on George Orwellin vuonna 1946 ilmestynyt kuuluisa essee, jossa hän arvosteli kielen käyttämistä poliittisen vaikuttamisen välineenä ja todellisuuden naamioimista kiertoilmaisuin. Mukavassari Orwellin kommarivihasta ja mukahetero Orwellin homofobiasta on ollut puhetta jo albumissa Eläinten vallankumous.
ellauri077.html on line 854: Holokaustista täpärästi selvinneillä jutkuilla on pussissaan karkeita likaisia vehnäjauhoja. Kv rikostuomioistuin avaa tutkinnan Palestiinassa tapahtuvista sotarikoxista. Israel ja USA ärähtävät: mitäs peliä tämä nyt on. Israel ei edes kuulu Rooman sopimuxeen, sillä on oma sopimus Jahwen kaa. Filistealaisten maat ja päät on luvattu sille. Toiseksi väkirikkain jutkuvaltio USA säestää kuin pussi puolikarkeita vehnäjauhoja: niin saakeli!
ellauri078.html on line 219: Watts kuului isänsä lailla nonkonformisteihin, jotka eivät hyväksyneet valtiokirkon kirkkokäsikirjaa. Isä oli pojan syntyessä vankilassa uskonsa tähden. Isaac Watts valmistui vapaakirkon papiksi ja tuli lontoolaisen Mark Lanen vapaaseurakunnan palvelukseen. Jo opiskeluaikana, parinkymmenen ikäisenä, Isaac Watts sepitti noin 200 virttä. Kun katson ristin ihmettä on yksi niistä.
ellauri078.html on line 235: Wallun äiti kävi Mt Holyokea kuten Emily Dickinson. Sen hukin aihetta ei löytymyt kuolinilmoituxesta eikä Holyoken sivuilta. Se ei ollut Holyoken kuuluisa alumni. Se kuoli rakkaittensa ympäröimänä. Lähti Wallun seuraxi. Wallun naisviha narsismi ja lievä psykopatia lyö läpi elvixenmunanpituisesta alaviitteestä 110. Kaikki Emilyn runot ei olleet jenkkivirsimitassa, pussiin oli pujahtanut jokunen trokeinen.
ellauri079.html on line 322: Siitä seuraavan pohdiskelun luonne on ällistyttävä. 2 veljestä ei vaan panna ristikuulusteluun vaan niillä on jopa aikaa kehitellä vastaväitteitä (357a–367e). Vaikka ne ei nyt suorastaan sano että kähmintä on parempi juttu kuin oikeus, ne väittävät että nyky-yhteiskunnassa konnuus kannattaa – sekä jumalten kaa että ihmisten – niinkauan kun toiminta näyttää päälle respektaabelilta. Veljexet toimii pirun asianajajina ja näyttää karmaisevasti miten yhteiskunta harjoittaa vedätystä. Menestyvin eläin ei olekaan Thrasymakhoxen tyhmä susi vaan ovela kettu. Se menestyy joka pelissä koska se osaa petkuttaa pelin säännöillä. Kunnon mies ei välitä imagosta ja sixi sille käy kuin jollekulle jeesuxelle (no tää ei ollut tietysti Plaatton käyttämä vertaus) kun se ei välitä kumarrella ja ketkuilla. (361e). Jopa jumalat, kuten runoilijat todistavat, on menestyvän ketkun puolella (esim Odysseus), kunhan saa uhreja. Pelkät sananmuunnoxet ei riitä Sokrates. (367b–e: logôi). Sensijaan sun pitäis näyttää mitä hyötyä siitä on. Ei tässä riitä vitun ikuiset ideat ja hämärä teologia, tarttetaan jotain kouriintuntuvaa. (435d; 504b)
ellauri080.html on line 58: Äreys on pidättyväisyyttä osoittava keskustelun muoto, äreä se joka sanoo "Mitä se minuun kuuluu" kun häneltä kysytään "Missä on se ja se?"; ei vastaa tervehdyxiin; myydessään ei ilmoita hintaa vaan kysyy mitä toinen tarjoaa; sanoo niille jotka kunnoittavat häntä lahjoin juhlapäivänä, että heillä on varmasti jokin sivutarkoitus. Ikinä ei saa anteexi se joka huomaamattaan tönäisee häntä, roiskuttaa kuraa hänen päälleen tai astuu hänen varpaalleen. Kun ystävä pyytää häntä osallistumaan keräyxeen, ei anna mitään, tulee myöhemmin rahojen kanssa ja sanoo: "Siinä meni nekin rahat." Kompastuttuaan tiellä kiroaa yleensä kiven. Ei siedä hetkisenkään odotusta; ei tahdo laulaa, lausua eikä tanssia. Ei pidä tapanaan rukoilla jumalia.
ellauri080.html on line 666: Isoja alkukirjaimia (kuten paras AA-Ryhmä) käytetään jotta tunnettais kuuluvansa johkin itseänsä suurempaan. Wallu ei ennakoinut navigaattoria. Sen tyypit exyilee kyltittömillä kaduilla.
ellauri080.html on line 898: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Ne jotka osoittavat korkeata avoimuutta yleensä yrittävät enemmän ja sitkeämmin, ovat ajetumpia ja kurinalaisempia, parempia järjestämään ja suunnittelemeaan, suorittavat enemmän, johtavat paremmin, ja elävät kauemmin.
ellauri080.html on line 911: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutukset: Korkeasti tunnontarkoilla apinoilla on vähemmän negatiivista ajattelua ja vähemmän negatiivisia tunteita, ne ovat vähemmän ylivahtivia, niillä on korkeampi työ-ja elämääntyytyväisyys, ja alemmat stressitasot.
ellauri080.html on line 925: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Ulospäinkääntyneillä on lisääntynyttä oppimista, ovat luovempia, joustavampia ja izetoimivampia, niillä on korkeampi harjoitusvaste, osoittavat edistynyttä johtajuutta, ja ovat joustavampia muutoxissa.
ellauri080.html on line 933: Ujo on 1/7 Lumikin knääpiöstä. Hänet on pantu erilleen muista 6 knääpiöstä hänen äärimmäisen ujoutensa ja pelokkuutensa johdosta. Hänen on usein vaikeaa saada ääntä kuuluviin ja hän on hyvin varautunut kun hän on Lumikin hameissa muiden kääpiöiden kanssa. Hän valizee olla jakamatta mielipiteitään ja oivalluxiaan siinä pelossa että hän järkyttää ryhmää tai nolaa izensä. Vaikka se on huolehtiva ja ystävällinen, sen ujous näyttää Lumikista aluxi epäterveeltä. Kuitenkin, niiden suhde kehittyy ja muuttuu läheisemmäxi päivä päivältä. Muut knääpiöt alkavat olla mustasukkaisia.
ellauri080.html on line 939: Tosi-elämän asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Enemmän pidettyjä, taipuisampia ja mukautuvampia, korkeampi suoritustaso, ja matalammat väärinkäyttäytymisen tasot.
ellauri080.html on line 953: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Apinoilla joilla on korkea tunteellisen vakauden taso on paremmat apinasuhdetaidot ja isompi yhteisöllinen hallizevuus, ovat tunteellisesti ilmaisukykyisempiä, ilmentävät isompaa työsuoritusta ja edistynyttä johtajuutta, ja niillä on isompi työ- ja elämääntyytyväisyys.
ellauri080.html on line 995: Tietäen että kohtaamme eettisiä päätöxiä työpaikalla, on tärkeää että osaamme sekä tunnistaa milloin näitä tulee eteen, että pystymme tulkiemaan pulmatilanteen ja käyttää asiaankuuluvia eettisiä periaatteita tehdäxemme oikean tuomion. Ei riitä että lisätään tietoisuutta omista eettisistä päätösperusteista, vaan pitää myös paremmin ymmärtää muiden ympärilläolijoiden perusteiden perusta. (Ei niitä muuten osaa huijata.) Ymmärtääxemme toisten eettisiä päätöxentekokriteereitä oomme tehneet kertauskyselyn Disney-klassikoiden avustuxella.
ellauri080.html on line 1068: Tämä kuuluisa johtaja järjesti Montgomeryn Bussi Boikotin 1955
ellauri082.html on line 214: Runoilijaveli Jönsy lähetti mulle runon Robert Frostilta. Frostin nimi on vilahtanut ohi ehkä jossakin, mutta emmä siitä oikeestaan tiennyt tuon taivaallista, vaikka Aale Tynnin 1000 laulujen vuottakin olin muka lukenut. Tätä lumista runoa ei meidän enkun tunnilla kyllä tullut vastaan, ei tullut kyllä muistaaxeni mitään muitakaan. Meidän enkun maikka ei ollut mikään romantikko, vaan täti aika tyrnävä, kuuluisan Eeva Riikosen enkku-suomi sanakirjan tekijä. Jöns oli opetellut tämän runon ulkoa Kabulissa kirjastossa. Se on jo exoottista se. Olikohan siellä lunta ollenkaan. No tänä vuonna ainakin on tullut lujasti. Mutta nyt on säät sekaisin koko pallolla.
ellauri082.html on line 241: The only other sound’s the sweep Ei kuulu muita ääniä kuin tuulen
ellauri082.html on line 361: Alan Perlisin typeryyxiin kuului tää: A year spent in artificial intelligence is enough to make one believe in God. Pikemminkin päinvastoin: siitä näkee miten alkeellinen mekanismi äly on.
ellauri082.html on line 562: LIIKUNTA ON PARASTA HUUMETTA - VIEROITUSOIREIDEN LIEVITTYMINEN LIIKUNNAN AVULLA A-klinikkasäätiöön kuuluva Turun katkaisuhoito- ja selviämisasema on antanut toimeksiannon kehittää yhdessä huumehoito-ohjelma Preikin ohjaajien kanssa liikunnallisen ryhmäkokonaisuuden huumevieroituksessa oleville asiakkaille.
ellauri082.html on line 571: Adrenaliini: Sydänlihaksen toimintaan vaikuttava vaarallinen huume, joka toimii parhaimmin nautittuna yksin. Adrenaliinia erittyy lisämunuaisen kuorikerroksesta vereen vaarallisessa tai haastavassa tilanteessa, erityisesti osana pako-/taistelureaktiota. Eritystä sekä välittäjäaineena että hormonina säätelee autonomiseen hermostoon kuuluva sympaattinen hermosto, joka aktivoituu stressitilanteissa. Se lisää suorituskykyä muun muassa kasvattamalla sydämen sykettä ja lisäämällä glukoosin eritystä maksassa ja insuliinin eritystä haimassa. Adrenaliini toimii välittäjäaineena myös keskushermostossa ja kiihdyttää sydämen lyöntiheyttä sekä stimuloi endorfiinieritystä. Aiheuttaa riippuvuutta, hakeutumista vaaratilanteisiin ja pahimmillaan voi johtaa joko käyttäjän kuolemaan tai vakavaan vammautumiseen.
ellauri082.html on line 636: Japanissa elää maailman pitkäikäisimmät ihmiset, eivätkä he kuulu mihinkään lahkoon.
ellauri082.html on line 759: Eikä siinä vielä kaikki, nämä kusipäiset uhriutujat (feministit kröhöm), itsekin kuuluvat pimeään triadiin - eivät vain ne miehet, joita he suosivat yli kilttien ja kunnollisten miesten.
ellauri083.html on line 71: V 1914 Helmi palasi Kiinaan ja nai maatalouslähetyssaarnaajan, John Loser Buckin 1917, ja ne muuttivat Suzhouhun, ei siihen kuuluisaan vaan johkin samannimiseen tuppukylään takamezissä. Tätä seutua se kuvaa kirjoissa Hyvää puuta ja Pojat on poikia.
ellauri083.html on line 183: Shrinereihiin kuuluu noin 1‰ amerikkalaisista. Onkohan se se sama promille joka omistaa yli 50% maapallosta.
ellauri083.html on line 186: Seitsemännen päivän adventistit ovat protestanttisuuteen kuuluvan adventismin maailmanlaajuisesti merkittävin haara. Sanoilla "seitsemännen päivän adventistit" viitataan tapaan viettää pyhäpäivää sapattina, sunnuntain sijaan. Raamatussa vuorokausi vaihtuu auringon laskiessa, eikä keskiyöllä. Ompa tarkkaa. Tikusta tehdään muka tärkeätä asiaa.
ellauri083.html on line 188: Seitsemännen päivän adventistit ovat yksi niistä viidestä liikkeestä, jotka syntyivät 1800-luvulla vaikuttaneen William Millerin johtaman, Jeesuksen pikaista paluuta korostaneen liikkeen hajottua osiin vuonna 1844 kun Jeesus ei tullutkaan vaikka lupasi eikä vaivautunut edes soittamaan. Seitsemännen päivän adventistit organisoituivat omaksi kirkkokunnakseen vuonna 1863. Liike vaikutti aluksi Yhdysvaltojen koillisosissa, mutta on nykyisin maailmanlaajuinen kirkko, johon kuului 21,5 miljoonaa yökasteltua jäsentä vuonna 2019.
ellauri083.html on line 311: Sisustusaihelmia on hikisesti kuusi, sitten ne alkaa toistua. Peli, ase, auto, urheilu, avaruus ja porno. Plus mezästys. Yhteistä kaikille luolille on että niistä puuttuu ikkunat. Ilmeisesti luolamiehet on enimmäxeen karkotettu kellariin kuin rotat. Sinnehän ne kuuluvat. Tai ulkoruokintaan. Wallun mielestä kiinnostus pimeisiin tunneleihin on perusmaskuliinista. Figures.
ellauri083.html on line 464: Sopii hyvin. Wlla on kuvauxia joka lähtöön. Useimmat koskee DFWtä. Nakerran samalla kun luen. Moni kohta tiilessä on erinomaisen hyvin ja hauskasti kirjoitettu, vaikka olen enimmäxeen eri linjoilla. Mutten kunnioita. Se sana ei kuulu sanavarastoon.
ellauri088.html on line 77: Tässäpä koko filkan pointti! Kun Luisa Banx alkaa ymmärtää seizenjalkojen kieltä, se alkaa irottautua ajan kulusta. Se näkee tulevan ja nykyajan samaan aikaan (mistä seuraa kyllä aikamatkaparadoxeja, mutta ne ei kuulu lindkvistin expertiisiin). Hepatopodien kirjakieli on ympyriäistä ja jokaista lausetta kuusaillaan kokonaisuutena, mikä helpottaa ajan hahmotusta epälineaarisena. Tää on kyllä höpöhöpöä. Ei kielen oppimisesta seuraa että näkee tulevaisuuteen, sitä varten pitäs vaihtaa koko aivokoppa pääjalkaiseen, noin vähintään.
ellauri088.html on line 355: Työnteon, urheilemisen ja lukemisen lisäksi Arvonen on innokas asuntosijoittaja. Hän sijoittaa asuntojen lisäksi muihinkin omaisuusluokkiin, mutta kokee asuntojen sopivan hänelle erityisen hyvin. ”Asunnot ovat yksinkertaiselle helposti ymmärrettävä omaisuusluokka, joka sopii kaltaiselleni umpipöntölle. Ostan asunnon oikein, vuokraan sen oikein ja annan ajan kulua. Toki kuvioon kuuluu muutama muukin juttu, mutta yksinkertaisuudessaan niin se menee. Se sopii minulle, koska ymmärrän sen ja se ymmärtäminen, vahva näkemys, on todella tärkeää. Olen pysynyt kaukana vahvoista huumeista ja muista omaisuusluokista, joihin minulla ei ole luontaista kiinnostusta ja, joiden fundamentteja en ymmärrä.”
ellauri088.html on line 407: Päiviin kuuluu myös somettaminen. Arvosen työntäyteistä arkea pystyykin seuraamaan helposti Instagramista. Siellä vilahtavat usein Rolex-kellot sekä unelmien Tesla, jonka rekisterikilvessä lukee ”RON-1”. Sellaisen mä hankin kun saan kokoon ensimmäisen miljoonan. Asuntonäyttöjä ja arviokäyntejä on usein iltaan saakka – kotona Arvonen on usein vasta iltakahdeksalta.
