Istunto tapahtui täysin valaistussa huoneessa, ja sen kulku sujui siten, että prinsessan istuntoja varten teettämä pyöreä pöytä asetettiin meedion ja kulloinkin vuorollaan ”henkiä puhuttelevan” henkilön väliin. Ervastin tulosta ei ollut sovittu. Ensikertalaisena Ervast sai ensin olla kysymysten kohteena. Abendin suorittama henkien puhuttelu tapahtui siten, että hän asetti hengille kysymyksiä ja henget vastasivat pöydällä. Pöytä tie- si Ervastin syntymäajan, sisarten määrän ja nimet, äidin nimen ja kuolinpäivän. Pekka-nimi tosin sai aikaan hämmästyksen, sillä saksankielisen Anna Abendin mielestä se ei sentään ollut mikään nimi, enintään koiran.
Tämä pöytä oli myös kielitaitoinen, sillä se osasi vastata oikein myös Ervastin suomeksi tekemiin kysymyksiin. Istunnosta jäi Ervastille myönteinen vaikutelma. Hänen mielestään spiritistisellä liikkeellä oli tärkeä asema henkimaailman olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän todistajana.
Toisella kertaa yleisö oli parhaasta päästä yläluokkaan kuuluvia henkilöitä. Ervast oli pukeutunut työmieheksi. Hänellä oli päällään musta villapaita. Kun Ervast katseli toisten hienoja vaatteita, häntä alkoi hävettää. Jälkeenpäin Peters kertoi Ervastille, että eräs venäläinen ruhtina- tar oli kysynyt Karadjalta, ”kuka oli se julma ja ei-puettu ihminen, se puoli-ihminen, joka oli siellä istunnossa”. Siihen tämä oli vastannut: ”Hän ei ole kyllä samanlainen kuin muut ihmiset, mutta totta puhuen hänen pikkusormensa on enemmän arvoinen kuin kaikkien muiden keskisormet yhteensä.”
ellauri408.html on line 1009: Maaliskuun 27:ntenä 1878 (keskiyö). Jatkanut Rousseaun teosten lukemista (Correspondance, Origine de l´inégalité ja siihen kuuluvia kiistakirjoituksia). Kuinka vaikeata onkaan löytää toista henkilöä, joka on aiheuttanut ja oikeuttanut enemmän vastenmielisyyttä, jonka elämä kumoaa hä- nen periaatteensa, jonka vaalilause ja kyky ovat keskenään ristiriidassa jne., jne. Meissä on paljon yhteistä, paizi että hän on kuuluisa ja minä en. Kyvyn ja luonteen, elämän ja ajattelun, ihmisen ja kirjailijan yhteensointumattomuus herättää kiusallisia tunteita. On ikävä katsella sellaista arvoituksellista ja epäsointuista olentoa. Herkistymätön omatunto ja suunnaton itserakkaus; tulinen kyky ja taipumus teennäisyyteen; ristiriitaa kaikessa ja tumputusta kaikkien nähden. Vaikutelmien ja kuvitelmien johtama; ajatus palvelemassa intohimoa. Kenties kaksimielisyyden uhri, sen, joka on hänen elämänsä ja teostensa perustuksena: Luonnon. Merkitseekö ihmisluonto taipumusta, pyydettä, viettiä? - Paradoksaalinen, kaikkia vastaan hangoitteleva, niskoitteleva, kiivas; kaiken pakon vihamies; koko elämä yhtä ainoata vedonlyöntiä. Tukee esimerkixi Schopenhauerin oppia, jonka mukaan äly on tietämättään tajuttoman tahdon, sokean ja harkitsemattoman virkkeen orja. Epikurolainen, joka on olevinaan stoalai- nen, hekumoitsija, joka esittää itsensäkieltäjän osaa; hänen olemuksensa keskuksen muodostaa kuvittelu. Väärässä ovat aina toiset (ja tarpeen vaatiessa yhteiskunta). Hän itse on yksin oikeassa, hän yksin on hyvä ja oikeamielinen, ja viimeisen tuomion pasuunat voivat pau- hata... loppu tiedetään. Kristillisen psykologian suora vastakohta. Ei nöyryyttä, ei katumusta, ei kääntymystä eikä pyhitystä. Miten tämä kuulostaa niin tutulta? Eikös tässä ole E. Saarinen ja paasaaja?
