ellauri006.html on line 397: Niin lukijatkin, kun ei kuvailla riittävästi ruumiita. Psalmeissa on äksöniä enemmän, verisiä siinejä. CNN:n uutisista puhumattakaan.


ellauri006.html on line 399: Nälkäkurjen vauhti kiihtyy loppupeleissä. Paljon samoja kauhuja kuin psalttarissa: Rako avautuu maahan, suuret mullit, koirat ja monet turilaat ahistavat ihmisapinoiden lisäksi, rutto ja pahat mutantit raatelee, ketut popsii. Hyvixet kahlaa vihollisten veressä. Piscuisia lapsia paiscataan kiwiin simona, räjäytetään muksut ilmaan, veri ja suolenpätkät tarkoin kuvaillaan. Se luo motivaatiota yhtä verisiin kostotoimiin. (Kaikkein pahinta tietenkin on, että sankarittaren sisko kuolee, menee 50% omat geenit. Darwin rulaa kuten aina.) Heroes in the half shell. Ja ihanku Austenilla, sankaritar pohtii kaiken aikaa kumman kosijoista ottaisi, vaaleen vaiko tumman. (Spoileri: Se ottaa sen blondin, kiltimmän, joka osaa leipoa. Niin aina.)
ellauri012.html on line 345: Sä toivot että sun kuoltua mä hoitaisin sun tuhkat ja pakkaisin ne kuntoon. Kurjuus! Missä mielentilassa sä keksit nää synkät aatteet, ja miten sä voit kuvailla ne mulle? Eikö pelko mun slaagista saanut kynää putoomaan sun kädestä? Ei yhtään taas ajatellut, tietystikään, kaikkia niitä tuskia jotka sillä mussa aiheutit? Taivaskaan, niin ilkeä kun se onkin ollut, ei ole niin julma että antais mun elää hetkeäkään sun jälkeen. Elämä ilman Abelardia ois sietämätön rangaistus, ja kuolema ihan herkkua, jos siten päästäisiin taas yhteen. Jos taivas yhtään kuuntelee mun alituista huutoa, sun päivät on pitemmät ja sä hautaat mut.
ellauri014.html on line 431: Hänen tweedkankaista irtotakkiaan ei voinut enää kuvailla pelkästään ryppyiseksi, sen sivutasku oli revennyt kulmasta lerpalleen, ja hänen punertavan vaaleat hiuksensa olivat kuin nurmikkotrimmerillä viimeistellyt. (Jäätävää satoa)
ellauri015.html on line 32: Miten minä opin estetiikan? Esteettisen arvostelun omaksuminen käy osittain tiedostamatta. Jonkinlaisia heräämisen hetkiä voidaan erikseen mainita. Milloin opin uskonnon, en voi myöskään täsmälleen kuvailla. Ehkä väärän ja oikean, hyvän ja pahan oppii selkeämmin: kun pieneltä lapselta toinen lapsi ryöstää lelun, se on paha ja väärin. Toisen lapsen mielestä se on kaunista.
ellauri018.html on line 544: Nyt tahdon kuvailla teille sen heittiön. Hän on leveäharteinen, lyhyenvanttera, pyylevä lihakas, kerrassaan ruma, jos mitään inhimillistä voi siksi nimittää; noin neljäkymmenvuotias. Hänellä on jyhkeät kädet, ja käsivarret ovat luullakseni yhtä tukevat kuin minun vyötäiseni. Nenä on lattea ja käpristynyt, kulmakarvat riippuvat silmien yli; hänellä on tosiaan tunnottoman sisukkaat harmaat mulkosilmät, ja kasvot ovat litteät ja leveät, väriltään kuin olisi niitä kuukausi säilytetty salpietarissa. Rohkenenpa sanoa, että hän juo. Hänellä on käheä miesmäinen ääni, ja hän on yhtä paksu kuin pitkäkin. Ja kuitenkin näyttää hän niin kamalan rotevalta, että pelkään hänen voivan tuossa tuokiossa paiskata minut jalkoihinsa, jos hänet suututtaisin. Näin ollen ja koska hänen sydämensä on rumempi kuin hänen kasvonsa, hän peloittaa minua kauheasti; ja varmaan olen hukassa, jollei jumala minua suojele; sillä hän on kovin, kovin häijy, on tosiaan.
