ellauri001.html on line 2474: Onx nää sun tunnelmat? Mä en ollut tullut ajatelleex tota. Niihän se ommutta, sanoi mummi. Itte asiassa mä en voinut ollenkaan kuvitella itteäni vanhana, nuorena. Mieluummin kuvittelin izeni reporankana, kuten tämän päivän sarjakuvassa kettu, joka ajatteli, että se olis ketun elämän ylin aste. Pöllö sanoi, älä nyt pety, mutta sä taidat jo olla sillä asteella. Mä en kadehdi mummia, paizi sen hienoja bambuisia keppejä. Ja Eeditiä, niinkauan kun sillä vielä oli se.
ellauri012.html on line 319: Sun on paras tietää, että siitä lähtien kun näin sun täysin omistautuneen vaan mulle, kun näin että olit kaiken rakkauteni arvoinen, kuvittelin etten voisi rakastaa sua enää. Ajattelin että oli aika lopettaa antamasta rakkauden merkkejä, ja tuumasin, että nunnalupausten ansiosta olit nyt taivaan erityisessä suojeluksessa, etkä enää mun akka etkä taakka. Mustasukkaisuuteni näytti kuolleen pois. Pelkkä jumala mun kilpakosijana ei olis iso riski; ja tyynempänä kuin koskaan ennen saatoin pyytää yläkerran kuomaa "ottamaan" sut tyystin "pois" mun silmistä. Mutta aika ei ollut kypsä pyytää sitä niin hätäisesti, eikä mun usko riittänyt sen toteutumiseen. Välttämättömyys ja epätoivo oli mun tointen motiivina, ja siksi se oli taivaalle enemmän loukkaus kuin uhraus. Jumala hylkäsi mun vienon ehdotuksen, ja jatkoi mun rangaistusta jatkamalla sun elämää ja mun tunnesidettä. Nyt mun täytyy kantaa sun lupaushuijauksen taakka plus sitä edeltäneet tekoseni, ja tulla kidutetuksi päivieni loppuun saakka. Vituiksi meni.
ellauri146.html on line 846: Mutta onko tämä ihmiskärsimystä? Minä kuvittelin että se olisi ylevämpää! Arvokasta kärsimystä! Merkizevää kärsimystä - jotain tuollaista ala Abraham Lincoln. Joain sofoklesmaisempaa, ajattelin. Suuri Vapahtaja, ja niin edelleen. Ei käynyt mielessäni etten lopulta vapauttaisi kahleista muuta kuin oman kyrpäni. Vauhtia kikkelille! Siinä Portnoyn tunnuslause. Minun elämäntarinani koottuna kahteen sanaan, toinen tuhma. Travestiaa! Minun politiikkani valuneena kokonaan alas minun putziin. Kaikki maailman runkkarit yhtykää! Teillä ei ole muuta menetettävää kuin kyrvänpää! Mikä epämuodostuma minä olen! En kenenkään enkä minkään rakastaja. En rakasta ketään eikä kukaan rakasta minua! Niinpä.
ellauri197.html on line 346: As I had thought it was, kuin kuvittelin sen olevan,
ellauri216.html on line 593: Lähden Gromovin lafkasta maalarixi kun Akulaisen Liisa käy maanvaivaxi. Sakemanni vuokraemännän ammatti on valitus. Lähikirkossa pidetään vainajaa valekuolleena vaikka kuollut mikä kuollut, lautumia selkä täynnä. Seuran vuoxi ryyppään juoppojen maalarien porukassa mutta haen koko ajan parempaa. Pyhäillat vietän Kazanin tuomiokirkossa jonka takana oli meillä Airbnb. Luihu Vitali ei koskaan kiittänyt niitä vaikka lupasi. Malakiittisessa Iisakin kirkossa on juhlajumalalla palvelus 1888 Venäjän kansan käännytyxen 900-vuotispäivänä. Ristisaatto kiertää Nevan rantaa. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Iisakin kirkko on pienempi kuin kuvittelin. Sekakuoro laulaa "kuinka suuri on herra Siionissa" muttei osaa sanoa. Tuskin suurempi kuin täällä.
