ellauri002.html on line 997: kun kysyin tietä, se on, eteenpäin.

ellauri009.html on line 518: (inhottava sanakin), kysyin siltä.
ellauri023.html on line 1212: Mixei tyhjästä voi mitään nyhjästä? Mä kysyin Pertti Rovamolta ihan ilman sarvia ja hampaita, en vaan ymmärtänyt. Enkä kyllä vieläkään ymmärrä. Tuntuis olevan ihan uskon asia. Se on totta ettei universaalipremisseistä voi päätellä eksistentiaalilausetta, mutta ei kai fysiikka ole pelkkää logiikkaa. Hintikan temporaalilogiikassa synty tyhjästä on mahdollista niinkuin Hegelillä (muttei Kantilla). Jaakko oli uuskantilainen oman tunnustuxen nojalla. Sillä oli kanttia sanoa, että maailmanviivat ei jatku maailmasta toiseen kuin globaaliset yrityxet, ne on nurkkakuntaisempia. Ei kelpaisi jumalisille. Ei sovi sielun syntyä tyhjästä tai hävitä kuin pieru saharaan. Niiden täytyy olla iänikuisia.
ellauri042.html on line 29: Mun ensimmäisiä omia kirjoja oli paleontologian professori Josef Augustan kirja Muinaisajan eläimiä, tekijän ohjeiden mukaan kuvittanut Zdenek Burian. Saatuani tämän kirjan kysyin äidiltä, oliko sen nuoruudessa hirmuliskoja. Ei kuulemma ollut. Muita hirviöitä kyllä. Lassin ja Leevin Lassi on dinosaurusten ajan asiantuntija, niinkuin olin minäkin kun luin tätä kirjaa edestakasin, kannet on aikalailla liisteinä. Mutta kuvat on yhä hienoja. Hyvin oli prof. Agusta neuvonut Zdenek Buriania, ihan tuli näköiset.
ellauri047.html on line 785: Kimmon pieni italialainen apupoika anatomian laitoxessa punastui heleästi, kun kysyin siltä italian sanaa minchia. Se tarkoitti samaa. Sana tuli vastaan Camillerin Montalbano dekkareissa. Silja Huttunen punastui mulle Kouvolassa, kun se tuli näyttäneexi vahingossa sen tiezan salasanan, se oli cazzo. Ikävä kyllä mäkin tiesin eze tarkoittaa kikkeliä. Kuule, kazo merta. Nyttemmin kyllä faffan kuulo on heikko.
ellauri058.html on line 454: Äidinkielen opettajat ja kirjastoalan työntekijät ovat yleisimpiä kirjablogin kirjoittajia. (Jalkanen & Pudas 2013: 56–58, 67–88.) Teetin itsekin blogisteille pienemmässä kaavassa olevan kyselyn, jossa kysyin heidän ikäänsä, sukupuoltaan, ammattiaan, koulutustaan ja asuinpaikkakuntaansa. Tämän avulla pystyn luomaan heistä lukijakuvaa. Lähetin kyselyn kaikille 43 kirjoittajalle ja sain vastauksen 24 kirjoittajalta, jolloin vastausprosentti on 56 %. Saamani tulokset vastasivat pitkälti Jalkasen ja Pudaksen saamia vastauksia. Yleisesti luonnehdittuna tyypillinen kirjablogisti on eteläsuomalainen korkeakoulutettu 38-vuotias nainen, joka on ammatiltaan opettaja. Tarkemmin analysoituna ikähaarukka on 20–65 ikävälillä. Kaikkein eniten vastaajia oli 20–29 ja 30–39-vuotiaiden ikähaarukasta. Heitä on yhteensä 14 kappaletta. Yllättävintä oli havaita, että aineistossani oli muutama eläkeikäinenkin. (Katso tarkemmin Taulukko 1.)