ellauri019.html on line 330: Edomista oli tuleva kuin Sodoma ja Gomorra, asumaton kaikiksi ajoiksi (Jer 49:7–22; vrt. Jes 34:9–15). Koska Edom ansaitsi Jehovan vihan, sitä nimitettäisiin ”jumalattomuuden alueeksi” ja ”kansaksi, jonka Jehova on asettanut tuomiojulistuksen alaisuuteen ajan hämärään asti” (Mal 1:1–5). Edom edustaa siis Jesajan 63:1–6:ssa ilmeisestikin Jumalan liittokansan taipumattomia vihollisia. Noissa jakeissa kuvaillaan verentahraamissa vaatteissa olevan jumalallisen Soturin, joka on polkenut Jumalan koston viinikuurnan, tulevan sopivasti Edomista (merk. ’punainen’) ja Edomin huomattavimmasta kaupungista Bosrasta (mahd. sanaleikki, sillä heprean sana ba·tsirʹ merkitsee ’viininkorjuuta’). (Vrt. Il 14:14–20; 19:11–16.)
ellauri020.html on line 236: Kun Mirek bylsii Katrinkaa eka kerran, kuvaillaan vaan Katrinkaa izeään, ei edes mainita Mirekin kikkeliä. Setämiespornoa. Kukahan tän kirjan haamukirjotti? Tai sit vaan narsismia. Oma naama päilyy peilistä.
ellauri036.html on line 2152: Älisijät (engl. Daesh) eli ankeuttajat ovat sieluttomia olentoja, joita pidetään iljettävimpinä olentoina maan päällä. Ne ovat sieluja imeviä loisia. Kirjoissa ankeuttajien kuvaillaan olevan sähläminmuotoisia, noin kolmen metrin mittaisia hahmoja, jotka ovat mustan, vain niljakkaat kädet paljastavan burkan peitossa. Haamumaisilla älisijöillä ei ole lainkaan silmiä ja suun kohdalla on suuri aukko. Älisijät lisääntyvät kuin sienet, pimeissä ja kosteissa paikoissa, luoden tiheää ja hyytävää sumua. Älisijät omaavat ilmeisesti muutaman taikakyvyn, joista tärkein on kyky liitää (elokuvissa räjähtää). Älisijöiden älykkyydestä on vaan vihjailtu, mutta niiden oletetaan olevan silti tuntevia, sillä niiden on nähty johtavan kapinoita ja ne tietävät kuinka käyttää kykyjään.
ellauri042.html on line 868: Klemens kuvailee Jumalaa ajan ja paikan ulkopuolella olevaksi, minkä vuoksi ihmisen on mahdotonta kuvailla häntä. Tämän vuoksi Jumalan tarvitsi ilmestyä Jeesuksen kautta ihmisille, jotta ihmiset voisivat oppia tuntemaan hänet. Klemens esitti ensimmäisenä apofaattisen teologian, jolla hän pyrkii kuvailemaan Jumalaa. Apofaattisessa metodissa kuvaillaan, mitä Jumala ei ole, ja siten pyritään rajaamaan tarkempaa tietoa Jumalasta. Klemens kuitenkin käyttää Jumalasta termiä semper major, aina suurempi, millä hän tarkoittaa että Jumala on aina jotain ihmisen luomaa käsitettä suurempi.
ellauri043.html on line 2762:

Lähes kaikki säilyneet kuvaukset Simon Maguksesta sisältyvät varhaisten kirkkoisien Irenaeuksen, Justinos Marttyyrin ja Hippolytoksen teksteihin sekä apokryfiseen tekstiin Pietarin teot, jossa muun muassa kuvaillaan Roomassa käytyä Simon Maguksen ja Simon Pietarin välistä ”ihmekilpailua”. Pietarin teoissa kerrotaan, että Simon ”sai pronssikäärmeen liikkumaan, kivipatsaat nauramaan ja itsensä kohoamaan ilmaan”, kun taas Simon Pietari ”paransi sairaan sanan avulla ja sai sokean näkemään”.
ellauri043.html on line 6516: Nää on ne kuvat jotka oli maalattu Babyloniin Beluxen temppelin seiniin, ja ne oli mosaiikissa Karthagon satamassa. Mäkin olen joskus nähnyt taivaalla ikäänkuin henkiolentoja. (Pilvet voi näyttää joskus hepoilta, joskus laivoilta.) Ne jotka kulkee autiomaan läpi tapaavat eläimiä joita ei voi edes kuvailla.
