ellauri008.html on line 1247: Kymmenen kysymyksen avulla saat selville
ellauri032.html on line 288: Hobbesin mukaan valtio voitiin nähdä suurena keinotekoisena hirviönä, Leviatanina, joka koostui ihmisistä, ja jonka synty voitiin jäljittää inhimillisten tarpeiden aiheuttamiin paineisiin ja hajoaminen inhimillisten intohimojen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin. Teos päättyi johtopäätöksiin suorana vastauksena sodalle, joka oli herättänyt kysymyksen alamaisten oikeudesta vaihtaa kuuliaisuuden kohdetta, kun hallitsija on lopullisesti menettänyt voimansa suojella heitä. Samalla Hobbes soi itselleen tilaisuuden osallistua uskonnollisten oppien arvosteluun.
ellauri062.html on line 987: Olen siis jo oman naiskysymykseni ratkaissut tai pikemminkin antanut sen raueta; en koskaan menettänyt neitsyyttäni, en oma-aloitteisesti enkä valtion tuella, eikä minulta nyt kukaan voi sellaista viedä.
ellauri063.html on line 460: Matti Vanhanen on suositellut, ettei romanikerjäläisille anneta rahaa. Minä en ole antanut, koska en halua edistää tätä elämänmuotoa. Autetaan neekereitä niiden omissa maissa, ettei ne tunge tänne. Ei voida ajatella, että esimerkiksi Saksan ei tarvitsi kantaa romanikysymyksestä vastuuta, koska se poisti oman romanikysymyksensä savuna ilmaan 1940-luvulla. Saksaa paremmaksi pani paljon aikaisemmin kuitenkin Suomi, joka maksoi tapporahaa romaneista. Siksi romaneja on meillä niin vähän.
ellauri072.html on line 391: Tämä nostaa esiin kysymyksen, mitä onnellisuus on ja miten sitä pitäisi mitata. Hyviä vastauksia on vähän, siksi tässäkin artikkelissa nojataan tähän kritisoituun, mutta vakiintuneeseen kysymykseen ja vastausasteikkoon onnellisuuden mittaamisessa.
ellauri093.html on line 587: > Kun Russell esitelmöi tuubissa "Why I am not a Christian", kysyn why ask. Tai paremmin vielä "why not ask"? Jos se rukoilisi, Jumala kysyisi samaa: what's it to you? Eräänlainen Russellin käytännön paradoksi. Russell haluaa kuulua samaan ryhmään kuin Jumala johon ei uskota, niinkuin sitten pasifismissaan joutuikin. Samalla puolella kenenkään uskomattoman Jumalan kanssa, muttei silti ateistikaan. Agnostikko, kyllä tietää, muttei ole ymmärtävinään kysymyksen luonnetta.
ellauri094.html on line 106: Tosiaan Ylehän teki sen kysymyksen, ja sen kyselytutkimuksen mukaan kansahan haluaisi tämmöisen niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain. Mutta sitten kun nämä kysymykset asetettiin oikeaan muotoon, niin kuin muun muassa Ajatuspaja teki tämän kyselytutkimuksen ihan tämmöisellä ulkopuolisella gallupfirmalla TNS:llä, niin siellä kyselytulokset olivat toisenlaisia: kun kysyttiin oikeasti sitten myös tätä adoptioasiaa elikkä sitä, kuinka moni suhtautuu myönteisesti siihen, että lapset voitaisiin adoptoida esimerkiksi sateenkaariperheeseen, niin vain 4 prosenttia kannatti sitä ja 62 prosenttia kannatti miehen ja naisen välistä perhemuotoa, johon lapset adoptoitaisiin. Elikkä nyt kun tästä avioliittolaista äänestettiin, niin eivät ikävä kyllä monet äänestäessään tienneet, että me äänestimme myös samalla lapsen adoptiosta perheen ulkopuolelle, myös homo- ja transperheitten keskuuteen, ja siinä mielessä tämä asia kyllä meni [Puhemies koputtaa] aika villaisella julkisuudessa.
ellauri094.html on line 190: Koska ajanjakso kesti perimätiedon tai Raamatun mukaan vain 58 vuotta, mikä aika on hyvin inhimillisesti muistettavissa, on Babylonin vankeudella mahdollisesti keskeinen merkitys juutalaisuuden ja siitä kehittyneen kristinuskonkin nostalgiselle kaipaukselle "Pyhään maahan". Tätä metaforaa esiintyy myöhemminkin rajansiirtojen yhteydessä esimerkiksi Balkanilla, luovutetun Karjalan kysymyksen yhteydessä sekä Neuvostoliiton sisäisiä kansojen pakkosiirtoja käsiteltäessä. Neuvostoliitto kesti vain vähän pitemmän ajan, ja sitä kaivataan vielä kipeästi.
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri141.html on line 778: Analyytikon ongelmat keskittyvät sen sijaan muiden mainitsemieni huomioiden ympärille. Mikä oikeastaan on lopullinen vaikutus, jonka runo yrittää saada? Mikä on se tunne, jonka se haluaa herättää, kehittää, lopulta rauhoitella lukijassa hänen kokeessaan runon? Itse asiassa olisi useita tapoja määrittää tämä; mutta kukaan ei olisi niin varma kuin etsiä vastausta tekstistä. Valitettavasti vastausten etsiminen tekstistä on erittäin työläs prosessi. Mitä kysymyksiä kysymme tekstistä? Kirjallisessa analyysissä, kuten oikeudellisessa kuulustelussa, saa vastaukset vain kysymyksiin, jotka osataan kysyä. Tän sai Super-Naomikin karsaasti kokea. Jos joku esittää kysymyksensä kielen ja tyylin suhteen, hän saa vastauksia vain näihin toissijaisiin runouden näkökohtiin. Vaikutukset, jotka hän onnistuu selittämään, ovat yhtä rajallisia, yhtä vähäisiä. Mutta mitä syvemmälle hän tarkastelunsa avulla astuu teoksen kokonaisrakenteeseen, sitä paremmin hän pystyy erottamaan vaikutuksen kokonaisuuden sen oleellisissa aspekteissa. Siksi on tarpeen esittää ne kysymykset, joiden avulla voidaan tunkeutua työn perustavanlaatuiseen organisointiin.
ellauri147.html on line 630: Kohdesuhdeteoria (engl. object relations theory), joskus myös kohdesuhteiden teoria, korostaa tarpeentyydytyksen (klassisen psykoanalyysin viettien) asemasta (ihmis)suhteita. Kohdesuhdeteoria kehittyi brittiläisen psykoanalyysin piirissä (Melanie Klein, Donald W. Winnicott); käsitteen muotoili psykoanalyytikko Ronald Fairbairn vuonna 1952. Kohdesuhdeteorian keskeisenä kysymyksenä on se, kuinka aikaisemmat kokemukset merkityksellisten ihmisten kanssa ovat edustettuina minän, toisten, sekä minän ja toisten välisten suhteiden piirteinä. Et niinkö jotain tollasta sosiaalista epäonnistumista, ennenkaikkea vanhempien syyllistämistä, ei vaan Freudin solipsismia. Kohde (oikeammin olio)- ja relaatiotietokannoista puhuttiin myös käpistelytieteessä. Edelliset ovat hierarkkisia, jälkimmäiset tasapäisiä.
