ellauri005.html on line 588: Vituttaako vituttaako kuuntelen...
ellauri028.html on line 666: Ääh. Ei huonosta tule kalua. Sama juttu kuin musiikissa, kuuntelen sujuvasti mutta laulussa on kuutonen. Pienin mahdollinen siirto tuottaa mahtavasti huvia, sanoi Aarne Kinnunen. Aarne kyllä takuulla vinoilee tässä Paavolle, vaaralliselle vainajalle selän takana.
ellauri043.html on line 1214: Istutaanpas tähän, tälle isolle kivelle - niinkuin ennen, kun mä moikkasin sua aamuvarhaisella, sanoen sua kirkkaaxi aamutähdexi; ja sä aloit heti opettaa mua. Ei ne opinnot ole päättyneet. Kuu valaisee meitä riittävästi. Mä kuuntelen.
ellauri048.html on line 608: yön hiljaisuutta kuuntelen,
ellauri051.html on line 368: I hear thee, trumpeter--listening, alert, I catch thy notes, Kuulen sua, Trump -- olen kuulolla, kuuntelen sun nuotteja,
ellauri051.html on line 828: 247 The pert may suppose it meaningless, but I listening close, 247 Paska voi pitää sen merkityksettömänä, mutta minä kuuntelen tarkasti,
ellauri051.html on line 1175: 582 Now I will do nothing but listen, 582 Nyt en tee muuta kuin kuuntelen,
ellauri062.html on line 48: Mutta niin oudolta kuin voi ehkä tuntuakin nojatuolissa istuskelevasta puidenhalaajasta, on minun sanottaava, että minä tunnen suurta kiintymystä niihin eläimiin, joita minun on täytynyt ampua. Taputtelen usein niiden täytettyjä kalloja. Ihankuin Josef Mengele. Tuliaseet ovat olleet elämäni hallizeva kiinnostuxen kohde, ja minä kuuntelen mieluummin kiväärin ja haulikon pauketta ja luodin napsahdusta norsun ozaluuhun kuin hienointakaan orkesteria.
ellauri077.html on line 638: Vaik kylmä vähän pidän outona että jalkanuotit olis jotain keskustelua. Simputusta kyllä, joka pitää hereillä, mutta että vuoropuhelua, kun linja kuitenkaan ei ole edes half-duplex tyyppiä. Vituttaako vituttaako, kuuntelen...
ellauri107.html on line 573: on maailma edessäsi ja se on kaikki sinun jos kumarrat meitä. Sinä voit saada mitä hyvänsä, mitä hyvänsä, miksi sinä tyydyt tällaiseen Peppu, kuuletko sinä? Kuuntelen. Vituttaako vituttaako kuuntelen... »Peppu», kysyi äitini, rakastatko sinä häntä? Tietenkin rakastan. Niin että mitäkö mină haluan huutaa puhelimeen juuri sillä hetkellä? Minä tulen kotiin. Ottakaa minut kotiin. En halua tehdä näin. Te olette oikeassa, hänessä on jotakin vikaa: hän on mielipuolinen. Minä en. Mutta minä vain annoin sanani! Juutalaisen sanan! Juutalaisuus velvoittaa! Isäni sanoi: »Sinun äänesi kuulostaa minusta omituiselta.» »No, rehellisesti sanoen en odottanut saavani ihan tällaista vastaanottoa kertoessani, ettă olen menossa naimisiin.»
ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.]
ellauri115.html on line 659: Ei mikään aineellinen luomus ole izessään aktiivinen, ja mä oon tosi aktiivinen. Turhaan sä yrität tästä jankata; mä tunnen sen, ja tää tunne puhuu mulle niin kovalla äänellä että järjen ääni hukkuu siihen. Mulla on ruumis johon muut ruumiit joskus tunkeutuvat, ja se puolestaan tunkeutuu niihin; ei ole mitään epäilystä tästä edestakaisesta liikkeestä; mut mun halu on riippumaton mun aisteista; mä suostun tai mä panen vastaan; mä annan perixi tai pääsen päälleppäin; ja mä tiedän mainiosti izessäni milloin mä oon saanut mitä mä tahdoin ja millon mä vaan annoin perixi mun passiohedelmälle. Mulla on aina tahdonvoimaa, muttei aina voimaa tehdä mitä mä tahdon. Kun mä annan perään kiusaajalle mä antaudun ulkoisen kalun ohjattavaxi. Kun mä syytän izeäni tästä heikkoudesta, mä kuuntelen vaan mun tahtoa; mä oon mun paheideni orja, mutta vapaa mies katumaan niitä uudestaan ja uudestaan; tää vapauden tunne ei koskaan häviä musta, paizi kunmä teen ize väärin ja kun mä pitkän päälle estän sielunääntä protestoimasta ruumiin arvovallalle.
