Aikansa kristillinen yhteisö kiisti väitteet, ja kirja lopulta kiellettiin vuonna 448 Valentinianus III:n ja Theodosius II:n määräyksestä, samoin kuin Porfyrioksen 15 kristittyjä vastaan hyökkäävää kirjaa, Filosofia oraakkeleista . Kokonaisia kopioita teoksesta ei ole säilynyt, mutta se voidaan rekonstruoida Origeneen yksityiskohtaisesta selostuksesta siitä hänen kahdeksanosaisessa kumoavassa teoksessaan, jossa lainataan Celsusta laajasti. Origeneen työ on säilynyt ja siten säilyttänyt Celsuksen työn.
ellauri447.html on line 403: Historiallisen tiedon osalta pidin kirjaa varsin mielenkiintoisena, mutta olen huolissani sen puolueellisuudesta. Se esittää juutalaiset selvästi ahkerina, työteliäinä ja myötätuntoisina. Myös palestiinalaiset esitetään myötätuntoisesti (sodan pakolaisina jne.), mutta laajempaa arabikulttuuria kritisoidaan laajasti ja perusteellisesti, ja palestiinalaiset esitetään lopulta laiskoina ja syyllisinä siihen, etteivät he ole tehneet pakolaisleireistään parempia paikkoja itselleen. Olen varma, että osa tästä on totta (erityisesti naisten alituinen raiskaus perinteisissä arabikulttuureissa), mutta se vaikuttaa melko yksipuoliselta. Koska minulla itselläni on juutalainen tausta, minun on vaikea lähestyä keskusteluja Israelista ennakkoluulottomasti. Haluaisin uskoa, että juutalaiset halusivat palestiinalaisarabien pysyvän Israelissa ja että palestiinalaisten jatkuva ahdinko ei ole juutalaissionistien syytä (vaan pikemminkin brittien, jotka sotkivat koko alueen niin pahasti, ja arabimaiden, jotka hyökkäsivät Israeliin ja ajoivat palestiinalaiset pois ja sitten kieltäytyivät kaikista rauhansopimuksista Israelin kanssa, jotka olisivat sallineet heidän paluun). Mutta koska kirjoittaja oli juutalainen ja kirjassa on satunnaisia yleistäviä arabien vastaisia lausuntoja, minun on vaikea uskoa, että kirja on täysin oikeudenmukainen kuvaus tilanteesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä kirja sai minut kaipaamaan tietokirjallisuutta ja puolueetonta kirjaa alueen modernista historiasta. Sellaista on luultavasti mahdotonta löytää, ainakaan juutalaisilta.
ellauri448.html on line 384: Yhdessä Keski-Euroopan maasotien kanssa käytiin merisotaa Osmanien ja Habsburgien kesken Välimerellä, mitä varten Mehmed II oli rakennuttanut laivaston. Vuosien 1463–1479 ja 1499–1503 sodissa Venetsia menetti omistuksensa Kreikassa ja Egeanmerellä. Osmanit valloittivat Välimerellä Algerian (1529), Tripolin (1551), Maltan (1565) ja Kyproksen (1570 tai 1571). Paavin, Venetsian ja Espanjan yhdistyneet laivastot voittivat osmanit Lepanton meritaistelussa (1571), mitä juhlittiin laajasti Euroopassa. Sen jälkeen osmanit valtasivat vielä Tunisian (1574) kunnes vuoden 1580 rauhansopimus vakautti Osmanien valtakunnan ja kristillisen Euroopan rajat. Osmanit kilpailivat Venäjän kanssa herruudesta Mustallamerellä. Vuoteen 1676 mennessä osmanit voittivat sen ja samalla vallan osassa Ukrainaa.
xxx/ellauri076.html on line 483: Alanko työskenteli laajasti kulttuurin parissa työurallaan. Hän väitteli tohtoriksi aiheenaan Immi Hellénin runot. (Kovempi homma olisi jo käydä läpi mun paasauxet, Immi 1400 runoineen on jäänyt seisomaan kuin tikku paskaan.) Lisensiaatintyön aiheena oli puolestaan Lassi Nummen lyriikka. (Lassin runot puhukoot puolestaan, mä en niistä tiedä mitään kun en oo lukenut.) Hän toimi vuosia opettajana ja kirjallisuudentutkijana yliopistossa. Hänet nimitettiin opetusneuvokseksi vuonna 2003.
