ellauri006.html on line 1381: Seuraawat kysymykset tuulispäästä käsin saattaa waikuttaa wähän epixiltä: Onx sulla yhtä paljon habaa kuin mulla? Onko sinulla käsiwarsi niinkuin jumalalla? ja taidatko yhdenkaltaisella äänellä jylistää hänen kanssansa? Pitäisikö sinun minun tuomioni tyhjäxi tekemän, ja minua wääräxi soimaaman, ollaxesi ize wanhurskaana? Sinun ja minkä armeijan? Mut näinhän se just on: tasapäinen oikeus on vaan tasaväkisten oikeutta, sillä oikeus on aina wahwimman. Ei se ole mikään ajatuswirhe, niin se nimenomaan on. Tää on wiiden pisteen wastaus 4 Jobin kirjassa.
ellauri024.html on line 67: Vähän ehkä kiiruhdettiin asioiden edelle. Ne kysymykset (B), jotka lukijoita eniten askarruttavat, saattavat olla omakohtaisempia:
ellauri029.html on line 200: Tiedustelut, kysymykset ja kehitysehdotukset Runk-akatemian johtoryhmälle ja/tai valmentajatiimille. J. Blomstedt (puh) ja E. Saarinen (puh).
ellauri061.html on line 1534: Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen kysymykset herättivät huomiota jo ennen kuin Taloustutkimus oli saanut kyselyä valmiiksi.
ellauri094.html on line 106: Tosiaan Ylehän teki sen kysymyksen, ja sen kyselytutkimuksen mukaan kansahan haluaisi tämmöisen niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain. Mutta sitten kun nämä kysymykset asetettiin oikeaan muotoon, niin kuin muun muassa Ajatuspaja teki tämän kyselytutkimuksen ihan tämmöisellä ulkopuolisella gallupfirmalla TNS:llä, niin siellä kyselytulokset olivat toisenlaisia: kun kysyttiin oikeasti sitten myös tätä adoptioasiaa elikkä sitä, kuinka moni suhtautuu myönteisesti siihen, että lapset voitaisiin adoptoida esimerkiksi sateenkaariperheeseen, niin vain 4 prosenttia kannatti sitä ja 62 prosenttia kannatti miehen ja naisen välistä perhemuotoa, johon lapset adoptoitaisiin. Elikkä nyt kun tästä avioliittolaista äänestettiin, niin eivät ikävä kyllä monet äänestäessään tienneet, että me äänestimme myös samalla lapsen adoptiosta perheen ulkopuolelle, myös homo- ja transperheitten keskuuteen, ja siinä mielessä tämä asia kyllä meni [Puhemies koputtaa] aika villaisella julkisuudessa.
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri141.html on line 778: Analyytikon ongelmat keskittyvät sen sijaan muiden mainitsemieni huomioiden ympärille. Mikä oikeastaan on lopullinen vaikutus, jonka runo yrittää saada? Mikä on se tunne, jonka se haluaa herättää, kehittää, lopulta rauhoitella lukijassa hänen kokeessaan runon? Itse asiassa olisi useita tapoja määrittää tämä; mutta kukaan ei olisi niin varma kuin etsiä vastausta tekstistä. Valitettavasti vastausten etsiminen tekstistä on erittäin työläs prosessi. Mitä kysymyksiä kysymme tekstistä? Kirjallisessa analyysissä, kuten oikeudellisessa kuulustelussa, saa vastaukset vain kysymyksiin, jotka osataan kysyä. Tän sai Super-Naomikin karsaasti kokea. Jos joku esittää kysymyksensä kielen ja tyylin suhteen, hän saa vastauksia vain näihin toissijaisiin runouden näkökohtiin. Vaikutukset, jotka hän onnistuu selittämään, ovat yhtä rajallisia, yhtä vähäisiä. Mutta mitä syvemmälle hän tarkastelunsa avulla astuu teoksen kokonaisrakenteeseen, sitä paremmin hän pystyy erottamaan vaikutuksen kokonaisuuden sen oleellisissa aspekteissa. Siksi on tarpeen esittää ne kysymykset, joiden avulla voidaan tunkeutua työn perustavanlaatuiseen organisointiin.
ellauri164.html on line 172: Kantille noumenaalisen maailman olemassaolo rajoittaa järjen siihen, mitä hän kokee sen oikeiksi rajoiksi, mikä tekee monista perinteisen metafysiikan kysymyksistä, kuten Jumalan, sielun ja vapaan tahdon olemassaolosta, järjellä vastaamattomiksi. Kant johtaa tämän tiedon määritelmästään "esitylle annettujen esitysten määrittelyksi". Koska näiden olemusten esiintymisiä ei ole ilmiömäisessä, Kant pystyy väittämään, ettei niitä voida tuntea mielelle, joka toimii "sellaisen tiedon, jolla on tekemistä vain ulkonäön kanssa". Nämä kysymykset ovat viime kädessä "uskon, mutta ei järjen varsinainen kohde". Okei uskotaan, vaikka en ymmärrä tätä yhtään.