ellauri061.html on line 1104: Panomies ja lerppa. Ihmeellisiä sosiaalisia mimosia nä julkkisnarsistit. Näissä tilanteissa Pervo on vallan kahvassa, kun sitä ressukammat kynäilijät tarjoo sille kyhhäyxiä. Se karistaa ne satiaiset munistaan. Se EI arvosta luontokuvauxia. Sillä on niin kiiru kuvailla Jari Tervoa. Mullon mun luonto. Mitäs läxit. Onttoa pölinää koko mies. Väpi. Sekö Jarzaa rassaa? Että Väpi Linna oli julkkixempi?
ellauri066.html on line 410: Ikävät huhut ovat synkistäneet rakastetun elokuvan mainetta vuosikymmenten ajan. Lyhytkasvuisten näyttelijöiden on kerrottu juhlineen rankasti läpi kuvausten ja heidän kuvaillaan pitäneen liiankin hauskaa.
ellauri073.html on line 462: Sasha koittaa kuvailla surun ja depression eroa sillä, että surussakin voi tuntea izensä ihan ookoo veikoxi, mutta masixessa on näitä guilt/worthlessness tunteita. No emmä tiedä onko just toi nyt kovin osuvaa terminologiaa, ainaskaan mun kohdalla, mutta izeinhosta silti paljolti on kysymys. Wallu tykkäs tennixestä koska siinä se oli semihyvä ilman että sen tarvizi ajatella. Panee miettimään, että olixe myös koska sen urheilullinen äiti tykkäs kun se oli hyvä siinä, eikä nörtti isä.
ellauri077.html on line 590: Ekfrasis (kreik. ἔκφρασις, ek + frasis > ekfrazein 'mainita, kuvailla') on laajassa mielessä kirjallinen ja retorinen esitystapa, jonka avulla jotain esitetään kuvallisesti tai figuratiivisesti. Ekfrasis tarkoittaa ennen kaikkea taideteoksen kirjallista kuvausta, kuvan kuvaamista, sanallista deskriptiota. Ekfrasis on siis kirjallinen keino, jossa teksti vastaa tai kuvaa toista taideteosta, hyvin usein maalausta tai veistosta.
ellauri077.html on line 606: Ennen harrastettiin tota ekfraasia, Nyt on osat kääntyneet nurinpäin ja leffaohjaajat kuvittaa kirjoja. Sit mädät tomaatit ja muut leffatietokannat kuvailee sanallisesti leffoja, jotka kuvailee kuvallisesti kässäreitä, jotka kuvailee kirjallisesti julkimoiden toilailuja valokiilassa. Loputtomasta läpästäkin vois tulla filmi, jossa kuvaillaan kirjaa, joka kuvailee kexittyjä filmejä, jotka kuvailivat mitä ikinä Walluun mieleen juolahti. Se on vaan vähän liian pitkä edes kokoillan filmixi. Ehkä siitä vois tehdä pituudeltaan venyvän minisarjan, tyyliin Käsineidon loputtomat seikkailut.
ellauri077.html on line 619: Höpsis, tää voi pitää paikkansa jostain jenkkiteeveeviihdepaskasta, tollasesta 'draamasta'. Kunnon realistikirjailijat kyllä kommentoivat juonen käänteitä ja otti kantaa reippaasti. Flaubert, Tolstoi, Dostojevski, Tshehov, Ibsen, Strindberg, ei näistä kukaan ollut pelkkä spektaattori. Jos Wallu osais kirjoittaa puolixikaan niin hyvin, ei sen ois tarvinnut niin paljon keekoilla alaviitteillä. Toisaalta Elliskin ois voinut ottaa kantaa selvemmin niitä ilmiöitä vastaan joita se liioitellen kuvailee. Nyze on vain lisää samanlaista paskaa jota jenkit näkee joka päivä teeveeuutisissa tuutin täydeltä. Oishan se voinut vaikka koittaa kuvailla miltä tuntui siitä naisesta jota raiskattiin jollain power drillillä. Eise varmaan mitään kivaa ollut.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri115.html on line 56: Voihan se niinnii olla että laatukirjailijoiden pitää olla narsisteja jotta ne osaa oikein kuvailla mitä ihmisen päässä voi liikkua. Niiden pitää olla jostakusta aivan hirmuisen kiinnostuneita, paneutua siihen koko sielulla ja mielellä. Ja kukas muu se voisi yhtä hyvin olla kuin oma persoona.