ellauri351.html on line 634: "Näin viat vain vaimossani ja kuvittelin niiden olevan hänessä, vaikka ne olivat minussa", kirjoitti edesmennyt teoreettisen filosofian professori Oiva Ketonen vuonna 1995. "Ylensin itseni yhteisessä elämässä niin, etta näin omassa suvussanı enemmän moraalia ja kaikinpuolista lahjakkuutta. Mistä johtuu tuo itseni ylentäminen?" Kenties olit Oiska pohjalainen kusipää.
xxx/ellauri086.html on line 270: Mä pyörin luteiden puremana siinä sängyssä ja kuuntelin kun yläkerran muija yöllä huuteli ja valitti. Ja kuvittelin kivääriä jonka luoti menisi mun kallon läpitte.
xxx/ellauri123.html on line 303: En ole aina ollut minimalisti. Tapasin ostella paljon asioita uskoen niiden lisäävän omanarvontunnettani ja johtavan onnellisempaan elämään. Rakastin kerätä roppakaupalla hyödytöntä roinaa, enkä kyennyt heittämään mitään pois. Hamstrasin luontevasti kaikenlaisia pikkutavaroita, joiden kuvittelin tekevän minusta mielenkiintoisen ihmisen.
xxx/ellauri123.html on line 317: Kalliit vaatteeni, jotka eivät sopineet ylle, mutta joita kuvittelin vielä pitäväni, kunhan laihtuisin... jonakin näistä päivistä.
xxx/ellauri376.html on line 472: Kaveri on nähtävästi samanlainen narsisti kuin Riku joka ei kestä että joku ajaa oikealta ohize: se droppaa ne kuin kuuman perunan. Valtaa ja yxinäisyyttä kuin Josif Vissarionovits. Se on Doston määritelmä vapaudelle. Melkein jo lapsena kuvittelin olevani ensimmäinen joka paikassa. Sen vuoxi ei tarvi pyytää anteexi keltäkään. Raha on parempi loiventaja kuin neropattius, aina löytyy joku fixumpi, Talleyrand tai Piron, mutta jos on paljon pätäkkää ei siitä tarvi välittää!
xxx/ellauri415.html on line 863: K-kaupan kassalla palveli leipääntyneenä suloinen lituskarintainen blondi typy, joka oli laittanut liikaa poskipunaa poskipäihin. Se huomasi heti että olin ihan myyty siitä ja soi mulle kauniin hymyn silmät tuikahtaen lämpimästi. Kaupan ulkopuolella ja kotimatkalla kuvittelin, kuinka odottaisin sitä kaupan ulkopuolella ja lähdettäisiin käsikkäin jonnekin, vaikka sen boxiin jossa saisin silitellä sitä, hamuilla sen pehmoisia huulia kuin Catullus, nuolla hampaita, tunnustella pikku tissejä ja niiden terhakoita nännejä, ja tuntea kuinka siitin liikahtelee housuissa, alkaa täyttyä verellä, oieta, paxuuntua, kangistua tässä järjestyxessä ja vihdoin kääntyä penetraatiota ennakoivaan valmiusasentoon. Suloinen kaupan tyttö kokee tämän lupaavan liikahtelun lantiotaan vasten, se kääntyy kohti ja senkin reisiväli kuumenee, pehmeät osat täyttyvät verellä, ja liukkaat kostuvat. Näin päästyämme lisääntymistoimia ennakoiviin valmiusasentoihin alamme kuoria toisiltamme esiintymisasuja ja kohta sovitella yhteen tuota tuttua fully interlocking jigsaw puzzlea. Vaan älä unta nää, tää ei tule enää koskaan toistumaan, ukko raiska.
11