ellauri164.html on line 191: Berkeleyn kiinnostuksen kohteena ei ollut vain filosofia, vaan myös uskonnolliset kysymykset, matematiikka ja yhteiskunnalliset uudistukset. Matematiikassa Berkeley arvosteli – varsin terävänäköisesti – vastikään keksittyä differentiaali- ja integraalilaskentaa, jonka käsitteelliset perusteet olivat hänen mielestään täysin sekavat. Se ei ymmärtänyt sitä yhtään. Vaikka olis luullut että infinitesimaali olis ollut just idealistin cup of tea. Berkeleyn kritiikki ei johtanut matematiikassa uusiin keksintöihin, vaan differentiaali- ja integraalilaskenta saatettiin täsmälliselle pohjalle 1800-luvulla Dedekindin toimesta.
ellauri182.html on line 229: Oletko koskaan miettinyt, mitkä ovat maailman kysytyimmät kysymykset? Mainosmiehet ovat. Alla on koko luettelo 1000 eniten kysytystä kysymyksestä Googlessa sekä niiden maailmanlaajuinen hakumäärä ja napsautuskohtaiset kustannukset. Niille, jotka eivät ole tietoisia, klikkauskohtainen kustannus tarkoittaa summaa, jonka mainostajat maksavat kyseisen termin mainostamisesta Googlessa. Mikä on maailman kysytyin kysymys? Voi olla melko yllättävää tietää, että maailman kysytyin kysymys on "mikä on mun ip". On hieman yli 3 miljoonaa ihmistä, jotka kysyvät tämän kysymyksen joka kuukausi Googlessa, ja se on vain yksi muunnelma kysymyksestä. On enemmän, jotka kysyvät, "mikä on ip-osoitteeni" ja vastaavia. Joten se on mielenkiintoista!
ellauri245.html on line 151: Kirjoitanko aina vain samasta hahmosta, koska teoksella, jonka kannessa lukee ”Harry Hole -romaani”, on potentiaalia tavoittaa suuri lukijakunta? Esitän nämä kysymykset itselleni. Se on tärkeää, sillä tiedän, että päivä, jolloin kirjoitan jotain, yhdenkin lauseen jostain muusta syystä kuin oman kiinnostukseni takia, merkitsee samaa kuin ensimmäinen velvollisuuspano oman kumppanin kanssa: se on lopun alkua.
ellauri246.html on line 497: Brodskia johtaa ironinen filosofiointi, jossa pyydetään osumaan ystävään, jolle se on osoitettu Martzialan kasvoilta. Tuntuu, että hän ei ole kovin huolissasan siitä, mitä pääkaupungissa tapahtuu, koska hän tietää, mitä Tyras ja heidän ultra-vanhat palvelijat ovat. Itse asiassa runon sankaria huolestuttaa kysymykset kuoleman kynnyksestä. Aluksi nämä perustelut syntyivät tarinaan hautausmaa vierailusta. Sankari yrittää kuvitella, mikä on maailmassa, kun hän kuolee? Kaikki pysyy paikoillaan, vuoristossa, meressä ja puissa ja jopa kirjan välissä. Brodsky paljastaa ihmisen olemassaolon tragedian: väestön kasvun riippumatta siitä, missä henkilö asuu ja kuka hän on. Tunne kaikenlaisesta solidaarisuudesta, joka perustuu yhteiseen tragedian tietoiseen tietoisuuteen, jonka mukaan ihmisen on määrä runoilijana edistää edistymistä maan päällä. Tällä välin tällaista yhtenäisyyttä ei tapahtunut, vaan runoilija opettaa, miten elää olosuhteissa ei-vapaa.
ellauri254.html on line 620: Judenitš pyysi suomalaisia liittymään sotaan puolelleen ja oli tunnustavinaan Suomen itsenäisyyden, mutta koska itäisen valkoisen rintaman komentaja Aleksandr Koltšak ei tunnustanut Suomen itsenäisyyttä, Suomi ei liittynyt mukaan Venäjän valkoiseen rintamaan bolševikkeja vastaan saartamaan Pietaria. Venäjän monarkistien kanta oli, että Venäjän keisarikunnan alueella olevien kansallisuuksien itsenäisyyspyrkimykset ja Venäjän valtiorakenteeseen liittyvät kysymykset pitäisi ratkaista rauhantilan palattua perustuslakia säätävässä kansankokouksessa. Periaatteessa Venäjän keisarikunta ja keisarin valtaa käyttänyt tasavaltalainen Venäjä oli yhtenäinen valtakunta, josta ei perustuslaillisesti voinut erota, kuten liittovaltioista.