ellauri145.html on line 662: 20 Wilhelm von Bismarck (1852–1901) oli Otto von Bismarckin (1815–1898), Preussin pääministerin (1862–1870) ja yhdistyneen Saksan valtakunnankanslerin (1871–1890), nuorin poika ja saksalainen lakimies ja poliitikko. Pilkun lisäten lauseen alun merkitys muuttuisi muotoon: ”Wilhelm, Bismarck ja”, jossa Bismarck olisi isä - Bismarck ja Wilhelm ilmeisimmin Saksan keisari Vilhelm II (1859–1941; vallassa 1888–1918). Hulluuspapereissa toistuu ajatus Vilhelmin edustaman Hohenzoller-hallitsijasuvun jäsenten ansaitsemasta kuolemasta. Kansleri Bismarckia kuvaillaan Nietzschen teksteissä toisinaan ihailevaan sävyyn, mutta asennoituminen käy vähitellen yhä kielteisemmäksi. Antisemitismi ja antisemitistit ovat Nietzschen 1880-luvun kriittisten kirjoitusten päämaaleja.
ellauri162.html on line 83: – Pyöräillessä oli kuulunut ”klonks”, ”klonks”, tuomiokirjelmässä kuvaillaan.
ellauri216.html on line 875: Mutta eivät vain ne, joita kutsutaan neptikko-isiksi, mainitse ja kuvaile pyhää hesykian ilmapiiriä, vaan myös ne, jotka tunnetaan ”sosiaalisina isinä”. Oikeastaan ortodoksisessa kirkossa ei ole suoranaista vastakohtaisuutta teorian ja praksiksen välillä, eikä neptikko-isien ja sosiaalisten isien välillä. Neptikot ovat erittäin sosiaalisia ja yhteisöissä elävät ovat neptisiä tavalla, jota ei voi kuvailla. En siis kuvaile.
ellauri269.html on line 709: En pysty kieltämään sulta mitään, nauraa Jaina ja ojentaa kätensä. Adolf held her tight while he mounted her. Hepat (ei tosin Invincible, jonka Adolf oli saanut hengiltä) isonsivat nenänreikiä ja vilkuttivat korviaan kuin el Zorron Jamie. Kynäilijä ei unohda kuvailla kunkin päivän menuita. Nyt juodaan valkkua ja syödään voileipiä. Razastuxen jälkeen otetaan nokkaunet, heitellään lumipalloja ja lopuxi pusitaan oikein kunnolla. Loputkin lumet sulavat. Oi Aadolf... Aahdolf...
ellauri278.html on line 447: Konepistooli (SMG) on lipasyötteinen automaattikarbiini, joka on suunniteltu ampumaan käsiasepatruunoita. Termin "konepistooli" loi Thompson-konepistoolin keksijä John T. Thompson kuvaillakseen sen suunnittelukonseptia automaattisena tuliaseena, jolla on huomattavasti vähemmän tulivoimaa kuin konekiväärillä (tästä johtuen etuliite " sub- " ). Konekiväärin on ammuttava kiväärin patruunoita, jotta se voidaan luokitella sellaiseksi.
ellauri281.html on line 446: Konepistooli (SMG) on lipasyötteinen automaattikarbiini, joka on suunniteltu ampumaan käsiasepatruunoita. Termin "konepistooli" loi Thompson-konepistoolin keksijä John T. Thompson kuvaillakseen sen suunnittelukonseptia automaattisena tuliaseena, jolla on huomattavasti vähemmän tulivoimaa kuin konekiväärillä (tästä johtuen etuliite " sub- " ). Konekiväärin on ammuttava kiväärin patruunoita, jotta se voidaan luokitella sellaiseksi.
ellauri299.html on line 126: Seth: Jos minun pitäisi kuvailla "The Street Lawyeria" yhdellä sanalla, valitsisin sanan propagandaksi. Se kertoo tarinan juppijuristista nimeltä Michael Brock, joka järjestää elämänsä prioriteetit uudelleen sen jälkeen, kun koditon mies on pitänyt hänet panttivankina iltapäivän ajan. Hän eroaa korkeapalkkaisesta työstään, vaikka hän on vain parin vuoden päästä kumppanin hankkimisesta - ja menee töihin ilmaiselle oikeusklinikalle, joka auttaa kodittomia. Hän uskoo vanhan yrityksensä olevan osittain vastuussa kodittoman perheen kuolemasta, joten hän tekee rikoksen matkalla ulos ovesta, joka auttaa häntä selvittämään asian. Ja niinpä kirjan loppuosassa hän yrittää saada vanhan yrityksensä ennen kuin he saavat hänet. Se ei todellakaan ollut jännittävä matka. Luulen, että Grisham halusi vain kirjoittaa kirjan kodittomista ihmisistä. Konfliktin ratkaisu on, että he sopivat tuomioistuimen ulkopuolella. Vau! Mikä huipentuma! Ei yhtään autojahteja! Ei aseita, ei murhia! Vitun haukotuttavaa.
