Vaikka päästiin viime savotassa kukox tunkiolle, on länsimaiden perikato lähellä, lähempänä ainakin kuin Oswald Spengler teoksessa Der Untergang des Abendlandes 1918 arvasi. Toisen maailmansodan jälkeen saatiin pystyyn vielä aivokuollut Nato, ja vihdoin viimein turpiin kommareille itänaapurissa. Hiton hieno savotta.
ellauri023.html on line 1071: Älkäämme me, lyhytnäköiset kuolevaiset, tästä puoleen ylimielisesti luottako omaan viisauteemme tai turhamaisuudessamme luulko, että ehdottomasti voimme askeleemme ohjata. Minulla on pätevä syy sanoa, että silloin, kun pettymyxeni olivat suurimmat, olin entistä lähempänä onneani! sillä jos olisin päässyt pakenemaan, mikä niin usein oli tärkeimpänä silmämääränäni ja mihin kaikesta sydämestäni pyrin, olisin väistänyt siunauxia, jotka nyt ovat edessäni, ja olisin kenties päätähavin syöksynyt onnettomuuxiin, joita tahdoin välttää. Ja sittenkin oli välttämätööntä, että noihin toimenpiteisiini ryhdyin, ne kun aiheuttivat tämän ihmeellisen käänteen. Oi, tutkimaton on Jumalan viisaus! Ja kiitos, kiitos, kiitos herra B!
ellauri024.html on line 231: olevansa lähempänä niitä kuin rupuja.

ellauri036.html on line 1992: Stooan tiimihenkisemmät lakimiehet ei haaveilleetkaan hierarkian poistosta. Ne ei kantilaisesti kuvitelleet et maailma on tasavertaisen herrasväen ostospaikka. Ne tiesi että apinahommeleissa on kyse suosinnasta ja arvovallan käytöstä. Ratkaistava ongelma on miten valtaapitävien tulee käsitellä vallanalaisia. Hierarkiaa ei voi poistaa, voi vaan koittaa saada sen lutviutumaan. Ei tää homma ole mitään Marttakerhon yhteiskivaa. Stooalaisten approach oli paljon lähempänä nykyajan lainkäyttöä kuin Martan utopiat. Stooalainen homma toimii just koska se on vallanpitäjien filosofiaa vallanalaisia vastaan, niinkuin vaikka Seneca. Stooalainen neuvo ruumiskasojen päällä hyppimiseen on: tapetaan ne vaan kylmän rauhallisesti siistiin riviin, ja hypitään vasta kotona eikä telkkarissa helvetti. Jätetään tappaminen ammattilaisille, ne on opetettu pitämään turhat tunteet kurissa. Bisnes as usual, no hard feelings, no harm done. (James Q. Whitman)
ellauri039.html on line 598: pehmeillä pilvipolstareilla lähempänä aurinkoa.

ellauri060.html on line 918: Suomen libertaaripuolue koostuu täsmälleen yhdestä sorsalinnusta. Liike Nytin johtajalla Hjallis Hjarkimolla on ankan peräreikä lähempänä kuin lähin puhelin. Sinne sisään kelpaa tehdä oman pään sijoitusliikettä.
ellauri061.html on line 1103: Panopiste on Jarin julkisessa toiminnassa. Jari istuu näkymässä Ekbergillä. Vieripöydässä lähempänä ikkunaa istuu Eski kuningattarineen. Ehkä Eskikin tarjos romaanikässäriä Jarzan arvosteltavaxi nolosti köhien. Suurmies ja luuseri.
ellauri073.html on line 456: Sasha Chapin oli näppyläinen ruma teini joka kompensoi esiintymällä älykkönä ja lukemalla 14-vuotiaana MLA:n 100 parhaan romskun listaa läpi aakkosissa kuin Jorma Oxanen Otavan isoa tietosanakirjaa ja Puu kasvaa Brooklynissä tyttö joka pääsi kaupunginkirjastossa A:sta Burtonin Melankoliaan. Mä luin samassa mielessä Rikhardinkadun kirjastossa EA Tunkelon Vepsän kielen äännehistorian. Se oli äsken divarissa myynnissä merkinnällä (lukematon). Vaikkei mulla teininä ollut juuri näppylöitäkään. Muuten kyllä olin nörtti väpelö. En sentään pilannut elämääni shakilla, kuten Sasha Chapin. Sasha huomas lopulta että sen paikka IQ-toteemipaalussa oli lähempänä paalun jalustaa. Se alkoi haista. Niin minäkin.