ellauri258.html on line 160: "Arvokkaan elämän teema ja elämä taideteoksena ovat hyvin henkilökohtaisia teemoja. Se, miksi päädyin filosofiaan, liittyy läheisen ihmisen kuolemaan. Se oli rankka juttu, ja jätti ikuiset kysymykset pysyviksi. Minulle ne eivät ole teoreettisia kysymyksiä, eikä arvokas elämä tai elämä taideteoksena ajatusleikkejä, vaan asioita, joiden vastapainona tai mittakaavana on kuolema. Murrosiässä omaksumani mittakaava on koko ajan läsnä, ja siksi en hätkähdä vastoinkäymisistä tai tunne epävarmuutta kohdatessani esimerkiksi Hillary Clintonin. Elämäni fokus on niin selvä, etteivät sitä koske normaalisäännöt. On antoisaa olla kosketuksissa laajan skaalan kanssa. Losissa saatan olla päivällä akateemisen maailman keskiössä ja illalla rock-maailmassa Ville Valon kanssa."
ellauri258.html on line 164: "Olemme käyneet keskusteluja runoudesta ja filosofiasta. Jokaiselle alalle muodostuu sääntöjä, miten elää moitteetonta elämää. Rockmyytti voi tappaa rocktaiteen, ja filosofimyytti merkityksellisen filosofian. En ole koskaan suostunut rajoittamaan itseäni. En päättänyt murrosikäisenä ryhtyä filosofiksi, vaan isot kysymykset ajoivat minua."
ellauri269.html on line 758: Joidenkin viidennen ja seitsemännen luokan oppilaidensa lisäpanoksella rabbi ja yksityiskoulun opettaja pohtii Harry Potter -sarjan arvoja ja löytää yhtäläisyyksiä Toorasta ja Talmudista. Rosenberg ottaa "elämän ikuiset kysymykset" vastuualueekseen ("Anteeksi, ei noituutta ja taikasauvoja"), ja aloittaa henkilökohtaisella käyttäytymisellä ("Sääntöjen rikkominen", "Käytöstavat") ja laajentaa näkökulmaa, kun hän lopulta menee "Kuolemaan", "Hyvään ja pahaan" ja "Rakkauteen". Hän tekee vertailuja koko ajan - Harryn sääntöjen rikkomisen välillä, ei hauskaa, ja Elian teknisesti takalaittoman mutta hauskan "välienselvittelyn" välillä Ba'alin profeettojen kanssa Karmel -vuorella; Harryn, Ronin ja Hermionen sekä Mooseksen, Aaronin ja Miriamin triojen välillä; Kalkaroksen ja Daavidin katkeransuloiset parannukset. Ne ovat vain joskus hieman venytettyjä, ja paitsi silloin, kun hän kumittaa rasistisia sävyjä, joita jotkut lukijat havaitsevat Rowlingin talonhaltijoissa (mutta nuhtelee häntä tonttujen kohtelusta), ne ovat selvästi perusteltuja. Päättyen 20 sivuun yleisesti kiinnostavia opiskelijaesseitä ("Vaikka se, mitä Harry teki, oli hieman" rohkeampaa ", se, mitä Mooses teki, oli hieman järkevämpää") ja tiettyjen Raamatun viitteiden kerääminen, kirjoittaja helpottaa varovasti vielä vähemmän mietiskeleviä lukijoita harkitsemaan, kuten yksi lukupää sanoo, "Mikä todella merkitsee."
ellauri274.html on line 335: 1:45:47 организационные вопросы работа государственного фонда должна быть открытой А сам порядок оказания помощи 1:45:47 organisatoriset kysymykset valtion rahaston työn tulee olla avointa Ja itse avunantomenettely
ellauri278.html on line 401: 24. kesäkuuta 2022 ilmestyi tieto, että Puolan lippu poistettiin Katynin muistomerkkikompleksista. Katynin hallinto vahvisti, että 24. kesäkuuta "Puolan lipun puuttuminen havaittiin", mutta ohjasi muut toimittajien kysymykset Venäjän nykyhistorian museoon, jolle muistomerkki kuuluu. Smolenskin pormestari Andrei Borisov sanoi, että päätöksen teki kulttuuriministeriö. Ukrainan lippuakaan ei ole näkynyt.