ellauri313.html on line 42: Kun häntä pyytää kuvailemaan teoksensa maailmaa, hän jää miettimään, mitä ylipäätään tarkoittaa “teoksen maailma” ja mitä "kuvailla".
ellauri333.html on line 488: Suuri osa kirjoituksista kertoo palvovasta rakkaudesta Jumalaan. Niissä kuvaillaan myös ihmisen kietoutumista maallisten harhojen kahleisiin sekä vapautuksen saavuttamista Jumalan armon kautta.
ellauri345.html on line 500: Lisää mysteerejä. Esinettä, jolle kuori on viime kädessä välttämätön, ei voi kuvailla millään muulla tavalla. Koska vain kauneus eikä mikään sen ulkopuolella voi olla olennaista, kauneuden jumalallinen pohja on mysteerissä. Joten ulkonäkö siinä on juuri tämä: ei asioiden tarpeeton kätkeminen itsessään, vaan asioiden välttämätön kätkeminen meille. Tällainen kätkeminen on toisinaan jumalallisesti tarpeellista, koska on jumalallisesti määrätty, että väärään aikaan paljastettuna tuo huomaamaton asia ei haihdu mihinkään, jolla paljastus korvaa salaisuudet. Kantin opetus, jonka mukaan suhteellinen luonne on kauneuden perusta, puolustaa siksi voitokkaisesti metodologisia taipumuksiaan paljon korkeammalla kuin psykologinen. Kuten ilmestys, kaikki kauneus sisältää historiallis-filosofisia tiedekuntajärjestyksiä itsessään. Koska se ei tee ideaa näkyväksi, vaan pikemminkin sen salaisuudeksi.
ellauri347.html on line 362: Tämä suuntautuminen liittyy erityisesti symbioottisiin perheisiin missä lapset "niellään" vanhempien ja masokististen (passiivisten) kanssa autoritaarisuuden muotokuvaxi. Se on samanlainen kuin Freudin oraalinen passiivi suihinottaja, Adlerin taipuvainen ja Horneyn mukautuva persoonallisuus. Äärimmäisyydessään muoto, jota voidaan luonnehtia adjektiiveilla, kuten alistuva ja toiveikas. Sisäänottajan maltillisempi muoto, sitä adjektiiveilla kuten hyväksyvä ja optimistinen voi lisää kuvailla (kuten tehdään tuonnempana Säisäin kirjassa).
ellauri362.html on line 303: Tiesittekö että Veijo Meri perheineen vietti kesän 1964 Sysmän Suopellossa? Miljöötä kuvaillaan Wexin niteessä Everstin autonkuljettaja.
ellauri392.html on line 804: Kirkon torni kukkii ihanan sinisenä metallikattoineen. Pääskysten huudot leijuvat hänen ympärillään, koskettavin sinisyys ympäröi häntä. Aurinko nousee korkealle sen yläpuolelle ja värjää peltiä, mutta tuulessa lippu kuolee hiljaa. Kun joku menee alas noista portaista kellon alla, se on hiljaista elämää, sillä kun hahmo on niin erillään, tulee esiin ihmisen taiteellisuus. Ikkunat, joista kellot soivat, ovat kuin kauneuden portit. Nimittäin koska portit ovat edelleen luonnollisia, ne muistuttavat metsän puita. Mutta puhtaus on myös kauneutta. Vakava henki syntyy eri asioista. Mutta kuvat ovat niin hyvin yksinkertaisia, niin hyvin pyhiä, että niitä usein pelkää kuvailla. Mutta taivaallisilla, jotka ovat aina hyviä, varsinkin rikkaiden ihmisten tavoin, on nämä hyveet ja ilo. Ihmiset voivat matkia sitä. Kun elämässä on kyse ponnistelusta, voiko ihminen katsoa ylös ja sanoa: Minäkin haluan olla sellainen? Joo. Niin kauan kuin ystävällisyys, puhtaus säilyy sydämessä, ihminen ei mittaa itseään onnettomana jumaluuteen. Onko tuntematon Jumala? Ilmeneekö hän kuin taivas? Mieluummin uskon tähän. Se on ihmisen mitta. Täynnä ansioita, mutta runollinen ihminen elää tämän maan päällä. Mutta yön varjo tähtien kanssa ei ole puhtaampi, jos voisin niin ilmaista, kuin ihminen, jota kutsutaan jumaluuden kuvaksi.
