkivat innokkaasti seragion keskellä. Kirkkaissa vesissä kuului kutuaan auringossa olevien kalojen pyörtymistä, sammakoiden kiihkeää ja melankolista huutoa, koko salaperäinen intohimo, joka oli hirviömäisesti kyllästynyt kaislikoiden harmaaseen tylsyyteen. Metsän syvyyksissä satakielet huusivat nautinnon helmiäisnaurua, polttarit uljasivat, humalassa sellaisesta himosta, että he kuolivat väsymykseen lähes supistuneet naaraat. Ja kallioiden laatoilla, harvoin pensaiden reunalla, käärmeet, solmitut kaksi kerrallaan, sihisivät hiljaa kaxihaaraisine kyrpineen, kun taas suuret liskot haudivat munia, niiden selkärangat värähtelivät lievästä hurmiosta. Kaikkein syrjäisimmistä kulmista, auringonpaistetta, varjossa olevia reikiä, nousi eläimen haju, lämmin yleisestä urasta. Kaikessa tässä kuhisevassa elämässä oli lapsellista jännitystä. Jokaisen lehden alla sikiöi hyönteinen; jokaisessa ruohotumpussa kasvoi perhe; lentävät kärpäset, liimattuina toisiinsa, eivät odottaneet laskeutumistaan lannoittaakseen. Näkymättömät elämän palaset, jotka asuttavat ainetta, aineen atomit itse, rakastivat, pariutuivat, antoivat maaperälle herkullisen liikkeen, tekivät puistosta suuren haureuden.
xxx/ellauri178.html on line 59: Claire oli Charlie Chaplinin tikkunekku jossain Limelight äänileffassa 1952 jossa Peppu näki sen poikasena kuin minä Haley Millsin Pollyannana. Claire oli 2v vanhempi kuin Roth.
xxx/ellauri178.html on line 82: Matti Salon mielestä jutkusedät oli liian kosmopoliitteja eivätkä diganneet tarpeexi leffasta. Jokaisella on oma lehmä ojassa paizi minulla. Everybody's got something to hide except me and my monkey.
xxx/ellauri179.html on line 1044: Rakkaani, Brett äännähti. Frankly, I don´t give a damn, Rhett ärähti. Ääps, väärä raina. Täähän oli se Amerikan paras elokuva, Donald Trumpin lemppari. Hei mikä leffa tästä törystä on tehty?
xxx/ellauri186.html on line 257: Vuoroa odotellessa (numero 150, edellä numerot 143-149) juolahti mieleen tämän paasauxen viihdeozikko. Huomasin, etten tiennyt siitä enempää kuin tuon nimen: oliko se leffa vaiko romaani, vaiko ehkä molempia? Oli se, James Ramón Jonesin sotaromaani josta tehtin 1953 Pearl Harborista kertova sexihuuruinen elokuva. Directed by Fred Zinnemann, and written by Daniel Taradash, vetoa vaikka että jutkuja. Niin olivat, Zinnemann tervehtii meitä fItävalta-Unkarista, Taradash Kentuckysta. Taradash on tekaistu nimi, joko slaavilainen "talkative old woman" tai hepreasta "tooran laki". Kirjastaan James sanoi: "It will say just about everything I have ever had to say, or will ever have to say, on the human condition of war and what it means to us, as against what we claim it means to us." Tokko leffa sentään saa kaiken tuon sanottua, eihän siinä ehdi paljon puhua, kun pitää olla niitä huuruisia kuvia. Gore Vidal kertoo:
xxx/ellauri186.html on line 386: Lainasin heräteostoxena Phil Rothin Kafka-coverin miehestä (se ize tietysti) joka muuttuu valtavaxi tissixi. Vanha tuttumme leffafriikki Mika Salo lausuu syvämietteisesti Rothin tissistä:
xxx/ellauri193.html on line 567: Ranskis kasarileffassa junaonnettomuudesta selvinnyt osaton tyttö Helene pääsee vahingossa varakkaan viininviljelijäperheen pojan lesken vaihdokkaaxi ja kiintyy vähitellen koko perheeseen, varsinkin kilttiin anoppiin Lenaan ja pikkuveli Pierreen. Kun psykopaatti vauvan isä tulee vainoamaan perhettä, Helene puukottaa sen kuoliaaxi, Pierre kätkee ruumiin ja Lena ottaa syyn niskoilleen. Kaikki ovat onnellisia. Tää oli hyvä ohjelma, tästä mie pidän. Tää on mun moraalikäsitysten mukaista: hyvät on kilttejä toisilleen ja pitää yhtä, paskiaiset tapetaan muitta mutkitta. Kikka on vaan siinä että tietää lähimmäisensä. Paskiaisen määritelmä riippuu puolesta.
