ellauri001.html on line 106: ja ylpeys lankeemukseni - eteenpäin

ellauri001.html on line 2389: syntiin lankeemuksia ja

ellauri004.html on line 46: schynti, lankeemusch, ahdischtusch.

ellauri004.html on line 238:

Jyviinlankeemus


ellauri004.html on line 240: Yksi järkeenkäypä selitys lankeemuksesta

ellauri005.html on line 176: lankeemusrepsahdus
ellauri005.html on line 186: syntiinlankeemusevoluutio
ellauri005.html on line 1077: syntiinlankeemuksen vuosipäivänä.

ellauri006.html on line 1823: Tuli syntiinlankeemus kun aappa putos puusta.

ellauri008.html on line 707: Juu kyllä Jimissä on tiimisanoja kuni Vilkkilässä kissoja, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, yritys ja erehdys, ylpeys ja lankeemus, sankari pelkuri ja karkuri. Just niitä ällöjä.
ellauri012.html on line 225: Täytyy tunnustaa että oli helpompi olo ennenkuin luin sen kirjeen. Toki kaikki rakastavaisten onnettomuudet on siinä kuvattu silminnäkijänä: luetuani sen tunnen kaikki omani uudestaan. Sätin itseäni että olen ollut näin kauan hiljaa, vaikka hellittämättömät viholliset yhä raivoo yhtä pahasti. Kerta ajan kuluminen, joka sammuttaa pahimmankin vihan, vaan pahentaa asiaa niiden mielessä; koska näkyy olevan säädetty että sua vainotaan hautaan saakka - varmaan senkään jälkeen ei anneta sun levätä rauhassa! - niin annapa kun mäkin alan vatvoa sun lankeemusta, annas kun julkaisen ne kaikelle maailmalle, jos mahdollista, haukkuakseni aikaa joka ei osannut sua arvostaa.
ellauri012.html on line 303: Mut mitä lieventäviä näkökohtia löytyiskään sussa jos rikos oisi anteeksiannettava? Kannattamaton kunnia, vaivalloinen rikkaus ei mua koskaan oisi houkuttanut; mutta noi sulot, toi kauneus, toi ilme, jonka näen silmissäni vielä nyt, ne aiheutti mun lankeemuksen. Sun kasvot oli mun syyllisyyden syy; sun silmät, sun puhe lävisti mun sydämen; ja vaikka mun kunnianhimo ja omatunto koitti panna vastaan, rakkaus kohta voitti. Jumala hylkäs mut mua rangaistakseen. Sä et ole enää maailmassa, sä sanoit sen irti: mä oon munkki olosuhteiden pakosta; eikö meidän pitäisi ottaa lusikka nyt kauniiseen käteen? Koitatko sä tuhota mun hartauden näin alkumetreillä? Pitäiskö mun jättää apottikunta jonka just vasta aloitin? Hylätä valat? Mä tein ne jumalan katsoessa päältä; minne mä pakenen sen vihaa jos mä rikon ne? Anna mun hakea helpompaa oloa työhommista, vaik se onkin vaikeaa. Multa kuluu kokonaisia päiviä ja öitä täällä luostarissa ilman silmän täyttä. Mun rakkaus palaa vaan kuumemmin keskellä näitä huolettomia hessuja, ja mun sydäntä pistää sun surut ja mun omat. Vitsi mä menetin paljon ajatellen sun uskollisuutta! Mitä nautintoja jäikin kokematta! Mun ei pitäs tunnustaa tätä heikkoutta sulle; tiedän että teen siinä virheen. Jos mä voisin olla lujempi, saattaisin suututtaa sut muhun ja sun vihastus vois saada aikaan sen mihin sun tahdonvoima ei näytä riittävän. Mä julkaisin mun heikkouteni maailmalle rakkauslauluissa ja värssyissä, eikö tän rakennuksen pimeät sellit vois peittää saman heikkouden ees vähän? Mut ei! Mä oon yhä sama! Tai jos vältänkin mä pahimman, en pysty hyvään. Velvollisuudentunto, järki ja säädyllisyys, jotka joskus on merkinneet mulle jotakin, on täällä hyödyttömiä. Kaikkien näiden äänten keskellä jotka käskee mun tehdä mitä pitää, mä kuulen ja tottelen vaan salaisen ja epätoivoisen tunteen ääntä. Nauttimatta yhtään hyveestä, välittämättä tilastani ja keskittymättä lukuihin, mä olen mielikuvituksessani koko ajan just siellä missä mun ei pitäis olla, enkä pysty oikaisemaan itseäni. Koko ajan panttaa vastakkain taipumus ja pakko. Olen sekopäinen rakastaja, meluan hiljaisuuden keskellä, olen levoton täällä rauhan sydämessä. Tää on niin vitun noloa!