ellauri419.html on line 155: Ranskantunnilla piti kuvailla joku maalaus niin että muutkin tunnistavat sen.
xxx/ellauri114.html on line 544: Susan Mayeria kuvaillaan sarjassa Kotirouvien päivänpannut "onnettomuusalttiiksi" kömpelöksi, sekä huono-onniseksi. Näyttelijä Teri Hatcher kuvaili Susania "ei sulavakäytöksiseksi" ja "vähiten onnekkaan ihmisen jonka haluta tavata." Hänellä "on harvoin kömmähdys-vapaata hetkeä... ja kun vaikuttaa siltä että asiat ovat hänen kannalta hyvin, hän tekee jotain kamalaa joka pilaa kaiken." Susanin alttius huonolle tuurille ja noloille tilanteille on luonut useita sarjan muistettavimpia hetkiä, mukaan lukien Edie Brittin talon palaminen ja oman kotinsa ulkopuolelle lukkiutuminen täysin alasti. Susan on myös tunteellisesti hyvin yritteliäs ja toivoton romantikko. Sarjassa hän on kuvaillut itseään ihmiseksi, joka antaa aina romanttisten fantasioiden vallata itsensä. Hän tukeutuu vahvasti miehiin, ja miehet tunkeutuvat häneen, jonka todistaa Edien laskelma, että Susan vietti vain 41 päivää sinkkuna high schoolissa ja collegessa. Sarjan alkaessa Susanin erosta on kulunut vuosi, "mutta hän on silti itkuinen ja haavoittuva sotku" ja hänen itseluottamuksensa on "täysin pilalla." Hatcher kuvailee Susania sarjan alussa "haparoivaksi ja haavoittuvaksi." Useat sarjan hahmot ovat kohdanneet Susanin kyvyn olla elämättä onnellisesti ilman draamaa. Susanin kokkaustaidoista on tullut alituinen vitsailun aihe sarjan alusta alkaen. Brokenwoodin Kristin tekee pahaa kahvia, virkaveljet kuiskuttavat toisilleen. Älä juo!
xxx/ellauri126.html on line 552: Narsisti voi olla sosiaalisesti hyvinkin älykäs, minkä vuoksi hän osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa tilanteiden vaatimalla tavalla. Tämän vuoksi narsistia voidaankin kuvailla kodin ulkopuolella vieraiden ihmisten silmin hyväksi tyypiksi, hurmaavaksi ja hauskaksi.
xxx/ellauri168.html on line 452: 106,0 minuuttia -- Demonit jatkavat tanssimista Saatanan valvoessa heitä. Tämä helvetin kuilu ja demonit kuvaillaan pelottavasti. Helvetillinen tuli ja sen asukkaiden pirullinen tanssi tuntuu jatkuvan pitkän aikaa. "KUN JUMALA SAA SELVILLE KUINKA PAHA SINÄ OLET, KATSO MITÄ HÄN TEKEE SINULLE."
xxx/ellauri202.html on line 68: Kahden ensimmäisen kirjan osalta keskeisinä teemoina ovat muunmuassa tahdon murtuminen, minäkuvan rajut muutokset, erilaisten tunteiden herääminen ja ihmissuhteissa tapahtuvat myllerrykset. Kirjailija onnistuu kuljettamaan tarinaa sensitiivisesti ja varsin nyanssipitoisesti. Mielialojen vaihteluita ja tunteita tarkastellaan huolellisesti, muttei kuitenkaan lukijaa liikaa ohjailevasti. Näissä kirjoissa luodaan luja pohja tarinan henkilöille ja niiden välisille suhteille. Ympäröiviä puitteita kuvaillaan riittävällä tarkkuudella, joskin sivumennen, mutta kuitenkin tapahtumia tukien. Itselleni tuli mieleen lähinnä Romain Rollandin tapa kirjoittaa, joskin tämä raapaisee jotenkin syvemmältä ja perinpohjaisemmin. Hetkittäin jopa huvittuneisuutta aiheuttavia naiiveja, mutta silti uskottavia reaktioita Jacquesin osalta on mielenkiintoista lukea. Toisaalta Antoinen omahyväisen kiihkeä itsetutkiskelu vie väistämättä todellisen elämän ihmisten klisheisiin, joita varmasti kaikilla pyörii yllin kyllin ympärillä.
