ellauri003.html on line 221: Hänelle lausuin tosin leikilläni

ellauri003.html on line 232: ja lieventävän sanan tuomarille lausui:

ellauri012.html on line 265: Mutta sano mistä johtuu ettet välitä musta enää kun mä oon luostarissa? Tiedät että mikään muu ei saanut mua siihen kuin sun sun häpeä, enkä mä suostunut siihen vaan sinä. Sano miksi olet noin kylmä, tai anna mun edes kertoa mun oma näkemys. Eikös vaan ollutkin pelkkä nautinnonhalu joka sai sut kihloihin mun kanssa? Ei kai mun hellyys, joka ei jättänyt mitään toivomisen varaa, sammuttanut sun intoa? Heloise raiska! sä miellytit silloin kun yritit välttää sitä; ansaitsit suitsutusta kun pysyit loitolla kädestä joka jakoi sitä; mut heti kun sydän pehmeni ja antoi perään, kun omistauduit ja uhrauduit, sut hylätään ja unohdetaan! Tiedän ikävästä kokemuksesta, että on luonnollista vältellä niitä joille ollaan liikaa velkaa, ja että ylenmääräinen anteliaisuus aiheuttaa välinpitämättömyyttä eikä kiitollisuutta. Mun sydän antautui liian pian ansaitakseen valloittajan kunnioituksen; otit sen vaivatta ja heität sen yhtä helposti sivuun. Mutta vaikka olet epäkiitollinen, en mä ole tässä hyvällä mukana, ja vaikka mun ei pitäisi elätellä toiveita, silti haluisin salaa sun vielä rakastavan mua. Kun lausuin surullisen nunnalupauksen, mulla oli mukana sun viimeiset kirjeet, jossa sanoit vielä olevasi kokonaan mun, etkä koskaan eläisi muuten kuin rakastaen mua. Sulle mä tarjouduin siis; sulla oli mun sydän ja mulla sun; älä vaadi mitään takaisin. Sun pitää sietää mun tunne jonakin sellaisena joka kuuluu sulle, ja josta sä et voi koskaan luopua.
ellauri017.html on line 1038: Talmudissa kerrotaan, että rabbi Simeon ben Azzai löysi Jerusalemista kertomuksen, jossa kirjoitettiin, että kuningas Manasse tappoi Jesajan. Kuningas Manasse sanoi Jesajalle: "Häntäsi Mooses sanoi: 'Ei kukaan saa nähdä Jumalaa ja jää eloon'; mutta sinä olet sanonut: 'Minä näin Herran istuvan hänen valtaistuimellaan'; ja totesi edelleen muita ristiriitoja – kuten 5. Mooseksen kirjan ja Jesajan kirjan 40 välillä; Mooseksen kirjan 33 ja 2 Kings välillä Jesaja ajatteli: "Tiedän, että hän ei hyväksy selityksiäni; miksi minun pitäisi lisätä hänen syyllisyyttään?" Sitten hän lausui tetragrammin, setripuu avautui ja Jesaja katosi sen sisään. Kuningas Manasse käski sahata setri, ja kun saha saavutti hänen suunsa, Jesaja kuoli; näin häntä rangaistiin siitä, että hän sanoi: "Minä asun kanan pepussa, jolla on saastaiset huulet".
ellauri036.html on line 93: "Ainoa hyvä mikä elämässäni on ollut, jos siinä voi sanoa olleen jotain hyvää, on se, että kaikki valheelliset ilot kylvivät niin paljon tuskaa ja katkeruutta mieleeni, etten voinut enempää kestää." Nämä yksinkertaiset sanat lausui nuoruudestaan pyhä Augustinus, miehekkäin mies, joka on elänyt maan päällä. Harvat olisivat voineet lausua näitä sanoja niin suoraan kuin hän, vaikka ne ovat kaikkien sydämissä; ainakin soivat ne ylinnä minunkin mielessäni.