ellauri090.html on line 401: Hyvin botoxihuuĺinen epämääräisesti tuttu nuori nainen asui luoteis-Helsingissä erään kadun varrella vanhan kivitalon alakerrassa. En muistanut taloa ihan tarkkaan mutta ajattelin käydä sitä "moikkaamassa" polkupyörällä. Liikennettä oli paljon ja pyöräily sen seassa kysyi rohkeutta. Vähän eziskeltyäni löysinkin talon ja sen ikkunassa ko. blondin. Puhuin sille ruudun läpi ilmeillen jostain syystä englantia ja se vastasi ensin englanniksi ja tuli sitten ulos ja puhui suomea. Se oli vähän vaivautunut ja selitti että se oli lapsenlikkana jollekulle pikkupojalle. Kuinka pienelle kysyin ällistynenä. No 16-vuotiaalle se tunnusti vähän nolona. Siitä arvasin että taisi tulla turha reissu. Lähdin ajamaan takaisinpäin väistellen taas autoja. Lähellä kanavan rantaa näin Niklaxen kadunkulmassa joka selitti kavereilleen että hänellä on serkku joka on psykologi. Koitin miettiä kuka mutten muistanut sellaista. Taisi kerskailla tyhjiä.
ellauri097.html on line 248: Yx tyttö sanoi mulle eze oli ezinyt izeään ja vihdoin löytänyt. Mä kysyin no mitä löytyi. Se suuttui eikä kertonut. Seijan mielestä mä en löytäis edes omaa persettäni vaikka kaxin käsin ezisin.
ellauri147.html on line 516: Hän oli luonut kaiken mutta oli näkymätön. Häntä oli kiitettävä ennen kuin söi pikkuleivän, Hänen takiaan oli käytettävä hapsullista rukousliinaa ja ohimokiharoita. Minä osoitin pilveä ja kysyin: "Onko tuo hän?" Isä raivostui: "Idiootti, se on pilvi. Se imee vettä ja ryöpyttää sadetta..."
ellauri160.html on line 625: Aukaisin silmäni ja sekä tässä että toisessa huoneessa oli pimeää. Gina ei tehnytkään minulle lounasta vaan päivällistä. Keittiöstä kantautui lihan, perunan, sipulin, valkosipulin tuoksu. Hân lauloi siellä ja kaatoi vettä käristyvään muhennokseen. Herätessäni minulla oli jano, nälkä, olin väsynyt mutta valmis uusiin kujeisiin ja seikkailuihin. "Olenko onnellinen?" kysyin itseltäni, ja jokin sisälläni vastasi: "En." "Miksi en?" kysyin vastaan, mutta toinen oli ääneti. Heristin korviani ja kuuntelin itseäni. Ihanteeni oli aina ollut kunniallinen juutalaistyttö, ei kukaan huora joka oli piehtaroinut kaikessa saastassa (ml mä). Osittain minä rakastin tätä Ginaa, osittain vihasin häntä. Uneni saarnamies tarttui tähän kiinni ja väitti: "Tällaisten hirmutekojen takia koko ihmiskunta kärsii! Kanaanilaiset ja amalekilaiset tekivät tällaisia luonnottomuuksia, Heidän rotunsa aiheutti kaupunkien kirouksen. Sota ja väkivalta ovat peräisin huoruudesta. Heidän rotunsa antautui Israelin vihollisille ja heidän lapsensa ryhtyivät vainoamaan juutalaisia..." Haista paska kappalainen, onnistui se jutkuiltakin. KILL! KILL! on hauskaa muutenkin, ilman FUCK! FUCK! ja EAT! EAT! motivaatiota.
ellauri204.html on line 519: Kerran kysyin Rikulta, olenko hermostunein ihminen, jonka hän tietää. Hän vastasi, että suurin piirtein.
ellauri214.html on line 490: Nyt olen muutaman kuukauden ajan tavannut työn merkeissä miestä, johon olen pikkuhiljaa ihastunut. Tajusin asian juhannuksena, kun huomasin miten paljon kaipaan häntä, jo pelkkä näkemisensä saa minut sekaisin. Olen yrittänyt hänelle osoittaa mielenkiintoani, mutten oikein osaa tulkita, mitä hän minusta ajattelee, vai ajatteleko mitään. Jotenkin on sellainen tunne, että hän ei minusta piittaa, enkä uskalla mitään suoraan ehdottaa. Tänään kyllä kysyin siltä meneekö se yhteen paikkaan lauantaina, mutta sanoi menevänsä ehkä mielummin muualle. Kieltäytyminen saattoi johtua paikastakin, hän ei käy siellä useinkaan, kun taas minä lähes joka vkl, muttei hän tiedä sitä.
