ellauri043.html on line 489: Vasemmalla ja oikealla nousee kaksi maankielekettä ja niiden välissä viljelysmaita, sykomoriviikunapuita siellä täällä. Kellojen, tamburiinien ja laulajien ääniä kuuluu kaukaa. Ne on väkeä matkalla Kanopoxeen nukkumaan Serapiin temppelin päällä nähdäxeen unia. Anttoni tietää tän; ja se liukuu tuulen työntämänä kanaalin kahden rannan välissä. Papyruxen lehdet ja lumpeen punaiset kukat, yli miehenkokoiset, kaartuu sen ylize. Se venyy veneen pohjalla; peräairo viistää vettä. Aika ajoin saapuu lämmin tuulahdus, ja hennot kaislat kahisevat. Pienten laineiden liplatus heikkenee. A:n valtaa uneliaisuus. Se näkee unta että se on egyptiläinen munkki.
ellauri063.html on line 394: Ensyklopedian, asiasanaston, muistion ynnä muiden romaanikerronnalle vieraiden tekstilajien kautta risteileviä episodejaan kuljettava proosamosaiikki vastaa ideamäärältään kymmentä hieman tavanomaista nokkelampaa suomalaista romaania, joten akateemisiin opinnäytteisiin ja kotimaiseen kirjallisuushistoriaan teos tarjoilee itseään auliisti.
ellauri063.html on line 420: "Tiettyjen autismin lajien tunnistuxeen ei tieteellä ole edes keinoja." Hölmöä. Autismi on käytöshäiriö kuten ovat narsismi ja psykopatia. Ei häiriötä, ei tautia. Poliitikoimissa ja kirjailijoissa nää kaikki on ihan normikäytöstä.
ellauri069.html on line 626: Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia ritareita. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää, etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi Hermann määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri088.html on line 244: Kissoista koirat eivät pidä. Onko niillä siis lajiennakkoluuloja? Ei välttämättä. Ne eivät vaan pidä kissoista. Jospa rasismikin on tälläistä, ei vaan pidä savunaamasta? En usko, lapset eivät ole rasisteja. Se täytyy oppia. Tiedä häntä sanoi koira ja heilutti sitä. Parempi niin kuin että häntä heiluttaa koko koiraa.
ellauri097.html on line 182: ”Hirvet vaikuttavat etenkin puulajien monimuotoisuuteen. Nykyisellä hirvikannalla esimerkiksi rauduskoivun, haavan tai pihlajan uudistuminen on ongelmissa sekä metsätalousalueilla että luonnonsuojelualueilla”, Mato Matala huomauttaa. Mixi ne eivät voi tyytyä syömään sieniä. Tai hirvikärpäsiä, ne on ällöttäviä. Maan alta löytyy myös paljon hyvää syötävää, vinkkaa Mato. Mezään jätetystä kuorikkeesta saa pettua. Sillä Saarijärven Paavokin pärjäsi. Pani leipään puolet petäjäistä. Ja lunta kyytipojaxi.
ellauri097.html on line 600: Kirja-aktivismi on kaikkien monistamiseen ja julkaisuun perustuvien taiteenlajien sissiliike.
ellauri112.html on line 153: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 259: Charles Robert Darwin (12. helmikuuta 1809 – 19. huhtikuuta 1882) oli englantilainen luonnontieteilijä, joka esitti kokoamaansa tieteelliseen todistusaineistoon nojaten kaikkien eliölajien kehittyneen ajan saatossa yhteisestä kantamuodosta luonnonvalinnaksi nimetyn prosessin kautta.
ellauri180.html on line 107: Kaisa Sutela on kirjamaailmaan työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Hän rakastaa kirjoja ja on kirjallisuuden lajien suhteen melko kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten keltakantisen laatukirjallisuuden parissa. Myös lasten laatukirjat ovat lähellä sydäntä. Kaisa harrastaa ruoanlaittoa ja sitä myöten Tunnelmallisia makuja -blogin pitämistä. Kaikki vinkit ovat tervetulleita!
ellauri185.html on line 442: New Scientistin toimittaja, sittemmin Jeremy Webfoot, vastasi puolustamalla artikkelia sanomalla, että lehti on "idealehti - se tarkoittaa kirjoittamista päättömistä hypoteeseista as well as teorioista". Tammikuussa 2009 New Scientist julkaisi kannen otsikolla "Darwin oli väärässä". Varsinaisessa tarinassa todettiin, että Darwinin evoluutioteorian jotkut pikku yksityiskohdat oli osoitettu väärixi, lähinnä toisiinsa liittyvien lajien fylogeneettisten puun muoto, joka olisi esitettävä verkkona puun sijasta. Jotkut evoluutiobiologit, jotka vastustavat aktiivisesti älykästä suunnitteluliikettä, pitivät kantta sekä sensaatiohakuisena että vahingollisena tiedeyhteisölle. No mä olinkin vähän haistavinani älykkään suunnittelun pukinsorkkaa tässä Tiede 2022-lehden tarjoomuxessa. En ilmeisesti ollut väärässä.