ellauri088.html on line 604: Nyttemmin on tietysti selvää mistä tässä oli kyse: sakemannit alkoi uhata brittihegemoniaa just samalla lailla kuin Kiina näyttää uhkalta New Yorkereille nyt. Kohta alkaa kuulua kiinavizejä. Ja sizillä on tietysti näitä setämiesläppiä:
ellauri088.html on line 633: Omalaatuinen ja hyvänluontoinen sanaleivos salaneuvos ja miljunääri Tobler (Robert Walserin Konttoristin pomo oli Herr Tobler auch. Kirjailijat kexi nimen toisistaan riippumatta natustaessaan Tobleronea.) haluaa tutkia ihmisluontoa. Hän osallistuu nimellä Eduard Schulze oman firmansa, maailmankuulujen Putsblank-tehtaiden kilpakirjoituxeen ja voittaa toisen palkinnon: 10-päiväisen oleskelun Bruckbeurenin Grandhotellissa Alpeilla. Sinne matkustaa Tobler kokeazeen, miten ihmiset reagoivat köyhään surkimuxeen. Seuralaisexeen se ottaa pitkäaikaisen palvelijansa Johannin, joka esittää hotellimajoituxen aikana rikasta laivanvarastajaa.
ellauri088.html on line 639: Epätoivoinen ja pahaa-aavistamaton Hagedorn palaa myös Berliniin ja ezii turhaan omaa Hildegardia, jostahan sen on oletettava että sen nimi on Schulze. Sitten se ja sen äiti kuzutaan vieraisille Toblereille; tämä tunnustaa oikean minuutensa, mikä ei kuitenkaan lopeta veljeilyä. Myös Hildegard antautuu Toblerin tyttären ominaisuudessa. Seuraavan juhlasyömisen yhteydessä Toblerille ilmoitetaan telefonisesti, että Grandhotel, jonka se ajatteli ostaa heittääxeen ulos sen porzarin ja tirehtöörin - kuuluukin jo hänelle (näin käy aina Roope Ankallekin Akussa).
ellauri088.html on line 707: Ei akkae eikä seäskij eänj taevaaseen kuulu. (Konginkangas)

ellauri090.html on line 276: Tää oli niin lapsellista mussutusta että meni pakosti parodian puolelle. Näkyyhän siitä vähän millaiset roolit oli paljaalla runoilijalla ja sen kirjaa pitelevällä muusalla. Muut runot Kotelossa vaikuttaa vähän sormiharjotuxilta missä nuori Roope koittaa matkia milloin mitäkin kuuluisampaa runoseppoa. Kovin omaperäsiä ne ei ole. Roope ei ollut kotelon parhaiten teroitettu kynä. Jopa värssyt Korinalle (joka oli kai joku Karoliinan edeltäjä) on eri puisevia. Se você pagou por esse livro VOCÊ FOI ROUBADO!
ellauri090.html on line 387: Fiuuh, huokaus, ei se olekaan, tää perhe on kyllä hemmoteltu, mutta sokerisen kuoren alla siinä on tervettä Saroyan-tyyppistä amerikkalaisuutta, liikuttavaa yrittäjähenkeä, niin että tuppukylän aluxi vahingoniloiset lippispäät on kohta lähdössä jo niitä tukemaan. Ei naureta ilkeästi ex-porhoille, vaan luetaan niiden ex-porhous niille kunniaxi, niinkuin talousliberaalisesti kuuluukin.
ellauri090.html on line 394: Artjärvi on Orimattilaan kuuluva homojen kännikylä. Jeesustelijoita ja jonnekoviksia joka paikassa. Yksi sale mistä saa ylihintasta jauhelihaa ja megistä.
ellauri090.html on line 404: Urhea kuormahevonen koitti väistää mun polkupyörää ja hyppäsi isoine hevoskuormineen valtavan pitkän hypyn suoraan kanavaan. Se pääsi melkein toiselle rannalle. Ihmiset vastarannalla hurrasivat sille. Kuormassa olleet varsat pulikoivat vedessä ja kiipesivät ylös rannalle. Menin sinne seuraamaan tilannetta. Mutta urheata hevosta ei näkynyt eikä kuulunut. Se oli isokokoinen mustanraudikko. Kazojat huolestuivat kun se ei tullut pinnalle. Horjahdin ja olin pudota veteen mutta onnistuin jotenkin käännähtämään ilmassa kuin piirretyissä ja pääsin kuiville. Lapsia nauratti.
ellauri092.html on line 69: Suomen Wikipedian mukaan Ike kuului pyhitysporukkaan, mitä sekin pyhittää. Pyhä tarkoittaa luomakunnan herran reviiri. Jumala haukkuu ja juoxee kuin Nuutti pitkin aidanvieriä: tänne ei jänixillä ole asiaa! Potkii lunta varmemmaxi vakuudexi jaloilla.
ellauri092.html on line 165: Metodismi on 1700-luvun lopulla Englannissa syntynyt kristillinen kirkkokunta, johon kuuluu yli 80 miljoonaa jäsentä eri puolilla maailmaa (2018).
ellauri092.html on line 174: Jo hyvin varhaisessa vaiheessa metodismi alkoi pirstoutua eri kirkoiksi. 1900-luvun aikana monet näistä kirkoista yhdistyivät kuitenkin uudelleen, mutta silti on nähtävissä kaksi eri suuntaa perusmetodismin sisällä: amerikkalainen piispajohtoinen metodismi ja brittiläinen metodismi. Australian, Kanadan, Sambian ja osittain Intian metodistikirkot taas yhdistyivät muiden kirkkokuntien kanssa ekumeenisiksi Yhdistyneiksi kirkoiksi. Eri metodistikirkkoja ja yhdistyneitä kirkkoja yhdistää Metodistien maailmanneuvosto, johon kuuluu 80 kirkkokuntaa 133 maassa ja yhteensä yli 80 miljoonaa jäsentä.
ellauri092.html on line 184: In 1914–1917 many Methodist ministers made strong pleas for world peace. President Woodrow Wilson (a Presbyterian), promised "a war to end all wars." Tästä teki sitten pilaa italialainen nobelistirunoilija Eugenio Montale, joka on aika lailla kyllä never heard. Se oli liian hermeettinen vedotaxeen kansan makuun. Oikeastaan sen ei olis kuulunutkaan saada noobelia kerze oli pessimisti, muze oli sentään antifasisti, joista sodan aikana lie Italiassa ollut pula. Eli jälleen kerran sellanen poliittinen virkanimitys. Montale oli kantava voima runoilijaryhmässä, joka kutsui itseään Hermeettiseksi seuraksi. Ryhmä tuotti täysin epäloogisia runoja, jotka kuvastivat absurdia ajatusta Sodasta, joka päättää kaikki sodat.
ellauri092.html on line 348: Wilhoa 6v vanhempi Hans von Holst joka oli jumalisen isäparonin mielestä liian nuori kuolemaan ei lähtenytkään sekoilemaan lähetyskentälle vaan siitä tuli laiskanpulskea ruozalainen rykmentinlääkäri. Sen samannimisestä ison Paulin ikäisestä pojasta tuli kuuluisahko lääketieteen professori. Jumala oli osoittanut voimansa. Hilja jätti vapaaehtoislistan allekirjoittamatta. Jumala oli kuzunut sen kantamaan tukin tyvipäätä hengellisillä kirjoilla.
ellauri092.html on line 364: Pimeästä Afrikasta kuuluu hätähuutoja eikä kukaan auta. Juutalaiset puuhailevat pyhään maahan paluuta. Kiire tässä alkaa olla. Valtaosa porukoista ei edes tiedä olevansa syntisiä. Siitä on nyt aloitettava. Kävimme sielunpaimenien luona tarjoomassa vapaaehtoisesti vastalypsettyä maitoa.
ellauri092.html on line 366: Moldessa oli varmasti upeet maisemat paizi oli sumuista kuin Lontoossa. Ehdimme sentään nähdä Axel Enden kuulun alttaritaulun Kvinderne ved graven (kz. kuva) ennenkuin kirkko paloi taas.
ellauri093.html on line 484: Ei kunnon mies siihen aikaan kuvitellutkaan naiisiin menoa ennenkuin oli oma katto pään päällä ja jokapäiväinen leipä tiedossa. (Nyt puhutaan siis herrasväestä.) Mein Ilmari kyllä tässä kuuluu lipsuneen, bäbis oli tulossa ja se haahuili jossain Saxassa. Sukulaiset sai hommata sille kanttorinpaikan Mansesta.
ellauri093.html on line 501: Nyborg-Strandissa Hilja nokkii ja pudottelee kuuluisia hartausnimiä kuin harmaavarpunen kyyhkysiltä jääneitä jyviä. Siellä oli meitä poikia, siellä oli Christensen, Svend Rehling, "Israelin tytärten" kääntäjä jota en ennestään tuntenut, Ingibjørg Olafsson, myöskin comtesse Knuth odottaa. Kylläpä he olivat kilttejä minulle! Jumalakin järjesti kyydit tosi reilusti. Laaja puisto, hulppeat premissit, suuret kokous- ja ruokailusalit, hyvät majoitushuoneet sekä asialle alttiit hoitajat ja palvelijat, jotka enimmäxeen olivat kristillisten yhdistysten jäseniä. Helluntaiystävien pastorisparillakin oli paljon auttavia käsiä. Hilja oppi tuntemaan sekä nuoria, voimakkaita tulisieluja että iäkkäitä herttaisen lepsuja sydänvaivasia. Nokkimajärjestys oli täsmällinen.
ellauri093.html on line 587: > Kun Russell esitelmöi tuubissa "Why I am not a Christian", kysyn why ask. Tai paremmin vielä "why not ask"? Jos se rukoilisi, Jumala kysyisi samaa: what's it to you? Eräänlainen Russellin käytännön paradoksi. Russell haluaa kuulua samaan ryhmään kuin Jumala johon ei uskota, niinkuin sitten pasifismissaan joutuikin. Samalla puolella kenenkään uskomattoman Jumalan kanssa, muttei silti ateistikaan. Agnostikko, kyllä tietää, muttei ole ymmärtävinään kysymyksen luonnetta.
ellauri093.html on line 604: Mutta pappilassa ei sopisi käydä kuin pihalla. Povisen entinen kappalainen, pastori Thorkil Skat Rørdam on uskonluopio. Sitä ei voinut aavistaa. Niin pian Kari Povisen kuoleman jälkeen! Ja Rørdamin puoliso vielä Birkedalin tyttärentytär! Siinä on pahalla vaatturilla sormensa pelissä. Vaaliseurakunnan perustamisen aikaan kirkon papit olivat järkiuskoisia ja vaalirovasti hihhuli. Nyt oli kaikki kääntynyt nurinkurin, Rørdamista oli tullut luopio joka ei enää pitäytynyt edes apostoliseen uskontunnustuxeen. Osa seurakunnasta oli sanoutunut irti ja muodostanut uuden grundtvigilaisen seurakunnan, johon Povisen leski tyttärineenkin nyt kuului. Se jäi valitettavasti vaille kirkollista omaisuutta. Selkkauxet eivät tähänkään päättyneet. Rørdam yltyi niin pitkälle, että valtionkirkko erotti hänet papinvirasta - mutta osan Ryslingen ystävistä hän oli lumonnut kannattajixensa, jotka yhä pysyivät hänen "seurakuntanansa". Tämmöstä tää aina on, yhtä käsirysyä. Meemipeikot taistelevat reviireistä kuin kopallinen suokukkoja.
ellauri093.html on line 612: Grundtvigilaisten hommeleista jäi hyvä maku suuhun. Siihen kuului luonnollisesti jumalanpalvelus, mutta myös käynti hurskaan valistuneen talonpojan kodissa ja illalla pitäjän nuorisolle naistenlääkärin vastaanotto. Tytöt ja pojat saivat leikkiä lääkärileikkejä, koko pappilan väki mukana, ja kaikille tarjottiin väkeviä virvokkeita. Lopuxi hiljennyttiin karhuntaljalle takan eteen.
ellauri093.html on line 654: Sielunhoito järjestettiin kimppakivan muodossa. Vuohet ja lampaat paritettiin keskenään ja pantiin parit yhteen leikkimään kahden hengen piilosta jossa kukaan ei ole "se". Tuntui kuin kaikkialta olisi kuulunut: tuku tuku lampaitani, pikko pikko pikkojani, mää eiku mää, let me sit on it, no let me sit on it, ok let's both sit on it. This I gotta see! (Dick) Mun pari oli maitokaupan myyjåtär joka oli raskaan synnin pauloissa. Herran sormi auttoi, en uskalla sanoa enempää.
ellauri093.html on line 689: Mikä onni olla yötä täällä eikä hospizissa! Siellä oltais vaan vetelehditty sängyssä yöpuvussa ja juotu suklaata, kyselemättä sen suurempia arvoja. Niin sitten näistä Bethelin aamu- ja iltahartauxista jäi mulle kokonainen ketju painajaisia. Tähän tapaan: Jes 58:9: Sinä kyselet ja herra vastaa. Jos puhelimesta ei kuulu ääntä, on johto jotenkuten epäkunnossa. Ellei herra vastaa, se ei ole kotona tai on suihkussa. 5 Moos 28: On pelottva asia, jos jumala on meitä vastaan. Ekana maailmassa jumalat teki pelko. Kuuliaisuuden tie on vähimmän turpiinsaannin tie. Luuk 2:14: Voi mennä päivä ettei huomaa että jeesus luuraa selän takana. Paras kazoa usein olan ylize. Ihan tavallisia juttuja, mutta bonus on että liha liikkuu.
ellauri093.html on line 760: Sieltä sitten Müncheniiin taidekaupunkiin, jossa ihailimme taiteilija A. Hitlerin akvarelleja, ja sieltä eteenpäin Oberammergaun vuoristokylään nähdäxemme kuuluisan kärsimysnäytelmän. Sen juoni oli meille päällisin puolin tuttu (siinä on tää J. Nasaretilainen, joka - noh, ei spoileria Hilja, varoittaa Ilmo tuossa olan takana). Sitä ei voi sanoin kuvata, vaikka herra ties olen yrittänyt. Sitten oli vielä Augsburgin uskontunnustus 400v -vuosijuhlat. Tuhat pasuunaa ja todella paljon tuubaa. (Mekin ollaan oltu Augsburgissa. Woku oli sieltä päin kotoisin. Siellä oli se Fuggerien Fuggerei. Sielläkö se oli kun mä löin pääni kipeästi kulmikkaaseen kattolamppuun noustuani nukkumasta Brigitten sohvalta?)
ellauri093.html on line 820: Kritisoidaan voimakkaasti luostareissa tapahtuneita väärinkäytöksiä, joista osa on ollut myös paavin säädösten vastaisia. Luostarielämällä ei ansaita syntien anteeksiantoa eikä vanhurskauttamista. Kaikilla, jotka eivät ole soveliaita elämään naimattomina, on syy ja oikeus solmia avioliitto, koska luostarilupaus ei voi kumota Jumalan järjestystä eikä käskyä. Ihminen ei kykene elämään hengellisesti täydellistä elämää eikä Jumalaa kuulu palvella ihmisten tekemiä käskyjä noudattamalla vaan seuraamalla Jumalan omia käskyjä.
ellauri093.html on line 828: Piispoilla ei tule olla maallista valtaa, vaan maallinen ja hengellinen valta on erotettava toisistaan. Evankeliumin mukaisesti piispojen valta on Jumalan käsky ja määräys saarnata evankeliumia, antaa synnit anteeksi ja pidättää ne sekä jakaa ja hoitaa sakramentteja. Siellä, missä piispoilla on maallista hallitusvaltaa, se ei kuulu heille piispoina jumalallisen oikeuden perusteella vaan ainoastaan keisarillisen eli inhimillisen oikeuden nojalla, jolloin se on erillään heidän hengellisestä vallastaan, eikä hengellisissä toimissa tule käyttää maallista valtaa. Papit ja seurakunnat ovat velvollisia tottelemaan piispojansa, paitsi jos nämä opettavat tai määräävät evankeliumin vastaisesti, jolloin heitä ei saa totella. Piispoilla ei ole oikeutta säätää uusia seremonioita, ruokasäädöksiä, juhlapäiviä ja uusia kirkollisia arvoasteita, mikäli ne ovat Jumalan sanan vastaisia.