ellauri012.html on line 359: On tosi vaarallista suurmiehen langeta naisten pauloihin! Sellaisen pitäisi pienestä pitäen tulla puudutetuksi meidän houkutusta vastaan. Kuule poika, sanoi entinenkin viisas mies, kuuntele ja pidä nämä ohjeet; jos kaunis nainen yrittää vilkkusilmin iskee sut, älä anna periksi näille rumille kotkotuksille; hylkää myrkky jonka se tarjoilee, äläkä lähde polulle sinne yhteen paikkaan minne sut se veisi. Se pesä on sisäänpääsy tuhoon ja kuolemaan. Mä on pitkään tutkinut tätä asiaa, ja huomannut, että kuolema on vähemmän vaaraksi kuin kauneus. Se on vapauden haaksirikko, kohtalokas naru, josta on mahdotonta päästä irti. Just nainen suisti ekan miehen paalupaikalta, johon taivas oli asettanut sen; oliosta joka oli luotu hauskuttamaan sitä, tuli sen lankeemuksen syy. Ajattele miten kivaa ois ollu Simsonista jos sillä ois ollut vastustuskyky Delilalle samoin kuin filistealaisten aseille. Mut nainen riisui siltä kaikki paitsi sen paljaan aseen, vaikka se oli päihittänyt kokonaisen armeijan. Se joutui vihollisten käsiin ja menetti silmänsä, pääsytien miehen päähän; hulluna ja epätoivoisena se kuoli ilman muuta lohdutusta kun että sai mukaansa tuhoon nipun vihollisia. Salomo pani hetkeksi kaniin jehovan jotta pääsis naisten suosioon; kunkku jonka viisautta prinssit tuli kaikkialta ihailemaan, jonka jahve oli pannut rakentamaan temppelin, lakkas käyttämästä alttareita jotka oli pystyttänyt, ja meni niinkin pitkälle että poltti suitsutusta pahvikuville. Jobilla ei ollut ketään niin julmaa vihollista kuin sen vaimo, kyllä se saikin kärsiä siltä ikävyyksiä. Paha henki joka julistautui Jobin vainoojaksi käytti naista välineenä sen mielenrauhan järkyttämiseen.
ellauri012.html on line 415: Ja jos mä joskus puhuisin niin vaan nostaakseni teidät ylös kun te lankeette, vahvistaakseni teitä kun ootte jälleen heikkoja, valaistakseni teidän pimeitä päitä, aina kun pimeys teidät yllättää. Mä lohduttaisin teitä kun hyveen harjoitus tuntuu liian ankaralta; mä kohtuullistaisin teidän virkaintoa, ja silittelisin teidän hyveitä sopivan oloisiksi: mä osoittaisin mitä tehtäviä teidän pitää toimittaa, ja rauhottaisin epäilyksiä joita teidän järjen hataruus voisi nostattaa. Se olisi kivaa. Mä olisin teidän mestari ja iskä, ja hämmästyttävän taitavasti olisin eloisa tai hidas, hellä tai ankara, aina sen mukaan mitä eri luonteet vaatisivat, jotta saisin ne kaituksi kaitaa polkua kristilliseen nirvanaan.
ellauri012.html on line 434: Älä anna sen harmittaa, Heloise, vaan ala jo; pane sun pelastussuunnitelma täytäntöön viivytyksittä; kyllä sä vielä ehdit kuiville kun pidät kiirettä. Lemmi jesseä, ja halveksi itseäsi sen sijasta. Se tulee sun sisään ja on sun huokausten ja kyynelten ainoo kohde; älä etsi muuta lohtua kuin se. Jos et pääse musta vapaaksi (ei tosin ihme, mähän on niin ihana), niin sä lankeet mun mukana; mut jos sä jätät mut ja liimaudut siihen, niin sä oot hyvässä veneessä. Jos pakotat loordin heittämään sut oman onnes nojaan, sulle käy köpelösti; mut jos sä olet uskollinen sille, niin iloa löytyy kyllä. Magnaleenakin itki kun luuli jo et jeesus oli sen jättänyt, mut Martta sanoi, kato hei, loordilla on sulle asiaa. Ole hiljainen ja halukas, ketterä ja kurvikas, vastaa joka kutsuun, niin jeesus tulee. Ja hei Heloise, tässä olis vielä muutamia ohjeita: sä olet teidän yksikön esimies, ja siellä on privaattipotilaita ja toisia jotka johtaa muita; ensinmainitut hoitaa vaan omaa pelastusta, ja niiden ei tarvitse noudattaa kaikkia hyveitä niin näkyvästi, mut ne jotka on alipäällystöä niiden pitää näyttää muille esimerkkiä ja tehdä niin hyvin kun vaan pystyy. Muista tää, ja seuraa sitä, niin että sun koko elämästä tulee hyvän abbedissan rautalankamalli.
ellauri017.html on line 863: Ylpeys käy lankeemuxen edellä!
ellauri017.html on line 1215: Koitin saada sitä lankeemaan tähän:

ellauri030.html on line 798: Sillekin siis koominen on ristiriita odotetun ja koetun välillä. Erehdyxet on koomisia. Leipuri sanoo kerjäläiselle: ei mulla ole mitään annettavaa. Aamullakin kävi joku joka piti lähettää pois tyhjin käsin: eihän me voida antaa kaikille. Aika hilpeää. Missähän se erehdys oli? No, lankeemuxet on hauskoja. Jotkut vizit on koomisia, jotkut traagisia, riippuen siitä miten ikäviä erehdyxet on. Siteeraten Aristotelesta (poetiikka V): naurettava on erehdys tai sopimattomuus joka ei ole liian vakava. No täähän on just se mitä mäkin oon sanonut: just sopivankokoinen normin nyrjähdys.
ellauri043.html on line 6255: se on vahva taipumus! Tosi monet ankkavanhuxet lankee siihen.
ellauri052.html on line 338: Kaikki hyvä ja tullakseen todelliseksi ja näkyviin kaikki valo tarvitsee vastakohdan, jota vasten se taittuu. Sen vuoksi Böhme erottaa eri puolia jumaluudessa. Hän panee kaiken ensimmäiseksi lähtökohdaksi ”ilmestymättömän jumaluuden”, joka ei vielä ole mitään määrättyä olemukseltansa, ei valoa eikä pimeyttä, ei hyvää eikä pahaa, vaan ainoastaan ”suuri mysteeri”, ”ikuinen tyhjyys”, kaiken alkuperustus eli ”epäperustus” (Urgrund eli Ungrund). Itse jumaluudessa tapahtuu sisällinen kehitys, jonka kautta Jumala kirkastuu ja tulee tajuttavaksi itselleen. Samanluontoisilla rohkeilla haaveiluilla Böhme koettaa selittää maailman luomista ja. kehitystä, pahan alkulähdettä, syntiinlankeemusta ja niin edelleen.


