ellauri002.html on line 1260: Se piti mulle yhtä kuuluisista

ellauri043.html on line 642: Tässä kohtaa tuli mieleen se Alexandrian kirjaston tuhopoltto näiden samaisten takkupartaisten vuohenhajuisten kristipersujen toimesta. Eikös se ollut suunnilleen näihin aikoihin? Tää on yx kuuluisista kristikuntaa vastaan heitetyistä syytöxistä, vaikk kilpailu tässä lajissa on kyllä kova. Saa nähdä mainizeeko Flaubert sitä. Siitä on hirmu paljon kiukkusia puolivillasia paasauxia netissä. Ainakaan se ei liity Hypatian murhaan, joka tapahtui 200v myöhemmin. Paizi että siinäkin oli takkupartaiset rättipäät kristipersut asialla.
ellauri109.html on line 216: Wikipediasta löytyi pitkä luettelo kuuluisista suomalaisista ja ulkomaisista uraniaaneista. Tässä muutamia ihan kuuluisimmasta kärkijoukosta.
ellauri395.html on line 553: Aika monet kuuluisista karismaattisista ketkuista on meidän ikäpolvea. Michael Leroy Bickle (s. 17. heinäkuuta 1955) on amerikkalainen evankelinen johtaja, joka oli Kansainvälisen rukoustalon (IHOPKC) perustaja. Hän nussi 14-vuotiasta Jane Doeta 70-luvulla.
ellauri396.html on line 206: BC Parksin mukaan Joffre Lakes on BC:n suosituin maakuntapuisto. Vuonna 2019 196 000 kävijää nautti sen kuuluisista turkooseista vesistä ja upeista vuoristomaisemista, ja kesäkauden viikonloput olivat vilkkainta aikaa.
ellauri439.html on line 146: Jokaisessa ranskalaisessa stereotypiassa on totuuden siemen. Puhutaanpa ensin ranskalaisista patonkeista : Ranskassa on 35 000 leipomoa, jotka myyvät lähes 6 miljardia patonkia vuodessa. Toisin sanoen, vaikka leivän kulutus laskee joka vuosi entisestään, ranskalaiset eivät ole vieläkään valmiita luopumaan pyhästä patongistaan! Mutta ranskalaiset eivät ole Euroopan suurimmat leivänkuluttajat. Saksalaiset, bulgarialaiset, serbit, kyproslaiset ja kreikkalaiset ovat paljon edellä: 85 kilolla henkilöä kohden vuodessa saksalaiset ovat mestareita verrattuna vaatimattomaan 58 kiloomme vuodessa. Mitä tulee ranskalaisiin ruokailutottumuksiin, on totta, että ruokailuajat ovat erityisiä. Ranskassa, toisin kuin Saksassa tai Sveitsissä, lounastauot voivat olla yli tunnin tai jopa puolitoista tuntia pitkiä. Ranskalainen keittiö (erityisesti konditoria) on tunnettu kaikkialla maailmassa. Tietysti, kun on kyse kuuluisista perunoistamme, on vaikea sanoa, keksivätkö ne ranskalaiset vai belgialaiset, vaiko peräti amerikkalaiset (nk. vapausperunat). Väite, että ranskalaiset eivät tee kovaa työtä, on liioittelua. On totta, että laillinen työviikko on 35 tuntia, mikä on lyhyt aika verrattuna Saksaan tai Yhdysvaltoihin (40 tuntia), mutta ranskalaiset työntekijät ovat 15 prosenttia tuottavampia kuin saksalaiset työtoverinsa ja nauttivat viiden viikon palkallisesta vuosilomasta, kuten monien muiden maiden työntekijät. Hullu juustosta? No, tätä ei voi kiistää! Ottaen huomioon, että nielemme tavaraa yli 26 kiloa henkilöä kohden vuodessa, olemme kiistatta hulluimpia juuston suhteen. Mitä tulee "sammakko" tai "sammakko" lempinimi, jonka naapurimme antavat meille Kanaalin toisella puolella, tämä ei ole todella perusteltu. Sammakonjalkoja syödään enimmäkseen festivaaleilla tai ravintoloissa, mutta niistä nautitaan myös Louisianassa, Karibialla, Quebecissä ja joissain osissa Afrikkaa. Joten sammakonsyönti ei ole ainutlaatuinen ranskalaiselle kulttuurille!
xxx/ellauri085.html on line 142: Pemulixen hurraamista kuuluisista matemaatikoista englantilaista George Greeniä en tunnistanut. Se oli izeoppinut mylläri 1793-1841 Nottinghamin sheriffikunnasta, joka kävi Cambridgen vasta lähes nelikymppisenä ja kehitti aaltofunktioita samizdattina Maxwellin yhtälöihin ja kvanttifysiikkaan myllyn jauhaessa jyviä. Matikankirjoja se lainasi kirjastosta pikkurahalla. Rikastui mylläämällä vapaaherraxi ja teki Smithin tytön kanssa seitsemän lasta avoliitossa siinä ohessa. Kuoli ehkä viinaan alle viisikymppisenä.
xxx/ellauri122.html on line 1169: verhottuja paljastuksia hänen kuuluisista ystävistään,
xxx/ellauri436.html on line 221: Hän loi ja kehitti termin moraalinen onni ja havainnollisti ajatusta moraalisesta onnesta useilla erittäin vaikuttavilla esimerkeillä. Yksi Williamsin kuuluisista moraalisen onnen esimerkeistä koskee taidemaalari Paul Gauguinin päätöstä muuttaa Antilan Tahitille tartuttamaan kuppaa alkuasukkaiden pyllyihin. Tästä on mulla nobelisti Llosan kirja, en ole vielä lukenut. No vähän selasin, selkeästi siivoton Vargas Llosa pitää Koken rivoa meinikiä Rakkauden talossa ihan ookoo juttuna. Niin varmaan tuumaisi Martha Nussbaumkin, kysehän on vaan poikkeusihmisen poikkeuxellisen kapasiteettisesta kukosta. Pelehtiminen kuuluu poikkeusihmisen erioikeuxiin.
xxx/ellauri440.html on line 203: Hänen ainoa virheensä olisi olla pyytämättä Jumalalta anteeksi, emmekä voi olettaa, että se on totta. Dantesta ja muista kuuluisista runoista huolimatta on täysin mahdollista, että Juudas ei vain pyytänyt anteeksi, vaan hän myös Juudas oli todella pahoillaan. Mutta hänen myöhemmän tekonsa pitäisi olla sovinto: anteeksiantoa rukoileminen, itsemurhan tekemättä. Se olisi epätoivoa ja synti sinänsä! On monia ihmisiä, jotka katuessaan menneitä syntejään yrittävät oikaista syntejään tekemällä lisää syntejä tai joutumalla epätoivoon. He ovat menossa väärään suuntaan.
10