ellauri093.html on line 837: Kaarle (24. helmikuuta 1500 Gent, Flanderi – 21. syyskuuta 1558 Yusten luostari, Espanja) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V vuosina 1519–1556. Hän oli myös Espanjan kuningas 1516–1556 nimellä Kaarle I (Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa hänet tunnettiin nimillä Carlos Quinto ja Carlos V). Kaarle kuului Habsburgien sukuun mikä on naamasta päätellen ilmeistä. Hänen isänsä oli Burgundin arkkiherttua Filip Komea ja äitinsä Johanna Mielipuoli, hermostollisten vaikeuksiensa takia. Kaarlen kehitys oli hidasta ja muutenkin hän vaikutti sopimattomalta hallitsemaan mitään, edes sfinkteriä. Koska hän myös oli sulkeutunut ja vähäpuheinen, hänen oli hankala luoda tarpeellisia suhteita hovissa. Ehkä se kärsi lukivaikeuxista kun se oli niin valovoimainen. Kiva sille että uskontunnustus tuli äänikirjana. Kaarlen äidinkieli oli ranska. Hänen on kerrottu sanoneen: ”Minä puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni”. Ellei se ollut Fredrik Suuri, josta mulla on myös paasaus. Ehkä ne sanoi molemmat, on se niin hyvä setämiesläppä.
ellauri093.html on line 863: Eikä siinä kaikki! Ympäri käydään, yhteen tullaan! Päivi Lipponen, Dick ja minä tavattiin vielä kerran kesällä '33 Karjalan kannaxella Vammelsuun parantolassa. Täysihoitolassa piti sanoa. Päivi oli jättänyt Pekan ja lähtenyt Intiaan Ghoomin kylään lähetystyöhön, Darjeelingin teestään kuuluisan kaupungin liepeillä. Sinne ryntäsi eräs Bill Mann, komea mies, voimakas ja tulisieluinen. Luonnollisestikin hän tutustui Päivi Lipposeen, ja pian nämä 2 löysivät sisäisen kosketuxen. Ulkonaisesti ne olivat kuin Pekka ja Pätkä, mies kookas, neiti pieni ja hento. Sitten norjalaiset missunäärit heittivät ulos nämä hyyryläisensä.
ellauri093.html on line 877: Mutta asiaan. Kun perheasiat oli käsitelty, siirryttiin siionismiin, joka oli Hiljalle rakas asia. Se oli samoilla linjoilla kuin Sirkka: luvattu maa takaisin niille, joille se kuuluu, eli juutalaiskristityille. Filistealaisten maille pitäisi kiireesti perustaa kristittyjen juutalaisten oma kibbutsi. Sen johtajaxi voisi tulla vaikka Kaarlo Syväntö. Suomalaisille suomalaiset seurakunnat, saxalaisille saxalaiset, juutalaisille juutalaiskristilliset - mikäli paikkakunnalla on jäseniä riittävä määrä. Filistealaiset hemmettiin, sellasia vetelyxiä.
ellauri094.html on line 200: Vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan Etymological Dictionary of the Sumerian language Parpola esittää, että sumerin kieli kuuluisi uralilaisiin kieliin ja olisi siten myös suomen sukulaiskieli.
ellauri094.html on line 475: There we sat down (You hear the people cry) Siel kyykisteltiin joo (Jengi spiidaa kuuluuko)
ellauri095.html on line 205: Gerard oli huonompi piirtämään kuin Arthur-veli ja tyytyi lopulta vaan pöpöttämään skezeistä kuten lempparinsa Ruskin. Tästä Ruskinista on jo niin monta mainintaa, että kohta täytyy sekin ottaa tikun päähän. Muistaaxeni Janet Breckenridge mulle ekan kerran mainizi koko tyypistä. Se oli kai joku viktoriaanien "Tuus" Pekka Tarkka. Onnen pekka. I´m so happy oli Mänlin kuuluisat viimeiset sanat.
ellauri095.html on line 262: Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.
ellauri095.html on line 400: Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa.(1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 423: Rossetti tuli hyvin juttuun nuorten miesten, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliittien veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja silloiseen brittiläiseen nykytaiteeseen. Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa (1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri096.html on line 471: Tahdon murskatappiossa kaksitoistavuotias Anu käy Konemetsän talleilla hoitamassa poneja ja ratsastamassa. Sitten hän kuulee hevoshulluuden olevan tiettyyn ikäkauteen kuuluva vaihe nuoren tytön elämässä. Vapaan tahdon ongelma alkaa kiusata Anua päivä päivältä ankarammin kunnes käsillä on täysimittainen eksistentialistinen kriisi.
ellauri096.html on line 649: Syksyllä 2016 Helsingin Sanomissa kirjoitettiin näyttävästi ”hallituksen leikkauspolitiikkaan vaikuttavasta kiistellystä koneäly Koomasta” (HS 20.11.2016). Artikkelissa kerrotaan DSGE-makromalliperheeseen1 kuuluvalla Koomalla olevan iso merkitys käytännön politiikanteossa, ja kuinka sitä käytetään lentosimulaattorin tavoin erilaisten päätösten perustelussa ja vaikutusten arvioinnissa2 . Kooma on myös apuna suhdanne-ennusteiden laatimisessa, jotka virallisina ennusteina ovat myös hallituksen talouspoliittisen päätöksenteon yhtenä pohjana.
ellauri096.html on line 655: Ricardolainen evidenssi kuuluu lyhykäisyydessään. Kun valtio velkaantuu, kansalaiset odottavat verojen nousevan velkojen maksamisen vuoksi ja käyvät säästämään kohonneisiin veroihin. Suomen pankin ja Valtionvarain ministeriön malleissa tämä olettama on ja niillä malleilla annetaan politiikka suosituksia. Väittämä on tietenkin pötyä. Ensinnäkin valtiot eivät koskaan maksa velkojaan ja asukkaita ei kiinnosta valtion velka senkään vertaa kuin oma velka. Harva edes tietää mikä on valtion rahoitusasema vaikka siitä kerran kuussa uutisoitaisiin. Esimerkkisi 2017 Suomessa on uutisoitu useita kertoja julkisen sektorin rahoitusasemasta joka on maailman valtioista seitsemänneksi paras ja reilusti ylijäämäinen. Silti jopa johtavat poliitikot puhuvat kuinka joudutaan IMF holhoukseen ellei säästetä. Pääministerikään ei tiedä todellista asemaa. Jos ihmiset tietävät valtion aseman, he voivat olettaa, varsin perustellusti, velkaantumisen luovan talouskasvua joka on suurempi kuin velkaantuminen jolloin velkasuhde laskee. Jolloin valtion velkaantuminen saa ihmiset lisäämään omaa kulutustaan ja velkaantumistaan. Jos valtion velkaantuminen työllistää työttömän taikka antaa yritykselle ylimääräisen työtilaisuuden, lienee selvää, kyseinen talousobjekti lisää kulutustaan koska hänen henkilökohtainen asemansa paranee. Riippumatta valtion asemasta. Tästä on aika paljon kokeellista näyttöä. Ricardolainen evidenssi on väärä väite. Se on ihan perseestä. Omistavan luokan kieroilua. Tämän jutun kirjoittanut toimittaja edusti vasemmistoa, mutta ei lie ollut Marxin veizilaatikon pystyvin veizi.
ellauri096.html on line 732: 15.01.2020 tuli kuluneexi 105 vuotta Loimaan lehteä. Loimaan lehdessä miesten ja naisten tasa-arvo on kunnossa. Oma paikallinen lehti on aina seutunsa kuva. Mummokolarit ovat kolisseet tavallista vähemmän. Eläinkannan runsastuminen on pidetty kunnossa mezästämällä. Onko Loimaalla olemassa mitään varamummopalvelua? Asunto oy Karhulanmäessä on myös kuulunut outoa kolinaa. Kurkkasin ovisilmästä. Käytävällä paloi valo. Menin takaisin sänkyyn ja sammutin valot. Heräsin viime viikolla siihen kun joku rapisteli turvaketjua. Nyt on ilmennyt että joku tuo tyhjiä rutisteltuja oluttölkkejä ovemme taaxe. Vielä sisäpuolelle. Mikähän tarkoitus tässä touhussa... yhä sairaamman hurmeiseksi vajoavaa apokalypsia, kieroutunutta ja vainoharhaista, "hulvattoman" postmodernin komedian ja karmivan kauhun rajamailla. Sehän näyttää olevankin Loimaalla vaan normipäivä.
ellauri096.html on line 749: SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!
ellauri096.html on line 753: TIETYLLÄ TAVALLA Yli-Juonikas myös näyttää kirjapohdintojen yhteydessä sahaavan omaa oxaansa, kun hän panee Anun päätymään pessimistiseen oletuxeen, että kirjallisuudella ei olisi tulevaisuutta. Laihana lohdutuxena tältä osin pidetään sitä, että "meneillään olevista maailmanlopuista kirjallisuuden loppu kuuluu vähäisimpään alaryhmään".
ellauri096.html on line 867: Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuuri­meikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich ­Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.
ellauri096.html on line 905: Mutta hiljalleen minulle valkeni suurempi kauhu alkukantaisen lapsellisen pelon takana: minua ei yritetä lynkata eikä polttaa roviolla, vaan nielaista. Peikko pystyy sulattamaan itseensä kenet hyvänsä. Se uskottelee olevansa kohtalo: tuossa iässä minäkin ajattelin että jne. jne. Tuon ikäisen tytön kuuluukin jne. jne. Sinä olet jo siinä iässä että jne. jne. Ennalta määrättyä kaikki, ohjelmoitu koodi, jonka mukaan edetään ja on aina edetty. Nielemiselle ja sulautumiselle on keksitty paljon tauhoittavia, luonnolliselta kuulostavia selityksiä. Psykoanalyysi selittää vakuuttavasti, miksi minun laiseni tyttö tuntee vetoa hevosiin ja haluaa aloittaa hevosharrastuksen millaisiin tuleviin kamppailuihin hevoset minua valmentavat. Kuinka ihailenkaan näitä parrakkaita vanhoja miehiä, jotka ymmärtävät kaiken paremmin! Joskus parrakkaat myhäilevät Kimmo Koskenniemi-naamat herättävät lyömisen houkutuxen, tekisi mieli rusikoida hampaat kurkkuun tältä omahyväiseltä namusedältä jolla on kaikkeen selitys valmiina kuin jääkaappiin säilötyt suklaalevyt. Ja kuitenkin joka kerran luovun aikeesta nopeaan, kun tajuan näkeväni taas samaa unta: minut pudetataan vieraalle planeetalle, jossa musertava ilmanvastus tekee käsien ja jalkojen liikuttelusta ylettömän raskasta, nyrkiniskut eivät mene perille, taistelu on toivotonta, koska tällekin impulssille löytyi selitys ennenkuin impulssi ize ilmaantuikaan ---
ellauri097.html on line 568: Siksikin kirjan määritelmään kuuluu – täytyy kuulua! – kirkas ja vakaa tulevaisuuden näköala. Kun kirja tehdään ja julkaistaan, se valmistautuu pitkään elämään, paljoon odotukseen. Se vyöttää kupeensa, tai toiset sen vyöttävät, jos se sattuu olemaan nobellaatua, ja vievät sen minne se ei tahdo mennä. Kirja ei ole lähetys eikä esitys, joka on erikoistunut hetken palvelemiseen. Kirja on mustaa valkoisella, painettu ja siksi painava. Se pysyy ja jää. Kuin siirtolohkare, se ei enää siirry. Se ei ole menossa minnekään. Se on valmis, valmis kaikkeen. Se ei mene pois. Ei tosiaankaan, divarit ei ota niitä vastaan enää ilmaisexikaan. Askartelutarpeixi ne menevät, tai jätepaperix.
ellauri098.html on line 47: Olli "Nuorteva" oli silloisen päätaantumuslehden Uuden Suomen peritaantumuxellinen pääpakinoizija. Ollin jutut jaxaa hymyilyttää jos on nykyisen päätaantumuslehden Helsingin Sanomien linjoilla. Hemmetti tää ämmä kuuluu yhteen aikaisempaan paasauxeen, eli mixi jokaisen uuden sukupolven pitää käydä samat jutut läpi oman kantapään kautta. No niinhän kaikki muutkin eläimet tekee. Se tekee niille vain hyvää. Siperia opettaa.
ellauri098.html on line 432: Netistä löytyy aika luutuneita listoja ketkä amer. celebit ja jotkut entisetkin kuuluu mihkäkin luonnetyyppeihin. Lisää vettä myllyyn ettei luonne ole mikään päänsisäinen mutu juttu, vaan koko häiskä, sen pärstäkerroin ja sen saavutuxet, siis elämä ja teoxet, tulee huomioiduxi.
ellauri098.html on line 672: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattoriin kuuluu 16 toisistaan poikkeavaa persoonallisuustyyppiä.
ellauri099.html on line 247: R: Helppo jumala ei ole kunnon jumala. Hänen pitää olla jotakin muuta kuin me. Jumalan kanssa ei kommunikoida niinkuin kaverille, hän on niin paljon meidän yläpuolellamme, että häntä ei voi kuulustella vaan ainoastaan kutsua kuin lehmää iltalypsylle tai sorsaa sorsapillillä. Kun hän ilmestyy, hän tekee sen hiljaisuudessa, pienin, kallisarvoisin, nykivin mykin merkein, jotka lähtevät aivan tavallisista jutuista. Hänen tahtonsa tekeminen tarkoittaa sitā, että painaa paänså jalkoväliin ja velvoittaa itsensä uskomaan häntä.

ellauri100.html on line 34: Tämän albumin aiheena on maailmanlaajuinen sekoilu, kerrassaan käsittämättömät mittasuhteet saanut parveilevien mölyapinoiden pönttöpäisyys, jossa ainoa uusi asia on se nopeus, millä sekoilu nykyään saadaan levitetyxi kaikkialle netissä. Ennenkuulumattomat torveamiset ja imbesilliydet ovat tulleet kuuluvixi. Se on aika ankeata kuultavaa.
ellauri100.html on line 67: Usein moraalittomuus aiheutuu vaeltavasta kohdusta. Silloin sappi muuttuu keltaiseksi aiheuttaen hysteriaa, himoa ja maniaa; mikäli taasen maniaan liittyy myös jumalten suoma hulluus, tuloksena saattaa olla myönteisiä siirtymiä myös ympäristöön. Tämän vuoksi runoilijat ja taiteilijat varmaan kuuluivatkin sairaalan ehdottomaan eliittiin ja kaikki halusivat olla heidän kamujaan. Heillä oli ”haltioitumisen lahja”. Maallikko voisi ajatella, että esim. Lapinlahden lähteen jengi olisi juuri wannabe-keltasappisia. Hysteriassa on jotakin vähän hienoakin. Eiks je!
ellauri100.html on line 678: Rusetin kuuluisin kokoelma, Menninkäisten marketti ja muita runoja, ilmestyi 1862, kun se oli 31. Se sai laajaa kiitosta ja teki siitä aikansa toisexi etevimmän NAISrunoilijan (paitzi Elizabeth Käsiasetta). Epäilyttävät homot ja väpelöt Hopkins, Swinburne ja Tennyson kiitti sitä, ja kun Käsiase (Elizabeth Barrett Browning) vihdoin ymmärsi kuolla 1861 se pääsi kalifixi kalifin paikalle. Kokoelman nimiruno on 1 Rusetin parhaiten tunnettuja. Vaikka siinä on nähtävästi kyse 2 siskon huonoista kokemuxista menninkäisten kaa, kriitikot on saaneet selville, että sen voikin tulkita useillakin tavoilla, eli se on moniteholääke, polyvalentti! Se vois olla allegoria kiusaajista (menninkäiset ois niinku Jari Sairasvyön "kiusoja"!) ja pelastavasta salvasta, tai size vois olla kommentaari Viktorian sukupuoliroolista ja naistoiminnsta, tai sit eroottisesta halusta ja yhteiskunnallisesta lunastuxesta (whatever that is).
ellauri100.html on line 680: Rusetti oli vapaaehtoistyöntekijä 1859-1870 Maria Magdalenan charitytalossa Highgaten vankilassa, ex-prostituuttien turvapaikassa, ja onkin ehotettu että Menninkäisten markkinat olis sieltä inspiroitu, eli ne menninkäiset oliskin niitä "langenneita naisia". Siinä on paralleeleja Coleridgen Aku Ankan kuuluisaxi tekemään "Ikivanhan merimiehen tarinaan" ("Ammuin nuolen ilmoihin, albatrossia haavoitin", nyyhkii Aku veden pärskyessä silmistä). Molemmat runot lässyttää kiusauxesta, synnistä ja sijaiskärsimyxellä lunastuxesta kuin Jari Sairasvyö. Höpönhöpön, tää Wikipedian sepustus on sumutusta. Rusetti taisi tykätä langenneista naisista. Naisista kyllä aivan varmasti. Toi Goblin Market runo on aika selkeästi homoeroottinen.
ellauri100.html on line 1294: Algirdas Julien Greimas (French: [alɡiʁdas ʒyljɛ̃ gʁɛmas]; born Algirdas Julius Greimas; 9 March 1917 – 27 February 1992), oli liettualainen kirjallisuustiedemies joka kirjoitti liettualaisittain ranskaxi. Se tunnetaan mm. Greimaxen aukileesta (Greimas Square, le carré sémiotique, ks. alempaa). Se on ex-kaverinsa Roland Barthesin ohella kuuluisin ranskalainen semiootikko, vaikka onkin Liettuasta. Sillä oli strukturaalikielitiedemiehen paperit, kuten mullakin. Sen parhaita äkkäyxiä ovat ton nelkkarin lisäxi plastiikkisemiotiikka, isotoopit, narrausohjelma (kai Fred Karlssonin pupppugeneraattoria muistuttava, vaik tää on vaan arvaus), ja luonnonmaailman semiotiikka (whatever that may be). Se tutkin eka Liettuan mytologiaa ja indoeurooppalaista uskontoa, ja ennen kaikkea se oli vaikutusvaltainen semioottinen kirjallisuuskriitikko, kuten mä.
ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.
ellauri101.html on line 209: Ole oman elämäsi sankarien parasta A-sisäryhmää, kuulu sisärenkaaseen. Sankarixi kasvaminen on meidän tekeminen ihan vaan heikoimpia auttaaxemme (charity).
ellauri101.html on line 221: Sinä ansaizet kaiken sinulle kuuluvan hyvän kunhan heräät lumouxesta ja herätät vierelläsi nukkuneet. "Sinä ansaizet, kunhan". Eikös tää oo on vähän tollasta tit for tat? Kaikki tämmöset lunastuslupauxet on pelkkää kaupantekoa. Tää kirja on Toivon viesti lapamadoille: pyytäkääpä kauniisti niin saatte ilmaisexi, tai ainaskin pitkällä maxuajalla.
ellauri101.html on line 243: Tätä aktanttimallia soveltaa joku ämmyrkäinen Pentti Leinon juhlakirjassa tai lähtiäisniteessä Jjari!n sisäiseen sankariin. Kirjoittajaa selvästi vituttaa että Jjarri! on netonnut tällä paskalla huisisti enemmän kuin kirjoittaja (varmaan akateemiseen prekariaattiin kuuluva pätkätyöläinen) koskaan voi odottaa saavansa rojalteja Pentti Leinon juhlakirjaan kovalla vaivalla väsäämästään yritelmästä.
ellauri101.html on line 401: Vuodesta 2002 lähtien hänellä on ollut perstaskussaan ammattisijoittajan pippeli. Se kuuluu oikeasti Timo Mezolalle. Sillä "Jjarri!"n takana (aivan kiinni perseessä) seisoo pippeleineen pinkkisolmioinen Timo Mezola! Vähänpä tiesin. Timo on venyttänyt vielä enemmän kuin mä. Se on mun sisäinen sankari. Se tuo valoa mun pimeälle tähdelle.
ellauri101.html on line 576: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero.
ellauri101.html on line 596: Pikaviestimien kehityksen yleistyttyä sukupolvi Y:n arvioidaan olevan lähes viikoittain tekemisissä vieraiden kielten ja kulttuurien kanssa, ja näin he kokevat elämänsä viitekehyksen maantieteellisesti huomattavasti laajemmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Elämän viitekehyksen laajennuttua oman kotimaan ulkopuolelle sukupolven huomion keskittyminen samalla suppenee omaan itseen ja lähimpiin ihmisiin. Siinä kun vanhempi X-sukupolvi kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta sukunsa ja isänmaansa kansalaisten kanssa, Y-sukupolvi on taas vahvasti perhe- ja yksilökeskeinen. lähde?
ellauri101.html on line 606: Z-sukupolveksi kutsutaan joko 1990-luvun puolivälin jälkeen tai 2000-vuosikymmenen alussa syntynyttä sukupolvea. Sukupolven arvioidaan eroavan merkittävästi aikaisemmista ikäluokista (X ja Y) etenkin suhtautumisessa elektroniikkaan. Z-sukupolveen kuuluvat ovat syntyneet maailmaan, jossa elektroniikka on kaikkialla ja he käyttävät sitä rutiininomaisesti. Z-sukupolvi on kansainvälisen tietoverkon kautta yhteyksissä ihmisiin ympäri maailmaa nuorempina kuin aikaisemmat sukupolvet.lähde?
ellauri101.html on line 680: Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita.
ellauri102.html on line 124: MTV eikös se ole se 🦉 visio? tump-tump-tump-tump-klikink! Teija Sopanen istuu mustavalkoisena tupeeratussa tukassa korkokengissä polvet näkyvissä nailoniset sääret supussa ja kuuluttaa seuraavan ohjelmanummeron. Se on Niilo Tarvajärven Palapeli. Ei hizi mä en koskaan graduoitunut 70-luvulta 90-luvulle. Nyttemmin mä olen taantunut takas 50-luvun lopulle.
ellauri102.html on line 517: Mitä kuuluu Carly Staskolle? Missä hän on nyt?
ellauri105.html on line 53: Voltairen kuuluisat viimeiset sanat: Kuolinvuoteella pappi pyysi sitä hylkäämään perkeleen. Voltaire: tässä vaiheessa ei kannata hankkia vihamiehiä.
ellauri105.html on line 79: merkki. Nauru kuului rämäyttää kun mainittiin naiminen tai juominen, tai kun toiselta potilaalta petti pokka. Sitä sattui. Joskus hulluus valtasi "miehen" niin ettei hän muistanut koko pokkaa, tai ei välittänyt.
ellauri105.html on line 179: Takaa kuului matala kolahdus, ihmisten kohahdus, ja vihkiparikin kurkottautui katsomaan papin sivu. Pappi keskeytti vastenmielisesti lukunsa. Han oli lukenut tasaisesti ja nopeasti, halunnut korostaa muotoa tässå taustaltaan sekavassa tilaisuudessa.
ellauri105.html on line 242: että joku yltyy lietsomaan sitā uudella profetialla. Hän rykäisi kuuluvasti,
ellauri105.html on line 328: Jer. 3:21 Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa.

ellauri105.html on line 382: pappiloiksi. Hänellä kuuluu kunnivo ta
ellauri105.html on line 397: Joku voi kysyä, miksi Raamatun Jumalaan uskovan ja Jeesusta seuraavan kristityn pitäisi ylipäätään perehtyä ei-kristilliseen (saati sitten antikristilliseen) kirjallisuuteen. Itse vierastan ajatusta, että tietämättömyys inhimillisestä kulttuurista (johon kirjallisuuskin kuuluu) olisi kristitylle hyve. Paavali ei olisi osannut viitata sopivassa kohdassa pakanafilosofien teoksiin ateenalaisille puhuessaan eikä C.S. Lewis olisi osannut analysoida osuvasti Raamatun ja muiden tarinoiden eroja sivistyneille lukijoille kirjoittaessaan, jos he olisivat jättäneet ”jumalattoman” kirjallisuuden huomiotta. Toki on olennaista, että oman uskon perusta on tukevasti Jumalan omassa ilmoituksessa – oltiinpa sitten lukemassa maallista kirjallisuutta tai keskustelemassa maailmankuvien eroista ei-uskovan ystävän kanssa. Muuten ne sanovat kuin anhelitohtori: "timeo hominem unius libri."
ellauri106.html on line 319: Eisenhowerin hallinto ei vaalilupauksista huolimatta laskenutkaan veroja vaan jatkoi laajoja yhteiskunnan suurhankkeita, joista kuuluisimmat Eisenhowerin ajalta olivat Interstate Highway System -nimisen freeway-moottoriteiden verkoston rakentaminen, joka loi yhdysvaltalaiset lähiöt suurkaupunkeihin seuraavina vuosina, ja ydinohjusten rakentaminen.
ellauri106.html on line 484: Vuoteen 1806 mennessä Chapmanista oli tullut alueella kuuluisa ja arvostettu, ja hän sai lempinimekseen Johnny Appleseed. Hänelle tarjottiin usein yösija ja ruokaa omenoita ja omenapuita vastaan. Samalla hänen ympärilleen alkoi syntyä legendoja, joita on edelleen vaikea erottaa tositarinoista.
ellauri107.html on line 131: Peppu seuraa jo tuiki tuttuja lainalaisuuxia: koska se on egoistinarsisti, se on myös oikeistolainen talousliberaali ja vanhetessaan muuttuu yhä konservatiivisemmaxi. Trumppia se ei sietänyt vaikka se on yhtä ilkeä ja yhtä nousukas, koska se on rikkaampi ja kuuluisampi eikä riittävästi snobi. Sehän on vaan raamatulla vinkkaava saxalainen protestanttigrynderi. Filistealaisten maat katoaa GT-sählämien sandaalien alle kuin Helsingin valtaamat Sipoon luontoalueet Velmu Viurusilmän grynderien kartalta.
ellauri107.html on line 342: Vanheneminen murtaa ulkokuoren, mutta jättää ihmisen sisälle vanhat tarpeet, ei tosin paisuvaisia. “Seksi ei ole vain kitkaa ja pintapuolista huvia. Seksi on myös kostoa kuolemalle. Älä unohda kuolemaa”, Kepeshin eksistentialistinen sanoma kuuluu. Höpö höpö, lisääntyminen on sitä, sexi on vaan väline. Tuhkamunat jää kihnuttamaan eikä tule lasta eikä paskaakaan.
ellauri108.html on line 49: Myös Yhdysvallat kuului pitkään +10-luokkaan, mutta viiden vuoden varrella vuoden 2020 loppuun mennessä se oli menettänyt viisi pistettä.
ellauri108.html on line 331: Raamatullinen apokryfikirja Susanna, hepreaxi Shoshana joka tarkoittaa lilja, on dekkari. Daniel ratkaisee #metoo-oikeustapauxen ristikuulustelemalla setämiehiä.
ellauri108.html on line 345: 22»Olen ansassa», Susanna parahti. »Jos suostun, hankin itselleni kuolemantuomion, ja jos en suostu, olen teidän armoillanne. 23Parempi minun on kieltäytyä ja jäädä teidän valtaanne kuin tehdä syntiä Herran edessä.» 24Hän huusi kovalla äänellä, mutta niin huusivat myös nuo kaksi vanhinta, 25ja toinen heistä juoksi avaamaan puutarhan portin. 26Kun puutarhasta kuului huutoa, talon väki ryntäsi sivuporteista katsomaan, mitä Susannalle oli sattunut. 27Vanhimmat esittivät tarinansa, ja palvelijat tyrmistyivät ja häpesivät emäntänsä puolesta, sillä hänestä ei koskaan ollut puhuttu mitään sellaista.
ellauri108.html on line 359: 50Kaikki lähtivät kiireesti takaisin, ja perille päästyä vanhimmat sanoivat Danielille: »Tule tänne, istuudu meidän joukkoomme! Jumala on tehnyt sinusta vanhimpien vertaisen. Kerro nyt, mitä sinulla on mielessäsi.» 51Daniel sanoi heille: »Erottakaa miehet kauas toisistaan. Minä kuulustelen heitä.»
ellauri108.html on line 365: 60Kaikki koolle tulleet alkoivat huutaa suureen ääneen ja ylistivät Jumalaa, joka pelastaa ne jotka panevat toivonsa häneen. 61He nousivat noita kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli näiden omilla sanoilla osoittanut heidän todistaneen väärin. Miehet kokivat sen, mitä olivat itse aikoneet lähimmäiselleen. 62Väkijoukko tappoi heidät, niin kuin Mooseksen lain mukaan kuului tehdä, ja syytön ihminen pelastui sinä päivänä.
ellauri109.html on line 216: Wikipediasta löytyi pitkä luettelo kuuluisista suomalaisista ja ulkomaisista uraniaaneista. Tässä muutamia ihan kuuluisimmasta kärkijoukosta.
ellauri109.html on line 403: Louise Colet oli hieman Kata Kärkkäisen näköinen ja yhtä fixu. Ei ihme että runoilijat oli siihen lääpällään. Louisesta en tiedä, mutta Kata olis kyllä tykännyt siitä(kin). Madame Rostas on Louise pienenä. Se lupaa kertoa Mussetista ja kirjeystävästään Luista joka oli mursuviixinen kuulu poeetta. Madamen pihalla kasvaa (tuskin sattumalta) juudaxenpuu.
ellauri109.html on line 405: Juudaksenpuu (Cercis siliquastrum) eli palestiinanjuudaksenpuu on hernekasvien heimoon ja juudaksenpuiden sukuun kuuluva kesävihanta puu, joka on peräisin Välimeren alueelta ja Länsi-Aasiasta. Se on suosittu koristekasvi runsaan ja kauniin punaisen kukintansa ansiosta. Vanhan uskomuksen mukaan Juudas Iskariot hirttäytyi juudaksenpuuhun ja antoi sille siten nimensä.
ellauri109.html on line 483: Romaanikirjailijan tehtävään kuuluu tehdä yxityisestä julkista. Onko niin? Linssiludekirjailijat kuten Phillu Wallu Miller Bellow Updike (ilmeisesti, en ole lukenut) ja Knasu ajattelee niin. Oikeammin kirjailija antaa toisen yxityisen kokea mitä se on ize kokenut tai kuvitellut jonkun kokeneen. Koko vitun "yleisö" on siinä ihan sivuasia. Hyvät romskut ovat kahdenkeskisiä. Mut tätähän ei kustantaja ole valmis nielemään. Se tarvii ostavan yleisön ja kohua. Jengiä joka keskustelee viimeisestä bestselleristä ja sen koukuttavasta lukuelämyxestä.
ellauri109.html on line 493: »No kun teillä on niin erinomainen muisti, miksette te muista saman tien, etten edes nussinut häntä! Han otti minulta suihin autossa. Entä sitten? Entä sitten? Se oli kuulkaa yllätys meille kummallekin. Ja mitä se teille kuuluu? Tarkoitan todella! Me olimme ystäviä. Hänkään ei ollut mitenkään onnellisesti naimisissa. Jumala nähköön, ei ollut 'seksuaalista itsensä toteuttamista.' Se oli ystävyyttä! Se oli lohduttomuutta! se oli jalomielisyyttäl Se oli hellyyttä! Se oli epätoivoa! Me vain olimme salaa auton takaosassa kymnmenen nminuuttia kypsymättömiä nuoria ja muutuimne sitten jälleen jalosti aikuisiksi! Se oli suloista ja viatonta kuvitteluleikkiä! Hymyilkää, jos teitä haluttaa, jyliskää saarnastuolistanne, mutta se on silti oikeampi kuvaus kuin se mixi te sitä kuzutte. Emmekä antaneet sen mennä pitemmälle, vaikka se olisi hyvin voinut mennä; annoimme sen jäädä jonkinlaiseksi onnelliseksi pikku sattumaksi ja palasimme kuin kelpo sotilaat takaisin saakelin etulinjaan. Totisesti, Teidän Pyhyytenne, totisesti, Teidän Ylhäisyytenne, sekö teidän mielestänne onyhtä kuin 'itsensiå toteuttaminen seksuaalisesti muiden naisten kanssa avioliiton alusta asti'?»
ellauri109.html on line 654: Autobion kuuluisat viimeiset sanat kuuluvat: Ja minä minä! Tämä minä joka on minä eikä kukaan muu!
ellauri110.html on line 93: Silloin kuuluu eräältä seinustalta: --Ek-sinä tiedä, että sin'et isottele pikkupojille silloin kun on isoja miehiä. Toinen ähki selkä seinää vasten sanomatta sanaa. Isku läjähti. Sähisevää sanattomuutta. --No! Pihamaalta rupesi kuulumaan joukkopuhelua...