ellauri409.html on line 111: Tosiasiat Pascalin elämästä, sikäli kuin ne kiinnostavat tätä Pensées-peukuttajaaa, ovat seuraavat. Hänen perheensä oli ylempään keskiluokkaan kuuluvia parempia ihmisiä kutn minä. Hänen isänsä oli valtion virkamies, mutta pystyi silti kuollessaan jättämään riittävän perinnön yhdelle pojalle ja kahdelle tyttärelle.
ellauri430.html on line 434: Kaikille ihmisille kuuluvia vapauksia on määritelty kansainvälisissä julistuksissa ja asiakirjoissa, kuten YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sekä EU:n perusoikeuskirjassa.
ellauri434.html on line 386: Menestyksensä ansiosta Trollope pääsi sisään Lontoon hienoihin seurapiireihin. Siellä hän keräsi aineistoa suureen romaanisarjaansa Palliser-taru (Palliser series). Siihen kuuluvia teoksia julkaistiin vuosina 1864–1880. Niissä kuvatun suvun vaiheissa ilmenevät sekä poliittiset juonittelut että sisäiset henkilösuhteet.
ellauri439.html on line 225: Talvisodan sytyttyä Petsamon saamelaiset joutuivat evakkoon. Suonikyläläiset asutettiin Tervolaan ja Paatsjoen saamelaiset Norjaan, mutta Petsamonkylän evakuointi viivästyi ja sen asukkaat joutuivat sotatoimialueelle ja sieltä vankileirille Neuvostoliiton puolelle keskelle Kuolan niemimaata. Lupa Petsamoon palaamiseen annettiin 11. huhtikuuta 1940. Talvisodan päättymisen jälkeen koltat palasivat kyliinsä, mutta joutuivat uudelleen evakkoon jatkosodan aikana. Sodassa sai surmansa myös muutamia kolttasaamelaisia ja tuberkuloosi alkoi levitä. Lapin sodan sytyttyä Petsamon saamelaiset siirrettiin Pohjanmaalle Kalajoen ja Oulun tienoille, missä vallinnut maanviljelyskulttuuri puhtausihanteineen oli likaisille lappalaisille vieras ja monissa taloissa karsastettiin erikoista kieltä puhuvia ja toiseen uskontokuntaan kuuluvia tulokkaita. Sopeutuminen osoittautui vaikeaksi, ja lähes kaikki poronsa menettäneet koltat palasivat Lappiin jo vuosina 1945–1946.
xxx/ellauri027.html on line 1196: Emma ja Tessa kertovat, millaisia vähemmistöihin kuuluvia töissä kohtaavat.
xxx/ellauri057.html on line 223: Hilja Onerva Lehtinen (L. Onerva), 28. huhtikuuta 1882 Helsinki – 1. maaliskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija. Hilja kirjoitti myös novelleja ja romaaneja sekä toimi suomentajana ja kriitikkona. Teoksissaan hän käsitteli usein naisen elämään kuuluvia vapauden ja sitoutumisen välisiä ristiriitoja. Hilja oli myös Armas Mustosen monivuotinen leipäsusi.
xxx/ellauri081.html on line 351: Väsyttää nää Wallun tennisjorinat. Mä en pidä junnuista siis urheilevista pojista. Ne haisee inherentisti runkulle, sukkamehulle ja myskinhajuisille dödöille. Ne päästää puolivillaiselta kuuluvia soturiääniä. En pidä urheilumölähdyxistä, ne on epämääräisesti uhkaavan eläinmäisiä. Junnuja oli myös Liukkosen homostelukirjassa O kuin pyllynreikä. Tää on varmaan homofobiaa. Kuten amfibilla Olli Saxikädellä. Mitähän paljastuxia mustakin kexittäs postuumisti jos oisin julkumpi. Mut onnexoon vaan kuin tää C. Tavis joka oli bylsinyt sisarpuoleensa Apriliin ton S-kätisen Marion. Aprillia aprillia juo kuravettä ja syö silliä. Ens aprillina Jönsy täyttää 70v. Erittäin hyväkuntoisessa vanhassa miehessä on jotain epämiellyttävää. (Tämä ei todellakaan tarkoita Jönsyä, ompahan vaan wallusitaatti.)
xxx/ellauri114.html on line 316: Eikös ammoniitit olleet niitä Agustan ja Burian kirjaan piirrettyjä pässinpäisiä pääjalkaisten pääluokkaan kuuluvia nilviäisiä? Sopisi hyvin. Nautilusten ja helmiveneiden sukulaisia, paizi jälkimmäiset oli suoria, ADIDAS, eikä AIDS. Paizi ammoniitit oli lähempää sukua mustekaloille. Hirmu isoja ammoniitteja oli fossiilissa joka oli Nick Ostlerin Bathin talossa. Juurikin näin!
