liu'uttautuu alas norsun olkapäätä matolle ja lähestyy pyhää Anttonia.
lähestyy ja kazoo tarkemmin.
Sitten ilmestyy erikoinen olento, jolla on ihmisen pää kalan ruumiissa. Se lähestyy suoraan ilmassa, lyöden pyrstöllään hiekkaa; ja tää kädetön patriarkka saa Antoniuxen nauramaan.
ellauri045.html on line 441: Mäkelän Hanska lähestyy kuolemaa
ellauri055.html on line 699: Lagerkvistin tuotannon keskeinen teema on hyvän ja pahan olemassaolon pohdiskelu. Hän lähestyy aihetta kirjoittaen keskiaikaisesta pyövelistä, Barabbaasta ja vaeltavasta juutalaisesta.
ellauri055.html on line 1353: Kun Emppu alkoi kazoa lyylin muotoja, pyrki uusi lemmenvaihe alkamaan hänen izensä sitä tahtomatta. Emppu alkoi tahtomattaan tuijottaa alas eteensä. (Kuk! Kuk! Sillä otti eteen!) Vaan bylsimättä silti jäi sinä ehtoona. Seur. päivänä lyyli tahtookin jo naimiaisiin ja Olga vuorostansa parrua. Minä kaipaan jotain mutta mitä? No hyvä ihme pillua. Olga on vanhanpiian ijissä ja menossa tuomarille, nyt on korkee aika kylvää hukkakauroja. Sopii Empun pirtaan paremmin kuin lyylin lykintä. Olga tekee aloitteen. Molemmat on jäykistyneet jo. Pane kengännauha kiinni. Pane, hihihi. Eelis pusii pusikossa lyyliä ja odottelee Olgan ripsipiirakkaa. Toisto tyylikeinona. Jussi lähestyy.
ellauri058.html on line 148: Tuhannet suomalaiset joutuvat pohtimaan, missä vaiheessa heidän on ize otettava vastuu ja päätettävä vanhempien päivät niiden puolesta. Lapsille tilanne on vaikea, surullinen ja sydäntä raastava. Isän tai äidin heikentyminen on muistutus myös siitä, että omakin elämä lähestyy loppuaan. Lisäxi vanhempien persoonallisuus voi muuttua, ja se voi tuntua ahistavalta. Niistä voi tulla vihaisia ja kauhu kaunaisiakin. Keski-ikäisten ei kuitenkaan pidä yxioikoisesti päättää vanhempien puolesta, vaan iäkkään ihmisen mielipidettä on ensin kuunneltava, ja vasta sitten heivataan. Pohdittava eri vaihtoehtoja, ja valittava niistä se mikä on mukavinta izelle. Senioreille onkin tarjolla monia asumismuotoja, kuten pienryhmäkoteja, tehostettua asumista, vanhainkoteja, laitoshoitoa, pakkohoitoa, kuritushuonetta, kovennettua, ja tietysti se tuttu laatikko.
ellauri058.html on line 583: Karoliina Timosen Kirjeitä Iijoelle lähestyy kirjeiden muodossa Iijoen törmien naispuolisia henkilöitä. Päätalon lukijoista iso osa on naisia, korostaa Timonen.
ellauri058.html on line 697: Mannin mukaan talouden elpymiskäyrä lähestyy maata Fennoskandian lounaispuolelta, ja kehittyvä okluusiorintama voi tuoda pienituloisille heikkoa sadetta ja vaatimuksia työttömyysturvan kaventamisesta.
ellauri060.html on line 80: Peliteoreettisesti ajatellen hyvän nauttijan ja pahan kärsijän tiimi, jonka yhteispeli voitti Raakelin ja esti ketkuilun, on vanhuxen kallossa nyt hajonnut. Vanhus pelaa minimax strategiaa kahdessa eri joukkueessa: hyvän tavottelijat ja pahan kaihtajat, joiden väliltä puuttuu viestintä ja yhteinen valuutta. Kun mielihyvän utiliteetti lähestyy nollaa, kärsimyxen säilyy ennallaan tai vahvistuu. Mielihyvää tavoitellaan enää vetkusti, kärsimystä kaihdetaan entistäkin lujemmin. Tuloxena on juurikin toi vanhusmainen löllötys.
ellauri061.html on line 103: Sitton vuorossa vähän naiskauneutta laulua ja paljaita sääriä, Irixen Cerexen ja jonkun vielä muodossa. Pafos-seminaari mainitaan. Joo Juno on se kolmas. Somasti puettuja ilomiehiä tulee, jotka yhtyvät tyttöihin viehättävässä tanssissa. Prosperolta tulee (syrjään): Toimeen! Panon lähestyy hetki. (Hengille:) Hyvin - pois - jo riittää! Ferdinand: On kummaa tää. Tulisen kiihkon vallassa on isäsi. Joopa joo sanoo Mirkku, se aina kuumuu tästä esityxestä. Ariel meinas jo muistuttaa Calibanista mutta Prospero kävi niin kuumana ettei se kehannut. Aijuu, olinpa unohtaa ne konnat.