ellauri055.html on line 1378: Herttua heräsi ja suoritettuaan tavalliset heräävän ihmisen eleet jäi läheisesti hymyillen kazelemaan Eelistä. Sitten hän raukeasti lausui:

ellauri066.html on line 55: Kivennavalla daamit Keke ja Kati majoitettiin pihalle. Aamiaisen toi Paavolainen pukeutuneena hiljaisexi palvelijaxi vain pyyheliina suojanaan. Vinttikamariin oli rakennettu vanhoista verhoista itämainen teltta, jonka kahdenpuolen oli salin palmuista katkaistut lehdet. Lasse oli pyylevä bagdadilainen kauppias. Jylhän Ykälle pantiin musta vanne ja uumille värikäs pöytäliina. Pienet viixet ylähuulessa se näytti toreadorilta. Paavolainen oli pieni fauni puna-vihreissä sukkahousuissa pienet sarventyngät päässä. Ilmari Pimiä oli eunukki. Hänellä oli sen sijaan käyrä miekka, keihäs ja kilpi. Spriilamppuja ja suizukepilviä, seinäverhoissa osanottajien runoja, jotka he ize lausuivat. Jylhä esitti toreadoria. Paavolainen pani huimia hyppyjä ja säesti huilulla. Papittaren tanssin aikan paloi vaan yxi kynttilä, loppupeleissä sammutettiin sekin. Lopuxi kääriydyttiin vällyihin ja lähdettiin rekiretkelle. Paavolainen olisi halunnut olla miespääosassa, mutta Kati kannusti Ykää. Oli ilmeistä että nuoret runottaret eivät ollet immuuneja Jylhän munalle. Kekekin aivan sähköistyi Ykän silmistä, ne olivat kuin hindun silmät.
ellauri071.html on line 585: Toi 'ekan Eevan' hahmo liittyi Lilithiin vasta keskiajalla. Se voi tulla Sumerien naarasvampyyreistä joiden nimi oli osuvasti 'Lillu' tai sitten baabelin sukkubeista nimeltä 'Lilli'. (Hehe, sehän on pikku-Matin Jillin lempinimiä. Se tarkoitti myös pissaa Pylkkästen lastenkielessä. Taisi tulla kiinankielestä.) Joku Ben Siira (c. 800s to 900s) yhdisti Lilithin sit tohon Eeva ykköseen. Ben Siiran aapiskirjassa Lilith oli Aatamin eka vaimo, mut ne riiteli yhtenään. Niil oli eri kanta sexiin: Aatami halus olla aina päälläpäin mut niin halus Lilithkin. Kun asiasta ei tullut sopua, Lilith päätti lentää tiehensä. Se lausui jumalan nimen turhaan (Jehovah! Jehovah! Jehovah! kuten kivitettävä mies Life of Brianissa) ja lensi ilmaan. Aatami jäi yxixensä yskiskelemään. Jumala lähetti 3 enkeliä hakemaan Lilithin takasin. Mut ei ne pydenneet. Sit tehtiin kompromissi: Lilith sai jäädä, ja se lupas jättää rauhaan vastasyntyneet joilla on noiden kolmen epäonnistuneen enkelin nimet kaulassa. Lilithille annettin lupa sairastuttaa poikavauvoja 8 päivän vanhoixi ja tyttövauvoja, no, sori vaan, 12 päivän ikään.
ellauri093.html on line 756: Aika riensi. Lähtömme läheni. Jo aamuhartaudessa meitä oli muistettu monin tavoin, jokainen läsnäolija oli ananut evääxi raamatunlauseen, jonka saimme mukaamme eväspaperille merkittynä. Lounaan jälkeen talon väki lauloi noin neliäänisesti yhtä laulua. Sigrid Tarkkanen laahasi mukana. Kuinka kiitolliset olimmekaan! Dolmenit ripustivat kapyysiin raamatunlausetauluja ja Kunilat kiinnittivät jättiläisneilikoita skunkin rintaan. Jokainen lausui jonkin jumalan sanan hyvästixi. Syvimmin painui mieleen past. Dolmenin jäähyväissana joka saxasta vapaasti käännettynä menee "Sinä ympäröit minut joka puolelta". Tiesin heti mitä sillä oli mielessä. Edestä, takaa, sivulta ja ylhäältä. An, auf, hinter, in, usw. Äkkäättekö? No jos ette antaa olla, ei väliä.
ellauri105.html on line 243: astui askeleen keskilattialle ja lausui valoisasti katonrajaan silmäillen
ellauri112.html on line 143: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri112.html on line 153: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri143.html on line 1377: Tässä luvussa nuoleskellaan keskustalaisia. Sellasia kuin Haju Pisilä tai se porsasmainen Mikko Kärnä, jonka miälestä kaupungin pitäis syöttää porukoille sen näköisiä sikoja. Tai se vitun Seppä, joka haluaa tappaa susia "kannanhoitomielessä". Vitun kusilaareja. Koivisto oli oman elämänsä seppo, lausui sen kuoltua Haju Pisilä. Sepot, Juhat, Jarmot ja Ismot sun muut agranoomit ja mezänraiskaajat painukoot huut helkkariin.
