ellauri003.html on line 50: kuvata muutkin tahdon tapaamani.
ellauri012.html on line 446: Hoohoo jaajaa Heloise, estä tää ikävä lopputulos, ja elä siivosti, että vältät syntisille varatut rangaistukset. En tässä tohdi enkä ehdi kuvata kaikkia noita hirveitä kidutuksia, jotka seuraa syntisestä seeveestä. Mua itseäni hirvittää kun kuvitttelen niitä. Ja kuitenkaan, Heloise, mäkään en osaa kuvitella mitään yhtä kauheaa kuin ne oikeet kidutukset, täkäläinen tuli on vaan heikko heijastus siitä mikä siellä roihuaa. Ihan luettelemattakin tuomittujen loputtomia kipuja, niistä on eri kurjaa olla eri paikassa kuin jumala. Miten kukaan joka uskoo tähän uskaltautuu syntihommiin? Hui! uskallettaisko me uhmata sua siellä ylhäällä? Vaikka taivaan ilot ei ketään vakuuttaisi, niin joutumisen tollaseen kurjuuteeen luulis riittävän pelotukseksi, ettei ruveta sille yhtään niskuroimaan.
ellauri015.html on line 43: Teemu Mäki tuli tunnetuksi vuonna 1988 tekemästään videoteoksesta Sex and Death, joka on väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi. 30 minuuttia kestävässä teoksessa on kuuden sekunnin pituinen kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan kirveellä. Tämän jälkeen hän runkkaa ruumiin päälle. Teosta kutsuttiin ”kissantappovideoksi”. Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen vuonna 1989 pitäen sitä ”raaistavana ja epäsiveellisenä”. Kissantappo raaistaa, ja runkkaus on epäsiveellistä.
ellauri015.html on line 51: Hän toimi kuvataiteiden professorina Taideteollisen korkeakoulun visuaalisen kulttuurin osastolla (eli Aalto-yliopiston Taiteen laitoksella) viisivuotiskauden 2008–2013. Kissoja tappamalla pääsi Teemu istuximaan tovin näkyvillä oppituolissa. Mäki haluun näkyy! Raaistunut runkkari. Kylä lähtee. Onkohan se sukua Timo Mäkiselle.
ellauri015.html on line 1178: Työkseen Levola on lopettanut kirjoittamista ja toiminut freelancetoimittajana Lukufiilis- ja Satakunnan työ -lehtiin. Hän kuuluu turkulaisen runokustantamo Savukeitaan hallitukseen. Ennen ensimmäistä omaa novellikokoelmaansa hänen kirjoituksiaan on julkaistu Nuoressa Voimassa sekä antologioissa Reviiri 98, Ryhmä 99 ja Arpi. Levola työskenteli toimittajana Turun Sanomien Treffi-liitteessä syksyyn 2009 asti. Levola harrastaa kirjallisuuden lisäksi kuvataiteita ja pinnoitteita.
ellauri017.html on line 440: Ennegrammityypillä tarkoitetaan ihmisen persoonallisuuden perustyyliä, joka tavallisesti ilmaistaan neutraalilla numerolla 1, 2, 3, 4, 5 ,6 7, 8, tai 9. Enneagrammityypit kuvataan ympyrässä, jossa jokainen on symmetrisesti suhteessa toisiinsa ja ympyrän keskustaan. Jokainen tyyppi on siis yhtä hyvä. Numeroiden lisäksi monet enneagrammiopettajat käyttävät jotain tyyppinimeä tai kuvaavia adjektiivejä tai määrittelyä.
ellauri020.html on line 412: Koko remontti ja kämppään valitut 70-luvun lapsenkakan sävyiset sisustuxet kuvataan Iivanan mikroskooppisella tarkkuudella. Siinä on ainesta kiinteistönvälittäjäxi. V 1979 keväällä on kaikki valmista. Silloin mä olin Dragsvikissä kirjurina ja haaveilin poispääsystä. Ajatella et mä ehkä näin Iivanan mittailemassa verhoja Matin ja Tinnan tornitalon ikkunasta tietämättäni. Ja Iivana ois nähnyt mut ilman housuja jos oisi kazonut. Mutta sillä oli varmaan liika kiirettä. No oli mullakin.
ellauri021.html on line 174: Puolimatka vastaa: "Setan vastustajilleen antama kunniarotta-antipalkinto tuo mieleen totalitaaristen liikkeiden tavan kuvata vastustajansa ihmisinä, jotka ovat vajonneet eläinten tasolle. Onko Setan tarkoituksena viestiä, että kaikki ne, jotka puolustavat lapsen oikeutta isään ja äitiin, ovat verrattavissa rottiin ja että heihin tulisi suhtautua kuten syöpäläisiin?" Törkeetä rottien ja syöpäläisten syrjintää! Eikö ne muka ole yhtä hyviä kuin sä? Niilläkin on kaksi emoa, ja sä kehtaat niitä siitä läpsiä!
ellauri026.html on line 655: > Herakleitos kuvataan usein melankolikoksi, ja häneen viitataan joskus "itkevänä filosofina", vastakohtana Demokritokselle, joka tunnetaan "nauravana filosofina". Presokraatikkojen Esa Saariselle. Kukahan ois sit tää hämärään uuninnurkkaan jäänyt masis? Vaatimattomuuteni estää sanomasta.
ellauri030.html on line 522: Ne ovat sexus sequior, kaikissa suhteissa takapajuinen, sekulimpi sukupuoli, jonka heikkoutta tulee sietää, mutta jolle on naurettava osoittaa ylenmäärin kunnioitusta, ja alentaa "meitä" omissa silmissämmme. Sitä ei voi sanoa kauniixi sukupuolexi vaan epäesteettisexi. Musiikille, runoudelle ja kuvataiteelle niillä ei ole todellakaan mitään vaistoa ja vastaanottokykyä, vaan pelkkää apinointia miellyttämisen tarkoituxessa se on, jos ne niitä yrittelevät. "Essee" Über die Weiber (1851)
ellauri031.html on line 610: Olli Jalosen kiitetyimmät romaanit, Ilo ja häpeä sekä Hotelli eläville, kuuluvat teoxiin, jotka jokaisen lukihäiriöisen hasbeenin mielestä puhuvat tärkeistä asioista. Jalosen romaaneja onkin viisainta yrittää puolustella moraalisin perustein, vaikka se moraalikin on alkeellista ja rajottunutta. Se on mitä tyypillisin suomalaisen autistisen insinöörikirjallisuuden (Hyry, Tuuri) edustaja aina uskonnollista pohjavirettä ja arkielämän pahimpiin banaliteetteihin tarttumista myöten. Tiedättehän: "Vielä joskus imiessään äidin kaurapuurolla täyttämää villasukkaa hän muisti isänsä sanoneen, että ulkona on kylmä." Jalosen tekeleet on jonkinlaisia aikuisen kirjoittamia syyspörriäisiä, joissa ollaan peruskoulumaisen huolissaan maailman tilasta. Niissä pohditaan tutkimuxen ja tiedotusvälineiden moraalia ja kuvataan maailmanpolitiikan arkiryskettä: kidutuxia, kansanmurhia ja kiristyvää kontrollia. Jalonen jää kuvailun ja moraalisen tuomion asteelle, perinteiseen humanistiseen tapaan se ei analysoi pahaa vaan sanoo sille hyi. Viimeistään tällä tavalla käsiteltynä asiat lakkaavat olemasta tärkeitä ja muuttuvat säälittäväxi partiolaisproosaxi. Samoja ajatuxia ja julituxia kykenee jokainen kolmannen luokan poliitikko laskettelemaan ulkomuistista.
ellauri031.html on line 811: Höpsismi (engl. flipism) on kuvitteellinen elämänfilosofia, jonka sarjakuvataiteilija Carl Barks esitteli vuonna 1953 ilmestyneessä Aku Ankka -sarjakuvassaan ”Kruuna vai klaava” (alunperin ”Flip Decision”). Höpsismissä kaikki päätökset tehdään heittämällä kolikkoa.
ellauri033.html on line 593: Kun Pikku Hukka ei pärjää kreiville nyrkeillä, se tekee sille frogarit bylsimällä sen pikkusiskoa. Tätä Charlottea kuvataan monisanaisesti, se on yhtä tyypillinen romanttinen lyyli kuin sen kreivi veli on herooinen. Pikku Hukka päättää vietellä sen ihan vaan näyttääxeen isoveljelle.
ellauri037.html on line 521: Paremmalla syyllä kuin kauniixi vois naisia sanoa epäesteettisexi sukupuolexi. Niillä ei ole tajua eikä vastaanottokykyä kaunotaiteille, kuten musiikille, runoille tai kuvataiteille, kazovat vaan kun lehmä uutta veräjää, tai apinoivat miellyttämishalussaan jos ne niitä on harrastavinaan. Janne-Jaakko (Rusakko) sen jo sanoi: les femmes, en général, n’aiment aucun art, ne se connoissent à aucun, et n’ont aucun génie (lettre à d’Alembert, note x x). (Setämiehet haistaa kyllä toisensa ihan hännän alushajusta kuin koirat.) Jokainen joka kazoo huivin taa, huomaa kyllä sen. Ei tarvize kuin kazoa mihin naaraat keskittyy konsäärissä, uupperassa tai tiiatterissa (miekkoset keskittyy tietysti selvittämään juuri tän). Esim kazo niiden lapsellista hälinää, kun ne (miesten) suurenmoisten mestariteosten kauneimpien kohtien aikanakin jatkaa lätinää. Jos krekut ei tosiaan päästäneet naisenpuolikkaita kazomoon, ne teki siinä oikein; ainakin pystyi niiden teattereissa sentään jotain kuulemaan. (Jääkiekko- ja futismazeissakin liikuttaa miesyleisön rikkumaton hiljaisuus.)
ellauri042.html on line 189: Maapallon biosfäärin historian voisi kuvata tuotantokausina kuin teeveesarjat,
ellauri049.html on line 155: vaikuttaneen aikuisiän levottomuuteen, moraalittomaan käyttäytymiseen ja ailahtelevaan luonteenlaatuun. Uunon kuvataiteellisessa tuotannossa ei ole havaittavissa sisäistä levottomuutta, joka hänen runoudestaan välittyy.
ellauri049.html on line 159: ja lomat kotonaan Honkapäässä.8 Hänen kuvataiteellinen tuotantonsa on pääosin
ellauri049.html on line 167: nähtävissä Kailaan kuvataiteen aiheissa. (Homoilusta ei puolikasta sanaa?)
ellauri049.html on line 176: tuki kiihottivat keskitason oppilaan harrastusta aivan intohimon mittasuhteisiin.”. Kailaan kuvataiteen harrastusta tuettiin myös Honkapäässä: kalliit maalaustarvikkeet kustannettiin pojalle kotoa saaduilla varoilla.
ellauri049.html on line 191: Uuno Salonen kirjautui Helsingin yliopiston historiallis - kielitieteelliseen tiedekunnanosastoon syksyllä 1920. Siirtyessään Helsinkiin Uuno jätti taakseen kuvataiteen tekemisen. Uuno oli epävarma akateemisen alan valinnasta, sillä oma runoilijan kutsumus oli Honkapään sukulaisten ajatuksien vastainen. Yliopistovuosiensa 1920-23 ja 1925-26 aikana hän ei suorittanut yhtään opintokokonaisuutta. Kouluttautuminen oli vain lume, niin hänelle itselleen kuin honkapääläisille, jolla hän mahdollisti elämänsä pääkaupungissa. Aika kului runojen kirjoittamiseen, sanomalehti- ja kustannusalan kirjallisiin toimitustehtäviin, käännöstöihin ja dekadenttiin boheemieloon.34 Kailas osallistui aktiivisesti nuorten kirjailijoiden, Nuoren Voiman Liiton jäsenten ja tulevien Tulenkantajien seurapiirielämään. Hengenheimolaisuus edesauttoi niin runoilijan uraa mutta myös rappioelämää.
ellauri049.html on line 211: Toverihenkisyys ja ahdasmielisyys välittyivät näin lehden kautta Kailaan elämään. Yksinäisyyteen ja alemmuudentuntoon kääntyväinen Uuno sai toverien kaipuuseensa vastinetta ja tervettä narsismia. Samankaltaista yhteisöön kuuluvuutta, toveruutta sekä veljien ja sisarten kaipuuseen vastausta edusti Heinolan partio-osasto, joka toimi syksystä 1916 alkutalveen 1919 asti. Heinolan osaston perustaja ja johtaja Eino Salmelainen aloitti koululaisille suunnatut lausunta-ja runoanalyysi-illat. Nämä tilaisuudet ”johtivat hänen mielenkiintonsa kuvataiteellisista yrittelyistä runouteen”. Uuno sai myös ensi kosketuksiaan toimittajan työhön partion julkaisujen – Partiolainen ja Ole valmis - tiedotussihteerinä toimisen johdosta.
ellauri049.html on line 215: Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut Uuno Kailaan kuvataiteen erittely ja sen
ellauri058.html on line 909: Kun siihen kuuluu "rakkaus", sosiaaliset suhteet yms. mitä kirjallisuudessa kuvataan. Kaiken tietenkin voi redusoida noihin kolmeen, mutta se vaan on - supertylsää.
ellauri060.html on line 197: Kirjassa kuvataan hienolla tavalla sisälle patoutunutta vihaa ja raivoa, mustasukkaisuuttakin, joka kirjassa purkautuu järjettömiin väkivallantekoihin, jotka ihmisten onneksi kohdistuvat viattomiin eläimiin karitsaan ja mustarastaisiin, joita pastori Rekelä lahtaa haulikollaan. Kazoppa jumalaut karizaa, se poisottaa maailman synnit. Mustat enkelit on mustarastaita.
ellauri060.html on line 201: Vaikka kirja on kirjoitettu vuonna 1986, se voisi yhtä hyvin kuvata 90-luvun akateemista pätkätyöläistä, joka joutuu työn perässä kiertämään 'vee-teenä' ympäri Suomessa ja rämpii aineellisessa köyhyydessä. Ja lopulta vajoaa henkiseen yksinäisyyteen, synkkyyteen ja putoaa masennuksen kuoppaan hataran turvaverkon murruttua ympäriltä, jota vieraalla paikkakunnalla ei ole. Sauli Rekelän onni on, että hän tekee töitä vt pastorina paikkakunnalla, joka on hänelle tuttu - ja varsinkin jonka ihmiset ovat hänelle tuttuja.
ellauri062.html on line 458: Yli-Juonikas uskoo omaksuneensa Pynchonilta taipumuksen kuvata maailmanselitysten yhteentörmäyksiä ja vainoharhoja. Kotimaisista kirjailijoista tutkija-avantgardisti Markku Eskelinen on ”tärkein virikkeiden lähde”.
ellauri062.html on line 547: ergodinen tasaantuva; pitkän aikavälin tasapainoa koskeva; lukijalta ponnistuksia vaativa. Sanaa käytetään matematiikassa kuvaamassa järjestelmien käyttäytymistä silloin, kun aika tai muu parametri kasvaa paljon tai rajatta. Sillä kuvataan myös järjestelmää, joka silloin lähestyy vakaata tilaa, erityisesti sellaista, joka palaa lopulta mihin tahansa tilaansa. Lisäksi sana viittaa tällaisten järjestelmien ominaisuuksiin ja tutkimiseen. Kirjallisuustieteessä sanaa on ruvettu käyttämään aivan muussa merkityksessä, tarkoittamaan kirjallisuutta, jonka lukeminen vaatii lukijalta erityisiä ponnistuksia. Tosinuijan kirjat toimii mainiona esimerkkinä:
ellauri063.html on line 568: Typeriä haarukoita lisää. Niinistö vastaan tiimi nuoria naisoletettuja. Rullaluistimet kaikilla jalassa. Näitäkin neitosia kuvataan aika epäosallistuvasti. Mitähän tässä oikein on meneillä? Jotain NWO dystopiaa veikkaamma.
ellauri064.html on line 206: Kauhun kilometrit on yhdysvaltalainen Steven Spielbergin varhaistyö vuodelta 1971, alun perin televisiolle tehty jännityselokuva, jossa kuvataan maantieraivoa. Pääosassa on Dennis Weaver, jonka vastanäyttelijää, takaa-ajoon lähtevän rekan kuljettajaa, ei näytetä missään vaiheessa kokonaan. Hänen sijastaan Peterbilt 281 -mallinen perävaunullinen rekka kasvaa sivuosanäyttelijän mittoihin.kenen mukaan? Elokuva esitettiin Yhdysvaltain televisiossa 13. marraskuuta 1971, ja Euroopassa se pääsi teatterilevitykseen. Suomessa elokuvan teatteriensi-ilta oli 6. huhtikuuta 1973.
ellauri064.html on line 349: Teoksen jälkisanoissa Arnkil kertoo, että tapahtumien historialliset raamit pitävät paikkansa ja suuri osa henkilöistä on oikeasti eläneitä ihmisiä. Lukija onkin vakuuttunut kirjailijan laajasta ja syvällisestä asiantuntemuksesta ja nostaa sille nöyrästi hattua. Pelkkä asiantuntemus ei kuitenkaan tee romaanista kiinnostavaa. Arnkililla on ollut vaikeuksia puhaltaa tapahtumiin ja henkilöihin eloa. Benin kiertomatka on tarjonnut mahdollisuuden esitellä kansanheimoja, niiden tapoja, uskontoja ja palvontamenoja, mutta lukijasta reissun kuvaus on melko puuduttavaa, vaikka tarinan elävöittämiseksi on nähty vaivaa. Henilönä Ben on pökkelö. Hän on usein peloissaan, mitä kuvataan epävarmalla pu-pu-puheella. Olisiko tämä keino hieman pölyinen?
ellauri064.html on line 473: Siionin viisaiden pöytäkirjat (ven. Протоколы Сионских мудрецов, Protokoly Sionskih mudretsov tai ven. Сионские Протоколы, Sionskie Protokoly, tunnetaan myös nimellä Siionin vanhinten pöytäkirjat) koostuu väärennetyistä asiakirjoista, joissa kuvataan juutalaisten maailmanvalloitussuunnitelmia. Niillä perusteltiin 1900-luvun alussa juutalaisiin kohdistunutta vainoa. Kz. albumia 371.
ellauri065.html on line 328: lapsiamme 24/7 ja jyräävät alleen sen miti elokuvataide voisi olla, suora-
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri067.html on line 630: Tiiliskiven tuhannella sivulla Blicero/Weissman paljastuu yhen nuoren hererokoiraan rakastajaxi siirtomaistetussa Lounais-Afrikassa, ja sitten avainhahmoxi nazien raketin rakennusohjelmassa, minä aikana se kidutti jonkun teknikon suunnittelemaan räätälöidyn V2-raketin omiin tarkoituxiinsa. Lainaillen suosikkirunoilijaansa Rilkeä (ällökki), Weissman leikkaa yxiköllisen kuvion (cuts a singular figure). Hän kuvataan sekä "kaljuuntuvaxi koulumestarixi, joka kurkkii ylös pullonpohjalaseista" että "upiuudexi sotilaallisexi tyypixi, osaxi myyntimies, osaxi tiedemies". Se on brutaali: "sadisti jonka vastuulla on kekata uusia pelikuvioita kohti maximijulmuutta".
ellauri069.html on line 380: Sateenkaarinotko, on sanottava, vastaa näihin kysymyxiin vuolaasti—tässä novellissa on enemmän selfieitä kuin millään herutuskuvia jakavalla Instagrammiteinillä. Päähemmo, Alokas Laiskiais-Entropia, esitellään sen kirjoituspöytäsälällä; 50 sivua myöhemmin kuvataan samalla hartaudella sen mahalaukun sisältö kun se sukeltaa huuliharppunsa perään pönttöön Bostonissa miesten vessassa.
ellauri069.html on line 626: Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia ritareita. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää, etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi Hermann määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.
ellauri073.html on line 316: Työväenluokan unelma ei ole enää välttämättä eläketyöpaikka selluteollisuudessa. Eikä sellainen kovin varmaa enää ole. Nykyään kuka tahansa voi ottaa puhelimen käteen, alkaa kuvata videoita ja brändätä itselleen unelmaa.
ellauri073.html on line 325: Kävelemme ulos, ja Immonen antaa näytteen siitä, miten hän kuvaa videoitaan. Hän hypähtelee ja poseeraa kameralle irvistäen. “Hähähäh, tästä lähtee, nyt tulee tosi energinen video. Let’s go!” Immonen ojentaa kätensä ja alkaa kuvata. Video alkaa kuten kaikki Immosen videot:
ellauri077.html on line 592: Ekfrasis voi tarkoittaa myös sitä, että yhden taiteen avulla selitetään tai kuvataan toista, esimerkiksi kirjallisuudessa maalausta, maalauksessa musiikkia tai musiikissa kirjallisuutta.
ellauri092.html on line 536: Hänen isänsä Sven Krohn toimi Turun yliopiston filosofian professorina. Krohnilla on neljä lasta ensimmäisestä avioliitostaan Leena A. Krohnin (o.s. Salo) kanssa, joista tunnetuimpia ovat Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, helsinkiläinen kunnallispoliitikko Minerva Krohn ja teatteriohjaaja-näytelmäkirjailija Katja Krohn. Kai Krohnin serkkuja ovat muiden muassa kirjailijat Aarni Krohn, Leena Krohn ja Tiina Krohn, näyttelijä Heidi Krohn ja kuvataiteilija Inari Krohn.
ellauri093.html on line 760: Sieltä sitten Müncheniiin taidekaupunkiin, jossa ihailimme taiteilija A. Hitlerin akvarelleja, ja sieltä eteenpäin Oberammergaun vuoristokylään nähdäxemme kuuluisan kärsimysnäytelmän. Sen juoni oli meille päällisin puolin tuttu (siinä on tää J. Nasaretilainen, joka - noh, ei spoileria Hilja, varoittaa Ilmo tuossa olan takana). Sitä ei voi sanoin kuvata, vaikka herra ties olen yrittänyt. Sitten oli vielä Augsburgin uskontunnustus 400v -vuosijuhlat. Tuhat pasuunaa ja todella paljon tuubaa. (Mekin ollaan oltu Augsburgissa. Woku oli sieltä päin kotoisin. Siellä oli se Fuggerien Fuggerei. Sielläkö se oli kun mä löin pääni kipeästi kulmikkaaseen kattolamppuun noustuani nukkumasta Brigitten sohvalta?)
ellauri096.html on line 653: Artikkelissa viitataan myös lukuisiin kansainvälisesti tunnettuihin taloustieteilijöihin: Maailmanpankin entisen pääekonomistin Paul Romerin mukaan DSGE-mallien vuoksi ”makrotaloustiede on taantunut viimeiset 30 vuotta” kun taas IMF:n entisen pääekonomistin Oliver Blanchardin mukaan DSGE-malleissa on vakavia, mutta korjattavia puutteita. (mt.) Kooman oletuxia on ricardolainen kuluttaja. Mikäs epeli se on? taloudellista toimintaa kuvataan yksilötasolla toteutuvana rationaalisuutena, ja jätetään tällöin huomioimatta yhteiskunnassa vallitsevat pakot. Esimerkiksi kun Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa todetaan, että julkisten menojen leikkaamisen myötä ”[k]ulutus näyttäytyy houkuttelevampana kuin työnteko, jolloin työtunnit per nuppi alenevat” (VM 2014, 17), ei tällöin huomioida esimerkiksi työsopimuksissa työntekijöille määriteltyjä työaikoja. Kooma-mallin avulla laadituissa laskelmissa kulutusverojen vaikutuksista todetaan, että ”veronkorotus alentaa työnteosta saatavaa ylijäämää alentaen näin työn tarjontaa” (mt., 18). Tulkitsen väitteen siten, että mallin mukaisesti työstä saatavan tulon vähentyessä työntekijä-kuluttajat alkavat suosimaan enemmän vapaa-aikaa.
ellauri097.html on line 614: Kirjallisuus on kuvataiteen laji. Kirja voi lähentyä muita kuvataiteita.
ellauri097.html on line 617: Mutta – on syytä todeta ja toistaa – varsinkin viimeiset kaksisataa vuotta se on ollut demokraattinen kuvataiteen laji. Teoksia on monistettu tuhatmäärin, eikä niiden hankkiminen ole vaatinut suuria rahamääriä. Kirjat ovat teollisella aikakaudella maksaneet sen verran, että melkein kuka tahansa on kohtuullisin uhrauksin voinut hankkia niitä omakseen. Kirjastoissa kirjoihin on päässyt käsiksi täysin varatonkin. Mutta nyt, kun kirja on lakannut olemasta joukkotiedotusväline ja sellaisena demokratian pyhä instituutio, ei enää tarvita loputtomasti halpoja kirjoja. Voidaan tehdä vähän ja kalliita kirjoja! Vittuun demokratia, nyt ruvetaankin palvelemaan niche-markkinaa, jolla on kunnolla pätäkkää! Pitäkööt romaanit Isot Numerot!