ellauri062.html on line 547: ergodinen tasaantuva; pitkän aikavälin tasapainoa koskeva; lukijalta ponnistuksia vaativa. Sanaa käytetään matematiikassa kuvaamassa järjestelmien käyttäytymistä silloin, kun aika tai muu parametri kasvaa paljon tai rajatta. Sillä kuvataan myös järjestelmää, joka silloin lähestyy vakaata tilaa, erityisesti sellaista, joka palaa lopulta mihin tahansa tilaansa. Lisäksi sana viittaa tällaisten järjestelmien ominaisuuksiin ja tutkimiseen. Kirjallisuustieteessä sanaa on ruvettu käyttämään aivan muussa merkityksessä, tarkoittamaan kirjallisuutta, jonka lukeminen vaatii lukijalta erityisiä ponnistuksia. Tosinuijan kirjat toimii mainiona esimerkkinä:
ellauri062.html on line 607: Quando Judex est venturus tuomari kun lähestyy. Dumari on kohta täällä When the Judge the truth's undraping—
ellauri062.html on line 885: Titurelin paariat ovat katafalkilla Aortan rollaattorin lähellä. Parsifal lähestyy Aorttaa hiljaa takaapäin ja koittaa "sieltä" "keihään" kärjellä. Reikä umpeutuu. Parsifal paljastaa "Graalin", se näkyy läpi mutta pitää lämpimän. Kundry katsoo kiitollisena Parsifaliin ja hajoaa. Tässä ei ole kyllä mitään järkeä. Mutta selkeesti tässä on sellasta sankarit sukkahousuissa NMKY-henkeä. Kundry on pelkkää hämäystä.
ellauri070.html on line 322: Sateenkaarinotko lähestyy loppua. Siv. 852 on ekan kerran jotain aikuisvakavaa keskustelua kahden kesken Katkeron ja Katin välillä. 2 hyljättyä rakastajaa natustaa vanhaa purukumia. Jotain hyvin epäaitoa tässä on. Pientä narsismin makua on purkassa. Ei liikkistä vaan jotensakin mautonta. Onkohan se tarkoitus? Ota Nipsusta nyt selvää. Ei se niin hyvä kirjailija ole.
ellauri105.html on line 156: Niin sanottu historiallis-kriittinen metodi, joka lähestyy Raamatun tekstiä ilman Jumalan pelkoa ja sen myöntämistä, että lukija on ”pyhällä maalla”, on aiheuttanut tuhoa luterilaisuudessa. Kari Syreenistäkin tuli tapauskovainen, ja kazo kuinka kävi.
ellauri110.html on line 939: Jos ei oma riitä, voi apua eziä muualtakin. Vaikkapa taiteesta. Jokainen päivä on uusi eilinen. Sanoja, sanoja, sanoja, sanoi Eliza Doolittle. Maanpäällinen paratiisi on latinaxi (paradisus terrestris). Mixi se oli tärkeää? Kai koska Hande oli kuullut sen sen siskolta. Ääripäät pitää nähdä että löytyy keskitie. Jota Hande hipsii suuta kieli keskellä. Ollaan kirjan loppuluvussa, jossa Handen sentimentti/aforismitiheys lähestyy huippua. Painavia sanoja, harkittua asiaa. Syvällisiä. Satojen turistien joukossa. Taustalla soi Kuhmon kamarimusiikkiorkesteri koskettavasti.
ellauri115.html on line 722: Miehet puhuvat katumuxen äänestä, piilorikosten salaisesta rangaistuxesta, jonka avulla rikoxet usein paljastuu, tai sitten niillä kerskumisesta. Alas yliminä! Kukapa ei olis kuunnellut kiusaxeen sen kuiskutusta. Puhun kokemuxesta, ja mä mielelläni kuristaisin tän komentelevan tunteen joka aiheuttaa mulle niin paljon kärsimystä. Mutta on toteltava luonnon kuzua ja käytävä kusella kun kusettaa; sä näät että sen ies on keveä ja kun me kuunnellaan tota ääntä meillä on hyvä päänalunen. Pahis pelkää ja juoxee karkuun sitä; se haluis päästä eroon izestään; sen ahistuneet silmät vilkuu ympärille ja ezii jotain viihdettä; ilman katkeraa satiiria ja moukkamaista läpänheittoa se olis aina surullinen; toi ivanauru on sen ainut nautinto. Toisin vanhurskas mies, joka löytää rauhan omista pöxyistään; se on yhtä iloinen yxin kuin seurassa, sen tyydytys ei riipu niistä jotka sitä lähestyy, sen housuihin mahtuu vaikka kuinka monta sellaista.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 613: Veijari-näytelmän erään päähenkilön - Willmoren - esikuvana oli Behnin pitkäaikainen rakastettu John Hoyle. Willmore on henkilöistä kaikkein epäluotettavin, hän on koko ajan valmis uusiin naisseikkailuihin, mutta myös hän rakastuu lopulta. Hänen sydämensä voittaa iloluontoinen ja seikkailunhaluinen Hellena, jonka oli tarkoitus ryhtyä nunnaksi. Willmore (Hellenalle): Ja me menemme tuonne sisään pyhän miehen pakeille, joka näyttää meille mitä osaa. Etkö vapise kun hetki lähestyy? Hellena: En enempää kuin sinä ennen miekanmittelöä tai rajuilmaa. Willmore: Sinä uljas tyttö, minä ihailen rakkauttasi ja rohkeuttasi. Mennään, mitään ei pelkää se, joka uskaltaa kohdata aviovuoteen myrskyt.