ellauri147.html on line 544: Unessa joku amerikkalainen lausui kreikan lammassanaan ois mukaan digamman: oFis. Ne lausuvat myös zetan sd:nä, kuten sanassa nizos 'pesä', ni-sdos. Istu alas, pane perä pesään. ὄϊς (óïs) from Proto-Hellenic *ówis, from Proto-Indo-European *h₂ówis. Cognate with Sanskrit अवि (ávi), Latin ovis, and Old English ēowu (English ewe).
ellauri163.html on line 195: Benjamin on saalistava susi, aamuisin hänellä on aina syötävää, ja iltaisin hän jakaa saalista. Nämä ovat Israelin heimot ja niiden kantaisät, kaikkiaan kaksitoista, ja näin puhui heille heidän isänsä Jaakob, kun hän siunasi heidät. Kullekin heistä hän lausui siunauksen. Tää on just kuin Alexis kiven pilkkaviisussa, joka varmaan on tästä ottanutkin mallia. Lauri poika mezäs häärii.
ellauri183.html on line 561: Orjatar astui sisään ja lausui pari rohkaisevaa sanaa, Mieli reippaaksi, ja kävi sitten polvilleen Marian levällään olevien jalkojen väliin, sillä niin on naisten levitettävä jalkansa sekä sisäänmenoa että ulostuloa varten, enää se ei edes muistanut, monenko lapsen oli nähnyt syntyvän, eikä tämän vaimoparan kärsimys ollut mitenkään kummempaa kuin muidenkaan, näin oli Herra Jumala määrännyt kun Eeva oli hairahtunut tottelemattomuuteen, Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi, eikä Jumala katso vielä tänäkään päivänä saaneensa riittävää hyvitystä, vaikka on kulunut monta vuosituhatta ja kärsimystä on kertynyt loputtomiin, vaan tuskat saavat vain jatkua. No niin on muilla eläimilläkin (vaikkei ehkä tee yhtä kipeetä nelijalkaisista kuin hännättömistä, tiedä häntä). Ei tää ole mitään henkilökohtaista.
ellauri204.html on line 94: Seuraavana päivänä, kun tyttö kuninkaan ja kaiken hovi-väen seurassa istui pöydän ääressä, syöden kulta-taltrikiltaan, silloimpa joku tuli, "plitsis, platsis," portahia kömpien, ja ylös ehdittyään koputti se ovelle ja huusi: "kuninkaan-tytär nuorin, laske minut sisälle." Tämä juoksi katsomaan, ketä siellä, mutta kun hän oven aukaisi, istuipa tuossa sammakko. Silloin hän äkkiä oven sulki, meni taas istumaan pöydän äärehen ja oli aivan tuskissaan. Kuningas pian huomasi, mitenkä hänen tyttärensä sydäntä kovin tykytti, ja lausui: "lapsukaiseni, mitä pelkäät, onko oven takana ehkä joku jättiläinen, joka tahtoo sinut viedä mukahansa?" - "Eipä niinkään," tyttö vastasi, "ei siellä jättiläistä ole, vaan ompa sammakko ilkeä." - "Mitä sammakko sinusta tahtoo?" - "Voi rakas isäni, eilen, kun metsässä istuin kaivon vieressä leikittellen, putosi kulta-palloni vetehen. Koska tätä kovasti itkin, kävi sammakko palloa minulle noutamassa, ja lupasimpa sille, että se kumppanikseni pääsisi, koska se tuota kaikin mokomin vaati, mutta en hiukkaakaan aavistanut, että se saattaisi päästä pois vedestä. Nyt on se tuolla ulkona ja pyrkii tänne sisälle luokseni." Samassa ovea toistamiseen kolkutettiin ja ääni huusi:
ellauri204.html on line 171: Ja Mooses lausui nuorelle palvelijalleen: »En pysähdy ennen kuin saavutan kahden meren yhtymiskohdan, vaikka saisin kulkea vuosikausia.»
ellauri204.html on line 175: Kun he sitten olivat päässeet siitä ohi, Mooses lausui palvelijalleen: »Ota esille aamiaisemme; totisesti, me olemme rasittuneet matkallamme.»
ellauri204.html on line 189: Mooses lausui: »Tulet kyllä huomaamaan, että minä, jos Jumala niin sallii, pysyn kärsivällisenä enkä ole sinulle tottelematon missään asiassa.»
ellauri204.html on line 205: Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnes saapuivat erään kaupungin asukkaitten luokse ja pyysivät heiltä ruokaa, mutta nämä kieltäytyivät ottamasta heitä vieraakseen. Silloin he tapasivat kaupungissa muurin, joka oli sortumaisillaan, ja he korjasivat sen tukevaksi. Mooses lausui: »Jos olisit tahtonut, olisit saanut siitä työpalkan.»
