ellauri030.html on line 553: Äiti oli monilahjakas ja kielitaitoinen. Sosiaalista nousua haki 20v vanhemmasta Hekasta Johanna 18v, kun vanhemmat ei laskeneet sitä maalarix. Heikki oli kova komentelemaan, puolisot ei tykänneet toisistaan. Heikki hyppäs katolta 1805. Johanna muutti Weimariin Goethen perässä. Naikohan Hansu sitäkin? Johannalla oli salonki Weimarissa, johon se laski Hansun leipäsusineen (se Vulpius). Se oli suosittu ja tuottelias kirjailija salanimellä. Arttu tuli pian Hampurista perästä Weimariin.
ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
ellauri038.html on line 182: Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Siitä tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen vuonna 1876 koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat ”Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin” sekä ”Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin”. Ize kudottu pannulappu ois ollut lämpimämpi lahjaidea.
ellauri042.html on line 749: Sen viimeinen avioliitto oli naiseen nimeltä Anna Snitkina, Peluri-kirjan Pikakirjoittajaan. Se oli akateemisesti liiankin lahjakas ja oli Fedja-setään lääpällään vielä tämän kuoltua.
ellauri048.html on line 571: Täähän on kuin suoraan Anna-sarjasta. Immikin oli ruma ja omituinen, vaikkei yhtä lahjakas kuin LM Montgomery. Suloton oli Linda-tätikin, mutta kulturelli. Immin authorshipissä oli 3 vaihetta: 1. ja paras, 2. individualistinen Nietsche-kausi, jolloin Immi esiintyi salanimillä, ja 3. huumorin löytäneenä paluu lastenrunoihin. Nietsche-kausi ei jättänyt paljon jälkeä. Nämä tiedot on Anna-Liisa Alangolta, joka oli Ismo Alangon äiti. Ismon äiti oli kansankynttilä, joka väitteli Immi Hellenistä. Tää puhuu Ismo Alangosta volyymejä.
ellauri050.html on line 881: ”Olin ollut lahjakas koulussa, mutta 1960-luvulla tuntui luontevalta, että poika – kaksoisveljeni – jatkoi lukioon. Äidilläni ei ollut varaa muuhun, sillä hän jäi kahdeksan lapsen yksinhuoltajaksi pienviljelijäisäni kuoltua.”
ellauri058.html on line 543: Parhaat muistoni yliopistosta ovat praktikum-kurssien ensimmäisiltä vuosilta 1969–1971. Silloin kirjallisuutta lukemaan tuli poikkeuksellisen lahjakas kohortti nuoria, joista sittemmin tuli keskeisiä tekijöitä kirjallisilla kentillä: kriitikko Vesa Karonen, tohtori Pertti Lassila, professori Juhani Niemi, kustannustoimittaja Paula Pesonen, professori Pekka Pesonen, kustannustoimittaja Anja Salokannel, kirjailija Juhani Salokannel... Samaan joukkoon liittyi tulevia kirjailijoita, kuten Kristina Carlson, Markku Envall, Leena Krohn ja Panu Rajala. Siinä joukossa oli ilo irrallaan. Ilo pinnassa vaikka syän sittemmin märkäni.
ellauri061.html on line 1451: Jari Tervo on lahjakas vittuilija. Pidän itseäni huumorontajuisena ja joustavana, siitä huolimatta en jaksa lukea Tervon kirjoja. Olen aloittanut muutamia, loppuun olen lukenut vain yhden.
ellauri073.html on line 460: Sashalle ja Wallulle ja mixei mullekin yhteinen kokemus on ollut masis siitä ettei olekaan niin huippulahjakas kuin kuvitteli. Vittumainen Morris Halle sanoi mulle just nää sanat keväällä 1978, ja mun teki mieli potkasta sitä sen löysään jutkuperseeseen. Se koitti vielä kiinnostaa mua sen tyhmiin suffixi- ja puffixijuttuihin, mutta turhaan, se oli tehnyt Plopovin izemurhasiirron ja oli saman tien ulos laudalta.
ellauri082.html on line 181: Lordi Byron oli todella mielenkiintoinen. Hän oli paitsi äärimmäisen lahjakas runoilija myös hyvän­näköinen mies, joka osasi käyttää ulkonäköään hyväkseen. Hän toimi myös politiikassa, ja on sanottu, että hän oli hän, joka aloitti julkkiskultin.