ellauri133.html on line 306: Ja silti, on alue missä tän äijän kynäily on johdomukaisen sairasta ja kieroa, jopa tyypille joka kexi Crusty the Clownin, ja se on se miten se lähestyy "sitä yhtä paikkaa". Voi se joskus heittää jonkun hellän kohtauxen, esim kun (kexeliäästy nimetyt) Johnny Smith ja Sarah lopulta hit the sack kirjassa Dead Zone, tai (yhtä kexeliäät) Tommy ja Sue bylsii auton takapenkillä elokuvan Carrie (sekin tietysti by Stephen King) aikana. On se jopa kynäillyt hienoa smuttia kuten se missä Nadine imaisee Haroldin seisokin, tai Rachel lohduttamassa Louta kylpyammeessa käsipelillä verisen potilaan kuoltua Lemmikkihautuumaalla.
ellauri133.html on line 324: Oivassa oppilaassa esiteinipoika nimeltä Todd huomaa et tunnettu Nazi sotarikollinen (90v) asuu salaa sen pikku stadissa. Se ei ilmianna Kurt Dussanderia, vaan lähestyy sitä kuullaxeen lisää holokaustista suoraan hevosen suusta, uhaten paljastuxella ellei Kurt tottele.
ellauri135.html on line 377: Но утро близится, в дорогу торопя, Mutta aamu lähestyy, kiireellä,
ellauri142.html on line 255: sen tuntevat, lienee saanut niin korkeaa tunnustusta kuin Bhagavad Gîtâ, Laulu jumaluudesta. Siinä selvitetään oppia siitä, kuinka apina tulee täydelliseksi jumalallisessa olemuksessa. Eipä ole vielä kukaan, joka on oppinut tuntemaan kristinopin todellisen hengen, ollut tunnustamatta tämän kirjan arvoa, jota tuskin mikään muu kirja on voittanut; muiden muassa sanoo Wilhelm von Humboldt, että hän kiittää jumalaa, joka oli antanut hänen elää tarpeeksi kauan, niin että hän sai tutustua tähän teokseen. Mitä useammin kukin tätä kirjaa lukee, sitä enemmän hän tuntee izensä kohottauneeksi totuuden valon piireihin; mitä syvemmältä kukin tutkii tämän opin henkeä, sitä enemmän hän lähestyy
ellauri144.html on line 922: ¡Se me está acercando Dios Jumala lähestyy minua
ellauri151.html on line 477: she still remembers, even though the evening Se muistaa vielä, vaikka ilta lähestyy
ellauri163.html on line 693: Scoresby kuolee puolustaessaan Parrya kirkon voimilta, kun taas Parry onnistuu yhtymään poikansa kanssa hetkeä ennen kuin Jutta Kämänen murhasi hänet, noidan, jonka rakkauden Johannes oli kerran hylännyt. Isänsä kuoleman jälkeen Will saa selville, että rouva Coulter on siepannut Lyran, ja häntä lähestyy kaksi enkeliä, jotka pyytävät hänen apuaan.
ellauri163.html on line 797: Sitten kaupunkiin saapuu messut, ja Mouchette saa kaksi oppituntia ihmisten seksuaalisista suhteista. Ensimmäinen tapahtuu, kun muukalainen antaa hänelle tunnuksen ajaa puskuriautoilla, ja hän harjoittaa kuoppaista flirttailua komean (ja näennäisesti hyvin varakas) pojan kanssa, joka menee pois tieltään jatkuvasti töyssyäkseen häntä ja hymyillen. Matkan jälkeen Mouchette lähestyy poikaa, joka näyttää vastaanottavaiselta, kunnes hänen isänsä kietoutuu ja lyö tyttöä syynä hänen "sluttiness". Hieman myöhemmin Mouchette näkee, kuinka Mathieu nauraa muille miehille, jotka näkevät, kuinka Louisa hieroo kasvojaan mieluummin kuin ratsastaa Arsenen kanssa. Mielenkiintoista on, että Mathieun vaimon (Marie Susini) kasvoilla on lyhyt kuva täydellisestä häpeästä ja hämmennyksestä, joka toistuu myöhemmin elokuvassa sekä Mouchettessa että hänen äidissään, joka yhdistää naisten seksuaalisuuden ahdingon kärsimykseen maskuliinisella käskyllä. Mutta hei se on sivuseikka tässä.
ellauri182.html on line 399:
ellauri206.html on line 54: Joku vanhusmainen kriitikko voisi sanoa että sanataide lähestyy apinoiden karvakätisiä juuria.
ellauri248.html on line 281: Sisäisesti Venäjän politiikka lähestyy kiehumispistettä, toivoo ajatushautomo CEPA:n tutkija Edward Lucas. "Lännen tehtävänä on valmistautua siihen, mitä seuraavaksi tulee, olipa se sotilasjuntta, näennäisesti ystävällismielinen hallinto tai kaaos, joka johtaa osittaiseen tai jopa täydelliseen Venäjän valtion hajoamiseen”, Lucas kirjoittaa. Silloin tulee kiire kaikille juosta osille niinkuin Venäjällä 1918 ja Saxassa viime maailmansodassa.
