ellauri008.html on line 526: uutta verta, hikeä ja kyyneleitä,
ellauri012.html on line 229: Kerro nyt äläkä väitä ettet halua aiheuttaa kyyneleitä; naisten kyyneliä, jotka on suljettu surulliseeen paikkaan ja omistettu katumukselle, ei tarvi säästellä. Ja älä odota tilaisuutta kertoa mukavia ja miellyttäviä juttuja, se kestää liian kauan. Menestys ei ole hyveellisten puolella, ja onni on niin sokea, että joukosta jossa on ehkä vaan yksi viisas ja hyvä mies se ei kyllä löydä sitä.
ellauri012.html on line 324: Näin sun silmät, kun sanoit viimeisen kerran hyvästi, sul oli silmät ihan ristissä. Kesti yli puoli vuotta ennenkuin kirjoitit mulle, koko sinä aikana en saanut mitään messua. Ihailin tätä vaitioloa, en voinut sitä syyttää, mutten kyennyt samaan. Kirjoitin sulle, sä et vastannut: sun sydän oli kiinni, mutta nyt tää siipan puutarha on auki; jumala on vetänyt ulos ja jättänyt sut yksin. Se vaan testaa sua; pure hammasta ja koita imaista se takaisin. Me tarvitaan jahven apua jotta saadaan kettingit rikki, me ollaan liian kiintyneitä irrottaaksemme itse itsemme. Meidän hullutukset ulottuivat kaikkein pyhimpään; meidän lemmiskelyt oli valtakunnallinen skandaali. Niitä luetaan ja ihaillaan; siitä rakkaudesta kirjoitetaan vieläkin. Me ollaan lohdutuksena mokaileville nuorille tästä ikuisuuteen; ne jotka jää kiinni meidän jälkeen voi tuntea itsensä vähemmän syyllisiksi. Me ollaan rikollisia, jotka narahti tosi myöhään; ollaan rehellisiä! Korjataan siinä määrin kuin mahdollista tekemämme hairahdukset, Ranska joka todisti meidän munaukset hämmästyy kun sanomme: Sori siitä. Hämätään kaikkia jotka koittaa kopioida meitä; pelataan jahven jengissä itseämme vastaan, et vältetään sen tuomarointi. Meidän vanhat mokat vaatii sovitukseksensa kyyneleitä, häpeää ja surua. Tarjotaanpa näitä lääkkeitä siis sydämen pohjasta, punastutaan ja ulvotaan. Jos meidän sydämet ei ole alkuun ihan mukana, ainaskin voidaan ajatella et niiden pitäisi olla.
ellauri014.html on line 974: Julie ja Pröö hyökkää ateistin kimppuun kuin femmalaisten rukousvartio. Pröö koittaa perustella miten jumala voi luoda isomman kiven kuin se jaxaa kantaa. Julia pyllistelee työhuoneen lattialla kädet kyynärpäitä myöten ristissä roiskuttaen kyyneleitä, vaan mikään ei tehoa. Nyt on kuzuttava vahvistuksia, loordi kehiin Flanderin sotakentältä. Onhan hienompaa pelastaa yxi sukulaissielu kadotuxelta kuin tappaa kokonainen komppania ranskalaisia.
ellauri036.html on line 1315: tuuli joka on yhtä täynnä kevään kyyneleitä,
ellauri043.html on line 1378: Ei ole kuin 1 sielu, joka on levinnyt kaikkialle, kuten joen vesi jakautuu suistossa. Sepä se kuiskuttelee tuulessa, kirskuttaa marmoria jota sahataan (inhottava kitinä, kuin vetäis taulua käyttämättömällä liidulla), ja huutaa meren äänellä; ja se itkee maitokyyneleitä, kun viikunapuusta karsitaan lehtiä.
ellauri096.html on line 715: Jaskan mielestä rasismi on synti jonka rangaistus on ripuli. Ruikelipaska on sen mielestä julma joskaan ei epätavallinen rangaistus. Ripulointi on sille varmaan tuttua, basillikauhuisena sillä on tod.näk. huono mahafloora, kun on aina pesemässä käsiä. Se luulee että rasistit vihatessaan muita rotuja itkee verta sekä kyyneleitä. Tokkopa, rasismi on kuin pieni vinous vain luonnollista. Koirat ei ole rasisteja mutta kyllä xenofoobeja. Xenofobia on rasismin tavallisin syy. Saahan ne olla erivärisiä kun ovat sitä jossain muualla. Eli se on joukkoistettua reviirinvartiointia.