ellauri092.html on line 267: Siltikään ei vielä selvinnyt kummalla porukalla oli isompi lusikka helluntaiystävien sopassa. Edellisen perusteella wilholaisuus olisi selkeesti lähempänä anabaptisteja. Hetkinen hetkinen! Moody onkin kallellaan kelvinismiin, kevinismiin, kenismiin, kedgereeismiin, no mikä se nyt oli - keswikismiin. Ikinä kuullutkaan, mikä se nyt sitten on? Aargh. Tää on niistä varmaan KIVAA. Saa kuurnia hyttystä ja rökittää toisia, olla holier than thou. No oikeesti tää on sama ilmiö kuin supermarketin hammastahnahyllyllä. On pakko kexiä tuotteisiin eroja että saa asiakkaan houkutelluxi ostamaan just meidän tahnapurson. Se suojelee kiillettä ja säästää ikeniä ja saa sun hengityxen raikastumaan ja hymyn häikäsemään. Jeesuskin lämpenee kun näkee sen.
ellauri101.html on line 703: Nostattaessaan aiheellista pahexuntaa brändifirmoille Naimi tarttuu kiinni mistä saa. Esim. yliopisto-opettajat pahexuvat sitä että opiskelijoista on mainosmaailman ansiosta tullut nöyrien ja kunnioittavien adeptien sijasta jotain kuningaskuluttajia, jotka tulee kahvimukit kädessä kazastamaan onko opettajan anti vaivan arvoista. No ei siinä mitään. On vaan todettava, että kapitalistinen kilpailu on darwinin kazannossa lähempänä kärpäsparven herkullisen kakan haistelua ja kilpapörähdystä pökäleelle kuin muurahaisten pesän uumenista johdettua yhteispeliä. Kummatkin on omalla tavallaan yhtä ällöjä. Mutta pieni ällöys on vaan luonnollista. Naturalia non sunt turpia.
ellauri106.html on line 563: Gugulethy Moyo ja Phillun eka vaimo Margaret eli Lydia Ketterer oli rohkeita. Mutta on niitä rohkeita naisia lähempänäkin.
ellauri110.html on line 516: Siskon ehdotuxia Maunulan uurnalehdosta ei Hande kuuntele. Hietaniemi on hienompi ja lähempänä Larua. (Siskon matkasta ei ole puhetta. Vitun egoisti. )
ellauri133.html on line 600: Stephen King ei ollut alun perin tyytyväinen Hohto-elokuvaan (1980) koska Stanley Kubrick muutti juonta vahvasti ja sai useita kohtauksia. Siksi vuonna 1997 ohjattiin kirjasta Mick Garrisin minisarja Stephen Kingin Hohto, joka on lähempänä kirjailijan näkökulmaa. Se oli aivan perseestä.
ellauri142.html on line 270: Humboldtin lahja oli Sale Bellowin suht laaduton romaani. Wilhelm sanoo kirjansa johdannossa: "The expansion of the intellectual life is the sole possession that the individual, to the extent that she participates at all, may regard as indestructible." Minnes Wilho sielu jäi? Aika pakanallista. No voi vaan toivoa että Bhagavadgita on lähempänä jumalaa. Translators note: von Humboldt is groping here to express the idea that language is a sociopsychological vehicle of communication. Sanaa "sosiopsykologinen" ei ollut vielä edes kexitty (onnexi, tekee mieli sanoa).
ellauri143.html on line 1148: Tää ystävyys on taas sellanen missä esitetään presiis vastakkaisia neuvoja omalta kannalta ja vähän muidenkin kannalta. Muiden pitäis kyllä pysytellä mun ystävinä thru thick and thin, mutta mun on parasta valita ystävät tosi huolella ja dumpata tyhmät köyhät ja rumat joukosta kuin kuumat perunat. Ystävyydestä on tullut ihan fetischi nykyaikana. Ne ovat lähempänä kuin lähin puhelin, ja klaaniajan suku-ja heimositeitä ei enää tarvita. Kelassa on aina ystävä. Kaikki bunkkaavat omissa yhden hengen kopeissa ja tapaavat lähisukulaisia lähinnä jouluna. Vasta vanhana ne huomaavat, että veri on vettä sakeampaa. Vihreävetisiä ikätovereita kuolee ympäriltä kuin keiloja, eikä nuoret sukulaiset välitä. Niillä on omat ystävät.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri162.html on line 349: Pierre Nicole (1625-1695) oli ranskalainen moralisti Port-Royalin luostarikoulussa joka oli lähempänä jansenisteja kuin terveellistä. Pääteos Essais de morale 1671-1678.
ellauri171.html on line 177: Boas käytti leviraatin oikeuttaan sukulaisena-lunastajasetämiehenä, nai Ruthia, joka olisi voinut olla hänen tyttärensä, eikä hänen ikäänsä lähempänä olevan Noomia ja varsinaista juutalaista (ihmettelen miksi?), ja pelasti molemmat naiset köyhyydestä. Matteuksen mukaan Ruut oli kuningas Daavidin esi-isä, jonka jälkeläinen oli Jeesus Kristus. Boas oli ennen armoton mies, mutta ei enää. Hyvä vaimo tietää paikkansa. Toinen naisesikuva Raamatussa.
