ellauri090.html on line 262: Passa cantando, alcíone divina. Se painuu laulaen, jonain lintuna.
ellauri153.html on line 97: Mikä laulaen tulee se viheltäen menee.
ellauri155.html on line 45: Pahinta netissä, tuossa saatanan kexinnössä on, että kaikki hölmöt meemit pääsee leviämään yhtä viheltäen kuin ne laulaen syntyvätkin. Varmaan aina ennenkin on ollut yhtä hölmöjä, muttei yhtä paljon samanlaisia, kun jokaisen kylähullun yleisö on jäänyt kylän kokoisexi. Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja pilvessä se suorastaan härmistyy, muodostaa täysin umpikuplia, joissa eri porukat elää vaihtoehtoisissa todellisuuxissa. Se ei ole mikään vizi eikä jeesusmainen vertauskuva, vaan täyttä totta. Siinä on tosiaan ainexet uuteen totaaliseen riehuntaan eri porukoiden välillä pyssyt ja väkipuukot (30cm) käsissä. Ehkä se on vaan hyvä asia.
ellauri216.html on line 435: Vuonna 1260, tataarien hyökkäyksen aikana Kostromaan, Jumalanäidin ikonista paljastettiin suuri ihme. Kun armeija astui taisteluun vihollista vastaan, puhtain kuva, jota kuljetettiin rukouksen laulaen, alkoi tihkua aurinkoa kirkkaampaa valoa, joka sokaisi ja poltti tataarit, upotti heidät ssanoinkuvaamattomaan sammioon ja muutti heistä häiriötön lento. Voiton jälkeen prinssi Vasily käski laittaa ikonin taivaaseenastumisen katedraaliin ja koristella sen rikkaasti arvokkaalla rizalla - "kultalla ja hopealla ja jalokivillä ja monivärisillä helmillä ja arvokkailla helmillä". Täällä, katedraalissa, ikoni pysyi vuoteen 1929 asti.
ellauri276.html on line 1237: Then with whistling and singing, I'll swear and I'll vow, Sitten viheltäessä ja laulaen vannon ja vannoen:
ellauri321.html on line 276: Juan eli ollut tiennyt, että maailmassa oli niin paljon sotilaita kuin nyt marssi hänen ohitseen laulaen Tipperarya valkoisella maantiellä kotoisten pölynpeittämien pensasaitojen välissä. Mutta marssin melu muuttui. Oliko se loppumaisillaan? Ei vielä. Marssikenkien töm-töm väheni kylläkin, mutta sen tilalle tuli jyry-jyry. Kulman takaa tuli tykkejä ja hevosten pistävää hajua. Sotilaat istuivat ylpeinä hevosten selässä ja vielä enemmän sotilaita istui naureskellen etuvaunuilla. Jyry-jyry sanoivat tykit mennessään. Tykkimiehet istuivat mukavasti, ja ajajilla oli lakit takaraivolla ja savukkeet hampaissaan. Siellä oli upseeri, joka oli komea kuin Apollo, ja toinen, joka oli nuori ja niin nopean näköinen kuin Merkurius ratsastaessaan pähkinänruskealla tammalla, ja lujakasvoinen mies, jolla oli kruunu hihassaan ja joka käänteli päätään ja huusi raivokkaasti... Ja taas tuli lisää marssivia sotilaita. Juania alkoi huimata. Hänen silmänsä väsyivät jalkojen yhtämittaiseen astuntaan, ylpeästi heiluviin käsiin ja tuhansien kiväärien pystyssä seisoviin piippuihin. Hänen sydämensä jyskytti nopeammin ja nopeammin. Toinen soittokunta tuli säikyttäen taivaita torviensa pauhulla. Sekin katosi kaukaisuuteen, mutta sotilaita tuli yhä vain laulaen kasvot punaisina laulua, joka muuttui naurunpurskahdukseksi. Sotilaitten kengät tömistivät tietä tomun muodostaessa niiden ympärille pienia siipiä. Heidän suunsa olivat auki ja hiki valui pitkin heidän punertavia poskiaan, kun laulu paisui tuoksi suunnattomaksi, järjettömäksi Iloksi. Kymmenentuhatta englantilaista menossa nauraen sotaan ...
ellauri326.html on line 44: Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Rishi Sunak tuomitsi Palestiinaa tukevien mielenosoittajien väkivallan. Hän tuomitsi myös ”Hamasin sympparit”, jotka olivat liittyneet päämielenosoitukseen ”laulaen antisemitistisiä iskulauseita ja kantaen Hamas-myönteisiä merkkejä ja vaatetusta”, Reuters kertoo. Ainoa hyvä itäintiaani on jäänyt andamaaneille. Brittien nykytilaa heijastelee parhaiten Netflix-sarja Bodies.
