ellauri011.html on line 908: Diogeneelle ja hipeille on yhteistä koreilu, ylpeys ekstra valkkaamistaan reikäisistä hyntteistä. Vaateaatteita. Turhamaisuus paistaa nutun reijistä. Asuu ruukussa mut portin lähellä et se takuulla huomataan. Ei jää lyhty vakan alle, raotetaan ovea, lauletaan hare krishnaa kovaa kadulla vaikka nakuna et jengi varmasti kattoo ja hämmästyy. Ei olla epikuurolaisia sanan alkuperäisessä merkityksessä, vaan nykyisessä. Diogeneskin ansaitsi tienestinsä mainonnalla, se piti koulua. Samoin Epikuros. Salattuja eläimiä just joo.
ellauri036.html on line 129: Yhden aika räväkän kahdenkeskisen illanvieton jälkeen, jossa nauretaan ja lauletaan ja huudetaan ja itketään ja hyväx lopux melkein syödään myrkkyä, ne lähtee kahteen pekkaan matkoille. Alkaa osa 5. Tää alkaa olla melkein yhtä pitkäveteistä kuin Rusoon Heloise. Nyt mennään Pariisiin, ja Mussella näyttää olevan taas maniavaihde päällä.
ellauri036.html on line 1432: An mennä vaan! lauletaan
ellauri048.html on line 342: Tuntuu vähän ahtaalta, kai sentään jonkun verran lauletaan

ellauri048.html on line 345: lauletaan vaan siitä miltä se ja ne musta tuntuu.

ellauri055.html on line 924: Vastaanotettuaan palkinnon Tukholmassa joulukuussa 1939 Sillinpää jäi Ruotsiin ja keräsi siellä puhetilaisuuksilla rahaa talvisotaa käyvälle Suomelle. Jo lokakuussa 1939 hän oli julkaissut Suomen Kuvalehdessä "Sillinpään marssilauluksi" kutsutun runon, koska hän toivoi sen säkeiden yhdistävän suomalaisia ja kohentavan kansan mielialaa. Siitä tulikin nopeasti järjestetyn sävellyskilpailun voittaneen Aimo Mustosen säveltämänä hyvin suosittu talvisotaa edeltävinä viikkoina ja sodan aikana. ”Sillinpään marssilaulu” edustaa Sillinpään tyypillistä kirjoitustyyliä, jossa yhdistyvät alun maisemakuvaus, viittaus karttaan sekä maanläheisyyden ja mullan ja vaiston varaan rakentuva hiukan mystinen yhteisyydentunne. Marssilaulua lauletaan ja soitetaan Puolustusvoimissa yhä, ja siinä on monien varusmiesten mielestä helposti opittavat sanat.
ellauri144.html on line 178: Callella oli levyllinen Paul Robesonin negrospirituaaleja josta mä tykkäsin kovasti. Robeson laulaa kiinan kansallishymnin "Vapaaehtoisten marssi" äkeästi kiinaxi luntaten kiinalaiset sanat paperilapulta. Kommunistinuoruudessaan Phillu Roth tykkäs siitä kovasti, koska sen toisessa säkeistössä kuulemma lauletaan vihaisesti Suu-uu-ttu-mus! Se on kuin Pirkko, iloinen kun saa suuttua.
ellauri163.html on line 624: Vittu nää pallokalloapinat on tismalleen samanlaisia tänä päivänä kuin ne oli pentateukin aikana, ja varmasti kymmeniä tuhansia vuosia sitä ennenkin. Kavereita petetään ja vihollisen elävää voimaa vähennetään, suojellaan omia poikasia ja syödään eläimiä, ja väliin aina pyllistetään oikeille ja kexityille herroille, lauletaan helkavirsiä ja tapaillaan noitavaimoja. Ei tää tästä muutu mixikään, ja mixkä muuttuisi, tälläisestä pallokallot pitävät, tälläisessä maailmassa viihtyvät.
ellauri276.html on line 1001: Emma Overdilta Langportista (1838-1928), joka oli aikansa loistava laulaja. Sävelmä on ainutlaatuinen ja korvaa tavallisen Villikinsin sävelmän. Tämä kappale oli 1800- luvun hitti, ja sitä lauletaan edelleen.
ellauri311.html on line 166: toisia käsistä. Pyritään luomaan yhteyttä, lauletaan ja rummutetaan
ellauri339.html on line 199: Venäjän federaation hymni (ven. Госуда́рственный гимн Росси́йской Федера́ции, Gosudarstvennyi gimn Rossijskoi federatsii) lauletaan Aleksandr Aleksandrovin säveltämän Neuvostoliiton hymnin sävelin. Sanat on tehnyt Sergei Mihalkov, joka sanoitti myös Neuvostoliiton kansallislaulun. Virallista suomenkielistä käännöstä ei ole. Huomataan että Venäjän hymnit muuttuvat asteittain yhä nazimaisemmixi ja köyhälistötyöläisten taisto vaihtuu vanhaan tuttuun unelmien ja yxityisomaisuuden jahtaamiseen.