ellauri135.html on line 613: Без слез, без жизни, без любви. Ei kyyneleitä, ei elämää, ei rakkautta.
ellauri135.html on line 765: Viimeisessä jakeessa näkyy naiskuva. Tämä on sotilaan pitkäaikainen naapuri, johon hän ilmeisesti oli rakastunut. Kuolevan miehen sanoista voimme päätellä, että hiän hylkäsi hänen rakkautensa ("tyhjä sydän"). Mutta kun hän muistaa koko elämänsä, hän yhdistää siihen onnellisimmat muistot. Hän on varma, että nainen ei myöskään kärsi hänen kuolemansa uutisista, mutta pyytää silti ystäväänsä kertomaan hänelle kaiken. Jos tämä tarina herättää kurjia kyyneleitä entisessä rakastajattaressa, niin "se ei merkitse hänelle mitään!".
ellauri151.html on line 1185: Vaan jumalauta, kyllä yllätti Jeromen siittimen kömpelö akti, joka oli innokas hulluuteen asti työntämään emättimeni sille hyveen huipulle, jota olin epätoivoinen saavuttamaan. Iloa, iloa, iloa, ilon kyyneleitä... Jerome, haluaisin opettaa sinulle täydellisen ilon. Olet liian kömpelö, ei tästä vittu tule lasta eikä paskaakaan. On kuin itkis ja nussis. Oi Herra! saanko koskaan päästä loppuun ilman jumalanpilkkaa. Etpä tietysti. Jo oli ällö tarina, just homo-Anteron tapaista.
ellauri152.html on line 732: Iisko ei ilennyt sanoa äitiään Bazebaxi koska siitä tuli mieleen Daavidin helmasynti. Pikku huijari teeskentelee äidin hameissa krokotiilinkyyneleitä. Rabbi Josef tekee turhanpäiväisiä kysymyxiä: kuinka paljon kylvettäjä Moshe ansaizee? Paljonko viljaa hanhi syö elinaikanaan?
ellauri155.html on line 917: Atoms of light and tears for mortal things. Valon atomeja ja kuolevaisten elimien kyyneleitä.
ellauri214.html on line 674: Плачет, плачет мать родная, Rakas äiti vuodattaa kyyneleitä,
ellauri214.html on line 681: И русских не слышат слёз. Ja he eivät voi kuulla Venäjän kyyneleitä.
ellauri214.html on line 686: Плачет, плачет мать родная, Rakas äiti vuodattaa kyyneleitä,
ellauri216.html on line 415: Oi, kaikkein pyhin rouva Theotokos ja ikuinen neitsyt Maria, ainoa toivo meille syntisille! Me turvaudumme sinuun ja rukoilemme sinua, ikään kuin sinulla olisi suuri rohkeus Herran Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen edessä, joka on sinusta syntynyt lihan mukaan. Älä halveksi kyyneleitämme, älä halveksi huokauksiamme, älä hylkää surujamme, älä häpeä toivoamme Sinuun, vaan rukoile äidillisillä rukouksillasi Herraa Jumalaa, antakoon Hän meille, syntisille ja arvottomille, vapautua synneistä ja sielun ja ruumiin intohimot, kuole maailmalle ja anna Hänen yksin elää kaikki elämämme päivät. Oi pyhä rouva Theotokos, matkusta ja suojele ja vartioi heitä, vapauta vangit vankeudesta, vapauta vaikeuksista kärsivät, lohduta murheissa, murheissa ja vastoinkäymisissä olevia, lievitä köyhyyttä ja kaikkea ruumiillista pahuutta ja anna kaikille kaikki tarvittava vatsa, hurskaus ja tilapäinen elämä. Pelasta, emäntä, kaikki maat ja kaupungit ja tämä kaupunki, vaikka tämä ihmeellinen ja pyhä kuvakkeesi annetaan lohdutukseksi ja suojaksi, pelasta minut nälänhädältä, tuholta, pelkurilta, tulvilta, tulelta, miekalta, ulkomaalaisten hyökkäykseltä, keskinäisestä riidasta ja käännä pois kaikki viha, joka on oikein kohdistettu meihin. Anna meille aikaa katumukselle ja kääntymykselle, pelasta meidät äkillisestä kuolemasta ja ilmesty meille poistumme aikana ilmestyen Neitsyt Jumalanäidille ja päästä meidät tämän aikakauden ruhtinaiden ilmavista koettelemuksista, varmista oikea käsi Kristuksen kauhealla tuomiolla ja tehkää meistä iankaikkisten siunausten perillisiä, ylistäkäämme ikuisesti Poikasi ja meidän Jumalamme suurenmoista Nimeä, Hänen alkamattoman Isänsä ja Pyhän ja Hyvän ja Hänen elämää antavan Henkensä kanssa, nyt ja ikuisesti ja ikuisesti ja ikuisesti. Aamen.