ellauri204.html on line 225: Me lausuimme: »Oi Kaksisarvinen. Sinä voit tuottaa heille kärsimyksiä tai saatat löytää jotakin hyvää heistä.» Hän vastasi: »Sitä me kuritamme, joka on väärämielinen, ja sitten lähetämme hänet takaisin Herransa luokse, niin että Hän voi rangaista häntä ankaralla kärsimyksellä.
ellauri240.html on line 550: Preussin kuuluisa kassleri Otto von Bismarck lausui vuonna 1862 edustajainhuoneen kanssa kiistellessään kuuluisat sanat: ”Ajan suuria kysymyksiä ei ratkaista puheilla ja enemmistöpäätöksillä, vaan raudalla ja verellä”, Eisen und Blut.
ellauri294.html on line 658: "Ei ole ketään Margaretin kaltaista." Paizi kenties Synnöve Castrén pienenä. Nämä sanat lausuivat ensimmäisenä Margaret Meadin vanhemmat Edward ja Emily Mead. Vaikka Meadin taloudessa oli viisi lasta, perheen esikoisessa ei epäilemättä ollut jotain erityistä. Lähtevä, eloisa ja itsepäinen nuori Margaret Mead näki elämän seikkailuna ja oli päättänyt kokea kaiken. Ehkä suurin lahja, jonka Meads antoi tyttärelleen, oli kyky iloita maailmasta ja ympärillään olevista ihmisistä. Lapsuudestaan Mead huomautti myöhemmin: "Opin tarkkailemaan ympäröivää maailmaa ja panemaan merkille, mitä näin."
ellauri299.html on line 504: Dylanin vuonna 1966 syntyneelle vanhimmalle pojalleen Jesselle kehtolauluksi kirjoitettu laulu kertoo isän toiveista, että hänen lapsensa pysyy vahvana ja onnellisena. Se alkaa riveillä "Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua aina / toteutukoot kaikki toiveesi", joka toistaa papin siunauksen Lukujen kirjasta (Neljäs Mooseksen kirja 6:24-26), jonka rivit alkavat: "Siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua / Toteuttakoon pienimmätkin toiveesi. Herra valistakoon kasvonsa sinulle, kallistakoon korvansa." Koska Dylan ei halunnut kuulostaa "liian sentimentaalilta", hän lisäsi kappaleesta kaksi versiota Planet Waves -albumille, yhden kehtolaulun ja toisen rock -suuntautuneen. Howard Cosell lausui kappaleen ikimuistoisesti amerikkalaisessa televisiossa, kun Muhammad Ali voitti raskaansarjan kruunun kolmannen kerran. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
ellauri330.html on line 541: Tuoppi olutta ja kakſi korttelia wiinaa lipparikſi on kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuum ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa lasketteliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat. Mutta läkſinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua täymään. Lauluni remahti, akkunat ſäpäleiksi sälähti, ja ſiitäpä liikkeille Tampereen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina lystipoika, minä wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa ſoraa ja ſantaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin wiifi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: anna sen pojan olla alallansa! hän ei ole mitään rakkari eikä mikään pikiprakkari. Mutta kolmas kysyi: mikä sitä poikaa waiwaa? ja neljäs sanoi: häntä pitäis auttaa ajallansa. No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta wiides tuuppasi wihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: mene Helsinkiin! Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun wellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: mene nyt tiehes, finä wasaran-poika! Läksin taasen tietä käymään, minä weitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeeseen, astuin ylös Kuninkalan ſaarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!
ellauri341.html on line 302: 6. huhtikuuta 2023: Minusta tuntui, että Hän lausuisi sanoja ilman ääntä.
ellauri350.html on line 269: Hänestä tuli runoilija ja kirjailija nuoren aikuisiän satunnaisten töiden jälkeen. Näihin kuuluivat paistokokki, seksityöntekijä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sex_worker), yökerhoesiintyjä, Porgy ja Bess -näyttelijä, Southern Christian Leadership Conference -koordinaattori ja kirjeenvaihtaja Egyptissä ja Ghanassa Afrikan demoralisoinnin aikana. Angelou oli myös näyttelijä, kirjailija, ohjaaja ja näytelmien, elokuvien ja julkisten televisio-ohjelmien tuottaja. Vuonna 1982 hänet nimitettiin ensimmäiseksi Reynoldsin Amerikan tutkimuksen professoriksi Woke Forest -yliopistossa Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa. Angelou oli aktiivinen kansalaisvääryysliikkeessä ja työskenteli Martin Luther King Jr.:n ja Malcolm X:n kanssa. 1990-luvulta alkaen hän esiintyi noin 80 kertaa vuodessa luentopiirissä, mitä hän jatkoi 80-vuotiaaksi asti. Vuonna 1993 Angelou lausui runonsa "On the Pulse of Morning (1993) Bill Clintonin ensimmäisissä vihkiäisissä mikä teki hänestä ensimmäisen runoilijan, joka lausui avajaispuheen sitten Robert Frostin John F. Kennedyn avajaisissa vuonna 1961. Angelou kertoi ystävälleen Oprah Winfreylle, että puhelu, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan ja lausumaan runo, tuli televisiotuottaja Harry Thomasonilta, joka järjesti arpajaiset pian Clintonin valinnan jälkeen.