ellauri110.html on line 420: En voi kuulua yhteisöön, jossa on tämmöisiä jäseniä sanoi Woody Allen, syystäkin.
ellauri110.html on line 493: "Jos Kawabata oli arvoituksellisen hellä, Tanizaki viiltää. Hänen pääteoksenaan pidettiin Makiokan sisaruksia ja niin taitaa olla yhä. Itselleni läheisempi oli kuitenkin Kukin makunsa mukaan; niinkin läheinen, että opettelin sanomaan sen japaniksi. Jotenkin näin se kuului: “Tade kuu mushi.”" Muistelmissa s. 156 Hande sekoittaa kumpi häiskistä sen kirjoitti. Menee mullakin kyllä kirjailijaheput sekaisin (kz. tämä albumi).
ellauri110.html on line 715: Aiti kuuluu kiinteimmin jokaisen ihmisen lapsuuteen, onhan äiti synnyttäjä, elämän antaja, ensimmäisen kiihkeän kiintymyksen kohde, jota ei edes ajattele. Ja sitten tunnesiteestä pitää luopua, ainakin yrittää katkaista tai höllentää sitä. Äidille, hänen myyttiselle hahmolleen on ehkä
ellauri110.html on line 749: Kaikkia tätä oli tohtori von Gitzen hartaalla tarkkaawaifuudella kuunnellut ja nähnyt olewan fyytä waatia juutalaifelta afian felwittämifekfi feikkaperäifen kertomukfen hänestä itfestään ja hänen elämänwaiheistaan. Kiertelemättä juutalainen oli filloin kertonut että hän Kristukfen ristiinaulitfemifen aikana oli afunut Judean pääkaupungisfa Jerufalemisfa ja samoin kun fuurin ofa juutalaifista ollut fitä mieltä, että Kristus oli kapinan nostaja ja kansan wiettelijä. Hän oli monta kertaa omin filmin nähnyt hänen ja niinkuin mutkin hänelle wihamielifet juutalaifet toiwonut, että hän hyvin anfaitukfi rangaistukfekfi tuomittaifiin kuolemaan ja kun nyt roomalainen maaherra Pontius Pilatus wihdoin oli wahwistanut Kristukfen kuolemantuomion ja kun hän itfe oli faanut kuulla, että Kristus wietäifiin ristiinnaulittawakfi oli hän heti jusfut waimonfa ja lapfienfa tykö fekä ilmoittanut heille, että jos tahtoifiwat nähdä, kuinka Kristus wiedään pääkallonpaikalle, heidän tuli heti feurata häntä. Ja koska talo, misfä hän fiihen aikaan afui, oli fen kadun warrella, joka raastuwasta johti Pääkallonpaikalle, ja fotamiesten fiis piti kuljettaa Kristusta fen talon fiwu, oli hän ottanut pienimmän lapfenfa käfivarrelleen ja kantanut fen portin ulkopuolelle, että lapfi paremmin ja felwemmin faifi nähdä kuolemaan tuomitun. Kun nyt Kristus, kantaen raskasta ristiään, oli päässyt fuutarin talon eteen, oli hän pyfähtynyt tahtoen wahän lewahtää ja fiinä aikomufesfa tahtoi wähän nojata feinää wastaan, oli Ahaswerus osakfi ymmärtämättömyydestä ja wihasta Kristutsa wastaan, ofakfi woittaakfenfa kiitosta kanfalta, karkoittanut hänet feinän tyköä näillä fanoilla: "Mene pois taloni feinän tyköä ristifi luo. joka kuuluu finulle", jonka perästä Kristus oli kääntynyt hänen puoleenfa ja fanonut: "Minä tahdon nyt feifoa täällä hetkifen lewähtämäsfä, mutta finä et täst´edes tule faamaan mitään rauhaa eli lepoa täsfä maailmasfa, vaan pakolaifena ja wainottuna pitää finun kuljeskeleman toifesta maasta toifeen, aina tuomiopäiwään faakka."
ellauri110.html on line 755: Mutta ei ainoastaan tohtori von Gitzen, waan monta muuta oppinutta ja kirkon historiasfa hywin perehtynyttä miestä oli ryhtynyt keskusteluun fen faman juutalaifen kansfa ja oliwat tiedustelleet häneltä monia kirkkohistorian alalle kuuluwia feikkoja ja tapaukfia. Heidän kyfymyfiinfä oli juutalaien aina antanut totuudenmukaifia ja heidän ajatukfenfa mukaan oikeita wastaukfia, niin että he fiitä oliwat kaikki fuuresti kummastukfisfaan.
ellauri110.html on line 856: Vuonna 1965 julkaisin kaksi esikoisromaania, joista ensimmäinen sai nimen ei Saarikoskelta (1937-1983) niinkuin voisi luulla vaan Henri Michaux´n (1899-1984) runosta Plume voyage – Plume matkustaa. Suomennos, muistaakseni Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen kuului no jotenkin näin: “Mutta voi, Plume on matkalla, hän on matkalla kaiken aikaa.” Siltäköhän Penakin sen nappasi. Vitun harakaoita on noi runosepot.
ellauri110.html on line 973: Uskonto on izehoitoa. Vakuutetaan izelle että ollaan vakuutettuja, vaikka hommat näyttää lyövän sezuuria kyynelten laaxossa. Siitä piristyneinä jaxetaan taas yrittää. Samaa toimittaa koiralla ja kissalla omien vekotinten nuolenta. Hätä korvaantuu hyvällä mielellä. Kenties jos apina ylettyisi nuolemaan omaa etuveitikkaa ei uskontoja edes kaivattas. Handen laajaa uskontoa ja pakolaisuutta käsittelevää romaania ei huoli kukaan, se ei kuulu eurooppalaisiin arvoihin. Hande saa nuolla näppejään kun alemmas ei ylety.
ellauri111.html on line 39: Dostojevskin hauskimmassa kirjassa "Sedän uni" koomikkohahmot vittuilee Shakespearesta. Shakespearelta kuoli poika Hamnet, sen kuuluisimman julkaisun nimihenkilö on Hamlet. Dostojevskilta kuoli poika Aljosha, sen kuuluisin romaanihenkilö on Aljosha. Kumpi oli ennen, muna vaiko kana? Siinä selvitettävää.
ellauri111.html on line 316: No mitäs se syyllisyys tässä sitten on? Kai sitä vaan että kaikki ottaa toisiltaan kaikesta IOU-lappuja eikä sitten kuitenkaan pidä kirjaa niistä eikä peri velkoja. Kyllä tässä kasvatetaan apinasta yhteiskuntahyönteistä, joka on kaiken aikaa velkaa yhteiskuntavazalle ja kaiken aikaa oxentaa sille ilmaisexi eli anteexi. Se on tosi rakkautta vaikkei siihen kuulu lisääntymistä. Mutta työläismehiläiset onkin lisääntymiskyvyttömiä.
ellauri111.html on line 463: Dispensationalismi on kristinuskon teologian suuntaus, jonka kannattajat uskovat Jumalan pelastavan ihmisiä eri aikoina eri tavoin. Se levisi 1800- ja 1900-luvuilla lähinnä fundamentalismin mukana. Dispensationalismi on esiintynyt oppirakennelmana myös aiemmin, mutta roomalaiskatolisen kirkon oppien tarkan määrittelyn vuoksi se on esiintynyt lähinnä marginaalisena suuntauksena. Dispensationalismi sai uutta suosiota John Darbyn eskatologian perusteella, johon kuului muun muassa oppi seitsemän vuoden vihan ajasta.
ellauri111.html on line 761: Seuraava kirjotelma on otettu Dostojevskin kuuluisasta romaanista nimeltä "Veljekset Karamasoff", jonka hän kirjotti viimeiseksi ennen kuolemaansa. Se on välikohtaus ja esiintyy keskusteluna kahden veljeksen Ivanin ja Aljooshan välillä. Näistä on Aljoosha nuorempi, kristillinen mystikko, joka on kasvatettu luostarissa. Ivan taas on uudenaikainen materialisti ja ateisti.
ellauri111.html on line 866: - Eipäs riidellä pojat kuuluu ääni ylhäältä, kyllä niitä riittää kaikille. Mun talossa on monta vuodepaikkaa.
ellauri111.html on line 888: Heillä on taipumus kokea maailma lähtökohtaisesti vaarallisena paikkana. Moulding ym. (2016) mukaan salaliittoteorioihin uskovat kokevat muita todennäköisemmin voimattomuutta, sosiaalista eristäytymistä ja anomiaa eli irtautumista sosiaalisista normeista. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen voi synnyttää salaliittoajattelua, kun ulkopuolisuus saa henkilön hakeutumaan esim. salaliittoteoriaryhmiin ja alakulttuureihin etsimään yhteenkuuluvuudentunnetta. Moulding ym. mukaan salaliittoteorioihin uskominen on myös yksilön tapa välttää tuntemasta ahdinkoa omasta tilanteestaan. Sen sijaan yksilö saa salaliittoteorioista voimaantumisen tunnetta ja turvaa vaaralliseksi kokemassaan maailmassa. Samanmielisten nettiyhteisössä he välttyvät vastakkaisilta ajatuksilta ja todisteilta. Salaliittoteorioihin uskovilla on tapana uskoa niihin salaliittoteorioihin, jotka vahvistavat heidän jo olemassaolevia poliittisia näkemyksiään.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri112.html on line 105: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri112.html on line 146: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri112.html on line 150: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 158: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 335: John Milton (9. joulukuuta 1608 Lontoo – 8. marraskuuta 1674 Lontoo) oli englantilainen runoilija ja liberaalifilosofi, jonka kuuluisin teos on eeppinen runoelma Kadotettu paratiisi (Paradise Lost).
ellauri112.html on line 482: Suomen tasavalta eli Suomi on Pohjoismaihin kuuluva valtio Pohjois-Euroopassa Itämeren rannalla.
ellauri112.html on line 758: Äärioikeistoon kuuluvat juutalaisväestön "edustajat" ampuvat tuliaseilla kiviä ja ilotulitteita heittäviä filistealaisia. Äärioikeistolaiset juutalaiset ovat jalkautuneet aseistautuneina partioimaan Lodin arabialueille ja pyrkivät sisään arabien koteihin. Juutalaisryhmät kannustavat netissä aatetovereitaan muualta maasta matkustamaan Lodiin. Älkää tulko ilman suojavarusteita, varoitti 1 ryhmä jäseniään The Guardianissa. Creedence Clearwater´s hit "Oh Lord, stuck in Lodi again," has been the theme of several city events in Lodi.
ellauri115.html on line 205: Oli 7 päivää toinen toistensa päällä niinkuin portaat. Minä seisoin ensimmäisellä portaalla ja vahvuus päälläni oli avoinna. Taivaan keskelle oli istutettu puu ja sen vieressä oli kivi. Minun jumalani, minä sanoin niille kasvoilleni langeten, mutta silloin puu kuihtui ja kivi mureni, ja ne olivat poissa. Nousin toiselle portaalle, ja nyt näin paljon kauniita ja juhlallisia jumalankuvia, jotka totisin silmin kazelivat minua. Minä kumarsin niitä ja sanoin: Minun jumalani. Mutta nämä kuvat kukistuivat suurella pauhulla. Kun nousin kolmannelle portaalle, näin kuninkaan ja hänen vieressään paimensauvaa kädessään pitävän miehen. Kaikki kansat palvoivat heitä. Niin minäkin. Mutta tuli verho, ja verho väistyi, eikä heitä enää ollut. Tämän jälkeen näin suuren nahkaleilin, josta juoxi kultaa, joka oli niin kirkasta, että se huikaisi silmäni. Minä sanoin: Tämä on minun jumalani. Silloin kulta peittyi vereen, minä kuulin itkua ja jostakin tuli liekki, joka sulatti kullan olemattomaxi. Viidenneltä portaalta minä näin kansan, joka sanoi olevansa jumala ja kazeli izeään lempeästi. Mutta tuskin se näin sanoi, kun se tarttui miekkoihin, ja minä näin vihaa niillä kasvoilla, jotka äsken olivat olleet lempeät, ja ihmiset tappoivat toisiaan sanoen tahtovansa rauhaa. He saivat sitä, sillä he kuolivat pois. Kuudennelta portaalta minä näin izeni taivaassa ja tiesin silloin ylpeänä, että minä ize olinkin jumala. Kasvoillani maaten minä hartaasti palvoin omaa kuvaani. Kazeeni kohotettuani näin kuvani kutistuvan kokoon kuin palava nahka, ja se muuttui sangen rumaxi kazoa. Kohta sitä ei ollutkaan. Silloin nousi seizemäs porras ylös ja minun sydämestäni kuului huuto, joka sanoi: Minä olen se korkein, joka olen luonut kaikki ja olen kaikki, minä, joka olen nimetön, suvuton ja salattu. Ei minua kukaan tunne, vaikka sanoo tuntevansa, ei minun ääntäni kukaan tulkize, vaikka kaikki ovat tulkizevinaan. Sillä minä en puhu. Sen ihmisen, joka löytää minut, te tapatte sanoen hänen pilkkaavan jumalia.
ellauri115.html on line 534: Miten halu synnyttää fyysistä ja ruumiillista toimintaa? [Tästä mulla ois paljonkin omakohtasta kerrottavaa...] Mä en voi kertoa, mutta mä havaizen kun se toimii mussa niin; mä haluun tehdä jotain ja sitmä vaan teen sen; mä haluun liikuttaa mun ruumista horisontaalisesti, ja se liikkuu edestakaisin; mut jos joku eloton kappale lähtis levosta liikkeelle izexeen, niin sitä mä en kyllä tajua, se olis ennenkuulumatonta. Tahto tuntuu kun mä toimin, ei sellaisenaan. Mä tunnen miten tahto aiheuttaa vipinää, mutta että aine aiheuttaisi liikettä, se olis kuin seuraus ilman syytä, mitä ei voi ollenkaan käsittää.
ellauri115.html on line 553: Mä uskon siis että maailmaa johtaa viisas ja vahva tahto; mä nään! mä sanon niinkuin Riku, tai paremminkin mä tunnen sen, ja on hienoa tietää se. Mutt onxtää sama maailma aina ollut, vai onxe luotu? Onko tällä kaikella joku alkupää? Onko niitä 2 vai monta? Millaisia ne on? Mä en tiedä, ja mitä se mulle kuuluu sitäpaizi? Jos niistä tulee joskus mulle tärkeitä, mä koitan ne oppia; siihen asti mä jätän tollaset spekulaatiot, jotka voi vaan tehdä levottomaxi [ketkä kaxi? Mitä ne puuhasi? Näkikö kukaan?] voimatta vaikuttaa mun käytöxeen tai ymmärryxeen.
ellauri115.html on line 677: Luonnonlapsi mitä huolinkaan, kunhan vapahana olla saan! Mä en kyllä ole koskaan tajunnut tätä pointtia: jos ainoa mitä mies vapaana voi tehdä on tunaroida jutut, mix siitä pitää pitää niin isoa melua? Kylmä ainakin voisin ottaa vastaan vähän virka-apua, jos paratiisinomaiset olot olis sillä taattuja. Vähemmälläkin izetyytyväisyydellä pärjää, jos on lämmin ja masu ja misu pulleassa kunnossa. Vittuako jumalan piti mennä sen omenapuun kanssa keekoilemaan? Kaikki oli hyvin ennen sitä. Sitäpaizi sori vaan Janne, mut tää sun käsitys miehen harmittomuudesta on osoittautunut harvinaisen vääräxi. Rauhixen pihalla ei kuulu enää kimalaisen pihausta, lupiinit valtaa koko viidakon ja Bursan rannikolla on autonrenkaan vahvuista meriräkää, johon kalat tukehtuvat. Kaikki miehen aikaansaannosta Sallimuxen kazellessa vierestä.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 724: Heitä kaze kaikkiin maailman osakuntiin; lue jokainen historianide; keskeltä näitä omituisia ja julmia palvonnan muotoja, näiden hämmästyttävän moninaisten tapojen ja tottumusten joukosta löydät aina samat oikean ja oikeuden ideat; kaikkialla samat moraliteetit, samat hyvän ja pahan ideat. Vanah pakanismi synnytti kauheita jumalia jotka alennettiin sittemmin perkunoixi, jumalat jotka vaan tarjosivat ylimmän onnen kuvana rikoxia tehtävixi ja himoja tyydytettävixi. Mutta turhaan pahe lähti jumalten kämpästä niiden henkkarit mukana; moraalivaisto ei hyväxynyt niitä miehen sydämmeen. Kun Juppiterin rivoiluja juhlittin, Xenokrateen pidätyskykyä kunnioitettiin; siivo Lukretius ihaili häpeämätöntä Venusta; julkea roomalainen uhrasi Pelolle; se kuzui jumalaa joka leikkas isältänsä kikkelin, ja kuoli mukinoitta oman isänsä käsissä. Mitä arvottomimpia jumalia palvoi jaloimmatkin heppulit. [En nyt viizi tässä mennä Barukin mainizemiin puupääjumaliin.] Pyhä luonnonääni oli kuuluvampi kuin jumalien ääni, se voitti kunniasijan maalla ja kaupungissa; se näytti lähettävän syyt ja syylliset yhtä lailla taivaaseen. [Häh?]