ellauri221.html on line 251: Tämä laulu oli niin liikuttava, että viimeistä säettä esittäessään eivät laulajatkaan voineet pidättää kyyneleitään vaan puhkesivat katkeraan itkuun. Kaikkien kävi kovasti sääli sirkka rukkaa, jonka sammakkoahmatti nielaisi. Kyynelet virtasivat puroina.
ellauri222.html on line 1082: Roope Änkkä kiihtyi jälleen. Hän otti jalastaan tohvelin ja laski sen kahvipöydällä olevalle kirjalle tai albumille ja silloin tällöin pani sen takaisin jalkaansa. Hän sanoi että kristinusko oli alkuaan tarkoitettu alhaisille ja orjille, minkä vuoksi ristiin naulitseminen ja kaikki sellaiset rangaistukset ja kärsimykset olivat välttämättömiä. Mutta vastanavalla, onnen navalla, pitäisi olla jotakin yhtä suurenmoista. Iloa ilman syntiä, rakkautta ilman pimeyttä, hilpeätä vaurautta. Eivätkä asiat aina menisi pieleen. Oi yltäkylläisen rakkauden ja uuden ihmisen suuri aikakausi! Ei enää köyhä, tietämätön, rujo, valheen käpristämä olento, valehtelija kehdosta saakka, köyhyyden ruoskima, pelkuruudesta pahalle haiseva, kateuden tunkioon uponnut, tunteiden saavuttamattomissa kuin kaali, toukka kauneudelle, rapu velvollisuudelle, huolten kotelon rihmaa suustaan valuttava. Ei kyyneleitä millä itkeä, ei hengitystä nauruun, julma, kylmä, loinen, kavala, ruikuttaja, pelkuri ja laiskuri. Äkseerattu kuin preussilainen joka vapisee ärjyvän kersantin edessä. Äyk.
ellauri241.html on line 215: Full of adoring tears and blandishment, täynnä ihailevia kyyneleitä ja mielistelyä,
ellauri254.html on line 218: И обливаясь черной кровью, Itkien mustia ja verisiä kyyneleitä,
ellauri257.html on line 316: Sillä maailman onnettomuus nauruun on synnyttänyt sinut, He vuodattivat kyyneleitä... Mix ei tulvinut, Ei kuljeteta merelle, ei pesty kentällä?. He eivät kysyisi ihmisiltä, mikä satuttaa minua, He eivät kysyneet, miksi kiroan kohtalon, Miksi tönäiset maailmaa? "Ei tee mitään", He eivät sanoisi naurua...
ellauri257.html on line 325: Voin vain itkeä, Vain kyyneleitä Ukrainalle... Eikä sanaakaan ole... Ja vastoinkäymisiin... Kyllä, karttaa häntä! Kuka ei tunne häntä! Ja varsinkin se, joka näyttää Sielun ihmisistä, - hänelle seitsemässä maailmassa, Ja siitä... Tärisen. En kutsu itseäni kohtaloksi, Kun minulla ei ole sitä. Anna köyhyyden elää kolme päivää Piilotan ne, Piilotan raivon käärmeen Hänen sydämensä ympyrä,
ellauri257.html on line 327: Jotta viholliset eivät näe, Kuinka räikeästi hän nauraa... Anna ajatuksen, kuten tuo korppi, kääkätä ja rääkyä. Ja sydämellisesti satakieli sirkuttaa ja itku Vaivihkaa - ihmiset eivät näe, Joten he eivät naura... Älä hiero kyyneleitäni, Anna itsesi kaataa, Jonkun toisen pelto kastellaan Joka päivä ja joka ilta, Toistaiseksi heippa... älä nukahda Jonkun toisen hiekkasilmillä... Se siitä... Ja mitä se tekee? Valitus ei auta. Kuka kadehtii orpoa - Rankaise häntä, jumala!