ellauri267.html on line 1269: Niiden reuna on väistynyt: - Varmasti joku sairaus lähestyy,
ellauri274.html on line 569: 2:10:57 текущего года инфляция в России приблизится к целевому уровню в 4 2:10:57 tänä vuonna inflaatio Venäjällä lähestyy tavoitetasoa 4
ellauri294.html on line 531: Amos ja Copper tunkeutuvat suojelualueelle ja metsästävät Todia ja Vixeya. Takaa-ajo huipentuu, kun ne vahingossa provosoivat jättimäisen karhun hyökkäyksen. Amos kompastuu ja putoaa yhteen omista ansoistaan ja pudottaa kiväärinsä hieman ulottumattomiin. Kupari taistelee kiivaasti karhua vastaan, mutta se melkein tappaa hänet. Tod tulee pelastamaan häntä ja taistelee sitä vastaan, kunnes molemmat putoavat vesiputouksesta. Kun Copper lähestyy Todia, kun tämä makaa haavoittuneena alla olevassa järvessä, Amos ilmestyy valmiina ampumaan hänet. Kupari asettuu hänen eteensä estääkseen Amosta tekemästä niin, kieltäytyen siirtymästä pois. Amos ymmärtää, että Tod oli pelastanut heidän henkensä, laskee kiväärinsä ja lähtee Copperin kanssa. Tod ja Copper sovittavat ystävyytensä ja jakavat viimeisen hymyn kristillisesti puokkiin kuin Rasilaiset perunan ennen eroa. Kotona Tweed hoitaa Amosia takaisin terveeksi, suurella nöyryytyksellä. Kun hän makuulle ottaa päiväunet, Copper hymyilee muistaessaan päivän, jolloin hän tapasi Todin ensimmäisen kerran. Samalla hetkellä Vixey yhtyy Todin kanssa kukkulan laella, kun he molemmat katsovat alas Amosin ja Tweedin koteihin. Sielläkin näkyy jo liha liikkuvan...
ellauri301.html on line 372: Kesällä 1994 ruotsalaiset ovat liimautuneet television ääreen katsomaan jalkapallon MM-kisoja. Juhannus lähestyy, mutta komisario Kurt Wallanderille juhlasta on tulossa painajainen. Poliisiasemalle tulee puhelu tytöstä, joka on seissyt tuntikausia keskellä peltoa Ystadin lähistöllä. Kun Wallander saapuu paikalle, tyttö sytyttää itsensä tuleen. Parin päivän päästä paikalta löydetään entisen oikeusministerin skalpeerattu ruumis. Wallander on keskellä uransa monimutkaisinta juttua, sillä johtolanka toisensa jälkeen vie hänet väärille jäljille. Ja ennennäkemättömän julma murhaaja iskee yhä uudestaan... Saakurin tyhmä poliisi.
ellauri328.html on line 152: Samaan aikaan toisaalla Venäjästä tuli kuudennen Napoleonin vastaisen liittouman perustaja, johon pian kuului myös Preussi , jota johti William First. Tappelut siirtyvät Sleesian alueelle. Tappio Lützenissä ja Bautzenissa lannisti Aleksanterin ja Wilhelmin, ja he tekivät rauhan Napoleonin kanssa. Myöhemmin Napoleon kutsui tätä Plopovin izemurhasiirroxi kampanjassa 1813-1814. Aselevon aikana liittoutumaan liittyivät Napoleonin ex-marsalkka pelle Bernadotten johtama Ruotsi ja Ransu II :n johtama Itävallan keisarikunta. Liittoutuneet yhdistyivät kolmeksi suureksi armeijaksi, pohjoisessa marsalkka Bernadotten johdolla pohjoisessa, idässä Preussin kenttämarsalkka Gebhard Blücherin johtamassa sleesialaisarmeijassa ja etelässä itävaltalaisen Schwarzenbergin herttuan Karlin johtamassa boheemipumpussa. Poliittisista syistä Aleksanteri ei vaatinut venäläisten kenraalien nimittämistä minkään armeijan komentajaksi. Aselepo päättyy ja armeijat siirtyvät kohti Dresdeniä, joka on tärkein tukikohta Napoleonin armeijan tarvikkeiden ja aseiden täydentämiselle. Liittoutuneet kehittävät taistelusuunnitelmaa. Böömin armeija lähestyy Dresdeniä.
ellauri331.html on line 46: Uuden kaluston sertifiointi ydinaseita varten lähestyy, kertoo Alma Oyj:n Tekniikka ja Talous. Tämä on maksuton näyte T&T:n sisällöstä. Tämä on paskamaisen Alma Oyj:n ehkä hirvein, ainakin sotahulluin läpyskä.
ellauri336.html on line 144: Todistetaan, että tämä motivaatio on ulottuvillamme! Luokaamme kuvitteellinen työpaja ja käytämme samanlaista tekniikkaa, jota lääkäri käytti. Tarjoamme jokaiselle vanhemmalle 50 dollaria päivässä siitä, etteivät he suuttuisi tai menetä malttiaan lapsilleen. (Tästä tulee 350 dollaria viikossa ja 1 400 dollaria kuukaudessa – ei pieni summa kenenkään huomioimatta!) Kehitämme edelleen mielikuvitustamme kuvitellaksemme tyypillisen "aiheen" käyttäytymistä tässä työpajassa. Kello on seitsemän aamulla, eivätkä pikku Yankie ja Rochele ole vieläkään nousseet sängystä valmistautumaan kouluun. Äiti tulee heidän huoneeseensa ja aikoo huutaa heille, koska he eivät ole huomioineet hänen ohjeitaan pukeutua ja syödä nopeasti. Äidin silmien edessä välähtää mystisesti 50 dollarin seteli, joka muistuttaa häntä työpajatehtävästään. Sitten hän lähestyy hellästi lapsiaan ja muistuttaa heitä pehmeällä avokämmenen vedolla poskelle, kuinka myöhäistä on ja että heidän on kiirehdittävä koulubussilleen.