ellauri155.html on line 383: Moni huomautti mein naisten ”mikä ei ole mielestäsi oikeaa työtä” -kysymyksen vastauksissa, että ei halua töitä, sillä kaikki työ on hanurista. Kyselyssä korostui kuitenkin yksi ammattiryhmä ylitse muiden: somevaikuttajat, tubettajat ja influensserit. Valtamedian lehtineekerit oli pudonneet kakkossijalle. Se näpäsi.
ellauri161.html on line 303: Hän siteeraa Carol J. Adamsia. Toimittaja teki eläinaktivistille kysymyksen: Olen lihansyöjä, siis ”estynyt vegetaristi”, kuten te sanotte. Joudunko helvettiin?
ellauri163.html on line 712: Pullman ilmaisi hämmästyksensä siitä, mitä hän piti suhteellisen alhaisena kritiikinä hänen pimeistä materiaaleistaan uskonnollisista syistä, sanoen "Olen yllättynyt ja pettynyt siitä, kuinka vähän kritiikkiä minulla on. Harry Potter on ottanut kaikki luodit... Sillä välin olen lentänyt tutkan alla ja sanonut asioita, jotka ovat paljon kumouksempaa kuin mikään Harry-parka on sanonut. Kirjani koskevat Jumalan tappamista." Darn. (Parsia.) Toiset kannattavat tätä tulkintaa väittäen, että vaikka sarja on selvästi anticlerical, se on myös anti-teologinen, koska Jumalan kuolema on esitetty pohjimmiltaan merkityksettömänä kysymyksenä. Se on kuin ruoskisi kuollutta hevosta tai laittaisi perhosen pyörään. On paljon pahempaa imitoida Jeesusta Kristusta silmälasipäisen pojan hahmossa.
ellauri182.html on line 229: Oletko koskaan miettinyt, mitkä ovat maailman kysytyimmät kysymykset? Mainosmiehet ovat. Alla on koko luettelo 1000 eniten kysytystä kysymyksestä Googlessa sekä niiden maailmanlaajuinen hakumäärä ja napsautuskohtaiset kustannukset. Niille, jotka eivät ole tietoisia, klikkauskohtainen kustannus tarkoittaa summaa, jonka mainostajat maksavat kyseisen termin mainostamisesta Googlessa. Mikä on maailman kysytyin kysymys? Voi olla melko yllättävää tietää, että maailman kysytyin kysymys on "mikä on mun ip". On hieman yli 3 miljoonaa ihmistä, jotka kysyvät tämän kysymyksen joka kuukausi Googlessa, ja se on vain yksi muunnelma kysymyksestä. On enemmän, jotka kysyvät, "mikä on ip-osoitteeni" ja vastaavia. Joten se on mielenkiintoista!
ellauri216.html on line 506: Panteleimon on toiminut myös Uuden Valamon luostarin johtajana. Hän torjuu kysymyksen siitä, aikooko hän eläkkeellä siirtyä luostarin asukkaaksi.
ellauri274.html on line 931: | 2:51:20 более того считаем что такая постановка вопроса давно назрела ведь в НАТО | 2:51:20 Lisäksi uskomme, että tällainen kysymyksen muotoilu on jo kauan odotettu, koska NATO:ssa |
ellauri275.html on line 317: Anteeksi säädytön kysymykseni: Raivostunut hyppäsi Bgachiashvili,
ellauri278.html on line 541: Neuvostoliitossa oltiin myös tietoisia Saksan uhkaavasta hyökkäyksestä. Ranskan kukistumisen jälkeen puolustuksen kansankomissaari Semjon Timošenko totesi Saksan olevan nyt ”voimakkain ja tärkein vihollisemme”. Armeijan komentajan Boris Šapošnikovin johdolla arvioitiin heinäkuussa 1940 todennäköisin saksalaisten hyökkäysoperaatio, ja syyskuussa 1940 Stalin hyväksyi sen pohjalta laaditun suunnitelman hyökkäyksen torjumiseksi. Hän kuitenkin toivoi, että hyökkäystä ei tapahtuisi ainakaan ennen vuotta 1942, jolloin puna-armeijan valmistautuminen ja raja-alueiden linnoitustyöt olisi saatu päätökseen. Neuvostoliitto pyrki kuitenkin hankkimaan liittolaisia tiedustelemalla Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perustaneessa hengessä, miten Saksa suhtautuisi Suomen, Bulgarian ja Romanian kysymyksen selvittämiseen Neuvostoliiton voimatoimin marraskuussa 1940. Elokuussa 1940 oli Baltian maat jo liitetty osaksi Neuvostoliittoa. Lisävaatimuksina Neuvostoliitto vaati oikeuksia linnoittaa Tanskan salmia, sekä Bosporin salmia. Lisäksi Neuvostoliiton, Saksan ja Italian olisi pitänyt yhdessä hyökätä ja miehittää Turkki. Saksa ei hyväksynyt neuvotteluissa ainoatakaan Neuvostoliiton valloitussuunnitelmaa.
ellauri279.html on line 229: Kuten Talleyrand niin hyvin sanoi, maanpetos on vain ajan kysymys. Ja vuosi 1948 oli se keskeinen vuosi, ei vain Neuvostoliiton juutalaiskysymyksen muotoilulle, vaan myös Stalinin uskolle, että MGB:n vanha kaarti (eli pelätty Neuvostoliiton sortoturvallisuuselin ja KGB:n edeltäjä) ja sen ministeri Viktor S. Abakumoviin ei voitu enää luottaa.
ellauri281.html on line 540: Neuvostoliitossa oltiin myös tietoisia Saksan uhkaavasta hyökkäyksestä. Ranskan kukistumisen jälkeen puolustuksen kansankomissaari Semjon Timošenko totesi Saksan olevan nyt ”voimakkain ja tärkein vihollisemme”. Armeijan komentajan Boris Šapošnikovin johdolla arvioitiin heinäkuussa 1940 todennäköisin saksalaisten hyökkäysoperaatio, ja syyskuussa 1940 Stalin hyväksyi sen pohjalta laaditun suunnitelman hyökkäyksen torjumiseksi. Hän kuitenkin toivoi, että hyökkäystä ei tapahtuisi ainakaan ennen vuotta 1942, jolloin puna-armeijan valmistautuminen ja raja-alueiden linnoitustyöt olisi saatu päätökseen. Neuvostoliitto pyrki kuitenkin hankkimaan liittolaisia tiedustelemalla Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perustaneessa hengessä, miten Saksa suhtautuisi Suomen, Bulgarian ja Romanian kysymyksen selvittämiseen Neuvostoliiton voimatoimin marraskuussa 1940. Elokuussa 1940 oli Baltian maat jo liitetty osaksi Neuvostoliittoa. Lisävaatimuksina Neuvostoliitto vaati oikeuksia linnoittaa Tanskan salmia, sekä Bosporin salmia. Lisäksi Neuvostoliiton, Saksan ja Italian olisi pitänyt yhdessä hyökätä ja miehittää Turkki. Saksa ei hyväksynyt neuvotteluissa ainoatakaan Neuvostoliiton valloitussuunnitelmaa.