xxx/ellauri195.html on line 201: See also Xerxes I's whipping of the Hellespont. Sama Ahasverus bylsi Esteriä perseeseen, mistä juutalaiset ovat kiitollisia sille vielä tänäänkin. Jöns palautti mieleen että Monty Pythonin leffassa Holy Grail kun Arthur tuli uhoilemaan ranskalaisille sanoen: I am the king, I am king Arthur, ne vastasivat: What king? We did not vote for you. Sama kuin mun vastaus keskustan kansanedustajalle, jonka Kouvolan puolustajat oli kiskoneet kasarminmäelle kehittämään Kouvolaa eli puolustamaan mäelle osoittavaa yliopistokylttiä.
xxx/ellauri199.html on line 1100: Kaikki tollaset meemijutut on vittumaisia, apinat haistelee toistensa perseitä kuin jotkut rotukoirat. Mä en välitä mistään niistä vitun vertaa. Ranskalaisen ilmeisesti komedialeffan Värivikaa ja vitun makua ärsyttävin piirre oli miten kaikki riippuu puolet aikaa kiinni typerissä kotitoteemeissaan ja puolet aikaa lipsuttaa toistensa jalkoväliä. Mut niihänse just on termiittiapinoiden reviireillä, siitähän on ollut jo monasti puhetta. Siihenhän romantiikka perustuu. EAT! vs. FUCK! implies KILL!
xxx/ellauri201.html on line 320: Chimamanda Ngozillakin on kirjassa Adiche (Kotiinpalaajat) tosi tuttuja tv-trooppeja, mutta silti ne eivät vaikuta aivan yhtä ilkeästi klisheiltä. Mikä ero? Pidänkö vain toisista klisheistä mutten toisista? Johtuuko se kynäilijän tarkoitusperistä kun se kynäilee noita klisheitä? Jos troopin ei ole tarkoitus tuoda kuvaan kaikkia sen tavanomaisia assosiaatioita, vaan se tuntuu jotenkin ize koetulta, se ei ole ärsyttävä klishee. Jos se taas on kuin joku Nike tai Coke logo tai brändituotemainos tyyliin "I'm loving it!" niin se on vitun ärsyttävä. Esim kun Ifemelun tekee mieli tanssia Obinzen kanssa kotibileissä hitaita, mutta Obinze haluukin vaan juzkata vessanhajuisella pihalla, se voi olla teinipätkän trooppi muze ei tunnu klisheeltä. Kun Stigin pikku-Kalle muka höylää Erikaa kirjoituspöydällä, mieleen tulee vaan se Emmanuelle leffa ja heti tympäsöö: miten klisheistä!
xxx/ellauri218.html on line 308: Ismaelin pitäisi korostaa myönteisiä seikkoja. No ei ne korostuneet silloinkaan kun Abraham lähetti sen ja äidin mierolle. Ismaelista tuli ruiskumaalauxen legenda. Mä ihan nään millainen jenkkileffa tulis tästä kirjasta. Vitun vastenmielinen. Izeä kiinostaisi enemmän toi ohutkullisen skeletin maaliinruiskimisen agenda.
xxx/ellauri224.html on line 154: Kristiina Rikman on 1/365 Nilkin huromistista. Hiän on kääntänyt satoja suosittuja ulkomaisia teoksia suomen kielelle. Alun perin toimittajaksi suunnittelut Rikman päätti yliopistolla järjestetyn kurssin jälkeen suuntautua kääntäjäksi ja sillä tiellä hän on edelleen, ellei ole kuollut. Rikmanin repertuaari on laaja, ja vuosien mittaan hän on päässyt suomentamaan niin Astrid Lindgreniä kuin Philip Rothia, puhumattakaan pitkäaikaisesta käännöstyöstä John Irvingin teosten parissa. Ursula Le Guin tuli mainituxi Jane Austen leffassa. Tyly koirankesyttäjä pitikin yllätyxexeen sen teoxista.