ellauri183.html on line 650: Jeesus oli itse lähempänä farisealaisia kuin muita Israelin tuon ajan puolueita: saddukeuksia, selootteja ja essealaisia. Fariseusta käytetään myös synonyyminä ulkokultaisuudelle Uuden testamentin evankeliumien painotusten mukaan. Jeesuksella ja fariseuksilla oli hyvin vähän teologisia eroja. Jeesuksen kritiikki suuntautui siihen, että fariseukset eivät eläneet kuten he opettivat, ja siihen, että fariseukset painottivat mishnaa halakhan sijaan eliskä lain kirjainta sen hengen sijaan. lähde?
ellauri192.html on line 874: Ensimmäinen arvostelu ilmestyi Vechernyaya Moskva -sanomalehdessä syyskuun alussa 1928. Julkaisun kirjoittaja, eräs L.K., toisaalta myönsi, että Kaksitoista tuolia on eloisa ja dynaaminen teos, toisaalta hän sanoi, että lähempänä finaalia aarteenetsinnän tarina alkaa väsyttää.
ellauri204.html on line 213: Samalla me (mä ja Allah kavereineen) toivoimme, että heidän Herransa antaisi heille hänen asemestaan pojan, joka olisi viattomampi ja lähempänä armoa.
ellauri221.html on line 126: Bondin rikastumisunelmat ovat säälittäviä. Uusi avoauto, rintaneuloja, lava Taittingeria, hmm mitä vielä? Maaliremontti, jotain huonekaluja, loput rahat eläkkeeseen ja ero nollanollista. Volttikuskin näköinen Craig oli lähempänä Flemingin alkuperäistä matujamesta kuin sliipatumpi Connery ja kermaperse Moore.
ellauri240.html on line 175: Joulukiireissä pakatessaan lahjoja Edward viiltelee höxötyxissään vähän kaikkia. Alkaa kuulua lähestyvän poliisiauton sireenien ulvontaa, ja Edward pakenee kukkulalla sijaitsevaan kartanoonsa. Naapurit lähtevät vihaisena väkijoukkona hänen peräänsä. Kim suuntaa kartanolle oikotietä ennen kuin naapurit ehtivät sinne ja tapaa Edwardin jälleen. Jim seuraa heitä ja hyökkää julmasti Edwardin kimppuun. Edward ei yritä vastustella, kunnes Jim epähuomiossa läimäyttää ja tönäisee Kimiä. Edward puukottaa Jimiä vatsaan hätävarjeluna ja työntää hänet ikkunan lävitse kuolemaan. Kaikki naapurit palaavat koteihinsa tyytyväisinä. Juu tässä rainassa ällöttävä Johny Depp on tosiaan se saxikäsi Eetu. Eetu olikin kilppi, toisin kuin se pedofiili Freddy. Krueger oli harrastuxineen lähempänä suomalaista Jammu Siltavuorta, joka vuorostaan oli hämmästyttävästi samannäköinen kuin el Lauri vanhana.
ellauri249.html on line 210: Hruštšov liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1918. Ajatusmaailmaltaan hän oli kuitenkin lähempänä menševikkejä ja näiden pyrkimystä parantaa taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita kuin bolševikkien ajatusmaailmaa, jonka mukaan valtaan piti päästä keinolla millä hyvänsä.
ellauri263.html on line 568: Lontoossa perustettiin uusi teosofinen aikauslehti, Lucifer. Syyskuun alussa myös Wachtmeister saapui Lontooseen. Tilanahtaus pakotti Teosofisen seuran muuttamaan uuteen paikkaan Lansdowne Roadille, joka oli lähempänä Lontoon keskustaa. Kirjoitustyö jatkui, ja talossa vieraili useita kuuluisuuksia, tutkijoita ja toimittajia keskustelemassa Blavatskyn kanssa. Myös Olcott saapui Lontooseen ja avusti Blavatskya perustamaan Teosofisen seuran esoteerisen osaston, johon kuului kaksitoista henkilöä: kreivitär Wachtmeister, Isabel Cooper-Oakley, Emily Kislingbury, Laura Cooper, Annie Besant, Alice Cleather, Archibald Keightley, Herbert Coryn, Claude Wright, G. R. S. Mead, E. T. Sturdy ja Walter Old.