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri098.html on line 380: Ei tää riitä oikein mihinkään, tarvitaan vielä lisää muuttujia, esim hyvis/pahis tai peto/saalis, ja viisas/tyhmäkin erixeen, koska viisaita on sekä ovelia että harkizevia, edelliset on kuumia ja toiset kylmiä. Joo nää Hippokrateen tyypit riittää kuvaamaan vaan tunne-elämää. Eli tarvitaan vähintään jotain jungilaista kamaa lisäxi. Mitäs sillä oli: intro/extro, joka jakautui vielä intuitio/sensaatio, tieto/tunne, ja tuomio/havainto axeleille. Ei hemmetti ei tääkään riitä, tässä tulee enintään mukaan fixu/tyhmä, eli intro typet on nörttejä ja extro typet on action figuureja. Vielä puuttuu kiltti/ilkeä eli hyvis/pahis. Mites sitten alkais elukoita kuvata?
ellauri098.html on line 666: Neljä ulottuvuutta ja kahdeksan preferenssiä muodostavat 16 persoonallisuustyyppiä, joihin liittyy paljon preferenssien mukaisia yhteisiä piirteitä ja käyttäytymistapoja, vaikka tyypin sisällä olevat henkilöt ovat kukin omia erilaisia yksilöitään. MBTI on ainoa dynaaminen persoonallisuusindikaattori, joka kuvaa henkilön persoonallisuuden preferenssijärjestyksen ja se mukaisen käyttäytymisen niin tiedostetussa "normaalitilassa" kuin syystä tai toisesta ajauduttaessa vähemmän tiedostettujen "varjopersoonien" tasolle. MBTI:n ulottuvuuksia voidaan osittain kuvata myös "viiden suuren persoonallisuudenpiirteen" (engl. big five) ulottuvuuksilla.
ellauri098.html on line 670: Testin stabiilius on heikko – jopa 50 % ihmisistä saa eri tuloksen toisella testikerralla. Testiä ei käytetäkään lainkaan tieteellisessä psykologiassa, vaan uudet, empiirisesti perustellut psykologiset testit ovat täysin erityyppisiä. Myers-Briggsillä voidaan katsoa olevan lähinnä viihdearvoa. Koska kaikkia tyyppejä kuvataan positiiviseen sävyyn, testattavat saavat testistä yleensä hyvän mielen.
ellauri101.html on line 574: X-sukupolvi on sana, jonka tarkoitus on kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä ja 1980- ja 1990-luvuilla aikuistunutta sukupolvea. Käsite on peräisin kanadalaisen kirjailijan Douglas Couplandin kirjasta (Generation X: Tales for an Accelerated Culture).
ellauri101.html on line 583: Pullamössösukupolvi on tiettävästi Martin Saarikankaan vuonna 1993 ensimmäisenä esittämä käsite ja sittemmin sotien jälkeisten suurten ikäluokkien 1990-luvulta alkaen käyttämä sana, jonka tarkoituksena oli kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä sukupolvea. Käsite kuvaa sitä, kuinka nuoriso elää helppoa elämää. Vanhempien ikäluokkien mielestä pullamössösukupolvi on saanut elämässään kaiken valmiina eikä ole juuri joutunut ponnistelemaan saavutustensa eteen. Joidenkin vanhempien ikäluokkien edustajien mielestä pullamössösukupolveen yhdistetään myös uusavuttomuus.
ellauri101.html on line 667: Campia esiintyy muun muassa pukeutumisessa, kirjallisissa julkaisuissa, kuvataiteessa, näyttelyissä, näytelmissä, televisiosarjoissa ja elokuvissa.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri107.html on line 79: Peppu-Roth ei osaa kuvata uskottavasti iloa. Ei se osaa kuvata mitään muuta kuin Peppua. Kaikki muu on vain rekvisiittaa päähenkilölle. Koko ajan se kuvittelee kaunottaria jotka pihkaantuvat siihen. Ei siis kääntäen. Tästä näkee sen narsismin syvyyden. Erittäin outoa ja epäuskottavaa että joku naislukija olisi muka liikuttunut kyyneliin noista ekoista 2 miniesseestä. Musta ne oli yxinomaan omahyväisiä ja ällöjä.
ellauri109.html on line 490: »Ja», Spielvogel sanoi, »te unohdatte sopivastí jalleen kerran wisconsinilaisen opettajatoverinne nuoren vaimon.» »Hyvä luoja, kuka te olette, Pyhä Pietari? Kuulkaa, minä saatan olla lapsellinen ja heikko, mină saatan olla jopa teidän rakkaimpien unienne narsisti mutta minä en ole elukka! Minä en ole pummí enkä irstailija enkä gigolo enkä mikään kävelevä penis. Miksi te haluatte kuvata minut sellaiseksi? Miksi te haluatte luonnehtia minut kirjoituksessanne jonkinlaiseksi sydämettömäksi raiskaajantekeleeksi? Täytyy, täytyy olla jokin toinen tapa Karenin ja minun suhteen kuvaamiseksi.»
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri118.html on line 142: Joskus sekuaalisuutta voi olla hieman vaikea kuvata. Jos olet harmaasekuaalinen, sen tunnistaminen voi olla vielä vaikeampi. Tässä on kaikki mitä sinun pitäisi tietää.
ellauri118.html on line 144: Korjaan: Joskus sexuaalisuutta voi olla hieman vaikea kuvata. Jos olet harmaasexuaalinen, sen tunnistaminen voi olla vielä vaikeampi.Tässä on kaikki mitä sinun pitäisi tietää.
ellauri118.html on line 162: Siellä on monia ihmisiä, jotka eivät tunnista itseään mihinkään muuhun sexuaalisuuteen, joka on lueteltu LGBTQIA +: ssa. Heistä tuntuu siltä, että he eivät osaa kuvata itseään.
ellauri118.html on line 176: # 3 Nautit sexistä, mutta vain tietyissä olosuhteissa. Jos olet hyvin, hyvin valikoiva sexuaalisten haluidesi suhteen, sinua voidaan kuvata harmaaksi. Jos on hyvin tiukkoja olosuhteita, joissa tunnet olevasi kiihottunut ja haluat harrastaa sexiä, tämä sexuaalisuus voi kuvata miltä sinusta tuntuu.
ellauri131.html on line 876: Jotkut harjoituxista olivat niin hulluja, että välillä mietin kuvataanko meitä piilokameraan. Kazokaa mitä näiden ensimmäisen maailman ongelmien kanssa painivien hölmöläisten pitää tehdä tullaxeen onnellisixi, juontaja sanoisi kameran näyttäessä meitä silittelemässä sisäistä lastamme esittäviä samettityynyjä.
ellauri133.html on line 215: Tää kuulostaa aivan päättömältä, ja enemmän kuin vähän pedofiiliseltä. Tätä sanoinkuvaamatonta PAHAA kuvataan sit ainaskin 200K sanalla, lyhyillä kylläkin sillä Teppoa ei nappaa seskvipedaaliset sanat.
ellauri135.html on line 789: Lermontovin tahdon analysointi. Tunnuksen mukaan runussa kuvataan haavoittuneen sotilaan kohtalo puhuu ystävälle. Sankari kysyy täyttävänsä viimeisen tahtonsa, ymmärtää, ettei kukaan odota häntä, hän ei tarvitse ketään, mutta jos joku kysyy hänestä, toverin on sanottava, että soturi ammuttiin rintaan ja rehellisesti kuoli Tsarille. Sotilas huomaa, että hänen ystävänsä ei todennäköisesti löydä kaveria elossa, mutta jos he eivät ole kuolleita, niin hän järkyttää vanhuksia ja sanoo, että hänen kuolemansa ei ole välttämätöntä. Totuus voidaan kertoa vain naapuriin, jossa sankari oli kerran rakastunut. Hän vilpittömästi itkee, mutta ei ota sydämensä kuolemaansa.
ellauri141.html on line 666: Suomen varhaiskeskiaikaa 900-luvulta vuoteen 1337 ja muodostavat kahdeksanosaisen Kultaranta-sarjan. Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1920 ja viimeinen 1945.^ Teokset sisältävät monien muiden Suomen historian tapahtumien lisäksi kirjailijan tulkinnan varhaisesta Turusta ja sen perustamisesta. Nykylukijalle silmiinpistävää on, että kirjoissa kuvataan Turkua 1100 - 1200-luvuilla, eh, kauan ennen kuin kaupunki viime vuosina vakiintuneen tulkinnan mukaan on perustettu. 1990- ja 2000-luvun kaivausten perusteella Turkuun on syntynyt kaupunkimainen asutus 1300-luvun alussa, ja sitä on edeltänyt 1200-luvun maaseutuasutus.
ellauri142.html on line 1029: Käärme on vahva emoji, eikä ihme, sehän muistuttaa elävästi siitintä. Makrokosmista luomisen vasaraa, suurta sukunuijaa. Svastikaa kutsutaan itämaisissa kirjoissa ”Lain pyöräksi”. Tällä merkillä kuvataan vielä paljon muutakin, mikä tässä tulisi pitkäksi
ellauri147.html on line 86: 
kuvataiteen_museo--q6dc4cip5v_s638x0_q80_noupscale.jpg" width="100%" />
ellauri147.html on line 701: Psykoanalyysin historiassa kliinisenä tieteenä termi narsistinen häiriö liittyy usein luokkaan "varhainen häiriö". Se merkitsee maallista rakenteellista muutosta mielisairaudessa, jota kuvataan kiinnityspaikkojen siirtämiseksi aikaisemmille edipal-tasoille, häiriöksi varhaisessa egomuodostelmassa verrattuna myöhempiin edipaalisiin konflikteihin. Kysymys siitä, ovatko klassiset tartuntan neuroosit, joihin Freud kehitti psykoanalyysin hoitomenetelmänä ja kliinisenä teoriana, historiallisesti hupenevat ja väistyvät psykopatologisten tilakuvien tieltä, joiden patogeneesi on ratkaistava aikaisemmin, on ollut krooninen kiistanalainen kysymys psykoanalyyttisessa keskustelussa 30-luvulta lähtien.
ellauri152.html on line 262: Corydon (Kr. Κορύδων Korúdōn, luult. sanasta κόρυδος kórudos "leiwo") on perusnimi paimenelle antiikin kreikan pastorirunoissa ja saduissa, kuten Tehokrityxen idyllissä 4 (c. 300 – c. 250 BC). Nimi löytyy myös joltain Siculuxelta ja signifikantimmin vielä Virgililtä. Virgilin Eclogoiden 2. osassa se on paimen jonka poikarakkautta johkin Alex Stubbiin siinä kuvataan.
ellauri155.html on line 529: Lootin sukuruza on kuvataideaiheena hirmu suosittu. Kukapa ei tämmöisestä "syttyisi".
ellauri160.html on line 620: Vanhoissa juutalaisissa kirjoituksissa Lilith kuvataan yleensä Aatamin demonisten jälkeläisten äitinä. Lilith on joko Aatamin ensimmäinen vaimo tai puoliso, jonka Aatami otti erottuaan Eevasta. Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta, mutta oli Lilith joidenkin käsitysten mukaan Raamatussa mainittu nainen, joka luotiin maan tomusta kuten Aatami (1 Moos. 1:27). Lilith ei kuitenkaan halunnut olla Aatamin alainen ja jätti tämän sekä Eedenin. Joidenkin myyttien mukaan Lilithin demoniset jälkeläiset olivatkin arkkienkeli Samaelin siittämiä, eivät Aatamin. Näitä lapsia kutsutaan nimellä incubi tai succubi.
ellauri161.html on line 452: Koska hyve on tässä maailmassa poikkeus - sitä ei kannattane kiistää - sille ei yksinkertaisesti ollut tilaa naturalistisissa piirustuksissa. Koska meillä ei ollut sellaisia kristillisiä käsitteitä kuin lankeemus ja kiusaus, shynti ja ahdishtush, emme oivaltaneet millaisten ponnistusten ja tuskien tulosta hyve aina on; emme ymmärtäneet mitään siitä sielullisesta sankaruudesta, jota elämän karikoiden välttäminen vaatii. Niinpä mieleemme ei juolahtanut kuvata tuota taistelua kaikkine voittoineen ja tappioineen, yllätyshyökkäyksineen ja harhautusliikkeineen, tai niitä erinomaisia liittolaisia, jotka tosin usein varustautuvat kamppailuun jossakin luostareiden perukoilla, hyvin kaukana niistä, joita Paholainen pahimmin kiusaa. Yhdistimme hyveet tylsimyksiin tai hurahtaneisiin ihmisiin, joiden kuvaaminen taiteessa ei tuottaisi sykähdyttävää vaikutusta.
ellauri162.html on line 238: hänen suuruuttaan on kuvata melkein mahdoton. il est presque impossible de décrire sa grandeur.
ellauri162.html on line 558: Hänen puutteitaan on kuitenkin jonkin verran sovitettu hänen rinnakkaisuuden, riimittelyn ja akrostian käytön sekä hänen jakeidensa säännöllisen jakautumisen vuoksi; Lisäksi hänen työnsä on puutteistaan huolimatta selvästi energistä. Hänellä on hyvin määritelty formulæ, hän loihtii upeita kuvia, ja niiden monien taiteilijoiden ja kirjailijoiden joukossa, jotka ovat yrittäneet kuvata maailman loppua, Commodianus on merkittävässä paikassa. Hänen teoksiaan ovat toimittaneet Ludwig (Leipzig, 1877-78) ja Dombart (Wien, 1877, "Corpus scriptorum eccles. latinorum", XV). Runo Marciota vastaan, jonka jotkut kriitikot ovat syyneet Commodianuksesta, on jäljittelijän työ.
ellauri162.html on line 572: Jos tämä Alethian yhteenveto päättyisi tähän, runo olisi väärin tulkittu. On totta, että Victorin kertomus ihmiskunnan laskeutumisesta syntiin on ehkä Alethian silmiinpistävin näkökohta, varsinkin näin reikäraudan aikakaudella. Ja on totta, että kuten Danten ja Miltonin hänen jälkeensä, Victorin on kivempi kuvata, mikä on pahaa, kuin kuvata, mikä on hyvää. Kuitenkin koko Alethiassa, kaikista ihmiskunnan jumalattomista, syntisistä impulsseista ja teoista huolimatta, seisoo Jumalan suuri majoneesi, "joka on aina armollinen ja hyvä" (3.13: qui mitis semperque bonus).
ellauri163.html on line 646: Lordi Carlo Boreal tai Sir Charles Laxrom, CBE, kuten hänet tunnetaan Will Parryn maailmassa, toimii sivuhenkilönä revontulissa, mutta on pääantagonisti Hienovaraisessa veitsessä. Hän on vanha englantilainen, joka näyttää olevan jopa kuusikymppinen. Hän käyttää yleensä vaaleita pukuja ja häntä kuvataan tuoksuvaksi makeasti. Hänet myrkyttää lopulta rouva Coulter, jolle hän on aiemmin ollut demoninen rakastaja.
ellauri181.html on line 661: Soturilla pokka pitää, tuntui miltä tuntui. Varsinkin kipu tai hätä salataan viimeiseen asti, koska se antaa vastustajalle vinkin heikosta kohdasta. Toisaalta jos kahden naisen keskustelua kuvataan ilman ääntä, nähdään, miten toinen peilaa toisen ilmeitä. Nainen käyttää kymmenen sekunnin aikana keskimäärin kuutta kuunteluilmettä. Ulkopuolisen voi olla vaikea päätellä, kummalta on kuollut läheinen tai kumpi on saanut uuden työpaikan. Tutkimusten mukaan mies ilmaisee izeään 7 000 päivittäisellä viestiyxiköllä, mikä koostuu 2 000–4 000 sanasta ja 2 000 äännähdyxestä sekä 2 000–3 000 eleestä ja ilmeestä. Nainen käyttää päivässä 20 000 yxikköä. Jo vastasyntynyt tyttövauva käsittelee ja tulkizee puheääniä paremmin kuin poikavauva. Myöhemmin ero tasoittuu. Miehen kyky käsitellä kieltä ja ymmärtää kuulemaansa heikentyy 35-vuotiaasta alkaen, mutta naisilla kyky säilyy vaihdevuosiin asti. Menopaussin jälkeen estrogeeni vähenee, mikä johtaa kyvyttömyyteen erottaa ironiaa tai kuulla, mitä sanotaan rivien välissä.
ellauri188.html on line 365: Aleksanteri-instituutin pitkäaikainen johtaja professori Markku Kivinen piti torstaina 2019 jäähyväisluentonsa, jossa hän naulasi tutkimukselliset teesinsä tulevien tutkijasukupolvien käytettäviksi. Tunteikkaassa puheessaan Kivinen kritisoi sekä mediaa että länsimaisia tutkijoita siitä, että Venäjä kuvataan säännöllisesti mustavalkoisin värein – usein pelkällä mustalla. Onhan se vaihtelua punaisesta, mutta sinikeltainen olis kiva ylläri.
ellauri204.html on line 310: Patsas on herättänyt paljon keskustelua erikoisen yksityiskohdan takia. Jostain syystä Michelangelo päätti laittaa Moosekselle sarvet päähän. Sarvien symboliikalle on kehitelty moniakin teorioita, mutta julkinen keskustelu ei koskaan puhu siitä päivänselvästä symboliikasta, joka liittyy muinaisen egyptiläisen Kuu-kultin tapaan kuvata jumalansa ja johtajansa sarvet päässä.
ellauri204.html on line 514: Turkkulaisen Rikun tappio Engel-akvarellille oli selvä jo lähtökuopissa. Baba Lybeckin isovanhemmat olivat kirjailija Tito Colliander ja kuvataiteilija Ina Colliander. Merikadulla oli Inan enkeleitä seinällä. Lybeck kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Helsinkiläinen Lybeck asui vuonna 2017 Suomenlinnassa.
ellauri204.html on line 819: Kaverusten operaatio ei mene suunnitelmien mukaan, mutta se on tämän tyyppisen draaman laki. Ruma väkivalta astuu ovesta sisään. Intensiivisimmässä jaksossa kuvataan hakkaamisen jäljet uhrissa ja tavallaan kysytään, että tätäkö te oikeasti halusitte.
ellauri210.html on line 184: Mutta on tarkoituksenmukaista, että kerromme kaatumisista etukäteen. Ja ensin kuvataan konetta.
ellauri210.html on line 303: Pablo Picasso (25. lokakuuta 1881 Málaga, Espanja – 8. huhtikuuta 1973 Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska) oli espanjalainen kuvataiteilija ja yksi 1900-luvun huomattavimmista taiteilijoista. Se tahtoi ranskalaisexi muttei huolittu.
ellauri210.html on line 308: Hänen tuotannossaan on nähtävissä lähes kaikki 1900-luvun taiteen suuntaukset, ja hänen vahva persoonallinen taiteensa vaikutti taiteen suuntausten syntyyn. Hänet tunnetaan myös innovaatioistaan kuten kollaasin ja assemblaasin käytöstä kuvataiteessa.
