ellauri035.html on line 577: kärsien näin eron ja etäisyyden kuumeesta
ellauri036.html on line 1713: Hän tunsi värähtävänsä oudosta kuumeesta.
ellauri093.html on line 721: Sigfrid Tarkkasella oli aamulla vielä kuumetta ja rovastilla päänsärkyä. Dick lohdutteli pyhästä sanasta löytämällään ennakkotapauxella: Jeesus oli parantanut Pietarin anopin kuumeesta niin että se vielä samana iltana oli pystynyt palvelemaan vieraita (Luuk 4:38-40). Me kaikki ajattelimme Sigrid Tarkkasta. Kun hätä on suurin on apu lähinnä. Mitähän jeesus aikoi? Mitä hän oli tekevä? Ostimme Dickille yhteisesti megaskoopin ikäänkuin kannustuxena.
ellauri263.html on line 574: Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Ennen kuin asiaa oli päästy käsittelemään, The Sunin lakimiehet myönsivät, etteivät pysty todistamaan moraalittomuussyytettä, johon kanne perustui. Keväällä 1891 Lontooseen levisi influenssaedipemia. Blavatsky sai myös tartunnan, ja hän kärsi useita päiviä kovasta kuumeesta. Keskipäivällä, 8. toukokuuta Helena Blavatsky kuoli Avenue Road 19.ssä kolmen läheisen oppilaansa läsnä ollessa. Hänen kuolemansa päätti myös kesken olleen oikeuskanteen. The Sun julkaisi Blavatskyn kuoleman johdosta W. Q. Judgen artikkelin hänen elämästään ja ilmoitti, että heitä oli johdettu harhaan tohtori Couesin taholta.
ellauri373.html on line 97: Plutarch väittää, että hiän sattui näkemään Brutuksen angstisena, kun tämä pohti mitä tehdä Caesarille ja kysyi häneltä, mikä oli vialla. Kun hän ei vastannut, hiän epäili, että hän ei luottanut hiäneen, koska hiän oli nainen, koska hän pelkäsi, että hiän paljastaisi jotain, vaikka vain vastahakoisesti kidutuksen alaisena. Todistaakseen hänelle olevansa mies, hiän aiheutti salaa haavan omaan reiteensä parturiveitsellä nähdäkseen, kestäisikö hiän kipua. Haavan seurauksena hiän kärsi voimakkaista kivuista, vilunväristyksistä ja kuumeesta. Jotkut uskovat, että hiän kesti hoitamattoman haavansa kipua vähintään päivän. Heti kun hiän voitti kipunsa, hiän palasi Brutuksen luo ja sanoi:
xxx/ellauri177.html on line 392: "Rauhoitu", pyysi Serge. Ei ole ketään... Siinä sinä olet, punaisena kuumeesta. Levätään hetki, kiitos. No ei, hänellä ei ollut kuumetta, hän halusi mennä vaan heti kotiin, ettei kukaan voisi nauraa katsoessaan häntä. Ja kiirehtien askeleensa yhä enemmän, hän keräsi pensasaitojen varreta viikunanlehtiä, jolla hän piilotti alastomuutensa (häh? olihan sillä alkkaritkin, vai oliko ne tuoxinassa hukkuneet?) Hän sidoi mulperipuun oksan hiuksiinsa; hän kietoutui sideruohojen käsivarsiin, jotka hän sidoi ranteisiinsa; hän laittoi kaulaansa viburnumin oksista tehdyn kaulakorun niin pitkän, että ne peittivät hänen rintansa lehtiverholla. (Ei kovin pitkän, sillähän ei olleet mitkään roikkarit.)
xxx/ellauri177.html on line 641: Pappi lausui yhtäkkiä tylsän valituksen. Hän nousi seisomaan ikään kuin näkymättömän pureman alla; sitten hän kaatui uudelleen. Kiusaus oli juuri purrut häntä. Mihin likaan hänen muistonsa olivat vaeltaneet? Eikö hän tiennyt, että Saatanalla on kaikki temput, että hän jopa käyttää hyväkseen tuntikausia sisäistä tutkimusta luistaakseen käärmeensä pään sielulle? Ei, ei, ei tekosyitä! Sairaus ei sallinut syntiä. Hänen tehtävänsä oli varjella itseään, löytää Jumala uudelleen kuumeesta poistuessaan. Päinvastoin, hän oli nauttinut kyykystään hänen lihassaan.
xxx/ellauri231.html on line 434: 1 Buninin viimeisten vuosien suurista tapahtumista oli hänen riitansa vuonna 1948 Maria Tsetlinan ja Boris Zaitsevin kanssa sen jälkeen, kun venäläisten kirjailijoiden ja toimittajien liitto Ranskassa päätti erottaa Neuvostoliiton passin haltijat jäsenyydestään. Bunin vastasi eroamalla unionista (ei siis Sovjet). Kirjoittajan viimeiset vuodet olivat katkeruutta, pettymystä ja huonoa terveyttä turmelevaa tupakointia; hän kärsi astmasta, keuhkoputkentulehduksesta ja kroonisesta keuhkokuumeesta.
8