ellauri037.html on line 324: omaisuus palautetaan, aarteet löydetään,
ellauri062.html on line 620: Unde mundus judicetur Silloin kaikki löydetään, Mistä maailma tuomittaneen. Makes it awkward for the erring.
ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri156.html on line 718: 4 (22:3) Jos varastettu eläin löydetään elävänä hänen hallustaan, oli se sitten härkä, aasi tai lammas, hän antakoon siitä kaksinkertaisen korvauksen.
ellauri163.html on line 497: Palikka tajuaisit ettei raamatun kirjoituksilla ole todistusarvoa, ennenkuin löydetään selviä yhteneväisyyksiä historiasta. Niitä kun ei ole näkynyt, niin on turha puhua myöskään ylösnousemuksista. Annan esimerkin:
ellauri301.html on line 376: Kesällä 1994 ruotsalaiset ovat liimautuneet television ääreen katsomaan jalkapallon MM-kisoja. Juhannus lähestyy, mutta komisario Kurt Wallanderille juhlasta on tulossa painajainen. Poliisiasemalle tulee puhelu tytöstä, joka on seissyt tuntikausia keskellä peltoa Ystadin lähistöllä. Kun Wallander saapuu paikalle, tyttö sytyttää itsensä tuleen. Parin päivän päästä paikalta löydetään entisen oikeusministerin skalpeerattu ruumis. Wallander on keskellä uransa monimutkaisinta juttua, sillä johtolanka toisensa jälkeen vie hänet väärille jäljille. Ja ennennäkemättömän julma murhaaja iskee yhä uudestaan... Saakurin tyhmä poliisi.
ellauri301.html on line 377: Muukalaisvastaiset fundamentalistit tappavat Algeriassa neljä nunnaa sekä viidennen naisen, nunnien luona sattumalta yöpyneen ruotsalaisen. Skånesta löydetään mies seivästettynä. Seuraavaksi metsästä löytyy kuristettu mies puuhun sidottuna, seitten säkissä hukutettu mies. Kurt Wallender ja muut Ystadin poliisit ovat ihmeissään. Mitä kertovat kummalliset murhatavat? Jotain ne Henningistä kertovat, mutta mitä? Miten murhaaja saadaan pysäytettyä? Sas se. Juhannus 1996. Kolme elämäniloista nuorta lahkolaista sekä onnellinen
ellauri301.html on line 379: Wallanderin poliisikollega Svedberg löydetään kotoaan kuolleena. Kuka on
ellauri301.html on line 385: osan Skånea, ja muuntoasemalta löydetään hiiltynyt ruumis.
ellauri345.html on line 504: Erilainen näistä on Ottilien kuori hänen elävänä ruumiinaan. Vain sen avulla laki ilmaisee itsensä selkeästi, joka ilmenee muissa rikkoutuneemmin: mitä enemmän hevoset karkaavat, sitä enemmän näet kaikkea näennäistä kauneutta, joka voi vain tarttua eläviin olentoihin, kunnes yhden ja toisen täydellisen lopun on myös tuhouduttava. Joten mikään kuolevainen ei ole erottamaton. Siksi, jos maksiimit ja pohdiskelut kuvaavat totuudenmukaisesti tällaisen erottamattomuuden äärimmäistä astetta syvällä sanalla: "Kauneus ei voi koskaan tulla selväksi itsensä ulkopuolelle", jää silti Jumala, jonka edessä ei ole mysteeriä ja elämä on laiffia. Ihminen näkyy meille ruumiina ja hänen elämänsä rakkautena, kun he ovat Jumalan edessä. Siksi kuolemalla on valta paljastaa kuten rakkaus. Vain luonto on erottamaton; joka pitää salaisuuden niin kauan kuin Jumala sallii sen olla olemassa. Totuus löydetään kielen olemuksesta.
xxx/ellauri056.html on line 152: ”Kaikista mun kirjoista on sanottu, että mä kirjoitan sujuvaa tekstiä, mikä on musta oikein hyvä asia. Nyt toivoisin saavani sellaista sisältöä, joka ei ole liian sujuvaa. Ettei pelkästään sitä, että ihanaa, mennään etsimään poikaystävää, sitten ollaan surkeena kun ei löydetä ja lopulta löydetään.”
xxx/ellauri170.html on line 278: We will grieve not, rather find Me ei surra, vaan pikemminkin löydetään
xxx/ellauri199.html on line 814: Kanadassa löydetään ihmisen jalkoja rannalta. Kenkiä joissa on jalka sisällä. Tiede on ratkaissut rantautuvien jalkojen arvoituxen, kertoo Tieteen Kuvalehti. Tämän enempää se ei suostu ilmaisexi kertomaan. Takuulla modernit kengät ovat merimuovia ja nälkäiset meriravut syövät meren urhoista kaiken muun. Tiedeuutinen on vuodelta 1977. Syötäviä mereneläviä ja meriselityxiä. Merimakkaraa ei voi syödä eikä sen muniakaan, suri Hollo. Mustekaloja ei enää tarvita, eikä tulostimia. Kauniita naisia ei saa lyödä, eikä rumiakaan. Uuden runon kauneimpia runoja.
xxx/ellauri312.html on line 260: pysäyttää Digital Fortressin "muilla keinoin." Tankado löydetään kuolleena
15