ellauri274.html on line 572: 2:11:17 Минфин между собой разбираются приближено будет к целевому показателю с 2:11:17 Valtiovarainministeriö selvittelee keskenään, kanssa se on lähempänä tavoiteindikaattoria
ellauri294.html on line 609: Mannixin romaanin loppu ja Belstone Fox -elokuva ovat samankaltaisia, vaikkakin käänteisiä. Mannix-romaanissa nyt iäkäs kettu putoaa kuolleena, kun koira jahtaa häntä uupumiseen asti. Kun koira aluksi elää, metsästäjän on myöhemmin lopetettava hänet (koira, ei apina), kun hänet (apina, ei koira) pakotetaan hoitokotiin. Gotta let you go. James Hillin elokuvassa kettu ja koira tekevät sovinnon keskenään ja selviävät, mutta metsästäjä itse kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen jahtaaessaan kettua. Samaan aikaan toisaalla Disney-versio The Fox and the Houndista päättyy siihen, että metsästäjä luopuu kostosta, kun kettu ja koira tekevät sovinnon, kun kettu pelastaa metsästäjän hengen. Loppu vaihtelee Rookin romaanin eri versioissa, ja jotkut versiot ovat lähempänä Disney-elokuvaa. The Belstone Fox -nimisen romaanin brittiläinen painos, joka liittyy elokuvaan, päättyy suurelta osin kuten Rookin kuva. Pieni ero on siinä, että metsästäjä kuolee keuhkokuumeeseen uupumukseen romahdettuaan mieluummin kuin sydänkohtaukseen (jos saa valita), vaikka sekä kettu että koira ovat yrittäneet pysytellä lämpimänä ruumiinlämpöään käyttämällä. Yhdysvaltalainen painos sidosromaanista kantaa vaihtoehtoista nimeä Free Spirit ja on lähempänä Disneyn versiota The Fox and the Houndista. Free Spiritissä, metsästäjä luopuu kostohakemuxesta, kun kettu ja koira pelastivat metsästäjän hengen eristämällä hänet onnistuneesti muista apinoista.
ellauri310.html on line 86: kesäkeittiö, ja lähempänä rantaa sijaitsee erillinen poreallasterassi sekä
ellauri317.html on line 753: Hänen sisäpolitiikkansa kuitenkin petti Nikolauksen hallitsevan periaatteen itsevaltaisen hallinnon ylläpitämisestä. Vuonna 1895 pitämässään puheessa aateliston edustajille ja kunnallisille virkamiehille tsaari julisti, että "on noussut ihmisten ääniä, joita ovat kantaneet mielettömät haaveet osallistua hallituksen toimintaan. Kerro kaikille, että aion säilyttää itsevaltiuden periaatteet yhtä lujasti ja taipumattomalla tavalla kuin unohtumaton edesmennyt isäni." Puhe särki vaaleilla valittujen kunnallisten virkamiesten toiveet, jotka toivoivat asteittaista siirtymistä järjestelmään, joka on lähempänä perustuslaillista monarkiaa.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri332.html on line 716: Saagan kolmannessa kirjassa Unenvälittäjä - Ideoiden kylväjä, Unenmyyjä, Mestari, kansainvälisestikin voimakas mies vaikka hukkapätkä kuten Eski Saarinen, saa selville, että hetkessä eläminen on hauskaa, mutta menestys on syklistä, aivan kuin herkät lehdet, jotka itävät loistokkaasti keväällä, mutta putoavat aina seuraavana päivänä, jos on talvi. Hän käy läpi kaukaisia ​​ja epävieraanvaraisia ​​paikkoja, käy valtavia taisteluita ja monien väsymysten jälkeen huomaa, että kaikki mitä hän etsii, on lähempänä kuin hän kuvitteli, nimittäin Sao Paulossa, mistä myös Paulo Coelho on saanut ensimmäisen miljoonansa.
ellauri345.html on line 167: Kokoillallisen piehtaroinnin jälkeen pieni ilkikurinen kosketus teki hiänestä vieläkin kauniimman, ja neiti kääntyi hymyillen Reva-avanteen puoleen ja sanoi, että hiänen tapansa maksaa lounaansa tekemällä töitä ja aina kun rahaa puuttui, nuolla nuppineuloja kuin paraskin emäntä. "Salli minun pujottaa kukka tuohon kirjontakehykseenne", hiän lisäsi, "jotta tulevaisuudessa muistatte sen nähdessään vieraan köyhän." Mihin von Reva-avanne vastasi sanomalla, että hän on hyvin pahoillaan. pistot ovat häneltä toistaisexi lopussa, ja siksi heidän taitonsa ihailun on jäätävä paitsi. Pyhiinvaeltaja käänsi katseensa välittömästi pianoon. "Joten minä haluan", hiän sanoi, "maksaa velkani tuulirahalla, aivan kuten vaeltavat laulajat yleensä tekivät." Hiän kokeili soitinta kahdella tai kolmella preludilla, mikä osoitti hyvin harjoitettua kättä. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että hiän oli arvokas nainen, jolla oli kaikki ystävälliset taidot. Aluksi hiänen soittonsa oli kirkasta ja loistavaa; sitten hiän vaihtoi vakaviin sävyihin, syvän surun sävyihin, jotka samaan aikaan näkyivät hiänen silmissään. He kastuivat kyynelistä, heidän kasvonsa muuttuivat, heidän sormensa pysähtyivät; mutta yhtäkkiä hiän yllätti kaikki laulamalla mielettömän laulun maailman kauneimmalla äänellä, hauskalla ja naurettavalla. Koska oli syytä uskoa, että tämä burleskiromanssi oli hieman lähempänä sydäntäsi, annat minulle anteeksi, jos sisällytän sen tähän.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri350.html on line 413: Atticuksen teologian piirre on, että se ei jaa muinaisten platonistien keskuudessa muuten vallitsevaa uskomusta, jonka mukaan ylin jumaluus ei välttämättä tunne mitään muutosta sen täydellisyyden vuoksi. Atticuksen jumala harkitsee, suunnittelee, odottaa, päättää ja huolehtii henkilökohtaisesti luomistaan ​​asioista. Tämä jumala-idea on siksi lähempänä populaariuskontoa (ja kristinuskoa) kuin platonistien perinteinen teologia. Se on vastamalli Aristoteleen ja Epikuroksen opasteille, joita vastaan ​​Atticus taisteli ja jotka väittävät, että jumalallinen kaitselmus ei käsittelisi yksittäisiä kohtaloita. Pikemminkin Kaitselmus on yksi opeista, joita Atticus painokkaammin puolustaa. No kyllä arvasin että tosi hölmö hörhö oli kyseessä, jos toi muovinaamarinen kanukki piti sitä mallina. Atticuxen demiurgijorina on aivan sekopäistä potaskaa.