ellauri281.html on line 400: 24. kesäkuuta 2022 ilmestyi tieto, että Puolan lippu poistettiin Katynin muistomerkkikompleksista. Katynin hallinto vahvisti, että 24. kesäkuuta "Puolan lipun puuttuminen havaittiin", mutta ohjasi muut toimittajien kysymykset Venäjän nykyhistorian museoon, jolle muistomerkki kuuluu. Smolenskin pormestari Andrei Borisov sanoi, että päätöksen teki kulttuuriministeriö. Ukrainan lippuakaan ei ole näkynyt.
ellauri285.html on line 267: Aloitan tämän luvun lyhyellä katsauksella elämän merkityksellisyyden tai merkityksen käsitteeseen osassa 2. Luvuissa 3–5 käsitellään kolmea johtavaa kertomustyyppiä siitä, mikä tekee elämästä Merkityksellisen: yliluonnollisuus, subjektivistinen naturismi ja objektivistinen naturismi. Osoittautuu, että että tärkeimmät jakokysymykset koskevat arvon roolia ja luonnetta. Yliluonnolliset ja objektivistiset naturistit uskovat, että sitoutuminen objektiiviseen arvoon on välttämätöntä merkitykselle elämässä, kun taas subjektivistit kieltävät tämän. Yliluonnolliset uskovat aika karkeasti, että Jumalan olemassaolo on tarpeen oikeanlaisen objektiivisen arvon ja oikeanlaisen suhteen kannalta, kun taas Objektivistiset naturistit kiistävät nämä väitteet. Objektivististen luonnontutkijoiden keskuudessa keskeiset keskustelut koskevat subjektiivisen sitoutumisen luonnetta johkin objektiiviseen arvoon (esim raha) sekä erityisesti millainen objektiivinen arvo tarvitaan merkityksellisyyteen.
ellauri285.html on line 271: Merkityksellisyydestä huolehtimisen kohde on ilmeisesti jotain toivottavaa tai hyvää, jopa toivottava itsensä vuoksi. Olemme huolissamme siitä, että elämästämme puuttuu perustavanlaatuinen ominaisuus, jota tarvitaan, jotta se kannattaa, lyö leiville, tuo katetta. Mutta kuten Tolstoi hienosti huomauttaa, merkitys on erillään muista lopputuotteista, kuten onnellisuudesta [tosin palaan loppuvizeissä vastakkaiseen tavanomaisempaan näkemyxeen]. On liian laajaa sanoa, kuten Kai Nielsen tekee, että merkityskysymykset ovat kysymyksiä siitä, "mitkä päämäärät - jos mitkään - ovat saavuttamisen arvoisia" (Nielsen 1981, 240), koska useimmat meistä eivät saavuta paljon paskaakaan. Paremman puutteessa merkityksellisyyttä voi ylläpitää omien rajojemme ylittäminen ja yhteyden muodostaminen johonkin meitä suurempaan (Nozick 1981). Tosin jää epäselväxi, mitä "ylittäminen" ja "yhteys" tarkoittavat tässä. Joka tapauksessa Nozickilla taitaa olla mielessään mikä tekee jonkun julkkixen elämästä tärkeän, ei se, mikä tekee siitä laahuxelle siedettävän.
ellauri308.html on line 203: Tuominen oppi höyrypääpuusepän ammatin, mutta häntä vaivasi valtava kirjallisen sivistyksen nälkä. Hänestä tuli Tampereen työväenopiston innokas opiskelija. Kaiken kaikkiaan hän kuunteli eri alojen luentoja melkein kuusi vuotta. Niiden joukossa oli 40-tuntinen luentosarja Kalevalasta, mikä innosti häntä eepoksen huolelliseen tutkimiseen. Yhteiskunnalliset aineet ja kysymykset herättivät hänessä erityistä mielenkiintoa. Hän jäi usein keskustelemaan ja väittelemään politiikasta oppituntien jälkeenkin työläisjoukkoon, josta muodostui niin sanottu ”Lauantaiseura”. Seuraa veti itseoppinut filosofi Masse Lehtonen, joka suorasukaisen ärsyttävillä kommenteillaan sai muut väittelemään. Seuraan kuului myös muita työväenliikkeen merkkimiehiä, kuten järjestöaktiivi Manu Lammi, radikalismin tuntija ja ammattiyhdistysaktiivi Edvin Linkomies, Tampereen Työväen teatterin historioitsija Nikolai Ahonen ja myöhempi leipomoyrittäjä Aarne Lemberg (Lvïv, myöh. Linkosuo). Tämä joukko kasvatti Arvo Tuomisesta kovan väittelijän ja keskustelijan. Nuoren keskustelijan pikkuvanhuus herätti huvittuneisuutta, ja hänen lyhyytensä jäykkänä toi hänelle lempinimen ”Poika”, joka katkeruuden lisäxi seurasi häntä läpi elämän.