ellauri217.html on line 189: Jumalan lähettiläs kuoli Medinassa vuonna 632 lempivaimonsa A’išan syliin podettuaan hammassärkyä. Heidän viimeinen keskustelunsa oli seuraava: "Minä kysyin: Jumalan lähettiläs, tahdotko, että annan sinulle tuon hammastikun? Kyllä, hän vastasi. Profeetta käytti pontevasti hammastikkua ja pani sen sitten syrjään. Hän katsoi kiinteästi johonkin ja sanoi: Ei, vaan Ylhäisin Toveri Paratiisissa. Panssarirykmentti!"
ellauri238.html on line 134: Soitin lopulta poliisiasemalle ja kysyin voisinko saada järjestysvallan apua. »Onko teillä enemmän kuin yksi huone?» minulta kysyttiin. »Jos on, niin sitten menette lasten kanssa toiseen huoneeseen ja panette oven kiinni.>>
ellauri249.html on line 398: Mitä yhteistä on Ikealla ja Jeesuxella? kysyin jo albumissa 84. Nyt ilmeni toinenkin yhtäläisyys:
ellauri278.html on line 90: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri281.html on line 89: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri299.html on line 230: Olin kuullut tämän aiemmin. Häpeämätöntä ahneutta piti ihailla. Se oli hieman karkeampi versio siitä, mitä meillä oli opetettu lapsena: työskentele kovasti ja tee paljon, ja jollain tavalla koko yhteiskunta hyötyisi. Ripple effect, enemmän kuin riittävästi murusia tippuu köyhille rikkaan pöydältä. - Kuinka paljon sinulla on?" kysyin. Ahneeksi
ellauri302.html on line 744: Som damasksömmare i Warszawa gillade Yankele fingerpulla pullor. Vedin slinkkaa letistä ja kysyin missä ja milloin voitas olla silleesti. Yascha laskee luikuria kuin hepo ravaa. Jusztyna tulistuu kun Yascha sanoo sille kaikenlaista loukkoovoo. I Ryssland såg Yascha en jude en mager som en pinne och hade lång kalufs. Han blev troende och satt i en liten synagoga med gamla män och läste psalmer. Polisen tog honom förstås meni släppte honom igen. Han var för tokig att vara farlig. Det finns många som gillar att lura andra - det är deras liv.
ellauri322.html on line 226: "Pudotukset kiirehtivät sieluni uuteen heijastusten junaan. Pomppaavan virtauksen kiihkeä ryntäys tummista onteloista, jotka pilkkasivat tutkivaa silmää, sai aikaan samanlaisen toiminnan mielessäni: ajatukseni lensivät maasta taivaaseen ja kysyin itseltäni, miksi olin kahdeltuna elämään ja sen kurjuuteen? Silti myrskyisät tunteet, joita tämä ylevä esine innosti, olivat miellyttäviä; ja sitä katsellessani sieluni nousi uudella arvokkuudellaan huolensa yläpuolelle - tarttuen kuolemattomuuteen - tuntui mahdottomalta pysäyttää ajatusteni virtaa, koska aina vaihteleva, yhä sama, virtaava edessäni - ojensin. käteni iankaikkisuuteen, joka rajaa tulevan elämän ko. pimeän täplän yli."
xxx/ellauri027.html on line 1201: Vai kysyinkö jo tätä?