ellauri342.html on line 150: Onneton peto ei nukkunut koko yönä. Hänestä tuntui aina, että hän pyöri tuolla kirotulla lavalla alapuolella olevan kaupungin naurun kanssa, ja sitten hän ajatteli sitä surullisen kuuluisaa Tistet Védèneä ja kaunista iskua kaviollaan, jonka hän aikoi antaa hänelle seuraavana aamuna. Ah! ystäväni, mikä tukos! Pamperigostesta näkisimme savun... Nyt, kun tätä kaunista vastaanottoa hänelle valmistettiin tallilla, tiedätkö mitä Tistet Védène teki? Hän kulki alas Rhône-jokea laulaen paavin keittiössä ja meni Napolin hoviin nuorten aatelisten kanssa, jotka kaupunki lähetti joka vuosi kuningatar Joanille harjoittelemaan taitojaan.diplomatiaa ja hyviä tapoja. Tistet ei ollut jalo; mutta paavi halusi palkita hänet hänen eläimelleen antamastaan hoidosta ja pääasiassa toiminnasta, jota hän oli juuri osoittanut pelastuspäivän aikana.
ellauri342.html on line 151: Onneton olento ei voinut enää nukkua öisin. Hän kuvitteli sen hän pyöri edelleen kehdolla, koko kaupunki alla nauraa hänelle. Sitten hänen mielensä kääntyi halveksittavaan Tistet Vedeneen ja todella hyvä potku, jonka hän aikoi antaa hänelle seuraava aamu. Voi, mikä helvetin potku siitä oli tulossa! The pölyä nähtäisiin lentävän kaukaa... Nyt kun talli oli valmistautuessamme häneen, mitä arvelet meidän Tistet Vedenen tekevän? Hän purjehti alas Rhône-joella, jos haluatte, laulaen paavin keittiössä matkalla Napoliin hoviin seuraten nuorisoa aateliset, jotka kaupunki lähetti sinne harjoittamaan diplomatiaa ja hyvät tavat Italiassa. Tistet ei ollut aatelismies, mutta paavi vaati palkitsemalla hänet muulin hoidosta, erityisesti hänen osuudestaan oli juuri pelannut häntä.
xxx/ellauri123.html on line 872: ikimuistoista hedelmäänsä, laulaen sen mehun
xxx/ellauri174.html on line 140: Alboni was born at Città di Castello, in Umbria. She became a pupil of Antonio Bagioli [it] of Cesena, Emilia–Romagna, and later of the composer Gioachino Rossini, who became her 'perpetual honorary adviser' in (and then the principal of) the Liceo Musicale, now Conservatorio Giovanni Battista Martini, in Bologna. Rossini tested the humble thirteen-year-old girl himself, had her admitted to the school with special treatment, and even procured her an early engagement to tour his Stabat Mater around Northern Italy, so that she could pay for her studies. Hmm... A favourable contract was signed by Rossini himself, "on behalf of Eustachio Alboni", Mariettas father, who was still a minor. The singer remained, throughout her life, deeply grateful to her ancient "maestro", nearly a second father to her. Hmm hmm... Marietta oli aika pulska emäntä. Se lahjoitti köyhille koko omaisuutensa, sanoen että mikä laulaen tulee se viheltäen menee.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri229.html on line 574: Ja niin hän puhui heille pyhästä Johanneksesta, joka saavutti ikuisen kirkkauden, kun he keittivät hänet elävältä öljyssä, ja pyhästä Agnexesta, joka antoi katkaista päänsä uskon tähden, ja pyhästä Sebastianista, joka oli lävistetty monilla nuolilla ja kärsimyksellä, ankarat piinat, joista häntä tervehtivät taivaassa enkelit laulaen, ja pyhien pikkulapsista jotka jaettiin, tukahdutettiin, murskattiin pyörässä ja paistettiin hitaalla tulella. Kaikki nämä tuskat he ottivat ilolla vastaan, turvassa tiedosta, että he olivat voittaneet siten itselleen paikan Kärpästen Herran oikealla puolella.
xxx/ellauri261.html on line 129: Ambrosiukselle enkelit ovat todellisuutta. Hän pitää valitettavana, että eräissä uskonnollisissakin piireissä enkelit on torjuttu lapsellisina juttuina. Se on hänen mukaansa modernin maailman vankeutta. Ortodoksisessa liturgiassa sanotaan: "Sinun edessäsi seisoo tuhansia ylimmäisiä enkeleitä ja kymmeniä tuhansia enkeleitä, kerubeja ja serafeja ja kuusisiipisiä ja monisilmäisiä ylhäällä liikkuvia siivekkäitä olentoja voittoveisua laulaen, huutaen, ääntäen ja lausuen, pyhä, pyhä, pyhä... Loskuu häpy vala."
xxx/ellauri320.html on line 71: Kun Adler korvasi Freudin käsityksen sukupuolihalusta silloisella niin kutsutulla "maskuliinisella protestilla" - joka ilmaisee halua olla ylivoimainen, tämä johti lopulta heidän murtumiseensa vuonna 1911. Adler päätti noudattaa omaa lähestymistapaansa, jota hän kutsui "yksilöpsykologiaxi". Kaljukotkan buzzard word oli "neuroosin" ohella "alemmuuskomplexi." Alemmuuskomplexi oli kuumaa tavaraa 20-luvun lopulla Eric Linklaterin antisankarin Juan Motleyn kiertäessä Olympian kanssa keskilänttä laulaen ooppera-aarioita pää alaspäin.
21 |