ellauri285.html on line 342: Yalen lakikoulun professori Myres S. McDougal, entinen klassisti, myöhemmin omaisuusoikeuden tutkija, esitti kysymyksen: "Suojelemmeko sitä, koska se on omistusoikeus, vai onko se omistusoikeus, koska suojelemme sitä?" Myös Geoffrey Hodgson on ilmaissut ongelman oikeudellisesti uudelleen, kun hän kysyi: "Tekeekö osavaltio aborttilain, koska se on käytäntö, vai tuleeko aborttilaista käytäntö, koska osavaltio hyväksyy sen?"
ellauri300.html on line 308: Mietitkö, miksi syömme tätä tavaraa? Olet tekemässä jotain. Pääsiäissederin aikana kysymme juuri tämän kysymyksen. Haggadan teksti vastaa lainaamalla Tooran säettä : "He katkeroittivat elämämme kovalla työllä." 2 Yrttien katkera maku muistuttaa meitä Egyptin orjuutemme katkeruudesta.
ellauri313.html on line 253: nostaa esiin kysymyksen, jonka useimmat ihmiset ajattelevat kuultuaan
ellauri325.html on line 131: Sotilaat tietävät myös, että Venäjällä on paljon suurempi armeija ja enemmän aseita ja ammuksia, mikä herättää epämiellyttävän kysymyksen siitä, kuinka Ukraina voi koskaan torjua hyökkääjät lopullisesti Euroopan verisimmässä konfliktissa sitten toisen maailmansodan.
ellauri326.html on line 70: Karelin vanhusystävä Thomas Garrigua Masaryk oli lipilaari kuten Helsingin sanomien "Eero". Masaryk hääräsi tshekkoslovakian legioonan vääpelinä kunnes koko legioona laivattiin takaisin Tshekkeihin. Tomppa ei uskonut tshekkien mukavanhojen feikkikäsikirjoitusten aitouteen. Tompan vaimo oli newyorkilaisen liikemiehen pianistitytär. Toimittaja Karel Pacnerin mukaan Masaryk suositteli länsimaisia liittolaisia tunnustamaan Venäjän bolshevikkihallituksen. Mutta tämä väite on harhaanjohtava, Masaryk suositteli bolshevikkihallituksen tunnustamista de facto, mutta hän vastusti myöhemmin myös de jure -tunnustusta. Masaryk piti saxalaisten täsmällisyydestä ja oli väliin semiitti, väliin antisemiitti. Karel Čapekin kysymykseen panslaavilaisesta ohjelmasta Masaryk vastaa seuraavasti: "Paizi Neruda ei pitänyt enää 'slaavilaisista puheista'." Presidentti Wilsonia neuvoivat hänen neuvonantajansa kutsumaan Masarykin Venäjä-kysymystä käsitteleviin kokouksiin Venäjä-kysymyksen asiantuntijaksi. Masaryk saapui Valkoiseen taloon 19. kesäkuuta. Jengi hurrasi. Hän vakuutti Wilsonin, että sota voidaan voittaa vain, jos Itävalta-Unkari, Saksan suurin liittolainen, murtuisi. Hän pyysi amerikkalaisten apua Tšekkoslovakian legioonien kuljettamiseen Venäjältä Eurooppaan, mutta vastusti lännen aiottua interventiota sisällissotaan Venäjällä.
ellauri326.html on line 267: Q: Jos viemme kysymyksen järjettömyyteen asti, keitä ovat venäläisiä? Oletko sinä Mishka enää?
ellauri334.html on line 370: Tämän lisääntyvän jakautumisen taustalla on ensinnäkin Yhdistyneen kuningaskunnan politiikan jatkuva uudelleensuuntautuminen. On olemassa liike, jonka voimme jäljittää ennen vuotta 2015, pois taloudesta politiikan ensisijaisena kysymyksenä. Pääkysymys ei ole enää vapaat markkinat vastaan valtion väliintulo, vaan pikemminkin nationalismi ja perinteinen identiteetti vs. globalismi ja kulttuurinen liberalismi. On siirrytty GANTT-nelikentän pystyaxelille. Keskiluokan pahimmat viholliset eivät ole enää porhot, vaan ne pelkäävät matuja. Vuodesta 2016 lähtien sekä oikeiston että vasemmiston järjestöt ovat nähneet yhä epätoivoisempia ponnisteluja kääntääkseen tämän uudelleenjärjestelyn ja palauttaakseen politiikan entiseen muotoonsa. Rishi Sunakin päätös potkaista Braverman osoittaa, että tämä taistelu on nyt päässyt viimeiseen vaiheeseensa oikealla. On tosiasia, että konservatiivipuolue on kohtaamassa katastrofaalisen tappion seuraavissa vaaleissa. Oikeistolehdistön kanta on epäselvä, mutta se menee luultavasti kansalliskonservatiiviselle puolelle.
ellauri340.html on line 590: Kaksikymmentäkolme vuotta sen jälkeen, kun Handke kahlaa ensimmäisen kerran näille levottomille vesille, hänen Nobel-palkintonsa julkistaminen toi uuden tuomitsemisen kuoron. Holokaustitutkija Deborah Lipstadt ilmaisi huolensa siitä, että palkinto antaisi oikeutuksen hänen väärille väitteilleen; entinen YK-suurlähettiläs Samantha Power, joka oli raportoinut Srebrenicasta toimittajana, twiittasi, että kansanmurha oli "kiistaton tosiasia". Ruotsin akatemian jäsen ilmoitti boikotoivansa menettelyä. Handke pysyi piittaamatta. Kun Maass kohtasi hänet Nobel-lehdistötilaisuudessa, Handke hylkäsi hänen kysymyksensä "tyhjinä ja tietämättöminä". Hyvä Petteri! Alan vähitellen nähdä mistä tässäkin on kysymys.
ellauri345.html on line 391: Olemattoman kysymyksen käsitettä, joka kyseenalaistaa filosofian yhtenäisyyden, kutsutaan filosofiassa ongelman ihanteeksi. Taideteos ei kilpaile filosofian itsensä kanssa, se vain astuu täsmälleen sen paikalle ongelman ihanteellisen suhteen kautta. No nyt lähti Benjyn puppugeneraattori pyörähtämään ihan ylikierroxille!