ellauri350.html on line 306: ²Toinen musta nainen, Elizabeth Alexander, lausui runonsa " Ylistyslaulu päivälle " presidentti Barack Obaman virkaanastujaisissa vuonna 2009.
ellauri369.html on line 254: Saatanalliset jakeet eli saatanalliset säkeet ovat muistivirhe, jonka Muhammed teki lausuessaan Koraanin Tähden suuraa (Suura 53 Al-Najm). Hän lausui, että Jumala kuulee mekkalaisten kolmelle jumalattarelle al-Lat, al-Uzza ja Manat suunnatut esirukoukset. Myöhemmin Muhammad sai asiasta enkeli Gabrielin moitteet ja tapahtuneen virheen todettiin yximielisesti olleen Saatanan työtä. Saatanalliset jakeet tunnetaan Ibn Sa´din (784–845) ja al-Tabarin (838–923) välittäminä. Orientalisti William Muir antoi 1800-luvulla niille nimen "saatanalliset säkeet".
ellauri369.html on line 258: Tarinan saatanallisista säkeistä kertoo Ibn Ishaq 700-luvulla tekemässään Muhammedin elämäkerrassa. Ibn Ishaq kertoo, että Muhammed kannattajineen oli joutunut Mekassa ankaran painostuksen kohteeksi, koska hän ei vain tyytynyt julistamaan omaa oppiaan vaan myös pilkkasi Mekan jumalia. Muhammed sai tällöin ilmestyksenä Tähden suuran. Hän lausui ääneen (puistattavat saatanalliset jakeet alleviivattu):
xxx/ellauri057.html on line 227: Hilja piti opiskelusta, opettajista ja koulutovereistaan ja menestyi tyttökoulussa hyvin. Kuulostaa ihan Laura Kolbelta teoxessa Suomen yläluokasta, johon se haluisi kovin kuulua. Muttei kuulu kovasta yrityxestä huolimatta. Tyttökoulun jälkeen hän siirtyi jatko-opistoon, jossa hän harrasti monenlaisia asioita. Hilja oli lahjakas: hän lauloi, kirjoitti, maalasi ja lausui hyvin. Jatko-opistossa hän luki myös ranskaa ja suoritti opettajan tutkinnon vuonna 1902. Kaksi vuotta jatko-opistossa opiskeltuaan Hilja alkoi valmistautua ylioppilaskirjoituksiin Suomalaisen yhteiskoulun yksityisoppilaana, koska jatko-opistossa ylioppilastutkintoa ei voinut suorittaa. Hän kirjoitti vuonna 1901 ylioppilaaksi ja sai tutkinnon arvosanaksi muutamaa pistettä vajaan kiitettävän. Hilja oli aina muutamaa pistettä vajaa. Viimeisenä kouluvuotenaan Hilja pohti elämänuraansa ja tulevaisuuttaan. Valinta oli vaikea, sillä Hiljaa kiinnostivat monet taiteenalat. Jatko-opistossa Hilja oli innostunut teatterista, ja hän suunnitteli vakavasti näyttelijättären uraa. Syksyllä 1902 Hilja kirjoittautui yliopistoon historiallis-filologiseen osastoon, mutta ei koskaan valmistunut. (Täh? Minnekäs see lääkärinura unohtui?)
xxx/ellauri138.html on line 200: Ja täällä ollaan sotapolulla Pilin homosuojattien takia. Amerikassa on tärkeää vain peppufauni tai Monica Lewinsky! Clintonin ja Philin sopimaton käytös on häirinnyt ihmisten luksuselämää! Se on pahuus jota heidän on siedettävä vuonna 1998. Se on vuonna 1998 heidän kidutuksensa, heidän piinansa ja heidän henkinen kuolemansa. Heidän suurimman moraalisen epätoivonsa aihe, panopoika ottamassa multa suihin ja minä nussimassa perseeseen jotain faunia. Minä en ole turmeltunut vain siksi että lausuin kerran sanat "nekru" "jutku" "kommunisti" tai "maxapihvi" valkoisten opiskelijoiden kuullen. Minä en ole turmeltunut vain siksi... Kaikki tuo vyöryi Colemanin mieleen vajaassa viidessä minuutissa kun hän istui penkillä katselemassa kaunista rakennusta jossa hän oli joskus vaikuttanut lähes normaalilta.