ellauri216.html on line 154: Proklos huomasi pitävänsä enemmän filosofiasta kuin lainlukemisesta. Hän matkasi takaisin Aleksandriaan, jossa hän aloitti Aristoteleen töiden lukemisen Olympiodoroksen opettamana. Tässä vaiheessa hän aloitti matematiikan lukemisen Heroonin oppilaana (ei pidä sekoittaa Heron Aleksandrialaiseen). Proklos oli varsin lahjakas oppilas. Häntä alkoi kuitenkin kyllästyttää Aleksandriassa opetetun filosofian alhainen taso ja muutti Ateenaan vuonna 431 opiskellakseen kuuluisassa Akatemiassa, jonka Platon oli perustanut 800 vuotta aikaisemmin, ja jossa hän toivoi saavansa parempitasoista filosofiaa. Hän opiskeli Akatemian johtajan Syrianoksen oppilaana yhdessä Domninos Larissalaisen kanssa. Domninoksesta ja Prokloksesta tuli varsinaiset riitapukarit.
ellauri245.html on line 545: Fayen kukaktiga Jack on kollaasi ziljoonasta julkkis miljoonamies paskiaisesta, mutta älähäläpäs, kyllä niitä löytyy myös koti-Suomesta. Niikö Alvar Aalto esimerkixi, joka tölvi ja kusetti törkeästi toistakin vaimoansa, lahjakasta arkkitehtia Elissa Aaltoa. Lahjakas arkkitehti Elissa Aalto omistautui miehensä elämäntyön vaalimiseen. Hänen omaa, poikkeuksellista elämäänsä on tähän saakka viizitty pöyhiä varsin vähän.
ellauri246.html on line 645: Epäilemättä Brodski oli erittäin lahjakas henkilö, ei-standardi, varsinkin tänä aikakaudella, joten hän oli hyvin alttiita. Hänen luovuuttaan oli valtava vaikutus paikkaan, jossa hän syntyi ja kasvoi. Pietarin kosteuden, melankolian, arkkitehtuurin tunkeutuivat Brodsky Poetics, joka vaikutti voimakkaasti pommitusten aikana, Pietarin loputtomat näkökulmat okrain, vesi, moninaisuus heijastuksia - kaikki tämä on jatkuvasti läsnä työstään etenkin varhaisessa vaiheessa, mikä, kuten uskon, oli hedelmällisin runoilija. Ja todisteena, haluan antaa runon nimeltä "laitamille keskustaan":
ellauri246.html on line 905: Vuoteen 1960 mennessä I. Brodsky oli jo tunnettu esimerkkeistä kirjallisuuden nuorten keskuudessa, mikä tekee uudesta epävirallisesta kirjallisuudesta ja vanhemman sukupolven rehellisistä kirjallisista ammattilaisista. Kirjalliset toiminnot eivät tietenkään tunnistaneet sitä. Runoilija itsensä synnynnäisten tunteiden ja tehokkuuden ansiosta ja ansioisesti hankitun kunnioituksen vuoksi ei nöyryyttänyt, ei nöyryyttänyt kustantajien kynnysarvoja. Ystävät yrittivät tehdä hänet ja järjestämällä tuloja runollisista käännöksistä. I. Brodsky ei ollut tarpeeksi aikaa ilmaista itseään lahjakas kääntäjä. Mutta hänen käännöksensä osoittautuivat myös lahjakkuuden tason tasolle sallitusta. Tilaukset ovat harvoin ilmestyneet ja tuskin maksavat kahvin kustannuksia, tyytyväisiä, muuten näinä päivinä humalassa Joseph työskentelyn aikana.
ellauri254.html on line 155: Kirjallisuuden voima on todellisuuden oikeassa kuvauxessa. Ei ole helppo olla realisti, vaikka kuinka lahjakas. Täytyy olla miehuullisuutta, tahdonvoimaa, uskallusta ja viisautta torjua taide taiteen vuoxi, näyttää keskisormea formalismille.
ellauri270.html on line 218: Geoff oli lahjakas pianisti ja urkuri, ja hän oli erityisen aktiivinen musiikin tekemisessä paikallisissa kirkoissa. Mutta tulemme myös kaipaamaan sitä niin tuttua näkemystä hänen kävelemässä käytävillämme lämpimästi hymyillen tervehtien kaikkia, vakiintuneista professoreista uusiin opiskelijoihin.