ellauri115.html on line 781: On tosi vaikea olla uskomatta mitä oikein kovasti toivoo. Tää mun vakaumus on taivaan lähettämä. Mitä musta tulisi jos jäisin kuolemaa pahemman kohtalon armoille eliskä en saisi hyvitystä häväistyxistä jota vihulaiset pani mut kärsimään, enkä voisi toivoa saavani oikeutta joka mulle kuuluu? Mä joka olen tälläinen viaton ja luottavainen joskin ylpeähkö sielu? Muzit tajusin et tää elämä on pelkkää koeaikaa. Kovimmatkin kärsimyxet menettävät voimansa sen mielessä joka tietää saavansa niistä suuren ja varman hyvityxen kuonpuoleisessa. Varmuus hyvityxestä oli mun mietiskelyjen suurin tulos.
ellauri115.html on line 843: Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja; m.kreik. Βαρούχ, Barūkh) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin.
ellauri115.html on line 1189: Narsistille elämä on peliä. Haastatellut kertovat narsistien viljelevän peliteoreettista sanastoa myös arkipuheessa. No sitäkään mä en tee, en pidä peleistä. Olenhan epäonnistunut narsisti. Kielteinen ja vahingoittava kateus kuuluu perisynteihini. En tunne kateuden positiivista muotoa joka muistuttaa ihailua ja saa kilpailemaan kovemmin.
ellauri115.html on line 1230: Muze että sille ylipäänsä johtui mieleen näin sairas ajatus viittaa ehkä siihen eze oikeasti halus näyttää Saaralle mistä kana kusee, mitä kuuluu ja kuka käskee. Tää on patriarkan peli, ei täällä matriarkat määräile. Enkeli puuttui kuitenkin peliin ennenkuin Iisakille kävi huonosti (ja Aaprahammille). Jehova jäi nuolemaan näppejään. Lammasta ja lammasta, pah, se sanoi kuin Sepe Susi saatuaan vain papuja ja porkania.
ellauri117.html on line 67: Julkista kasvatusta ei enää ole olemassa eikä enää voi olla olemassa; sillä kun ei enää ole isänmaata, ei myöskään voi olla kansalaisia. Nämä kaksi sanaa isänmaa ja kansalainen ovat poispyhittävät uusista kielistä. Tiedän kyllä syyn siihen, mutta en tahdo sitä sanoa; se ei ollenkaan kuulu minun aineeseeni.
ellauri117.html on line 400: Francis Scott Key Fitzgerald (24. syyskuuta 1896 St. Paul, Minnesota, Yhdysvallat – 21. joulukuuta 1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) kuuluu Yhdysvaltojen 1900-luvun merkittävimpiin kirjailijoihin. Häntä pidettiin omana aikanaan ”kadotetun sukupolven äänenä”, niiden nuorten jotka aikuistuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kirjoitti viisi romaania ja kymmeniä novelleja, jotka kertovat nuoruudesta ja epätoivosta ja kuvasivat aikaansa osuvasti ja elävästi. Hänen kirjoissaan ihaillaan erityisesti narsististen tunteiden rehellistä kuvausta.
ellauri117.html on line 412: Vaikka Fitzgeraldin intohimona oli romaanien kirjoittaminen, jo hänen ensimmäinen romaaninsa myi niin paljon, että sen ansiosta hän ja Zelda saattoivat pitää yllä New Yorkin kuuluisien rikkaiden elämäntyyliä.
ellauri117.html on line 418: Vaikka Fitzgerald itse piti elokuvatyötä alentavana, hän oli jälleen kerran rahavaikeuksissa ja kirjoitti 1930-luvun jälkipuolen Hollywoodissa kaupallisia novelleja, käsikirjoituksia Metro-Goldwyn-Mayerille (niihin kuului sanoin kuvaamatonta materiaalia Tuulen viemään).
ellauri117.html on line 464: Sinäpurso tarjoilee luurissa päivittäin teräshauskoja läppiä. Innokas mainosmiesääni lukee niitä ääneen pursossa samalla kun kaskun texti juoxee ruudussa. Vizin jälkeen kuuluu purkitettua naurua. Ne alkaa ja päättyy esim näin:
ellauri118.html on line 168: Jos mietit, kuuluuko sexuaalisuutesi harmaasexuaalisen sateenvarjon alle, voimme ehkä auttaa. Tässä on tiettyjä ominaisuuksia, joilla harmaasexuaalit ovat. Ehkä he kuvaavat sinua täydellisesti.
ellauri118.html on line 170: # 1 Et tunne sexuaalista halua kumpaankaan sukupuoleen. Harmaasexuaalisuus tarkoittaa, että kuulut asexuaalisen sateenvarjon alle. Sexuaalinen on henkilö, joka ei halua sexiä. Jos sinusta tuntuu olevan tarvetta olla lähellä jotakuta ja olla emotionaalisesti intiimi olematta sexuaalinen, kuulut tähän luokkaan.
ellauri118.html on line 200: Kaikki haluavat tietää sexuaalisuutesi. Me kaikki haluamme tuntea olevamme validoitu tai kuulumme. Jos et ole varma mihin putoat, olet ehkä harmaasexuaalinen. Tämä luettelo auttaa sinua tietämään.
ellauri118.html on line 450: Pasternakin perhe oli juutalainen. Isä oli Moskovan taidemaalauskoulun professori, ja äiti oli kuuluisa konserttipianisti. Pasternak kasvoi kansainvälisessä ilmapiirissä, kotona vierailivat muun muassa pianisti ja säveltäjä Sergei Rahmaninov, runoilija Rainer Maria Rilke ja kirjailija Leo Tolstoi.
ellauri118.html on line 605: Behnin tuotantoon kuuluu näytelmiä, runoutta ja proosaa. Hänen teoksiaan värittävät monesti seksuaaliset, myös lesbiaaniset teemat. Ainoa Suomessa esitetty Aphra Behnin näytelmä on Veijari eli karkotetut kavaljeerit (Suom. Kersti Juva, Suomen Kansallisteatterin julkaisu, 1995.) Yli kolmesataa vuotta vanha Veijari-näytelmä sai vihdoin pohjoismaisen kantaesityksensä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä vuoden 1996 syyskuuta. Ketti Juvan (1948-) muistan kouluajoilta, se oli Simo Juvan isosisko, eniten isänsä arkkipiispan oloinen. Se on naimisissakin teologian tohtorin Juliette Dayn kanssa. Siltä se voi pyytää apua kielennysongelmiin.
ellauri118.html on line 797: Madeleine de Scudéry, pseudonyymi Sapho (15. lokakuuta 1607 Le Havre, Ranska – 2. kesäkuuta 1701 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija. Madeleine de Scudéry, jonka aatelinen isä oli kotoisin Provencesta, asui yhdessä veljensä, kirjailija Georges de Scudéryn kanssa vuoteen 1655, ja oli hänen tavoin [tapoinensa? höh] kiinnostunut kirjoittamisesta. Hän omaksui aikakauden tyylisuunnan, ns. presiöösin tyylin, ja jo ennen kuin hän vuonna 1644 lähti veljensä mukana Marseilleen, hän kävi markiisitar Catherine de Vivonnen salongissa Hôtel de Rambouillet´ssa, kuten hän Fronde-kapinan jälkeen kuului Hôtel de Nevers´n ja Hôtel de Créquin kantavieraisiin.
ellauri118.html on line 799: Fronden jälkeen hän itse piti kuulua kirjallista salonkia Société du samedi (´lauantaiseura´), joka oli viimeisiä jossa presiöösin tyylin henkeä vielä vaalittiin. Seuran jäseniä on sanottu ensimmäisiksi sinisukiksi. Tämä yltiöromanttinen ja hienostunut näkemys leimaa myös hänen kirjoittamiaan viittä valtavan suurta herooista historiallista romaania, jotka tosin ilmestyivät hänen veljensä nimissä: Ibrahim, ou l´illustre Bassa (4 osaa, 1641), jonka ansiosta tulivat muotiin turkkilaiset aiheet ja orientalismi, Artamène ou le grand Cyrus (10 osaa, 1649–1653), Clélie, histoire romaine (10 osaa, 1654–1660). Romaanit saivat myrskyisän suosion ja kuuluvat ajan suurimpiin kirjallisiin menestyksiin.
ellauri118.html on line 801: Lauantaiseura on ollut meilläkin. Runebergin ympärille muodostui 1830-luvulla Helsingissä niin sanottu Lauantaiseura. Tähän piiriin kuuluivat muun muassa runoilijat J. J. Nervander ja Fredrik Cygnaeus. Muita ajan runoilijoita olivat Lars Stenbäck, Zacharias Topelius ja E. A. Ingman. Huomattavampia omaperäisiä teoksia alkoi ilmestyä suomeksi 1860-luvulla. Kaikilla noilla on katu stadissa, paizi Ingman, jolla on katu Kuopion Niiralassa sekä jäätelö. Savukkeet ovat saavuttaneet tupakoizijain suosion. Polttajien joukko kasvaa jatkuvasti. Liittykää Tekin Kerhon polttajiin. Tuskinpa tupakoivat setämiehet tieten apinoivat sinisukkia.
ellauri118.html on line 1078: Kaari sanoo, ettei ole muistellut näitä sen koommin ennen kuin Me Too –liike herätti nää ajatuxet taas henkiin. – Miesten varominen kuului maailman menoon samalla tavalla kuin rottien torjunta tai liikenteen vahtiminen. Juustonhajuiset loukut ja pään kääntely puolelta toiselle. Vaan eipä Kaaren ole tarvinnut enää paljon varoa.
ellauri119.html on line 355: Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).
ellauri119.html on line 784: Mistä tiedämme, että Rand on Wahlroosille merkittävä henkilö? Wahlroos aloittaa tuoreen Markkinat ja demokratia -kirjansa Rand-sitaatilla: "Vuosisatojen ajan on käyty moraalista taistelua niiden välillä, jotka väittivät elämämme kuuluvan Jumalalle, ja niiden, joiden mukaan se kuuluu naapureillemme – taistelua niiden välillä, jotka saarnasivat uhrautumista taivaan haamujen puolesta ja toisaalta niiden, jotka saarnasivat uhrautumista maallisen avuttomuuden puolesta."
ellauri119.html on line 801: Ayn Rand puolusti yritysten vapautta toimia niin kuin ne haluavat. Yksi tämän ajatuksen vaikutusvaltaisimmista kannattajista oli Randin läheisimpiin opetuslapsiin kuulunut Alan Greenspan, joka toimi 1987–2006 Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajana.
ellauri131.html on line 37: Valemuistoja. Niitä tulee Seijalle liukuhihnalla. Sellaisen näin 13. syysk. vastaisena yönä painajaisena. Petteri tai Pauli oli yökastellut Merikadulla jännittäessään koulun alkua. Vaihdoin sen lakanat ja lähdin harhailemaan kadulla. Exyilin taas kerran Merikatu 3n rapussa. Rapun kiveys oli uusittu, sillä oli hiekkaa ja vettä. Vinttikerroxeen ei taaskaan ollut kaidetta. Piti pelätä. Huoneistossa asui taas rikkaampia serkkuja. Jaakko Hintikka oli perustanut katuja partioivan miliisin johon minun piti kuulua. Eski Saarisen ei jostain syystä tarvinnut. Epätoivoisena kuljin pitkin Bulevardia lumisohjossa, opiskelut venyivät enkä saanut loppuun tutkintoa. Ezin mielenterveyspalvelua ja hukkasin torin kohdalla toisen vaaleanpunaisen sukkani. Mamu kadunlakaisija löysi sen ja huusi perääni: mikä tämä on. Se on minun sukkani, vastasin ja kiitin häntä arabian kielellä. Sikuri. Vai oliko se sokeri. Shukran. Shukran laka. Kösönöm seepän, yhdellä ässällä. Tai no kahdella, muttei kaxoisässällä.
ellauri131.html on line 65: Juho Alfred ”Jussi” Tenkku (28. helmikuuta 1917 Nivala – 6. heinäkuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen filosofian professori. Hän oli erikoistunut käytännölliseen filosofiaan sekä filosofian historiaan ja julkaisi laajasti erityisesti etiikan alaan kuuluvia teoksia. Jussi oli jotenkin Kari Rydmanin kaveri. Vittua! Mitähän muuta pahaa sen taustasta mahtaa ilmetä? No tätä: se oli Liisa-vaimoineen Inkerin retken sotarikollisia.
ellauri131.html on line 105: Sotilaspastori Jussi Tenkku, joka kuului Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS) ja hänen Liisa-vaimonsa olivat innokkaita Suur-Suomen ja heimoaatteen kannattajia.
ellauri131.html on line 115: – Kerran suomalaiset pojat menivät partisaaneiksi pukeutuneina venäläiseen kylään, jolloin kylän väki tuli iloisena heitä vastaanottamaan, kyseli kuulumisia ja tarjosi syötävää, Tenkku.
ellauri131.html on line 132: Pohjoisen armeijan selustan sotapäiväkirjojen (Kriegstagebuch 583, komentaja Korück) analyysi osoittaa, että valtaosa Venäjän siviiliuhreista oli liikkuvien erikoisyksiköiden joukkojen ampumia. Näihin osastoihin kuuluivat muun muassa inkeriläispataljoonan toisen ja kolmannen komppanian takaa-ajokomennuskunnat.
ellauri131.html on line 148: Kollektiivinen rankaiseminen venäläisiä kohtaan kostotoimenpiteenä Saksan sotilaiden kuolemiin kuului arkipäivään taistelussa partisaaneja vastaan. Sellaisia olivat juuri epäilyksenalaisten ampuminen ja kylien polttaminen.
ellauri131.html on line 529: ”Sanon yleensä parkkienkeleille ääneen toiveen, että paikka oven edestä, kiitos. Jos tyttäreni ovat kyydissä, myös takapenkiltä kuuluu sama lause.”
ellauri131.html on line 539: Myös laulaja Saara Aalto ja hänen puolisonsa Meri Aalto saivat keväällä julkista huomiota satojen eurojen hintaisilla unelmointikursseillaan. Manifestoinnissa korostetaan, että rikkaudet kuuluvat jokaiselle, syntymäoikeutena.
ellauri131.html on line 559: Manifestoinnissa korostetaan, että rikkaudet kuuluvat jokaiselle, syntymäoikeutena. Eihän se nyt huonolta kuulosta, että itsekin olisi sen kaiken arvoinen. Voisiko positiivisten ajatusten voimaan uskomisesta olla jotain perinteisellä tavalla järkevääkin hyötyä?
ellauri131.html on line 1127: Beats no flail upon the sheaves, Ei kuulu riihestä jytke varstojen,
ellauri132.html on line 87: Pitää ohittaa päässä kuuluvat äänet eli ajatuxet. Ihana hiljaisuus. Ääni estää nauttimasta tästä hetkestä. Mixi ajatella eteenpäin tai muistella entisiä mokia? Koiratkaan ei tee niin. Rapsua. Aah. Muonaa. Mmm. Juosta aidan vierellä, ajaa takaa autoa, noutaa keppiä ja tennispalloa ja haukkua. Ihan parhautta.
