ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri073.html on line 552: Salaliittoteoria kytkeytyy myös epäluottamukseen mediaa kohtaan. Jyrsijä näkee tämän osana laajempaa informaation olemuksen muuttumista, jota nimitetään totuuden jälkeiseksi ajaksi tai muuksi. Tähän liittyy digitalisaatio, joka luo välineellisen pohjan tälle tavalle toimia ja hahmottaa maailmaa.
ellauri143.html on line 1649: Buddhan mukaan duhkhaa on syntymä, sairaus, vanhuus ja kuolema, kipu, ero siitä mistä pitää, kosketus siihen mistä ei pidä ja se ettei saa mitä haluaa. Lyhyesti kaikki viisi takertumisen kohdetta (skandhat) ovat duhkha. Buddhalaisuuden mukaan duhkha kytkeytyy jollakin tavoin kaikkiin asioihin ja tekoihin. Esimerkiksi lihansyöntiin kärsimys liittyy siinä muodossa, että lihan vuoksi on täytynyt tappaa jokin eläin. Tämä sattuu minuun enemmän kuin sinuun. Vittu ole sitten syömättä, rupea jainilaisexi.
ellauri221.html on line 413: "Tietyssä hyvin yksinkertaisessa mielessä ihminen on samanlainen kuin orava, sika tai perhonen, mutta olisi itsepetosta väittää, että jotain ratkaisevaa eroa ei olisi. Ero ei ole ajatuksissa, tunteissa, tuntemuksissa, haluissa tai pyrkimyksissä, jotka ovat eläinten yleismaailmallisia ominaisuuksia, vaan ero kytkeytyy luontosuhteeseen."
ellauri330.html on line 283: Rafael Koskimies syntyi Savonlinnassa helmikuussa 1898 fennomaani-ihanteita kannattavan keskiluokkaisen lehtoriperheen vanhimmaksi lapseksi. Perheen fennomaanimyönteisyys ei ollut yllättävää, sillä suku kytkeytyy kuuluisiin fennomaaniaatteen ajajiin, kuten Yrjö Sakari Yrjö-Koskiseen, josta Rafun äiti pissi herneitä. Rafael Koskimiehen sukunimi olikin vuoteen 1926 asti Forsman. Yrjö-Kossuilla on mahtipontinen kivi Hietaniemessä. Siinä lähistöllä on Rafukin pienen kiven alla. Rafun äisky oli voimisyelunopettaja, os. Heikinheimo, ex-Heikel, ex-Heikkilä Oulunjoelta, Oulun Houruloiden naapurista. Musta lammas Armas tuli esiin Katri Valan partnerina.
xxx/ellauri121.html on line 116: Varhaiskasvatusikäiset ovat osaavia ajattelijoita. Oppimista tapahtuu myös suunniteltujen tuokioiden ulkopuolella. Monenlaisia pienempiä arvoneuvotteluja tulee kaikkialla vastaan. Joku iso eskariköriläs joka jo ajaa partaansa vaatii sun leikkiautoa. Paras totella. Näiden kautta lapsi paikantaa, jäsentää ja rakentaa merkityxiä izestään ja toisista, elämästä ja kuolemasta, hyvästä ja pahasta, sekä paikastaan niin hiekkalaatikolla kuin hiekanjyväsenä universumissa. Hissun kissun hissun kissun sanoo pappi jakaessaan ehtoollista. Valituissa paloissa neekerityttö Cindy puhui kauniisti irkkusyntyisestä opestaan, joka oli suonut sille identiteettiturvallisuuden tunnetta ja pedagogista rakkautta. Yhtään hypelöimättä. Identiteettiturvallisuus kytkeytyy vahvasti myönteiseen minäkuvaan. Irkkuope sai Cindyn tuntemaan izensä eteväxi ja arvokkaaxi. Vähemmistökontextista tulevat lapset tarvii sitä. Sixi on tärkeää että eskarissa on mustia nukkeja jotka syö käsillä.
6