ellauri018.html on line 717: Sunnalaiset hyväxyy vaan Muhammedin teot esikuvaxi, shiialaiset myös myöhempiä paaveja. 14 erehtymätöntä on shialaisten pyhimyxiä. Muhammedin ja sen tyttären Fatima Zahran lisäxi sen vävy, serkku ja seuraaja Ali (kuvassa) ja 11 muuta lähisukulaista imaamia. Ne ois voinu tehä syntiä mut kiitos Allahin ne ei viittineet. Ne on tosi kunnollisia koko konkkaronkka. Ne hakkaa koko muun luomakunnan siinä, tuumii shiiat. Mahometilla oli kolme poikaa ja neljä tytärtä 13 vaimosta, ei paljon. Mitä se oikein nykräsi? Pojat kuoli pieninä, Fatima sai jatkaa sukua Ali-serkun vaimona. Löiköhän se sitä? Shiiat on niinku katolisia ja sunnit protestantteja. Arabia ja kaksoisvirran maa on sunneja ja Persia on shiioja. Miks niin? Olix ne 11 muuta pyhimystä sieltä päin? Näin se meni:
ellauri023.html on line 634: Oman tiimin kuvaxi apina loi jumalan. Sopii kazoa, näkyykö sen pärstä taiteen naurusalin peilistä. Nojata taaxepäin leffan pehmeällä penkillä ja natustaa popcornia: valkohatut voittavat, kaunis näky. Niin neuvoo Italo Calvino lukijaansa kirjan se una notte d'inverno un viaggiatore alkumetreillä.
ellauri036.html on line 1550: Halusitte leipoa ihmisen kuvitelmienne kuvaxi.
ellauri065.html on line 693: Jälkikäteen ajatellen Jaakko tahtoo konstruoida tän läjän ikäänkuin räjäytyskuvaxi josta näkyy koko homman rakenne. Ei tässä rakeisessa kuvassa ole mitään uutta ihmeteltävää. Hajaantukaa. Räjähtäneen pään aivopieruja. Syvävaltiossa ei kukaan kuule huutoasi. Tää oli kyllä erittäinkin syvältä. NO NE NYT KAI SENTÄÄN OLI NE KUULUISAT VIIMEISET SANAT. Ei hemmetti, vielä painopaikka, www.siltalapublishing.com ja numeroita. Piste.
ellauri069.html on line 374: Moby-Dick—eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli—oli olevinaan vaikeasti luettava, ja onhan se. Sen pursuaa akromegaalisesti novellin kokoluokasta, sen esseemäiset harhailut valaanpyyntitieteessä jarruttaa juonen kehitystä koko valaan keskiruumiin matkalta, sen kaxsimielinen symbolismi on mahollista ja pakkokin tulkita jättimäisexi vertauskuvaxi jostakin (mistäkö? No kikkelistä taas, ks. mun Moby-paasaus.). Toisen kautta, Mobyssa ei ole yhtään kuvaa eikä tunnelmaa missä ei olisi suht selvä missä mennään kirjaimellisesti ottaen. Mobya voi olla vaikee tulkita, muttei vaikee lukea.