ellauri351.html on line 263: Festinger ja hänen työtoverinsa pitivät havaintoja läheisyysvaikutuxesta todisteena siitä, että ystävyyssuhteet syntyvät usein passiivisten kontaktien perusteella (esim. lyhyet tapaamiset tohvelietäisyydellä opiskelija-asuntoyhteisössä) ja että tällaisia passiivisia kontakteja syntyy todennäköisemmin lähempänä.
ellauri351.html on line 369: Paavosta tietäminen ja tunteminen ovat kykyjä mutta uskominen pakko. Miten niin? Luulisi että tunteat ovat lähempänä pakko-oireita. Tieto on perusteltu tosi uskomus. Toden uskominen on kyllä jonkinlainen saavutus. Mutta jotain on pakko uskoa, että pääsee edes ylös sängystä. Vaikka kyllä virzaamispakkokin on vahva motivaattori. Voiko tahdon voimalla uskoa jotain päätöntä vain koska sitä halutaan? Näin James uskotteli. Deonttinen pakko on muiden halua. Tuntuu siltä että koko kyky/pakko erottelu on suht irrelevantti tässä. Kyvyn duaali ei edes ole pakko vaan inkontinenssi. Wittgensteiniä ei passaa uskoa pitemmälle kuin sen jaxaa heittää.
ellauri364.html on line 249: Hermostuneiden lasten käsittely on laaja ongelma. Luonteenvikoja on jo aivan pikkulapsilla. Pieneen vauvaan tepsii lavemangi (Olavi). Joskus voi probleemalapsikin osoittaa aivan hämmästyttävää mielenlujuutta, esim. melkein stoalaista kykyä sietää kipua. Suurinta levottomuutta herättävät sellaiset heikkoudet, jotka koskevat luonnetta ja jotka lapsilla useimmiten ilmenevät epärehellisyytenä. Laiskottelu ja muu tottelemattomuus eivät sinänsä ole niin vaarallisia, mutta keksityt tekosyyt ja selitykset tekevät nämä piirteet kovin ikäviksi. Ja kuitenkin on itsepäinen, järkevä uhma ilman pienintäkään kaunisteluviettiä oikeastaan vieläkin ikävämpää! Lapsi on lähempänä omaa luontoaan, jos hän väittää olevansa syytön. Lapsuusvuosien ylistetty mielikuvitus ilmenee etenkin toiveajatteluna, vaikeutena erottaa valhe totuudesta. Kaikkein eniten vanhemmat kauhistuvat, kun epärehellisyys tulee ilmi näpistelynä (Riitta). Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei lapsen epäluotettavuuden eikä pikkuvalheiden tarvitse herättää sen suurempaa pelkoa. Useimmat pikku syntiset - ja niitä on paljon! - kasvavat täysin hyviksi yhteiskunnan jäseniksi, vaikkapa lihavixi kääntäjixi. Useimmat aikuiset eivät nimittäin myöskään ole niin kovin kykeneviä vastustamaan kiusauksia. He pystyvät vain hiukan paremmin arvostelemaan päämäärää, keinoja ja tilannetta. Ei tosin voida kieltää, että myös omatunto, eli pelisilmä, sanan varsinaisessa ja kunnioitettavassa merkityksessä, kehittyy meissä vähitellen kasvuvuosina. Ensimmäisiä spontaanisia eetillisiä tunteita näyttää olevan toveruus ja sen velvoitukset, jotka kehittyvät myöhemmällä lapsuuden iällä pelkän totunnaisen kuuliaisuu- den ja rangaistuksenpelon kauden jälkeen. Klaaniajattelu kehittyy, tit for tat, viranomaisille ei vasikoida.