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri266.html on line 511: de Waal on tutkinut kädellisten luontaista empatiakykyä ja tullut siihen johtopäätökseen, että ihmisapinat ja ihmiset ovat vain erityyppisiä apinoita ja että lajien välillä on vain pieniä aste-eroja, kuten perseen karvaisuus asteikolla 1-10.
ellauri266.html on line 524: Hänen tutkimuksensa kädellisten synnynnäisestä empatiakyvystä on johtanut De Waalin siihen johtopäätökseen, että muut kuin ihmiset ja ihmiset ovat yksinkertaisesti erilaisia apinoita ja että näiden lajien sisällä on jatkuvaa empaattisuutta ja yhteistyötä (vaikkei juurikaan niiden välillä). Hänen uskoaan havainnollistaa seuraava lainaus The Age of Empathysta : "Aloitamme olettaaksemme teräviä rajoja, kuten ihmisten ja apinoiden välillä tai apinoiden ja apinoiden välillä, mutta itse asiassa olemme tekemisissä hiekkalinnoilla, jotka menettävät suuren osan rakenteestaan, kun Tiedon meri huuhtelee heidät. Ne muuttuvat kukkuloiksi, tasoittuvat yhä enemmän, kunnes olemme takaisin sinne, minne evoluutioteoria meidät aina johtaa: loivasti kaltevalle pinnalle."
ellauri288.html on line 497: Dawkinsin mukaan tätä rupikonnateemaa pohtivat etenkin teologit, jotka unohtavat, että "Luonnossa on mittaamaton määrä kärsimystä. Sinä aikana kun kirjoitan tämän lauseen, tuhannet eläimet joutuvat elävinä muiden eläinten suihin, tuhannet pakenevat henkensä edestä ja ulisevat pelosta, monet tekevät hidasta kuolemaa loisten riuduttamina ja tuhannet mitä erilaisimpien lajien yksilöt nääntyvät nälkään, janoon ja tauteihin." Ja hän tiivistää tämän seuraavasti: "Näin sen pitää ollakin. Jos elinmahdollisuuksia olisi yltäkylläisesti, eliöiden määrä kasvaisi automaattisesti niin suureksi, että edessä olisivat kuitenkin nälkä, puute ja kurjuus." (Viesti miljardien vuosien takaa. WSOY 1985. suom. Risto Varteva. s. 133)
ellauri311.html on line 430: -pitää jonkin tai joidenkin lajien katsomisesta omassa kaveriporukassa
ellauri322.html on line 454: Syvennyin pohtimaan vanhaa mielipidettäni, että lajien, ei yksilöiden, säilyttäminen näyttää olevan jumaluuden tarkoitus kaikessa luonnossa. Lapset piippaavat elämään, syntyvät, kärsivät ja kuolevat; miekkoset lepattavat kuin koit kynttilän ympärillä ja hukkuvat liekkiin; sota ja "tuhat vaivaa, joiden perillinen liha on", niittää ne parvittain; kun taas yhteiskunnan julmimmat ennakkoluulot halvaannuttavat olemassaolon, aiheuttaen yhtä luotettavan, vaikkakin hitaamman rappeutumisen. Jos sekään nyt oli kenenkään tarkoitus. Tokkopa. Shit happens, is all.
ellauri341.html on line 530: Suuren vaikutuksen postulaatti, joka väitti homojen olevan osittain vastuussa olemassa olevan megafaunan sukupuuttoon tuolloin maan päällä ja joka päättyi viimeiseen jääkauteen. Tapahtuma olisi voinut myötävaikuttaa tähän, jos maatalousyhteiskuntien kehittymiselle välttämättömät olosuhteet olisivat säilyneet. Maatalouden vallankumous itsessään heijastaa tiettyjen lajien tyypillistä ylikansoitusta sukupuuttokauden tapahtumien jälkeen; tämä ylikansoitus lopulta johti nykyiseen apinoiden, nautojen ja siipikarjan vimmaiseen lisääntymiseen ja ilmaston lämpiämiseen niiden pieruista.