xxx/ellauri173.html on line 168: Noin vuonna 280 eaa. Berossos kirjoitti teoksen Babyloniaka tarkoituksenaan selittää Mesopotamian vanhaa kulttuuria kreikkalaisille. Varteenotettaviksi lähteiksi Berossoksen kirjoitukset tekee se, että hän toimi Marduk-jumalan pappina Babylonissa ollessaan. Finkelin mukaan hänellä oli tästä syystä ensi käden tietoa sumerilaisesta ja akkadilaisesta savitaulukirjallisuudesta, jota oli kirjoitettu silloin jo yli tuhannen vuoden ajan ja jota yhä kirjoitettiin Babylonin akatemioissa. Berossoksen oppineisuus ja ennustustaito tunnettiin myös Ateenassa. Koska kreikkalaiset kuitenkin pitivät muita kansoja barbaareina, kirjaa tuskin luettiin heidän keskuudessaan kovinkaan laajasti, eikä se ole säilynyt nykypäiviin. Sen sijaan toiset kirjoittajat ovat siteeranneet teosta, ja sitä kautta siitä on säilynyt joitakin osia, joista ilmenee niiden perustuvan pitkälti nuolenpääkirjoituksiin.
xxx/ellauri176.html on line 760: 62. Mayumi on niit pahexuttavia niitoja. NEET on lyhenne englannin kielen sanoista Not in Employment, Education or Training. Niito on hallinnollinen luokitus, jota käytti noita (the witch is dead!) Britanniassa, mutta sen käyttö on levinnyt laajasti muihinkin maihin kuten Japaniin, Kiinaan ja Koreaan. Lyhenteellä kuvataan työelämän tai opiskelun ulkopuolella olevaa väestöryhmää. Se on nykyajan slangia. Narahdin. Ja näillä niitoilla on siis varaa asua Roppongissa? Ize asiassa asunto on Chibassa.
xxx/ellauri231.html on line 426: Syksyllä 1945, suuren isänmaallisen nousukauden aallolla, Buninin 75. syntymäpäivää juhlittiin laajasti Pariisin venäläisessä yhteisössä. Bunin alkoi kommunikoida läheisesti Neuvostoliiton astiantuntijoiden, toimittaja Juri Žukovin kanssa ja kirjallinen agentti Boris Mihailpov, joka sai kirjailijalta useita uusia tarinoita julkaistavaksi Neuvostoliitossa. Huhut alkoivat kiertää, että neuvostoversio The Complete Buninista oli jo työn alla.
xxx/ellauri291.html on line 463: Venäläinen sotilaallinen petos rinnastetaan laajasti maskirovkaan, mutta alueella käytetään myös muita venäläisiä termejä, mukaan lukien "sodan sumutus", tuman voyny. Khitrost tarkoittaa komentajan henkilökohtaista oveluuden ja kavaluuden lahjaa, joka on osa hänen sotilaallista taitoaan, kun taas pettämistä harjoittaa koko organisaatio, eikä se sisällä henkilökohtaisen oveluuden tunnetta; eikä venäläistä petoksen käyttöä tarvitse pitää "pahana". Michael Handel todellakin muistuttaa lukijoita sotilasanalyytikko David Glantzin kirjan esipuheessa Sun Tzun väitteestä teoksessa The Art of War, että kaikki sodankäynti perustuu petokseen; Händel ehdottaa, että petos on normaali ja todella välttämätön osa sodankäyntiä. Sotilaallisen petoksen tavoite on kuitenkin yllätys, vnezapnost , joten näitä kahta tutkitaan luonnollisesti yhdessä.