xxx/ellauri224.html on line 186: Olis jäänyt Abrahamilta Sale siittämättä jos Marylta tai Ellisiltä olisi kysytty. Me olemme kumpikin outoja juutalaisia. Mutta minä haalin huomattavan omaisuuden, mikä on kyllä hyvin juutalainen juttu. Salen mielipuuhaa on kuvailla omituisia hyyppiä. Siinä se muistuttaa vähän Dickensiä. Eise oikeestaan välitä moraalista eikä juonesta, ei senkään vertaa kuin Dickens välitti.
xxx/ellauri235.html on line 393: "A Long Story Short" sisältää pakenemisen halun hahmoilta, "sankarittarilta", jotka yrittävät houkutella runoilijan kohteliaisiin maalaistuksiin jättäen muistiinpanon ("loitsun") pöydälle. Tämä itseesittely viittaa "Elegian" runoilijaan: siellä oleva runoilija kuulee karvapäisen pojan: "'Mumiseen harhaanjohtavia mielikuvitustaan" on tässä "jotain ... kuultu mutisevan, / 'Kuinka puistossa vanhan puun alla / '(Ilman suunnittelua, joka vahingoittaa voita, / 'Tai mitään pahuutta siipikarjaa kohtaan...'" "A Long Storyn" vanha puu on istutettu "nyökkää pyökki" "Elegiasta", jonka alla runoilija "Hänen välinpitämättömän pituutensa keskipäivällä... venyisi"." Pitkän tarinan runoilija on "Elegian" runoilijan parodinen muoto. "Elegian" siirtyminen "minästä" "sinun" on esikuva "A Long Story" -kappaleessa tuntemattomalla äänellä, joka yhtäkkiä murtautuu puheeseen nuhtelemaan puhujaa hänen väsymyksestään: "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä.
xxx/ellauri239.html on line 80: Dao käsitetään kaiken luojaksi, vaikkei sitä voikaan sanoin kuvata. Sitä voi ilmentää käsimerkeillä. Se ei ole persoonallisuus, vaan kaiken takana oleva alkusyy, josta kaikki lähtee ja siihen palaa, ja on yhtä maata sen kanssa. Daosta puhui tällä tavoin muun muassa Laozi, jonka nuhaisena kirjoittamaksi väitetyssä kirjassa ”Daodejing” daon olemusta kuvaillaan. Näin ollen taolaisuus ei ole alun perin jumaluskonto vaan pikemmin maailmanselitys, mutta sen erilaisissa tulkinnoissa esiintyy jumalia kuten keisarijumalia. Ne kuvapazaat ja paloitellut ananaxet temppelissä on taas kerran siis vaan tomppelille laahuxelle suunnattua viihdettä.
xxx/ellauri239.html on line 104: Daodejing-kirja kuvaa sanallisesti daoa, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla, joten se on alkaa päälle tuhoon tuomittu yritys. Se ohjaa silti toimimaan (tai olemaan tekemättä mitään) sopusoinnussa daon kanssa. Dao on ikään kuin tapa toimia, millä niikö "asiat" ikuisesti toimivat. Wu wei 'mitääntekemättömyys' on keskeinen käsite daossa, se merkitsee tehotonta toimintaa. Vaikkei mitään tehdä, ei silti mitään jää tekemättä, sillä aineeton ei-olevainen ikuisesti toimii ja synnyttää ihan ite etteensä, eikä sitä aineettomuutensa vuoksi mikään voi vaurioittaa tai hävittää. Toinen keskeinen käsite on ”veistämätön puu”, joka tarkoittaa lähinnä alkutilaa, yksinkertaisuutta. Elämätön elämä, puhumaton pää. Ajamaton Vespa huppu päässä, asumaton helmipöllön pönttö Lean saunan rannassa, voimapaperiin kääritty puinen päätukki Anja Virran kellarissa.