ellauri313.html on line 44: – Minua kiinnostavat kehämäiset ja toistuvat rakenteet ja erilaiset heijastuvuuden kysymykset. Kertooko tämä kokoelma mistään, sitä on jo vaikeampi sanoa.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri340.html on line 514: Kirjailijana Handkea on toisinaan luonnehdittu epäpoliittiseksi kirjailijaksi, jota painavat esteettiset ja muodolliset kysymykset (eräs kriitikko lähetti kerran teoksensa "banaalisuuden pahuudena"), mutta hänen kirjojensa leviäminen on myös antipatiaa hänen kotimaataan – Itävaltaa – kohtaan. jonka hän kuvaa materialistisena, vulgaarina eikä kovin kaukana natsimenneisyydestään. Handken romaaneja ja näytelmiä on alusta alkaen määritellyt ihmisviha, jota hän ainakin piti vastalääkeenä oletetun liberaalin Itävallan väärälle sosiaalisuudelle ja sen lähihistorian tuskin paperoidulle fasismille – syvä epäluottamus, joka sai aikaan. hän oli nuorekas kapinallinen 1960-luvulla ja outo taantumuksellinen sen jälkeen.
ellauri349.html on line 801: Runokokoelmissaan Heidi Liehu käsittelee ihmisen elämään kuuluvia, kaikilla pienillä alkuluvuilla jaollisia aiheita, kuten yksinäisyyttä, kaxinnaimista ja kolminaisuutta. Erityisesti myöhemmissä runokokoelmissa heijastuu vahva sidos luontoon. Ekologinen teema on ollut läsnä myös filosofisissa teoksissa, erityisesti teoksessa Perhosten valtakunta. Teoksissaan Liehu on kaiken kaikkiaan siirtynyt aste asteelta kauemmas aikasidonnaisista aiheista, ja ne kysymykset joita hän lähestyy, kuuluvat yhtä hyvin apinan kuin muun luonnon elämään.
ellauri352.html on line 277: Viha – Kun henkilö ymmärtää, että kieltäminen ei voi jatkua, hän turhautuu, varsinkin läheisille henkilöille. Tietyt tämän vaiheen läpikäyvän henkilön psykologiset reaktiot olisivat: "Miksi minä? Se ei ole reilua!"; "Kuinka tämä voi tapahtua minulle?"; "Kuka on syyllinen?"; "Miksi tämä tapahtuisi?". Jotkut saattavat vastustaa rakkaansa, hoitohenkilökuntaa ja muita perheitä. Kübler-Rossin toisessa kirjassa, Usein kysytyt kysymykset kuolemasta ja kuolemasta, hän korostaa ihmisten tarvetta tehdä parhaansa antaakseen tässä vaiheessa olevien tuntea tunteensa ja yrittää olla ottamatta vihaa henkilökohtaisesti.
ellauri371.html on line 260: "Näytetään niille politiikassa." Tänään aloitan siitä että toistan sen, mitä on jo sanottu, ja pyydän teitä muistamaan sen: hallitukset ja kansat ovat tyytyväisiä politiikkaan pröystäilevään. Ja mistä heidän pitäisi katsoa vaatteiden vuoria? Syödä kaalikeittoa, kun heidän edustajilleen on tärkeintä pitää hauskaa, kaada izelles vaan. On erittäin tärkeää, että politiikkamme tietää tämän yksityiskohdan: se auttaa meitä siirryttäessä tuomio vallanjaosta, sananvapaus, lehdistönvapaus, uskonnot (uskot), yhdistymisoikeudet, yhdenvertaisuus talouden edessä, omaisuuden koskemattomuus, koti, vero, (ajatus piiloverosta), taannehtiva laki, Kazo uusixi minä olen tekevä kaikki. Uusixi. Kaikki nämä kysymykset ovat sellaisia, että ne ovat suoraan ja peitetty ihmisten puolesta ei saa koskaan koskea. Въ niissä tapauksissa, joissa on tarpeen koskea niitä, se on välttämätöntä. Älä luettele niitä, vaan kerro ne yksityiskohtaisesti. Toivon, että nykyaikaisen oikeuden periaatteet tunnustetaan meille. Tämän hiljaisuuden merkitys on se että nimeämätön periaate jättää meille vapauden toimia, on mahdotonta hyväksyä jommankumman poissulkemista siitä - Mutta; kun ne luetellaan, ne kaikki näyttävät siltä jo annettu.