xxx/ellauri296.html on line 327: Arabi-Israelin sodassa 1948 Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän operaatiossa Hiram. Kyseessä lienee ollut puunilainen Hiram, Daavidin aikuisia pro-israeli libanonilaisia. Kolme Israelin lentokonetta pommittivat kylää illalla 28. lokakuuta. Tätä seurasi pitkittynyt tykistötuli ja uusi ilmahyökkäys aamulla kylän puolustajien ja useimpien asukkaista vetäytyessä pohjoiseen Libanoniin. Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän 29. lokakuuta. YK-tarkkailija kertoi, että 1. marraskuuta 1948 Israelin joukot autioivat ja ryöstivät laajasti Tarshihan ympärillä olevat arabikylät. New York Times lisäsi, että ryöstely vaikutti järjestelmälliseltä, koska Israelin armeijan kuorma-autoja käytettiin ryöstettyjen tavaroiden kuljettamiseen. Joulukuuhun 1948 mennessä noin 700 kyläläistä, enimmäkseen kristittyjä, oli palannut kylään. Perheet Tarshihasta alkoivat saapua Beirutiin pian kylän valloituksen jälkeen ja asuivat vuokrahuoneissa Bourj el Barajnehin ympärillä, joka tuolloin oli esikaupunki kaupungin laidalla. Noin puolet Libanoniin saapuvista 3,000 kyläläisestä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan. Vuonna 1981 leirillä asui arviolta 4-5,000 tarshihania. Ne kyläläiset, jotka eivät päässeet Beirutiin vuonna 1948, kerättiin ja lähetettiin junalla Aleppoon, koska heistä tuli al-Neirabin leirin suurin ryhmä. 3,000 Libanoniin saapuvaa kyläläistä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri307.html on line 941: Vinosuisen Rowlingin toilauxista on paasattu jo laajasti mm. albumeissa 20, 36, 38, 71, 86, 198, 159, 180, 198, 214, 220, 262, 269. Tästä voi jo päätellä miten paljon arvostan JK Rowlingia sekä sen sankareita Harrya ja Meghania.
xxx/ellauri354.html on line 602: Timo pieni skotti: Vaikka ei ole epäilystä siitä, että Paavali kirjoitti 1. kirjeen tessalonikalaisille, on epätodennäköistä, että Paavali (ja Timoteus) olisi myös kirjoittanut 2. tessalonikalaisille. Näiden kahden kirjaimen kieli ja teologia ovat olennaisesti erilaisia. Myös toisen kirjeen rakenne todellakin jäljittelee ensimmäisen kirjeen rakennetta, mutta se on vähemmän henkilökohtainen kuin ensimmäinen, mikä olisi melko epätodennäköistä, jos Paavali kirjoittaisi molemmat kirjeet. Ehkä silmiinpistävin on ero näkemyksissä Kristuksen toisesta tulemisesta näiden kahden kirjeen välillä. Näyttää siltä, että myöhempi kirjoittaja olisi kirjoittanut toisen kirjeen ja yrittänyt päivittää Paavalin näkemystä toisesta tulemisesta. Siirtää parasta ennen päiväystä eteenpäin kuin Serubbaabelin näyn toimittajat. Uuden testamentin tutkija Bart Ehrman, tunnettu UNC-Chapel Hillin uskonnontutkimuksen professori, on kirjoittanut laajasti tästä aiheesta.
xxx/ellauri356.html on line 242: Derrida jatkoi kirjallisuuden lukemista kirjoittaen laajasti Maurice Blanchotista, Paul Celanista ja muista. Sanchotin liha ja leikkele.
xxx/ellauri363.html on line 126: Gadamerin ja Heideggerin väliset erot tulevat selkeimmiksi heidän erilaisista lähestymistavoistaan runoilijoihin, kuten Hölderliniin. Gadamer on kirjoittanut laajasti runoilijoista Celan, Goethe, Hölderlin ja Rilke.
xxx/ellauri388.html on line 215: Sir William Gowers (Syphilis and the Nervous System, 1892, s. 126) julistaa myös "särjettömän siveyden" edut, erityisesti menetelmänä kupan välttämiseksi. Hän ei kuitenkaan ole toiveikas edes oman lääkityksensä suhteen, sillä hän lisää: "Voimme jäljittää vähän toivoa, että tauti siten vähenee aineellisesti." Hän kuitenkin saarnasi edelleen siveyttä yksilölle, ja hän tekee sen kaikella keskiaikaisen munkin askeettisella intohimolla. "Kaikella voimalla, mitä minulla on tiedolla ja millä tahansa auktoriteettilla, jonka voin antaa, väitän, että kukaan ihminen ei ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin tai tavalla huonompi pidätyskyvyttömyyden kannalta tai parempi inkontinenssin kannalta. Jälkimmäisestä kaikki ovat moraalisesti huonompia. Selvä enemmistö on fyysisesti huonompi, ja lopputulos on ja tulee aina olemaan täydellinen fyysinen haaksirikko jollakin monista kivistä, jotka reunustavat tietä, tai jollakin monista vuoteista; mätänevä lima, jota mikään hoito ei voi mitenkään välttää." Amerikassa sama näkemys vallitsee laajalti, ja tohtori JF Scott väittää teoksessaan Sexual-Instinct (toinen painos, 1908, luku III) erittäin voimakkaasti ja laajasti seksuaalisen pidättäytymisen puolesta. Hän ei edes myönnä sitä että kysymyksellä on kaksi puolta, vaikka jos näin olisi, hänen argumenttinsa pituus ja energia olisivat tarpeettomia.
