ellauri002.html on line 1598: pionien aikaan kysymme toisiamme

ellauri006.html on line 1842: Mitäs nyt, kysymme: onko laki erehdys? ei helkkarissa, erehdystähän en tunnistaisi paizi lain läpitte. Enkä edes tuntisi halua ellei laki sanoisi: älä halua! Siitä alkuvauhdin ottaen kerta kiellon päälle lähti kaikki halu mussa liikkeelle; ilman lakia näät jää erehdys hämäräxi.
ellauri031.html on line 176: - Mutta ennenkun valtiosihteeri Raimo Sailas (nojoo, se vanha noskekokkare on vihdoinkin eläkkeellä kaskaat, jos kiinnostaa, mutta aukoo päätänsä yleisonosaston kirjoituxissa kuten ennenkin) ennustaa meille lamaa sammakonhyppyanalyysin perusteella, kysymme, kannattaako suomalaisfirman muuttaa Viron aluevesirajojen sisäpuolelle.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri141.html on line 778: Analyytikon ongelmat keskittyvät sen sijaan muiden mainitsemieni huomioiden ympärille. Mikä oikeastaan on lopullinen vaikutus, jonka runo yrittää saada? Mikä on se tunne, jonka se haluaa herättää, kehittää, lopulta rauhoitella lukijassa hänen kokeessaan runon? Itse asiassa olisi useita tapoja määrittää tämä; mutta kukaan ei olisi niin varma kuin etsiä vastausta tekstistä. Valitettavasti vastausten etsiminen tekstistä on erittäin työläs prosessi. Mitä kysymyksiä kysymme tekstistä? Kirjallisessa analyysissä, kuten oikeudellisessa kuulustelussa, saa vastaukset vain kysymyksiin, jotka osataan kysyä. Tän sai Super-Naomikin karsaasti kokea. Jos joku esittää kysymyksensä kielen ja tyylin suhteen, hän saa vastauksia vain näihin toissijaisiin runouden näkökohtiin. Vaikutukset, jotka hän onnistuu selittämään, ovat yhtä rajallisia, yhtä vähäisiä. Mutta mitä syvemmälle hän tarkastelunsa avulla astuu teoksen kokonaisrakenteeseen, sitä paremmin hän pystyy erottamaan vaikutuksen kokonaisuuden sen oleellisissa aspekteissa. Siksi on tarpeen esittää ne kysymykset, joiden avulla voidaan tunkeutua työn perustavanlaatuiseen organisointiin.
ellauri300.html on line 308: Mietitkö, miksi syömme tätä tavaraa? Olet tekemässä jotain. Pääsiäissederin aikana kysymme juuri tämän kysymyksen. Haggadan teksti vastaa lainaamalla Tooran säettä : "He katkeroittivat elämämme kovalla työllä." 2 Yrttien katkera maku muistuttaa meitä Egyptin orjuutemme katkeruudesta.
ellauri340.html on line 560: "Voimmeko erottaa taiteen taiteilijasta?" on kysymys, joka ehkä hämärtyy joka kerta, kun sitä kysytään. Mutta näyttää todennäköiseltä, että kysymme sitä edelleen - sillä taiteilijat ovat yhtä todennäköisesti moraalisia hirviöitä kuin seuraava henkilö. Ihmiset ovat monimutkaisia ​​ja usein epäloogisia, ja heidän toimintansa harvoin yhtenäisiä. Ja silti sekään ei tietenkään ole täysin tyydyttävä tapa vastata kysymykseen. Eivätkö taiteilijan itsensä eri osat sulaudu yhteen ainutlaatuisen taideteoksen luomiseksi? Joskus impulssit, jotka voivat tuottaa suurta taidetta, ovat aivan liian ilmeisiä, kun ne havaittuna osoittautuvat puutteellisiksi hereillä olevassa elämässä.
ellauri378.html on line 276: Kainin vaimo oli ensimmäinen vaimo maailmassa. Naisia ​​oli tänä aikana olemassa – pojat ja tyttäret syntyivät patriarkkojen kanssa – mutta heidän rooliaan ei muuten historiallisesti tunnistettu. Syy siihen, miksi kysymme enemmän Kainin vaimosta kuin esimerkiksi Kenanin tai Jaredin tai Metusalahin vaimoilta, johtuu siitä, että Kainin vaimo oli langenneen maailman ensimmäinen perseestä tullut vaimo.