ellauri274.html on line 744: 2:31:07 яркая талантливое молодое поколение которое готово работать на благо страны в науке культуре социальной сфере 2:31:07 valoisa lahjakas nuori sukupolvi, joka on valmis työskentelemään maan hyväksi tieteen, kulttuurin, sosiaalisen alan parissa
ellauri282.html on line 434: Merton piti päiväkirjaa koko Getsemanissa oleskelunsa ajan. Aluksi hän tunsi kirjoittamisen olevan ristiriidassa hänen kutsumuksensa kanssa, ja hän pelkäsi, että se edistäisi taipumusta yksilöllisyyteen. Mutta hänen esimiehensä Dunne näki, että Mertonilla oli sekä lahjakas äly että lahjakkuus kirjoittamiseen. Vuonna 1943 Merton sai tehtäväkseen kääntää uskonnollisia tekstejä ja kirjoittaa luostarille pyhien elämäkertoja. Merton lähestyi uutta kirjoitustehtäväänsä samalla innolla ja innolla kuin osoitti lakaisuhommissa pihalla.
ellauri286.html on line 505: Anna on äidin illa faciet. Anna on terve, kaunis, älykäs, lahjakas. Anna saa stipendejä. Anna saa parhaat pisteet ja soittaa orkesterin solistina ja näyttelee pääosat joulujuhlien näytelmissä. Anna on niin loistava, että opettaja alkaa merkitä hänelle kokeisiin kahta numeroa, toista jossa on Annan numero samalla arvosteluasteikolla mitattuna kuin muillakin ja toista, jossa käytetään juuri Annalle tarkoitettua arvosteluasteikkoa, jotta Anna voisi nähdä, miten on pärjännyt suhteessa omiin kykyihinsä. Se on varmaa, että Annasta tulee jotain suurta. Kuulostaa vähän Kirsin Annalta. No suuri siitä on tullutkin. Sofi on pysynyt suht pienenä, isoa on vaan naama ja jalkaterät.
ellauri288.html on line 546: Biografia Zinoviya Gerdta: suuri näyttelijä ja lahjakas tuulivoima
ellauri325.html on line 743: Todella lahjakas matemaatikko Pekka Myberg ei kanslerins sietänyt rehtori Edwin Linkomiestä joka olikin täydellinen ääliö. Helsingin yliopiston yleisen etnologian ylimääräinen professori Aarne Koskinen (1915 - 1982) oli kansainvälisesti tunnettu Polynesian tutkija. Tyynenmeren asukkaat kunnioittivat hänen elämäntyötään antamalla hänelle samoalaisen päällikön arvonimen Tui Finilani. Saara Lilja (19. heinäkuuta 1923 Helsinki – 6. huhtikuuta 2003) oli suomalainen klassillisen filologian ja antiikin kirjallisuuden tutkija ja Edwin Linkomiehen ehdokas. Siitä ei tullut kuin dosentti, no loppusuoralla se pääsi apulaisexi. Masa vanha juonittelija halusi istua tuleen Aarnen housuilla, vaikka Saara Liljan peppu oli sievempi. Ujo Matti 6 oli yhtä yxin yxinäinen kuin toinen henxelien paukuttelija, Paavo Haavikko.
ellauri326.html on line 66: Paitsi näitä kokeita ja tutkimuksia on minun asistentti tohtori Walter Hinkel tutkinut salamanterien elimistössä olevaa käyttökelpoisia raaka-aineita. Hän on todennut, että salamant rin ruumis sisältää tavattoman suuren prosenttimäärän jodia fosforia. Ei ole mahdotonta, että niitä voitaisiin tarpeen vaaties jalostaa tehdasmaisesti. Salamanterien nahka, joka itsessään huono, voitaisiin survoa jauheeksi ja kovan ilmanpaineen alaisemi puristaa keinotekoiseksi nahaksi, joka olisi kevyttä ja melko kestävää korviketta. Salamanterin rasva ei kelpaa syötäväksi, sen hajukin on vastenmielinen, mutta koneen voiteluun se sopii varsinkin kun se hyytyy vasta alhaisissa lämpöasteissa. Samoin salamanterin liha on kelvotonta syötäväksi, vieläpä myrkyllistäkin, ja raakana se aiheuttaa ankaria polttoja, pahoinvointia ja harha-aistimuksia. Tohtori Hinkel on monien kokeiden avulla, joissa hän on itse uhrautuvasti ollut koekaniinina, tullut huomaamaan, että lihan vahingolliset vaikutukset saadaan poistetuksi, jos se leikataan viipaleiksi ja kiehautetaan (samalla tavalla kuin muutamat sienilajit) ja perusteellisen pesun jälkeen saa liota runsaan vuorokauden heikossa hypermangaaniliuoksessa. Tällaisen käsittelyn jälkeen sitä voi keittää tai paistaa syötäväksi, ja se maistuu kuin huononpuoleinen häränliha. Me söimme tällä tavalla valmistetun salamanterin, jonka nimi oli Hans. Se oli lahjakas ja viisas eläin, joka oli kiinnostunut varsinkin tieteellisiin töihin ollessaan vahtimestarina tohtori Hinkelin laboratoriossa, missä se suoritteli jopa kemiallisia analyyseja. Me juttelimme sen kanssa usein iltaisin ja olimme hyvin huvitettuja sen loputtomasta tiedonhalusta. Mutta meidän täytyi ottaa Hans hengiltä, sillä se oli tullut sokeaksi sen pääkopassa suorittamistani leikkauksista. Sen liha oli tummaa ja sienimäistä, eikä sen syönnistä ollut minkäänlaisia epämiellyttäviä seurauksia. Varmaa on, että salamanterin lihasta voi tulla sodan aikana vielä hyvin tervetullut ravintoaine ja huokeahintainen korvike naudanlihalle.