ellauri216.html on line 681: Psykologian ja kognitiivisen tieteen piirissä skeema (monikko skeemat tai kaavioita) kuvaa ajattelu- tai käyttäytymisen, joka järjestää luokat tieto ja suhteet joukossa. Sitä voidaan kuvata myös ennakoitujen ideoiden henkisenä rakenteena, kehyksenä, joka edustaa jotakin maailman osaa, tai järjestelmänä uuden informaation organisoimiseksi ja havaitsemiseksi. Kaaviot vaikuttavat huomioon ja uuden tiedon omaksumiseen: ihmiset huomaavat todennäköisemmin asioita, jotka sopivat heidän kaavaansa, samalla kun tulkitsevat ristiriidat kaavaan poikkeuksina tai vääristävät niitä sopiviksi. Skeemoilla on taipumus pysyä muuttumattomina, jopa ristiriitaisen tiedon edessä. Schematat voivat auttaa ymmärtämään maailmaa ja nopeasti muuttuvaa ympäristöä. Ihmiset voivat järjestää uudet havainnot kaavioihin nopeasti, koska useimmat tilanteet eivät vaadi monimutkaista ajattelua käyttäessä skeemaa, koska tarvitaan vain automaattinen ajattelu. Esimerkkejä kaavioista ovat akateemiset otsikot, sosiaaliset skeemat, stereotypiat, sosiaaliset roolit, käsikirjoitukset, maailmankuvat ja arkkityypit.
ellauri219.html on line 660: Sen alkuperäinen nimi on Sisäisen katselun opaskirja nimeltä Tietämättömyyden pilvi, jossa sielu yhdistyy jumalan kanssa. Tässä on heti yhtymäkohta Patanjalin kirjaan: kumpikin lanseerataan oppaina, siis käytännön käsikirjana, joissa annetaan kuvataan menettelytapoja. Ei siis mitään filosofisia jaaritteluja, vaan käytännön asiaa. Oletusarvona täytyykin silloin olla, että tarve kuvattavalle toiminnalle on valmiiksi olemassa. Tarve on olemukseltaan mielen tarve tunnistaa oma itsensä sellaisena kuin se on. Viimekädessä on siis kyse itsetuntemuksesta.
ellauri236.html on line 152: Eipä ihme että Jamesin väsäyxiä on niin paljon filmeinä. Just tollaseen paskaan on filmimeediumi onnen omiaan. Aivokuoren sisältöjä ei tarvi kuvata, koska siellä ei ole kerrassaan yhtään mitään. Tyyppien toimintaa ohjaa yxinomaan aivorungon matelijanaivon kirjainkolmikko EFK.
ellauri238.html on line 361: Vaikka Bernhardt olikin pääasiallisesti teatraalinen julkimo, hän päästi monenlaisia ääniä erilaisissa produktioissa. Eräs varhaisimmista oli levyttäminen Thomas Edisonin kotona New Yorkin -vierailulla 1880-luvulla. Monialaisena Benhardt harrasti teatterin lisäksi myös kuvataiteita, kuten maalausta ja kuvanveistoa, sekä mallintöitä. Lisäksi hän julkaisi kirjoja ja näytelmiä. Hän kuoli 78-vuotiaana tekojalkaisena poikansa Ambrosen syliin.
ellauri240.html on line 97: Elokuvassa sittemmin kuuluisaksi näyttelijäksi tullut Johnny Depp teki ensimmäisen roolinsa. Elokuvan loppukohtaus ei miellyttänyt Cravenia, joka olisi halunnut hienotunteisuutta ja yleisölle enemmän pohdittavaa Nancyn ja tämän ystävien kohtalosta, minkä seurauksena hän ja tuottaja Robert Shaye riitaantuivat päätyen laihaan kompromissiratkaisuun. Aikalaisarviot olivat sille suopeita, ja The New York Times valitsi rainan vuonna 2004 yhdeksi tuhannesta kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta. Vittu sekin kyllä todistaa jotain elokuvataiteesta.
ellauri245.html on line 140: Nesbø on niin klicheinen että hampaita vihloo. LÄPYLÄP Okey boys! Back to work! Lets nail this bastard. Mitenkä monta kertaa tämäkin on kuultu ja nähty ziljoonissa skoude ja rofesarjoissa. Kiinnostavat jeparit joilla on yllin kyllin ongelmia izelläänkin hajaantuvat tehtäviinsä valokuvataulun ääreltä. Mä en jaxa näitä vitun rotinkaisia!
ellauri246.html on line 58: Agnonin kaikkien teosten lähde on juutalaisuus, sen tavat, usko ja kieli. Agnon käsittelee näitä taiteessaan omaperäisella, ainutlaatuisella tavalla. Hän sai myös vaikutteita saksalaisesta kirjallisuudesta ja vasta kehittyvästä uudesta heprealaisesta kirjallisuudesta. Melkein kaikissa hänen teoksissaan kuvataan ristiriitaa vanhan ja uuden välillä, itäeurooppalaisen juutalaisen elämän tuhoa ja Palestiinaan pelastuneiden vaikeaa sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat niihin neljään hyvin erilaiseen yhteiskuntaan ja seutuun, joissa hän eli: Galitsiaan (Morsiuskatos), Saksaan (Fernheim), Jaffaan (Uskollisuuden vala) ja Jerusalemiin (Shira). Monissa hänen kuvauksissaan on unenomainen tunnelma, ja lukija jää miettimään, onko se totta vai fantasiaa. Todennäköisesti jälkimmäistä. Agnonin kieli on useimmille pelkkää hepreaa.
ellauri257.html on line 85: Buddhalainen huolimattomuus, jolla "Bulba" valmistetaan, poistaa täysin tarpeen analysoida sekä sen suhdetta alkuperäiseen lähteeseen että sen poliittisia aikeita. Tämä ei ole kannanotto aiheesta Venäjän historialliset suhteet Ukrainan kanssa eikä varsinaisesti sanottuna näyttöversio - tämä on, kuten sanotaan, lomaelokuva alunperin venäläisessä käsityksessä lomasta tapahtumana seuraavana aamuna sen jälkeen. jota kaikki häpeävät. Joitakin kalliita maisemia on rakennettu, mutta operaattorilla ei ilmeisesti ole aikaa kuvata niitä.
ellauri258.html on line 526: Baba Jaga kuvataan usein metsässä eläväksi noidaksi tai syöjättäreksi, joka lentää huhmarella käyttäen survinta peräsimenä ja munat peräpainona. Hän asuu hirsimökissä, joka seisoo kanan jaloilla ja voi siten liikkua ympäriinsä. Puutarhaa ympäröivä aita on tehty ihmisen luista ja pääkalloista, ja ulko-oven avaimenreikä on terävähampainen suu. Joidenkin tarinoiden mukaan talo ei paljasta sisäänkäyntiään ennen kuin sille sanoo taikalauseen: käänny selkä metsään, kasvot minuun päin.
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri258.html on line 531: Slaavilaisessa kansanperinnössä Baba Yaga, myös kirjoitettu Baba Jaga (puolasta), on yliluonnollinen olento (tai yksi samannimisestä sisarkolmikosta), joka esiintyy epämuodostuneina ja/tai hurjan näköisenä naisena. Saduissa Baba Yaga lentää huhmareessa, käyttää survinta ja asuu syvällä metsässä kotassa, jota yleensä kuvataan seisovaksi kanankoivalla. Baba Yaga voi auttaa tai estää niitä, jotka kohtaavat tai etsivät hänet, ja hällä voi olla äidin rooli; hänellä on assosiaatioita metsän villieläimiin. Vladimir Proppin kansansatujen morfologian mukaan Baba Yaga esiintyy yleensä joko luovuttajana tai konnana, tai se voi olla täysin epäselvä minä.
ellauri262.html on line 393: Lordi Peter on Denverin herttuan nuorempi veli ja hänet kuvataan romaaneissa stereotyyppisenä varakkaana englantilaisena aristokraattina, jonka harrastuksiin kuuluu inkunaabeleiden keräily. Romaaneissa eletään maailmansotien välistä aikaa, jolloin Wimsey on noin 40-vuotias. Hänen valokuvaamista harrastava kamaripalvelijansa ja entinen sotakaverinsa Bunter toimii hänen apunaan rikosten selvittämisessä. Wimseytä auttaa myös usein hänen ystävänsä Charles Parker Scotland Yardista. Edmund Wilson expressed his distaste for Wimsey in his criticism of The Nine Tailors: "There was also a dreadful stock English nobleman of the casual and debonair kind, with the embarrassing name of Lord Peter Wimsey, and, although he was the focal character in the novel ... I had to skip a good deal of him, too." Tämä kuvitteellinen henkilö on tynkä.
ellauri263.html on line 84: Judit ja Holofernes ovat olleet suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomuksia yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri263.html on line 98: Toinen osa (1:15–3:8) on luonteeltaan synnintunnustus ja rukous pelastumisen puolesta. Tekstistä heijastuu suht varma luottamus siihen, että Jumala ohjaa historian tapahtumia. Voitot ovat palkintoja ja tappiot rangaistuxia. Jerusalemin tuhoutuminenkin on rangaistus kansan ja sen johtajien synneistä. Kolmas osa (3:9–4:4) käsittelee runollisesti viisautta, joka on Jumalan lahja. Esitystapa on samanlaista kuin muussa viisauskirjallisuudessa, kuten Sananlaskujen kirjassa ja Jobin kirjassa. Viisaus kuvataan persoonaksi, ja jakso päättyy siihen, että viisaus näyttäytyy maan päällä ja elää ihmisten keskuudessa. Kristillisessä perinteessä tämä on yhdistetty Jeesuksen ihmiseksi tuloon. Jotain samansuuntaista taisi olle Erasmuxellakin albumissa 26.
ellauri263.html on line 100: Neljäs osa (4:5–5:9) tarjoaa lohdutusta Jerusalemille. Kaupunkia kuvataan lapsensakin menettäneeksi leskiäidiksi. Lapset, israelilaiset, on viety vankeuteen vieraisiin maihin. Rangaistus päättyy kuitenkin aikanaan, ja Jerusalem nousee USA:n tuella uuteen kukoistukseen. Jaksossa on lukuisia muistumia Vanhasta testamentista, erityisesti Jesajan kirjan luvuista 40–55. Barukin kirjassa on paljon historiallisesti epävarmaa, mutta sen sanoma on selvä: synti saa rangaistuksensa, kääntyminen oikeaan ja kuuliaisuus palkitaan! Yllättävä käänne!
ellauri264.html on line 754: Tässä ennustuksessa häntä kuvataa lujaksi aasiksi, joka kuvaa hyvin sisua suomalaisissa.
ellauri266.html on line 438: Elokuvan julkaisun jälkeen thaimaalaiset kohtasivat ongelman, kun tuhannet turistit tulivat katsomaan "Kwai-joen ylittävää siltaa", mutta sellaista siltaa ei ollut olemassa Boullen edellä mainitun väärän oletuksen vuoksi. Koska elokuvan ja kirjan oli tarkoitus "kuvata" Mae Klongin ylittävää siltaa, Thaimaan viranomaiset nimesivät joen virallisesti uudelleen, kuin vähävenäläiset Dnipron kaupungin. Mae Klongia kutsutaan nykyään Kwae Yaiksi ("Big Kwae") useita maileja pohjoiseen Kwae Noin ("Pikku Kwae") yhtymäkohdasta, mukaan lukien sillan alla oleva osa.
ellauri267.html on line 1320: Maurit kuvataan koko näytelmän ajan ryhmittymien repiminä ääliöinä, ja suurin uhka on keisarin suosikin Benducarin pyrkimys kaataa hänet valtaistuimelta, näennäisesti keisarin veljen Muley-Zeydanin hyväksi, mutta todellisuudessa itselleen. Tässä yrityksessä hän ottaa mukaan väestön uskonnollisen johtajan Mufti Abdallan ja Thoraxin, kristityn, joka on kääntynyt Sebastiania vastaan ja liittynyt maureihin. Borax liittyy myöhemmin Sebastianiin keisarin kaatumisen jälkeen voittaakseen kansannousun ja palauttaakseen arvokkaat johtajat paikoilleen. Koominen osajuoni sisältää kristityn vangin Don Antonion pyrkimykset paeta muftin kotitaloudesta tyttärensä Morayman ja hänen aarteensa kanssa samalla tavalla kuin Lorenzo ja Jessica pakenevat Shylockista Shakespearen Venetsian kauppiaassa (pr. 1604).
ellauri269.html on line 493: Toisin kuin zombit, joita kuvataan usein yhtä aivottomina kuin Homer Simpson, jäkälät ovat järkeviä jäljittelijöitä jotka säilyttävät aiemman älykkyytensä ja maagiset kykynsä. Luunkuvapöntöt kuvataan usein hallitsemassa enemmän tai vähemmän vähemmän mielettömiä epäkuolleita sotilaita ja palvelijoita.
ellauri269.html on line 730: Sekä Siegel että Shuster olivat 16-vuotiaana jo taitavia sarjakuvataiteilijoita, jotka esittivät monia kykyjä ja teemoja, jotka nousevat uudelleen esiin Supermanissa. Shuster piirsi sarjakuvan Jerry the Journalisti -nimisestä hahmosta, ja Siegel myi teoksensa kynänimellä Hugh Langley ("tai mitä tahansa", Siegel kertoi Nemo Magazine -haastattelijalle vuonna 1983). Muita parin varhaisia yhteistyöprojekteja olivat sarjakuva nimeltä "Interplanetary Police", hahmot, joilla oli röntgennäkö. (Ja jopa hahmo nimeltä Snoopy melkein kaksikymmentä vuotta ennen samannimistä Charles Schulzin koiraa. No ei sekään tähään liity mitenkään, sanoinpahan vaan.) He saivat inspiraatiota tarinoihinsa aikansa suosituista sci-fi-hahmoista, mukaan lukien Pikku Nemo, Tarzan ja Flash Gordon, kaikki orpoja, kuten supersankari, jonka Siegel ja Shuster lopulta loivat.
ellauri272.html on line 59: Greyn kirjoja pitävät monet Villin lännen kirjallisuuden lukijat alan parhaimpina, ja hänen tyylillään on monia jäljittelijöitä. Kirjoissa on jännitystä, niissä kuvataan Villin lännen luontoa, mm. intiaaneja. Intiaaniheimot, jotka olivat lukijoille eksoottisia, kuten navajot ja mormonit, ovat hänen kirjojensa pääasiallista ainesta. Näitä ryhmiä hän kuvaili syvällisesti, paljon aikaansa edellä olevalla tavalla. Grey kuvasi yleensä intiaanit joko jaloina ja jäljittelyn arvoisina tai pahojen valkoisten mormooonien uhreina. Grey oli yksi ensimmäisistä viihdekirjailijoista, joka käsitteli mormoniuskoa vakavasti.
ellauri272.html on line 855: – Kukaan ei ole irrallaan ympäristöstään. Pitäisi osata kuvata kirjoissa muutakin kuin itseäni.
ellauri275.html on line 758:
Lännen ja Neuvostoliiton suhteita määritellyt termi, jonka oli tarkoitus kuvata erilaiset yhteiskuntajärjestelmät omaavien valtioiden hyviä suhteita. Kuten myöhemmät tapahtumat ovat osoittaneet, yhteiskuntajärjestelmista on reviirikärhämissä vitun vähän väliä.
ellauri276.html on line 330: Korppi ikään kuin jakaa yleisen epätoivonsa: hän istuu hiljaa. Kuitenkin, kuten hevonen, joka "laski päänsä". Teoksessa 5 runoilija puhuttelee suoraan maanviljelijää ja kutsuu häntä elättäjäksi. I. Nikitin näyttää puristavan päätään, näkemällä talonpojan oikeuksien puutteen ja tajuavan oman impotenssinsa. Ei pure Iivanan aura vakoa. Näiden katkerien linjojen joukossa on monia retorisia kysymyksiä ja huudahduksia. Maisemaa kuvataan personifikaatioiden avulla: aurinko kävelee ylös, kihara metsä on hatun alla, kylpee, ruoho nukkuu. Epiteetit: vaaleanpunainen pöly, lumottu aarre. Metafora: huono vuosi (eli sadon epäonnistuminen). Runoilija muistaa myös työntekijän lapset, joilla ei ole aikaa opiskella.
ellauri276.html on line 933: Kolme naisnäytelmäkirjailijaa saavutti niin paljon julkista menestystä, että heitä kritisoitiin nimettömän satiirisen näytelmän The Female Wits (1696) muodossa. Mary Pix esiintyy "rouva Wellfed, joka edustaa lihavaa, naiskirjailijaa. Hyvä melko seurallinen, hyvin kypsä kumppani, joka ei kärsisi marttyyrikuolemasta vaikka riisuisi 2-3 puskuria kädellä". Hänet kuvataan tietämättömänä naisena, vaikkakin ystävällinen ja vaatimaton. Pix on tiivistetty "tyhmäksi ja avoimeksi". Eräs Powell niminen setämies kusetti Pixiä ja julkaisi sen kirjoittaman näytelmän omissa nimissään. Sen jälkeen Pix ei enää signeerannut töitään.
ellauri276.html on line 974: Toisin kuin Skotlannissa, jossa "molempien laulusta" tuli tunnustettu genre, englanninkielisiä kappaleita on hyvin vähän nimenomaan maataloustyöstä. Sadat laulut ovat maaseutuympäristössä, ja sankareita ja sankarittaria kuvataan usein aurapoikina ja maitotyttöinä, mutta tämänkaltaiset laulut ovat ennen kaikkea tarinoita eikä suoria kommentteja maatilan elämästä ja työstä.
ellauri277.html on line 111: Kahlil Gibran syntyi vuonna 1883 nykyisen Libanonin alueella Besharrin kylässä, Valkean vuoren juurella. Gibranin perhe oli vanhaa maroniittikristittyjen sukua, ja Libanon kuului tuohon aikaan Osmanien valtakunnan Syyrian maakuntaan. Vuonna 1895 Gibranin perhe hajosi: äiti muutti lapsineen Bostoniin ja isä jäi turkkilaiseen vankilaan. Yhdysvalloissa Kahlil Gibran näytti kuvataiteelliset ja kirjalliset lahjansa ja pääsi taiteellisiin piireihin jo 13-vuotiaana, ja häntä alettiin yleisesti kutsua Profeetaksi. Gibranin perhe lähetti hänet 15-vuotiaana libanonilaiseen yliopistoon, ja neljän vuoden opiskelun jälkeen Gibran palasi Yhdysvaltoihin.
ellauri277.html on line 312: Alla kuvataan uskonnon merkitystä julkisella alueella:
ellauri277.html on line 481: Herlinin Sanomien runokriitikot repi pelihousunsa kun ex-kaunoluistelija Kiira Korven eka runokirja Hyppää vaan ilmestyi. Sen iskevin eleginen lyriikka on "Vittusaatanaperkele". Riipaisevammin ei voi uuden vuosituhannen ihmisen ahdistusta enää kuvata. Samoilla sanoilla ilmentää tuntojaan myös S.KARPPI sarjan eeppisen skarppi ja totaalisen tunneköyhä rikosezivä Sofia Karppi. Mitä vittua! Siis mitä vittua sä sanot! "Vittu" on suomalaisten ikivanha pyhä paikka, jossa asustaa salaperäinen karvainen mezän haltija.
ellauri282.html on line 372: Loyola kuoli Roomassa riehuneeseen rajuun hyppykuppaepidemiaan eli roomalaiskuumeeseen vuonna 1556. Hänet julistettiin ilkimykseksi 1609 ja ionisoitiin 1622. Niin sanotut kivet pikkuveikan suonissa näyttävät olleen trombosoituneita peräpukamia. Mies on Alepan, Baskimaan, Bilbaon hiippakunnan, Bizkaian, Gipuzkoan, Guipuscoan, Vizcayan, jesuiittojen, retrettien ja palosotilaiden suojelusilkimys. Häntä kuvataan pankkikirjalla, masuasukkaalla ja tylsällä leukaristillä. Ilkimyksen juhlapäivää vietetään 31. heinäkuuta seuraavilla sanoilla:
ellauri284.html on line 105: Hänen omaelämäkerrassaan kuvataan moraalisia konflikteja, jotka ovat tyypillisiä hänen sukupolvensa monille kotimaassaan, joka aloitti äärivasemmistolaisina ja kehittyi hurjalla vauhdilla aggressiivisiksi kapitalisteiksi. Tämä kehitys Geigesin poliittisissa ja työhön liittyvissä sitoumuksissa johti kauaskantoisiin muutoksiin hänen henkilökohtaisessa elämässään, mukaan lukien hänen rakkaus- ja seksielämänsä. Kiinnos!
ellauri285.html on line 100: Airi: Romaanihenkilön kuolema on ajatusten, merkitysten ja viittausten sienirihmasto, jota on mahdoton yksiselitteisesti kuvata. Postmodernisti kirja julistautuu antiromaaniksi ja pyrkii rikkomaan kaikkia perinteisiä tarinankerronnan lainalaisuuksia. Rikkomuksista pienin on alkusanojen sijoittaminen viimeiseksi luvuksi. Aristoteles kieriköön haudassaan. Aristoteleella alkusanat olivat aina alussa.
ellauri285.html on line 439: Ernon Finlandia-voittajan toinen osa 'Yksinäisyys' sisältää esseet Eino Leinosta, Vasili Šukšinista, Pentti Linkolasta ja Pentti Haanpäästä. Yhteistä näille neljälle hyvin erilaiselle kirjailijalle on tinkimättömyys itseään ja sanottavaansa kohtaan, pyrkimys kuvata maailma niin hyvin kuin ikinä ja pysyä rehellisenä näkemälleen. Usein yksinäisyyden, muttei sentään julkisuuden hinnalla. Ja silti, rakkaat lukijat, voin kuvitella Paasilinnan ajatelleen, olkaa varovaisia, sillä “on paljon helpompaa kirjoittaa hyvin kuin oikein“. Epäilkää, kyseenalaistakaa! Pankaa sormenne joka erälle ja kysykää: miksi - tämä - on - näin? Näistä Leino ja Linkola on oikislaisia, Haanpää vielä Noitaympyrässä vasuri vaikka kelkka taisi kääntyä Kiinan matkalla, ja Shukshin kodikkaita tuhnuja Suomi-filmityyppisiä leffoja ohjannut neuvostolainen elokuvaohjaaja. Entä Ernu ize? Joku mustanvihreä. Naipaul oli, vaikka 2. polven mamu, tunnettu kolonialismin puolustaja ja rasisti. Tyypillinen rasisti on ikääntynyt maalaisäijä tai vähän koulutettu nuori juippi. Patti lähti liikenteeseen juippina ja päätyi maailaisäijäxi. Franz Fanon, josta on paasattu mm. albumissa 96 joutui neekerinä Patin hampaisiin. Fanonin mielestä neekerien vihailu ja ihailu molemmat johtuvat niiden valtavista ruskeista vällykäärmeistä. Mean black snake sneaking in my back door, laulavat ne izekin. Patin mittausten mukaan kuukerin nelli on ihan samanmittainen kuin valkoisen ja tuntuukin naisten mukaan samalta. Mixikä se sitten kiertää sitä kuin kissa kuumaa puuroa?