ellauri371.html on line 368: Päivittäisen leivän tarve. Kiireellisesti Noam Chompsky pakottaa goyit pysymään hiljaa ja olemaan meidän kuuliaisia ​​palvelijoita. Otettu meidän lehdistölle heidän omastaan agentit keskustelevat tilaustemme numeroista, että meille on hankalaa julkaista suoraan toimistossa viralliset asiakirjat, ja sillä välin olemme pöydän alle syntyneen keskustelun melussa, otetaan se ja tiedämme haluamamme toimenpiteet ja esittelemme ne yleisölle tyyliin Fait accompli. Kukaan ei uskalla vaatia sen poistamista, mikä on sallittua, varsinkin kun sen jälkeen se esitellään kuinka sitä on parannettu. Suomi siirtyy ennallistamisen tyhjän äänestäjästä vastaan äänestäjäxi Unkarin, mezäteollisuuden, oikeiston ja mv-keskustan mukana. Vittu Suomi joutaisi ennallistaa takaisin Putinistanin provinssixi. Ja täällä lehdistö ohjaa ajatukset uusiin kysymyksiin (kunhan me opetti ihmisiä etsimään kaikkea uutta). Keskustelua varten mielettömät hyökkäävät näihin uusiin kysymyksiin urheita kohtalontuomijoita, joilla ei vieläkään ole hituakaan älliä, he eivät ymmärrä mitään siitä, mistä he aikovat keskustella. Sisään- politiikan kysymykset eivät ole kenenkään muun kuin johdon ulottuvilla jotka ovat käyttäneet sitä vuosisatojen ajan, jotka loivat sen.
ellauri374.html on line 208: Osallistujat olivat yleensä nuoria miehiä, joille oli tilapäisesti annettu valta hallita yhteisön jokapäiväisiä asioita. Kuten edellä, seksuaalisuuteen ja kotihierarkiaan liittyvät kysymykset olivat useimmiten tekosyynä karkealle musiikille, mukaan lukien perheväkivalta tai lasten hyväksikäyttö. Karkeaa musiikkia käytettiin kuitenkin myös rangaistuksena niitä vastaan, jotka syyllistyivät tiettyihin talousrikoksiin, kuten kävelyteiden tukkimiseen, perinteisen keräilyn estämiseen tai voiton tavoittelemiseen huonojen satojen aikoina. Ammattiryhmät, kuten teurastajat, käyttivät karkeaa musiikkia muita saman ammatin toimijoita vastaan, jotka kieltäytyivät noudattamasta yhteisesti sovittuja työtapoja. Vakka skimmingtonin etymologia ei ole varma, sen on oletettu johdettun kauhasta, jota käytettiin tällä alueella juustonvalmistukseen ja jota pidettiin naisten aseena Nainen käyttää sitä lyömään heikkoa tai tylyä miestä.
xxx/ellauri114.html on line 156: Dostojevski on yhtä kaunopuheinen lipevän Maria Alexandrovnan housuissa kuin Karamazovin ryppyozaisempien poikien. Sekin todistaa jotakin, mitä? lähinnä sen että kaunopuheisuus on aivan halpahintaista. Sen lankaan ei pidä lainkaan mennä. Kaikki kysymykset on ratkaistava tiukasti faktapohjalta, tai jos ne ei ole faktoja vaan kannanottoja, niin sittenkin asialinjalla. Jos joku lähtee vetoomaan ylevämpiin tunteisiin niin se on takuulla mamuhuijari.
xxx/ellauri130.html on line 769: Nuorena katoliseen valtauskoon skeptisesti suhtautunut Claudel koki 18-vuotiaana äkillisen kääntymisen voimakkaan uskonnollisen kokemuksen seurauksena. Tämä maailmankuva säilyi hänellä loppuun asti, yhdistyen ympäröivissä kulttuuripiireissä vanhoillisen konservatiivisiin, jopa äärioikeistolaisiin poliittisiin mielipiteisiin. Toisen maailmansodan kontekstissa etenkin kysymykset Vichyn hallituksesta ja antisemitismistä nousivat keskeisiksi. Traditionalistisista näkemyksistään huolimatta Paul Claudel tuomitsi kirjoituksissaan yksiselitteisesti natsi-Saksan toiminnan.
xxx/ellauri136.html on line 317: 2. Analysoidaan runon kielen tärkeimpiä ilmaisuvälineitä: runollisia polkuja (metaforat, vertailut jne.); stylistiset luvut (oksimoronit, retoriset kysymykset, osoitteet, huutomerkit jne.). Tunnista runollisen sanaston ominaisuudet ja lauseet.