ellauri332.html on line 293: Black Swan seuraa ammattibalerina Ninaa (Natalie Portman), joka yrittää olla paras mahdollinen, kun hän on valittu balettiryhmän Joutsenkuningattareksi. Koko elokuvan ajan Nina kamppailee roolinsa kanssa ja taistelee paitsi itseään myös Lilyä (Mila Kunis) vastaan - lahjakasta balerinaa näyttelevänä Mustana joutsenena. Natalie voitti esityksestään jopa Oscarin. No, siinä se kiista piilee! Monet ovat arvostelleet hänen voittoaan, koska suurimman osan hänen hahmonsa näyttöajasta on esittänyt todellinen balerina, mikä saa monet kyseenalaistamaan, kuinka suuri osa esityksestä voidaan antaa Natalille.
ellauri332.html on line 333: Vaikka Sofia saattaa olla lahjakas elokuvantekijä, näytteleminen ei ole hänen vahvuutensa, mikä teki hänen liian kätevästä näyttelijäsuorituksestaan entistä turhauttavampaa yleisölle. Kun otetaan huomioon, kuinka hyvin kriitikot ja yleisö saivat 22 ensimmäisestä "Kummisetä" -elokuvasta, 33. elokuvassa oli suuria (kiiltäviä) kenkiä täytettävänä, eikä se toiminut. Tämä elokuva todennäköisesti nukkuu kalojen kanssa sementtikengät jalassa.
ellauri333.html on line 364: Paariamaisuudestaan huolimatta Ambedkar oli kuitenkin lahjakas oppilas ja ainoa sisaruksistaan, joka opiskeli lukiossa. His original surname was Sakpal ('the sack pal'). In 1906, when he was about 15 years old, he married a nine-year-old girl, Ramabai.
ellauri342.html on line 384: Yhteistä näille "huippuetevä mutta tunnevammainen naistutkija" sarjoille on juuri se, ettei saa olla samalla huippuetevä ja sosiaalisesti lahjakas, vaan jälkimmäiset taidot on siirrettävä pehmoisille beetakoiraille. Kivaa on kyllä se että etevät naiset potkivat nyt ällöjä päällikkömiehiä munille. Uusimpia saavutuxia tässä trendaavassa genressä oli oskarpalkittu vinkuintiaaniscifi "Vähän kaikkea" vlta 2022.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri378.html on line 614: Kelataanpa kuusi kuukautta taaksepäin. Levinsonit olivat vieneet nuoren tyttärensä Hessyn ottaakseen hänet valokuvaan valokuvaaja Hans Ballinilta, joka on kuuluisa berliiniläinen valokuvaaja. Pikaisen valokuvauksen jälkeen he kiittivät Ballinia, maksoivat tulosteistaan ​​ja suuntasivat kotiin luullen, että se oli siinä. Ballinille se oli vasta alkua. Levinsonit eivät tienneet, että lahjakas valokuvaaja vihasi salaa natseja – paljon. Kuten Brad Pitt elokuvassa Inglorious Basterds paljon. Joten kun Ballin sai tietää, että Goebbels oli luonut valokuvakilpailun, jonka tarkoituksena oli löytää täydellinen arjalainen lapsi – lapsi, jonka Goebbels valitsisi henkilökohtaisesti – hän ei voinut vastustaa mahdollisuutta horjuttaa koko asiaa.