ellauri349.html on line 607: Izerakkaus on taitolaji. Esa on päässyt siinä alaluokilta. Terve narsismi on aina paikallaan, hiven egoismia ei ole koskaan pois tieltä. Luento on mahdollisuus luvan kanssa röyhistellä ykkösenä ja tuntea kiiman merkitys ja merkityxen kiima, molo puoliveteisenä housuissa eturivin tyttösten kastellessa penkkejä. Monen muun hukkapätkän lailla Eski rakastaa olla korokkeelle asettunut johtohenkilö, vuohikenraali. Kenen suurhahmon läheiset olisivat vaihtaneet keskinkertaisuuteen? Aika monen. Lopultakin olin aika tunteeton, vaikka lavalla kyynelehdin krokotiilin kyyneleitä vaikutuxen vuoxi. Narsismin tuntomerkkejä. Kaipuuta ylös, ihailua suuruuden edessä. Tää ollaan paasauxissa ennenkin pantu merkille: eniten nöyryydestä puhuvat nimenomaan ne jotka tähtäilevät ylöspäin. Ne on halukkaita kumartamaan yhdelle voidaxeen pyllistellä lopuille. Dityrambitiheys senkun kasvaa lähestyttäessä jouzenlaulun loppua. Lisää etovaa namesdroppingia jollain rallikuskeilla ja ilta-pulun toimittajilla.
ellauri396.html on line 243: 8. tammikuuta 2018 Lindsay Shepherd julkaisi Twitterissä emojin valkoisesta naisesta, jolla on ruskeat hiukset ja violetti pipo (oletettavasti sarjakuva Shepherdistä itsestään laajalti levinneen valokuvan perusteella), joka itki suuria kyyneleitä tekstin päälle: Itkevä valkoinen tyttö. Hän seurasi tätä kuvaa viestillä "takaisin #identiteettini" ja lisäsi hashtagit "#ristikkäisyys, #asentoisuus, #subjektiivisuus". Hänen twiittinsä, sekä kuva, lausunto ja avainsanat, oli suunnattu Rinaldo Walcottille, Toronton yliopiston nais- ja sukupuolitutkimusinstituutin johtajalle, sekä Vicky Mochamalle, Metro News Canadan kansalliselle kolumnistille – kuten hän merkitsi molemmat kirjoituksessaan. twiittaamalla varmistaen, että se näkyy heidän viestisyötteissään. Walcott ja Mochama olivat aiemmin julkisesti nimenneet Shepherdin "itkeväksi valkoiseksi tytöksi", Walcottiksi Twitterin ja Mochaman kautta palvellessaan vieraana poliittisessa paneelissa osana CBC Television iltaista suutisohjelmaa. Tässä Walcott ja Mochama käyttävät itkevän valkoisen tytön digitaalista troppia kyseenalaistaakseen Shepherdin aseman ja hänen etuoikeutensa. Tästä trooppista on tullut suosittu jokapäiväisessä kielenkäytössä viime aikoina, kun suuria mediapersoonallisuuksia kutsutaan valkoisten etuoikeutettujen tekoihin – itkeminen edustaa usein vähemmän itkua itseään, vaan enemmän itsensä asettamista uhriksi (usein uhrimman uhrin kustannuksella, viz. värilliset ihmiset).
ellauri398.html on line 726: Eikä sinun kahdesta silmästäsi vuoda kyyneleitä,
ellauri405.html on line 562: Lara nukkui, ja Zhivago syöksyy luomisen kunnostajalla. Runossa ratsastaja hevosen hevonen on vihdoin polttanut lohikäärmeen kuoliaaksi. Nyt ratsut ovat yhä kuolleet, valehdelleet hirvittämään pedon viereen. Taistelu on ottanut veronsa. Ratsastaja makaa hurahtaiden vieressä hurahtavaa neitoa. He ovat lähellä toisiaan, unen ja heräämisen välillä, vain puolitietoisia. He ovat menettäneet paljon verta, ja silti he vuodatavat ekstasojen kyyneleitä.