xxx/ellauri239.html on line 595: Vuonna 1975 syntynyttä naista kuvaillaan erittäin pidetyksi kollegaksi, joka levitti ympärilleen iloa monen monta kiloa. Lapset eivät olleet yhteisiä. Ei ollut Hankenilta valmistunut. LinkedInin mukaan Arcada-ammattikorkeakoulusta. Sieltä löytyy työhistoriaakin. Osake- ja kiinteistöomistuxia. Merenrantakiinteistö. Mäyräkoira. Bobilla saattoi olla kassakriisi uhkaamassa. Tai sitten ei: sen firma oli muka tehnyt 200K voittoa. Iltalehti tietää kertoa että naimisiin on menty 2021 ja avioehto löytyy.
xxx/ellauri286.html on line 313: Yhteistä menneeseen on se, että venäjänkielisen median lisäksi Venäjä pyrkii vaikuttamaan myös muilla kielialueilla. Venäjän informaatio-operaatioiden kruununjalokiveksi voi kuvailla RT:tä, vuonna 2005 perustettua englanninkielistä tv-kanavaa, joka ennen tunnettiin Russian Todayna ja joka lanseeraa jatkuvasti uusia kanavia uusille kielialueilla.
xxx/ellauri286.html on line 400: Magyarin mukaan tällainen analysointitapa kuitenkin on vähän sama kuin yrittäisi kuvailla elefanttia sen kautta, mitä se ei ole.
xxx/ellauri304.html on line 450: Kampaa tukkasi. No vaikka Hudsonissa on monenmoista hiipparia, eikä "hero" Hertz Grein ole niistä suinkaan näyttävin. Miljööt ovat aivan arkisia jenkkijutkukoteja, joita ei edes juuri kuvailla. Love interestit löpsähtävät toinen toisensa perästä. Pääkonnat ovat Hitler ja Stalin, jotka eivät esiinny koko aikana. Tää ei ilmeisesti sitten ole genre fictionia, tai sen genre (jeremiadi) puuttuu listasta.
xxx/ellauri329.html on line 405: Heti taistelun jälkeen ei parane katsoa ihmisten kasvoja. Silloin ne ovat toiset kasvot, eivät sellaiset kuin tavallisesti. Ei kukaan voi katsoa toisia. Edes puita ei voi katsoa. Menet jonkun luokse, ja tämä sanoo: 'Painu helvettiin! Ala vetää...'En voi sanoin kuvailla, millaista se on. Kaikki vaikuttavat vierailta, petomaisilta. On parempi olla näkemättä.
xxx/ellauri354.html on line 111: Ehkä Marquez on liian innostunut pippelistään. Hän on aivan liian hyvä luomaan tämän tyhjyyden tunteen ja tämän elämän joutomaan. Se ei todellakaan ole kaikki /se/ traagista. Se on vain niin surullista, etten voi kuvailla sitä.
xxx/ellauri388.html on line 435: "Puhtaus ei ole mikään arvo sinänsä, vaan se on hänen oma ihanteensa, tai ehkä paremmin yksi sen ehdoista. Mutta ihanne voi vaan silloin olla ihanne, kun sen toteuttaminen on mahdollinen vaan aatteessa, ajatuksessa, kun se kuvaillaan olevan toteutettava vaan loppumattomuudessa ja kun siis sen lähestymisen mahdollisuus on loppumaton. Jos ihanne olisi saavutettavissa tai vaikkapa me vaan voisimme kuvailla sitä mielessämme toteutuneena, niin se lakkaisi olemasta ihanne. Semmoinen on Kristuksen ihanne — taivaan valtakunnan perustaminen maan päällä, — tuo jo profeettain ennustama ihanne, että on tuleva aika, jolloin kaikki ihmiset muuttuvat Jumalan opettamiksi, takovat miekat auroiksi, keihäät sirpeiksi, leijona makaa karitsan vieressä, jolloin kaikki olennot yhtyvät rakkauden kautta. Ihmiselämän koko merkitys on liikkumisessa tätä ihannetta kohden, ja sentähden pyrkiminen Kristuksen ihannetta kohden semmoisenaan, ja puhtautta kohden tämän ihanteen yhtenä ehtona, ei suinkaan hävittäisi elämisen mahdollisuutta, vaan päinvastoin tämän kristillisen ihanteen puute hävittäisi eteenpäin menon, ja siis elämisen mahdollisuuden. Väärin Lexa! Hyvin päästiin eteenpäin ilman ihannetta, maa on jo käyt kaz täyttynyt. Coelibaatin ihanteen kanssa olisi tosissn käynyt paremmin, homot maan päältä kenties vähentyneet.
50