ellauri053.html on line 278: Vaikka A. Kinnunen ymmärtää olla varovainen, ei lankee mauttomuuxiin niinkuin mä, silti näkyy aika selvästi, ettei se järin arvostanut tätä Puovon piirrettä, siis tätä hybristä. Hybris on suuruudenhulluutta, mut se on myös narsismia: tyyppi kazoo izeänsä peilistä ja miettii miltähän sen perse mahtaa näyttää muiden silmissä. Näyttääx mun puo isolta takaapäin? Kyllä se näytti. Tätä on paljon Puovon runoissa, kuten A. Kinnuselta selviää:
ellauri080.html on line 972: Toinen tapa miten voi eetisesti kehystää tilanteen on käyttää oppisanaa legalismi jokaiseen päätöxeen. Legalismin kriteerit ovat yhteensopivia perusvapauxien ja oikeuxien kanssa jotka on kuvattu lakiasiakirjoissa kuten Oikeuslipuke. Tämä standardi suojelee apinoita kuten pilliinviheltäjiä loukkaantumiselta kun ne paljastavat turmeltuneen firman epäeettiset käytännöt. Kuitenkin, kuten utilitarismilla, leglismilla on lankeemuxensa. Kuten havainnollistaa tehtävä "“George Williams Solmiomaassa”, laillinen päätös olla vastaanottamatta lahjusta ei ole aina tuotteliain tai tehokkain yhtiölle. Kolmas periaate jolla kehystämme päätöxemme eettisyyden on sisällyttää oikeudenmukaisuus joka tilanteeseen, varmistaen että sääntöjä noudatetaan tavalla joka on sekä reilu että puolueeton. Esimerkixi, ammattiliittotyöläinen tyypillisesti vetoaa tähän kriteeriin ratkaisevana syötteenä eettiseen päätöxeen joka oikeuttaa saman palkan maxamisen työläisille jostain työstä riippumatta taito ja suorituseroista. Tämä kohtio oikeuteen suojelee "pikkumiehen" etuja. Kuitenkin, keskitettäessä eettiset kriteerit reiluuteen, voi tulla vähentäneexi tiimin kexintöjä ja tuottavuutta. Jos jokainen t0v
ellauri093.html on line 44: Sana esiintyi kuitenkin jo Agricolan kielessä syntiinlankeemuskertomuksessa:
ellauri096.html on line 386: Teoksessa De Genesi ad Litteram Augustinus esitti, että Jumala loi kaiken maailmankaikkeudessa olevan samanaikaisesti, ei kuudessa kalenteripäivässä niin kuin Genesiksen suora luenta vaatisi. Hän esittää, että Genesiksen esittämällä kuuden luomispäivän rakenteella on ennemmin hengellinen kuin luonnontieteellinen merkitys, eikä tämä luenta ole yhtään vähemmän kirjaimellisempi. Augustinus ei myöskään katsonut, että syntiinlankeemus olisi aikaansaanut fyysisiä muutoksia kaikkeudessa ja esitti jopa, että Aadamin ja Eevan ruumiit oli luotu kuolevaisiksi jopa ennen syntiinlankeemusta. Tästä huolimatta hän katsoi luomiskertomuksen tulkitsemisen olevan vaikeaa, ja huomauttaa, että meidän tulee olla valmiita muuttamaan mieltämme kun saamme asiasta uutta tietoa.[27]
ellauri096.html on line 395: »Pyhä Augustinus opetti, että Aadamilla oli ennen syntiinlankeemusta vapaa tahto ja että hän olisi voinut pidättäytyä synnistä. Mutta kun hän ja Eeva söivät omenan, turmelus tuli heihin ja siirtyi heistä kaikkiin heidän jälkeläisiinsä, joi[s]ta ainoakaan ei kykene omin voimin karttamaan syntiä. Vain Jumalan armo tekee ihmisen kykeneväksi olemaan hyveellinen. Koska me kaikki olemme perineet Aadamin synnin, me kaikki ansaitsemme iankaikkisen kadotuksen. Kaikki, jotka kuolevat kastamattomina, myös pienet lapset, joutuvat helvettiin kärsimään loppumattomia tuskia Meillä ei ole oikeutta valittaa tätä, koska olemma kaikki pahoja. (Tunnustuksissaan pyhimys luettelee rikokset, joihin hän teki itsensä syypääksi kätkyessä.) Mutta Jumalan vapaasta armosta ovat muutamat kastetuista määrätyt pääsemään taivaaseen; nämä ovat valitut. He eivät pääse taivaaseen siitä syystä, että ovat hyviä; me kaikki olemme turmeltuneita, mikäli ei Jumalan armo, joka on suotu ainoastaan valituille, tee meitä kykeneviksi olemaan toisenlaisia. Ei voida mainita mitään syytä, miksi eräät pelastuvat ja toiset joutuvat kadotukseen; tämän määrää Jumalan motivoimaton valinta. Kadotukseen joutuminen osoittaa Jumalan oikeamielisyyttä, pelastuminen hänen armoansa. Molemmat yhdessä osoittavat hänen hyvyyttään.
ellauri105.html on line 312: 25. Minä annan minun kiivauteni tulla sinun päälles, että he armottomasti sinun kanssas toimittavat; heidän pitää sinun nenäs ja korvas leikkaaman, ja mitä jää, pitää miekalla lankeeman. Heidän pitää sinun poikas ja tyttäres ottaman pois, ja tähteet pitää poltettaman tulella.

