ellauri012.html on line 326: Vapaudu Heloise liian syvälle juurtuneen rakkauden häpeällisistä jämistä. Muista että nyt on aviorikos sun ajatella ketään muuta miestä kuin jeesusta (ja jehovaa, jos se nyt on eri äijä, tai edes mies. Pyhää henkeä ei kärsi mainita, siitähän ei saa heittää läppää, se on kuolemaksi.) Jos sä näkisit mut täällä näin laihana ja naama pitkänä, tunkeilevan munkkilauman keskellä, jotka pelkäävät mun oppinutta mainetta ja loukkaantuvat mun kaidasta lätystä, ihan kuin mä uhkaisin niitä uskonpuhdistuksella, mitä sanoisit mun alhaisista huokailuista ja hyödyttömistä kyynelistä jotka harhauttaa näitä herkkäuskoisia miehiä? Voi voi. Mua nöyryyttää rakkaus, eikä ristin sellainen. Sääli mua ja riistäydy vapaaksi. Jos sun kutsumus on mun ansiota, älä sit kiusaa mua jatkuvilla epäilyksillä. Lupaa että olet uskollien asulle joka peittää sut. Pelkää jumalaa jotta se vapauttaa sut pelosta, rakasta sitä että pääset etiäppäin hyveessä. Älä pitkästy luostarissa, sillä se on paikka pyhimyksille. Halaa tyhjää, tyhjät kädet on jeesus-lasso, se kyllä halaa takaisin jos nöyristelet sille.
ellauri037.html on line 335: nenäliinat kastuvat märixi sovinnon kyynelistä,
ellauri043.html on line 1555: sen kyynelistä tuli vedet, sen surusta tuli mustaa ainetta.

ellauri132.html on line 488: his eyes flooded with tears hänen silmänsä tulvivat kyynelistä
ellauri188.html on line 466: Muistan että olin järkyttynyt pienenä siitä kohdasta missä kuriiria sokaistaan hehkuvalla miekalla mutta onnexi sitä itkettää ajatellessaan ettei näkis enää koskaan sievää heilaansa, niin että silmät täyttyvät suojaavista kyynelistä, ja näkö säilyikin 20/20 kunnossa.
ellauri216.html on line 802: Haritonilla on nuori tyttö Nadja lisäpatjana yläkerran kesähuoneessa. Rizan sydän pehmeni ja sauva koveni Nadjan kyynelistä. Nadja Nadja soromnoo! kuuluu imugeenin kesähuoneesta. Täyttä puppua! dementoi isä Hariton. Lihani on kuoleutunut, kuten saimme kovan yrityxen jälkeen todeta. Ax, nyet, nyet!
ellauri345.html on line 167: Kokoillallisen piehtaroinnin jälkeen pieni ilkikurinen kosketus teki hiänestä vieläkin kauniimman, ja neiti kääntyi hymyillen Reva-avanteen puoleen ja sanoi, että hiänen tapansa maksaa lounaansa tekemällä töitä ja aina kun rahaa puuttui, nuolla nuppineuloja kuin paraskin emäntä. "Salli minun pujottaa kukka tuohon kirjontakehykseenne", hiän lisäsi, "jotta tulevaisuudessa muistatte sen nähdessään vieraan köyhän." Mihin von Reva-avanne vastasi sanomalla, että hän on hyvin pahoillaan. pistot ovat häneltä toistaisexi lopussa, ja siksi heidän taitonsa ihailun on jäätävä paitsi. Pyhiinvaeltaja käänsi katseensa välittömästi pianoon. "Joten minä haluan", hiän sanoi, "maksaa velkani tuulirahalla, aivan kuten vaeltavat laulajat yleensä tekivät." Hiän kokeili soitinta kahdella tai kolmella preludilla, mikä osoitti hyvin harjoitettua kättä. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että hiän oli arvokas nainen, jolla oli kaikki ystävälliset taidot. Aluksi hiänen soittonsa oli kirkasta ja loistavaa; sitten hiän vaihtoi vakaviin sävyihin, syvän surun sävyihin, jotka samaan aikaan näkyivät hiänen silmissään. He kastuivat kyynelistä, heidän kasvonsa muuttuivat, heidän sormensa pysähtyivät; mutta yhtäkkiä hiän yllätti kaikki laulamalla mielettömän laulun maailman kauneimmalla äänellä, hauskalla ja naurettavalla. Koska oli syytä uskoa, että tämä burleskiromanssi oli hieman lähempänä sydäntäsi, annat minulle anteeksi, jos sisällytän sen tähän.
xxx/ellauri173.html on line 750: "Katsokaas, rakas Watson, katsoin eräänä iltana teatterissa neiti Alicia Claryta, kun hän kuunteli jonkinlaista melodraamaa erään puheenväärentäjän kynästä, noiden kirjainten ryöstäjien kynästä. Do-it-yourself ammattikieltä, saippuaoopperaa! Heidän fiktionsa banaalisuudet, irvistävä laiskuus, surkastuminen, voittoisa ja tuottoisa rankaisemattomuus, tollanen lattapäinen ylevyyden tunne laahuxen joukossa. Hyvin menee ! Näin miten tämän naisen ihailtavat silmät täyttyvät kyynelistä näissä surkeissa keskusteluissa! Voi helvetti! Että mua eto!
xxx/ellauri175.html on line 472: Kun hän kohotti katseensa, hämmästyneenä ja upeista kyynelistä märkänä hänen silmiinsä, jota hän piti vapisevana käsissään, hän huomasi, että tämä oli nostanut päänsä ja tuijotti häntä. Suudelma, jolla hän harjasi hänen huuliaan imeen niiden hengitystä, sammui yhtäkkiä; epämääräinen meripihkan ja ruusujen tuoksu oli saanut hänet vapisemaan päästä jalkaan hänen tajuamatta salama, joka oli juuri häikäissyt hänen ymmärryksensä kauhealla tavalla.
xxx/ellauri186.html on line 621: Jeesus sanoi, Minä odotan, Mitä, Jumala kysyi, ikään kuin olisi hajamielinen, Että sinä kerrot, paljonko kuolemaa ja kärsimystä sinun voittosi muista jumalista vaatii, paljollako kärsimyksellä ja kuolemalla maksetaan ne taistelut, joita meihin uskovat ihmiset sinun ja minun nimissä keskenään käyvät, Tahdotko sinä välttämättä tietää, Tahdon, No hyvä on, se mainitsemanı yhteisö rakennetaan, mutta jotta sen perustasta tulisi luja, se täytyy kaivaa ihmislihaan ja sen pohja on muurattava kieltäymyksistä, kyynelistä, tuskista, kidutuksista ja kaikenlaisista nykyisin kuviteltavista sekä vasta joskus tulevaisuudessa tunnetuista kuolintavoista,
10