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri349.html on line 237: Vuonna 1974 hän puolusti valtion väitöskirjaa nimeltä "Speculum. Naisten tehtävä filosofisessa diskurssissa”, jonka ohjasi filosofi François Châtelet, Pariisin VIII yliopistossa. Tässä skandaalin aiheuttaneessa opinnäytetyössä hän kiisti freudilaisia ja lacanilaisia psykoanalyyttisiä teorioita, jotka aiheuttivat hänen opetuksensa menettämisen Pariisin VIII-Vincennesin yliopistossa ja Pariisin freudilaisessa koulussa. Hänen väitöskirjansa tekee sukupuolten välisen eron tutkimisesta filosofisen kysymyksen. Tästä näkökulmasta katsottuna jokainen subjekti on väistämättä seksuaalinen subjekti ja naisen seksuaalisuuden on voitettava ne kulttuuriset arvot, jotka sille on tähän asti evätty tai evätty.
ellauri350.html on line 576: Kaikkien 36 kysymyksen läpikäymiseen tulisi kulua noin 45 minuuttia, joista jokaisesta tulee yhä henkilökohtaisempaa ja intensiivisempää. Etsitkö jotain kevyempää? Katso nämä hauskoja rakkausmeemejä.
ellauri351.html on line 172: Hänen uuden kirjansa, Between and Brain: Mielen ja mielen mallit ja mielen mallit, teema on se, että ajattelemme malleissa. Britton on huolissaan enemmän mielestä kuin aivoista, vaikka varhaisissa luvuissa viitataankin nykyajan neurotieteeseen. Ensimmäisessä luvussa Britton esittää kysymyksen, joka aikoinaan kiusasi Freudia: pääsevätkö psykoanalyysi ja aivotiede koskaan olennaisesti päällekkäiseen selvitykseen henkisestä kokemuksesta? Brittonin vastaus on "todennäköisesti ei", vaikka hänen mielestään syyt tähän ovat muuttuneet Freudin ajoista. Kvanttibiologisten mallien menestys neurologiassa on johtanut tilanteeseen, jossa mekaaninen kuvaus aivojen toiminnasta on korvattu todennäköisyydellä (joten tuloksia ei voida koskaan täysin määrittää etukäteen) ja täynnä monimutkaista, vasta-intuitiivista vuorovaikutusta. (Patrick Haggard Queen Squaresta on osoittanut, että useissa tilanteissa aivot toteuttavat aikomuksemme ennen kuin ne ovat tietoisesti muotoiltuja mielessä).
ellauri369.html on line 205: Radikalisoitunut kalastaja ja ornitologi Pentti Linkola vaati luonnonsuojelualueiden perustamista, syytti metsäteollisuutta Kordari 15-luokan propagandasta ja piti metsien kohtaloa ylivoimaisesti tärkeimpänä luonnonsuojelukysymyksenä.
ellauri370.html on line 425: 2. elokuuta 1941 (9. av-kuuta) SS-komentaja Heinrich Himmler vastaanotti natsipuolueen virallisen hyväksynnän "juutalaiskysymyksen lopulliselle ratkaisulle". Lähes puolet maailman juutalaisista vangittiin ja surmattiin muutaman seuraavan vuoden aikana.
ellauri370.html on line 676: Vaikka Stoecker oli hyvin epämääräinen haluamansa "juutalaiskysymyksen" tarkan ratkaisun suhteen, hän kirjoitti yhdessä pamfletissaan "muinainen ristiriita arjalaisten ja seemiläisten välillä... voi päättyä vain yhden heistä tuhoamiseen". Hehe, kumpikahan se olisi, mitä sanot Kroisos?
ellauri371.html on line 420: Lakien ja vallan arvovallan heikkeneminen.Tässä vielä mennä ylös pitää. Meidän vaikutusvaltamme täytäntöönpantavia goyim lakeja vähennettäessä on pudonnut minimiin. Lakien arvovaltaa on tosin horjutettu apuna liberaalit tulkinnat, joita olemme tuoneet tähän, goyimeilla on pallo hukassa. Tärkeimmissä poliittisissa periaatteissa uusissa tapauksissa ja asioissa tuomioistuimet ratkaisevat kuten me opastamme heitä, he näkevät asiat siinä valossa kuinka puimme heidät goyim-hallinnolle, tietysti nukkejen kautta, joiden kanssa meillä on yhteistä riippumatta siitä, miten meillä on - sanomalehti mielipide tai muu - tapamme... Jopa senaattorit ja korkea hallinto ottavat sokeasti vastaan neuvomme. Puhtaasti eläimellinen mieli maassa goyit eivät kykene analysoimaan ja tarkkailemaan, ja siten enemmän ennakoimaan sitä, mitä kohti saattaa olla menossa kysymyksen hyvin tunnettu muotoilu.
ellauri371.html on line 454: Klassismin korvaaminen. Klassismi, kuten kaikki muu kuin Toora johtaa opiskelemaan muinaista historiaa, jossa on enemmän huonoja kuin hyviä esimerkkejä, korvaamme sen ohjelman ilman tulevaisuutta. Poistamme kaikki tosiasiat ihmisten muistista niiltä edellisiltä vuosisadoilta, joita emme halua muistella, jättäen vain ne, jotka ääriviivaavat kaikki goyim-hallinnon virheet. Käytännön oppi kansalaiselämästä, pakollisesta järjestelmästä, asenteesta ihmiset toisilleen, huonojen egojen välttämisestä konstikkaisia esimerkkejä, jotka kylvävät pahan tartunnan ja muita vastaavia koulutusluonteisia kysymyksiä, tulee olemaan opetushuoneen ensimmäisissä tiloissa. Ohjelma laaditaan erillisen suunnitelman mukaan kaiken tiedon pänttäyxeen, yleistämättä millään tavalla opetusta. Tämä kysymyksen muotoilu on erityisen tärkeä.
ellauri373.html on line 691: "Kun otetaan huomioon se valtava merkitys, jota se edustaa esitti hallituksille kysymyksen sionismista Entente, Naum Sokolov kutsuttiin Ranskan hallitus Pa- ri zh" jne... Balfourin julistus, yhtä alhainen kuin riippumatta siitä, kuinka moniselitteinen, juutalaisesta hengestä täynnä- ei vähempää kuin itse "pöytäkirjat": se ei ole meille vaikeaa löytää syitä väittää tätä niin itsevarmasti, koska juutalaiset itse sanovat, että siitä kirjoitettiin sionististen järjestöjen tarkistama ja korjaama Englannin ja Amerikan kielillä.