ellauri411.html on line 610: Korinttilaisille iii : 1-40 (katso myös Apostolien teot iii : 6) hän selittää meille kielillä puhumisen käyttöä (epäselvä itku ja hölynpöly), sen suhdetta profetiaan ja kuinka se pitäisi tehdä. On todella "tyhmää lukea prochomenia!". Lue tämä raportti ja haluan sinun kertovan minulle, mitä ymmärrät! (Kuka tietää, mitä hän poltti tai nieli sanoakseen tuollaista hölynpölyä.). Muut kirjoitukset, joissa mainitaan Paavalin kieli poskessa tai pilataan siitä, ovat seuraavat: Kelson tosi sana, Loukianon Pere Pere gri nou Teleu tis , Karl Kautskyn kreikkalainen kirja Kristinuskon alkuperä , Yanis Kordato u ja tekijät. Robert Ambelain. Joten kysymme: Eikö tämä kaikki loukkaa täydellistä, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävää Jumalaa Hänen täydellisen, lähtemättömän ja ikuisen moraalinsa ja logiikkansa kustannuksella? Millainen kaikkivaltius Hänellä sitten on ja missä on Hänen täydellisyytensä ja kaikkitietävyytensä? Samat ja samankaltaiset edellytykset kohdellaan eri jumalien ja pappien kanssa, kun Skoran on tarkoitus välttää (mutta he yrittävät välttää niitä, kuten libanonilaiset tekivät) Mooseksen lain kanssa, kuten juutalainen canneln, heprea, antoi. juutalainen Jahve, josta tuli myöhemmin oudolla tavalla kristittyjen Isä ja muslimien Allah. (Olkoon viisaat viisaita!). On huomattava, että vielä nykyäänkin kielet ovat käytössä joissakin kristillisissä lahkoissa (helluntailaiset jne.).
xxx/ellauri013.html on line 429: Meidän arvellaan haluavan elää ikuisesti ja meidän uskotaan odottavan taivaan iloja, joilla ei ole oleva loppua, mutta joiden yksitoikkoisuus ei jonkin ihmeen vaikutuksesta ei käy pitkästyttäväksi. Mutta jos kysymme jonkin rehellisen ihmisen mielipidettä, joka ei ole enää aivan nuori, hän sangen luultavasti kertoo, että yhden kerran maistettuaan tämän maailman elämää hän ei halua "uutena ihmisenä" syntyä toiseen maailmaan. Ei ainakaan huonompaan, vide Leibniz. Bertillä meni ekalla aika lailla putkeen, moneenkin putkeen, ja monessakin mielessä.
xxx/ellauri087.html on line 88: “Me tulemme yliopistoihin, joissa te luennoitte lehtoreina ja professoreina ja me kysymme miksi kaikuvissa luentosaleissa ja hyvinpuunatuissa käytävissä vallitsee aina sama rikkumaton akateeminen apatia?” (Apatia oli yxi punk-liikkeen iskusanoista.)
xxx/ellauri357.html on line 289: Mutta kysymme, kuinka nämä kiintymykset voivat mahdollisesti siirtyä kehosta sielulle? Keho voi välittää ominaisuuksia tai ehtoja toiselle elimelle: mutta - ruumiista sielulle? A:lle tapahtuu jotain; tapahtuuko se siitä B? Niin kauan kuin meillä on agentti ja väline, on olemassa kaksi erillistä kokonaisuutta; jos sielu käyttää kehoa, se on erillään siitä.
xxx/ellauri358.html on line 213: Eevan kirjaan sisältyy 25 sivun pituinen Lucelle osoitettu avoin kirje. Lucy ei nähtävästi ole siihen vastannut, kenties koska se on puhuttelua lukuunottamatta kirjoitettu suomexi. Eeva kysyy ihan vaan tietääxeen kirjoittavatko naiset kenties vähän eri lailla kuin miekkoset? Käyttääkö ne enemmän tunneperäisiä sanoja kuten ihqu? Eikö ne oikein premissoi tilanteita eikä pysy asiassa? Eikö ne koskaan päädy mihkään tuloxeen? Ehkäpä. Naisina me emme väitä mitään, me vain kysymme.
xxx/ellauri388.html on line 247: Summa summarum, edellä kuullun Havelock Ellisin miälestä koko kymysys on väärin asetettu! Sen sijaan, että kysyisin: Kuinka voin tuoda iloa ja voimaa toiselle? kysymme vain: Kuinka voin säilyttää tyhjän hyveeni? Eikö mulkun herkullinen jotmuilu emättimen kuumissa syövereissä tuota iloa myös vastaanottavalle osapuolelle?
14