ellauri294.html on line 433: Carl AP Ruckin mukaan yksijalkaisten olemassaolo Intiassa viittaa vedätyxeen Aja Ekapad ("Not-born Single-foot"), joka on soma epiteetti. Koska Soma on kasvitieteellinen jumaluus, yksi jalka edustaisi entheogeenisen (psykedeelisen) terskalakkisen sienen vartta. Egon hajoamista kuvataan usein psykedeelisen kokemuksen avainpiirteeksi. Neologismin entheogeeni loi vuonna 1979 ryhmä sekakäyttäjiä etnobotanisteja ja mytologian tutkijoita vastakohtana samojen huumeiden virkistyskäytölle. Se tulee englannin sanasta "innostusjuuri."
ellauri294.html on line 551: Richard Mooren piirtämä sarjakuvasovitus elokuvasta julkaistiin sanomalehdissä osana Disneyn Treasury of Classic Tales -ohjelmaa. Seurasi sarjakuva nimeltä The Fox and the Hound , joka sisälsi hahmojen uusia seikkailuja. Vuosina 1981–2007 tuotettiin muutamia Fox and the Hound Disney -sarjakuvatarinoita Italiassa, Alankomaissa, Brasiliassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
ellauri297.html on line 666: Yleensä SDT:n kuvataan sisältävän joko viisi tai kuusi miniteoriaa. Viisi tärkeintä miniteoriaa ovat kognitiivinen arviointiteoria, organismin integraatioteoria, kausaalisuusorientaatioteoria, perustarpeiden teoria ja tavoitteen sisällön teoria. Ne on niin lyhkäsiä että kiireisempikin toimari ehtii ne silmäillä läpi kahvitauoilla. SDT keskittyy uskomukseen, että ihmisluonnossa on pysyviä positiivisia piirteitä, ja ihmiset osoittavat toistuvasti ponnistelua, tahdonvoimaa ja sitoutumista elämässään, jota teoria kutsuu luontaisiksi kasvutrendeiksi. "Izemääräämisellä on nykyään myös henkilökohtaisempi ja psykologisempi merkitys: kyky tai prosessi tehdä omia valintoja ja hallita omaa elämäänsä." Oman tahdonvapauden käyttö käyttäytymisen ja ajattelutavan määrittämiseen auttaa yksilön valintoja. Homman ytimenä on taas kerran tää sisäistetty herruus. Tyyppi viihtyy työssä jossa on toimarin duunikuvan peruspiirteet: saa päättää ize, olla paras ja kukkoilla kavereille.
ellauri317.html on line 133: Kuten humoristiselle sävelelle sopii, Eneidan luonnehdinta on sopivasti realistisempi ja maanläheisempi kuin Vergiliusin idealisoitu sankarillisuus. Aeneasta kuvataan avausriveissä varsin positiivisesti "ketteränä kaverina ja helvetin motoroituna kasakkapoikana" (ukr: Еней був парубок моторний), mutta nopeasti käy ilmi, että Troijan prinssin ja hänen miehiensä rajalliset kyvyt ovat paljon useammin käytössä. syömisestä, tanssimisesta, painista, huorasta ja ennen kaikkea juomisesta kuin eeppisen teurastuksen ja valtakunnan rakentamisen kunniasta.
ellauri317.html on line 135: Aeneas itse, joka on kaukana velvollisuudentuntoisesta ja tunnetusti "hiljaisesta" Vergiliusin sankarista, tulee hämmentäväksi, röyhkeäksi alkoholistiksi, mitä enemmän eepos etenee Karthagossa oleskellessaan Vergilius (4.259–75) ei näe romanttista kaupungin perustajaa, tilapäisesti velvollisuutensa unohtanutta, vaan himokkaan ja hillittömän roiston. Kun Dido huutaa Aeneasta hänen lähestyvän lähtönsä vuoksi, kaukana hänen tunteettomasta, joskin kohtelias ja syvästi retorinen vastaus riveillä 4.333–61, Kotliarevskin Aeneas vapauttaa Didon loukkausten tulvan ja käskee häntä kirjaimellisesti menemään helvettiin. Myöhemmin, kun troijalaiset naiset yrittivät polttaa Troijan laivaston Sisiliassa, kuuluisa "hurskas" Aeneas lähtee pitkälle tiradille, jossa hän loukkaa rajusti kaikkia Rooman panteonin suuria jumalia peräkkäin, mukaan lukien omaa äitiään Venusta. Lopuksi, siltä varalta, että lukijalla olisi vielä epäilyksiä tämän Aeneaksen moraalista säikeestä, alamaailmassa hänet kuvataan nimenomaan pelkuriksi (3.63), jota Sibyllan täytyy vetää kädestä näkemään isänsä. Tämä selvästi epäsankarillinen ja inspiroimaton Aeneas on kuitenkin enemmän kuin parodia, ja itse asiassa viittaa runon juoksevaan lankaan – hahmojen ja auktoriteettien ennakkotapausten lähes subversiiviseen skeptisyyteen.
ellauri317.html on line 751: Syksyllä 1916 Venäjä oli ollut sodassa keskusvaltojen – Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan (nykyisen Turkin) kanssa – yli kaksi vuotta. Niiden 20 vuoden aikana, jotka hän oli ollut valtaistuimella ennen ensimmäistä maailmansotaa, Nikolai II oli kohdannut paineita uudistaa absoluuttista monarkiaa, jonka hän peri isältään Aleksanteri III:lta vuonna 1894. Hänen virkaanastumisen aikaan 26 v. vanha tsaari näytti omaksuvan edistystä ja nykyaikaa. Hän myönsi Paris Pathé -yhtiölle luvan kuvata hänen vuoden 1896 kruunajaiskulkueensa ja hänen myöhempiä valtiovierailujaan Euroopan johtajien luo vaimonsa keisarinna Alexandran ja tyttärensä Olgan kanssa, ja niistä tuli ensimmäinen uutisvideokameroilla dokumentoitu kuninkaallinen kiertue. Koko hallituskautensa ajan Nicholas osoitti huolta imagostaan kotona hyödyntäessään 1900-luvun alun nousevaa joukkomediaa. Hyvä mies, moderni trendipetteri!
ellauri321.html on line 398: Runon toinen osa, joka kuvaa pimppua ja sillä razastajia, pohtii mahdollisuutta, että taiteen tehtävänä ei ole kuvata hässimisen erityispiirteitä, vaan universaaleja hahmoja, mikä kuuluu termin "totuus" alle. Kolme hahmoa edustaisivat sitä, kuinka rakkaus, kauneus ja taide yhdistyvät idealisoituun maailmaan, jossa taide edustaa yleisön tunteita. Tämä johtopäätös taiteesta on sekä tyydyttävä, että se antaa yleisön todella ottaa yhteyden taiteeseen, että epä-, koska se ei tarjoa yleisölle opetusta tai narsistista täyttymystä.
ellauri321.html on line 516: 1300-luvun alun Caffan piispa esiintyy Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi , ja hän tekee useita teräviä vastauksia pitkässä, myrskyisässä keskustelussa munkkien ja pappien ryhmässä; häntä kuvataan aggressiivisena ja hieman kapeakatseisena.
ellauri324.html on line 257: Springsteenin sanoitukset, joita kuvataan usein elokuvallisiksi, käsittelevät usein erittäin henkilökohtaisia teemoja, kuten yksilöllistä sitoutumista, tyytymättömyyttä ja tyrmistystä elämään arkipäivän tilanteissa. Springsteenin teemoja ovat sosiaaliset ja poliittiset kommentit ja ne juontavat juurensa hänen oman alkuperäperheensä kohtaamiin kamppailuihin. Työväenluokasta ponnistanut Bruce sanoittaa "Amerikan liukumäkeä teollisen aikakauden swaggerista palvelutalouden anomiaan". Huhtikuussa 2023 New Jerseyn kuvernööri julkaisi julistuksen, jossa 23. syyskuuta julistettiin "Bruce Springsteen Day". Bruce on sijalla 77 Rolling Stonen 200 parhaan tähden listalla. Brucen tytär Jessica on razumestari ja poika Sam palomiehenä Jersey Cityssä. Springsteen on ainoa rock-kaveri - taitaa olla ainoa kaveri, jonka tunnen ollenkaan - joka ei koskaan käyttänyt huumeita." Hän on kamppailut masennuksen kanssa ihan koko ikänsä. Hänellä on henkilökohtainen suhde Jeesukseen, vaikkei katoliseen. Hän ei hyväxy Pohjois-Carolinan Public Facilities Privacy & Security Act -lakia, jota kutsutaan myös "kylpyhuonelakiksi", joka määrää ettei transsukupuoliset ihmiset saa käyttää wc-tiloja ja estää LGBT- kansalaisia haastamasta oikeuteen ihmisoikeusloukkauksista työpaikalla. Springsteen arvosteli Donald Trumpia vankasti koko presidenttikautensa ajan.
ellauri325.html on line 232: Penttilän sankarihahmon T.J.A. Heikkilän suusta tuli lohkaisu: "Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan revolveristani varmistimen." Sen väitetään usein tulleen Goebbelsin tai Göringin suusta. Ize asiassa lause kuultiin alkujaan saksalaisen kirjailijan Hanns Johstin näytelmässä Schlageter. Hanns Johst (8. heinäkuuta 1890 Seerhausen, Riesa, Saksi, Saksa – 23. elokuuta 1978 Ruhpolding, Baijeri, Saksan liittotasavalta) oli saksalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Johst kirjoitti "ekspressionistisia" näytelmiä, jotka saivat natsien pidäkkeettömän hyväksynnän. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Gruppenführer. Schlageter oli tehnyt vaikutuksen Adolf Hitleriin, jonka suosikiksi hän pääsi sanomalla: “Kansan yksilöiden tulisi seurata sokeasti yhtä johtajaa, tässä tapauksessa kuvataiteilijaa, jotta kansa tavoittaisi paremman tulevaisuuden”.
ellauri326.html on line 473: Kahden hupaisan naapuruksen esipuheessa nimetön kirjoittaja sanoo, että kertomus on käännekohta Gogolin tuotannossa, sillä hän jättää siinä hyvästit nuoruuden romanttisille haaveille ja siirtyy nykyarkeen, jossa hän kuitenkin näkee vain sen naurettavat puolet. Gogol yritti turhaan kuvata "ideaaliluonteita", sillä siinä hän epäonnistui todella pahasti. Hän oli omimmillaan kuvatessaan karikatyyrejä.
ellauri331.html on line 394: The Daily Beast julkaisi 11. elokuuta 2016 artikkelin otsikolla "Sain kolme Grindr-treffiä tunnissa olympiakylässä", jonka kirjoitti Nico Hines, sivuston Lontoon toimittaja, jonka tehtävänä oli kuvata olympialaisia. Hines, heteroseksuaalinen (LOL) naimisissa oleva mies, kirjautui useisiin homo- ja heterotreffisovelluksiin, mukaan lukien Tinder, Bumble ja Grindr, ja dokumentoi kokemuksensa olympiakylän vessoissa. "Se, miten tämä toimittaja ajatteli, että oli OK – tai että se oli jotenkin yleisen edun mukaista – kirjoittaa hänen petollisista kohtaamisistaan näiden miesten kanssa, kuvastaa täydellistä arvostelukyvyn puutetta ja välinpitämättömyyttä. perustason säädyllisyyttä, puhumattakaan journalismin etiikasta."
ellauri331.html on line 594: 22. ja 26. helmikuuta 2022, pari päivää ennen ja jälkeen Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, "RT:n ja Sputnikin Facebook-viestit saivat yli 5 miljoonaa tykkäystä, jakoa ja kommenttia". YouTubessa katsottiin "73 miljoonaa kertaa" videoita vaihtoehtoisista tarinoista, joissa väitetään ukrainalaisten hyökänneen venäläisten kimppuun tai kuvataan "kansanmurhaa" venäjänkielisiä ukrainalaisia vastaan separatistisella Donbasin alueella. Hyökkäyksen aikana hacktivistikollektiivi Anonymous käynnisti hajautetun palvelunestohyökkäyksen, joka sulki tilapäisesti RT:n ja muiden Venäjän hallituksen hallitsemien organisaatioiden verkkosivustot. Maaliskuussa 2022 RT America suljettiin ja suurin osa sen henkilökunnasta lakkasi työskentelemästä myyntipisteessä. RT alkoi myydä Z-sotilassymbolilla koristeltuja tavaroita – Kremlin ja sodan kannattajaa – muutama päivä hyökkäyksen alkamisen jälkeen.
ellauri332.html on line 74: Lauri Törhösen mukaan taiteena elokuvaa voi ajatella maalauksen vastakohtana: se herättää ajan eloon ja asettaa teot peräkkäin antamalla merkityksiä ja omien keinojensa avulla poimii ja korostaa tekojen dramaturgista arvoa kokonaisuuden osina. Elokuvalle antaa luonteen mahdollisuus muotoilla aikaa, pilkkoa tai venyttää sitä, kuvata yläkulmasta tai alakulmasta, viedä katsojalle lähikuvia ja erikoislähikuvia, piirtää yksittäistä suuta, kättä tai silmää. Taiteilla on mahdollisuus pysäyttää aika, leikata siitä viipale, mutta vain elokuva voi muotoilla aikaa. No entäs kirjallisuus saatana?
ellauri332.html on line 78: Elokuva ei ole teatterin jatke. Se on kolmiulotteinen taidemuoto, jossa aika, objektiivit ja kameran liike luovat tilallisen avaruuden ja jota ohjataan kokonaisvaltaisena prosessina, käyttäen keinoina muun muassa kaluston teknisiä ominaisuuksia sekä mahdollisuutta liikuttaa näyttelijöitä ja kuvaavaa instrumenttia – periaatteessa katsojaa. Elokuvan perusominaisuus on, että kameran voi viedä minne vain ja se voi kuvata mitä vain, mutta sillä ei ole järkeä, tahtoa tai tunteita. Elokuvaohjaajan on ohjattava elokuvaajaa, joka käyttää kameraa tallettamaan esityksen, joka ohjataan kameran eteen. Ja kuvata otos yhä uudelleen, kunnes se onnistuu, jolloin on sen kuvan ensi-ilta. Hyväksytyistä otoista kootaan elokuva. Elokuvaohjaajan pitää olla katsojan edustaja.
ellauri332.html on line 267: Tiedämme kaikki, miksi "Basic Instinct" on niin surullisen kuuluisa. Kyllä, se on Sharon Stone -kohtaus. Tuo pikemminkin... Sharonin etupepun paljastava...kohtaus riittäisi yleensä jatkamaan kiistaa tämän elokuvan ympärillä vuosikymmeniä eteenpäin. Kuten käy ilmi, Stone itse on ollut suorapuheinen kohtauksesta. Hän väitti, etteivät elokuvantekijät olleet ilmoittaneet hänelle, että hänet altistuisi tällä tavalla, ja hänelle annettiin vaihtoehtoisia syitä, miksi hänen piti kuvata tämä kohtaus ilman alushousuja. Elokuvantekijät ovat kiistäneet hänen väitteensä. Budjetissa ei ollut varaa alushousuille. Se varmasti tekee jo pahamaineisesta elokuvasta vieläkin enemmän.
ellauri334.html on line 247: Kuten Matteus niin usein tekee, Sak. xi. 12-13, oudosti sekaisin Jer. xviii. 2 ja xxxii. 6 ja sitä seuraavat, sitä kutsutaan tyypilliseksi profetiaksi tässä kerrotussa tapahtumassa. Aivan erilainen on tarina Juudaksen lopusta, joka liittyy Apostolien teoissa i. 18-19. Siellä hän osti pellon rahoilla ja kuoli sille putoamisen seurauksena: "Jos putoaa päätä myöten, hän hajosi keskeltä ja kaikki hänen sisälmyksensä purskahti ulos"; tämä kertomus päätetään viittauksella Ps. lxix. 26 (AV 25). Katso Aceldama. Papiaksen, Johanneksen opetuslapsen (ks. Gebhardt ja Harnack, "Patrum Apostolicorum Opera", i. 2, 93 ja sitä seuraavat luvut ), mukaan Juudaksen koko ruumis oli niin turvonnut, että se oli kauhea näky ohikulkijoille, ja makattuaan siellä lyhyen ajan hän repesi auki omalla pellollaan. Arabian apokryfonissa "Evangelium Infantiæ Salvatoris", ch. xxxv., Juudaksen kuvataan olevan Saatanan vallassa Jeesuksen syntyessä; ja kun Jeesus-lapsi otettiin lähelleen, jotta hän sai helpotusta sairaudesta, Jeesus löi häntä sen sijaan. Keskiajalla Juudasta tehtiin usein suosittujen meemien aihe ja Juudas parka esitettiin pahan juutalaisen perustyyppinä. On niitä pahempiakin, Netanjahu seimerkixi.
ellauri335.html on line 335: Sekä kirjoissa että elokuvasovituksissa Vareksen työskentely on usein kännistä haahuilua. Mäen omien teosten lisäksi Vareksen maailmaa kuvataan kirjoissa Vareksen Turku ja Vareksen vaeltava viisaus. Ne on kirjoittanut Martti Haavio. Tässä edustava näyte:
ellauri338.html on line 34: Jaakobista tuli Israelin 12 heimon kantaisä. Tilanne tapahtui Jaakobin matkalla takaisin Kaanaaseen, luvattuun maahan. Aihe on saanut suurta suosiota kuvataiteilijoiden keskuudessa ja sen ovat tulkinneet mm. Rembrandt (1659), Gustave Doré (1855), Eugène Delacroix (1861), Alexander Louis Leloir (1865), Léon Bonnat (1876), Gustave Moreau (1878), Paul Gauguin (1888).
ellauri338.html on line 63: Jaakobin kamppailua enkelin kanssa kuvataan Genesiksen kirjassa ( luku 32:22–32 ; viitataan myös Hoosean kirjaan , luku 12:3–5 ). Kyseessä olevasta " enkelistä " viitataan Genesiksen kirjassa "ihmisenä" ( אִישׁ : Ish ) ja " Jumalana " ( אֵל : El ), kun taas Hoosea viittaa "enkeliin" ( מַלְאָךְ : Malakh ). Kertomus sisältää Jaakobin uudelleennimeämisen Israeliksi (etymologisoituna "taistelee Jumalan kanssa ").
ellauri339.html on line 648: He antoivat edelleen, vaikkakin pienemmillä määrillä ja ohuempia setelitukkoja, kun sota eteni tylsään vaiheeseen, jota länsimaisessa lehdistössä usein kuvataan "jäädytetyksi konfliktiksi". Termistä huolimatta Itä-Ukraina on edelleen tinderbox. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on laskenut satoja tuhansia vuotuisia tulitauon rikkomuksia noin 300 mailin kosketuslinjalla; Venäjä takavarikoi marraskuussa kolme Ukrainan laivaston alusta ja 24 merimiestä, minkä vuoksi presidentti Petro Porošenko julisti raja-alueille sotatilan. Kansainväliset tarkkailijat raportoivat tulitauon rikkomusten kaksinkertaistuneen kahden seuraavan viikon aikana.
ellauri340.html on line 359: Jos rikollisuutta kuvataan, se on surkea ja epämiellyttävä toiminta.
ellauri340.html on line 387: Laittomia seksisuhteita ei saa vihjailla eikä kuvata. Raiskauskohtauksia ja seksuaalisia poikkeavuuksia ei voida hyväksyä.
ellauri341.html on line 71: Nebukadnessar III (babylonialainen nuolenpääkirjoitus: Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa " Nabu, vartioi perillistäni", vanhapersia: Nabukudracara), vaihtoehtoisesti kirjoitettu Nebukadnessar III ja tunnetaan myös alkuperäisestä nimi Nidintu-Bêl (vanha persia: Naditabaira tai Naditabira), oli Babylonin kapinallinen kuningas loppuvuodesta 522 eKr., joka yritti palauttaa Babylonian itsenäiseksi kuningaskunnaksi ja lopettaa Persian Akemenidi-imperiumin vallan Mesopotamiassa. Zazakku-suvun babylonialainen aatelinen ja Mukīn-zēri tai Kîn-Zêr-nimisen miehen poika Nidintu-Bêl otti kuninkaallisen nimen Nebukadnessar nousessaan Babylonin valtaistuimelle ja väitti olevansa Nabonidus, Babylonin viimeinen itsenäinen kuningas. Hänet kuvataan vanhana miehenä, jolla on lyhyt parta.
ellauri341.html on line 86: Kirjan lukeminen tuntui minusta lähinnä työvoitolta. Kerronta turvautuu lähinnä pitkiin yksin- ja vuoropuheluihin. Hyvin pitkiin. Paikkoja ja arkisia tapahtumia ei juuri kuvata, mikä tekee tekstistä oudon ruumiittoman tuntuista.
ellauri345.html on line 60: Näennäisesti Goethe noudatti Comics Codea: pahaa sai kuvata, kuha se saa palkkansa. "Tällaisissa esityksissä aistillisen tulee aina hallita; mutta kohtalon rankaisemana, eli moraalisen luonteen, joka pelastaa vapautensa kuoleman kautta. – Joten Wertherin täytyy ampua itsensä, kun hän on antanut aistillisuuden tulla herraksi. Joten Ottilien on tehtävä samoin ja Eduardin on tehtävä sama, kun hän on antanut vapaat kädet pedofiilisille taipumuksilleen. Nyt vain moraali juhlii voittoaan." Sama pointtihan ilmenee jo Toorassa.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 492: Kauneus on vähintään yhtä tärkeää nuoruudessa kuin tytössä, mutta elämän täyteys on naisessa suurempi kuin miehessä. Kuitenkin ilmestymishetki säilyy elottomassakin tilassa, mikäli se on oleellisesti kaunis. Ja tämä koskee kaikkia taideteoksia - vähiten musiikkia. Niinpä kaikessa taiteen kauneudessa se illuusio, toisin sanoen raita ja rajat elämään, säilyy, eikä se ole mahdollista ilman sitä. Mutta se ei kata niiden olemusta. Pikemminkin tämä viittaa syvemmälle siihen, mitä taideteoksessa, toisin kuin ulkonäössä, voidaan kuvata ilmettömäksi, mutta tämän vastakohdan ulkopuolella taiteessa ei esiinny eikä sitä voida selvästi nimetä. Eli ilmeetön seisoo niin välttämättömässä suhteessa ulkonäköön, vaikkakin vastakkain, että kaunis, vaikka se ei olekaan ulkonäkö, lakkaa olemasta oleellisesti kaunis, kun ulkonäkö katoaa siitä. Sillä tämä kuuluu hänelle peitteenä ja kauneuden oleellisena lakina on osoitettu, että se ilmenee sellaisenaan vain piilotettuna.