xxx/ellauri149.html on line 219: Rauharanta sijaitsee 160 km susirajalta pohjoiseen, aivan Aroalhon putkifirman kainalossa. Rauhixessa voi kaivata tasokkaita ja monipuolisia palveluita sekä muistella kesäisin Haavistolta kuuluvia aivastuxia. Kaaoxen aika supikoiranläjieen tekee talvisesta Rauhixesta erityisen traagisen.
xxx/ellauri167.html on line 634: Parodisista elementeistään huolimatta diskordianismi poikkeaa eduxeen muista parodiauskonnoista, kuten esimerkiksi pastafarismista. Opillisesti diskordianismi on läheistä sukua kaaosmagialle. Molemmille on yhteistä "ajattelutavan muutos", jossa tavoitteena on löytää olennainen toisten uskontojen rituaaleista ja maagisista järjestelmistä. Näin diskordianisti voisi suggestion avulla pyrkiä omaksumaan jonkun toisen uskonnon paradigman ja toteuttaa siihen kuuluvia rituaaleja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita suoraan aikaisempien ajattelujärjestelmien hylkäämistä, vaan uusi paradigma syntyy aikaisemman rinnalle. Diskordianismi ei vaadi yxinoikeutta sielusta vaan kannustaa pitämään muita jumalia rinnalla.
xxx/ellauri169.html on line 323: Vizi tää paasaus on pitempi kuin Elvixen etuveitikka. Ihan samat teemat uudessa kuin vanhassa testamentissa: näkymättömiä juttuja jota jotkut pahixet hallinnoivat etänä jotka aiheuttaa mun päässä kuuluvia ääniä jotka kuulen vessanpolulla. Pahaa sähköä. Järki hoi äly älä jätä. Muuten luukopan sisälle jää vain maagisia kaikuja. Virtuaalinen ja todellinen maailma sekoittuvat puuroxi ja vellixi kuin esikoululaisella. No sehän on se alkuperäisempi tilanne, matelijanaivojen onnen aikoja.
xxx/ellauri229.html on line 724: Vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen piirin väestö evakuoitiin. Vuoden 1989 väestönlaskennassa Tšernobyl oli siirretty Ivankivin piirin aavekaupungiksi ja Prypjat listataan omana paikallishallinnollisesti erillisenä aavekaupunkina. Vuoden 1989 väestönlaskennan ja vuosien 2010–2012 väestöarvion mukaan kaupungissa ei ollut virallisesti pysyviä asukkaita. Kaupungissa asuu kuitenkin satoja suojavyöhykkeen huoltohenkilöstöön kuuluvia ihmisiä sekä joitain epävirallisia asukkaita, kuten apinoiden lähdöstä ilahtuneet muut villieläimet.
xxx/ellauri286.html on line 242: Pietarista tuli Putin-Jugendiin kuuluvia Nashi-nuoria (Nashi! sehän on kuin Nazhi!) osoittamaan mieltään. Uutta oli Venäjän toiminnan näkyvyys, avoimuus, kansainvälisyys ja netin tarjoamat mahdollisuudet: Pro-Venäjä-aktivistit olivat ahkeria bloggaajia ja YouTuben käyttäjiä. Mitvit senhän piti olla länkkärien kanava? Mixi Google ei sensuroi niitä vex?
xxx/ellauri306.html on line 435: Goottien mukaan on nimetty monia myöhemmän ajan ilmiöitä, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten goottien kanssa. Renessanssiajan oppineet alkoivat kutsua 1100–1500-luvuilla suosittua taiteen ja arkkitehtuurin suuntausta halventaviksi tarkoitetuilla nimityksillä ”goottilainen” ja gotiikka. Heidän tarkoituksenaan oli korostaa, että keskiajan taide oli vähempiarvoista kuin antiikin taide, koska heidän mielestään gootit olivat tuhonneet antiikin korkeakulttuurin ja korvanneet sen omallaan. Kun romantiikan aikana keskiaika nousi uudelleen kiinnostuksen kohteeksi, ”goottilaisiksi” alettiin kutsua monia romantiikan taiteen ilmentymiä, kuten kauhukirjallisuuteen kuuluvia niin sanottuja goottilaisia romaaneja. Tämän seurauksena ”goottilaisuus” alettiin yhdistää synkkään kauhuestetiikkaan, mikä puolestaan innoitti 1900-luvun lopulla syntynyttä goottikulttuuriksi kutsuttua nuorison alakulttuuria. Tää on taas tietysti kaikki anglosaxipotaskaa.
29