ellauri338.html on line 37: Uuden kaluston sertifiointi ydinaseita varten lähestyy. Vielä ei tiedetä miten tästä eteenpäin. Onnistunutta paluulentoa ei tässä ilmeisesti lasketa mukaan, mutta ehkä se ei ydinsodan maailmassa enää järin tavoiteltavaakaan olisi. Kristensenin mukaan pienempi laskeuma taas tekee aseen käytöstä varteenotettavamman vaihtoehdon sekä sotilaalliselta että poliittiselta kannalta. Kristensenin saisi hirttää munista. Koko Naton mukana.
ellauri339.html on line 170: Kevyiden hepenien riisunnan asiantuntija Jeffrey Lewis Institute of International Studiesista on epäillyt Stalingradin kykyä väistää nahjuspuolustus. Perusteluksi hän antaa sen, että liukuvana haistelukärki lähestyy majavaa hitaammin kuin mannertenvälisten nahjusten perinteiset kärjet, jotka tulevat limakehään jyrkässä kulmassa.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri347.html on line 121: Sofokleen tragedioista tämä on todella se, joka tarjoaa eniten yhtenäisyyttä: runouden yhtenäisyys, joka erottuu sitäkin enemmän, koska runoilija on kunnioittanut vähemmän varmoja tyrannillisia tietoja aiheesta. Ensimmäisestä viimeiseen hetkeen asti vain Philoktetes elää mädäntyneine siteineen, sykkivä kipunsa ja kärsimyksensä. Yksinäisyys, melankolia, kurjuus, kaikki osoittavat nöyrää eroa ja surullista välttämättömyyttä: yksi asia kuitenkin jää, petetyn sankarin ylpeä ja joustamaton omatunto. Ja se, joka lähestyy Philoktetesta, on väistämättä alistettu. Tämä teos muodostaa harmonisen kokonaisuuden suuresta lyyrisyydestä. Sophokleen Philoktetes oli muinaisille hyvin rakas teos, paitsi stoalaiset ja Cicero, jotka huomauttivat että sankarin valitukset olivat arvottomia. Tämän tuomion omaksuivat modernit, kuten Metastasius. Lessing kirjoitti kommentin Philoctetesista Laocoönissaan, joka on yksi modernin estetiikan tärkeimmistä valheista.
ellauri349.html on line 193: Eva Korsisaaren ”Tule, rakkaani!” -kutsu on poimittu Raamatun Korkeasta veisusta. Kutsulla neito pyytää miestä, rakastaan kulkemaan rinnalleen. Laulujen laulun tulkinta asettuu kirjassa vedenjakajaksi. Sitä ennen Korsisaari tutkii muun muassa filosofi Platonin Pitoja, runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja viihdekirjailija Barbara Cartlandin teoksia. Hän kutsuu niitä yhden ja saman rakkauden kuvauksiksi. Näitä kuvauksia Korsisaari lähestyy nykyfilosofi Luce Irigarayn ajatusten näkökulmasta: tärkeää on Irigarayn samuuden järjestystä kohtaan esittämä kritiikki. Korsisaaren mukaan yhden ja saman rakkaudessa toinen, yleensä nainen, on pyritty sulauttamaan toiseen, yleensä mieheen, tai rakastaja on yrittänyt työntyä rakastettuunsa. Vaihtoehtoisesti rakastavaiset ovat onnistuneet saamaan aikaan jonkin kolmannen. Valitettavasti tällainen haltuun ottava ja toisen toiseuden unohtava rakkauskuvaus on ollut hallitsevassa asemassa aina kulttuurimme kätkyestä lähtien. Tätä järjestystä Korsisaari purkaa kehittämänsä kolmen käsitteen avulla, joita hän nimittää sen ainoan oikean myytiksi, täydellistymisen myytiksi ja henkisen rakkauden myytiksi. Mutta ei näin! Vaan korkean veisun sanoin:
ellauri349.html on line 797: Runokokoelmissaan Heidi Liehu käsittelee ihmisen elämään kuuluvia, kaikilla pienillä alkuluvuilla jaollisia aiheita, kuten yksinäisyyttä, kaxinnaimista ja kolminaisuutta. Erityisesti myöhemmissä runokokoelmissa heijastuu vahva sidos luontoon. Ekologinen teema on ollut läsnä myös filosofisissa teoksissa, erityisesti teoksessa Perhosten valtakunta. Teoksissaan Liehu on kaiken kaikkiaan siirtynyt aste asteelta kauemmas aikasidonnaisista aiheista, ja ne kysymykset joita hän lähestyy, kuuluvat yhtä hyvin apinan kuin muun luonnon elämään.
ellauri362.html on line 311: Haahtela perheineen asuu Kirkkonummella. Jonkinlainen airolla ja peräpainoilla varustettu Hilja Haahti? Wannabe isä Mefodi? Ei vaan isä Joel! Kirjailija Joel Haahtela haluaa teoksillaan lohduttaa itseään ja kaikkia muitakin yksinäisiä. Vaimo läx, lapset jättivät, Jeesus hylkäsi. Läppä läppä, ei sentään asiat ole niin huonosti. Psykiatrina hän lähestyy mieltä, ortodoksisen seurakunnan diakonina sielua. ”Olen ihmisenä erittäinkin syvältä”, hän sanoo.