ellauri111.html on line 838: Me otimme sen viimeisen lahjan, jonka hän tarjosi Sinulle korkealla vuorella, kun hän näytti Sinulle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja sanoi: 'kaiken tämän minä annan sinulle, jos lankeet maahan ja kumarrat minua'. Me otimme Rooman häneltä ja Caesarin valtakunnan ja julistimme itsemme tämän maailman kuninkaiksi, kukoixi tunkiolla, kukkulan kuninkaixi, sillä näet nimittäin: hyökkäsimme esinahkakukkulalta ja valtasimme häpykukkulan. Paransimme näin oleellisesti lisääntymismenestystä, varasimme izellemme parhaat naaraat ja reviirit. Darwin nyökki meille pukinpartaansa tyytyväisenä ja hieroi karvaisia käsiään. There you go! Attaboy! Cheerio!
ellauri111.html on line 846: Oi, vielä on vuosisatoja (no, 1 enintään 2 laskien Dostojevskista) edessämme älyn hurjastelua ja kapinallista vapaa-ajattelua ja tiede tulee päättymään ihmissyömiseen, sillä alotettuaan Babelin tornin rakentamisen ilman meidän apuamme he tulevat lankeemaan aina raakalaisuuteen asti. Vaan mixikä se olis raakalaisempaa kuin syödä kaikki eläinkolleegat?
ellauri115.html on line 454: Nuoruudesta saakka olen arvostanut aviosäätyä luonnon ykkös pyhänä instituutiona. Kun luovuin naimaoikeudesta, päätin etten tuhri avioliiton pyhyyttä; sillä huolimatta lukeneisuudesta olin aina viettänyt yxinkertaista ja säännöllistä kahden käden sukupuolielämää, ja mieleni oli säilyttänyt luonnollisten viettiensä viattomuuden; näitä viettejä ei ollut mainen viisaus myteröittänyt, ja köyhyys esti mua lankeemasta sofistikoituihin maxupalveluihin.
ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]
ellauri115.html on line 863: 31. Olkoon ne vaivaiset, jotka sinua vaivanneet ja sinun lankeemisestas iloinneet ovat.

ellauri160.html on line 616: Aika rankkaa vihapuhetta. Punaisille kylmää kyytiä. Juutalaisessa perinteessä Kabbalan mukaan Lilith oli Aatamin ensimmäinen puoliso, demoni jonka Jumala oli luonut. Aatamin ja Lilithin yhtymisestä syntyivät demonit. Näistä merkittävin oli Asmodeus. Lilithin myöhempänä avopuolisona pidettiin Saatanaa, joka houkutteli Eevan syntiinlankeemukseen. Joskus oletettiin myös, että viettelijä olisi ollut käärmeen hahmon ottanut Lilith, joka Jumalan kirouksen takia ei pystynytkään enää vapautumaan ottamastaan käärmeen hahmosta. Lilithin hahmo ja nimi pohjautuvat nykykäsityksen mukaan mesopotamialaiseen demonien luokkaan nimeltään lilû (naispuolinen: lilītu). Nimi käännetään yleensä "yön hirviöksi". Lilithiä palvottiin joidenkin juutalaisten keskuudessa vielä 700-luvulla. Lilith uhkasi ennen kaikkea lapsia ja raskaana olevia naisia, ja uskottiin, että demonilta suojasi amuletti, johon oli kaiverrettu tiettyjen enkelien nimet.
ellauri161.html on line 127: Nyölénin kristologia on aika lailla kunnossa, hän tosin sanoo Kristuksen olleen "kaikessa täsmälleen kuten me" (s. 87) ilman perinteistä lisäystä "kuitenkin ilman syntiä". Hei Anton, tämä ei ole vaan perinteinen lisäys, vaan puolet koko kakusta! Nyt on mennä lapsivesi sikiön mukana, kz. tietolaatikkoa. Eikai tässä nyt ruveta lankeemaan humanismin syntiin! Hyvin äkkiä tässä päädytään jopa kieltämään pyhän hengen osuus siitoxessa. Pyhä Henki, "kristinuskon jumalista oudoin" (s. 87) on Nyölénille jonkinlaista epämääräistä yhteishenkeä, vaikka hän myös käyttää oikeaoppista termiä "kolmas persoona" (s. 88). Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat näin erilaisia, nousee kysymys siitä, jakavatko he mitään yhteistä jumalallista olemusta. Tämä on relevanttia siksi, että Nyölén uskoo Kristuksen jumaluuteen: mikä jumaluus Kristuksessa oikein tuli ihmiseksi? Kuka oli se Isä, joka on "rakastanut minua", kenelle tai mille Kristus sanoi "Abba", luonnonlaeilleko? Vaiko ruozalaiselle pop-yhtyeelle? Anjovisrasialleko? Ja minne amma jai? Siis ämmä jäi? Jeesuxen äiskä?
ellauri161.html on line 452: Koska hyve on tässä maailmassa poikkeus - sitä ei kannattane kiistää - sille ei yksinkertaisesti ollut tilaa naturalistisissa piirustuksissa. Koska meillä ei ollut sellaisia kristillisiä käsitteitä kuin lankeemus ja kiusaus, shynti ja ahdishtush, emme oivaltaneet millaisten ponnistusten ja tuskien tulosta hyve aina on; emme ymmärtäneet mitään siitä sielullisesta sankaruudesta, jota elämän karikoiden välttäminen vaatii. Niinpä mieleemme ei juolahtanut kuvata tuota taistelua kaikkine voittoineen ja tappioineen, yllätyshyökkäyksineen ja harhautusliikkeineen, tai niitä erinomaisia liittolaisia, jotka tosin usein varustautuvat kamppailuun jossakin luostareiden perukoilla, hyvin kaukana niistä, joita Paholainen pahimmin kiusaa. Yhdistimme hyveet tylsimyksiin tai hurahtaneisiin ihmisiin, joiden kuvaaminen taiteessa ei tuottaisi sykähdyttävää vaikutusta.