ellauri408.html on line 102: ”Olen se, jota rakastamme ja jota emme tunne. Ihmiseen olen perustanut liekin valtakuntani sydämen haluihin, sielun unelmiin, ruumiiden siteisiin, salaperäisiin vetovoimaan, veren aarteisiin, silmien katseisiin. Minä saan vaimon puhumaan unissaan. Onnellinen nuori tyttö oppii onnellisia valheita; Annan heille öitä, jotka lohduttavat päiviä, olen salaisten rakkauksien salainen kuningas. Yhdistän sydämet, katkaisen tiukat kahleet, Kuin perhonen jauhemaisilla siivillään tuon liikkuville nurmikoille kukkapopulaatioita ja rakastelen niitä ilman vaaraa ja kyyneleitä."
xxx/ellauri056.html on line 665: Osmo ja Eeva-Liisa Koivisto tietävät, mitä on maanpäällinen kärsimys. Sixi pinnallinen hengellisyys ei heitä kiinnosta. He haluavat syvällistä kamaa. Suonensisäinen elämä on parasta huumetta. Kun Osmo luettelee kohtaamian tragedioja, ihmetellä voi että mies kaiken jälkeen puhuu kyyneleitä silmissään jumalan armosta ja rakkaudesta. Lyhyesti: Osmon 4-lapsisen perheen esikoispoika kuoli 14-vuotiaana. Sitten Osmo menetti vaimonsa elävän leskenä. Eräänä päivänä Jarkko poika tuli kertomaan että hänen avioliittonsa on mennyttä. Jarkko ajautui huumemaailmaan ja menehtyikin sinne. Onnexi Osmon rinnalla vaikeuxissa on 10v ajan ollut "Eevu", jonka kanssa hän avioitui 1995. Tätä nykyä Osmo ja Eevu rukoilevat Osmon kuopuxen Janin puolesta kun tämä yrittää edesmenneen isoveljen tavoin irti huume- ja rikoskierteestä.
xxx/ellauri130.html on line 659: | Mix kuolleet ei vuoda kyyneleitä? | Erich Fromm | M | KILL! |
xxx/ellauri139.html on line 959: Nul ne viendra verser des pleurs. Ei kukaan tule valuttamaan kyyneleitä.
xxx/ellauri177.html on line 388: Sergellä ei ollut puusta kuin hyvää sanottavaa. Albiino vaikutti hermolta. Eikai tuo puu vaan naura mulle? - Piiloillaan, piiloudutaan, hän toisti rukoilevalla äänellä. Ja hänestä tuli ihan ruusuinen. Se oli orastava vaatimattomuus, häpeä, joka otti hänet kuin paha, joka värjäsi hänen ihonsa reheyden, jossa siihen asti ei ollut esiintynyt verisairautta. Serge oli peloissaan nähdessään hänet niin ruusuisena, hänen poskensa hämmentyneenä, hänen silmänsä täynnä kyyneleitä. Hän halusi ottaa hiänet uudestaan, rauhoittaa hiäntä hyväilemällä; mutta hiän astui sivuun ja antoi hänelle merkin epätoivoisella eleellä, etteivät he olleet enää yksin (siis kaxin).
xxx/ellauri177.html on line 428: -- Ei, minulla ei ole enää voimia, pienikin sora saa minut putoamaan... Kuuntele. Pelkään itseäni. En tiedä mikä mies minussa on. Tapoin itseni, ja käteni ovat täynnä vertani. Jos ottaisit minut pois, sinulla ei koskaan olisi enemmän silmiäni kuin kyyneleitä.
xxx/ellauri177.html on line 613: Tällä kertaa hän oli yksin, hän saattoi tuskailla ilman häpeää. Synti oli juuri lyönyt hänet alas sellaisella iskulla, ettei hänellä ollut voimaa poistua alttarin portaalta, jonne hän oli kaatunut. Hän jatkoi haukkomista siellä voimakkaasti hengittäen, poltti ketjussa ihan vaan tuskasta, mutta ei löytänyt kyyneleitä. Ja hän ajatteli menneisyyden rauhallista elämäänsä. Ah! mikä rauha, mikä luottamus hänen saapuessaan Artaudille! Pelastus tuntui hänestä kauniilta tieltä. Hän nauroi tuolloin, kun puhuimme kiusauksesta. Hän eli keskellä pahuutta tietämättä sitä, pelkäämättä sitä, varmuudella lannistavansa sitä. Hän oli täydellinen pappi, niin puhdas, niin tietämätön Jumalan edessä, että Jumala johti häntä kädestä kuin pientä lasta. Nyt kaikki tuo lapsellisuus oli kuollut. Jumala kävi hänen luonaan aamulla, ja heti hän koetteli häntä.