ellauri390.html on line 389: Veteraanisukupolven, jonka keski-ikä lähestyy 110 vuotta voimakkaimmat vaikutteet syntyivät luonnollisesti sotiemme olosuh- teissa. On syytä muistaa, että nykyiset veteraanit olivat silloin nuoria, hiukan yli kaksikymmenvuotiaita asevelvollisia sotilaita ja vapaaehtoisia naisia, nuorimmat jopa vain 15-17 vuoden ikäisiä koululaisia. Sodan kokemukset ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä heidän elämän- ja maailmankatsomuksiinsa. He jos ketkään ymmärtävät, miten tärkeitä ovat maan vapaus, itsenäisyys ja rauha. No rauhaan ainakin on jätetty. Ukko unohdettiin päiväkausixi sohvaan istumaan omat kakat seurana ja kazomaan kun ämmä oli kuollut punkkaan makkarissa, ei päässyt äijä ylös laiskanlinnasta. Eziinä kiitos.
ellauri392.html on line 636: Sparkling armada of promises draw near. Helmeilevää lupausarmadaa joka lähestyy.
ellauri408.html on line 115: Hiänen kaunis rintansa, kuin aalto, joka rantautuu, tuskin ensimmäistä kertaa soutaa ja huopaa; hiänen käsivartensa, kuin valkoinen lilja riippuvalla järvellä, lähestyy hitaasti ojennettua sukunuijaa ilman pelkoa. Hiänen tuoksahtava alkusuunsa aukeaa, lähtee kuksimaan kuin aamunkoiton suosima nuori ruusu. Mitä suloisimmat äänet olisivat armo yhdessä; Ja lyyra huilulle viritettynä sen metsän uumenissa, ja lintu, joka valittaa kuin viimeistä päivää, ja meri, kun sen aallot tuovat rantaan juhlakalun uneksivan matkailijan jalkovälissä. ja tuulahdus, joka soittaa "kylä lähtee" kiristyneillä kelloilla.Tai saa ruovot voihkimaan kun vedet vuotavat: ”Koska olet kaunis, olet epäilemättä hyvä." "Tekeex kutaa? Oonxmä paras?" Hyvä fiiwis antaa kullinnupille ikuisen kauneuden, kun se astuu sisään. Kassit jäävät ulkopuolelle.
ellauri412.html on line 123: Savupilvi vyöryy pohjoisesta, vihollisjoukko lähestyy, eikä sen riveistä kukaan jättäydy jälkeen, eikä kengännauhat aukea. Eikä länsirannalle ole parempaa tiedossa. Daavidin äiti oli tosin sieltä, mutta vähän väliä! Näin käy: yöllä se murskataan, nitistetään räsypäät. Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi, jokaisen parta leikattu pois. Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä he kulkevat kujilla, katoilta kuuluu itkua, toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina. Hahaa, ansionsa mukaan! Pakenijat kantavat tavaransa, sen mitä heillä on jäljellä, kuivan joenuoman yli. Purot puuntavat verestä punaisina.
ellauri412.html on line 326: Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät. Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä, missä hyeenat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta. Ja sinne syntyy tie vesilinnuille, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua. Oman tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy, kun ei ole risteyxiä eikä laitoja. Leijona ei nouse sille tielle, ei yksikään raateleva peto, ei yksikään paizi ehkä krokodiili ja Leviatan. Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat. Herran vapaiksi (keneltä?) ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa plus kahta hattua.
ellauri419.html on line 205: "Kalastaja kiusaa kaloja joustavan sauvansa kärjellä, paimen nojaa keikkaan, kyntäjä ohjaa auraansa näkevät heidän kulkevan ohi. Hämmästyneinä he pitivät näitä ilmassa lentämään pystyviä miehiä jumaliksi. Jo heidän vasemmalla puolellaan Junon rakastama Samos on kadonnut; he ohittivat Deloksen ja Paroksen; Heidän oikealla puolellaan näkyvät Lebinthos ja hunajastaan kuuluisa Calymne, kun uskaliasta lennontunteesta päihtynyt nuori siirtyy pois oppaastaan. Jättäen itsensä taivaan huimaukseen, hän nousee korkeuteen. Täällä, kun paahtava aurinko lähestyy, tuoksuva vaha, joka pitää höyhenet yhdessä, pehmenee. Hän sulaa. Ikaros saattaa heiluttaa paljaita käsiään: siivettöminä hän ei enää tue itseään tyhjiössä. Hän soittaa isälleen ja katoaa sitten tämän Ikarianmeren taivaansinisiin aaltoihin. » — Ovidius, Metamorfoosit , kirja VIII
ellauri421.html on line 107: Harriet vaatii gringon ruumiin palauttamista väittäen häntä isäkseen (Kuubassa mulattia köyriväxi Winslowixi), jotta hänet voidaan haudata kadonneelle Winslowille varattuun hautaan Arlingtonin kansalliselle hautausmaalle. Pancho Villa joutuu nyt kohtaamaan gringoilta kritiikkiä väitetystä amerikkalaisen kylmäverisestä murhasta, jonka hänen johtamansa joukot ovat suorittaneet. Villa on kaivanut amerikkalaisen ruumiin ja "teloittanut" sen uudestaan ampumalla sitä tällä kertaa edestä. Kun Arroyo lähestyy antaakseen kuolleelle vielä niskalaukauxen, Villa käskee ampumaryhmän ampumaan Arroyon estääkseen amerikkalaisten ketjureaktion. Harriet päättää jäädä "sivistämään" Mexikoa kohti jonkinlaista Etelä-Jenkkilää.