ellauri214.html on line 240: Kansa taistelee, miehet kertovat. Miehet kaatuvat, naiset lankeevat. Paizi Diodorous Siculuxen Myrinä. Vain miehen kaatanut nainen voi päästä neizyydestään. Scriptores Attici-teos alkoi Diodoros Siculuxen sanoilla. Xerxes, ho basileus ton Person estratopedeuse epi ten Hellada, boulomenos katadoulosasthai tous Hellenas. Doula pitää seuraa kuolevalle kuoleman odotushuoneessa. Sekin palvelu on nyt ulkoisettu ammattiauttajalle. Duulla ensin, sanoi Veli-Matti Wellingkin ja kuoli vähän myöhemmin.
ellauri282.html on line 288: ja kun lankee lauha yö,
ellauri345.html on line 157: Hiän tunsi kohteliaisuuteeni kätkeytyvän moitteen, ja sain hyvän käsityksen hiänen kasvatuksestaan. Hiän avasi minulle kaksi taivaallista silmää täydellisimmästä, puhtaimmasta sinisestä, läpinäkyvästä ja kiiltävästä; Sitten hiän sanoi ylevällä äänellä, ettei hiän voisi syyttää kunniamiestä, kuten minä näytän olevan, jos hiän suhtautuisi nuorta tyttöä, jonka hiän tapasi yksin maantiellä, kohtaan hieman epäilevästi: hänelle oli varmaan usein käynyt näin; mutta vaikka hiän oli muukalainen, vaikka kenelläkään ei ollut oikeutta tutkia hiäntä, hiän pyysi häntä uskomaan, että hiänen matkansa tarkoitus voisi olla olemassa mitä tunnollisimmalla rehellisyydellä. Syyt, joista kukaan ei voinut selittää, pakottivat hiänet kantamaan käpyään ympäri maailmaa. Hiän oli havainnut, että hiänen sukupuolensa pelätyt vaarat olivat vain kuvitteellisia ja että naisen kunnia, jopa valtatieryöstöjen keskuudessa, oli vaarassa vain, jos hiänen sydämensä ja periaatteensa olivat heikkoja. Eli syy on aina naisessa, hiänen ei pitäisi räpsytellä silmiään ja lankeemuxeen houkutella miespoloja.
xxx/ellauri057.html on line 311: Hämy lankee.
xxx/ellauri057.html on line 348: Syntiinlankeemus.
xxx/ellauri057.html on line 422: pepulleni lankeen,
xxx/ellauri057.html on line 466: Nyt kuoleman-ilta mun ylleni lankee.
xxx/ellauri057.html on line 474: Hämy lankee
xxx/ellauri091.html on line 39: Hilja Haahden päiväkirja on kuin Kummelin virsikirjan lisälehtiä. Kategoriasta paatumus, lankeemus ja pelastus. Hilja odotti kesälomalla Hämeenlinnan lakanoilla peitetyssä kodissa vanhempia, pelasi itsensä kanssa tikkupeliä ja luki Iäisyysaatelmia. Voi kun olisi tuntenut John Mottin jo silloin pienenä! Ei sittenkään, se olisi ollut liian väkevää lääkettä.
xxx/ellauri091.html on line 46: Mene kotiin sillä uskosi on sinut pelastanut. Ylpeys käy lankeemuxen edellä. Nöyrät perivät maan ja ylpistyvät siitä taas, kuin juhot. Taas tulee lankeemus. Yhtä kompurointia. Wif my luck putoan kuitenkin tohon manholeen. Ja niinhän Alf putosikin. Ihan heittäytyi. Tyttöystävää kannetaan ulos jalat edellä kun saan rohkaistuxi mieleni ja ostetuxi kukat. No ne voi viedä sizen kummulle.
xxx/ellauri103.html on line 503: Naimin selitys mixi hikipajateema trendasi just vuosituhannen vaihteessa on tosi outo: se johtui siitä että brändeistä oli tullut ostajakunnan toteemeja, jonkinasteisia hyvixiä, eikä vaan tollasia "firmoja jotka käärii rahaa". Sellasilta tollanen ois ollut A-OK, mutta esikuvilta ei siedetä ilmitulevia lankeemuxia. Kauhistuxen kanahäkki, niinkö pitkälle siellä oli jo päästy kuvainpalvonnassa? Brändit oli julkkixia, ja julkkixet brändejä! Ah ulkokullaisuutta, voi kalkittuja hautoja! Kyllä nyt on Nasse-setä eli Jahve HYVIN, HYVIN VIHAINEN! Kultaiset vasikanpäät lentelevät, aavikkopuhurista ei selviä kukaan ehjänä, maa järisee, syntisäkit hukkuvat. Paizi ei, ei mitään tapahtunut, eikä tapahdu.
xxx/ellauri104.html on line 859: Ihminen joutui synnin alle jo paratiisissa syntiinlankeemuksessa eli perisynnissä. Kaikki ovat perisynnin takia syntisiä. Sodomasta ja Gomorasta ei löytynyt vaadittua kymmentä synnitöntä, vaikka lapsiakin sen kokoisissa kaupungeissa oli tuhansia. Kaikissa sioissa oli pikkuisen likaa. Viattomuus ei pelastanut niitä lapsia. Viattomuusoppi on ihmisen helliin tunteisiin vetoavaa ihmisoppia, ei Raamatun oppia, joka vetoaa aivan toisiin tunteisiin.