ellauri382.html on line 583: Kuinka moni erittäin herkkä, intensiivinen ja lahjakas ihminen uskoo olevansa "vihattu" koko elämänsä? Onko sinua höykytetty rajusti? Tunnetko olevasi ihmisten "vihaama"? Piilotteletko itseäsi sisäisen häpeän seurauksena? Heidän ympärillään olevat paskamunat ovat vihanneet heitä aina, sortaneet, hiljentäneet ja vainonneet heitä. Jopa silloin, kun he tekevät parhaansa, vallanpitäjät kiusaavat ja sorsivat heitä.
ellauri382.html on line 646: Kaikki ajattelevat, että sinussa on jotain vikaa. Et kuitenkaan koskaan ajatellut sitä mahdollisuutta, että intensiivisyytesi olisi merkki valtavasta luovasta potentiaalista. Lahjakkuustutkija, tohtori Mary-Elaine Jacobson on tunnistanut kohdallaan joitain tärkeimmistä kritiikeistä, jota intensiivisen lahjakas ihminen kohtaa: "Miksi et hidasta vauhtia? Olet huolissasi kaikesta! Olet niin herkkä ja dramaattinen. Olet liian yliajettu. Kuka luulet olevasi?"
ellauri382.html on line 650: Välitön reaktiosi, kun näet sanan "lahjakas", saattaa olla ärtyneisyys. Se on ladattu termi yhteiskunnassamme ja monet ihmiset ymmärtävät sen väärin. Perinteinen "lahjakkuuden" määritelmä on ollut rajallinen ja se on usein liitetty vain älykkyysosamäärään tai perinteisiin kykyihin, kuten musiikkiin tai urheiluun. Lahjakkaina lapsina voimme kuitenkin ymmärtää, että on olemassa loputtomasti muotoja poikkeuksellisista kyvyistä, joita ei ole sisällytetty perinteiseen käsitykseen. Älyllisen kurinalaisuuden lisäksi monilla intensiivisillä ihmisillä on korkea ihmissuhdeäly, intrapersoonaalinen äly ja henkinen älykkyys.
ellauri382.html on line 675: Yliherkkyys diagnosoidaan usein väärin DSMää selaamalla mielenterveyden häiriöksi. Jos olet lahjakas aikuinen, korkea energiasi voidaan tulkita ADHD:ksi, voimakkaat tunteet rajatilapersoonallisuushäiriöksi, luovien pakkomielteiden kohtaukset kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi, perfektionismi OCD:ksi ja eksistentiaalinen masennuksesi voidaan tulkita kliiniseksi masennukseksi. Voihan se sitä ollakin, en sitä sano. Olemme aarrearkkuja, joissa on enemmän jalokiviä sisällä kuin edes mahtuu.
ellauri382.html on line 679: Kun sinua kutsutaan lahjakkaaksi aikuiseksi, saatat kysyä: Olenko todella niin "erityinen"? Väitätkö, että olen jollain tapaa parempi? Vieraannuttaako tämä tuuba minua entisestään läheisistäni? Onko lahjakas valmennus pelkkää paskaa, joka saa minut tuntemaan oloni hyväksi?
ellauri382.html on line 714: (Sinulla saattaa silti vielä olla epäilyksiä sanasta "lahjakas". Lahjakas ei tässä tarkoita "korkeaa älykkyysosamäärää", se todella viittaa erilaiseen tapaan olla, ja se on eräänlainen neurodiversiteetti. Se ei tarkoita olemista 'lahjakas' as such.)
ellauri390.html on line 202: Vuonna 1857 hän julkaisi ensimmäiset teoksensa. Hänen kommunikointitaitonsa erottui, hän oli lahjakas puhuja; harjoitti musiikkia ja maalausta; hänestä tuli kirjallisuuspiirien säännöllinen jäsen, tapasi D. I. Pisarevin, A. A. Grigorjevin, F. M. Dostojevskin, M. M. Dostojevskin y.m. kirjailijoita. Osallistunut erilaisten aikakauslehtien julkaisemiseen. Vuonna 1861 hän meni naimisiin näyttelijätär V. D. Hrynyovan kanssa. Vuosina 1865-1866 hän oli Varsovan vankityrmien tutkimuskomission kirjallinen jäsen. Vuonna 1867 hän matkusti Volgaa pitkin.