ellauri348.html on line 117: Saduissa tyypillisesti kuvataan hyvän ja pahan taistelua. Lopussa hyvä voittaa pahan ja sankari saa palkkionsa. Etukäteen ei kande päättää ketkä ovat hyvixet, se ratkeaa siitä ketkä jäävät joholle. Sadut on siitä heikkoja, että ne ei kannusta muutosta, vaan suojelevat status quota, kuin jotkut tyhmät luontoaktivistit aapasuota.
ellauri349.html on line 258: Erkki Samuli Pirtola (18. toukokuuta 1950 Rautalampi – 23. tammikuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija. Pirtolan mielestä "Todellinen taiteen emämaa löytyykin lastentarhoista, Steiner-kouluista, undergroundista, hullujenhuoneilta, presidentin muistikirjasta, betonigraffiteista, oudoista yöllisistä performansseista, ufokuvista, viidakkoshamaanin houreista..." Paskanmarjat Erkki, graffitit on järjestään pyllyn rumia. Mitä vittua, jotain presidentin nuolua?
ellauri350.html on line 526: Yhdysvaltalainen lastenlääkäri William Sears on hahmotellut teorian pohjalta vanhemmuuden tyylin nimeltä kiintymysvanhemmuus. Attachment Parenting International -yhdistyksen mukaan kiintymysvanhemmuutta voidaan kuvata kahdeksan periaatteen muodossa:
ellauri352.html on line 66: Hegel näkee herran ja orjan dialektiikan itsetietoisuuden ja identiteetin lähteenä. Itseluottamuksen elementtejä kuvataan "itselle olemiseksi" (isäntä) ja "toisille olemiseksi" (palvelija). Herra saa itseluottamuksensa siitä tosiasiasta, että hänet tunnistetaan; henkensä vaarantamisesta. Hän ei työskentele. Mutta palvelija työskentelee herralle. Ajan myötä hän ei enää saa itseluottamusta siitä, että hän on ja työskentelee jonkun muun hyväksi, vaan siitä että hän työllään saavuttaa luonnon hallinnan. Käske koiraa koira käskee häntäänsä.
ellauri352.html on line 680: Joten siksi. Ja miksi tämä kirja on paska? Siinä on loistavia ideoita ja tavaraa, ja se on ainoa syy, miksi annan sille 2 tähteä 1 tähden sijasta. Mutta enimmäkseen kirja on tylsä, pitkäveteinen ja täynnä samoja vanhoja, ikäviä, ärsyttäviä, 50-luvun trooppisia tyyppejä ja perushahmoja. Nykyaikaista päähenkilöä olisi pitänyt kutsua Indiana Jonesiksi ja jatkakaa sitä. Vastasyntyneet israelilaiset ovat näitä karkeita, paatuneita työntekijöitä. Ajattelin jatkuvasti jaloja villiä, tai tässä tapauksessa jalojuutalaisia. Tylsät perushahmot, joilla ei ole muita piirteitä kuin heidän "juutalaisuutensa" (anteeksi). Kirja on täynnä myös naisten vihaa. Kaikki naishahmot voidaan jakaa kahteen allegoriaan: Puhdas neitsyt (ne, jotka ovat suloisia ja puhtaita ja joilla on "keikkailevia" piirteitä ja jotka ovat pieniä ja siroja eivätkä välitä avioliitosta raakojen rumien juutalaisten hirviöiden kanssa (kyllä tämä stereotypia on näkyvä). myös kirjassa 'juutalainen mies', jota kuvataan eläinmäiseksi ja kyyrykseksi ja tyhmäksi) ja jolla ei ole muita piirteitä kuin juutalaisuus. Toisaalta sinulla on The Evil Wench, juoni, paha, ilkeä, manipuloivat ja PAHIN kaikista pettävistä ja valehtelevista pettureista, jotka kaikki jättävät miehensä toisen takia juuri sillä tavalla, tai (kirjaimellinen lainaus) "vuodattavat ne tunnetut väärennetyt, laskelmoitavat naisen kyyneleet" (wtf?) Millaisen ilkeän fetissin kirjoittaja teki Onko? Onko hänen kalunsa tapettu äitinsä toimesta? Puhumattakaan lähes KAIKKI naaraat kuolevat hirvittävän kuoleman. He kuolevat useammin kuin heidän surulliset, jalot juutalaiset kollegansa. Oi, ja Indiana Jonesimme ahdistaa yhtä heistä mennäkseen naimisiin vaikka hän itsepintaisesti sanoo hänelle ei ja sitten hän melkein taistelee toisen uroksen kanssa tämän kädestä. Kuten hänen mielipiteellään tapauksesta ei ole edes väliä.
ellauri352.html on line 682: Juutalaisuus kuvataan kirjassa rumaksi, kuolleeksi kannoksi, josta syntyi lopullinen kukkiva oksa, jota kutsutaan kristinuskoksi. Se on valkoisten miesten taakka uudestaan. Juutalaiset ovat tyhmiä, koska eivät ymmärrä juutalaisuuden olevan kuollut uskonto, ja luulen, että kirjoittaja joko salaa luuli saavansa mitä oli tulossa, tai hänellä oli toinen fetissi, ehkä BDSM tai gore-fetissi, koska he kaikki kuolevat kauheasti. Yksikään luvuista ei pääty onnellisesti.
ellauri353.html on line 83: Pohjalaista kirkonrakentajasukua. Näytelmä kertoo veljesten kasvusta, pohjalaisesta sisusta, ja kuinka tarinankertojaisän ja lehmiä veistävän äidin lapsista tuli merkittäviä kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Tapperin suvun juuret juontuvat pohjalaisista kirkonrakentajista.
ellauri359.html on line 76: William Blake (28. marraskuuta 1757 Lontoo – 12. elokuuta 1827 Lontoo) oli englantilainen runoilija, kuvataiteilija ja kirjanpainaja. Blaken tuotantoa luonnehtii mystiikka, okkultismi ja jyrkkä yhteiskuntakritiikki. Hän teki kirjansa täysin itse: hän kirjoitti, kuvitti, painoi ja kaiversi teoksensa. Aikalaisilta Blaken teokset eivät saaneet huomiota, vaan hänen tuotantonsa herätti kiinnostusta vasta 1900-luvulla.
ellauri362.html on line 341: Elokuvatutkija M. Keith Booker sanoo Heinäsirkan päivä -elokuvaa (1975) "yhdeksi ilkeimmistä elokuvakritiikeistä joita itse elokuvateollisuudesta on koskaan tuotettu", joka kuvaa Hollywoodia "painajaisena, jota hallitsevat kuvat kaupallisesta seksistä ja väkivallasta". Booker huomauttaa, että elokuvan tavoitteena on kuvata Hollywood ja Los Angeles "kaatopaikkana, jolle särkyneet unelmat voidaan hylätä, jotta amerikkalaisen kulttuuriteollisuuden tuottajilla on minne jatkuvasti rullata yhä uudet unelmat."
ellauri362.html on line 665: Kukaan pelkurisi kaltainen ei voi kuvata taistelua.
ellauri364.html on line 190: Tässä artikkelissa kuvataan Verocayn ruumiin ja Antonin A- ja B-alueiden rakenne ja ulkonäkö sekä lyhyt elämäkertainen esittely miehistä, jotka kuvasivat näitä malleja.
ellauri364.html on line 337: Norjalaisessa kansanperinteessä huldra kuvataan yleensä tyypilliseksi navettapiiaksi, jolla on tyypilliset maalaistytön vaatteet mutta joka on jokseenkin häikäisevämpi tai nätimpi kuin useimmat muut tytöt.
ellauri368.html on line 160: Tyyny, joka tunnetaan myös nimellä Pielustarina (The Pillow Book), on yhdysvaltalainen tieteiskirjallisuusmediasarja, joka sai alkunsa Frank Herbertin vuoden 1965 romaanista Dune ja joka on jatkanut yhä uusien anodyynien julkaisujen lisäämistä. Dunea kuvataan usein historian myydyimmäksi tieteisromaaniksi. Se voitti ensimmäisen Nebula-palkinnon parhaasta romaanista ja Hugo-palkinnon vuonna 1966, ja myöhemmin se sovitettiin vuoden 1984 elokuvaksi, vuoden 2000 tv-minisarjaksi ja kaksiosaiseksi elokuvasarjaksi, jonka ensimmäinen elokuva vuonna 2021 ja jatko-osa vuonna 2024. Herbert kirjoitti viisi jatko-osaa, joista kaksi ensimmäistä mukautettiin samanaikaisesti vuoden 2003 minisarjaksi. Päänalunen on myös inspiroinut pöytäpelejä ja videopelejä. Vuodesta 2009 lähtien Dyyni-romaanien planeettojen nimet on otettu käyttöön Saturnuksen kuun Titanin tasangojen ja muiden ominaisuuksien todellisessa nimikkeistössä.
ellauri369.html on line 104: Uusi testamentti tarjoaa vain vähän, jos ollenkaan, tietoa Paavalin fyysisestä ulkonäöstä, mutta apokryfisistä teksteistä löytyy useita vähemmän imartelevia kuvauksia. Paavalin teoissa häntä kuvataan "pienikokoiseksi mieheksi, jolla on kalju pää ja vinot jalat, hyvässä kunnossa, kulmakarvat kohtaavat ja nenä hieman koukussa". Paavalin ja Theklan tekojen latinalaisessa versiossa on lisätty, että hänellä oli punaiset, kellertävät kasvot.
ellauri369.html on line 106: Kirjassa The History of the Contending of Saint Paul hänen kasvojaan kuvataan "granaattiomenan ihon punertaviksi". Pyhän Pietarin teot vahvistavat, että Paavalilla oli kalju ja kiiltävä pää ja punaiset hiukset. Kuten Barnes tiivisti, Chrysostomos kirjoittaa, että Paavalin vartalo oli matala, hänen ruumiinsa kiero ja pää kalju. Lucian kuvaa teoksessaan Philopatris Paavalia "corpore erat parvo, contracto, incurvo, tricubitali" ("hän oli pieni, supistunut, kiero, kolme kyynärää eli neljä jalkaa kuusi").
ellauri371.html on line 384: Tuleva orjuus. Siis joka kerta jolloin julkaisemme artikkeleita missä vertaamme hyvää hallitustamme menneen rauhan siunattuihin siunauxiin, vaikka väliin tuli pakotettuja vuosisatoja jännitystä, toimii uutena helpotuksena mainitulle hyvälle. Goyim-hallinnon virheet kuvataan meillä kirkkaimmissa väreissä. Vierailemme heidän luonaan herättäen niin paljon inhoa, että ihmiset haluaisivat rauhaa vaikka orjavaltiossa pahamaineisten ihmisoikeuxien tilalle. Kyllä, porukka joka kiusasi heitä niin paljon, uupui eniten ihmisen olemassaolon lähteillä, jossa käyttivätten hyväksi toisten naaraita. Joukko roistoja hyökkäsi sen tietämättä luovarit ojossa... Hyödyttomiä hallituksen muutoksia, joihin me yllytimme goimia, kun heikensimme heitä varten valtion rakennukset, ne väsyvät siihen mennessä nämä ihmiset. Mitä he halusivat sietää meiltä kaikkea, oma syy, ei ole riskiä kokea samoja kokemuksia uudelleen, levottomuutta ja vastoinkäymisiä. Korostamme erityisesti iloa osoittaa goyim-hallittavien historialliset virheet, joten vuosisatojen ajan, jotka ovat piinaneet ihmiskuntaa älykkyyden poissaololla kaikessa, mikä koskee hänen totuuttaan, hyötyjä huomaamatta, tyydytystä näyttää näiden hankkeiden vain pahentaneen tilannetta; eikä parantanut yleisten suhteiden tilaa, johon ihmisen elämä perustuu, eli E!F!K!.
ellauri372.html on line 310: Raymond F. Surburg kirjoittaa: "Psalmit ovat tiiviisti mallinnetut kanonisen psalterin esittämän kaavan mukaan. Ensimmäinen psalmi ilmoittaa sodan julistuksesta, mutta se koskee pääasiassa tekopyhien tuomitsemista. Toinen kuvaa Jerusalemin piiritystä ja myöntää, että kohtaamat vaikeudet ja rangaistukset olivat ansaittuja, mutta päättyy kuvaukseen valloittajan kuolemasta Egyptin hiekoilla. Kolmas psalmi on jumalaapelkäävien kiitoksen runo. Neljännessä näemme tekopyhien tuomitsemisen kielellä joka voimakkaasti muistuttaa sitä, jota Kristus käytti vihollisiaan vastaan. Psalmi 5 on armorukous Jumalalle. Kuudennessa psalmissa kuvataan ensisijaisesti vanhurskauden siunausta. Seitsemännessä on Israelin rukous ahdistuksen aikana, pyytää Jumalaa olemaan poistamatta kikkeliään heidän keskuudestaan. Kahdeksas psalmi kuvaa Jerusalemin piiritystä ja tuomitsee sen synnit. Yhdeksännessä Israel vankeina anoo Jehovalta anteeksiantoa. Kymmenes psalmi osoittaa, kuinka miestä, joka ottaa kiltisti vastaan Herran kurituksen, siunataan. Seuraava psalmi puhuu vankien paluusta. 12. psalmi ei ole juuri erilainen kuin henkeytetyn psalterin psalmin 120 säkeistö. 13.:n teemana on vanhurskaiden siunaus. Seuraavalla on samanlainen fiilis. 15. alkaa toteamuksella: "Kun olin hädässä, huusin avuksi Herraa." 16. on kokeellinen vanhojen puritaanien mielessä. Ensimmäiset 16 psalmia eivät viittaa Messiaaseen, vaan puhuvat messiaanisesta valtakunnasta. Psalmi 17 sisältää kuitenkin sen, minkä uskotaan olevan yksi tärkeimmistä messiaanisista kohdista juutalaisuuden jälkeisessä Raamatun kirjallisuudessa. Psalmin 18 tärkein mielenkiinto on sen kristologia. Messias esitetään Daavidin suvun siemenenä, joka tulisi kukistamaan roomalaiset Hasmonealaisten kukistumisen jälkeen. Messiaan sääntö on olla viisas, pyhä, oikeudenmukainen ja hengellinen." ( Introduction to the Intertestamental Period , s. 144-145)
ellauri372.html on line 481: Raamatun kertomusten tärpättipuu (terebintti eli pistaasi) pyhäkön vieressä oli ilmeisesti olemassa jo patriarkkien aikana, koska Jaakobin kuvataan Genesiksen kirjassa hautaanneen vieraiden jumalien epäjumalat (jotka kuuluivat setä Labanille) sen alle. Midrashin mukaan samarialaiset löysivät myöhemmin yhden näistä kyyhkysen muotoisista epäjumalista, ja sitä käytettiin palvonnassa Gerisim-vuorella.
ellauri375.html on line 137: Kysy Jehovan todistajalta tätä: ”Jos 1. Mooseksen kirjan kirjoittaja halusi kuvata kuutta luomisen päivää kuutena 24-tunnin päivänä, kuinka hänen olisi pitänyt tehdä se?” Jokainen päivä 1. Mooseksen kirjan luvussa yksi sisältää illan ja aamun ja päivät kuvataan ”ensimmäisenä päivänä”, ”toisena päivänä” jne. Kysy Jehovan todistajalta, miten asia olisi voitu ilmaista vielä selkeämmin.
ellauri377.html on line 85: Kirjoitus käsittää kuusi kirjaa, yhteensä 148 lukua, ja on pisin tunnettu gnostilainen teksti. Se alkaa vertauksella, joka kertoo rinnakkaisesti Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja kuvaa sielun alaslaskeutumista ja ylösnousemista. Tämän jälkeen kuvataan gnostilaisen kosmologian tärkeitä hahmoja. Lopulta kirjoitus luettelee 32 lihallista himoa, jotka ihmisen on voitettava ennen kuin pelastus on mahdollista. Ne ovat FUCK!, FUCK!, FUCK!, FUCK!,
ellauri381.html on line 441: Syytteen mukaan vuodesta 1940 Solženitsyn harjoitti neuvostovastaista agitaatiota ja ryhtyi toimiin neuvostovastaisen järjestön luomiseksi. A.I. Solženitsyn väitti, että hänen syytöksensä perustui vain kirjeenvaihtoon N.D. Vitkevichin kanssa ja korosti erityisesti, että häntä syytettiin vain yhdestä pykälästä, vittuilusta Stalinille. Kuuluisa erityiskokous kuitenkin sivuutti artiklan 58-2, ei halunnut soveltaa RSFSR:n rikoslain 49 artiklaa (off with his head) ja pelasti näin Aleksanteri Isaevitšin hengen, jotta hänellä olisi mahdollisuus myöhemmin kuvata häikäilemättömyyttään lukuisissa niteissä.
ellauri381.html on line 672: ...Ennen työn aloittamista esitin Aleksanteri Isaevichille vain albumin, jossa oli valokuvia roolien tulevista esiintyjistä. Ja tämä riitti hänelle suostumaan. Hän piti todella ajatuksesta kuvata Jevgeni Mironov nimiroolissa. Muistan, että Galina Vishnevskaya jopa sanoi yhdessä haastattelussa: "Kuinka samanlainen Mironov on nuoren Solženitsynin kanssa." Olen vakuuttunut, että tämä oli oikea valinta.
ellauri384.html on line 233: Heller osaa juutalaisena hyvin kuvata kunnottomia paskiaisia, joista Rembrandt oli 1. Kun lyydialaiset keksivät rahan 600-luvulla ennen Kristusta, avautui voiton mahdollisuus, ja heti kun voitto astui kuvaan, kuvaan astui myös ihmisiä, jotka halusivat hankkia sitä mieluummin kuin tehdä mitään muuta. Ja aina kun on mahdollisuus hankkia enemmän rahaa rahasta kuin mistään muusta, valtion energiat keskittyvät yhä enemmän tuottamaan rahaa, johon ei ole mitään yleistä tarvetta ja joka syrjäyttää ne hyödykkeet, joita tarvitaan terveyden, fyysisen hyvinvoinnin ja mietiskelyn ylläpitoon. Aina kun on enemmän rahaa kuin rahalla ostettavia tuotteita, yhä suuremmalla rahalla ostetaan enemmän rahaa. Pankkitoiminta kohoaa vallitsevaksi, juristien ja kirjanpitäjien määrä kasvaa, ja yhteiskunta tulee hajanaiseksi ja sotilaallisesti heikoksi. Tässä finanssiympäristössä monet kukoistavat ja vielä useammat suistuvat suoraan helvettiin hukkumaan kuumaan melassiin.
ellauri384.html on line 396: Se oli ehkä hetki, jolloin Tony Shalhoub, ei-juutalainen näyttelijä, joka näyttelee Midgen juutalaista isää, sanoi sanan "macher", jolloin tajusin, että jokin oli vialla. Aiemmin tänä vuonna Jared Leto pukeutui nenäproteesiin kuvatakseen israelilaista WeWorkin perustajaa Adam Neumania AppleTV:n WeCrashedissa. Koomikko Sarah Silverman on nimenomaisesti tuominnut kuvat – kuten Leton ja Shalhoubin – joissa on joko proteettinen nenä tai stereotyyppiset eleet. Kuten hän äskettäin sanoi, "miksi meidän omaamme jatkuvasti rikotaan aikana, jolloin edustuksen tärkeys nähdään niin olennaisena ja keskeisenä?" Ennen vanhaan sai näytellä muita rotuja. "Kreikkalaisen" murteen koomikko Parkyakarkus radio-ohjelmassaan oli itse asiassa juutalainen mies (ja juutalaisen kirjailijan Albert Brooksin isä). Sellainen peli ei kyllä käy päinsä enää. Näytteleminen on poliittinen, niin, se on rasistinen teko. Die Rasse rein! Juutalaisena transumiehenä en saata enää näytellä vaikka puuta. Se oli mahdotonta hyväksyä silloin, eikä sitä voida hyväksyä nyt. Mediatilat, joiden maanisesta hallinnasta meitä syytetään, käyttävät edelleen nahattomia meisseleitä, suuria väärennettyjä neniöitä ja liioiteltuja aksentteja stereotypioina maailman rakentamisessa. Se on huolestuttavaa.
ellauri391.html on line 55: Konkordian mukaan sen allekirjoittajat ovat päässeet yhteisymmärrykseen evankeliumin sisällöstä. Sopimuksen tekstissä kuvataan yhteisymmärrys vanhurskauttamisopista, kristologiasta, sanan teologiasta, kasteesta ja ehtoollisesta.
ellauri391.html on line 543: Moderni keskustelu hiljaismista voidaan jäljittää Ludwig Wittgensteiniin [de], jonka teokset vaikuttivat suuresti jokapäiväisen kielen filosofeihin. Vaikka Wittgenstein itse ei kannattanut hiljaisuutta, hän suhtautui myönteisesti tähän näkemykseen. Yksi varhaisista "arkikieltä" käsittelevistä teoksista, Gilbert Rylen [en] mielen käsite, yritti osoittaa, että dualismi johtuu kyvyttömyydestä ymmärtää, että henkinen sanasto ja fyysinen sanasto ovat yksinkertaisesti eri tapoja kuvata samaa ilmiötä, nimittäin ihmisen outoa käyttäytymistä. J.L. Austin [en] omaksui kirjassaan Sense and Sensibility samanlaisen lähestymistavan skeptismin ja aistihavainnon luotettavuuteen liittyviin ongelmiin väittäen, että ne syntyvät vain tavallisen kielen väärintulkinnan vuoksi, eivät siksi, että siinä olisi jotain aidosti vialla. Norman Malcolm [en], Wittgensteinin ystävä, otti hiljaisen lähestymistavan mielenfilosofian skeptisiin ongelmiin.