xxx/ellauri225.html on line 38: Ursula Le Guin tuli mainituxi Jane Austen leffassa. Tyly koirankesyttäjä pitikin yllätyxexeen sen skifistä. Maistuisikohan se mullekin? Ei saa sanoa et on pahaa ennenkuin on maistanut! Apropos haarautuva halko, kz. alla.
xxx/ellauri227.html on line 154: Yxi menestyxeni ehdottomista avaimista on ollut yrittäjähenkisyys! Dekkarien suhteen hänellä ei ole pienintäkään pyrkimystä uudistumiseen. Never change a winning strategy. Periaate on sama kuin Cluedo-pelissä. Plagioin aika paljon true crime genrestä, esim Ann Rulelta. Ann rules! Rakastan kaikkia tositarinoihin perustuvia elokuvia. Siis ihan kaikkia! Tai no ihan kaikkia en ole vielä nähnyt, mutta kaikkia niitä jotka olen. Ihan parhautta ovat sarjamurhaajista kertovat elokuvat, niinkuin sekin uskomaton leffa Al Bundysta. Se oli kenkäkauppias, möi kahmaloittain Crocseja. Se ryhtyi sarjamurhaajaxi kun sen vaimo hukkasi sen sukkia pesukoneessa.
xxx/ellauri229.html on line 702: Kazotaanpa mitä Vaughan saa kehityxi aiheesta "Mitä on olla elävien kirjoissa". Koko lätinä piti kuunnella kun ei siinä ollut minkäänlaista librettoa. No ei kyllä siitä tullut hullua hurskaammaxi, perinteistä jenkki idealismituubaa taas. Eli että kylläpäs tää on mystistä, ei kukaan tiedä onko ideoita oikeasti olemassa vaiko onko ne vaan kuviteltuja. Eli että kun ei tästä kuitenkaan mitään ymmärrä, voi sentään väsätä näitä mystisiä leffoja ja tehdä niinkuin tuo sakkolihaa nuollut juutalainen tonttumies, eli kexiä vaan jotain viihdettä ajankuluxi, niinkuin paskat leffat esimerkikxi. Tarkovskin alter egon naamaa näytetään sen seizemissä rypyissä, mutta sen vaimolta ei näytetä kuin se yxi haarovälissä oleva.
xxx/ellauri230.html on line 597: Eilen näkemässämme amerikkalaisessa muka-luontoleffassa ällöttävän näköinen karvaperse perhosten nappaaja sekoili hyvin urbaanisti Kalliovuorilla laikuixi hakatussa suojelemattomassa pystymezässä joka oli täynnä hyvin viitoitettuja leveitä pururatoja. Aggressiiviset lentojätkät kaatoivat pystymezää motoilla. Filmi vielä antoi jonkun sikaniskan perustella monin sanoin mezänraiskuuta. Tyhmäxi tehty luonnonsuojelija oli muka ihan änkkänä. Koko pätkä oli läpimätä muutenkin monessakin suhteessa, joita en jaxa tässä hötäkässä selvitellä. Sillä nyt on vuorossa moto-ori Norinaga!
xxx/ellauri230.html on line 734: Tienzinin satamasta kuului kovaa älämölöä. Se kuuluu Kiinassa vain asiaan. Ei kuulu teille! Kyllä se vähän kuuluu. Kiinalainen poliisi ei ollut huomaavinankaan raatoja. Japanilainen kapteeni veti suunsa nauruun. Isäni on kuollut. Tulee mieleen bulgarialainen leffa jossa poliisit raahasivat ruumista viereisen poliisin tontille yösydännä.
xxx/ellauri233.html on line 73: Carterin kuoltua leikkauksen aikana (no tietysti, sehän on köyhä neekeri) Edward (rikas valkonaama) onnistuu pääsemään sovintoon oman tyttärensä kanssa ja tämä esittelee hänet tyttärentyttärelleen, jota hän ei koskaan tiennyt olevan. Tervehdittyään pientä tyttöä suutelemalla tämän poskea, Edward pohdiskelee sanan "suudelkaa maailman kauneinta tyttöä" pois bucket-listalta. Pian sen jälkeen Edward pitää muistopuheen Carterin hautajaisissa, joiden aikana hän selittää, että Carterin elämän viimeiset kolme kuukautta olivat Carterin ansiosta hänen parhaat kolme kuukauttaan. No sehän oli tietysti Carterin paras ansio, sen takia lakukeppi kannatti pitää leffassa vielä 3kk hengissä.