xxx/ellauri027.html on line 498: asiakaslähtöisyys briljantti jaxuhali huultskupuna keinovoima ketteryys kilpailuetu kimaltava kollari kukoistus kustannustehokkuus lärveiset mahtava makustella masuasukki me-pystyvyys monilahjakas myyntiponnistelut napostella peba peppujulkkis pikkuneiti poksahtaa posketon positiivinen rapsakka rohea rouhea räjähdysvoimainen seukata tissittää tsemppiä tuhkamuna tunnevoimainen tykittää uomakipitys voimavirta yöppäri
xxx/ellauri057.html on line 227: Hilja piti opiskelusta, opettajista ja koulutovereistaan ja menestyi tyttökoulussa hyvin. Kuulostaa ihan Laura Kolbelta teoxessa Suomen yläluokasta, johon se haluisi kovin kuulua. Muttei kuulu kovasta yrityxestä huolimatta. Tyttökoulun jälkeen hän siirtyi jatko-opistoon, jossa hän harrasti monenlaisia asioita. Hilja oli lahjakas: hän lauloi, kirjoitti, maalasi ja lausui hyvin. Jatko-opistossa hän luki myös ranskaa ja suoritti opettajan tutkinnon vuonna 1902. Kaksi vuotta jatko-opistossa opiskeltuaan Hilja alkoi valmistautua ylioppilaskirjoituksiin Suomalaisen yhteiskoulun yksityisoppilaana, koska jatko-opistossa ylioppilastutkintoa ei voinut suorittaa. Hän kirjoitti vuonna 1901 ylioppilaaksi ja sai tutkinnon arvosanaksi muutamaa pistettä vajaan kiitettävän. Hilja oli aina muutamaa pistettä vajaa. Viimeisenä kouluvuotenaan Hilja pohti elämänuraansa ja tulevaisuuttaan. Valinta oli vaikea, sillä Hiljaa kiinnostivat monet taiteenalat. Jatko-opistossa Hilja oli innostunut teatterista, ja hän suunnitteli vakavasti näyttelijättären uraa. Syksyllä 1902 Hilja kirjoittautui yliopistoon historiallis-filologiseen osastoon, mutta ei koskaan valmistunut. (Täh? Minnekäs see lääkärinura unohtui?)
xxx/ellauri057.html on line 244: Hilja solmi toisen avioliittonsa Madetojan Leevin (1887-1947) kanssa. Leevi oli komea mutta pöljä, lestadiolaisesta kodista. Hilja ja Leevi tutustuivat Einarin kautta, kun Leevi sävelsi musiikkia Einarin epäonnistuneisiin näytelmiin. Einar oli 4v vanhempi, Leevi 5v nuorempi, lahjakas nuori säveltäjä. Tuttavuus syveni vähitellen rakkaudeksi. Pari kuulutettiin kolmasti avioliittoon vuonna 1913, ja he ilmoittivat kaikille olevansa naimisissa. Todellisuudessa Hilja ja Leevi vihittiin vasta vuonna 1918. Avioliitto jäi lapsettomaksi, vaikka he toivoivat lasta. He pysyivät yhdessä aina Leevin kuolemaan asti, mutta avioliittoa varjostivat riidat ja kummankin alkoholiongelmat.
xxx/ellauri124.html on line 291: Vuohi eli goat tarkoittaa Greatest Of All Time eli mahtava, todella lahjakas. Kyllä, tää on vaan amerikanenglantia niinkuin muukin Z-sukupolven sälä. Toivottavasti joku ö-sukupolvi palaa takas vanhan maailman kieliin ja kulttuuriin. Alles amerikanische hängt mir zum Hals heraus.
xxx/ellauri130.html on line 770: Toinen keskustelua aiheuttanut teema liittyy Camille Claudelin kolmikymmenvuotiseen sairaalajaksoon, vuodesta 1913 vuoteen 1943, jolloin sisar lopulta menehtyi. Sekä osa lahjakasta taiteilijaa hoitaneista lääkäreistä että tapausta myöhemmin selvittäneet tahot ovat kyseenalaistaneet suljetun psykiatrisen hoidon välttämättömyyden. Perheen kanta ratkaisi Camillen kohtalon. Sisareen syvän intohimoisesti kiintyneen, mutta hänen elämänvalintansa ongelmallisiksi kokeneen Paulin osuutta päätökseen pidetään keskeisenä.
xxx/ellauri137.html on line 803: Rei Shimura luulee olevansa parempi kuin Rie Miyazawa. Tietyssä mielessä Miyazawa Rie on vanha uutinen. Hän ei tietenkään ole sellainen mediarakas, joka hän kerran oli. Mutta hän on selviytyjä, josta on kehittynyt lahjakas näyttelijä, ja hänen tarinansa on mielenkiintoinen, toisin kuin Rei Shimuran. Rie aloitti uransa lapsimallina nähdessään laajan näkyvyyden Mitsui Rehousen alkuperäisenä kasvona ja teki näyttelijädebyyttinsä vuoden 1988 elokuvassa Seven Day´s War , josta hän voitti Japan Academy Award -palkinnon Vuoden tulokkaaksi 16-vuotiaana. Hänen lyhytaikainen musiikkiuransa alkoi singlellä "Dream Rush" vuonna 1989, ja seuraavana vuonna hän esiintyi arvostetulla Kōhaku Uta Gassen -televisioerikoistapahtumalla.