ellauri343.html on line 303: Tilaisuus alkoi Ylioppilaskunnan Laulajien kuoron laulamalla virrellä Mä kuljen kohti kuolemaa. Pastori Väinö Forsman piti puheen, jossa käsitteli Sivénin ihanteille ja aatteille omistettua elämää sekä siunasi lopulta viimeiseen lepoon tienristeyxeen siunatun maan ulkopuolelle. Omaisten hautaseppeleen jälkeen arkun viereen Sivénin aatetoveri ja vanha ystävä Toivo Kaukoranta laski Karjalan Liiton kukat. Kaukoranta piti puheen, jossa muisteli ystävänsä olleen jo kouluaikoina poliittisesti aktiivinen ja määrätietoinen. Kaukoranta kertoi Sivénin merkityksen Karjalan asian ajamisessa ja myös siitä, miten Sivénin teko tuli tulkita ja missä valossa se oli nähtävä sekä mihin se velvoitti. Hän muistutti, että aina oli aatteiden ja ihanteiden puolesta kuolemaan asti taistelevia nuoria miehiä, jotka eivät valtiovallan horjuvasta politiikasta välitä. Kaukorannan puheen päätteeksi mieskuoro esitti Emil Genetzin veljensä Arvid Genetzin runoon tekemän sävellyksen Karjala loppuosan säkeestä "Kun oikeuttas', uskoas" lähtien.
ellauri351.html on line 587: 1967 syntynyt Relander valmistui ylioppilaaksi vuonna 1986 ja opiskeli Helsingin yliopistossa Suomen historiaa ja sosiaalipsykologiaa sekä suoritti vuonna 1995 Sussexin yliopiston yksivuotisen Master of Arts -tutkinnon. Hän valmisteli vuosina 1995–2008 Helsingin yliopistolle toistaiseksi (heh) julkaisematonta väitöskirjaa taistolaisen opiskelijaliikkeen historiasta. Esikoisteos Ankkalinna ja lajien synty (2004).
xxx/ellauri116.html on line 83: Sudenkorentojen yleinen lempinimi, "hyttyshaut", ei ole oikeasti perusteltua siinä mielessä, että sudenkorento-saalistus vähentää hyttysten määrää. (Huomaa, että nimeä "hyttyshaukka" käytetään usein muiden lajien, kuten nosturikärpästen, kanssa.)
xxx/ellauri157.html on line 166: Jatkuva taistelu ruuasta ja lisääntymisestä (ei sukupuolisesta tyydytyxestä, hölmö Iisko, se on sivuasia) on kaikkien eläinlajien alkuperä. Apinat jotka jatkuvasti tappavat toisiaan oikeastaan vain täyttävät luomakunnan suurta suunnitelmaa. Malthus kiisti kaikki Raamatun puheet että Jumala muka kavahtaa verenvuodastusta. (Mitä vittua, Jahvehan siellä heiluu ase tanassa ihan päällimmäisenä?) Todellisuudessa hän oli rakentantu maailman vasitusten sellaisexi, että veri vuotaisi, että lapset kuolisivat nälkään ja että muutkin eläimet söisivät toisiaan. Luin nämä totuudet ja tiesin ettei kukaan voisi väittää niitä väärixi, ja silti minusta tuntui samaan aikaankuin olisin niellyt myrkkyä. Suljin tämän hirvittävän kirjan ja avasin toisen samanlaisen, aloin selailla Raamattua. Sama Mooses joka sanoi "älä tapa", sanoi myös: "Älä säästä yhtäkään joka hengittää". Eihän tässä mitään ristiriitaa ole, kun ottaa huomioon kenen tiimistä on puhe. Eli justiinsa sama sanoma kuin Darwinilla.
xxx/ellauri225.html on line 224: Carlos Ray ”Chuck” Norris Jr. (s. 10. maaliskuuta 1940 Ryan, Oklahoma, Yhdysvallat), on yhdysvaltalainen taistelulajien taitava näyttelijä. Hänellä on yhdeksännen danin musta vyö tang soo dossa, kahdeksas dan taekwondossa sekä kolmas dan brasilialaisessa jujutsussa. Hänellä on lisäxi myös henxelit.
xxx/ellauri298.html on line 529: "Tässä kirjassa hahmottelemani uusi psyykekartta sisältää kaksi muuta aluetta: perinataaliset (liittyy ensisijaisesti syntymätraumaan) ja transpersonaaliset (sisältävät rodullisia, kollektiivisia ja fylogeneettisiä muistoja eläinlajien kehityksestä, karmeita kokemuksia kääkäten tuolinkarmilla tai muistoja menneisyydestä). elämää, arkkityyppistä dynamiikkaa ja muistoja esi-isistä."
xxx/ellauri304.html on line 323: Sam Mäkinen on kova Brooklyn, New York City katupoliisi ja Vietnamin aikakauden merijalkaväen veteraani. Hänet värvätään vastahakoisesti salamurhaajaksi yhdysvaltalaiseen CURE-järjestöön. Rekrytointi tapahtuu oudolla menetelmällä: hänen kuolemansa väärennetään ja hänelle annetaan uudet kasvot ja uusi nimi. Uudelleenkastettu "Remo Williams" (Makinin sairaalahuoneessa sijaitsevan vuodeastian valmistajan nimen ja sijainnin mukaan), hänen kasvonsa on muutettu kirurgisesti ja iäkäs, pilkallinen ja välinpitämätön korealainen taistelulajien mestari Chiun on kouluttanut hänet ihmisten tappamiskoneeksi.
27