ellauri093.html on line 750: Hyvä esimerkki huonosta uskosta on Dickin Hiljalle kertoma "Geschichte", joka "jännittävyydessään oli salapoliisitarinan veroinen": Nuori tanskalainen papintytär oli lähetetty Helene rouvan johdolla oppimaan suurtalousemännän taitoja Helenen Fine tyttären kanssa. Hän menestyi hyvin taloustoimissa kunnes eräänä yönä oli kadonnut, samoinkuin muuan juutalaisista luopiopojista. Nuoret olivat rakastuneet toisiinsa ja yhdessä karanneet. Minne ei kukaan tietänyt. Sähkötettiin tytön isälle (ja juutalaispojan äidille? Denkste!) ja Dolmen matkusti suoraa päätä Lontooseen, jonne jäljet näyttivät johtavan. Monien seikkailujen jälkeen heidät tavoitettiin juuri kun he aikoivat astua Egyptiin lähtevään laivaan. Jälleen kerran Dick Dolmen oli kexeliäs ja uskomattoman kestävä käytännöllisissä rakkauden toimissa (vrt. yllä); sitäpaizi tällä kertaa jumalakin nosti perseensä pilveltä ja vaivautui osoittamaan pelastavan ihmevoimansa. Helene puolestaan oli aivan ymmällään. Hän oli ollut erinomaisen tyytyväinen nuoreen tanskalaistyttöön, asetti sen esikuvaxi Fine tyttärellensä - eikä vähintäkään aavistanut, mitä hameen alla oli liikkunut. Täähän on aivan arkipäiväistä herrasväen reviirinvalvontaa, ei tässä ole jumalalla mitään osuutta. Tai paremminkin: tähänhän se vanhurskaus ja laupeus lopultakin jämähtää, tätähän se on loppupeleissä.
ellauri101.html on line 188: Jarin sanomasta on tarpeettomana jätetty pois persoonallinen jumala. Haikarako? Sen tulosta me päätämme ize. Onhan meillä joka iikan sisäistetty herra, tää aikamme sankari, omin siivin viuhuttava Ikaros. Eiku peiliä vaan kehiin. Teemme jumalamme izemme kuvaxi, ja hyvä tulee ellei parempi.
ellauri115.html on line 279: No ainakin sen panee heti merkille että Montaigne on aika tyytyväinen oloonsa, se vaikuttaa epikurolaiselta. Ja se siteeraa antiikin lähteitä yhtä ahkeraan kuin masentuneempi Burton. Modernimpaa Rousseauta ei vanhat viisaudet enää kiinnosta, valistuneena romantikkona se haluaa ize kexiä, Se on myös tyytymätön osaansa ja kantaa kaunaa vihamiehille. Joku Diogenes mieluummin kuin Epikuros kävisi sen esikuvaxi. Molempia kuitenkin pohdituttaa se, mitä niistä jää jälkipolville. Montaigne huomauttaa että monia kiinnostaa maine ja omaisuus enemmän kuin elämä. Voiko heppua sanoa onnellisexi edes kunnialla kuoltua jos sen jälkeläiset on kurjia ja pennittömiä? Hyvä kymysys, pistää Darwin väliin. Montaigne peukutti sukulaisia, Rousseau oli pelkkä meemipeikko, lapset se jakoi enemmän tarvizeville. Saa toiset ne talletella pienet epelit, ne multa pitkät vain saa.
ellauri347.html on line 362: Tämä suuntautuminen liittyy erityisesti symbioottisiin perheisiin missä lapset "niellään" vanhempien ja masokististen (passiivisten) kanssa autoritaarisuuden muotokuvaxi. Se on samanlainen kuin Freudin oraalinen passiivi suihinottaja, Adlerin taipuvainen ja Horneyn mukautuva persoonallisuus. Äärimmäisyydessään muoto, jota voidaan luonnehtia adjektiiveilla, kuten alistuva ja toiveikas. Sisäänottajan maltillisempi muoto, sitä adjektiiveilla kuten hyväksyvä ja optimistinen voi lisää kuvailla (kuten tehdään tuonnempana Säisäin kirjassa).
ellauri421.html on line 93: Vanha Gringo (espanjaksi Gringo Viejo) on mexikolaisen takinkääntäjän Carlos Fuentesin romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1985. Sen samana vuonna julkaistu englanninkielinen käännös oli ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan romaani, joka on ollut USA:n bestseller. Epäonnistunut sovitus elokuvaxi seurasi vuonna 1985 korjaan 1989.
xxx/ellauri259.html on line 691: Kari on kuvittelija joka kuvittelee inhottavia ja saa siitä vielä hyvää maxua. Perän hajua ja viittä vaille homostelua. Hyi. Kyseessä ovat runkkarin ja homoxi pyrkivän miehen päiväkirjat. Ne sopivat hyvin elokuvaxi.
11