ellauri241.html on line 884: Darkling I listen; and, for many a time Pimeesti kuuntelen; ja monta kertaa
ellauri257.html on line 447: Mutta aivan samantasonen oli Netflixin "tuottama" Harjunpää sarja "episodi" jossa jotkut vitun rekkalesbot alkaa viipaloida pyylevähköä pientä mieshuoraa jollain vitun skalpelleilla. Mitä VITTUA? Kenen mielestä tää tällänen on viihdettä? Siis täysin sikkiä! Voi helvetti, ei voi muuta sanoa, kyltää 2020-luvn porukka on pahempaa kuin naziajan polakit, pahempaa kuin pahamaineiset Ishtarin palvojat joskus Jee-suxen syntymän aikoina. Tosiaankin lopun aikoja, huomio huomio kuuleeko Jeesus kuuntelen, exä vois jo tulla panemaan nää nyrjähtäneet järbät edes johkin rotiin? Ja toi Onerva on täys kusipää, älä hemmetissä vaihda siihen Harjunpää, on se vihanneskin sentään tota parempi.
ellauri347.html on line 76: Pyhän häivähdyksiä saatan kokea mökillä pyhäaamuisin postia hakiessa, kun kuuntelen lintujen laulua, poikkean syömään mustikoita tai näen ajovaloihin ilmestyneen peuran.
ellauri350.html on line 283: Otan kirjoittamisesta yhtä suuren osan elämääni kuin syön tai kuuntelen musiikkia.
ellauri353.html on line 399: Sholem Alechem kuuntelee Baabelin ääntä Ljubljankasta: Vituttaako vituttaako kuuntelen...
xxx/ellauri075.html on line 262: jakavat tämän saman intohimon. Kirjoittaessani kuuntelen klassista venäläistä
xxx/ellauri104.html on line 463: Taru kertasi hermostuneesti biisien sanoja ja poltti röökiä ketjussa. Meillä piti olla keikka vartin päästä, ja Tupakkahuoneen istumapaikat oli jo aikoja sitten täyttyneet. Mä laskin neljään ja aloimme vetää biisejä semmoisella intesiteetillä, että pari hoitsua alkoi kyynelehtiin. Keikka oli menestys ja suunnittelimme jo seuraavaa, mutta minä olin enään viikon Niemessä, joten se meidän bändi jäi sit siihen keikkaan. Mutta mulla on se keikka nauhalla, ja joskus mä kuuntelen niitä meidän juttuja -niissä oli munaa. Tarun ansiosta mä aloin oikeestaan kirjoitella kaikenlaisia juttuja. Mä kaipaan Tarua, ize asiassa mä kaipaan Niemeen takasin.
xxx/ellauri167.html on line 303: Kuuntelet musiikkia langallisilla kuulokkeilla. Sikäli kun kuuntelen musiikkia ollenkaan, en käytä kuulolaitetta vaan korvia.
xxx/ellauri167.html on line 360: Kuuntelet CD-levyjä tai katsot leffoja DVD:ltä. Kyllä niin, vaikka vitun harvoin mä mitään kuuntelen tai kazon, ne ei vaan ole mun juttuja. Enmä välittänyt pienenäkään leffoista, paizi nonareista ja Pollyannasta.
xxx/ellauri177.html on line 356: "Se on antaa itseni, että minä otan sinut", hän jatkoi. Haluan antaa itseni kokonaan sinulle, ikuisesti; sillä tiedän sen hyvin tällä hetkellä, sinä olet minun rakastajattareni, hallitsijani, jota minun täytyy polvillani palvoa. Olen täällä vain totellakseni sinua, pysyäkseni jaloissasi, tarkkaillakseni toiveitasi, suojellakseni sinua ojennetuilla käsivarsillani, puhaltamassa pois irtonaisia lehtiä, jotka häiritsisivät rauhaasi... Voi! anna minun kadota, imeytyä olemukseesi, olla juomasi vesi, syömäsi leipä. Sinä olet minun loppuni. Koska heräsin keskellä tätä puutarhaa, kävelin luoksesi, kasvoin sinua varten. Aina, tavoitteena, palkkiona, olen nähnyt armosi. Kuljesit auringossa kultaisilla hiuksillasi; sinä olit lupaus, joka ilmoitti minulle, että ilmoitat minulle jonakin päivänä tämän luomisen, tämän maan, näiden puiden, näiden vesien, tämän taivaan välttämättömyyden, jonka ylin sana ei vieläkään pääse minulta. Minä kuulun sinulle, olen orja, kuuntelen sinua, huuleni jaloillasi.
xxx/ellauri289.html on line 44: Kiitollisuus kosto ja syyllisyys ovat alhaisten tunteita. Herra ei kiitä vaan palkizee. Herra ei kosta vaan se rankaisee tottelemattomia. Se ei maxa samalla mitalla vaan Porvoon mitalla. 3. ja 4. polveen, kost jumala! Orja kiittää ja ylistää herraansa, herra rankaisee ja alistaa orjaansa. Vasalli ei kosta herralle, vaan maxaa sille hengellään. Armeijassa ei sanota kiitos, anteeksi tai ole hyvä. Sotamies ei sano ei eikä hommio. Se sanoo huoomiO! käskystä sir, kuuntelen, loppu.
23