ellauri384.html on line 258: Kun Solon meni tapaamaan toista seitsemästä viisasta, Miletoksen Thalesta, Solon kysyi, miksi Thales ei mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia. Thales ei vastannut, mutta palkkasi näyttelijän, joka muutamaa päivää myöhemmin teeskenteli saapuneensa juuri Ateenasta. Solon kysyi tältä näyttelijältä viimeisimmät uutiset, ja näyttelijä vastasi Thalesin ohjeiden mukaisesti. Hän sanoi, ettei mitään tärkeää ollut tapahtunut, paitsi että siellä oli jonkun nuoren miehen hautajaiset, joka oli kuollut hänen kuuluisan isänsä ollessa Miletoxessa. "Miesparka", sanoi Solon, "mutta mikä hänen nimensä on?" Jokaisen kysymyksen ja vastauksen myötä Solon huolestui yhä enemmän, kunnes lopulta hän mainitsi oman nimensä. "Se on se mies!" sanoi näyttelijä, ja Solon meni ihan sekaisin, kaikkiin tavanomaisiin surunilmauksiin nolosti langeten Thalesin katsoessa päältä. Jonkin ajan kuluttua Thales sanoi Solonille: "Sinä kysyit, miksi en mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia. Nyt näet syyn. Sellainen menetys on liikaa jopa rohkean henkesi kestää. Mutta älä huoli, se oli kaikki ei muuta kuin valhetta."
ellauri395.html on line 489: Tämän kysymyksen esitti Elise Kalaniemelle kaksi ja puoli vuotta sitten pastoripuoliso Ville. Perhe oli juur...
ellauri401.html on line 523: Syyskuun lehdessä Ervast jatkoi jo aiemmin aloitetun talouskysymyksen käsittelyä. Hän piti ratkaisuna, että ruusuristiläiset liittyisivät valtion siviilirekisteriin ja maksaisivat ennen kirkolle menneet veronsa Ruusu-Ristin seurakuntarahastoon. Ervast otti asian sen verran vakavasti, että suunnitteli temppelirahaston varojen keräämistä varten tarvittavat säästölippaat.
ellauri401.html on line 576: Ervast alkoi myös hiljalleen ikääntyä ja uupua, vaikka oli edelleen alle 60-vuotias. Taloudelliset huolet, syytökset ja muut epäilykset painoivat ja uuvuttivat häntä – seuran toiminta ja Ervastin elämä eivät olleet missään vaiheessa taloudellisesti kovin vakaalla pohjalla. Kenties tämän takia Pekka loppupeleissä hyväxyi Jee-suxen vexeliensä lunastajaxi. Ervast oli näet kesällä ottanut lainaa ostaakseen Mystican vanhaa varastoa ja pannakseen kustannus toiminnan taas alulle. Vapaamuurarijahti ja taloudelliset taistelut Kulmakoulun puolesta alkoivat uuvuttaa ja Ervastin voimat alkoivat huonontua keväällä 1932. Taloudellisen kysymyksen suhteen puute ei ollut ruoasta eikä rahasta vaan veljeydestä. Eräänä yönä, kun Ervast oli tapansa mukaan käymässä ulkopuolella ruumiistaan, tuli hänen luokseen eräs mestari. Hän sanoi että kesäkursseille pitäisi saapua 300 osanottajaa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kolmeasataa ei tullut, eikä sataakaan, vain hieman yli kuusikymmentä.
ellauri418.html on line 391: Venäjän presidentti Vladimir Putin häpäisi saksalaisen toimittajan, joka puhui hänelle englanniksi VTB- sijoitusfoorumin täysistunnossa "Russia Calling!" TASS lähettää tapahtuman Telegramissa. "Miksi sinä, saksalainen, esität kysymyksen englanniksi, tärkeintä on suvereniteetin taso", hän sanoi ja selitti, että "suvereniteetin tason täytyy olla sussa sisällä." Suvereniteetista puhuessaan Venäjän johtaja muisteli, kuinka entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin syntymäpäiväjuhlissa kaikki puhuivat englantia, jopa kuoron tytöt lauloivat sillä lauluja. "Hyi häpeä!" – Putin korosti. Aiemmin Putin kutsui Oreshnik-ohjusjärjestelmää yhdeksi Venäjän suvereniteetin takaajista. Se ei sentään ole mikään "Hazelnut".
ellauri421.html on line 95: Kirjan suomensi Matti Rossi joka oli jäänyt työttömäxi kaikkien muiden stallareiden paizi Matin käännettyä takkinsa. Matti syntyi 1934 Sortavalassa jääkärikapteenin raiskattua hänen äitinsä Vera Salmexen. Matti Rossi kuoli 2017 Helsingissä pitkäaikaisen punataudin murtamana. Rossi on kirjoittanut kirjan Raunioista nousee Donbass, jonka vuonna 2015 julkaisi Donetskin kansantasavallan suurlähetystö ja Johan Bäckman Publications. Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen luonnehti teosta venäläismieliseksi propagandaksi. Lehdistössä Rossi joutui asian vuoksi todellisen syytösryöpyn kohteeksi. Kiss my ass Denes! Asia nousi uudelleen otsikoihin yli 30 vuotta myöhemmin, kun kokoomuksen kansanedustaja Ben "peffalenkku" Zyskowicz arvosteli vuonna 2007 voimakkaasti valtionpalkinnon myöntämistä Rossille tämän ilmiannon vuoksi. Benkku jätti palkinnon myöntäneelle kulttuuriministeri Stefan Wallinille asiasta kirjallisen kysymyksen, koska Rossi ei ollut osoittanut katuvansa toimintaansa. Zyskowicz piti tapausta vakavana kulttuuri- ja ihmisoikeusrikoksena sekä täysin verrattavana natsi-Saksassa ja sen miehittämillä alueilla juutalaisia vastaan tehtyihin ilmiantoihin. Vastauksessaan Wallin sanoi, ettei hän ollut palkintoa myöntäessään tiennyt Kissin tapauksesta ja korosti palkinnon olevan ennen kaikkea tunnustus Rossin pitkäaikaisesta työstä kääntäjänä. Samalla hän kuitenkin tuomitsi Rossin tekemän ilmiannon pitäen valitettavana, ettei Rossi ollut harkinnut toimintansa moraalista puolta.
ellauri421.html on line 373: Jokainen, joka vieraili etnisessä Kiviniemessä, nykyisessä Losevon kylässä ja näki kuuluisan Losevon kosken, kysyy järkevän kysymyksen - kuinka divisioonan komento saattoi päättää ylittää Losevon kosken ponttoneilla? Miksi 90. divisioonan päämaja ei rannikkoa tiedustellessaan heti hylännyt ylitystä sen fyysisen mahdottomuuden vuoksi? Kapteeni Zalesskyn 90. divisioonan esikunnasta sodan jälkeen laatimien ylityskaavioiden mukaan käy selväksi, että sekä ylityksen lähtöpiste että tiedustelupaikka olivat merkittävästi koskien länsipuolella. Ponttoneille lastaus tapahtui Ojalan (Varshko) ja Kiviniemen (Losevo) välisellä alueella, paikassa, jossa Vuoksa on edelleen järvi eikä kapene myrskyisäksi väyläksi. Ylitystä koskevassa raportissa sanotaan: "virran nopeus on merkityksetön, huomaamaton, ilmeisesti 90. jalkaväedivisioonan komento päätti, että jos ylitetään riittävän etäisyyden päässä koskesta, ponttonit ja amfibiotankkerit eivät kulje pois koskille virran mukana.." Prikaatin komentaja ei uskaltanut ylittää jäällä koskista länteen, koska jäätiedusteluun ei ollut aikaa.