ellauri132.html on line 286: Kiva ja hyödyllinen lista, mutta yllätyin ettet valinnut yhtään sääntöä parhaasta kirjoitussääntölistasta koskaan, kirjoittanut Elmore Leotard. Hää panee listan eteen nootin joka on musta yhtä hyödyllinen kuin sen säännöt (tää on sen eka virke): “Nää säännöt mä poimin tienohesta auttamaan mua pysymään näkymättömissä kun mä kirjoitan kirjaa, auttamaan mua näyttämään mieluummin kuin kertomaan ja ottamasta tilaa tarinassa.” Tää arvokas pointti usein ohitetaan kun näitä kuuluisia sääntöjä pohditaan:
ellauri132.html on line 385: Pidä mielessä että sun yhteiskuntakäsitys on vaan sun oma. Susta voi näyttää ihan selvältä et asiat on pahasti. Vähän väliä; toisille tää saattaa olla unelma. Esim Kardashianeille. Tai niinku villin lännen lehmipojat ja sheriffit. Kaikki "meistä" on haaveilleet tosta elämästä upeana unena, eix je? Paizi, tiezä, mustat, inkkarit, kiinalaiset mamut, köyhät, maajussit, nuoret koiraat ja naaraat köyhistä perheistä, ize asiassa lähes kaikki muut kuin Cartwrightin veljexet. Yeah, niille se oli painajaista. Jos niiltä kysyttäs, saisit kuulla ennenkuulumatonta dystopiaa. Ainakin musta tuntuu niin, mä oon näät musta.
ellauri132.html on line 421: Tää on aina hupasaa. Nähtävästi jengi luulee et sexi tapahtuu ääneti, tai et ainoastaan suusta lähtevät äänet kuuluvat. Ei. Edes. Lähellä. Karseeta, siitä tulee vitusti groteskeja ääniä, jotka syntyy ize panohommista. Läiskettä, siukumista, maisketta, klähmäisyyttä, pillupuuppia, ääniä jotka syntyy tahmeista nesteistä ja kuivasta nahasta! Kun kuvailet, älä unhoita näitä äänikuvia!! Ja pieruja! Me mun armeijasiipan kanssa pierrään paljon sexin aikana. Niin ja hajut! Hajua ei saa unhoittaa! Laalii laalaa!
ellauri132.html on line 671: 1980, Anthony Burgess, kirjan Maalliset voimat kynäilijä, kieltäytyi osallistumasta seremoniaan ellei se voittaisi palkintoa. Toinen voittajaehdokas oli William Goldingin Siirtymäriitit. Dumarit päättivät vasta 30min ennen ohjelman alkua antaa rahat Goldingille, kun Burgessia ei kuulunut. Knääpien kirjallinen sota pääsi etusivulle, mikä tietysti oli mieluisaa, ainaskin Williamista.
ellauri132.html on line 918: Auf ihre Schlaf und weinte. Da rief es von der Wand: Siihen yhteen paikkaan ja itki. Silloin kuului seinästä:
ellauri132.html on line 973: Und pochte vor der Thüre. Da kam das Käthli nicht, Ja kolisteli oville. Käthliä ei kuulunut,
ellauri133.html on line 48: Tää albumi on sikäli vielä raakile, ettei mulle ole selvinnyt, missä sen pointti oikein on. Se on vähän niinkuin paasaussiittiö, joka ei ole vielä päässyt ulos kassista. Okei, Teppo Kurko tuli avuxi, varmistamaan et mitä kuuluisampi bestselleri, sitä paskempi, ja sitä moukkamaisempi apina se joka sen on kynäillyt.
ellauri133.html on line 134: "Nahkea, huonontumaton ja miltei tuhoutumaton laatu oli sen kalun informointimuodon inherentti attribuutti, joka kuului vanhasmaisen selkärangattoman polkupyörän evoluutioon täysin meidän spekulaatioiden ulottumattomiin." Tää oli HP Lovecraftia, joka on kyllä aivan hanurista. Hullu Vuorimiehenkadulta.
ellauri133.html on line 331: Omistus ei ole Tepon parhaita esseitä, ja voi jopa olla sen huonoin, vaikea sanoa. Se on tarina mustasta apulaistytöstä joka siivoaa huonetta, jota kuuluisa mutta pirsoonallisesti vastenmielinen kirjailija usein vuokraa. Kirjailijalla on tapana runkata pakonomaisesti petissä, jättäen runkkutahraiset lakanat neekeritytön puzattavaxi, koska hån on liian kova kynäilijä käyttään kumisukkia.
ellauri135.html on line 143: Konsta siteeraa Iljinin syvänteen lopussa seuraavaa kuuluisaa kaxrivistä runoilija Nikke Bergiltä:
ellauri135.html on line 159: Virheet ovat paitsi asiavirheitä myös systemaattisia kirjoitusvirheitä (esimerkiksi ”suuriruhtinaskunta” on systemaattisesti kirjoitettu ”suurruhtinaskunta” jopa lähdeluettelossa olevan prof.emer. Osmo Jussilan Suomen suuriruhtinaskunta -teoksen kohdalla), virheellisiä termejä sekä tietämättömyyttä vakiintuneista ilmauksista. Haista vittu Kristiina, se kuuluu nimenomaan olla suurruhtinas! Ookkonää joku suuripääoman vasalli? Ja vittu kyllä oli Haartmann vanhoillinen kun halus rautatien kulkevan Turkku, niin suomalainen suurimies kuin olikin. Turkku ei ol mikkä suurikaupunki. Suomen kielen suosinta oli ruozin vastustusta, niinkuin yleensä jonkun kannatus on jonkun toisen vastustusta. Kristiina Kalleinen (s. 1959) on Oulusta ja jäi valitettavasti virkaheitoxi.
ellauri135.html on line 179: Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan. Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.
ellauri135.html on line 413: Но разносится петушиный крик: Mutta kuuluu huutoa:
ellauri135.html on line 569: Sviatoslav Teofilovich Richter March 20 1915 – August 1, 1997) was a Soviet pianist who is frequently regarded as one of the greatest pianists of all time. He is known for the "depth of his interpretations, his virtuoso technique, and his vast repertoire." Charles Francis Richter (/ˈɹɪktəɹ/, 26. huhtikuuta 1900 – 30. syyskuuta 1985) oli yhdysvaltalainen seismologi, joka on kuuluisa maanjäristyksen voimakkuuden määrittelevän Richterin asteikon luomisesta.
ellauri135.html on line 589: Anna Kern oli vaan 1 monista Pushkinin hoidoista, eikä se olisi kuuluisin ellei Pushkin olis laittanut sille Jevgeni Oneginin 2. canton väliin rakkauskirjettä.
ellauri135.html on line 591: Runo alkaa rivillä Ya pomnyu chudnoe mgnovenie, ja Nabokov kuuluisasti naureskeli yrityxille kääntää näitä maagisia rivejä englannixi. No googlelta se käy, tässä Pushkinin prujaus venäjäxi ja sama suomexi.
ellauri135.html on line 602: Звучал мне долго голос нежный, Lempeä ääni kuului minulle pitkään,
ellauri135.html on line 630: 1826, Kern otti eron vanhasta miehestä. 10v myöhemmin se meni naimisiin 16v serkkunsa kaa, Aleksandr Markov-Vinogradskyn. Hiänen viime vuodet meni niin köyhissä oloissa ezen piti myydä Pushkinin lähettämiä kirjeitä. Hiän kuoli yxin 27.5.1879 Moskovassa (minne sen poika muutti sen) kalustetussa huoneistossa Gruzinskajan ja Tverskajan kulmassa. Anna Petrovna haudattiin kirkkomaahan lähellä vanhaa kivikirkoa Prutnyan kylässä (Ven. д. Прутня), joka on 6 kilometerin päässä Torzhokista, lähellä Tveriä. Sade huutoi pois tien, eikä sen arkkua saatu siirrettyä hautuumaalle "miehen luoxe". Sen tarkka hautapaikka Prutnyassa on tietymättömissä, mutta hautuumaalla on symbolinen hautakivi. Urbaanilegenda kertoo että sen hautasaatto meni Pushkinin torin poikki just kun Pushkinin kuuluisaa razastajapazasta erektoitiin sinne. Tää oli niiden viime tapaaminen, niinkö.
ellauri135.html on line 646: Pushkinin yxinkertaisen haudan äärellä kuuluu kukkojen kieunta. Kunnian kukko laulaa ryssille.
ellauri135.html on line 651: Mikhail Lermontovin runous on monipuolinen ja opettavainen, se paljastaa venäläisen kansan elämän ja käsitteet. Runouden runous on monimutkaista ja täynnä erikoisvoimaa. Tämä kuuluisa mies syntyi syksyllä vuonnaMoskova 1814 - 3 tai vanha tyyli 15. lokakuuta. Soon Helmiä täsmälleen 188v vanhempi. Hänen isänsä oli Tulan maakunnasta ja oli vuokranantajan poika. Ulkopuolinen kauneus ja ystävällisyys isän yhdistettiin hänen epämuodolliseen dispositioon. Eläkkeelle jäänyt kapteeni oli myös kuuma ja rajoittamaton.
ellauri135.html on line 669: 14-vuotiaana Mikhailista tuli Nobel-tutkija joka toimii Moskovan yliopistossa. Samaan aikaan hänestä kiinnostui runoutta ja alkoi kirjoittaa itsestään. Hänen ensimmäinen opettaja tässä tapauksessa oli S. E. Raich. Mikhail opiskeli 2 vuotta, ja pysäköintitalo oli suljettu. Syksyllä Lermontov tuli samaan yliopistoon moraalista ja poliittista tiedekuntaa. Mikhail ei kuulunut mihinkään ympyrään eikä yleensä edes kuulunut kaikkiin oppilaisiin.
ellauri135.html on line 769: Musta tää runo on erittäinkin narsistinen, mikä sopii Lermontoville. Muita hittejä Lermontovilta Konstan mielestä ovat Yxin kuljen, yö on tyyni, lauha, Tikari ja Niin ikävää ja murheellista. Ei ole tarpeen edes luetella niitä kaikkia. Lermontov oli mitään pelkäämätön, rumahko ja ylimielinen upseeri. Teloitettiinko se loppupeleissä? Ei vaan se kuoli kyrpiintyneen majurin luodista. Lepokodin suunnalta kuuluu lisää tuttuja säveleitä. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Kukot kiekuvat joen tuolla puolen täyttä kurkkua. Zabolotskilla on erinomaisia runoja ukonilmasta. Zabolotski nousee Tjutsevin rinnalle, jopa kaarteissa täpärästi ohi. Sairas Bunin nauraa iloisesti lukeiessaan Tvardovskia. Koira kuoli koiran kuoleman. Ympärillä kuohuva elämä on täynnä tarkoitusta ja merkitystä.
ellauri135.html on line 776: Vänrikki Lermontovin vitsien kohteena ollut majuri Nikolai S. Martynov haastoi hänet kaksintaisteluun, joka käytiin 27. heinäkuuta 1841 Mašukvuoren juurella Pjatigorskissa Kaukasiassa. Lermontov kuoli Martynovin ensimmäisestä laukauksesta. Martynovin kuulustelupöytäkirjan mukaan ei kaksintaistelun syynä ollut yksittäinen vitsi tai loukkaus vaan päättäväinen kieltäytyminen niiden kertomisen lopettamisesta, jolloin Martynov ei nähnyt muuta kunniallista tapaa päättää asiaa kuin kaksintaistelu, joka käytiin vakiintuneella tavalla sekundanttien läsnä ollessa.
ellauri135.html on line 917: Samana vuonna runo "Jätä turhaa huolta". Tässä Lermontovin optimistinen mieliala, lyyrinen sankari näyttää siltä, ​​että tunne käynnistää, hän on jopa varma. Vot runoilijan sydän lyö kussakin baarissa, hän castigates hänen menettänyt uskonsa ja ei kallista sielua ja näkee urkuharmonin jopa vastavuoroisuutta. Vuonna 1841, yksi kuuluisimmista runoista, ei omistettu Varvara Lopukhinalle: "Ei, en rakasta sinua niin intohimoisesti ..." - täynnä muistoja menneestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri135.html on line 918:

Samana vuonna kirjoitettiin runo "Jätä turha ei se huoli ". Tässä Lermontovin mieliala on optimistinen, lyyrinen sankari tuntee, että vastaus on reagoiva, hän on varma siitä. Yksi kuuluisimmista runoista, joka ei ole kirjoitettu Varvara Lopukhinalle, kirjoitettiin vuonna.Tämä on "Ei, ei niin innokkaasti rakastan sinua ..." - täynnä muistoja menneisyydestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri140.html on line 180: Nää on selkeästi moraalisia vikoja, koska ne koskee aappalauman yhteispeliä. Apina joka ei tunne paikkaansa, koittaa ottaa yhteisestä laarista enemmän kuin sille kuuluu nokintajärjestyxessä, käyttäen apinanraivoa ja monkey bisnestä ihan väärässä paikassa. Ikävä vaan et Spenser taas projektoi nää apinan puutteet fellow elukoihin. (Jos ne edes on nyt puutteita muiden kuin hopeaselkien kirjoissa, Darwinilla tuskin on niihin nokan koputtamista. Kyseessähän on vaan vanha kilpailu eusosiaalisten ja erakoiden elukoiden välillä. Molemmilla on puolesa, kuten sanoi Sirkka-täti, se isänpuoleinen.) On ymmärrettävää mix ylpeys mainitaan ensimmäisenä, sillä nöyrä hoxaa sanomattakin että suutarin paikka on lestin ääressä. (Snob on muuten tarkoittanut suutarin alasinta, kuten on todettu jo toisaalla.)
ellauri140.html on line 728: Styx on yhdysvaltalainen rockyhtye.Se perustettiin Chicagossa vuonna 1961 nimellä "The Tradewinds". Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Dennis DeYoung, Chuck Panozzo ja John Panozzo.Myöhemmin mukaan liittyivät James Young ja John Curulewski.Tällä kokoonpanolla yhtye teki levytyssopimuksen Wooden Nickel Recordsin kanssa vuonna 1971.
ellauri140.html on line 777: As still are wont t'annoy the walled towne, Mitä kuuluu kaupunkitaajamien kaduilla,
ellauri141.html on line 45: Quintus Horatius "Veltto" Flaccus (8. joulukuuta 65 eaa. – 27. marraskuuta 8 eaa.) oli roomalainen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä latinaksi kirjoittaneista runoilijoista. Horatius oli vapautetun orjan poika. Hän kuului Vergiliuksen tavoin Maecenaksen ylläpitämään kirjailijapiiriin. Parhaiten Horatiukselta tunnetaan nykypäivän yleinen lausahdus carpe diem eli tartu hetkeen tai kirjaimellisesti poimi päivä.
ellauri141.html on line 159: Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin anglosax- korjaan kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä. Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät (esim buli), ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa (Danny: nuoret mimmit), jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet. (Horatius: Runoudesta. Suom. J.K. Hidén.)
ellauri141.html on line 182: 10. Skene on tietty sosiaalinen tilanne, yhteisö tai ryhmä samanhenkisiä ihmisiä. Se, että joku on skenessä, tarkoittaa, että henkilö kuuluu johonkin tiettyyn ryhmään, jossa ymmärretään jostakin aihepiiristä erityisen paljon.
ellauri141.html on line 186: 12. Sheesh ilmaisee, että jokin asia on uskomatonta, vaikuttavaa tai jopa yllättävää. Oikeaoppisesti kyseinen sana kuuluu lausua kimeällä äänensävyllä, venyttäen sanan vokaaliosaa muutaman sekunnin ajan. Sheeeesh!
ellauri141.html on line 485: Kipling oli jo tähän aikaan arvossa pidetty ja kuuluisa kermaperse.
ellauri141.html on line 585: Pohjimmaltaan hyvin pieni määrä antiikin kirjoja merkitsee (mun) elämässä jotakin; eikä kuuluisimpia ole niiden joukossa. Tyylitajuni, joka heti aisti epigrammin tyylilajiksi, heräsi miltei heti kun jouduin kosketuksiin juoruilevan Sallustiuksen kanssa. En unohtanut kunnioitetun opettajani Corssenin hämmästystä, kun hän joutui antamaan huonoimmalle latinistilleen parhaan arvosanan, - olin yhdellä iskulla valmis, tulkaa pyyhkimään. Tiivistä, ankaraa tekstiä, jonka perustana oli mahdollisimman paljon substanssia, kylmä viha »kaunosanoja» kuin myös »kaunotunteita» kohtaan - siitä tunnistin itseni. Aina Zarathustraani asti voidaan minun tyylissäni havaita hyvin vakava pyrkimys roomalaiseen esitystapaan, tollaseen aere perenniusiin, mitä tyyliin tulee.
ellauri141.html on line 601: Hilda Huntuvuori toimi diakonaattiyhdistyxen puheenjohtajana, jäsenenä kansanopiston johtokunnassa sekä kunnallisissa lautakunnissa. Hän kuului historian ja opetusalan seuroihin ja Suomen kirjailijaliittoon. Lisäksi hän oli yhdessä Helmi Krohnin kanssa Suomeen perustetun Spiritualistisen seuran kantavia voimia. Opintomatkoja Hilda teki Ruoziin, Norjaan, Tanskaan ja Viroon. Kokoelma sisältää myös laajan kirjeenvaihdon. Aineistoa on 61 kansiota eli 2.9 hyllymetriä.