xxx/ellauri173.html on line 765: Tämän raskaan lyijykerroksen alla epätoivoinen lausui tämän ainoan sanan: "Ei pysty! Liian hapokasta!..." (Dante, helvetti).
xxx/ellauri175.html on line 796: "Vaikka on älyllisesti sopivaa, etten koskaan näe rouva Andersonia, Sowana näyttää minusta ansaitsevan olla ystävä - ja jos hän kaikessa tässä ympäröivässä taikuudessa kuulee minut - saapukoon tämä toive, missä hän onkaan. !... Mutta viimeinen kysymys: olivatko ne sanat, jotka Hadaly lausui juuri nyt puistossanne, sanoi ja "kielsi" neiti Alicia Clary?
xxx/ellauri175.html on line 798: "Varmasti", vastasi Edison, "koska sinun on täytynyt tunnistaa tämän elävän olennon äänen ja liikkeet: hän lausui ne niin ihmeellisesti (lisäksi ymmärtämättä niistä mitään), paitsi Sowanan kärsivällisen ja voimakkaan ehostuksen alaisena.
xxx/ellauri175.html on line 810: Ainoastaan ​​tämän vaikutuksen ylivoiman alainen näyttelijä lausui kärsivällisesti tällä lavalla, näkymättömien linssieni ympäröimänä, kokonaisten päivien ajan jokaisen Hadalyn hallussa olevan kohtauksen lauseen, joka persoonallistaa hänet. Ja tämä alas haluttuihin intonaatioihin, liikkeisiin ja katseisiin, joita Sowana kutsui, inspiroi tässä kauniissa viattomassa. Hadalyn uskolliset kultaiset keuhkot tallensivat inspiraation sormen alla vain täydellisen laulun vivahteen, joka lopulta lausuttiin kahdenkymmenen muun joukossa, joskus. ― Minä, mikrometri kädessä ja vahvin suurennuslasini silmäluomen alla, viittasin, vain heidän hetkellistä valokuvaansa vastaavassa määrin, Andréiden moottorisylinterin jäykkyyteen, ainoaan täydelliseen liikesarjaan, joka yhdistyi katseet ja Alician säteilevät tai vakavat ilmeet. Niiden yhdentoista päivän aikana, jotka tämä työ vaati, haamujen fyysiset jäännökset saatiin valmiiksi – lopuksi rintakehä vähennettynä – tarkkojen ohjeideni mukaan. ― Haluatko nähdä ne muutamat tusinaa erityistä fotokromaattista tulostetta, joihin pisteet on ommeltu (millimetrin tuhannesosien tarkkuudella), joissa metallijauheen rakeita on levinnyt ihonväriin, jotta ne magnetisoivat tarkasti viisi tai kuusi Alicia Claryn perushymyä? Minulla on ne täällä, näissä laatikoissa. Näiden kasvopelien ilmaisua vivahdellaan aivan itsestään sanojen arvolla – aivan kuten vain viisi sarjaa kulmakarvoja muokkaa tämän niin mielenkiintoisen nuoren naisen tavallista ulkonäköä.
xxx/ellauri177.html on line 148: Outo himo vaivaa kotkaa: hän yhtäkkiä uskoi katseensa kiinnittäen katseensa kuun valaisemiin laseihin näkevänsä kirkon syttyvän sisältä uunin räjähdysmäisesti, juhlan helvetin loistolla, minne kääntyi toukokuu , kasvit, eläimet, Artaudien tyttäret, jotka raivoissaan ottivat hellapuita paljaiden reisiensä väliin. Sitten hän kumartui alaspäin ja näki Desireen pihan, täysin mustan, höyryävän. Hän ei pystynyt erottamaan selvästi kanien mökkejä, kanojen ahvenia ja ankkojen mökkejä. Se oli yksi massa, joka käpertyi hajuun ja nukkui samalla ruttohengityksellä. Tallin oven alta levisi hapan vuohen tuoksu; kun pikku possu selälleen makaamassa puhalsi raskaasti lähellä tyhjää kulhoa. Suuri kullanruskea kukko Alexandre lausui kuparisesta kurkusta huudon, joka heräsi kaukaa yksi kerrallaan kaikkien kylän kukkojen intohimoiseen huutoon.