xxx/ellauri177.html on line 777: Hiän ei sano enempää. Hiän otti sen esiin väkisin, kiihkeässä syleilyssä. Hiänen huulensa tarttuivat tähän elottomaan ruumiiseen herättääkseen sen henkiin. Ja Sergellä oli edelleen vain kyyneleitä. Pitkän hiljaisuuden ja lutkutuxen jälkeen Albine puhui. Hän oli taas jaloillaan, halveksiva, päättäväinen.
xxx/ellauri229.html on line 587: - Sillä tavalla, rakas isä, jonka olet juuri nyt meille opettanut! Silloin he vetivät ihon hänen selästään ja hieroivat paikkaa tervalla, kuten Irlannin teloittaja teki Saint Hyacinthille, sitten he katkaisivat hänen vasemman jalkansa, kuten pakanat tekivät Saint Pafnucelle, minkä jälkeen he repivät hänen vatsansa auki ja laitettiin olkipalan sisään, kuten tapahtui siunatulle Elisabetille Normandialaiselle, ja seuraavaksi hänet paalettiin emalkilaisena pyhänä Hugona ja murtui hänen kylkiluunsa, kuten Tyrakusalaisen Padovan Pyhän Henryn tavoin, ja paahdettiin hänet hitaalla tulella, kuin burgundialaiset Orleansin piikaa. Sitten lopulta he astuivat taaksepäin, pesivat kätensä ja alkoivat vuodattaa katkeria kyyneleitä kadonneen paimenensa puolesta.
xxx/ellauri259.html on line 263: Eli ihminen voi voittaa myös tappiossa. Menestys voi olla hyvä, mutta epäonnistuminen voi olla parempi. Pettymys tuo rikkaamman tuhon kuin saavutus. Kenenkään ei tarvitse hävetä epäonnistumista tai pelätä sitä Kristuksen tunaroinnin jälkeen. Tämä sielun vieroittaminen, tämä kuritetun alistumisen henki, tämä oman tahdon täydellinen tukahduttaminen, tämä sydämellinen myöntyminen Jumalan tahtoon ei tule helposti ihmiselle. Sielu ei saavuta näitä korkeuksia ilman taistelua. Tämä psalmi, niin rauhallinen kuin se on, siinä on jälkiä kipeästä konfliktista. Siinä on myrskyn kaiku. "Varmasti olen käyttäytynyt ja hiljentynyt." Sanalla "käyttäytyi" tässä on merkitys, jota emme nyt liitä siihen. Se tarkoittaa pidättämistä, hillitsemistä. Psalmista on tuntenut kyyneleitä, protesteja, vaatimuksia, valituksia. Intohimo ja ylpeys ovat raivoaneet kuin turvottavat aallot. Mutta kaikki tämä on nyt ohi. "Herra, sydämeni ei ole ylpeä" jne. Hän ei etsi "ylittävää asemaa, johon liittyy liian raskaita velvollisuuksia ja vastuita". Hän hyväksyy elämänsä rajoitukset ja mukautuu niihin. Hän on vihdoinkin "kaikki muita tapoja kokeilleen halukas kokeilemaan vain Jumalan". Huomaa, tämä ei ole kiusallinen tila, joka saa hänet eläkkeelle palveluksesta ja istuu kädet ristissä tylsässä toimettomuudessa kuin työtön tuilla. Se ei ole myöskään heikkouden tila, jossa mies lopettaa ponnistuksen,
xxx/ellauri307.html on line 45: Kaikista Disneyn prinsessoista on hentai-herutuskuvia. Se tuskin tuli Waltin porukoille yllätyxenä, studioillakin lienee vuodatettu muutakin kuin verta hikeä ja kyyneleitä niitä piirrellessä. Mutta kyllä harmittaa että monet on porsliineja sieltä! Eikai ne sunkaan ole sakkolihaa? No Pocahontaxella on sentään tukevasti turkkia, melkein yhtä tuuheaa kuin Estherillä.
xxx/ellauri394.html on line 421: kommentoi, että naiset "käyttävät kyyneleitään
xxx/ellauri420.html on line 510: Krokotiilin kyyneleitä
40