ellauri378.html on line 296: Kuvassa on Dikkon Eberhart, oikeammin Dr. Dikkon Eberhart ja hänen vaimonsa Channa jotka asuvat Blue Ridgen alueella SW Virginiassa. Heillä on neljä aikuista lasta ja viisi lastenlasta, jotka pitävät heidät kiireisinä. Eberhart on kirjoittanut suositut muistelmakirjat The Time Mom tapasi Hitlerin, Frost Come to Dinner ja I Heard the Greatest Story Ever Told (Tyndale House Publishers). Eberhart kirjoittaa muistelmia auttaakseen niitä, jotka kaipaavat olla lähempänä Jumalaa. Tapaa hänet hänen blogissaan ja verkkosivustollaan www.dikkoneberhart.com.
ellauri382.html on line 748: Tutkimuksissa ei ole havaittu, että menestyvien urheilijoiden esimerkki kannustaisi ihmisiä merkittävästi liikkumaan. Presidentti Stubb on ehkä jopa lähempänä tavallista ihmistä, koska hän ei ole huippu-urheilija kuten Urho Kekkonen ja hän on siksi tässä yhteydessä samaistuttava esimerkki. Ruotsi voitti puolivälieräottelun 1–2, mikä päätti Suomen kotiturnauksen.
ellauri383.html on line 495: Orionin syntymästä on olemassa outo ja sitkeä tarina, joka selittää hänen nimensä vanhemman version, Urion (jopa lähempänä alkuperäistä sumerilaista URU AN-NA:a). Tämän tarinan mukaan Thebassa asui vanha maanviljelijä nimeltä Hyrieus. Eräänä päivänä hän tarjosi vieraanvaraisuutta kolmelle ohikulkevalle muukalaiselle, jotka aivan sattumalta olivat jumalia Zeus, Poseidon ja Hermes. Kun he olivat syöneet, vieraat kysyivät häneltä, halusiko hän jotain. Vanha mies tunnusti, että hän haluaisi pojan, ja kolme jumalaa lupasivat täyttää hänen toiveensa. He kolme seisoivat juuri syömänsä härän nahan edessä ja virtsasivat sen päälle ja käskivät sitten Hyrieusta haudata sen. Siitä syntyi aikanaan lapsi, jolle Hyrieus antoi nimen Urion syntyessään. Haha LOL.
ellauri383.html on line 633: Minusta tuntuu että ovat muita paljon lähempänä aitoa suomalaista yhteiskuntaa ja sen lisäksi ovat vapaamielisempiä kuin muut puolueet valittuaan varapuheenjohtajaksikin HOMON joka on parisuhteessa Afrikasta tulleeseen tummaihoiseen mieheen.
ellauri384.html on line 422: Käsite aineettomasta ja kuolemattomasta sielusta – erillään ruumiista – ei ilmestynyt juutalaisuuteen ennen Babylonin maanpakoa, vaan se kehittyi vuorovaikutuksen seurauksena persialaisten ja hellenististen filosofioiden kanssa. Vastaavasti heprealaisella sanalla נֶ֫פֶשׁ ‎, nephesh , vaikka se on käännetty " sieluksi " joissakin vanhemmissa englanninkielisissä Raamatuissa, on itse asiassa lähempänä "elävää olentoa". Nefes käännettiin kreikaksi Septuagintassa nimellä ψυχή ( psūchê ) , käyttäen kreikan sanaa "sielulle" eli "puhahdus". Uudessa testamentissa käytetään myös sanaa ψυχή. Psuh on märän pierun ääni pyllystä.
xxx/ellauri076.html on line 527: Onko Marjotie Greene sukupuolenvaihtaja? Se on huomattavasti äijämäisempi kuin Mitch. Sen silmät on niin lähellä toisiaan eze luultavasti näkee oman silmänsä, toteuttaen Arvid Järnefeltin unelman. Jos ne olis yhtään lähempänä se olis kyklooppi. Ehkäpä se onkin lajinvaihtaja. Neandertaali putosi puusta ja pääsi kongressiin. WTO:n kaxoistornit ei kaatuneet lentokoneiskusta, vaan ne sytytty Rotschildien avaruuslaaseri. Trump tukee Marjotietä 150-prosenttisesti. Niin siinä nimenomaan kävi. Tauno voi totistaa. Se oli silminnäkijänä paikalla. Se oli jättimäinen prennari.
xxx/ellauri126.html on line 766: Ammattiauttajissakin on paljon narsisteja, sehän on 1 niiden toiveammateista. Terapeutti on kuin taustapeili. Peilistä näkyvät esineet voivat olla lähempänä kuin arvaat.