xxx/ellauri208.html on line 861: Antti on epäluotettava kertoja, jonka tarinassa on aukkoja. Lähes loppuun asti Antti esittää itsensä voittajana, aina tilanteen päällä olevana. Hän on lahjakas mutta outo, ulkopuolella, säälimätön, erityisherkkä.
xxx/ellauri208.html on line 943: Kun Annika Idström talvella 1979 ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Sinitaivas (1980), hänestä tuntui omien sanojensa mukaan kuin hän olisi "tullut kotiin". Takana oli Idströmin itsensä jännitteiseksi ja vaikeaksikin kuvaama lapsuus suomenruotsalaisessa keskiluokkaisessa töölöläiskodissa, jossa taiteellisesti lahjakas isä toi välillä "juoppokavereitaan" kotiin ja äiti, tunnettu ja "ihailtu radioääni" Cay Idström, toisaalta lannisti, toisaalta rohkaisi luoviin harrastuksiin. Takana oli Laguska skolanin yksityinen eliittilukio, jossa Idström opiskeli vapaaoppilaana – eikä viihtynyt: "En ollut tarpeeksi rikas [ - - ] enkä tarpeeksi suomenruotsalainen." Oman tien etsiminen oli vienyt Sanelma Vuorteen mannekiinikoulusta Ranskaan kieltä oppimaan, kirjallisuuden opintoihin Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja kamerataiteen opintoihin Taideteollisessa oppilaitoksessa. Takana oli myös avoliitto vasemmistolaisesti suuntautuneeseen kulttuurisukuun kuuluvan tunnetun elokuva- ja teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasen kanssa ja tyttären syntymä. Yksinhuoltajuuden ja kirjoittamisen yhdistelmä merkitsi elämistä työttömyyskorvauksella ja sosiaalituilla, mutta "kirjoitin, koska en muuta osannut".
xxx/ellauri227.html on line 213: Kusikalsarinen spurgumaalari oli tosi lahjakas, sen näki heti väriläiskistä. Izekäs huora ajattelee yxinomaan izeään. Vitun jääprinsessa! Saatana! Kaljapurkki sihahtaa. дерьмо! заорал Андерс. Se on paskaa! huusi Anders(ru)/Helvetti! hän karjaisi(fi). Vera Nilssonilla on Andersissa duunia niinkuin Kirsi Riskillä pikku Imissä. Olis pitänyt pitää jalat ristissä, miettii Vera 25K:nnen kerran. Pst! Vera on murhaaja, kazo loppua!n
xxx/ellauri227.html on line 313: Liza taitaa olla oikeistoläjä sen lisäxi että on uskovainen. Victoria-stadion on wau-arkkitehtuuria suoraan mäen sisässä. Paizi ei Tukkiholmassa ole sellaista, se on kuvittellinen. "Luonnonsuojelijat olivat tietenkin nostaneet metelin, sen ne tekivät aina kun muutama puu kaadettiin." Lie turha toivoa että joku konnista lasauttaisi tän sietämättömän nuuskija-Bengzonin hengiltä. Paskiainen välittää vähät viranomaiskielloista ja juoxee ezimässä klikkiozikoiden aiheita. Tosi hyvä että Tukholman kuvitteellinen Olympiastadion on liisteinä. "Hän oli sekä lahjakas että kunnian himokas, jälkimmäinen ominaisuus oli tärkeämpi." Joo selkeästi tää kirja on erittäinkin limainen. Vittu että mä inhoon nenäkkäitä toimittajia! Ne saisi kaikki listiä! Tää on niin vanha turaus että valokuvaajat käyttää filmirullia. Muut tyhjäntoimittajat eivät (tietenkään) huomaa mitään, Minni Hiiri on ainoa tarkkasilmäinen. Lyijykynä-Annika hymyili. Muiden kuulakärkikynät eivät toimineet. He istuivat saappiautoon ja pitivät moottoria tyhjäkäynnillä. Niinpä tietysti. Vittu että Ilta-Pulut on vastenmielisiä. Hyi hitto, iljettävää. Kumpa pienet kallonpalat olisivat Annikasta. Mutta ei. Räjäyttäjän nimi on Beata Ekesjö. Kazoin epilogista. Kirja on v:lta 1998. Beettanauhat pyörivät. Sellainen oli Jönsilläkin lainassa. Uusinta tekniikkaa. Tuliko uhrista jauhelihaa? Annika nielaisi sylkeä ja nyökkäsi. Kiva kivaa! (K)
xxx/ellauri233.html on line 63: Kaksi iäkästä miestä (miten iäkästä?), automekaanikko Carter Chambers ja miljardööri (onko se muka joku ammatti? No Amerikassa on) Edward Cole tapaavat ensimmäisen kerran Edwardin omistamassa sairaalassa sen jälkeen, kun molemmilla miehillä on diagnosoitu terminaalinen keuhkosyöpä. Carter, neekeri mutta siitä huolimatta lahjakas amatöörihistorioitsija ja perheenisä, halusi nuoruudessaan historian professoriksi, mutta "päätti sen sijaan perustaa perheen" eli siltä paloi pohjaan. Edward, neljä kertaa eronnut terveydenhuollon tycoon ja sivistynyt yksinäinen (takuulla homopetteri), nauttii kopi luwakin, yhden maailman kalleimmista kahveista, juomisesta ja kiusaa henkilökohtaista "palvelijaansa" katamiitti Matthew'ta, jota hän virheellisesti, mutta tarkoituksella kutsuu Thomasiksi.