xxx/ellauri056.html on line 461: Immanuel Kant (22. huhtikuuta 1724 Königsberg – 12. helmikuuta 1804 Königsberg) oli vaikutusvaltainen preussilainen filosofi. Kantin työt rakensivat aasinsiltaa rationalististen ja empirististen koulukuntien välille. Hänellä oli suuri vaikutus niin valistusta seuranneeseen romantiikkaan ja 1800-luvun saksalaisiin idealisteihin kuin nykyfilosofian kysymyksenasetteluihin. Jaakko Hintikkakin oli olevinaan kantilaisia.
xxx/ellauri114.html on line 59: Mikä tekee ihmisestä omahyväisen moukan? Ylimielisyyden kultainen kirja (Atena, 2021) muotoilee tän peruskysymyksen. Vuonna 2010 ilmestyneen ykkösosan lailla se pohtii, mikä saa ihmisen kuvittelemaan itsestään liikoja.
xxx/ellauri138.html on line 342: Saksalainen kritiikki on viime ponnistuksiinsa asti pysytellyt filosofian maaperällä. Vaikka se on ollutkin kaukana yleisfilosofisten edellytysten tutkimisesta, sen kaikki kysymykset ovat nousseet tietyn filosofisen järjestelmän, Hegelin järjestelmän, maaperästä. Niinpä ei ainoastaan sen vastauksiin, vaan jo itse kysymyksenasetteluun on sisältynyt mystifikaatiota. Tämä riippuvuus Hegelistä on syynä siihen, ettei kukaan näistä uudemmista kriitikoista ole yrittänytkään arvostella Hegelin järjestelmää kokonaisuudessaan, niin kovasti kuin jokainen heistä onkin väittänyt etääntyneensä Hegelistä. Heidän polemiikkinsa Hegeliä ja toisiaan vastaan rajoittuu siihen, että kukin sieppaa jonkin yhden puolen Hegelin järjestelmästä ja kääntää sen niin koko järjestelmää kuin myös muiden siitä ottamia puolia vastaan. Aluksi otettiin Hegelin kategoriat, kuten »substanssi» ja »itsetajunta» puhtaassa, väärentämättömässä muodossa, myöhemmin nämä kategoriat profanoitiin maallisemmilla nimityksillä, kuten »laji», »ainoa», »ihminen» jne.
xxx/ellauri149.html on line 264: Istuimme Bulevardin Ekbergillä haistellen samppanjakorkkeja, kun kysyin ohimennen käänteentekeväksi osoittautuneen kysymyksen: ”Jos Pafos-seminaari kuuluisi johonkin laajempaan tuotekategoriaan niin mikä sen nimi voisi olla?”. Kahvikupin jatkaessa matkaansa ääntä kohti Esa ehti mukeltaen vastata: ‘’Eikö Pafos ole vähän kuin Aivot narikkaan? Sprache im Urlaub?’’.
xxx/ellauri173.html on line 932: Entä madonnat Jos transponoimme kysymyksen, jos jätämme lihallisen halun piirin, oi! Ilmaisen itseäni aivan toisella tavalla. Jos aloitamme rotumme naisista, ainoat, jotka ovat meille tärkeitä, koska emme voi ottaa vakavasti, eli valita vaimoksemme kafferia, polynesialaista, turkkilaista, viirusilmää, punanahkaa jne. ., ― jos puhutaan niistä rotumme jäsenistä, joilla ei enää ole veressä pitää karjaa ja orjia, eli puhumme niistä naisista, jotka on desinfioitu, pyhitetty ja vanhurskautettu jatkuvalla velvollisuuden, luopumisen, vapaan antautumisen arvolla - itse asiassa olisin todella outo, jos en antaisi mielisuosiolla niille, joille herkulliset kyljyxet ovat enemmän kuin lantio, jotka ovat valmiita repimään itseään lakkaamatta, jotta me voimme ajatella! ―
xxx/ellauri174.html on line 119: "Mutta, rakas lumottajani", mutisi lordi Ewald, "miten neiti Hadaly voi vastata siihen, mitä sanon hänelle? Minusta näyttää aivan tahdittomalta, että joku olento olisi voinut ennakoida kysymykseni, ennen kaikkea siihen, että hän olisi kaivertanut vastaukset etukäteen eloisaan kultalehteen. Tämä ilmiö voi mielestäni hämmästyttää "positiivisimman" miehen, kuten yksi henkilö, jonka kanssa puhuimme tänä iltana, sanoisi.
xxx/ellauri175.html on line 205: "Nyt", Edison jatkoi päätään kohotellen, "näyttää siltä, että jätämme pois melko vakavan kysymyksen. - Kumpi? kysyi neiti Alicia Clary.
xxx/ellauri186.html on line 639: Täytyykö heidän kaikkien kuolla sinun takiasi, Jeesus kysyi, Jos sinä nyt välttämättä asetat kysymyksen noin, niin täytyy, kaikki he kuolevat minun suunnitelmani takia, Entä sen jälkeen, Johan minä poikani sinulle sanoin, sen jälkeen seuraa loputon sarja vākivaltaa ja verta, tulta ja tuhkaa, ääretön kärsimyksen ja kyynelien meri, Kerro, minä haluan tietää kaiken.
xxx/ellauri215.html on line 276: Ei vastaa suoraan kysymykseen, ja kääntää usein kysymyksen takaisin kysyjälle. Hän vastaa kysymyxillä ja kysyy vastauxilla.
xxx/ellauri227.html on line 302: Olin muuri ja enin yha kiihkeästi nauka olemassalons ehtiin, kein tajunnassani teorioits, testain ja verain a erilaisin kysymyksenasetteluin. Maailmankuvani e mahtunut, että elimeni olisi vain oikku. Jokin on luomuz minus. Mar ten tiennyt mikä samma kohale, evoluutio vai kenties jumala?
xxx/ellauri227.html on line 423: Tämä kortti korostaa ihmisiä, energioita tai tapahtumia, jotka vaikuttavat kysymyksen lopputulokseen ja jotka ovat yliopistohallinnon ulkopuolella.
xxx/ellauri287.html on line 179: Apostolien tekojen luvun 16 tarina demonien riivaamasta orjatytöstä on minusta kummallinen tarina monista syistä. Jos on parempi jakaa kysymykseni useisiin, voin tehdä niin; mutta toistaiseksi haluaisin pitää ne yhtenä, koska epäilen, että vastaukset liittyvät toisiinsa. Apostolien teoissa 16:16-18 (NIV) henki antaa myönteisen todistuksen Paavalin väitteistä? Jos se on oikea todistus, miksi Paavali silti suuttuu tytöstä? Kyllästyykö hän vain hiänen huutamiseen? Miksi hän ei suorittanut manausta heti kohdatessaan hiänet? Onko toi Pyytton se paratiisin käärme vai? Miksi pysäyttää tyttö? Voisi luulla, että kilpailijan todistus olisi lopullinen mainonta. (Kuvittele kuva Bill Gatesista onnellisena iPadilla.)