ellauri393.html on line 445: Ernest Theodor Amadeus Hoffmann vertaa tarinansa "Pikku Tsakhes, lempinimeltään Sinooperi" sankaria Alrauniin. Pikku Zinnoberia kuvataan seuraavasti: ”Köyhä nainen saattoi oikeutetusti itkeä ilkeää hirviötä, jonka hän synnytti kaksi ja puoli vuotta sitten. Se, mikä ensi silmäyksellä saattoi hyvin luulla omituiseksi ryppyisen puun kannoxi oli itse asiassa ruma lapsi, korkeintaan kaksi vaaxaa, joka makasi korin poikki - nyt hän ryömi siitä ulos ja murisi nurmikolla. Pää meni syvälle olkapäihin, missä selkä oli, siellä oli kurpitsan kaltaista kasvua, ja heti rinnasta tuli jalat, ohuet kuin pähkinän oksia, niin että koko juttu muistutti haarukkaa retiisiä. Näkemätön silmä ei olisi pystynyt erottamaan kasvoja, mutta tarkemmin katsottuna saattoi huomata mustien takkuisten hiusten alta esiin työntyvän pitkän, terävän nenän ja pienet mustat kimaltelevat silmät - jotka yhdessä ryppyjen, täysin seniilien piirteiden kanssa. kasvoista, näytti paljastavan pienen alraunin. Myöhemmin taikuri Prosper Alpanus näyttää sankarille kirjan, jossa on liikkuvia kuvia Alrauneista. Jotkut heistä todella muistuttavat Put- Sinooperia.
ellauri393.html on line 533: Viljo Johannes Kojo, salanimi Juho Poutanen (13. joulukuuta 1891 Kaukola – 21. huhtikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, sanomalehtitoimittaja ja kuvataiteilija (taidemaalari, kuvittaja ja pilapiirtäjä). Viljo oli karjalainen kuten Johannes Virolainen vaikka neljännesvuosisadan vanhempi. Viljo toimitti vuoden ajan Hymy-lehteä. Hän kirjoitti romaaneja Käkisalmen ympäristöstä. Pilalehdistä hänen töitään julkaisivat Tuulispää, Velikulta ja Kurikka. Viljon tuhertamat runokirjojen kannet, omat ja Juhani Siljon, olivat jostain Hännisestä amatöörimäisiä. Kelju K. Kojootista on enemmän paasauxia kuin Viljosta.
ellauri393.html on line 642: Chaucerista on paasauxissa sen 70 mainintaa, nyt vasta tulin lukaisseexi alkuperäistä. Herooinen kuplettilaulaja, jolla on leuat kasvantaviärät kuin savolaisella, sellaiselta tämä Gottfried vaikuttaa. Kuuntele vaikka tätä ritarin tarinaa: Ken riemukkaammalta silloin on näyttänyt kuin Palamon? Ken hypellyt niin on ilosta kuin Arcite? Ken osaisi kyllin hyvin, minä en, kuvata ihastuxen, innon jolla ne heppulit Theseun välttävät arvosanat kuuli?
ellauri395.html on line 473: ”Miten välttyä palamasta loppuun? Palaamalla alkuun.” Tähän oivallukseen kiteyttää kuvataiteilija ja yrittäjä Anneli Kärki ...
ellauri398.html on line 1173: Antaessaan vallan kateudelle, katkeruudelle ja kostonhimolle ihminen pystyy luomaan helvetin maanpäälle. Tällainen ihminen lähtee kostoretkelle Olevaisuutta (Being) itseään vastaan kuin Jumalan vastustaja, saatana. Tällainen tuhoava elämän vastaisuus pilaa monen elämän. Pahinta on, ettei huonolle kehitykselle ole loppua. Siksi helvettiä kuvataan pohjattomaksi kuiluksi. Riittävän syvälle päästyäänsä ihminen tai ihmisjoukot voivat langeta koulusurmien tai Neuvostoliiton tyrannian kaltaisiin ilmiöihin. Vieläpä Ukrainan hyökkäyssotaan ja Hamasin iskuihin, helvetti.
ellauri401.html on line 595: Sokerina pohjalla piispa Gulinin Ervast-elämäkerrassa kuvataan Suuri seikkailu -romaanin sisältöä:
ellauri402.html on line 763: Pietari tekee lyhyitä kiertomatkoja helvetissä, jossa rangaistukset kuvataan fyysisin termein ja pahemmat rangaistukset pahemmista synneistä, kuten jumalanpilkasta ja niistä, jotka pakottavat muita palvomaan niitä. Se säästää yhden jyrkimmistä tuomioistaan kristityille naisille, jotka käyttävät hennaa käsiensä värjäämiseen. Siinä sanotaan, että hennapuu on erityisesti Jumalan kiroama, ja että olisi parempi, jos hennaa käyttävät naiset eivät edes syntyisi; heidän kauhea kohtalonsa on juutalaisten, jotka ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Teoksen tutkiminen on jäänyt kesken.
ellauri402.html on line 821: Luvuissa 20–30 taivaassa on kolme jakoa. "Paratiisi" on kolmas taivas ja jonne Paavali saapuu ensimmäisenä, mutta sitä ei kuvata tarkasti. Paavali laskeutuu sitten myöhemmin toiseen taivaaseen, "lupauksen maahan", joka on uudelleentulkinta "maidon ja hunajan maasta" (taivaassa, eikä Israelin maassa ), joka on näennäisesti odottavien kuolleiden pyhien säilytysalue. Jeesuksen toisesta tulemisesta ja Jumalan tuhatvuotisesta valtakunnasta. Ensimmäinen taivas Acherusian-järven toisella puolella on "Kristuksen kaupunki", jossa siunatut asuvat ikuisesti, oletettavasti tuhatvuotiskauden jälkeen. Paavali löytää jo asuntoja kaupungista, kuten raamatulliset juutalaisuuden profeetat ja kahdentoista heimon patriarkat. Kaupungin ulkopuolella on askeetteja, jotka olivat liian ylpeitä askeettisuudestaan ja joutuvat odottamaan pääsyä, kunnes Kristus palaa ja heidän ylpeytensä on asianmukaisesti kuritettu. Kaupunki itsessään on jaettu kahteentoista kerrokseen, ja asiat paranevat jatkuvasti, mitä lähemmäs keskustaa asukkaat pääsevät. Ne, jotka kieltävät itseltään fyysisen nautinnon kuolevaisessa maailmassa, palkitaan villisti tuonpuoleisessa elämässä paremmilla paikoilla Kristuksen kaupungissa, lähempänä keskustaa. Lopuksi, helvetin pitkän kiertueen jälkeen, Paavali palaa "Paratiisiin" luvuissa 45–51, mutta on epäselvää, tarkoittaako tämä taas kolmatta kerrosta, taivasta yleensä vai uutta neljättä kerrosta. Siellä Paavali tapaa muita raamatullisia henkilöitä, joista osan kuvattiin jo olevan muilla kerroksilla aikaisemmissa kohdissa. On mahdollista, että tämä kertomus on alun perin peräisin erillisestä tarinasta, joka yhdistettiin Paavalin Apokalypsiin, koska se ei ole täysin yhdenmukainen aikaisemman taivaallisen näyn kanssa.
ellauri403.html on line 56: ja aiheesta ohuista ja sterotyyppisistä henkilökuvista, sekavasta juonesta ja osoittelevasta huumorista. Myös vainajan vajaamielinen poika, Pölhö-Kustaa, osallistuu syytöksiin. Hällströmiin leffaversion näyttävät koskenlaskukohtaukset ovat jääneet suomalaisen elokuvataiteen historiaan esikuvana lukuisille myöhemmille tukkilaiselokuville. Mauno Mato (yllä oik.) näytteli Turkan roolin. Lasse Pöysti sai miessivuosan Jussi Jurkka-palkinnon.
ellauri403.html on line 259: Tästä artikkelista tai osiosta puuttuu seuraavat tärkeät tiedot: Yhteenveto mitä lemmatekstissä kuvataan muun muassa "selvästi länsivastaiseksi asenteeksi, tiiviimmäksi yhteydeksi ortodoksiseen kirkkoon ja konservatiivisten kulttuuri- ja perhearvojen puolustamiseksi" - eli Venäjän ortodoksisen kirkon tärkeä rooli. niin sanotut lait "homoseksuaalista propagandaa" vastaan sekä Putinin suhde homoiluun ja stalinismiin, avainsana uusstalinismi. Auta Wikipediaa tutkimalla ja osallistumalla!
ellauri408.html on line 83: Meille kerrotaan, että Jeesuksen Lasaruksen kuoleman yhteydessä vuodattamasta kyynelestä syntyi enkeli. Häntä kuvataan enkelien sisareksi luultavasti siksi, että toisin kuin useimmat enkelit, jotka ovat vahvoja, maskuliinisia hahmoja, Jumalan sanan tekijöitä (Psalmit 103:20), hän on naisenkeli, viaton, pehmeäsydäminen ja innokas tekemään oikeita asioita neuvottuna, mutta kuitenkin melko määrätietoinen ja vahvatahtoinen.
ellauri411.html on line 467: Naisten kohtelu, Paavalin yleinen asenne avioliittoa vastaan sekä neitsyyden ylivalta (1. Kor. 7 : 1-4 , 7 : 25-40 ) , kuten Paavalissa kuvataan (ja Ilmestyskirjassa Ioannou , vrt. iii:4) , johti eroottisen elementin tuomitsemiseen joko molemminpuolisena emotionaalisena vetovoimana tai seksuaalisena nautinnona tai lisääntymisenä. Tämä tuomio alkaa Mooseksen kirjan luvusta 2 , 3 luomismyytillä, petoksella ja Eevan ja koko Pentateukin, jatkuu Paavalilla ja Ilmestyskirjalla ja sitten pyhillä, Jumalalle antavilla isillä. Lue esimerkiksi juutalaiskristityn Johannes Chrysostomos kauhea kirja The Gift of Virginity , samoin kuin Tertullianus, Augustinus jne. Kaikki ihan supermiehiä lyttäämään ja tuomitsemaan. Yllä olevan epätodennäköisen monimutkaisuuden ja järjettömyyden myötä tästä tuomiosta tuli lopullinen ja kattava.
ellauri418.html on line 223: Jarkko Tontin kodissa Kruunuhaassa on jopa useita kirjahyllyjä. Ei pidä aliarvioida lukijoita, eivät he ole tyhmiä. Kukaan ei muutu fasistiksi vain lukemalla Mein Kampfia. Jos kirjailija haluaa kuvata joitakin ihmisiä esim juutalaisia jollain lailla, se on hänen päätöksensä. Joku lukija saattaa olla eri mieltä ja jopa loukkaantua, hyvä, sitten aloitetaan keskustelu. Kiukkuiseen vastineen jälkeen Aatu ehkä kirjoittaa paremman kirjan, ja näin maailma menee eteenpäin.
xxx/ellauri027.html on line 567: Jos eroa yrittäisi lyhyesti kuvata, yleensä henkilöstö nähdään ja kuvataan voimavarana, josta yritetään ”repiä tehot irti”, mutta Saarisen mielestä kaikkien kannalta parempi tulos saadaan rakentamalla työpaikoista yhteisöjä, joissa ihmisiä rohkaistaan ajattelemaan omilla aivoillaan ja joissa heidän halutaan sisäistävän toiminnan tarkoitus ja tavoitteet niin syvästi, että voivat toimia vapautuneesti ja aidon innoittuneina.
xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri056.html on line 137: 27-vuotias Katri Manninen on kirjoittanut 18 romaania, joista 17 nuorille. Romaaneista viisi on MTV3:n Salatut elämät -sarjan oheiskirjoja. Ne kertovat nälkäisille ihailijoille henkilöistä enemmän kuin sarjassa näkyy. Hän on myös kirjoittanut dialogit Salattujen elämien 25 jaksoon ja yhdessä äitinsä Kirsti Mannisen kanssa MTV3:lle Benner & Benner -tv-sarjan. Parhaillaan hän dramatisoi TV1:n nuorten ohjelmaa Radio Sooda. Hän on kokeillut muitakin ammatteja ja opiskelee Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla televisio- ja elokuvakäsikirjoittamista.
xxx/ellauri084.html on line 263: Jotain mätää siinä kyllä on että Wallun pitää kirjansa pointin valaisemisexi kertoa yxityiskohtaisesti jotain videoiden juonia. Onx tosiaan niin, että kirjallinen esitys on niin vanhentunutta, että ihmisten päissä liikkuvia kuvasarjoja ei enää VOI kuvata muilla keinoilla kuin elävillä kuvilla? Onko ne nyttemmin NIIN klisheisiä? No klisheisiähän ne on olleet aina. Koko ns. taide koostuu klisheistä. Ja mitä viihde on muuta kuin rotinkaisten taidetta. Eli kääntäen, taide on parhaan A-ryhmän viihdettä. Leffat vaan poistaa siitä välistä muutamia rattaita, kuten kielen, sen kirjoittamisen ja lukemisen. Kirjaimet symboloi äänteitä (paizi kiinassa, jossa ne symboloi sanoja). Elokuvat symboloi klisheitä, valmiixinaurettuja ajatuxhia. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
xxx/ellauri087.html on line 637: 80-luvulla väitöskirjaa viimeistellessään Yrjö alkoi taas turhautua. Vastarannankiisken uranäkymät tuntuivat ahtailta, vaikka elämä oli muuten mallillaan. Samalta alalta oli löytynyt fiksu vaimo Ritva Engeström. Lapsia oli siunaantunut kaksi. ”Muistan sen varsin onnellisena aikana.” Vapaan kasvatuksen ansiota tai ei, kumpikin poika on päässyt toteuttamaan itseään maailmalla. Jyri Engeström, 40, on maineikas teknologia-yrittäjä ja somepioneeri. Räjäyttelee Kaliforniassa ja Länsi-Käpylässä siiliasemia. Tatu Engeström, 34, jatkaa sukuperinteitä kuvataiteilijana. Senkään työt ei käy kaupaxi.
xxx/ellauri114.html on line 185: Attachment Parenting International -yhdistyksen mukaan kiintymysvanhemmuutta voidaan kuvata kahdeksan periaatteen muodossa:
xxx/ellauri120.html on line 414: 1930-luvun alussa Nyrki Tapiovaara etsi itseään, tulevaisuus oli epävarma, ja lakitieteiden opiskelukin jäi sivuasiaksi. Syksyllä 1933 isä-Tapiovaara kutsui poikansa takaisin Hämeenlinnaan. Tämän karanteenin aikana Nyrki Tapiovaara löysi elokuvataiteen. Hän kirjoitti niin vakuuttavia elokuva-arvosteluja pieneen Häme-lehteen, että pian hänet kutsuttiin Yleisradion säännöllisten elokuvakatsausten tekijäksi. Syksyllä 1934 hän aloitti myös työn Työväen näyttämön ohjaajana Helsingissä.
xxx/ellauri120.html on line 418: Nyrki Tapiovaara kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan kantajäseniin, kuten myös kuvataiteilija Tapio Tapiovaara. Hän vaikutti myös muissa vasemmistolaisissa kulttuuriyhdistyksissä. Tapiovaara oli Etsivän Keskuspoliisin silmätikku. 1930-luvun ilmapiirissä kulttuuriradikaalien toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä, kiellettiin halventamasta Suomen hallitusta, eduskuntaa ja muita vastaavia tahoja, ja elokuvia sensuroitiin ankaralla kädellä. Nyrki Tapiovaara ihaili Neuvostoliittoa, tosin vuoden 1938 suuret oikeudenkäynnit ja puhdistukset laimensivat hänen myönteisiä tunteitaan maata kohtaan. Lopullisesti Tapiovaaran rakkaus Neuvostoliittoon murskaantui seuraavan vuoden lopussa Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä. Hän oleskeli tuolloin Helsingissä ja kirjoitti sisarelleen Tuulikki Ahtialalle olevansa ”täynnä vihaa ja taistelutahtoa”. Hän kuvasi hyökkäystä ”järkyttäväksi, häpeälliseksi, inhoittavaksi”.
xxx/ellauri122.html on line 930: Catch-22 esittelee Yossarianin amerikkalaisena sotilaana toisessa maailmansodassa, jolla on assyrialaista ja armenialaista perintöä. Eksoottisen nimen "Yossarian" Heller valitsi korostaakseen päähenkilönsä irtautumista valtavirran sotilaskulttuurista. Yossarianin nimeä kuvataan "iljettäväksi, vieraaksi, vastenmieliseksi nimeksi, joka ei vain herättänyt luottamusta". Se oli "...ei ollenkaan niin puhtaiden, terävien, rehellisten, amerikkalaisten nimien kaltainen kuin Cathcart, Peckem ja Dreedle." Mitä tulee nimen alkuperään, "Heller myönsi myöhempinä vuosina, että nimi "Yossarian" oli johdettu hänen ilmavoimien ystävänsä, assyrialaisen Francis Yohannanin, nimestä, mutta että Yossarianin itse hahmo oli "inkarnaatio". toiveesta." Kun häneltä vuonna 1974 kysyttiin, mitä mieltä hän oli sodasta ollessaan siinä, Heller kirjoitti: "Paljon eri tavalla kuin Yossarian tunsi ja paljon eri tavalla kuin minä tunsin romaania kirjoittaessani… Itse asiassa nautin niin teki melkein kaikki muutkin, joiden kanssa palvelin, harjoituksissa ja jopa taisteluissa."
xxx/ellauri122.html on line 934: Natelyn huora kuvataan erittäin väsyneenä prostituoituna, joka ei ole kiinnostunut seksistä ja haluaa mieluummin nukkua. Nuorempi sisarensa vainoaa häntä jatkuvasti. Siksi luutnantti Nately, joka on hullun rakastunut häneen, ei voi suostutella häntä ryhtymään merkitykselliseen suhteeseen hänen kanssaan. Hän kihlautuu naiseen seksuaalisesti, mutta se on kylmää ja mekaanista, sillä hän kieltäytyy viettämästä aikaa Natelyn kanssa ilman palkkaa. Kapteeni Black nukkui usein hänen kanssaan ärsyttääkseen Natelya. Kun hiän kuitenkin vihdoin lepää, hiän rakastuu Natelyyn yhtä hullusti kuin hänkin häneen. Pian sen jälkeen Nately kuolee taistelutehtävässä. Kun Yossarian saapuu Roomaan kertomaan hänelle huonoja uutisia, Natelyn huora syyttää Yossariania Natelyn kuolemasta. Myöhemmin hiän omistautuu Yossarianin takaa-ajoon ja väijyttää häntä useita kertoja romaanin loppuosan aikana yrittääkseen kostaa Natelyn kuolemasta puukottamalla häntä. Hiän onnistuu lopulta puukottamaan häntä kylkeen ja lähettämään hänet sairaalaan. Toinen hiänen hyökkäyksistään on kirjan viimeinen, vaikkakin vähäinen, koominen tapahtuma.
xxx/ellauri123.html on line 1148: Mater dolorosa (lat) on Neitsyt Marian kärsimyksiin liittyvä kristillisen taiteen aihe. Kuvatyyppi esittää Marian seitsemän surua, jotka ovat Betlehemin lastenmurha, pako Egyptiin, kadonneen 12-vuotiaan Jeesuksen etsintä, ristinsaatto, Jeesuksen ristiinnaulitseminen, ristiltäotto ja Jeesuksen hautaaminen. Toisinaan suruja kuvataan hänen sydäntään lävistävien seitsemän miekan avulla, jotka viittaavat Simeonin profetiaan. Toisinaan Maria kuvataan vain surullisena tai kyynelissä. Tässä listassa ei mainita defloraatiota, menstruaatiota, synnytystuskia eikä väkisinmakuuta. Eikä SM Swinburnen peukuttamaa huulten pureskelua ym algolagniaa.
xxx/ellauri124.html on line 804: tehdystä osasta, jossa kuvataan nykypäivän uiveloiden elämää. Alun perin elokuvan
xxx/ellauri129.html on line 300: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 378: Eskapistisen viihteen kieli puhuu tunnustelusta suoruudella, jossa on jotain hyvin viehättävää. Uskon, että kun meistä ihmisistä vähän pintaa raaputetaan, me ollaan kaikki aika simpansseja ja babiaaneja. Kuolinvuoteellaan ihmiset tulee muistamaan enemmän sellaisia hetkiä, joita kuvataan lääkäriromaaneissa, kuin joitain suuria älyllisiä hetkiä. Tokkopa, kiinnostus tunnusteluun alkaa häipyä kyvyn mukana.
xxx/ellauri136.html on line 381: Lermontovin "Kavennin" runon analysointi sallii ymmärtää maailman julmuutta, ympäröivien ihmisten kovaisuutta. Työssä kuvataan tapaus, jossa köyhä mies, joka kertoi, tapasi nuoret lähellä kuistia. Hän kuoli nälästä ja valitti janoa, joten hän halusi saada jotain ruoasta tai rahaa, mutta sen sijaan joku asetti kiven kädessään sokea, vanha ja sairas mies. Silminnäkijöiden mukaan tämän surullisen ja epäinhimillisen teon tekijä oli Ekaterina Sushkova.
xxx/ellauri137.html on line 84: ”MARKUS PYSTYY puhelimessakin sanomaan äänestä, oonko mä juonut edellisenä iltana alkoholia”, pornokuvataiteilija Katariina Souri sanoo helsinkiläiskahvilassa. ”Mä olen dopamiinivetoinen tyyppi. Lähtee dopamiinit nopeasti nousuun. Se pystyy analysoimaan mun aivokemiaani puhelun aikana. Miten puhun, miten nopeasti, miltä mun ääneni kuulostaa. ’Aa, sä oot varmaan eilen juonut alkoholia.’ Mä olen että no helvetti, hik niin oon! Miten shä voit aavishtaa shen?
xxx/ellauri137.html on line 123: Rantalan kumit meni puhki. Asialla oli lähes todistettavasti rekkalesbot ja feministiemakot. ”Vaikka sukupuolet kuvataan mun tutkimuksissa erilaisiksi, se ei tee niitä eriarvoisiksi”, Rantala sanoo. Auttaahan se asiaa, sitä en mene kieltämään.
