ellauri072.html on line 384: Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi lapsiluvun kasvaessa. Kahden lapsen vanhemmat ovat onnettomampia kuin yhden, ja kolmen lapsen vanhemmat onnettomampia kuin kahden. Tämä negatiivinen yhteys lasten määrän ja onnellisuuden välillä pätee maasta toiseen.
ellauri072.html on line 390: On myös esitetty, että vanhemmat ovat todellisuudessa onnellisempia kuin lapsettomat, mutta survey-lomakkeen tyypillinen kysymys: "Kaiken kaikkiaan, oletteko nykyisin erittäin onnellinen, melko onnellinen, ei kovinkaan onnellinen, ei lainkaan onnellinen?" ei mittaa todellista onnellisuutta tai rauhaa, jonka lapset mukanaan tuovat.
ellauri072.html on line 396: Nuoret vanhemmat onnettomimpia - Oheinen kuvio osoittaa, että globaalissa perspektiivissä lapsettomat ovat todellakin onnellisimpia. Kun tarkastellaan kaikkia ikäluokkia yhdessä, yhden lapsen vanhemmat ovat keskimäärin hieman lapsettomia onnettomampia; kahden tai kolmen lapsen vanhemmat ovat likimain yhtä onnellisia kuin yhden lapsen vanhemmat, ja neljän tai useamman lapsen vanhemmat ovat onnettomimpia.
ellauri072.html on line 407: Vanhemmiten vanhemmuus on onnellisempaa: Keski-iän lähestyessä lasten ja onnellisuuden suhde muuttuu. 30–39-vuotiaat 1–3 lapsen vanhemmat ovat yhtä onnellisia kuin lapsettomat, ja 40–49-vuotiaista onnellisimpia ovat 2–3 lapsen vanhemmat.
ellauri072.html on line 408: Yli 50-vuotiaiden joukossa lapsettomat ovat onnettomimpia, ja 2–4 lapsen vanhemmat onnellisimpia. Tässä ikäryhmässä kahden tai useamman lapsen vanhempien ja lapsettomien onnellisuusero on samaa suuruusluokkaa kuin koko väestössä keskimmäisen ja alimman tulokolmanneksen onnellisuusero.
ellauri072.html on line 413: Huolenaiheesta huolenpitäjäksi: Miksi nuoret vanhemmat sitten ovat onnettomampia kuin lapsettomat, mutta keski-iässä yhteys kääntyy päinvastaiseksi ja eläkeikää lähestyttäessä lasten lukumäärän ja onnellisuuden yhteys muuttuu positiiviseksi? Tämä käänne on vahva ja havaitaan sekä miehillä että naisilla, rikkailla ja köyhillä, terveillä ja sairailla, naimisissa olevilla ja muilla, riippumatta yhteiskuntajärjestelmästä.
ellauri390.html on line 171: Ann Radcliffe (os. Ward; 9. heinäkuuta 1764 – 7. helmikuuta 1823) oli englantilainen kirjailija ja goottilaisen kaunokirjallisuuden pioneeri. Hänen tapansa selittää pois yliluonnollisia elementtejä romaaneissaan lisäsi goottilaisen kaunokirjallisuuden arvostusta 1790-luvulla. Radcliffe oli aikansa suosituin kirjailija, jota ihailtiin melkein kaikkialla; samanaikaiset kriitikot kutsuivat häntä mahtavaksi lumottajaksi ja romanssien kirjoittajien Shakespeareksi, ja hänen suosionsa jatkui 1800-luvulla. Kiinnostus Radcliffeen ja hänen työhönsä heräsi eloon 2000-luvun alussa, kun kolme elämäkertaa julkaistiin. Sulaa silkkoahan se on sisältä, mutta sentään nainen ratissa. Sen isä hoisi sen enon Bentleyn ja Wedgwoodin porsliinikauppaa Bathissa. Anne ansaizi kirjoilla 3x enemmän kuin Radcliffe, köyhä lehtineekeri, joten liitto oli auvoinen. Ansaittuaan tarpeexi lapsettomat Radcliffet viettivät loppuelämänsä matkustaen ja viettäen mukavaa elämää koiransa Chancen kanssa. He matkustivat kotimaassa lähes kerran vuodessa vuosina 1797–1811, ja myöhempinä vuosina Radcliffet vuokrasivat vaunun kesäkuukausina voidakseen tehdä matkoja Lontoon lähellä. Annin väitettiin tulleen hulluxi mutta se oli paskapuhetta. Hänen kerrottiin kärsineen astmasta johon hän sai säännöllistä hoitoa.
7