xxx/ellauri138.html on line 342: Saksalainen kritiikki on viime ponnistuksiinsa asti pysytellyt filosofian maaperällä. Vaikka se on ollutkin kaukana yleisfilosofisten edellytysten tutkimisesta, sen kaikki kysymykset ovat nousseet tietyn filosofisen järjestelmän, Hegelin järjestelmän, maaperästä. Niinpä ei ainoastaan sen vastauksiin, vaan jo itse kysymyksenasetteluun on sisältynyt mystifikaatiota. Tämä riippuvuus Hegelistä on syynä siihen, ettei kukaan näistä uudemmista kriitikoista ole yrittänytkään arvostella Hegelin järjestelmää kokonaisuudessaan, niin kovasti kuin jokainen heistä onkin väittänyt etääntyneensä Hegelistä. Heidän polemiikkinsa Hegeliä ja toisiaan vastaan rajoittuu siihen, että kukin sieppaa jonkin yhden puolen Hegelin järjestelmästä ja kääntää sen niin koko järjestelmää kuin myös muiden siitä ottamia puolia vastaan. Aluksi otettiin Hegelin kategoriat, kuten »substanssi» ja »itsetajunta» puhtaassa, väärentämättömässä muodossa, myöhemmin nämä kategoriat profanoitiin maallisemmilla nimityksillä, kuten »laji», »ainoa», »ihminen» jne.
xxx/ellauri139.html on line 302: Shtshedrin kirjoitti, että sen tehtävän edessä, jonka Dostojevski otti suorittaakseen, tunnetussa määrin "kalpenevat kaikki mahdolliset kysymykset naisten työstä, arvojen määräytymisestä, ajatuksen vapaudesta"... "Tämä, kirjoittaa satiirikko, niin sanotusti lopullinen päämäärä, johon nähden kaikkein radikaaleimmatkin kaikkien muiden yhteiskuntaa kiinnostavien kysymysten ratkaisut vaikuttavat vain väliasemilta". Mutta samalla Shtshedrin osoitti kiivaasti kirkuvia ristiriitoja, joita esiintyy Idiootissa, kuten myös muissa kirjailijan teoksissa. "Ja mitä sitten? huolimatta sellaisen tehtävän säteilyvoimasta, joka sokaisee kaikki tilapäiset edistyksen muodot, herra Dostojevski, kirjoitti Shtshedrin, vähääkään ujostelematta tuhoaa itse asiansa saattamalla häpeään apinoita, joiden ponnistukset ovat suuntautuneet samaan suuntaan, johon ilmeisesti pyrkii myös tekijä erittäin pätevällä päättelyllään. Halpa niin sanotun nihilismin pilkka ja häiritsevä halveksunta, jonka syyt aina jäävät selvittämättä, kaikki tämä värittää herra Dostojevskin tuotantoa rokonarpiseksi, täysin hänelle vieraan, ja korkeasta taiteellisesta tasosta kertovien kuvien ohella loihtii esiin kohtauksia, jotka
xxx/ellauri169.html on line 171: Monet tavalliset elokuvantuottajat olivat niin korruptoituneita että moraalikysymykset eivät koskettaneet heitä, mutta Walt Disney erotti mustan valkoisesta.
xxx/ellauri252.html on line 392: Minua on ihmetyttänyt, miksi kirkon piirissä avioliittoon, sukupuoleen tai seksiin liittyvät kysymykset saavat niin suunnattoman painoarvon? Miksi yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, syrjäytetyt, vähäosaiset ja köyhät, ahneus, mammona ja ihmisten eriarvoisuus, joista Raamattu sentään jonkun verran puhuu, saavat niin niukasti huomiota? No hizi kyllä FUCK! sentään apinaa enempi kuumottaa kuin EAT! Sitäpaizi EAT! kysymykset heiluttavat koko plutokraattisen pääomayhteiskunnan juuria, parempi sittenkin rytkyttää vain kirkkovenettä.
xxx/ellauri259.html on line 104: - Prosessi etenee niin, että ensin käsikirjoitustiimi poimii tuhansien viestien joukosta tietyn määrän kysymyksiä. Sitten kokoonnumme isommalla porukalla - mukana ovat panelistit, tuottajat ja käsikirjoittajat. Käymme yhdessä kysymykset läpi, että lähteekö juttu lentoon, ollaanko jo käsitelty aihetta ja niin edelleen.
xxx/ellauri259.html on line 106: Kun kysymykset on valittu, eri osapuolet jakautuvat tahoilleen tutkimaan ja miettimään vastauksiaan, jonka jälkeen ohjelma nauhoitetaan. Ja loppu onkin aitoa tv-viihdettä parhaimmillaan.
xxx/ellauri259.html on line 351: Uskonpuhdistaja Martti jakaa ongelmakysymykset kahteen koriin. On toisia asioita, joissa jumalallinen majesteetti on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa. Näissä asioissa meillä ei ole neuvottelemista eikä vapautta, vaan meidän on tehtävä niin kuin Jumala sanoo. Toiseen koriin kuuluvat ne asiat, joista meillä ei ole Jumalan sanaa kuten ristiinsuihkimisesta avioliiton aikana. Niissä Herra on jättänyt meille vapauden tehdä oman omantuntomme mukaan, kunhan otamme lähimmäisemme huomioon.