xxx/ellauri104.html on line 1157: Ai että 2 pahaa tekee niinko 1 hyvän? Vääräänhän jo mentiin tässä palaveliin asiassa, eikai siitä lankeemuxesta voi hakea turvaa tähän toiseen syntiin? Vielä kehtoo vedota lakko-oikeuteen, mikä pirskatin kommunisti Johnu oikein on?
xxx/ellauri123.html on line 417: Vanhassa nojatuolissa, ennen kuin hän ehti ampua, hän nukahti ja näkee ihmeellisen unen: Tässä unessa hän ampuu itseään rintaan, hän kuoli, hänet haudattiin – hän on kuollut mutta kuitenkin hän tietää jatkuvasti, että hän on olemassa. Jotain kypsyy hänessä, ja vaikka hän ei voi puhua, hän kuitenkin koko olemuksellansa huutaa korkeampaa voimaa, korkeampaa älyä; – ovatko ne Dostojevskin sanoja, vai ovatko ne korkeammalta taholta? Unessa alkaa sitten tapahtua. Hauta avattiin, tumma hahmo vei hänet avaruuteen, sinne pienelle tähdelle, jonka hän on nähnyt pilven raossa. Siellä on maapallo, sama kuin meidän, kaikki on siellä kaunista. Ihmiset ovat iloisia, onnellisia, avuliaita. – Unissa hän näkee ihmiskunnan vanhan unen paratiisista, tai kultaisesta aikakaudesta, ajasta ennen syntiinlankeemusta. Hän näkee tämän kaiken pikkutarkasti, elää sen mukaan – menee tuhansia vuosia.
xxx/ellauri149.html on line 354: Kun Pezkun lankeemus tuli ilmi, Kirsi rankaisi siitä pakottamalla Pezkun kazomaan filmiä Jesus Christ Superstar joka ilta uudestaan, roiskimalla itkien. Mekin saatiin olla kerran mukana. Mikäs olikaan tän filmin spoileri? Ai se oli tää:
xxx/ellauri176.html on line 506: Aika hyvinhän tää nazaa Freudin juutalaisen raamatun syntiinlankeemuxen kertomuxeen. Paratiisissa ensin puuhastellaan synnittöminä (Miltonin mielestä harrastetaan jo siellä turvasexiä, mutta tämä lienee homopetterin omaa satuilua). Sitten käärme eli phallos puuttuu asiaan, kuiskutellen sylkisesti Eevan korvaan. Eeva, kaiken synnin alkusyy alkaa houkutella Aatamia sexikokeiluun, ja aika pian Aatamille selviää mistä reiästä kana kusee, ja mihkä tää jäykistynyt vällykäärme on survastava. Seurauxet on luettavissa hyvän kirjan muilta sivuilta. Siitä lähtien aapan sexitouhuja kyylää kiivas ja mustasukkainen supermies, eli jehova.
xxx/ellauri177.html on line 452: Vittu mikä väpelö toi Serge, ei voi muuta sanoa! Säälixi käy Albiinoa, joka tollaseen tiskirättiin oli erehtynyt lankeemaan. No tähän päättyi kirja III, nyt on enää vika kirja jäljellä, jossa (juonipaljastus) kaikki menee perseelleen ja kaikki kuolevat. Musta tuntuu et mä vedän sen läpi vähän kursoorisemmin. En pidä traagisista lopuista, musta vuohet on kivempia kun ne vaan pukkii toisiaan ja tekee lisää vuohia.
xxx/ellauri218.html on line 306: Juuri kun pääsin kiittämästä Löllöä realismin striikistä, se lankee taas samanlaiseen optimismi-humanismi-idealismi-liipalaapaan josta kirjan aloitti. Voihan helkutti. Homomensuuraa taas peleihin. Me ollaan maailmankaikkeuden tärkeimpiä mittoja. Se on kuule paskapuhetta, Löllö hölmöpää!
xxx/ellauri281.html on line 246: Hei mut hetkinen, hetkinen, kazotaan tämä tilanne! Jusuf jo ronkkii sormella paratiisista löytämäänsä rouvan nahkalompakkoa! Ja rouva tahtoo nähdä Jusufin silmästä silmään... Täähän on kuin suoraan Genesixestä, korjaan Koraanista, missä kaunis Joosef joutuu painamaan Potifarin vaimoa! Aziz ois niikö Potifar ja sen vaimo ois sen vaimo! Silkkaa Thomas Mannia! Kirjan nimi on saxaxi Das verlorene Paradies. Onhan tässä loppupeleissä piirteitä myös syntiinlankeemuxesta, nim. toi Amina. Silti wittu, Jusufin paidan repely on suoraan raamatusta, siis koraanista. Syntisiltä menee kuviot päin Wittua kun ne on niin köyhiä. No faarao ei revi pelihousuja rouvan takia, mutta entäpä Eeva-Amina? Sekin meni täydestä. Tätähän tää islam on, alistumista. Kurnau ei pidä koirista enempää kuin muutkaan muslimit. Silti Jusuf lähtee saxalaisten letkan perään, liittyy paskansyöjätiimiin. Viimeisen luvun nimi oisi voinut olla kakkakökkäre.
xxx/ellauri357.html on line 592: Ja heidän vaarallisessa lankeemuksessaan jyrisee, Jumala!