xxx/ellauri293.html on line 518: Ota 20 kysymyksen persoonallisuusprofiili. Valitse alla olevasta sanaryhmästä sana, joka koskettaa sinua useimmin:
xxx/ellauri295.html on line 100: No, Paavali vietiin sotilasvartiossa räminää pitäen nykyiseen Ras-el-Ainiin. Ainiin, nuo Antipatris-jäännökset tunnetaan nykyhepreaxi nimellä Tel Afek. Afekin taistelun aikana Samulin kertoman mukaan filistealaiset voittivat israelilaisten armeijan ja valloittivat liitonarkin. Jotkut tutkijat kallistuvat siihen, että Samuelin nolot tapahtumat ovat historiallisia, ja jotkut oppineet taipuvat vähemmän. Katso myös raamatullinen minimalismi ja raamatullinen maksimalismi. Näiden osapuolten välinen keskustelu pyörii pääasiassa yhden suuren kysymyksen ympärillä: Salomon ja Daavidin yhdistyneen valtakunnan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Erimielisyyksiensä vuoksi minimalisti-maksimalistisille suhteille on ollut ominaista kiihtynyt retoriikka ja toistuvia henkilökohtaisia hyökkäyksiä. What else is new.
xxx/ellauri319.html on line 296: Visarion Belinskyi suhtautui kielteisesti Taras Shevchenkon runokokoelman "Kobzar" julkaisemiseen vuonna 1840, mikä oli käännekohta ukrainalaisen kirjallisuuden historiassa, sekä E. Hrebinkan julkaisemaan ukrainalaiseen almanakkaan "Lastivka".. Näiden kahden ukrainalaisen julkaisun julkaiseminen sai V. Belinskyin puhumaan julkisesti ukrainalaisen kirjallisuuden kehitysnäkymistä. Välittämättä lainkaan kummankin kirjan kustannuksista, hän "yhdisti ne yhdeksi kriittiseksi artikkeliksi", koska molemmat oli kirjoitettu "pikkuvenäläisellä murteella". V. Belinsky esittää pohjimmiltaan tärkeän kysymyksen — onko maailmassa edes pientä venäjän kieltä, voiko olla pientä venäläistä kirjallisuutta, ja pitäisikö "meidän" kirjoittajien kirjoittaa pikkuvenäjäksi? Vastauksena näin muotoiltuun kysymykseen hän väitti, ettei kirjallisuudella eikä ukrainan kielellä ole mahdollisuuksia spontaanille kehitykselle, ja hän viittasi Hoholiin esimerkkinä kirjailijasta, joka "on intohimoisesti rakastunut Ukrainaan, mutta tästä huolimatta kirjoittaa venäjäksi, ei ukrainan kielellä".
xxx/ellauri320.html on line 290: Miksi useimmat ihmiset luulevat, että suurin osa ihmisistä on tyhmiä? Koska suurin osa ihmisistä on tyhmiä. Carlo M. Cipollan mukaan me aliarvioimme jatkuvasti tyhmien ihmisten todellisen määrän. Populismin suosio vahvistaa säännön. Esitän DYOR- ja syvän päädyn populismioppien mukaisen kysymyksen: miksi tästä ei puhuta?
xxx/ellauri356.html on line 656: Kerrot meille tänä iltana: kuinka voimme olla runoilija tänään? Keitä ovat lukijasi, päiväkirjasi, niiden jakelu, havaintosi, rajasi? Lopuksi haluaisin lisätä keskusteluun viimeisen, väistämättömän kysymyksen.
xxx/ellauri357.html on line 71: analyyttisesta perinteestä. Minkkinen kääntää vanhat kysymyksenasettelut päälaelleen. Hän ei vain filosofoi
xxx/ellauri357.html on line 323: Toinen ehdotus voisi olla, että kaikki johtuu mielipiteestä tai tuomiosta: jotain pahaa näyttää tapahtuneen miehelle tai hänen omaisuudelleen ja tähän vakaumukseen aiheuttaa ongelmia kehossa ja koko Animatessa. Mutta tämä tili jättää vielä kysymyksen tuomion lähteestä ja kotipaikasta: kuuluuko se sielulle vai parille? Sitä paitsi tuomio siihen, että paha on läsnä, ei liity surun tunnetta: tuomiota saattaa hyvinkin syntyä, eikä suru suinkaan seuraa: ihminen voi ajatella itseään halveksittu, mutta älä kuitenkaan ole vihainen; eikä ruokahalu välttämättä ole innostunut mielihyvän ajatuksella. Emme siis ole lähempänä ketään kuin ennen taataan näiden kiintymysten osoittaminen Pariskunnalle.
xxx/ellauri361.html on line 257: - Onko islamilla ja kristinuskolla ole sama Jumala, kun myös muslimit puhuvat Jeesuksesta, Abrahamista ja monista muista Raamatun henkilöistä? Tällaisen kysymyksen voi nykyään kuulla varsin usein. Juha Ahvion ja Timo Keskitalon vastaus on jyrkkä ei. Kantansa he perustelevat kirjassaan monipuolisesti ja selkeästi. Tässä muutama poiminta:
xxx/ellauri385.html on line 206: Tehdäksemme selväksi, miten tällaisia luonteeltaan wrationaalisia massapsykologisia ilmiöitä olisi ryhdyttävä tutkimaan, on ensin tarpeen pikamen ylenkatsaus seksuaaliekonomian kysymyksenasetteluun, jota mwussa yhteydessä on käsitelty veitikkaperäisesti.
xxx/ellauri385.html on line 221: Sanotusta seuraa itsestään, että sosiaalinen seksuaaliekonomia, joka tieteenä rakentuu Marxin sosiologian ja Freudin psykologian pohjalle on luonteeltaan samalla kertaa massapsykologiaa ja seksuaalisosiologiaa. Se alkaa siitä, mihin Freudin kulttuurifilosofiasta irti sanoutunut psykoanalyysi lopettaa kliinis-psykologiset kysymyksenasettelunsa. Psykoanalyysı paljastaa sukupuolisuuden tukahduttamisen ja torjunnan mekanismit ja vaikutukset ynnä nustä seuraavat häiriöt yksilön sielunelämässä. Sosiaalinen seksuaaliekonomia jatkaa tästä edelleen Marxin eväillä.