xxx/ellauri286.html on line 506: Anna on äidin illa faciet. Anna on terve, kaunis, älykäs, lahjakas. Anna saa stipendejä. Anna saa parhaat pisteet ja soittaa orkesterin solistina ja näyttelee pääosat joulujuhlien näytelmissä. Anna on niin loistava, että opettaja alkaa merkitä hänelle kokeisiin kahta numeroa, toista jossa on Annan numero samalla arvosteluasteikolla mitattuna kuin muillakin ja toista, jossa käytetään juuri Annalle tarkoitettua arvosteluasteikkoa, jotta Anna voisi nähdä, miten on pärjännyt suhteessa omiin kykyihinsä. Se on varmaa, että Annasta tulee jotain suurta. Kuulostaa vähän Kirsin Annalta. No suuri siitä on tullutkin. Sofi on pysynyt suht pienenä, isoa on vaan naama ja jalkaterät.
xxx/ellauri287.html on line 318: Isabella Varjonen: Minulla oli ilo opettaa Annaa, kun hän oli vielä peruskoulussa. Kultainen, uskomattoman lahjakas lapsi ja myös kohtelias. Olen aina kannustanut häntä ja ollut varma, että hän saavuttaa paljon. Minulla on kyynel silmässäni!
xxx/ellauri357.html on line 97: Dekonstruointia on juuri tää että textiä luetaan tälleen intertextuaalisesti kuin piru raamattua rivien välistä. Dekonstruoidaas vähän Plato lättänenä paskiaisen erotiikkaa. Eroxen vanhemmista nainen (Penia) oli tietysti sekä köyhä että ruma, sen isä (Poros) taas rikas ja lahjakas. Eipä ylläri. Se on kyllä totta että kuolevaisilla ikuista on vain siitos ja synnytys. Sixi mikään ei ole niin vittumaista kuin että kuutossilli lakkaa olemasta viitossilli. Bylsiminen on eläimelle izetarkoitus, ei se kurki jalkoväliin että joko tuli impregnaatio. Just tää oli Darwinin kohtalokas izemurhasiirto, kun termiittiapina onnistui estämään nussiessa hedelmöityxen. Kahden miehen yhdessä kirnuamat kuolemattomat ajatuspökäleet ovat lapsiakin arvokkaampia. Tai no jaa, Darwinhan on aina oikeassa, sama sille on jos homo sapiens päättää tehdä sillä lailla seppukun. Takaisin piirustuspöydän äären vaan. Ottaisinko seuraavaxi työn alle rotan vaiko torakan?
xxx/ellauri357.html on line 491: Marraskuun 12. päivänä Mary synnytti pojan, Percy Florence Shelleyn. Percyn syntymän aikoihin Shelleyt tapasivat Sophia Staceyn, joka oli yhden Shelleyn sedän seurakuntaa ja asui samassa pensioonissa kuin Shelleys. Sophia, lahjakas harpisti ja laulaja, "solmi ystävyyssuhteen" Shelleyn kanssa, kun Mary oli huolissaan vastasyntyneestä poikasestaan. Shelley kirjoitti Sophialle ainakin viisi rakkausrunoa ja katkelmaa, mukaan lukien "Song written for an Indian Air".
50