xxx/ellauri091.html on line 751: Kasvi kertoo suunnitelleensa muistotilaisuutensa. – Loppuun lauletaan Ikuisen teekkarin laulu. Jotain ikuista pitää siinä olla vaikka agnostikko olisikin. Yksi elämä on vielä kokematta. Tai sitten ei. Ei sitä tiedä kunnei ole jumala. Jumalauta jos olisi, lähtisin vähän äkkiä näistä lepositeistä.
xxx/ellauri251.html on line 216: Where shall we find her, how shall we sing to her, Mistä löydämme me sen, miten sille lauletaan,
xxx/ellauri253.html on line 481: Hyi helvetti, ei missään nimessä, nehän ovat täyttä paskaa, kuten kommunismikin! Päinvastoin, juuri noita elementtejähän tänään tarvittaisiin tänä riistokapitalismin aikana! Entä miten on sitten näiden isänmaallisten laulujen laita? Näissä oikeistolaisten militaristisissa lauluissa lauletaan jääkäreistä, isänmaallisuudesta, talvisodasta ym. fasistisesta propagandasta. Näitä lauluja oikeistolaiset taitavat pitää oikein hienoina kappaleina.
xxx/ellauri253.html on line 543: Vuoden 2017 kirkkovuoden päättyessä (se päättyy adventtiin) lisävihkoon tuli 79 uutta "virttä", eli viimeisten aikain iskelmää, kuten "amazing Grace" ja "Maan korvessa". Vanhoista virsistä puuttuu se "potku", se "groove". Ja niissä mainitaan turhan usein herran nimeä ja titteleitä, se ei trendaa enää. Me naiset lauletaan nyt toisillemme, johtoportaan pojat hyräilevät taustakuorona.
xxx/ellauri291.html on line 358: Varmaan toi vikan säkeistön orjameemi ei oikein nazannut päivän teemaan. Nyttemmin lauletaan usein "eläkäämme" mieluummin kuin "kuolkaamme", se tuntuu jotenkin positiivisemmalta.
xxx/ellauri303.html on line 367: Monet piyyutit ovat tuttuja synagogan jumalanpalvelusten säännöllisille kävijöille. Esimerkiksi tunnetuin piyyut voi olla Adon Olam (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Adon_Olam) ("Maailman mestari"). Sen runollinen muoto koostuu toistuvasta rytmisestä kuviosta lyhyt-pitkä-pitkä-pitkä (tai hidas-hidas nopea-nopea) (ns. hazaj-mittari (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hazaj_meter) eli foxtrot/tango), ja se on niin rakas, että sitä lauletaan usein monien synagogajumalanpalvelusten päätteeksi, rituaalisen Sheeba iltaresitoinnin jälkeen, (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Shema) ja aamurituaalin tefilliiniprofylakterioiden pukemisen (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Tefillin) aikana. Toinen rakastettu piyyut on Yigdal (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Yigdal) ("Olkoon Jumala pyhitetty"), joka perustuu Maimonidesin kolmentoista uskon periaatteeseen. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Thirteen_Principles_of_Faith).
xxx/ellauri305.html on line 105: Woody Allen nyysi osia Grace Brownin juonesta psykotrilleriinsä Match Point. Siinä paxuxipanemansa hoidon nirhannut ex-tennispelaaja (haha! tennismaila taas! Denis the penis! Dionyysisellä thyrsoxella reisien välliin ryssää jotta se takasin tyssää, kuten Ukrainassa lauletaan) selviää pälkähästä ihan zägällä. Chris seuraa Nolaa ulos ja tunnustaa tunteensa häntä kohtaan, ja he harrastavat intohimoisesti seksiä vehnäpellolla. Nola tuntee syyllisyyttä ja pitää tätä onnettomuudena. Chris haluaa kuitenkin jatkuvan salaisen suhteen. Chris ja Chloe menevät naimisiin, ja Chris päättää suhteensa Nolan kanssa ampumalla tiineen ämmän haulikolla liisteixi. Eikä jää kiinni. Mitä tästä opimme? "Ihmiset pelkäävät kohdata kuinka suuri osa elämää on riippuvainen tuurista. On pelottavaa ajatella, että niin paljon ei voi hallita. Ottelussa on hetkiä, jolloin pallo osuu verkon yläosaan, ja sekunnin murto-osan se voi joko mennä eteenpäin tai pudota taaksepäin. Pienellä tuurilla se menee eteenpäin ja sinä voitat. Tai ehkä se ei mene, ja häviät." Voit vaikka työnnellä keskijalalla koreasti korealaista alaikäistä ottotytärtä ja selvitä ehjin nahoin siitäkin jos on onnea. Amerikkalaiset kriitikot ylistivät elokuvaa ja sen feikki brittiläistä ympäristöä ja pitivät sitä tervetulleina Allenin palautumisena.
18