xxx/ellauri177.html on line 465: Isä Mouret, hänen äänensä syvästi muuttuneena, lausui vain epäselvää nurinaa. Hän oli laskenut silmäluomet kokonaan alas, kasvonsa täysin valkoiset, puhuen niin tuskallisin tuntein, että pitkä onnekas itse itki ymmärtämättä.
xxx/ellauri177.html on line 641: Pappi lausui yhtäkkiä tylsän valituksen. Hän nousi seisomaan ikään kuin näkymättömän pureman alla; sitten hän kaatui uudelleen. Kiusaus oli juuri purrut häntä. Mihin likaan hänen muistonsa olivat vaeltaneet? Eikö hän tiennyt, että Saatanalla on kaikki temput, että hän jopa käyttää hyväkseen tuntikausia sisäistä tutkimusta luistaakseen käärmeensä pään sielulle? Ei, ei, ei tekosyitä! Sairaus ei sallinut syntiä. Hänen tehtävänsä oli varjella itseään, löytää Jumala uudelleen kuumeesta poistuessaan. Päinvastoin, hän oli nauttinut kyykystään hänen lihassaan.
xxx/ellauri227.html on line 62: Eräs Oivan suurimmista kiinnostuksen kohteista oli arabiaksi kirjoittaneen Ibn Quzmanin runous, joka sisälsi espanjankielisiä sanoja. Oiva sai valmiiksi kriittisen editionsa espanjankielisistä sanoista Ibn Quzmanin runoissa vuonna 1941, jolloin oli jo sairastunut vakavasti. Samana vuonna Oiva menehtyi, ja hänen muistosanansa lausui Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa professori Arthur Långfors. Kumpikohan niistä on nyt maineikkaampi. Vaiko tämä Tallgren ehkä:
xxx/ellauri234.html on line 58: Metsän peitossa kylä oli Hiipi ulos kuulostellen Näin kuningas hän lausui
xxx/ellauri239.html on line 114: Konfutse lausui vuosisatoja ennen Kristusta tuon kultaisen säännön: ”mitä toiset eivät tahdo, että heille tekisitte, sitä älkää te heille tehkö”; ja viisaita ovat epäilemättä seuraavatkin neuvot: ”Jos hallitsija hallitsee ilman laillista pohjaa, ei hänen sanojaan mielellään totella. Jos ei hänen sanojaan mielellään totella, ei valtion asioita säännöllisesti toimiteta. Jos ei valtion asioita säännöllisesti toimiteta, ei juhlamenoilla eikä soitolla voi olla vaikutusta. Jos ei juhlamenoilla eikä soitolla ole vaikutusta, ei oikeus pääse oikeaan arvoonsa. Jos ei oikeus pääse oikeaan arvoonsa, on kansa viimein joutuva epätietoiseksi siitä, mitä pitää tehdä. Jos kansa on epätietoinen mitä pitää tehdä, se ei tee mitään, eikä sitten vittu ole wu weissä enää mitään itua kun laahuskin tekee niin."
xxx/ellauri253.html on line 512: Vaikka olympialaiset saivat odottaa, Helsingin stadionilla kilpailtiin kuitenkin heinäkuussa 1940. Kaatuneiden urheilijoiden puistokilpailuja seurasivat stadionin katsomossa muun muassa presidentti Kyösti Kallio ja marsalkka Mannerheim. Katsomo oli hiirenhiljaa, kun Suomen liput tekivät radalle kaatuneille jalkakamppeja puolitankoon laskeutuen. Näyttelijä Eino Kaipainen lausui Yrjö Jylhän juhlarunon Vaienneet voittajat:
xxx/ellauri265.html on line 240: Tämmöset self made sofistit tekevät aivan lattapäisistä aivopieruista tärkeitä lausuilemalla niitä pirun painokkaasti, heilutellen samalla kulmakarvoja kuin torakat. (Se ei tosin näy podcastista, valitettavasti.)
xxx/ellauri292.html on line 71: Paavali lausui häntä kuunnelleille mm. seuraavaa: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ne, jotka valvovat lihansa puhtautta, sillä he ovat Jumalan temppeleitä. Autuaita ovat ne, jotka ovat kieltäneet tämän maailman, sillä he ovat kelvollisia Jumalalle. Autuaita ne, jotka tottelevat Jumalan sanoja, sillä he saavat lohdun. Autuaita ne, jotka omaksuvat Jeesuksen viisauden, sillä heitä on kutsuttava Korkeimman lapsiksi. Autuaita ne, jotka ovat varjelleet kasteessa saamansa puhtauden, sillä he löytävät levon Isän ja Pojan kanssa. Autuaita ne, jotka ovat ymmärtäneet tiedon Jeesuksesta Kristuksesta, sillä he saavat olla valossa. Autuaita ne, jotka ovat hylänneet tämän maailman ulkonaiset asiat Jumalan rakkauden tähden, sillä he saavat tuomita enkeleitä ja heidät kirkastetaan Isän oikealla puolella. Autuaita ovat neitseiden ruumiit, sillä Isän Sana on heidän puolustuksensa Hänen Poikansa päivänä, ja he saavat nauttia lepoa iankaikkisesti.”