xxx/ellauri139.html on line 301: "Ajatuksen syvyydessä ja hänen käsittelemänsä moraalisen maailman tehtävän laajuudessa, kirjoittaa Shtshedrin, tämä kirjailija seisoo täydellissenä kummajaisena. Hän ei vain tunnusta niiden intressien laillisuutta, jotka liikuttavat tämän ajan yhteiskuntaa, vaan jopa menee pitemmälle, siirtyy ennustajan ja profeetan rooliin, jossa asettaa ei välittömien vaan myöhempien apinaston pyrkimysten tavoitteen." Tämän osoituksena Shtshedrin viittaa Idiootti-romaaniin, jossa Dostojevski "teki yrityksen kuvata sellaista aappatyyppiä, joka saavuttaa täyden moraalisen ja henkisen tasapainon".
xxx/ellauri157.html on line 473: Buber kirjoitti runollista ja vaikeaselkoista kieltä, eikä hänen esityksensä ole missään nimessä systemaattista. Kieltä kuvataan vaikeaselkoiseksi, romanttiseksi ja ekspressionistiseksi. Buberin muutettua Jerusalemiin ja opittua kunnolla hepreaa hänen kerrotaan vitsailleen ”että hän voisi kirjoittaa sitä yhtä epäymmärrettävästi kuin saksaksi”.
xxx/ellauri166.html on line 480: Jos me annamme perseen karvaisuudelle arvon 1-13, silloin syvää kranssia kuvataan lukemalla 7-10. Jos tarkkailija on epävarma siitä että onko ohjelmoija elossa, henkilökunta tökkii keuhkoja ja kaulaa. Ohjelmoijan ruumis voi olla niin syvällä kranssissa että hän unohtaa hengittää.
xxx/ellauri167.html on line 670: Diskordiaaninen kalenteri kuvataan Principia Discordiassa. Ajanlasku alkaa gregoriaanisen kalenterin vuodesta 1163 eaa. Vuosi koostuu viidestä 73 päivän kaudesta: kaaos, epäsopu, sekaannus, byrokratia ja jälkiseuraus. Vuosi alkaa samana päivänä kuin gregoriaanisen kalenterin vuosi eli 1. tammikuuta, ja yhteensä vuodessa on 365 päivää. Joka neljäs vuosi karkauspäivä lisätään kaaoksen 59. ja 60. päivän väliin. Lähes kaikkien Linux-jakelupakettien ohjelmavarannoista löytyy ohjelma ddate, joka tulostaa ruudulle päivän Diskordiaanisen kalenterin mukaan.
xxx/ellauri168.html on line 171: Harmaat (myös Roswellin muukalaiset tai zetareticulilaiset) ovat kuvitteellisia avaruusolioita, jotka esiintyvät kansantarinoissa, populaarikulttuurissa, salaliittoteorioissa ja ufologiassa. Ne kuvataan yleensä suuripäisiksi ja -silmäisiksi mutta muutoin pienikokoisiksi, iholtaan harmaiksi humanoideiksi. Harmaiden väitetään usein olevan kotoisin Zeta Reticulin tähdistöstä ja ne ovat yleisiä erityisesti lähikontakti- ja sieppausväitteiden yhteydessä. Oliko Discordianismin Harmaanaama ize asiassa roswellilaisia?
xxx/ellauri168.html on line 173: Harmaat määritellään tavallaan aika tyypillisesti harmaaihoisiksi, pienikokoiksi (noin 120 senttimetriä tai enemmän) humanoideiksi. Niiden keho kuvataan usein pitkänomaiseksi ja pienirintaiseksi. Lihaksiin tai luustoon liittyviä merkkejä ei ole näkyvissä. Harmaiden jalat ovat yhtä pitkät kuin heidän kätensä ja säärensä. Niillä voi olla 3–5 sormea, eikä peukalon vastinetta ole.
xxx/ellauri173.html on line 333: Lukijan iloksi tulee välttämättömäksi kuvata sinua ensin fyysisesti, neiti Alicia Clary. Ensinnäkin tämä nainen olisi kaikkein välinpitämättömimmän taiteilijan silmissä paitsi kiistattoman kaunis, myös aivan poikkeuksellinen.
xxx/ellauri175.html on line 778: Muista liike – niin luonnollista! ― Hadalysta kauniin Alician valokuvataittoon tässä ympäristössä? Ja alla lämpömittariin päin, joka sopii planeetasäteiden kalorien punnitsemiseen? improvisoitu selitys tälle laitteelle? osakemarkkinoiden kohtaus, niin ainutlaatuinen? Muistatko, kuinka selkeästi Hadaly kuvaili neiti Alicia Claryn tarkkaa wc:tä lukiessaan lampun alla ensimmäisen illan lähetystä vaunuissa? Tiedätkö, millä hienovaraisilla, millä uskomattomilla keinoilla tämä erityisen salainen selvänäköisyys on voinut tapahtua? Tässä se on: "Sinä olet kyllästynyt, tunkeutunut inhotun ja rakkaan elävän olennon hermostolla! Kuitenkin jossain vaiheessa, jos muistat, Hadaly otti sinua kädestä ja johdatti sinut hirvittävään laatikkoon, jossa lepäävät teatteritähden jäännökset. No, Sowanan hermosto oli toisen nesteen läheisen välityksen kautta yhteydessä sinun kanssasi tämän Hadalyn käden paineen ansiosta. Välittömästi hän lensi pois näkymättömissä verkostoissa, jotka jäivät hänen näennäisestä etäisyydestä huolimatta sinun ja kauniin rakastajatarsi väliin: sen vuoksi hän päätyi heidän ylenpalttiseen keskustaan, eli neiti Alicia Claryyn, vaunuun, joka vei hänet. Menlo Parkiin.
xxx/ellauri176.html on line 760: 62. Mayumi on niit pahexuttavia niitoja. NEET on lyhenne englannin kielen sanoista Not in Employment, Education or Training. Niito on hallinnollinen luokitus, jota käytti noita (the witch is dead!) Britanniassa, mutta sen käyttö on levinnyt laajasti muihinkin maihin kuten Japaniin, Kiinaan ja Koreaan. Lyhenteellä kuvataan työelämän tai opiskelun ulkopuolella olevaa väestöryhmää. Se on nykyajan slangia. Narahdin. Ja näillä niitoilla on siis varaa asua Roppongissa? Ize asiassa asunto on Chibassa.
xxx/ellauri178.html on line 89: Se ei osaa kuvata naisia, se ei osaa kuvitella muunlaisia kuin äiti Rothia ja huoria. John Leonard sanoi sille et grow up. Sitä Pili ei antanut Leonardille anteexi.
xxx/ellauri201.html on line 158: Lisbetin nemimäinen asu kuvataan suu märkänä. Jalassa jykevät Doc Martinit, onxtää se Torquayn kukkakaalikorvainen verta pelkäävä kirurgi? Vitun brändejä. Stig olet oikea pelle! 68-vuotias asianajaja Gamle Frode on ilmeisesti pirun asianajaja. No eipä ole, huolimatta konservatiivisesta asusta ja iästä. Ja sillä on ystävällisen setämäinen iänensävy. Tää nide on kertakaikkisen huohheli. Klisheet tuuppii toisiaan izestäänselvän juonen käytävällä.
xxx/ellauri202.html on line 82: Jatkoa Mr. Rainfoldin pitkäveteiselle plokille. Roger Martin du Gardin pääteos Thibaultin suku, Les Thibault (1928 - 1940) on kahdeksanosainen sukukronikka, jossa kuvataan vauraan väestön elämää ja heidän varttuvaa nuorisoa. Vanhempi polvi kutsuu itseään porvareiksi ja pitävät itseään yhteiskunnan tukipilareina. Nuoret asettavat vanhempien arvot puntariin. Tarina alkaa Pariisista vuonna 1904.
xxx/ellauri202.html on line 117: Teoksessa kuvataan illan viettoa, jossa Jacques on juhlissa Danielin kanssa, keskushahmona on rouva Juju, joka on vanha huora, hänestä tosin käytetään nimeä prostituoitu, mutta kirjan kuvausta haittaa monet kiertoilmaukset. Mikä "prostituoitu", selvä huorrahan se oli! Juju-huoralla on uusi suojatti Rinette, josta Daniel kiinnostuu. Rinette kavahtaa Danielin sukunimeä de Fontanin.
xxx/ellauri208.html on line 443: Mut tää Paulhan on vasta paska! Sen panopuu, Desclosin Anne, kirjoitti romaanin O:n tarina vastaväitteexi razastajansa, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja. Kylä lähtee! Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (Anu Saukko, muuta nimeä hänestä ei käytetä) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja. Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa. Anun anuluxessa on triskeli. Wellbeckin texti vilisee tälläsiä juolahduxia joita ei perustella laisinkaan. Se on monessa kuin Nietzschen Retu.
xxx/ellauri208.html on line 672: Peter Johan Sandelin (30. toukokuuta 1930 Pietarsaari – 16. helmikuuta 2019 Helsinki oli suomenruotsalainen runoilija ja kuvataiteilija.
xxx/ellauri212.html on line 40: jopa sensuroitiin. Outisen esittämän Lissun ”kuselle ja runkulle” -vastaus opettajan kysymykseen oli Elokuvatarkastamon mielestä liian raju, ja repliikki poistettiin elokuvasta vuosiksi. Runkku oli tabua vielä 40v sitten. Nyt on tabua sanoa n-sana ja käyttää toisen puhelinta.
xxx/ellauri218.html on line 56: 2. Kuvan nähdessäni ajattelen vihaa ja sotaa. Näen kuvassa ihmisiä, jotka tappavat toisiaan. Tunnelma on karu ja pelottava. Se viestii, että ihmiset pelkäävät ja kiduttavat toisiaan. En haluaisi olla mukana kuvassa, koska se on niin karu. Ja jos olisin kuvassa, olisin luultavasti kuolemaisillani tai luuranko. Kuva ei kuvaa minun elämääni, koska meillä ei ole sotaa käynnissä. Paizi Ukrainassa. Toisaalta se taas voisi kuvata meidän maailmassamme epätasa-arvoisuutta. Toiset ihmiset ovat suuremmassa ja paremmassa asemassa kuin toiset. Toiset ovat ize asiassa luurangonlaihoja.
xxx/ellauri218.html on line 58: 3. Kuvassa on paljon luurankoja kasassa, johon kiinnitin huomioni, kun tarkastelin kuvaa kunnolla. Kuva on sommiteltu siten, että ensimmäisenä näkee nämä luurangot ja niiden vieressä olevat parempiasemaiset ihmiset, jotka hallitsevat kuvan tapahtumia. Kuvan vasemmassa yläkulmassa on todella tummat värit. Ne kuvaavat siellä olevaa tulipaloa tai jotain tulta ja savua. Oikeassa yläkulmassa ei oikein tapahdu mitään, joten se on kuvattu aika vaalealla. Kuvan keskellä ja alaosassa on vähän punertavaa, joka voisi kuvata verta, tulta ja kaaosta.
xxx/ellauri228.html on line 57: Nuorten sexikirja näyttää olevan vähän kanapainotteinen. Kaikki toimittajat ovat naaraita, kuvittajaa lukuunottamatta. Siinä on kaavio häppäreistä eri aukiasennoissa mutta kikkelit kuvataulussa on kaikki pletkuja. Mikä siinä on ettei phallosta saa näyttää kuvissa? Kyllä se helleeneistä oli ihan asiallista. Eikä varsinaisia panokuvia ole ainuttakaan! Kai kirjoittajat olettavat että nuoret kazovat niitä pornovideoilta riittävästi muutenkin. Opas neuvoo aika tarkasti miten kana tulee läpeensä tyytyväisexi, mutta eipä ole paljon mazkua parhaista siipeenvetokikoista Kieulle ja Kaiulle. Kaippa kukkopoika sitten on ilman ohjaustakin suorastaan iloinen. Hauskin luku (ja myös pisin) sisältää pimppijumpan ohjeita. Se on varmaan kuvittajan kirjoittama. Mutta ennen sitä muutama vinkki penishygieniasta!
xxx/ellauri231.html on line 380: Ivan Buninin teokset koostuvat runoudesta, proosasta ja käännöksistä. Hän debytoi kokoelmalla Runot (1887–1891), runokirja, joka näyttää symboliikan elementtejä. Inspiraatio, jonka hän ammensi realismista, ilmenee sarjassa melankolisia tarinoita Venäjän maaseudusta ja sen rappeutumisesta, jossa hän halusi kuvata "Venäjää ilman meikkiä". Romaanit Derévnya (1910) (Kylä) ja Sukhodól (1912) kuvasivat kyläelämän raakuutta ja maanomistajaluokan rappeutumista. Surullista, surullista. Näin siis ennen bolshevikkivallankumousta. Buninin proosatyylille on ominaista melankolia, varautuneisuus ja keskittyminen, tiivistetty eleganssi.
xxx/ellauri237.html on line 997: Miten on mahdollista, että näennäisesti mielivaltaisen kriteerin, kuten korttirullan, perusteella he voivat kuvata omia ominaisuuksiaan? Missä on saalis? Vaikka eri esoteeriset tieteenalat eivät voi tarjota tälle mitään selitystä, joka riippuu tulosten väärentämisestä, psykologia on tarjonnut kokeiluun perustuvan rakenteen, joka selventää tätä ilmiötä. Tämä rakenne tunnetaan nykyään Mickey Mouse Effectinä.
xxx/ellauri239.html on line 80: Dao käsitetään kaiken luojaksi, vaikkei sitä voikaan sanoin kuvata. Sitä voi ilmentää käsimerkeillä. Se ei ole persoonallisuus, vaan kaiken takana oleva alkusyy, josta kaikki lähtee ja siihen palaa, ja on yhtä maata sen kanssa. Daosta puhui tällä tavoin muun muassa Laozi, jonka nuhaisena kirjoittamaksi väitetyssä kirjassa ”Daodejing” daon olemusta kuvaillaan. Näin ollen taolaisuus ei ole alun perin jumaluskonto vaan pikemmin maailmanselitys, mutta sen erilaisissa tulkinnoissa esiintyy jumalia kuten keisarijumalia. Ne kuvapazaat ja paloitellut ananaxet temppelissä on taas kerran siis vaan tomppelille laahuxelle suunnattua viihdettä.
xxx/ellauri239.html on line 86: Kiinalaisen vanhan kansanuskon käsityksen mukaan maailmankaikkeuden perimmäinen sopusointu riippuu kahden vastakkaisen voiman, yinin ja yangin tasapainosta. Yinin ja yangin tasapainoinen kokonaisuus on dao, maailmankaikkeuden harmoninen kokonaisuus. Tämä kuvataan ympyränä, jonka ässän muotoinen viiva jakaa kahteen yhtenevään osaan. Oiskoon se jin niikö tää tyhjä kuukuppipuoli, johon miehekkäämpi jang sitten tuppautuu. Eli päästään helpommin sulatettavan tyyppiseen dualismiin! Nykyään daolainen kansanusko elää sekoittuneena Kiinan muihin uskontoihin. Vizi tokko ne siitä ymmärtää izekään tuon taivaallista, mutta väliäkö sillä, uskonto ei enää ole uskontoa jos sen oikein ymmärtää.
xxx/ellauri239.html on line 393: Haakon vainajan lähtömeikki kuvataan seikkaperäisesti. Voi vittu tietysti. Norskit pitää rumihia näytillä ihan jenkkimeiningillä. Lesboämmien kämpässä on Vesilahden muukirkkoherran dekoori, ihan naurattaa. Verkkareihin puettu vainaja oli huvittava näky. Selma oli yllättäen myynyt osuutensa Falck-yhtiöstä pelivelkoihin.
xxx/ellauri252.html on line 403: Martin Beck kuvataan hujopixi jolla on nelikulmainen leuka. Rhea on tanakka hukkapätkä, sinisilmäinen kova hölöttäjä joka klopsuttaa kaikkialle puukengissä. Oliko tää kuvaus paikallaan Sjövallista ja Wahlööstä? Kuvan perusteella ei, mutta kuva voi valehdella. Maj sanoo ettei ne olleet lukeneet McBainia, eikä McBain tietystikään jenkkinä ollut läheskään yhtä äkkiväärä kuin ne.
xxx/ellauri259.html on line 287: Amerikkalaiset tutkijat Richard Gombrich ja Alexander Wynne väittävät, että Buddhan kuvaukset ei-itsestä varhaisissa buddhalaisissa teksteissä eivät kiellä, että minä on olemassa. Wynne ja Gombrich väittävät yhteen ääneen, että Buddhan lausunnot anattāsta olivat alun perin "ei-itse" -oppi, joka kehittyi "ei-itseä" -opetukseksi vasta myöhemmässä buddhalaisessa ajattelussa. Wynnen mukaan varhaiset buddhalaiset tekstit, kuten Anattālakkhana Sutta , eivät kiellä, että on olemassa minä, ja ne väittävät, että viisi aggregaattia , joita kuvataan ei-itsenä, eivät ole kuvauksia ihmisestä vaan ihmisestä.
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri265.html on line 302: Aalto-Setälä valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985. Hän opiskeli kasvatustieteitä Turun yliopistossa vuosina 1987–1990 ja elokuvataidetta Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1997–2000 suorittamatta tutkintoa.
xxx/ellauri268.html on line 299: Vaikka peikkoja kuvataan usein fantasiakirjallisessa fiktiossa julmina, ahneina ja yleensä pahantahtoisina olentoina, kirjailija JK Rowling kuvasi heidät Harry Potter -sarjassaan koukkunokkaisten pankkiirien salaperäisenä salaliittona, joka ylläpitää kiistanalaista suhdetta velhomaailmaan, joka ajattelee. heitä syvästi epäilevästi.
xxx/ellauri268.html on line 306: Tyypillisesti fantasiakirjallisessa fiktiossa peikkoja kuvataan julmina, uteliaana ja epäluotettavina olennona, joka liittyy örkkien joukkoon taistelussa hyvän voimia vastaan, puukottaa seikkailijaa ruosteisella tikarilla ja varastaa heidän arvoesineensä. Mutta kolikoiden lyöminen ja rahan lainaus? Siinä kaikki, Rowling.
xxx/ellauri281.html on line 401: Nykyisin samaa tilaa kuvataan kirjan mukaan diagnoosilla F32.0, mikä merkitsee vakavaa, mutta lievää masennusta.
xxx/ellauri281.html on line 529: Vuotta myöhemmin kirjailija meni naimisiin kolmannen ja viimeisen kerran itävaltalaisen valokuvataiteilijan Inge Morathin kanssa, joka lahjoitti hänelle kaksi lasta: tyttären Rebeccan ja pojan Danielin, joka oli mongoloidi. Inge ei ollut juutalainen vaan sloveeni.
xxx/ellauri286.html on line 142: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
xxx/ellauri286.html on line 399: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
xxx/ellauri286.html on line 624: Louhimies ehti olla kuukauden töissä ja etsiä muun muassa kuvauspaikkoja sekä koekuvata näyttelijöitä. Sitten kaikki päättyi kuin seinään. YLE:n opintovapaalla ollut toimittaja oli ottanut BBC:hin yhteyttä ja kertonut kirjoittamastaan kohujutusta ja varoittanut BBC:tä Louhimiehestä. Suomessa oli jo puoli vuotta aikaisemmin ehditty käydä kiivaita keskusteluja Louhimiehen työtavoista. Toimittajan yhteydenoton jälkeen BBC sanoi sopimuksen irti ja Louhimies menetti työn.
xxx/ellauri287.html on line 545: Veljeni Leijonamieli kuoli 6 vuotta myöhemmin. Hän oli surkea kuningas. Rikhard Leijonamieli oli oman elämänsä sankari, ja sellaiseksi hänet yleensä kuvataan kirjallisuudessa. Hänen väkivaltaisuutensa, turhamaisuutensa ja itsekkyytensä unohdetaan usein. Rikhardin intohimona oli sodankäynti; englantilaiset rahoittivat hänen sota- ja ristiretkensä. Rikhard I vietti kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa vain viisi kuukautta. Hän ei myöskään koskaan oppinut puhumaan englantia, vaan puhui äidinkielinään oksitaania ja ranskaa. Rikhardin pahanhajuiset suolet haudattiin sen tornin juurelle, josta kuolettava nuoli ammuttiin.
xxx/ellauri289.html on line 207: Jäsenet, jotka eroavat tai erotetaan, kuvataan Vartiotorni-seuran kirjallisuudessa pahoina, ja heitä myös vältetään. Nuhteleminen on vähäisempi kurin muoto, jonka oikeudellinen komitea antaa muodollisesti kastetulle todistajalle, jonka katsotaan katuvan vakavaa syntiä; nuhdeltu menettää tilapäisesti näkyvät palveluetuoikeudet, mutta hän ei kärsi sexuaalisen tai hengellisen toveruuden rajoituksista.
xxx/ellauri292.html on line 245: Lady Hester Lucy Stanhope (12. maaliskuuta 1776 – 23. kesäkuuta 1839) oli brittiläinen seikkailija, kirjailija, antiikkimies ja yksi ikänsä kuuluisimmista matkailijoista. Hänen kaivauksensa Ashkelonista vuonna 1815 pidetään ensimmäisenä, jossa käytettiin nykyaikaisia arkeologisia periaatteita, ja hänen keskiaikaisen italialaisen asiakirjan käyttöä kuvataan "yhdeksi varhaisimmista kenttäarkeologien tekstilähteiden käytöstä". Hänen kirjeensä ja muistelmansa tekivät hänestä kuuluisan tutkimusmatkailijana.
xxx/ellauri292.html on line 259: Lady Hesterin Ashkelonista kaivama patsas oli siksi vaarallisen houkutteleva palkinto. Vaikka se oli päätön ja hajanainen, se oli ensimmäinen kreikkalais-roomalainen esine, joka koskaan kaivettiin Pyhässä maassa, eron, jonka jopa tohtori Meryon tunnisti. Meryon oli erittäin iloinen tästä löydöstä, ja hän luuli sen olevan "jumalitun kuninkaan" patsas, ehkä yksi Aleksanteri Suuren seuraajista tai jopa Herodeksen itse. Mutta Lady Hester ei jakanut lääkärinsä antikvaarista innostusta, sillä hänellä oli paljon henkilökohtaisesti vaakalaudalla. Hän pelkäsi, että jos hän kiinnittäisi siihen liikaa huomiota, "pahat ihmiset voisivat sanoa, että tulin etsimään patsaita maanmiehilleni, en aarteita [ylevälle] portille", joka on tapana kuvata itse sulttaanin palatsia.