xxx/ellauri084.html on line 400: Olen kertonut tämän monta kertaa ennenkin: Olin kävelemässä kampuxen läpi eräänä iltapäivänä ja näin kolleegan toiselta osastolta jota en ollut nähnyt aikoihin. Kysyin miten kaikki menee häneltä. Hiän vastasi: "Oh, olen niin kiireellinen", ja eteni kertomaan luokistaan, tutkimuxestaan, kokousesitelmästä jota hän puuhasi, kuinka kiireellisexi osaston tuolina oleminen oli hänet jättänyt, jne., jne. Niin kysyin häneltä mitä hän tekisi jos joku noista taakoista otettaisiin pois hänen lautaseltaan. Hiän vastasi, “Se olisi hienoa! Minulla on niin paljon asioita joiden kimpussa haluaisin rehkiä.” Niin osoitin hänelle sormella että hän olisi yhtä kiireellinen. Sitten kysyin millainen hän oli ollut 13v vanhana. Hiän sanoi, "Oh, olin sekaantunut kaikkeen, olin niin aktiivinen.” Siis mikään ei ollut muuttunut. Hiän, koko ikänsä, oli ollut hyvin kiireellinen henkilö. Meidän ei pitäisi yllättyä että viisikymppiä ja risat PhDeenä kentällään, vakinaisena täys-professorina ja osaston tuolina, hän rehkisi kovasti. Hän oil aina rehkinyt kovasti. Hän on täysin eläköitynyt nyt. Voin melkein taata sinulle että hän on hyvin kiireellinen ja sekaantunut moniin asioihin eläkkellä ollessaan.
xxx/ellauri086.html on line 89: Yhtäkkiä hänmies halusinkin ottaa ohjat ja käänsi minut alleen. Sitten huudettiinkin yhdessä. Tunsin kun pilluni puristui tiukemmin ja tiukemmin vasten aivan kovaa kullia, kun levitin jalkojani. Hänmies nosti ne olalleen. Tiesin, tulevani pian, mutta en vielä. Tiesin, ettei hänmies kestäisi kauaa. Koitin kääntyä kontilleni, jossa tulisin nopeammin, mutta hänmies ei antanut armoa vaan työnteli kiroillen menemään minun maatessani kyljellään tämän edessä. Nostin pakaraani, että hänmies pääsi työntymään syvemmälle ja ihailemaan näkyä. Rytmi kiihtyi “Anna mie käännyn?” kysyin varovasti.
xxx/ellauri103.html on line 618: Pepsi omistaa Taco Bellin kioskit. Taisin olla tyhmä Greyhound-rengasmatkalla kun kysyin Taco Bellissä oisko kokista. Ei siellä ollut kuin pahaa Pepsiä josta tulee dyspepsia.
xxx/ellauri129.html on line 110: JOSSAIN VAIHEESSA kysyin mieheltäni, millainen hänen suhteensa oikein on tähän naiseen. Hän ei myöntänyt mitään, mutta kun kysyin samaa naiselta, sain kuulla, kenen pussissa Callen kamat olivat. Kerroin miehelle, mitä tiedän, eikä hän enää kiistänyt.
xxx/ellauri149.html on line 264: Istuimme Bulevardin Ekbergillä haistellen samppanjakorkkeja, kun kysyin ohimennen käänteentekeväksi osoittautuneen kysymyksen: ”Jos Pafos-seminaari kuuluisi johonkin laajempaan tuotekategoriaan niin mikä sen nimi voisi olla?”. Kahvikupin jatkaessa matkaansa ääntä kohti Esa ehti mukeltaen vastata: ‘’Eikö Pafos ole vähän kuin Aivot narikkaan? Sprache im Urlaub?’’.
xxx/ellauri201.html on line 54: Oli se Isokukko-Uljas jo silloinkin naimisissa, silloin 1952, kun se meille kortteeriin sinne korpeen tuli. Ja töihin siihen tukkisavotalle. Kyllä minä sen iän silloin kysyinkin. Se oli kolmenkymmenenseitsemän silloin. Ja minä olin juhannukselta kaksikymmentäkuusi täyttänyt. Olin sinä edellisenä talvena vasta päässyt kunnolla miehen makuun, ai ai ai! Kuinkas vanha se Uljas nyt onkaan, kun minäkin olen jo 39. Senhän täytyy olla jo viidenkymmenen! Mutta mikäs ikä se vielä on, ei ollenkaan paljon. Kyllä se mies takuulla vielä naida jaksaa. Jaksaahan se, kymmenet vuodet vielä! Semmoinen sonni se on.