xxx/ellauri292.html on line 548: Ateenassa oli tapana, että taistelussa urheimman kuoleman saaneen miehen isä lausui hautajaispuheen julkisesti. Marathonin taistelun jälkeen Callimachuksen isä ja Cynaegiruksen isä riitelivät siitä, kumpi heidän pojistaan oli rohkein.
xxx/ellauri292.html on line 608: Boedromionin 19. päivänä vihitty tuli suureen saliin nimeltä Telesterion; keskellä oli Mykeneen kaudelta peräisin olevista raunioista rakennettu palatsi ( Anaktoron ), johon vain pellefantit pääsivät sisään ja jossa pyhiä esineitä säilytettiin. Ennen kuin mysta pääsi sisään Telesterioniin, hän lausuihe: "Olen paastonnut, olen juonut kykeonin , otin kisteesta ( laatikosta) jotain ja työskenneltyään kanssani on pellefantti laittanut sen takaisin calathukseen ( avoin kori)."
xxx/ellauri293.html on line 661: "Tapattuaan hautajaiskulkueen hän sanoi avustajille 'Aseta kaappi alas, niin minä kuivaan kyyneleet, joita vuodat piikaselle.' Hän kosketti nuorta naista, lausui muutaman sanan, ja kuollut heräsi henkiin.
xxx/ellauri296.html on line 240: Rabbanic Literaturen mukaan Gehazilla oli magneetti, jolla hän nosti Jerobeamin tekemän epäjumalan, niin että se näkyi taivaan ja maan välissä; hän oli kaivertanut siihen "Yhwh", ja sen seurauksena idoli (vasikka) lausui kaksi ensimmäistä sanaa Dekalogista ("No, minä..."). Mikä tahansa kulttikuva on ipso facto "toinen jumala", YHWH :n mustasukkaisuuden kohde. HBO:n Westworldin kolmannella kaudella ihmisten kohtaloa algoritmisen analyysin avulla saneleva tekoäly on nimeltään Rehoboam. Se on aiemman "Solomon" -nimisen version (joka oli "Davidin" seuraaja) seuraaja. Kuten historiallinen Rehabeam, tämä tekoälyversio osui samaan aikaan kuin sen valmistuslinja lakkasi.
xxx/ellauri303.html on line 176: 11. Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten kanssa, ja kansa asetti hänet päämiehekseen ja päällikökseen. Ja Jefta lausui Herran edessä Mispassa kaiken, mitä oli puhunut.
xxx/ellauri304.html on line 45: Rauhixen Bad Spottissa kukkii koiranheisipuu, Viburnum opulus. Piki oli oppinut sen tieteellisen nimen Lealta. Oburnum vipulus tai toisin päin, Lea ei aina muistanut. Kansanomaisesti paskamarja. Sitä nimeä Lea ei tiennyt tai ei kertonut, tuskin Marja olisi sitä arvostanut. Tai Pauli, joka lausui sanan paska lasten kuullen vain kuiskaten.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri388.html on line 393: "Sangen monesta nämät mietteet tulevat näyttämään kummallisilta jopa ristiriitaisiltakin. Ja ne ovatkin todella ristiriitaiset, ei kuitenkaan keskenään, vaan ne ovat ristiriitaiset koko elämämme kanssa, ja ehdottomasti tuntuu heräävän kysymys: kumpi on oikeassa, nämäkö mietteet vai miljoonien ihmisten ja minun elämäntapani. Tätä samaa tunsin minäkin sangen suuressa määrässä, kun olin tulemassa siihen vakaumukseen, jonka tässä lausun julki: minä en mitenkään aavistanut, että ajatukseni veisivät minut sinne, minne veivät. Minä hämmästyin omia johtopäätöksiäni, en tahtonut niitä uskoa, vaan uskomatta en voinut olla. Ja niin ristiriitaiset kuin nämä johtopäätökset ovatkin elämämme koko rakennuksen kanssa, niin vastaiset kuin ne ovatkin kaiken sen kanssa, mitä minä ennen ajattelin ja lausuinkin, nyt minun täytyy ne tunnustaa.
55