xxx/ellauri442.html on line 293: Francis George Steiner, FBA (23. huhtikuuta 1929 – 3. helmikuuta 2020) oli ranskalais-amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, esseisti, filosofi, kirjailija ja kouluttaja. Hän kirjoitti laajasti kielen, kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhteesta sekä holokaustin vaikutuksista niihin. The Guardianin vuoden 2001 artikkelissa Steineria kuvailtiin "polyglotiksi ja polymaatiksi." Hänen äitinsä, jolle "itsesääli oli kuvottavaa", auttoi Steineria voittamaan synnynnäisen vamman, kuihtuneen oikean käsivarren. Sen sijaan, että hän olisi antanut hänen tulla vasenkätiseksi, hän vaati, että hän käyttäisi oikeaa kättään kuten heterosexuaali henkilö. Steiner ei alun perin otettu hyvin vastaan Cambridgessa englanninkielisten tiedekuntien toimesta. Jotkut paheksuivat tätä karismaattista "tulimerkkiä, jossa on vieras aksentti" ja kyseenalaistivat holokaustin merkityksen, johon hän jatkuvasti viittasi luennoissaan. Steineria kutsuttiin "älykkääksi ja älykkääksi kriitikoksi ja esseistiksi". Eräänlainen Jan Blompstet oikeastaan. Vaikka Steiner yleensä otti asiat hyvin vakavasti, hän paljasti myös odottamattoman kuolleen pannun huumorin: kun häneltä kysyttiin kerran, oliko hän koskaan lukenut mitään triviaalia lapsena, hän vastasi: Moby-Dick. Steiner sai kritiikkiä ja kannustusta näkemyksistään, jonka mukaan rasismi on luontaista jokaiselle ja että suvaitsevaisuus on ihan syvältä. Hänen kerrotaan sanoneen: "On erittäin helppoa istua täällä tässä huoneessa ja sanoa "rasismi on kamalaa". Mutta kysy minulta samaa, jos jamaikalainen perhe muutti naapuriin kuuden lapsen kanssa ja he soittavat reggaeta ja rock-musiikkia koko päivän. Tai jos taloni tulee kiinteistönvälittäjä ja kertoo minulle, että koska juutalainen perhe on muuttanut naapuriin, kiinteistöni arvo on pudonnut! Steinerin ensimmäinen julkaistu kirja oli Tolstoi tai Dostojevski: Essee vastakohtana (1960), joka oli tutkimus venäläisten kirjailijoiden Leo Tolstoin ja Fjodor Dostojevskin erilaisista ideoista ja ideologioista. Hänen tunnetuin kirjansa, After Babel (1975), oli varhainen ja vaikutusvaltainen panos käännöstieteen alalle. Tänk att jag aldrig har läst den! Steiner on ehdottanut, että natsismi oli Euroopan kosto juutalaisille omantunnon keksimisestä. Siitä saavat palestiinalaiset nyt maxaa.
xxx/ellauri446.html on line 634: Israelilainen arkeologi Israel Finkelstein on esittänyt laajasti, että suuret osat Esran ja Nehemian kirjoista (sekä Aikakirjoista) sisältävät sisältöä, jota Jerusalemin ja Juudan arkeologia Persian kaudella ei tue. Finkelstein havaitsi, että nämä kohdat heijastavat paremmin hasmonealaisten aikaa – aikaa, jolloin kiitos hellenismin Jerusalem ja sen ympäristö olivat paljon asutumpia ja vauraampia – mikä viittaa siihen, että hasmonealaiset kirjoittajat lisäsivät ne aikaisempiin Persian kauden teksteihin.
xxx/ellauri450.html on line 474: John Polkinghorne (16. lokakuuta 1930 Weston-super-Mare – 9. maaliskuuta 2021) oli brittiläinen fyysikko ja teologi. Myöhemmällä urallaan hän tutki laajasti tieteen ja uskonnon välistä suhdetta, ja hänelle myönnettiin tästä Templeton-palkinto vuonna 2002. Polkinghorne päätti kesken uransa ryhtyä lukemaan teologiaa, ja hänet vihittiin anglikaaniseksi papiksi vuonna 1982. Polkinghornen mukaan tieteelliset ja uskonnolliset näkemykset eivät ole ristiriidassa keskenään vaan täydentävät toisiaan. Polkinghornen mielestä luonnonteologialla on vakaa paikka uskonpuolustuksessa ja teologiassa.
74