ellauri421.html on line 998: Miten tietty tavoite lähestyy.
ellauri426.html on line 140: Myös ihminen lähestyy sukupuuttoa. Lapsemme siirtävät aina 100-200 DNA:n mutaatiota seuraavalle sukupolvelle, ja tämä piilevä mutaatiokuorma voi tappaa äkisti. Geneettisestä rappiosta johtuva sukupuutto voi olla myös ihmiskunnan kohtalo jo aivan lähitulevaisuudessa, sillä DNA:n tietokanta ei kestä kertyviä kopiointivirheitä loputtomasti!
ellauri435.html on line 121: Sofokleen tragedioista tämä on todella se, joka tarjoaa eniten yhtenäisyyttä: runouden yhtenäisyys, joka erottuu sitäkin enemmän, koska runoilija on kunnioittanut vähemmän varmoja tyrannillisia tietoja aiheesta. Ensimmäisestä viimeiseen hetkeen asti vain Philoktetes elää mädäntyneine siteineen, sykkivä kipunsa ja kärsimyksensä. Yksinäisyys, melankolia, kurjuus, kaikki osoittavat nöyrää eroa ja surullista välttämättömyyttä: yksi asia kuitenkin jää, petetyn sankarin ylpeä ja joustamaton omatunto. Ja se, joka lähestyy Philoktetesta, on väistämättä alistettu. Tämä teos muodostaa harmonisen kokonaisuuden suuresta lyyrisyydestä. Sophokleen Philoktetes oli muinaisille hyvin rakas teos, paitsi stoalaiset ja Cicero, jotka huomauttivat että sankarin valitukset olivat arvottomia. Tämän tuomion omaksuivat modernit, kuten Metastasius. Lessing kirjoitti kommentin Philoctetesista Laocoönissaan, joka on yksi modernin estetiikan tärkeimmistä valheista.
ellauri445.html on line 434: Lokakuun 16. päivänä 1957 huhut levisivät Pariisin kolmella kadulla. Pian uutinen iski kuin pommi. Albert Camus on lounastamassa Chez Mariuksen talon ensimmäisessä kerroksessa amerikkalaisen rakastajansa Patricia Blaken kanssa, kun nuori mies lähestyy. Gallimardin lähettämä sanansaattaja ilmoittaa hänelle, että hän voittaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Kirjoittaja on shokissa. Tukehtunut. Ei ilosta tai yllätyksestä, vaan tuskasta ja epätoivosta. ”Malraux’n olisi pitänyt saada se”, hän toistaa Patricialle. "17. lokakuuta. Nobel. Outo masennuksen ja melankolian tunne. Kaksikymmentävuotiaana, köyhänä ja alastomana, tunsin todellisen kunnian." "Äitini", toteaa Albert Camus Muistikirjoissaan. Suuri kaava. Niin aina.
ellauri449.html on line 75: Rakastaja jahtaa nyt poikaa. Kun poika lähestyy saalistaan ja rakkaus vastaa, tilaisuus seksuaaliseen kanssakäymiseen tarjoutuu jälleen. Jos rakastaja ja rakastettu ylittävät tämän halun, he ovat voittaneet "todelliset euroviisut"; se on täydellinen yhdistelmä ihmisen itsehillintää ja jumalallista hulluutta, ja kuoleman jälkeen heidän sielunsa palaavat taivaaseen. Ne, jotka antavat periksi kankealle mulkulle ja ruskealle reiälle, eivät tule painottomiksi, mutta heidät säästetään rangaistukselta kuolemansa jälkeen ja heille kasvaa lopulta siivet yhdessä, kun aika koittaa.
ellauri453.html on line 212: Kerttu Juvan Masulan Perita vlta 1959 on samaa mustaa genreä kuin Balatonilta löytynyt puolalais-unkarilainen 7 vihreää vihkoa. Perita on töissä masulassa ja alkaa seukkaa erään suspektin Tapsan kaa. Jo on maailma päässyt pahaxi! Yöllä tullaan kotio naama sminkissä! Huvituxet on tärkeintä elämässä! Ennen vanhaan neukkulassa osattiin saada iloa työstä. Hävetä saisit mokoma huitukka! Samalla hän huomasi puristavansa kädessään jotain kovaa esinettä. Mitä muuta kuin Tapsan yläviistoon sojottavaa moloa! Ja mun mitä! Älä diivaile. Eteen ja ylöspäinhän sitä on jokaisen yritettävä. On niin vaikeata kun ei ole rahaa. Oletko sinä ollut Tapsan kanssa? O-olen, sanoo Perita häpeissään. Levysoitin jytkytti rockia, jalat polkivat tahtia Kallion perällä. Paha Veronica luikerteli raajarikon nurin. Merikadun kulmassa tuulee niin maan perkeleesti. Perita ja Antti pelastavat porhon veneen tuuliajolta. Antin mela uppoaa syvempään kuin Tapsan. Antti lähestyy raskaasti puuskuttaen rantaa. Maria Lang oli pienen ukkelin näköinen. Kerttu Juvasta os. Laurén ei löydy näpäystä. Merita tulee vintistä alas tikkaita. Sehän on Tapsan ikkuna! Siellä Tapsa näytti häärävän Veronican kimpussa. Veronica kiemurteli