xxx/ellauri134.html on line 344: Kiinteä mutta vaalea. Täähän on mun merkki! Pienenä mä ajattelin et mä oon lähempänä skorpioonia. Ei mulla nyt mitenkään vitusti ole tota intoa eikä himoa, kiitollisuudesta ja velvollisuudentunnosta puhumattakaan. Jos vaiknää taivaanmerkit onkin pelkkää pötyä? Muita vaakoja: Helmi, John, Ecem ja Marja Tuhti. Mitä vittua, ihan nonparelleja. Todellisuus ei nyt tunnu vastaavan mallia. Moon confused.
xxx/ellauri177.html on line 154: Sergellä seisoi hirmuisesti keskellä huonetta, kaksi ikkunaa auki, hän pysyi vapisemassa pelosta, joka sai hänet piilottamaan päänsä käsiinsä. Joten koko päivä huipentui tähän mielikuvaan blondista tytöstä, jolla oli melko pitkät kasvot, siniset silmät? Ja koko päivä meni sisään kahdesta avoimesta ikkunasta. Kaukana oli punaisen maan lämpöä, suurten kivien, kivissä kasvavien oliivipuiden, polkujen reunalla käsiään vääntävien viiniköynnösten intohimoa; lähempänä, se oli ihmisen hikeä, jonka Artaudista toi ilma, hautausmaan mauttomat tuoksut, kirkon suitsukkeiden tuoksut, jotka vääristyivät rasvahiuksisten tyttöjen hajuja; siellä oli vielä lannan höyryjä, aittapihan sumua, tukahduttavia bakteereita. Ja kaikki nämä hengitykset virtasivat sisään samaan aikaan, samassa tukahdutuksessa, niin ankarassa, sellaista väkivaltasta turvotusta, että se tukahdutti hänet. Hän sulki aistinsa, hän yritti tuhota ne. Mutta ennen häntä Albine ilmestyi jälleen kuin suuri kihokki, kasvatettu ja koristeltu tällä maaperällä. Hän oli tämän saastan luonnollinen kukka, herkkä auringossa, joka avasi valkeiden hartioidensa nuoren silmun, niin onnellinen eläessään, että hän hyppäsi sen varresta ja lensi suuhunsa tuoksuen sitä pitkällä naurullaan. Pappi huusi. Hän tunsi palovamman huulillaan. Se oli kuin tulisuihku, joka oli virzannut hänen suonissaan. Sitten hän turvaa etsiessään heittäytyi polvilleen Tahrattoman sikiämisen tahraantuneen patsaan eteen ja huusi kädet ristissä: - Neitsyiden pyhä neitsyt, rukoile puolestani! Päästä minut pikapikaa pukille!
xxx/ellauri208.html on line 548: Mun lapsuudessa Inna oli pojan nimi. Kristina muisti eze oli mun leikkikaverin A-rapun Anitan isoveli. Niillä oli Ifa. Ifan mä muistan mutten Anitaa. Enkä kyllä Innaakaan. Rikun Inna on varmaan tosipohjainen, iät mäzäävät, ja kotipaikka voisi olla Turun eteläinen Takamaa ja Ispoinen, ellei se sitten ollut lähempänä Varissuota.
xxx/ellauri225.html on line 99: Ursulan Telling on lähempänä jotain sosiaalifilosofista nyt pohditaan-utopiaa kuin seikkailu-fantasiarompskua. Näyttää että Ursula on tässä keximässä omaa mieleistään uskontoa, niinkuin mä kexin pienenä omia kieliä. Joku piti olla, fiilis oli sellainen, niinkuin usein juutalaisilla haudan lähetessä. Siihen kuuluu kaikenlaista dieettiä ja mindfulnessia sun muuta pidättäytymistä, nää hommathan on aina enemmän kuin oljen verran anaalis-retentiivisiä.
xxx/ellauri228.html on line 298: Pohtiessaan Andrei Tarkovskin kriitikoiden ylistämää vuoden 1972 elokuvaa Soljaris (jota itse edelsi vuoden 1968 neuvostoliittolainen tv-elokuva), Soderbergh lupasi olla hengeltään lähempänä Lemin romaania. Silti Lem ei pitänyt kummastakaan renderöinnistä. Kriitikoiden positiivisista arvosteluista huolimatta elokuva tuotti vain 30 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti 47 miljoonan dollarin budjetilla. Toisin sanoen taloudellisesti pätkä oli täydellinen floppi.
xxx/ellauri231.html on line 397: "Olen jättänyt taakseni "narodnismini", joka ei kestänyt kovin kauaa, myös tolstoilaisuuden ja nyt olen lähempänä sosiaalidemokraatteja, mutta pysyn silti kaukana poliittisista puolueista", Bunin kirjoitti 1910-luvun alussa. Mutta venäläinen laahus on erilaista kuin länsimaalainen: "hahmot ovat painuneet niin paljon alle keskimääräisen älykkyyden tason, että he ovat tuskin ihmisiä". Niinkuin filistealaiset vaippapäät juutalaisten mielestä.