xxx/ellauri361.html on line 155: Isäni Paavo Telaranta (s. 28.9.1912, k. 1.8.2003) teki elämäntyönsä pappina ja evankelisen kansanopiston johtajana eli rehtorina, kuten nykyään trendikkäästi sanotaan. Eläkkeelle hän jäi jo vuonna 1975, joten teksti, josta otan tähän alun, on todella profeetallinen viesti vuosikymmenten takaa. Tekstin otsikkona on ”Koetus ja lankeemus”.
xxx/ellauri361.html on line 159: Paavo-isän, vanhan kokeneen rovastin, teksti jatkuu pohtien lankeemusta ja päätyen yllättävästi Jeesuksen sovitustyöhön ja jokaiselle tarjolla olevaan armoon. Maailma, jonka tärkeimpinä arvoina ovat materialismi, humanismi, itsekkyys ja pikavoittojen tavoittelu, on julma ja vaarallinen paikka elää.
xxx/ellauri361.html on line 263: Kristinuskon Jumala loi hyvää, mutta pahuus ja synti tulivat maailmaan epähuomiossa syntiinlankeemuksen seurauksina. Käärmekään ei ollut paha, as such. Islamin Allah on luonut sekä hyvän että pahan. Se tunnustaa sen reilusti. My bad.
xxx/ellauri385.html on line 472: Pyhät eivät olleet täydellisiä. He tekivät virheitä kuten kaikki muutkin. Se, mikä erottaa heidät tittelillä "pyhimys", on se, etteivät he pysyneet maassa kaatuessaan. Jumalan armosta nämä pyhät miehet ja naiset nousivat seisomaan kuin Lasse Viren, harjasivat pois lian ja jatkoivat matkaansa eteenpäin. Siksi me matkimme niitä. Kuten sanonta kuuluu: "Tärkeää ei ole kuinka monta kertaa kaadut, vaan se kuinka monta kertaa nouset takaisin ylös." Niitä pitäisi olla 1 enemmän kuin lankeemisia.
xxx/ellauri385.html on line 473: Ilman lankeemista on paha ylösnousta, ellei ole puolijumala.
xxx/ellauri387.html on line 399:                 Fallings from us, vanishings;                 arkiraetta, lankeemusta, häivytystä
xxx/ellauri388.html on line 162: Olin lapsena aina vapaa vietin kahleista juuri sinä hetkenä, jona rukoilin. Rukous tavallisesti seurasi katumuksen muodossa kohta lankeemuksen jälkeen, jolloin siis olin muutenkin vapaa vietistä, kassit tyhjinä. Hetkenä taas, jolloin vietti minut valloitti, syntyi minussa sisällinen taistelu, ja tämän taistelun esineenä juuri olikin kysymys: rukoilisinko nyt apua vaiko runkkaisinko. Tietysti en tullut rukoilleeksi juuri senvuoksi, että se ei olisi helpottanut kassipainetta. Ja niin rukous taaskin seurasi vaan lankeemusta, kuin kiitos ruuasta.
xxx/ellauri388.html on line 164: Tunsin selvästi, että kääntymisen Turskan puoleen, kun se aina tapahtui vasta lankeemisen jälkeen, vähitellen täytyi kadottaa merkityksensä. Huomasin että parempi on rukoilla ekana, niin sitten runkkaushetkestä tuli erityisen makoisa. Se tuntuu parhaalta kun on Jumala naama norsunvitulla samalla ajatuksissa. Muistan, että semmoinen elämä näytti minusta viehättävältä, jos siihen kerran olisi voinut päästä. Mutta parhaalla tahdollakaan ei siihen voinut päästä. Koetin päästä alkuun siten että samalla kun vemputin kertomalla kerroin mielessäni: Jehova, Jehova, Jehova, hetki hetkeltä niin pitkälle kuin saatoin. Mutta ei se juuri tuonut lisää seisokkeja. Mahdotonta oli pakottaa ajatusta eli mielialaa väkisin pysymään. Ja sentähden, kun näin, että ejakulaatio ehdottomastikin häivyttää ajatukset pois Jumalasta, kummastelin, että hän kuitenkin voi vaatia itseänsä aina ajattelemaan ennenkuin auttaa.
xxx/ellauri388.html on line 351: Mutta kun tämä vanhan testamentin elämänkäsitys (lisääntykää ja täyttäkää maata) esiintyy jalostuneessa muodossa meidän päivinämme, kuten ylläkerrotussa lausunnossa, niin silloin on jo kysymys, että jokainen yksityinen, itse käsittäen oman elämänsä tarkoituksen, pitäisi tätä tarkoitusta elämänohjeena sukupuoliasiassa. Tämä elämänkäsitys sitoo sukupuolisen yhtymisen ehdottomasti tarkoitukseensa, niin että se oikeuttaa yhtymisen ainoastaan jos sen toivottu tarkoitus on synnyttää lapsi, ja pitää siis yhtymistä muuten vain (koska se on kivaa) ilman tarkoitusta, hyljättävänä aistillisuutena, lankeemuksena. Eikä se siis pidä avioliittoa suinkaan semmoisena laitoksena, jossa ihmisille olisi valmistettu tilaisuus "vastustamattoman luonnonvoiman" säännölliseen tyydyttämiseen.