xxx/ellauri388.html on line 153: Mut hei, minulla on vielä yksi vastaus mielessäni. Tietysti en voi tämän kysymyksen valaisemiseksi vedota muuhun kuin omaan kokemukseeni. En siis ota arvostellakseni esimerkiksi lääkärien käyttämiä keinoja tämän "taudin" hävittämiseksi lapsista — jotkut ovat määränneet lasten sitomista yöksi sänkyihinsä kuin GT-sählämit palestiinalaisvankeja, — näyttävät ne minusta turhilta, koska vietti on luonnon voima, johon ei pysty mikään ulkonainen vastavoima; mikään väkivalta ei voi saada viettiä ulosnyhdetyksi tai sammutetuksi, yhtä vähän kuin munaa voi saada olemaan laajenematta lämpimässä ahtaassa tunnelissa tai dynamiittina räjähtämättä sen perälle.
xxx/ellauri388.html on line 219: Lääketieteellisten asiantuntijoiden joukossa, jotka ovat keskustelleet seksuaalisesta pidättymiskysymyksestä pitkään, ei todellakaan yleensä ole mahdollista löytää sellaisia ehdottomia mielipiteitä sen hyväksi, kuin mitä lainaan. Ei voi kuitenkaan olla epäilystäkään siitä, että suuri osa lääkäreistä, lukuun ottamatta merkittäviä ja arvostettuja auktoriteetteja, joutuessaan välinpitämättömästi kohtaamaan kysymyksen, onko seksuaalinen pidättyvyys vaaratonta, valitsee heti ilmeisen vähimmän vastustuksen tien ja vastaa: Kyllä. Vain harvoissa tapauksissa he eivät edes määrittele tätä myöntävää vastausta. Tätä suuntausta havainnollistaa erittäin hyvin tohtori Ludwig Jacobsohnin, Pietarin, tekemä kysely ("Die Sexuelle Enthaltsamkeit im Lichte der Medizin", St. Petersburger Medicinische Wochenschrift , 17. maaliskuuta 1907). Hän kirjoitti yli kahdellesadalle arvostetulle venäläiselle ja saksalaiselle fysiologian, neurologian, psykiatrian jne. professorille ja kysyi heiltä, pitävätkö he seksuaalista pidättymistä vaarattomana. Suurin osa ei vastannut mitään; yksitoista venäläistä ja 28 saksalaista vastasi, mutta neljä heistä vain sanoi, että "heillä ei ollut henkilökohtaista kokemusta" jne.; siellä oli siis jäljellä kolmekymmentäviisi. Näistä Bonnin E. Pflüger suhtautui skeptisesti kaiken pidättymispropagandan etuihin: "Jos kaikki maailman viranomaiset julistaisivat pidättymisen vaarattomuuden, sillä ei olisi mitään vaikutusta nuoriin. Täällä ovat pelissä mukana voimat, jotka murtavat kaiken esteitä."
xxx/ellauri388.html on line 231: Pidätyxen riskejä ei saa liioitella enempää kuin seksuaalisen kanssakäymisen vaaroja (Vänr. Molli, Libido Sexualis). 1898, s. 848, Sexualempfindung , s . 588 Myös Bloch (1908 teoksessaan Sexualleben unserer Zeit seksuaalista pidättymistä käsittelevässä luvussa) ottaa samanlaisen kannan. Hän kannattaa pidättymistä varhaisessa elämässä ja tilapäistä pidättymistä aikuisiässä. Tällainen pidättäytyminen on arvokasta, ei vain energian säilyttämisen ja muuntamisen kannalta, vaan myös sen tosiasian korostamiseksi, että elämä sisältää muita asioita, joihin on pyrittävä seksin lisäksi. Redlich (Medizinische Klinik, 1908, nro 7), tutkiessaan huolella kysymyksen lääketieteellisiä näkökohtia, ottaa myös välillisen kannan suhteessa seksuaalisen pidättymisen suhteellisiin etuihin ja haitoihin. "Voimme sanoa, että seksuaalinen raittius ei ole tila, jota tulee välttää kaikissa olosuhteissa ja hinnalla millä hyvänsä, vaikka on totta, että suurimmalle osalle terveistä aikuisista ihmisistä säännöllinen yhdyntä on edullista ja joskus jopa suositeltavaa."
xxx/ellauri388.html on line 249: No voiko lääkäri sitten terveyssyistä suorastaan suositella panohommia? Kyl-lä! Toisaalta lääkärillä ei ole oikeutta jättää huomioimatta hänen neuvojensa mahdollisia seurauksia sukupuolitaudin tai naisen tapauksessa raskauden aiheuttamisessa potilaalleen, ja hän uskoo, että nämä vakavat seuraukset ovat paljon todennäköisempiä kuin ne, jotka puolustavat tällaisten neuvojen laillisuutta, myöntävät. Vänr. Molli ei myöskään myönnä, että lääkärillä on oikeus jättää huomioimatta kysymyksen moraaliset näkökohdat. Lääkäri voi tietää, että köyhä voi saada varastamalla paljon terveydelleen hyvää, mutta hän ei voi neuvoa häntä varastamaan. Vänr. Molli käsittelee katolisen papin tapausta, joka kärsii seksuaalisesta pidättymisestä johtuvasta neurastheniasta. Vaikka lääkäri on varma, että pappi voi välttää kaikki sairauden ja julkisuuden riskit, hänellä ei ole oikeutta kehottaa häntä sukupuoliyhteyteen. Hänen on muistettava, että saattamalla papin rikkomaan siveyslupauksensa, hän voi saada aikaan henkisen konfliktin ja katkeran katumuksen, mikä voi johtaa pahimpiin tuloksiin jopa potilaan fyysiselle terveydelle. Samanlaiset tulokset, Vänr. Molli huomauttaa, voivat noudattaa tällaisia neuvoja, kun niitä annetaan naimisissa olevalle miehelle tai naiselle, puhumattakaan mahdollisista avioeromenettelyistä ja siihen liittyvistä pahoista asioista.
xxx/ellauri388.html on line 315: Uskonnolliselta kannalta siis arvostellaan jotakin asiaa silloin kuin sitä arvostellaan välittömässä yhteydessä kysymyksen kanssa: mikä on minun elämäni tarkoitus. Se ei voi mitenkään olla lisääntyä ja täyttää maa. Niinkuin ei ole maailmassa vallalla yksi ainoa käsitys siitä mitä elämä on, niin ei ole uskontojakaan ainoastaan yksi, vaikka kaikki ihmiset tietävät, että ainoastaan yksi käsitys elämästä täytyisi olla totuuden kanssa yhtäpitävä, nimittäin meikäläisten pitämä.
xxx/ellauri416.html on line 1032: "I am Charlie" synnytti sanan "En ole Charlie", mikä herätti kysymyksen, joka vaatii leirien valitsemista: Oletko Charlie vai etkö ole? Vastaus asettaa ihmiset kummallekin puolelle Ranskan suuria rajoja, mukaan lukien sananvapaus, sekularismi, rotu, kansallinen identiteetti ja tietysti islam. "Toivon, että tämä iskulause lakkaisi olemasta, koska nykyisessä muodossaan se syventää kuilua", sanoi Joachim Roncin, graafinen suunnittelija, joka loi iskulauseen, jonka hän piti "turvapeitteenä:" "Je suis Charlie - me ollaan siinä yhdessä."
77