taas kuin mato koukussa. Silakkamarkkinat ovat alkaneet. Ja Vikmanin setä oli veneessä! Perita puhuu varmaan sille ruåzia. Kasteli setää ja haisteli tuttua tuoxua. Minä en ainakaan ymmärrä, että rouva Viinikka, mokomakin kusimuki, voi vittu! Puupati puup. Kaija nokkahuiluineen on toisinaan kuin uusi pieni Daavid. Miten mielellään hän (Perita) olisi istunut veneen peräpenkillä setä Vikmanin sylissä! Nuoret kulkivat pitkään näyteikkunalta toiselle valizemassa tavaroita joita he ostaisivat joskus kun heillä olisi oikein paljon rahaa. Veronican kaara keilaa vanhan rouvan karzalle. Tähän ette ole rva Kankkusen sukulaisia? Tietenkin me tulemme kazomaan rva Kankkusta! Rva Kankkusen väkipyörä sijaizi korkean kaapin takana. Avatkaapa silmänne! Nämä tytöt juuri toimittivat rvan sairaalaan. Me tulemme taas sinä tyttöni hoi, tytöt sanoivat. Mutta hänen silmänsä olivat taas kääntyneet nurinpäin. Railin kotihipoissa hääri poikia kiharatukkaisten tyttöjen kimpussa. Tytöt nauroivat niin että kiharat heilahtelivat. Antti heilutteli tyttöryhmälle joitain äänilevyjä. Tytöt kikattivat kuin hullut. Perita hapanteli ruudun takana vailla hippapukua. Railin puvussa oli pieni kaulus ja vähän hihojakin ja se oli paljon kauniimpi kuin nutturapään kovin avokaulainen hippapuku. Porttikonkissa Tapsan patonki seisoi taas moottoripyörän vieressä. "Alan olla ihan jäykkä istumisesta." Seisonnasta Veronikan päällä rähmällään pikemminkin, Perita tuumasi. Mitä ihmettä Veronica ja pojat tekivät sumuisessa rannassa? Pierivätkö he Liisan vannassa? Kas vain! Nalkamäen nuori! Veronica sähisi. Rusikoi pahoin Peritaa ja irvisti vielä vihaisesti päälle. Harmillista ettei Antin hippapuvussa ole taskulamppua, eikä kala-ansaa. Mutta Petunia mönkiessään hiekkaa löysi salakätkön. Mustan auton omistaja oli Herman Veriö, johtaja, Laajalahti. Peritan on levättävä, lepo tekee hyvää verelle. Ja laitettava lyijyvesikääre. Lyijyvesi (lat. Aqua plumbi) on vedellä ja mahdollisesti paloviinalla suhteessa 1:50 laimennettua lyijyetikkaa. Lyijyetikkaa taas valmistettiin liuottamalla lyijyasetaattia Pb(C2H3O2)2 veteen ja lisäämällä joukkoon lyijyoksidia PbO. Lyijyvettä käytettiin ulkoisesti hauteissa ja kääreissä hoidettaessa erilaisia ruhjevammoja. Se on vitun myrkyllistä! Löröä, älä tee! Marita ontui heti aamulla Lankialalle. Kyllä saa olla kiitollinen että omistaa oikein kunnollisen vanhanaikaisen äidin. Sama se, kunhan lapset vain hyväxyivät hänet ja viihtyivät kotona. Veronica on läpeensä paha, sanoi Marita miettivästi. Kynsi poliiseja. Rahat Peritan isän sairaalareissuun koetetaan lypsää vähätuloiselta leht. Lankialalta. Lehtori on aivan p.a., nothing doing. Antti osallistuu tuplaan tai kuittiin kuin Aku Ankka. Kazokaa osaan ajaa ilman päätä. Raili on niin jännittynyt että karvat nousivat pystyyn. Antti ojentaa ruskean kirjekuoren Peritalle. Nythän Marita pääsisi kotiin ja saisi isänsä ajoissa sairaalaan! Paistinvartaat kaivetaan esille. Pian hän olisi kotona. Peritan silmät suorastaan säteilivät ilosta ajatellessa joulua ja mitä kaikkea he Antin taskupampulla oikein tekisivät kahdestaan perätuhdolla! Hippapuku pois, varras esille ja vene vesille, Peritan pitäessä kovaa perämelaa.
ellauri458.html on line 236: Tulisiko Tarja Halosen ex-presidenttiys peruuttaa? Kyllä. Ehdottomasti. Mahtava idea. Samalla meidän tulee peruuttaa nälkävuodet, isoviha, sotakorvaukset, Aleksis Kiven kuolema köyhyydessä sekä Suomen 6–5-tappio Ruotsille jääkiekossa vuodMooseksen lain mukaan kuukautisia ottava nainen katsotaan epäpuhtaaksi, ja jos joku lähestyy kuukautisia ottavaa naista, hänet käsketään tappamaan. Ja kuukautisten epäpuhtauden vuoksi on säädetty, että jos nainen synnyttää poikalapsen, hänen tulee pidättäytyä menemästä temppeliin neljäänkymmeneen päivään, mutta jos synnyttää tyttölapsen, seitsemänkymmeneen päivään.elta 2003. Vaadin peruutettavaksi myös viron kielen arvosanani yliopistossa vuodelta 1995. Saamani ykkönen ei vastaa identiteettiäni eikä minäkuvaani. Viranomaisten on ryhdyttävä työhön välittömästi.