xxx/ellauri253.html on line 248: Tumpelo Irves sai hengiltä vaan Viken, Julle loikki pusikkoon kuin pupu. Iljes sai sen kiinni takaa-ajon jälkeen ja heitti raadon autoon muiden perään. Isänmaan vapaus on taas 2 ruåzalaista haaskaa lähempänä totta. "Yucca"n isokainalo oli märkä jännityxestä. (Hirmuisen pitkäveteistä.) Tonyn housuissa jyskytti musta pakokauhu. Susan - korva. Valizit vaimosi korvan. Onnea! Ezentään ulkosynnyttimiä! Sininen armeijakunta ei ollut konnia, I'm not a crook. vaan nykyajan jääkäreitä, Sturmabteilungsmanneja.
xxx/ellauri255.html on line 71: Mannergeim tarkasti ympäristönsä, peitteli jälkensä ja kaivautui siirtolohkareen alle. Hän oli nukkunut jo monta kymmentä talviunta, mutta yhä lähempänä hän oli jo tavoitettaan, Leningradia! Karttaa tutkiessaan hän havaitsi olevansa pian jo sadan viidenkymmenen kilometrin päässä tuosta ryssän suolle rakentamasta kusiaispesästä. Hieman häntä harmitti että kuusikymmentä vuotta sitten - saati silloin aikaisemmin, sata vuotta sitten, kun olin omaishoitajana - ei oltu lähdetty mukaan kunnon kähinään ja pommitettu entistä tsaarin aikojen loisteliasta mutta sittemmin proletariaatin rappioon ajamaa sudenpesää saunapuiksi, mutta minkäs teet. Marskin vanha mietelause "turha rypistää kun paska on jo housussa" oli pitänyt hänet elossa monet epätoivoiset, hysterian ja deliriumin täyttämät kevätaamut.
xxx/ellauri268.html on line 471: tai ei ollutkaan, muistin väärin. Tässä iässä, sanoi kettu, olemme lähempänä ei-olemista, kuin olemista makeiden ruohokääröjen kanssa pelloilla. Missä oletkin, nauti illasta, kuinka aurinko kävelee horisontissa ennen ristiä laulaa ja on ollakseen, ja sitten olemme olemassa kuun valtakunnan alla. Siellä pienpedot tappavat meidät ulvovan mielen pimeydessä. Taistelemme kaikki.
xxx/ellauri280.html on line 508: Neuvostoliiton fyysikon German Goncharovin myöhempi arkistotyö ehdotti, että Fuchsin varhainen työ ei auttanut Neuvostoliiton pyrkimyksiä vetypommiin, mutta se oli lähempänä lopullista oikeaa ratkaisua kuin kukaan tuolloin tunnisti. Se todellakin vauhditti Neuvostoliiton tutkimusta hyödyllisistä ongelmista, jotka lopulta antoivat oikean vastauksen. Hyvä Klasu!
xxx/ellauri293.html on line 425: Termi perustuu Keski-Australian Arandan (Arunta, Arrernte) käyttämän arandin sanan alcheringa käännökseen, vaikka on väitetty, että se perustuu väärinkäsitykseen tai käännösvirheeseen. Jotkut tutkijat ehdottavat, että sanan merkitys on lähempänä "ikuista, luomutuotetta". Antropologi William Stanner sanoi, että ei-aboriginaalit ymmärsivät käsitteen parhaiten "alemmuuskompleksina". Jukurrpa (käänn. "juu kyrrpä") on laajalle levinnyt termi, jota Warlpiri-ihmiset ja muut läntisen aavikon kulttuuriblokin ihmiset vieläkin käyttävät nähdessään palefacen.
xxx/ellauri357.html on line 323: Toinen ehdotus voisi olla, että kaikki johtuu mielipiteestä tai tuomiosta: jotain pahaa näyttää tapahtuneen miehelle tai hänen omaisuudelleen ja tähän vakaumukseen aiheuttaa ongelmia kehossa ja koko Animatessa. Mutta tämä tili jättää vielä kysymyksen tuomion lähteestä ja kotipaikasta: kuuluuko se sielulle vai parille? Sitä paitsi tuomio siihen, että paha on läsnä, ei liity surun tunnetta: tuomiota saattaa hyvinkin syntyä, eikä suru suinkaan seuraa: ihminen voi ajatella itseään halveksittu, mutta älä kuitenkaan ole vihainen; eikä ruokahalu välttämättä ole innostunut mielihyvän ajatuksella. Emme siis ole lähempänä ketään kuin ennen taataan näiden kiintymysten osoittaminen Pariskunnalle.
xxx/ellauri357.html on line 350: Sielun havainnointikyky ei voi toimia välittömällä tavalla järkeviin esineihin tarttumalla, vaan vain vaikutelmien erottaminen on Animate by sensation: nämä vaikutelmat ovat jo ymmärrettäviä kun taas ulkoinen aistimus on pelkkä haamu toisesta [josta Soul], joka on lähempänä Authentic-Existencea, koska se on välitöntä luettavaa Ideaalimuodoista.
59