xxx/ellauri201.html on line 94: Ai ai ai, kun minun päässä pyöri, pillua pakotti ja kaikki oli sekaisin. Ensimmäiseksi peloissani kysyin, miksi oli sisään laskenut, vaikka minä kielsin. Isokukko-Uljas totesi mahtavasti, että ei vielä eläissään ollut kesken nussimisen ulos siitintään vetänyt, eikä vetäisi vastakaan, vaikka kuka pyytäisi. Sisään vaan laski, oli alla emäntä tai piika, impi taikka leski. Oli se julkeaa puhetta, semmoinen sonni vaikka olikin. Antoi vielä suuta ja sanoi menevänsä tupaan laverilleen nukkumaan, kun ei tänä yönä voinut enää uusiksi ottaa, sen verran oli vittua jo virutettu. Minä se olin ihan ihmeissäni. Hoipuin yöastialle ja aloin huuhtoa. Siemenlientä valui ulos, reisiä myöten, käsille, joka paikkaan. Oli sitä liikaa pestäväksi, joka paikassa sitä oli. Ja minua väsytti, olin poikki. Pääsin sänkyyn, heti pääsin uneen.
xxx/ellauri208.html on line 691: Silloin minä rupesin itkemään vielä kovemmin. Mitä varten niin kamalia asioita saa tapahtua, minä kysyin. Mitä varten saa tapahtua semmoista, että toisten on pakko kuolla, ennen kuin ovat täyttäneet edes kymmenen vuotta?
xxx/ellauri208.html on line 706: Yhtä kaunisko kuin sinusta? minä kysyin.
xxx/ellauri208.html on line 931: Lasken itseni hänen ystäväkseen. Kun soitin hänelle viimeistä kertaa ja kysyin, voinko tulla käymään, hän huudahti: "Oi ihanaa Ilsse, tule! Me nautimme hiukan punaviiniä ja poltamme tupakkaa ja puhumme kaikista asioista."
xxx/ellauri265.html on line 270: Täällä on kuuma kuin Afrikassa sanoin tutulle neekerille Vaasankadulla. Yleisö pyöristyi. Sama vizi oli juuri naurattanut Turussa keskustan Juha Sipilää. Toisen kerran kysyin naiselta joka ei nauranut mun vizeille oozä lesbo. Ketään ei jostain syystä naurattanut paizi minua. Ota näistä selvä.
xxx/ellauri298.html on line 522: Pienen epäröinnin ja ristiriitaisten tunteiden jälkeen päätin vihdoin tehdä jotain, mikä tekisi minusta varmasti kollegoideni vitsailujen kohteen, jos he saisivat tietää siitä. Kerron tämän sixi vain zekixi (ja ukrainaxi). Menin puhelimeen, valitsin Kroměříž-numeron ja kysyin, voisinko puhua Ladislavin kanssa. Yllätyksekseni nainen linjan toisessa päässä alkoi itkeä. Rauhoituttuaan hän sanoi minulle särkyneellä äänellä: Poikamme ei ole enää kanssamme. Hän kuoli kolme sunnuntaita sitten. Rauhoituttuaan hän sanoi minulle särkyneellä äänellä: Poikamme ei ole enää kanssamme. Hän kuoli kolme sunnuntaita sitten. Rauhoituttuaan hän sanoi minulle särkyneellä äänellä: Poikamme ei ole enää kanssamme. Hän kuoli kolme sunnuntaita sitten."
xxx/ellauri306.html on line 696: Jep! Väsyttää edelleen, kun näen ei-brittien nostelevan kahta sormea, joilla ei yksinkertaisesti ole aavistustakaan, kuinka epäkohteliasta se on! Huomaa, että olen laittanut jalkani siihen itsekin puhuessani entisen pomoni kanssa, joka sattui olemaan amerikkalainen, tupakoitsija ja homo. En ole tupakoitsija, mutta koska olin tuolloin nro 2, vietin heidän kanssaan joka tapauksessa ja kysyin, oliko hän menossa ulos polville (savukkeelle), hän oli täysin järkyttynyt (mutta randy) ja minun piti kertoa hänelle nopeasti, mitä tarkoitin sillä hänellä oli jo enemmän kuin semi…
34