xxx/ellauri250.html on line 438: "The characters are mere digital figures for a cinematic algorithm." Että kehtaakin jenkki tämmöstä vielä sanoa, jenkkileffat ne vasta on koneella veisattuja täysin klisheisine hahmoineen, ota vaikka Netflixin menesstyssarja Wednesday. Ja tää on ehkä pahin pohjanoteeraus kaikista, mistä näkyy Amerikan oma täydellinen aateköyhyys: "Yet even the grand humanistic reverberations of ancient artifacts (ne kivipiirustuxet joite ei edes jään alta nähnyt) leave Kuosmanen’s directorial gaze uninspired, even uninterested."
xxx/ellauri250.html on line 476: Espanjalaisraukka ei ole ymmärtänyt pätkääkään, minkä takia sen pitää tyytyä länkyttämään tällästä feikkisofistikoitua leffaliturgiaa:
xxx/ellauri255.html on line 514: Anneli Sauli asui muka Reba viidessä. Saulin varoituskolmio on pieni ja teräväkulmainen, karkeekarvainen. Jomppa jaxaa vetää siihen 3 temppua. Tai niin se väittää ainakin. Jussi razastaa jälleen. Aikuiselämässä ovat sukupuoliasiat kyllä hyvin tärkeitä, kuten taisi näkemämme chicklit leffan newyorkilaisen jutkuprodigyn juutalainen kallonkutistaja vahvistaa. Eivät juutalaiset suotta nyrhi nupeistaan liikkuvia osia hidastamasta vauhtia.
xxx/ellauri287.html on line 65: Löysin Antikvariaatti Sofian ulkolaatikosta 1 egellä H.V. Mortonin matkakertomuxen Paavalin jäljillä, suom. Aune Krohn, v. 1938. H.V. Mortonin Pyhän Paavalin rappusissa jäljittelee häikäisevästi apostolin kuuluisaa uskon matkaa Israelin, Kreikan ja Italian halki käyttämällä itse Raamattua oppaana. Morton, joka kuuntelee hyviä tarinoita ja tarkkailee yksityiskohtia, luo pakkolukuisen kertomuksen, joka tyydyttää uteliaimman matkailijan sekä tietoisemman ja intohimoisimman Raamatun lukijan. Jokainen leipä jonka otat jokainen leffa jonka duunaat jokainen rappu jonka väsäät mä tuun kellottaan suaaa.
xxx/ellauri292.html on line 164: Pienkone putoaa keskelle Kanadan erämaata, ja ainoa eloonjäänyt, kylmä kala mexicaano epäuskottava "lakinainen" Liv kamppailee elämästä ja kuolemasta sekä luonnonvoimia että sisäisiä riivaajiaan vastaan (äiti, isä, poikaystävä, masuasukki). Karhu syö kuntopatukan ja paskantaa käärepapereille. Juuri sama huippuhauska vinjetti on nähty jossain muussakin jenkkiluontoretkileffassa. Mixi karhut mölisevät suotta näissä episodeissa? Mixi karhu pakenee kun porsliinipillu huutaa sille FUCK OFF vedestä? Mixi karhukin syö mieluummin einespatukkaa kuin huumediilerin raatoa? Siinähän olisi tytöllekin muonaa viikkokausixi. Vittuako se keittää vuoristovesiä? Pesee mezämarjoja? Ei tunne mustikkaa? Eikö se ole koskaan nähnyt patalappua? Helvetti mikä ääliö. Eipä paljon empatiaa luontokappaleille... Tyypillistä jenkkiseppoilua. Pelkkiä ikäviä luonnosta vieraantuneita tyyppejä ja tylyjä kilpailusentimenttejä, joko taas, no takuulla.
xxx/ellauri293.html on line 623: Sairaan hoikka Monica oli valmis heivaamaan jumalattoman lammas miehen pihalle ennen kuin lehmä mummin tai sydänvikaisen pikkuapinan. Selkeästi miesten leffa, esim isosiskolla ei ollut mitään sisäistä elämää. Vaimolla sentään oli hihhulismi, se palvoi vielä hurahtaneempaa Korean sodan veteraani Paavalia, joka ronttasi sunnuntaisin Riston ristiä ja toimi oto manaajana korealaisen kotona. Lopuxi koreaani otti lusikan koreasti käteen ja luotti paikalliseen kaivonkazojaan. Luotathan? Minami on sarjakukkaisiin kuuluva liejupahaputki tai jotain sen tapaista. Se on yhtä vieraslaji Arkansasissa kuin korealaiset kananpojan perseiden luokittelijat. Koiraskanat palvelevat yhteisöä nousemalla Abelin tavoin uhrisavuna taivaalle. Opetus enemmistön kansanosalle: älä hätyytä käärmettä piiloon, se on vaarallisempi siellä kuin näkösällä.