xxx/ellauri388.html on line 373: Jos joku janoo vastausta kysymykseen: mitä on minun elämässä tekeminen, niin ei hän ajattele: minun täytyy ottaa vaimo synnyttääkseni hänen kanssaan lapsia. Vaan hän ajattelee elämäänsä ihan toiselta puolelta, ajattelee elävänsä tätä nykyistä elämää ainoastaan semmoista elämäntehtävää varten, jonka hän on saanut iankaikkisuudessa, jumalalta. Jos hän jo on naimisissa, niin yhdyselämä, siitä johtuvat perhehuolet ja oman nurkan rakentamiset eivät esiinny hänelle seurauksena hänen elämänymmärryksestään, vaan joko siitä, että hän ei ole ymmärtänyt elämää tai, jos ymmärtänyt, niin langennut alkuperäisestä ihanteestaan. Se oli iso erehdys. Korkeimmalta uskonnolliselta kannalta on avioliitto askel taakse päin. Se on luopuminen eli lankeemus elämästä Jumalan välittömäksi palvelemiseksi.
xxx/ellauri388.html on line 382: "Kristityn ihanne on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, se on itsensä unohtaminen ja Jumalan ja lähimmäisen palveleminen; mutta aistillinen rakkaus, avioliitto, on itsensä palvelemista ja sentähden kaikissa tapauksissa este Jumalan ja ihmisten palvelemiseen, siis kristinopin kannalta lankeemus, synti.
xxx/ellauri388.html on line 386: "Ainoastaan siinä tapauksessa saattaisi kristitty tuntematta lankeemusta mennä naimisiin, että hän näkisi ja tietäisi kaikkien muiden lasten elämän turvatuksi.
xxx/ellauri388.html on line 409: "Mitä on tekeminen nuorukaisen ja tytön, jotka ovat joutuneet viettelykseen joko vajoutuen rajoja tuntemattoman rakkauden ajatuksiin tai sitten rakkauteen johonkin erityiseen henkilöön ja näin kadottaneet osan mahdollisuutta palvella Jumalaa ja ihmisiä? — Yhä samaa, varjeleminen itseään lankeemuksesta, tietäen, ettei antautuminen vapauta kiusauksesta, vaan ainoastaan tekee sen voimakkaammaksi, ja yhä vaan pyrkiminen suurempaan ja suurempaan puhtauteen päästäkseen täydellisemmin palvelemaan Jumalaa ja ihmisiä.
xxx/ellauri388.html on line 411: "Mitä on tekeminen ihmisten, jotka eivät ole voittaneet taistelussa, vaan langenneet? — Pitäminen lankeemustansa ei minään laillisena nautintona, kuten sitä nyt pidetään, oikeutettaessa sitä avioliittoon vihkimisellä, — ei satunnaisena huvituksena, jota voi uudistaa muiden kanssa, ei onnettomuutena, kun lankeemus on tapahtunut alempisäätyisen kanssa ja ilman vihkimismenoja, vaan pitäminen tätä ensimäistä lankeemusta niinkuin se olisi ainoa, niinkuin se olisi eroittamattoman avioliiton perustaminen. Eihän siitä mitään tullut Lexa, tyttö ei takkupartaa edes huolinut.
xxx/ellauri388.html on line 421: "Sanoen, että lankeemalla kerran, me lankeemme haureelliseen elämään, ilmaisemme, ettemme oikeastaan pidäkkään lankeemista alemman kanssa syntinä, vaan huvituksena ja virkistyksenä, jota emme ole velvolliset parantamaan sillä, mitä sanomme avioliitoksi. Sillä jos me ymmärtäisimme, että tämä lankeeminen on synti, joka on ja voi olla sovitettavissa ainoastaan eroittamattomalla avioliitolla ja koko sillä toiminnalla, joka seuraa avioliitossa syntyneiden lasten kasvattamista, niin lankeeminen ei mitenkään voisi olla aiheena lankeemiseen haureelliseen elämään. Paizi jos polkastu piika ei huolikaan psrtapozoa.
xxx/ellauri388.html on line 423: "Sehän olisi samaa kuin jos maanviljelijä ei pitäisi kylvöksenä sitä kylvöstä, joka hänelle ei onnistunut, vaan kylväen toiseen ja kolmanteen paikkaan pitäisi oikeana kylvöksenä vasta sitä, joka hänelle onnistuu. Luonnollista on, että semmoinen ihminen tärvelisi paljon maata ja siemeniä eikä koskaan oppisi kylvämään. Mutta asettakaa ihanteeksi täydellinen puhtaus, pitäkää jokaista lankeemusta, kelle ja kenen kanssa se tapahtuneekin, perustavana ainoata, koko elämäksi pysyvää avioliittoa, niin tulee selväksi, että Kristuksen antama ohje, ei ole ainoastaan riittävä, vaan ainoa mahdollinen.
xxx/ellauri388.html on line 457: 6) Älä koskaan joudu epätoivoon, äläkä sorru hengessä, älä mene pahasta vielä pahempaan; kiusauksen hetkenä, lankeemuksenkin hetkenä älä joudu epätoivoon, vaan sano itsellesi: lankean, mutta inhoon lankeemista, ja tiedän, että vaikken tänään, niin huomenna tulen voittajaksi. Pyyhi fläkit talouspaperiin.
xxx/ellauri388.html on line 569: Ja vaikka tulisittekin uudestaan ja yhä uudestaan antautumaan taistelussa, niin te, ollen tällä pohjalla, ette enää joudu epätoivoon, niinkuin ennen päätöstenne rauetessa, vaan te tulette ajattelemaan: koska en nytkään voittanut, se osoittaa, etten vielä ole kylläksi rakastanut elämän henkeä. Pyhimysten lailla nousette pystyyn aina lankeemuxen jälkeen, kuin totemipaalu kalpeana, huojuvana. Vaikka se näyttäisi kuinka pieneltä ja kömpelöltä tahansa, — vaikka epäilisitte, että joku voisi teille nauraa siitä, — se on kuitenkin tarpeellisempi kuin mikä hyvänsä, mitä tähän asti olette pitäneet käsissänne maailman käsitysten ja määräysten mukaan.
72