xxx/ellauri292.html on line 308: Sen jälkeen kun Abigail paljastaa Nabalille mitä hän on tehnyt, "Jumala löi Nabalia ja hän kuoli" (jae 38), minkä jälkeen Daavid meni naimisiin hänen kanssaan. Abigailia kuvataan älykkääksi ja kauniiksi. Talmud vahvistaa tätä ajatusta mainitsemalla hänet yhdeksi "maailman neljästä ylivoimaisen kauneudesta naisesta" (muut kolme ovat Rahab, Saara ja Esther). Koska hän on naimisissa varakkaan Nabalin kanssa, hän on myös korkean sosioekonomisen aseman nainen. On epäselvää, menikö David naimisiin hiänen kanssaan, koska hän oli kiinnostunut hiänestä sexikumppaninia, vai ovelasta poliittisesta liikkeestä, vai molemmista. Veikkaan molemmista.
xxx/ellauri292.html on line 476: Ja kirjan lopusta saamme tietää, että hänen hautaa ei löytynyt mistään maan päällä, mutta thai hän meni taivaaseen fyysisessä kehossaan hymnien ja tanssien säestyksellä. Luonnollisesti, jos hän oli niin suuri kuin yllä olevassa kuvataan, hänen voidaan sanoa "on kosinut filosofiaa jumalallisemmalla tavalla kuin Pythagoras, Empedocles tai Platon."
xxx/ellauri293.html on line 106: Lisäksi, kun Joanna on heprealainen nimi, Junia on latinalainen nimi. Juutalaiset omaksuivat usein toisen, latinankielisen nimen, joka oli lähes pätevä vastine heidän alkuperäiselle nimelleen, vähänkuin kiinalaiset jenkeissä, vaikka Yii-Janista tulee Jezebel. Joanna ja Junia toimivat läheisinä äänivastineina äidinkielissä, jonka Bauckham sanoo olevan osoitus näiden kahden välillä. Lopuksi Paavali kuvailee Juniaa "merkittäväksi apostolien joukossa". Ottaen huomioon, että Juniaa kuvataan yhteisön varhaisimmaksi jäseneksi ja yhdeksi merkittävimmistä jäsenistä, se, ettei häntä ole nimetty muualla, on suuntaa antavaa, kuten Bauckham väittää, että hän ja Joanna ovat sama henkilö, kun otetaan huomioon Joannan varhaisempi korkea näkyvyys Jeesuksen startup-yrityxen palveluxessa.
xxx/ellauri293.html on line 634: Tämä oli taustalla tapahtumille, jotka toivat Turkin ensimmäiseen maailmansotaan keskusvaltojen puolella, tapahtumalla, jolla oli niin traagiset seuraukset Antantille. Turkin sodan tuhoisten tulosten valossa historioitsijoilla on ollut tapana kuvata brittiläisiä toimia, erityisesti sodan alkamisen Euroopassa ja Turkin sodanjulistusten välisenä aikana marraskuun 1914 alussa, kyvyttömyyden ja kyvyttömyyden yhdisteenä. Kyvyttömyys+kyvyttömyys = tyhmyys. Tärkeimmät tapahtumat todellakin tekevät vaikeaksi selittää muutoin Britannian asennetta aikoinaan ystävälliseen valtioon, jonka puolueettomuus olisi suuresti auttanut Britannian sotaponnisteluja. Mutta tyhmä on tyhmä vaikka sen voissa paistaisi.
xxx/ellauri295.html on line 46: Tintagel on 1 Mortonin pienenä unelmoimista paikoista. Se on Cornwallissa jossain niemenkärjen pohjoisrannalla. Kuten Geoffreyn suositussa historiassa kuvataan, Gorlois, Cornwallin herttua, laittoi vaimonsa Igrainen Tintagoliin sodan aikana (posuit eam in oppido Tintagol in littore maris: "hän laittoi hänet oppidum Tintagoliin meren rannalla"). Merlin naamioi Uther Pendragonin Gorloisiksi, jotta Uther voisi tulla Tintageliin ja "kyllästää" Igreenin teeskennellen olevansa Gorlois; Utherin ja Igrainen lapsi oli kuningas Arthur. Tästä motiivista tuli Arthurin vakio alkuperätarina myöhemmissä keskiaikaisissa kronikoissa ja ritarillisissa romansseissa. Jotkut Tristanin ja Iseultin legendan tapahtumat sijoittuvat myös Tintageliin.
xxx/ellauri295.html on line 365: On luotava, kuin nykyistä paremmat jumalat, maailmoita joissa lukijan on parempi olla kuin nykyisessä. Luotava lukijan alle maa, päälle taivas, säädeltäva pilvien kierto, aurinko, sadetta ja sateensuojaa. Peruselinkeinot on käynnistettävä ja täytettävä maa ihmisillä. Niiden elämän on vaikutettava sen verran tarkeämmaltä ja kiintoisammalta kuin lukijan, että tämä on valmis kuluttamaan palautumattomia tunteja lukemiseen, mutta liian outoa tai ylivoimaista se ei saa olla. Ruokaa on maasta löydyttävä ja seksiä, ja ainakin mustalaismökiltä viinaa ja tapettavia. Yhteiskunnan on hyvä läpäistä jonkinlainen kriisi tai taistelu. Lopputuloksen kuuluu kuvata maailma tutuksi tai järjelliseksi, antaa toivoa tulevaisuudesta ja viitata siihen suuntaan, että elämässä, lukijankin, on hyvä ja syvä tarkoitus. Täsmällisesti eivät elämänsä tarkoitusta halua kuulla kuin kommarit ja kristityt.
xxx/ellauri303.html on line 430: Oikea vastine yleiselle englanninkieliselle termille "faith" - sellaisena kuin se esiintyy ilmaisussa "uskon periaatteet" - olisi E-munahin käsite juutalaisessa. Vaikka se käännetään yleensä uskoksi tai luottamukseksi Jumalaan, Emunah- käsitettä voidaan tarkemmin kuvata "luonnolliseksi vakaumukseksi, totuuden käsitykseksi , joka ylittää (...) järjen ". Emunaa voidaan parantaa viisauden , tiedon , ymmärryksen ja pyhien juutalaisten kirjoitusten oppimisen avulla. Mutta E-munah ei perustu pelkästään järkeen, eikä sitä voida ymmärtää järjen vastakohtana tai sen vastakohtana, ize asiassa siinä ei ole järjen hiventä.
xxx/ellauri303.html on line 450: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
xxx/ellauri303.html on line 456: Vaikka juutalaisuuden hallitseva paine on se, että Jumala on aika persoonallinen, on olemassa "vaihtoehtoinen traditiovirta, josta esimerkkinä on ... Maimonides", joka useiden muiden juutalaisten filosofien kanssa hylkäsi ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Tämä heijasti hänen uskoaan negatiiviseen teologiaan : Jumalaa voidaan kuvata vain sillä, mitä Jumala ei ole. Rabbi Mordecai Kaplan (juutalaisilla ei ole kovin paljon eri nimiä), joka kehitti rekonstruktistista juutalaisuutta ja opetti Amerikan konservatiivisessa juutalaisteologisessa seminaarissa, hylkäsi myös ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Kaplan sen sijaan ajatteli Jumalaa "voimana, kuten painovoimana, joka on rakennettu universumin rakenteeseen", uskoen, että "koska maailmankaikkeus on rakennettu mahdollistamaan henkilökohtainen onnellisuus ja yhteisöllinen solidaarisuus toimiessamme moraalisesti, tästä seuraa, että universumissa on moraalinen voima; tätä voimaa konstruktistit tarkoittavat Jumalalla", vaikka jotkut rekonstruktiolaiset uskovatkin persoonalliseen Jumalaan. Joseph Telushkinin ja Morris N. Kertzerin mukaan Kaplanin "perinteisen juutalaisen jumalakäsityksen rationalistinen hylkääminen vaikutti voimakkaasti" moniin konservatiivisiin ja reformirabeihin, jotka saivat monet lakkaamaan uskomasta persoonalliseen Jumalaan." Pew Forum on Religion and Public Life 2008 US Religious Landscape Survey -tutkimuksen mukaan amerikkalaiset, jotka tunnustavat olevansa juutalaisia uskonnon perusteella, ovat kaksi kertaa todennäköisemmin kannattaneet ajatuksia Jumalasta "persoonattomana voimana" kuin ajatusta, että "Jumala on henkilö, jonka kanssa naisilla voi olla ihmissuhde".
xxx/ellauri305.html on line 233: Vuonna 2016 Team Ninja keräsi julkista huomiota sen jälkeen, kun he päättivät olla julkaisematta Dead or Alive Xtreme 3 peliä Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa, mikä johti videopelialalla kiistaan naishahmojen seksualisoidusta esittämisestä heidän peleissään. Sony Interactive Entertainmentin toimitusjohtaja Shuhei Yoshida sanoi lausunnossaan: "Se johtuu kulttuurieroista. Lännellä on oma ajatuksensa siitä, kuinka naisia kuvataan pelimediassa, joka eroaa Japanista. Me Japanissa haluamme vähäpukeisia pystytissisiä ninjoja joita voisimme kuvitteellisesti nussia kilpikonnina."
xxx/ellauri305.html on line 296: Thomas Heywoodin Siunattujen enkelien hierarkiassa (1635) Arielia kutsutaan sekä prinssiksi, joka hallitsee vesiä, että "Maan suureksi Herraksi" (siis se on miekkonen). Useissa okkulttisissa kirjoituksissa [ kuka? ] Ariel mainitaan muilla alkuainenimikkeillä, kuten "tuulen kolmas arkoni", "ilman henki", "maan vesien enkeli" ja "tulen hallitsija". Mystiikassa, erityisesti modernissa, Arielia kuvataan yleensä hallitsevana enkelinä, joka hallitsee maata, luovia voimia, pohjoista, alkuainehengiä ja petoja. Keihäänheiluttajan Myrsky-näytelmässä oli senniminen palvelushenki. Kazo myös Uikipedian luetteloa teologien enkeleistä.
xxx/ellauri306.html on line 618: Kaipaan brittiläistä ruokaa. Saan joitain asioita osavaltioista, mutta joskus kaipaat asioita, joita et voi saada. Brittiläistä ruokaa kuvataan joskus miedoksi, kuulostaako herkulliselta? Mutta kehoni ei ole oikein sopeutunut amerikkalaiseen ruokaan, se saa minut usein vain turvotuksi. Asioiden ei tarvitse olla kirkkaanvärisiä tai täynnä lisäaineita tai sokeria ja jostain syystä en voi juoda maitoa täällä, mutta voin palata kotiin.
xxx/ellauri307.html on line 752: käsikirjoituksissa. Sankarin matka -monomyytti voidaan kuvata myös ympyränä.
xxx/ellauri354.html on line 579: Roomalaiskatolisessa, itä-ortodoksisessa ja protestanttisessa kristinuskossa vallitseva näkemys on, että eläinuhrit temppelissä olivat ennuste uhrille, jonka Jeesus teki maailman syntien edestä ristiinnaulitsemisensa ja verensä vuodatuksen kautta pääsiäisen ensimmäisenä päivänä. Heprealaiskirjeeseen viitataan usein tämän näkemyksen tueksi: temppeliuhreja kuvataan epätäydellisiksi, koska ne vaativat toistamista (ks. 10:1–4) ja liittoon, josta oli tulossa "tuleva". vanhentunut ja vanhentumassa" ja oli "valmis katoamaan" (luku 8:13, ESV). Katso myös Vanhan liiton lakien kumoaminen. Kristuksen ristiinnaulitseminen, joka oli uhri, joka käsitteli synnin kerta kaikkiaan, teki tyhjäksi kaiken tarpeen uusille eläinuhreille. Kristusta itseään verrataan Ylipappiin, joka aina seisoi ja suoritti rituaaleja ja uhrauksia. Kristus kuitenkin uhrattuaan "istui alas" – täydellisyys oli vihdoin saavutettu (ks. 10:11-14,18). Lisäksi kaikkeinpyhimmän esiripun katsotaan repeytyneen ristiinnaulitsemisen yhteydessä – kuvaannollisesti tämän teologian yhteydessä (ch 10:19–21) ja kirjaimellisesti Matteuksen evankeliumin mukaan (ch 27:50). –51). Näistä syistä kolmas temppeli, jonka osittainen tarkoitus olisi eläinuhrien uudelleen järjestäminen, nähdään tarpeettomana ja siten syrjäytyneenä. Toisaalta Irenaeus ja Hippolytus kuuluivat varhaisiin kirkon kirjoittajiin, jotka näkivät temppelin uudelleenrakentamisen tarpeelliseksi Antikristuksen hallituskauden valmisteluun.
xxx/ellauri376.html on line 167: Kirjassa Presleystä ja hänen äidistään Gladys Presleystä kerrotaan, että hänellä oli "suosikkina voileipä voileivän jälkeen - maapähkinävoita, viipaloituja banaaneja ja rapeaa pekonia". Toinen kohta kuvaa häntä puhumassa "kuumeisesti aamunkoittoon asti" samalla ahmien kun "susi" voileipiä (tässä tapauksessa ne kuvataan tehdyksi banaanimuusilla). Uutisraportin mukaan Presley syö hänen mukaansa nimettyjen voileipien muunnelmien perusteella karamellisoituja banaaneja ja rapeaa pekonia grillatun havaijilaisen leivän päällä ja grillaa äitinsä tai hänen kokkinsa pekonirasvassa. Hyvä, paha ja herkullinen, hän kuvailee sen koostuvan puolesta banaanista ja palasta pekonia per voileipä, ruskista voileivät paistinpannussa voissa, leikkaa voileivät viipaleiksi ja pinoa ne korkealle. Yläkerran naapurit ei varmaan arvostaneet sianlihan käryä. Sitä sai haistella kissankuistilta Miken kokatessa aamiaista ennen nörtin töihin lähtöä kylmävarastoon.
xxx/ellauri388.html on line 103: Sangattomalla lennättimellä on onnistuttu sähköttämään Englannin kanaalin ylitse, Konradin isä alkoi puhua ajan mullistavista keksinnöistä, puheenaihe, jonka hän arvasi kiinnostavan jokahista noorta ihmistä. Muutamin piirtein hän loihti Toivon silmien eteen oudon, koneiden hallitseman ja mellastaman yhteiskunnan. Enteellinen oli tämä aika, joka valloitti setterin aallot Dumbledoren sanaa kantamaan, ja mahdotonta oli nähdä tämän mollistavan kehityksen lopullista tulosta. Saksassa aina valmistettiin esimerkiksi jo sokeria puusta kemian avulla ja kukapa saattoi arvata, vaikka jo muutaman vuoden kuluttua jättiläistehtaat jauhaisivat Suomen "loppumattomat" metsät sokerixi. Tiesivätkö nuoret herrat filosofit - sen hän sanoi niin "leikillisesti", ettei se voinut loukata Toivoa, että yksinomaan tämän vuoden kuluessa oli Suomeen perustettu noin neljäkymmentä uutta tehdaslaitosta! Ja että Amerikassa viljeltiin maata sadan hevosen vetämillä koneilla ja että uudet moottorivaunut saattoivat jo saavuttaa saman nopeuden kuin nopea hevonen. Ja että Wienissä suunniteltiin konetta, jolla ihmisen ajatukset voitaisiin valokuvata, ja että elektrofonin avulla saattoi pian tulevaisuudessa jokainen puhelimenomistaja kuunnella musiikkia tai esitelmiä määrätunteina päivästä!
xxx/ellauri394.html on line 429: Havaijilaisen salapoliisikirjan suuri haaste on kuvata Havaiji autenttisesti. Tämän saavuttamiseen tarvitaan enemmän kuin Aku Mikki Minni ja Pluto, ukulele ja kukkaleitä.
xxx/ellauri397.html on line 77: Vuodesta 1260 alkaen ja laajalle levinneelle työllisyydelle, ennen kuin lopulta taantui 1600-luvulla, ostentatio genitalium käänsi bysanttilaisen taipumuksen kuvata Kristusta sukupuolettomana, hänen puuttuvien elinten peitossa litteillä, läpikuultavilla hunnuilla. Tämä oli puhtauden ja täydellisyyden symboli, joka seurasi Augustinuksen käsityksiä , joiden mukaan ennenaikaiset erektiot muistuttavat Aadamin "tottelemattomuuden synnistä". Mutta ostentatio genitalium -perinteessä päinvastoin näyttää olevan totta: Kristuksen visuaalinen miehisyys vahvistaa hänen jumaluutensa. Luonnollinen kysymys, joka kysytään silmiämme räpäyttämisen jälkeen, olisi miksi ? Kuinka uskonnon harjoittajat, joiden seitsemään taivaalliseen hyveeseen kuuluvat varovaisuus ja raittius, päättävät kunnioittaa vuosisatojen ajan näennäisesti painavaa näkemystä pelastajastaan?
xxx/ellauri397.html on line 85: Ostentatio genitaliumin "löytöä" on ihailtu ja arvosteltu lukuisilta tutkijoilta. Yksi puute argumenteissa, jotka pyrkivät todistamaan tämän genren johdonmukaisuutta, johtuu todisteiden puutteesta: monet teoriaa mahdollisesti tukevat taideteokset on muokattu, ja Kristuksen ruumis on peitetty tai muokattu ikonoklasmin ja uskonpuhdistuksen teoilla. Ja vaikka kaikki alla kerätyt kuvat näyttävät, mielikuvitukselle vaihtelevin vaatimuksin, korostavan Jeesuksen sukuelimiä, emme koskaan ole varmoja, miksi . Caroline Walker Bynum, yksi Steinbergin tuotteliaimmista keskustelukumppaneista, varoittaa, että näytelmiä ja taideteoksia, jotka 2000-luvun katsojalle vaikuttavat ainutlaatuisen seksuaalisilta, kerran laajennetuista teologisista konnotaatioista. Ajatellaanpa esimerkiksi myöhäiskeskiaikaista taipumusta kuvata Kristusta synnyttämässä allegorista kirkon hahmoa kylkiluiden välisestä paljeovesta, ikään kuin haava - jonka hän loi Longinuksen keihään tunkeutumisesta - olisi yhdistetty kohtuun. Tai, kuten Bynum kertoo, kun Sienan Katariina näki näyn Kristuksesta, joka käytti esinahkaansa vihkisormuksena, "hän yhdisti tuon verta vuotavan lihan eukaristiseen isäntään ja näki itsensä omaksuvan Kristuksen tuskan". Yhteys Kristuksen ruumiin kanssa – eroottinen teko, eukaristinen, molempia tai enemmän – tarjoaa visuaalisen sanaston, jota ei voida enää helposti selittää. Hauskempaa kuitenkin kuin tavanomainen tabustelu.
xxx/ellauri410.html on line 411: Kuka on tämä henkilö, joka haluaa tällaista elämää? Tai mikä vielä tärkeämpää, kuinka tämä kaiutin aikoo kuvata Sweeneyn toimintaa tulevissa säikeissä?
xxx/ellauri410.html on line 415: Naista, joka on yksi Sweeney Erectin pääpiirteistä, kuvataan viidennessä säkeistössä "Tämä kuihtunut oksien ja hiusten juuri". Hänellä on "silmät halkeilevat" ja hänen suunsa (LOL, suunsa, pilluhan se on) kuvataan luolaelämäksi, "hampaat on leikattu pois" ikään kuin ne olisivat sekaisin. Vagina dentata josta hampaat on vedetty, vitun ikenet jää roikkumaan. Puhuja kiinnittää lukijan huomion hänen reisiinsä, jotka liikkuvat kuin "sirppi".
xxx/ellauri410.html on line 417: Hiänen liikkeitä kuvataan tarkemmin kuudennessa säkeistössä. Hiänen jalkansa liikkuvat oudosti, kuten "Jackknifes". Ne taipuvat ja suoristuvat toistuvasti. Nainen näyttää kärsivän. Hänen liikkeensä viittaavat kipuun ja ahdistukseen. Viimeinen rivi kuvaa häntä erityisesti "kynsilevänä tyynylipukkaan".
xxx/ellauri415.html on line 80: Juutalaisuudessa alastomuus on osa kehon vaatimattomuutta, jota pidetään erittäin tärkeänä useimmissa sosiaalisissa ja perhetilanteissa. Asenteet vaatimattomuuteen vaihtelevat juutalaisuuden eri liikkeiden välillä sekä kunkin liikkeen sisällä olevien yhteisöjen välillä. Tiukemmissa (ortodoksisissa) yhteisöissä vaatimattomuus on osaTzniutia, jolla on yleensä yksityiskohtaiset säännöt sopivasta käytöksestä. Ortodoksinen juutalainen laki ( Halakha ) velvoittaa nimenomaan naiset vastuuseen vaatimattomuuden hyveen ( Tzniut ) ylläpitämisestä peittämällä vartalonsa, mukaan lukien hiuksensa. Miehillä alastomuus rajoittui peniksen paljastamiseen, mutta ei rajoitu molon julkiseen altistumiseen, vaan myös yksityisesti. Myöhään antiikin aikana juutalaiset katsoivat kauhistuneena kreikkalaisten ja roomalaisten käytäntöjä mennä alasti ja kuvata miespuolisia jumalia alastomina. Missä tahansa uskonnollisessa kontekstissa miesten alastomuus oli suurempi huolenaihe kuin naisten alastomuus, koska se oli loukkaus Jumalaa vastaan. Karvatuhero ei sitä juuri häirinnyt, vaikkei sattuneesta syystä innostanutkaan. Rituaalikylpyyn (mikveh ) menevä naishenkilö tekee sen ilman vaatteita ja ilman koruja tai edes terveyssiteitä.
xxx/ellauri415.html on line 128: Hänellä kuvataan olleen valtava sisäinen voima Kegel-lihaxissa. Midrash Proverbs kertoo, että hänen kaksi poikaansa kuolivat äkillisesti sapattina, mutta hän salasi asian mieheltään, kunnes pystyi kertomaan hänelle tavalla, joka lohduttaisi häntä. Vastauksena Rabbi Meir lainasi jaetta: "Upea nainen, kuka löytää?"
264