xxx/ellauri298.html on line 131: Tämä uni tuli selvästi eilisillan kehnosta hollantilaisesta trillerileffasta vlta 2016, jossa oli haukotuttavasti vielä kerran juutalaisia ja nazeja. Hölmö juutalaispoika halusi U.S. mariinixi Afganistaniin tai Irakiin muka "puolustamaan" jotakin, kai USAn elintärkeitä etuja. Huorahtava tytär, tyypillinen omistava juutalaisäiti sankarina ja sen väpelö pikkumies. Ikävä pikku patriarkka isoisä oli ollut poikasena Auschwizissa. Näytelmän konnana oli perheen pidättäneen naziupseerin nyrjähtänyt pojanpoika. Se oli pahoittanut mielensä kun juutalaiset kohtelivat tylysti sen katuvaista isää. Koko hommassa ei ollut järjen hiventä, pelkkiä sadistis-eroottisia klisheitä. Kesken se oli jätettävä. Homma oli selkeästi tähdätty amerikkalaisille kuluttajille, vaikka hollantia puhuttiin. Esim konna kirjoitti seinille anglosaxixi että oink oink, se oli olevinaan antisemiittinen herja siitä että juutalaiset ei tahdo syödä sikoja. Kaikkei traumaattisin kokemus äidille oli että nuori nazi ei huolinutkaan sitä raiskata. Väpelö oma mies ei ole sama asia, vaikka onkin ilmeisesti hyvä tienaaja.
xxx/ellauri307.html on line 706:
xxx/ellauri320.html on line 150: Barbie ja Ken eivät harrasta sexiä, koska niillä ei ole vehkeitä. Barbie leffa loppuu siihen eze menee gynekologille konstruoimaan vaginaa. Don't leave home without it.
xxx/ellauri329.html on line 178: Eilinen ranskalainen 50-luvun leffa Bretagnen ryöstökalastajista koski iänikuista tematiikkaa meemikäs typykkä ja geenikäs koirasmies. Geenikkään siittiössä oli riskialttiimpia geenejä kuin silkotukkaisen väpelön. Sitä meemikäs tipu tykkäs enemmän Tintin Alan kapteenin näköinen appiukkokin piti siitä: Sullon mun luonto. Mitäs läxit. Opetus: Ketkuilu kannattaa jos on onni myötä eikä jää kiinni. Yrittänyttä ei laiteta, vaan se pääsee panemaan.
xxx/ellauri329.html on line 252: "Halusin kertoa tarinan kolmesta sukupolvesta yhä yhtenäisestä venäläis-juutalaisperheestä, joka alkaa muuttua teini-ikäisen näkökulmasta, joka ottaa kaiken", sanoi Bezmozgis, jonka ensimmäinen indie-leffa "Victoria Day" oli ehdolla "The Genie" (Kanadan Oscar-palkinnot) "Best adapted käsikirjoitus". "Halusin myös pitää elokuvan mahdollisimman uskollisena alkuperäiselle."
xxx/ellauri376.html on line 76: Truffautin leffa Jules ja Jim oli Markesta ollut haukotuttava. Niin mustakin, en tykännyt. Hölmön työmieskirjailijan mielestä se oli suurta taidetta. Ranskalais-saxalainen homopari ja päättämätön jakorasia joka loppuviimexi ajaa auton alas sillalta. Saku jää suremaan ranu rakastavaisia.
xxx/ellauri385.html on line 486: Tänään helluntain aattona herättiin maailmanlopun tunnelmiin kuin Pikin mielileffassa Melankolia. Seija oli ruosteinen kasa joka halusi vain kuolemaa. En voi antaa lääke-eutanasiaa mutta kirves olisi. Peltikatolla juoxi jotain jyrsijöitä. Sekin vielä. Olin nähnyt pahaa unta Kirsistä ja kädet oli huitoneet kuin kumilangat. Korkea aika kääntää vuoteet L-asentoon tai muuttaa talon vastakkaisiin päihin nukkumaan.
217