xxx/ellauri289.html on line 378: Vanhemmista voi tuntua, että tällaiset kysymykset merkitsevät askelta taaksepäin nuoren hengellisyydessä, mutta todellisuudessa kyse voi hyvinkin olla askeleesta eteenpäin.
xxx/ellauri291.html on line 107: Odets tuo pöytään kysymykset ulkonäön tärkeydestä suhteessa kunnioitettavuuteen yhteiskunnassa - miltä näytämme yhteiskunnassa on se, kuinka parannamme ja saamme aseman - sekä idealismin ja realismin vastakkaisia ​​maailmoja. Odets esittelee myös materialististen ihanteiden vastakohtana rahan merkitystä yhteiskunnassa. Kirjoituksillaan hän vähentää sosiaalimenoista yhteiskunnalle kohdistuvaa taloudellista taakkaa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmisten elämään ja heidän elämäänsä. Hän osoittaa myös, kuinka arvot voivat siinä ansaintaloukussa hämärtyä ja käsitykset voivat muuttua pahempaan päin kokemuksen myötä.
xxx/ellauri303.html on line 385: Yarchei Kallankarin aikana neropatti esitti konventille joukon kysymyksiä, jotka oli lähetetty vuoden aikana kaikista diasporan osista. Tarvittavat vastaukset keskusteltiin, ja lopulta Akatemian sihteeri kirjasi ne gaonin ohjeiden mukaisesti. Yarchei kallahin lopussa kysymykset ja vastaukset luettiin kokoonpanolle ja vastaukset gaon allekirjoitti. Suuri osa geologisista vasteista syntyi tällä tavalla; mutta monet niistä ovat kirjoittaneet vastaavat Geonimit välittämättä tuon taivaallista keväällä koolle kutsutuista kallah-kokouksista.
xxx/ellauri320.html on line 78: Suuret kysymykset
xxx/ellauri357.html on line 64: Luurankomaisen laiha rokonarpinen Hannu Sivenius oli 70-luvun alussa muistaaxeni kova kommari, lie sekin sittemmin kääntänyt takkinsa. Heideggerin kansallissosialistinen seikkailu ja siihen liittyvät yleiset kysymykset ajattelijan vastuusta ovatkin tavan takaa puhuttaneet yleistä kulttuurista keskustelua Suomessa. Kysymys on vaikea ja vailla valmista vastausta, mutta varmaa on, ettei tämä tahra Heideggerin henkilöhistoriassa vähennä hänen ajatteluunsa kohdistuvaa kiinnostusta tai halua etsiä sitä, mikä tuossa ajattelussa on kestävää ja Heideggerin omat mahdolliset puutteet ylittävää. Tarmo Kunnas totesi ilahtuneena 2004, että Heidegger on ”lopultakin tullut uskottavaksi ajattelijaksi maassamme”. Näyttääkin todella hieman paradoksaalisesti siltä, että siinä missä perinteinen ”heideggerilaisuus” on vanhoilla kanta-alueillaan Saksassa ja Ranskassa jonkinlaisessa laskusuhdanteessa, elävät fenomenologia ja mannermainen filosofia ”kukoistuskauttaan” perinteisesti analyyttisissä filosofisissa kulttuureissa, erityisesti Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa. Nazismi alkoi trendata anglosaxi länkkäreissä 9/11 insidentin perästä. Uusi viholliskuva, kokardittomat etniset rättipää terroristit, korvas entiset nukkavierut koppalakkiset. Ei koppalakeissa oikeastaan olekaan mitään vikaa. Niiden takana leviää länttä ja Eurooppaa, varjelen vartija sitä.
xxx/ellauri358.html on line 290: Nuorten välisten asenteiden jakautumisen keskiössä ovat kuitenkin talouspolitiikkaa vahvemmin sukupuoli-identiteettikysymykset.
xxx/ellauri363.html on line 101: Gadamerin työn voidaan nähdä keskittyneenä neljälle pääalueelle: ensimmäinen ja selvästi vaikuttavin on filosofisen hermeneutiikan kehittäminen ja jalostaminen; toinen on dialogi filosofian sisällä ja filosofian historian sisällä erityisesti Platonin ja Aristoteleen, mutta myös Hegelin ja Heideggerin välillä; kolmas on koukuttuminen kirjallisuuteen, erityisesti runouteen, ja taiteeseen; ja neljäs on se, mitä Gadamer itse kutsuu "käytännön filosofiaksi" (Gadamer 2001, 78–85), joka kattaa E.Saarisen elämäntyön tavoin kaikki nykyajan poliittiset ja eettiset kysymykset.
47