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri141.html on line 776: Jokainen, joka ryhtyy analysoimaan runoa, kuten Saint John Persen Anabase¹, kohtaa monia ongelmia. Vähintään se, että se on proosaruno. Sillä, proosa tai säe, runon oleellinen muoto pysyy samana, sen sisin merkitys ei muutu, runollinen genre, johon se kuuluu, voidaan paljastaa lentikaalisella menettelyllä. Vain yksi asia muuttuu; perimmäinen vaikutus lukijan herkkyyteen on erilainen, jos se kirjoitetaan proosaksi, kuin jos se on kirjoitettu säkeellä. Erilainen, mutta ei välttämättä huonompi. Persen taidokas proosa kykenee tuottamaan hänen tavoittelemiaan erityisvaikutuksia aivan yhtä hyvin kuin Baudelairen sarjalliset säkeet.
ellauri141.html on line 778: Analyytikon ongelmat keskittyvät sen sijaan muiden mainitsemieni huomioiden ympärille. Mikä oikeastaan on lopullinen vaikutus, jonka runo yrittää saada? Mikä on se tunne, jonka se haluaa herättää, kehittää, lopulta rauhoitella lukijassa hänen kokeessaan runon? Itse asiassa olisi useita tapoja määrittää tämä; mutta kukaan ei olisi niin varma kuin etsiä vastausta tekstistä. Valitettavasti vastausten etsiminen tekstistä on erittäin työläs prosessi. Mitä kysymyksiä kysymme tekstistä? Kirjallisessa analyysissä, kuten oikeudellisessa kuulustelussa, saa vastaukset vain kysymyksiin, jotka osataan kysyä. Tän sai Super-Naomikin karsaasti kokea. Jos joku esittää kysymyksensä kielen ja tyylin suhteen, hän saa vastauksia vain näihin toissijaisiin runouden näkökohtiin. Vaikutukset, jotka hän onnistuu selittämään, ovat yhtä rajallisia, yhtä vähäisiä. Mutta mitä syvemmälle hän tarkastelunsa avulla astuu teoksen kokonaisrakenteeseen, sitä paremmin hän pystyy erottamaan vaikutuksen kokonaisuuden sen oleellisissa aspekteissa. Siksi on tarpeen esittää ne kysymykset, joiden avulla voidaan tunkeutua työn perustavanlaatuiseen organisointiin.
ellauri142.html on line 304: Tuomas Kempiläinen (1380–1471) oli alankomaalainen munkki, mystikko ja skoliootikko. Hänen kopioimakseen arvellaan kuuluisaa hartauskirjaa De imitatione Christi (n. 1410-20, Kristuksen imitoimisesta), joka on Raamatun jälkeen todennäköisesti luetuin kristillinen kirja. Vizi en mä kyllä ole sitä lukenut (no enmä ole lukenut raamattuakaan kokonaan, TLDR.)
ellauri142.html on line 309: Paavi sai aikaan vähän ristiriitoja yhteisössä. Muuten Tuomaan elämä oli hiljaista, ja aika kului omistautuneena haureuden harjoittamiselle, kirjoittamiselle ja kirjojen plagioinnille. Hän plagioi raamattua ainakin neljä kertaa. Hän tunsi Raamatun hyvin, ja hänen kirjoituksensa sisälsivät huomattavasti viittauksia erityisesti Uuteen testamenttiin, mutta myös vanhempiin. Tuomas kuului "uuteen hurskauteen", devotio modernaan, 1300-luvulla syntyneeseen trendikkääseen mustikanpoimijaliikkeeseen. Ajattelussaan hän oli yhteisen elämän varattomien veljien ja devotio modernan perustajien Geert Grooten, Stephen Cole Kleenen, Nat King Colen, Stephen Kingin ja Florentius Radewijnsin apinoija.
ellauri142.html on line 311: Tuomaan kirjoitukset ovat tähän mennessä aika hauraita. Niihin kuuluu fraktaalinomaisia raapustuxia, mietiskelyjä, kirjeitä, virsiä, saarnoja, ja elämäkertoja. Kristuksen imitointia, mietiskelyä Vapahtajan elämästä, lihaksikkaaxi tulemisesta. Kuumimmat niistä ovat täynnä Kristuksen ihailua.
ellauri142.html on line 381: No hizi jos tavoitteena tosiaan on välttää kipuja ja särkyjä eikö silloin olis ihan paras olla vainaja, nehän ei pienistä juuri hermostu. Turhaa turinaa silloin kaikki tää, eikun kirstuun vaan ja kansi kii. Jonsei se jostain syystä tuu kysymyxeen niin on paras tunnustaa että ylämäki alamäki meininki on nimenomaan elukoiden onnen salaisuus, onneen kuuluukin kuulua vastaava määrä epäonnea. Kapitalistisen kasvun jatkuvasta nousukiidosta ei seuraa muuta kuin loppupeleissä iso rysähdys. Ja jokaisella on nimenomaan vaan tää 1 pyrähdys, lyhkäsen kananlennon jälkeen tulee yhtä iso unohdus kuin sitä edeltävä, eikä siinä mitään, niin kuuluu ollakin.
ellauri142.html on line 438: Tuomiopäivänä meille ei varmastikaan kysytä, mitä olemme lukeneet, vaan miten olemme eläneet. Missä ovat kaikki lordit ja tutkijat, jotka olet tuntenut niin hyvin heidän elämässään ja jotka olivat kuuluisia tieteestään? Heidän paikkansa ovat nyt muiden käytössä, enkä tiedä, ajattelevatko he niitä. Elämässään he näyttivät olevan jotain, ja nyt he ovat kalpeana hiljaa.
ellauri142.html on line 511: ”Joka tahtoo kuulla hiljaisuuden äänen itsessään, hänen korvansa pitää olla kuuro kaikille ulkonaisille äänenpuuskille.” (H. P. Blavatsky, Kultaisen opin kirja.) Kun on hiljaista, kuuluu tinnituxen ääni tosi kovana.
ellauri142.html on line 626: Rudrat, vasut, sâdhyat ja adityat, vishvat, ashvinit, marutsit, ushmapat, gandharvat, yakshat, siddhat, anturat katselevat Sinua ihmettelevissä joukoissa. Henkisiä olentoja, joihin ylläolevat kuuluvat, on seitsemänlaatuisia, nimittäin:
ellauri142.html on line 797: Tätä näkökantaansa seuraten ovat nuo tietämättömät, joiden ymmärrys (buddhi, yleisvalaistus) on vähäinen ja toiminta välinpitämätön, ihmiskunnan vihollisia ja pahennusten synnyttäjiä maailmassa. Siihen kuuluvat niin hyvin sellaiset ”filosofit”, (materialismi ja rationalismi), jotka koettavat vastustaa ja kieltää tällästä korkeampaa henkistä tuntemusta, kuin myös paavilaisuus, jonka uskonto perustuu itserakkaudelle ja pelolle; sen tähden sille on paavin oma ja kirkon etu elämän korkein päämaali (Hahaa, touché, vastapaavit).
ellauri142.html on line 809: ”Viisas etsii ainoastaan yhtä ja kaikitenkin korkeinta hyvää; tyhmä etsii monenlaista ja tonkii yhäti kaikessa halpamaisessa.” (Angelus Silesius) 13. He sanovat: ”tämän olen tänä päivänä saavuttanut, ja tuon, jota sydämeni himoitsee, saavutan huomenna. Tämä omaisuus on jo minun ja tuo tulee kuulumaan minulle tulevaisuudessa.
ellauri142.html on line 854: Vielä vähän ohjeita charitystä. Jos velvollisuuden tunnosta, oikealla paikalla ja oikealla ajalla annetaan almu jollekin arvokkaalle, joka sitä ei juuri nyt jaksa palkita, tämä teko kuuluu puhtauden ominaisuuksiin. Jos annetaan lahja vastalahjan saamisen toivossa tai toivossa saada tulevaisuudessa siitä voittoa, tai annetaan almu vastenmielisesti, tämä antaminen johtuu himosta. Mutta jos hävyttömällä tavalla, epäkunnioittavasti, epäpuhtaalla paikalla ja sopimattomalla ajalla annetaan almu arvottomalle - se toiminta on pimeyttä. Vittu arvottomat ansaizee mitään saada, menkööt mezään haravoimaan ja keräilemään risuja.
ellauri142.html on line 930: Bramiinin (hengelliseen säätyyn kuuluvan) velvollisuudet
ellauri142.html on line 938: olentonsa laadusta. Hänelle kuuluu maanviljelys ja karjanhoito
ellauri142.html on line 978: oman läzänsä, omat vanttuunsa. Siihen vaaditaan vain vapaa, suruton riippumaton ystävä. Ei mistään muusta se saa huolia kuin jumalasta. Ruumiskin on silloin hiljaisessa levossa, niin ettei sen yksikään jäsen liiku; pientä kuorsausta voi maximisti kuulua. (Eckhart)"
ellauri142.html on line 1022: Lévi vieraili 1854 Englannissa, jossa hän tapasi kirjailija Edward Bulwer-Lyttonin, joka oli kiinnostunut ruusuristiläisyydestä ja oli pienen ruusuristiläisloosin johtaja. Bulwer-Lyttonilta Lévi sai vinkin kirjoittaa kirjan magian harrastamisesta. Kirja julkaistiin 1855 nimellä Dogme et Rituel de la Haute Magie, ja käännettiin englanniksi nimellä Transcendental Magic, its Doctrine and Ritual. Sen kuuluisat aloitussanat esittävät okkultismiin yhden olennaisen teeman, ja antavat hieman makua tulevasta:
ellauri142.html on line 1041: Niin ikään Britanniassa (kuinkas muuten, puhutaanhan The Witchin ja kloorikanan isänmaasta) on lanseerattu tähän läheisesti liittyvä termi "shit life syndrome": köyhyyden aiheuttama noidankehä, missä pätkätyöläisyys, koulutuxen puute, matalapalkkaisuus, slummiutuminen, epäterveelliset elintavat ja terveydenhuollon puute aiheuttavat psyykkistä taakkaa ja arvottomuuden tunnetta, ja yhdessä pudottavaet eliniän odotetta jopa parilla kymmenellä vuodella. (No sehän hienoa, sanoo kasan päällimmäiset ja taputtavat tuskin kuuluvasti karvaisia, hyvin kammattuja käsiään. Sittenhän neuroleptit menee hyvin kaupaxi, ja hoitovaje pienenee kiitos Jumalan ja luonnollisen poistuman.)
ellauri143.html on line 125: Meidän monipuoliseen valikoimaan kuuluu akuneulat, sähköakulaitteet, hoitopöydät, moksat, kuppaustarvikkeet. Lisäksi valikoimaan kuuluu terveys ja luontaisalantuotteita; eteeriset öljyt, korvavahakynttilät, vihreä tee, kirjat ja himalajan kristallisuolat. Moxibustio eli moksalla lämmitetään ja vahvistetaan. Näyttää joululahja sinettivahapötköltä. Moksa edistää energian eli Qin virtausta ja se poistaa kylmyyden ja kosteuden sekä stagnaation. Sillä poistetaan näistä aiheutuvia oireita, kuten esim. palelua tai kipuilua.
ellauri143.html on line 1409: Mites tää neronleimaus on pujahtanut kama sutran pussiin? Eikös tää ole väärä kabanossi tänne? Seuraavakin tultuu oudolta. Ahaa, näähän kuuluskin ozikkoon "Wealth - miscellaneous", sexipalsta alkaa vasta luvusta 109. Ilmeisesti mun eka lähde jakoi kirjat väärästä kohdasta. Korjasin tän nyt, vaikka mitä väliä, on tää sellasta schaibaa vaikka miten numeroituna. Yhessä kohassa kehutaan et charity on ihan huippua, sit tässä haukutaan kerjäläiset ihan paskaxi. No onhan se johonmukaista kermaperse ajattelua. Tässä lisää samanlaista seppoilua:
ellauri144.html on line 203: Robesonin levyt vedettiin markkinoilta, eikä elokuvia, joissa hän näytteli, esitetty. Hän joutui myös FBI:n hampaisiin, ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea kuulusteli häntä 1956 epäiltynä kommunistipuolueeseen kuulumisesta. Vuonna 1950 hänelle asetettiin matkustuskielto, eikä hän saanut passia ennen kuin 1958. Hän muutti Britanniaan ja kiersi runsaasti esiintymässä. Robeson yritti itsemurhaa moskovalaisessa hotellihuoneessa. Hänen poikansa oli sitä mieltä, että syynä oli FBI, joka oli sekoittanut hallusinogeenia hänen juomaansa. Vuonna 1963 hän palasi Yhdysvaltoihin, mutta huonon terveyden vuoksi hän ei juuri enää esiintynyt. Vuodesta 1978 alkaen hänen elokuviaan on jälleen esitetty.
ellauri144.html on line 217: Miguelito Valdesin ja Tito Puentesin hittejä on Guantanamera, kuubalainen, tarkemmin sanoen guantanamolainen guajira- eli maalaistyttölaulu. Guantanamon on jenkkipirulaiset sittemmin tehneet kuuluisaxi oranssiasuisten ählämien vesikidutuxella. Se esitettiin erään syntytarinan mukaan ensimmäisen kerran kesällä 1929. Joseíto Fernández esitti laulua juontamassaan radio-ohjelmassa 1930-luvulla ja teki siihen uuden sanoituksen joka viikko. Sanoitusten aiheina oli päivänpoliittisia tapahtumia ja skandaaleja tai esimerkiksi sokerin hintaa käsitelleitä uutisia. 1950-luvulla lauluun liitettiin José Martín runoja, jolloin sen suosio kasvoi entisestään. Pete Seeger kuuli laulun vuonna 1962 ja alkoi esittää sitä omissa konserteissaan. Kalifornialaisen The Sandpipers -yhtyeen levytys oli Billboard Hot 100 -listan yhdeksännellä sijalla vuonna 1966. Sen myötä Guantanamera nousi maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Celia Cruzin esittämiä Guantanamera-versioita on julkaistu monilla levyillä.
ellauri144.html on line 226: José Martí syntyi Havannassa keskiluokkaiseen perheeseen, jonka isä oli sotilas. Nuoruudessaan hän kävi peruskoulunsa Havannassa. Jo näihin aikoihin hän kirjoitti ensimmäiset poliittisista kirjoituksistaan, joihin kuuluivat muun muassa La Patria Libre ja 10 de octubre. Näiden kirjoituksien seurauksena hänet 16-vuotiaana pidätettiin syytettynä vallankumouksellisesta toiminnasta ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhön. Tuomio kuitenkin muutettiin jo vuoden jälkeen maastakarkotukseksi, minkä jälkeen hän opiskeli muun muassa lakia, journalismia ja filosofiaa Madridin ja Zaragozan yliopistoissa Espanjassa. Tämän lisäksi José Martí tunnettiin myös taitavana taidemaalarina. Muun ohella näitä taitojaan hän karkotusvuosiensa aikana hyödynsi opiskelujensa ja myöhemmin myös itsenäisyysliikkeen toiminnan rahoittamisessa.
ellauri144.html on line 282: Osoituksena kansallismielisyydestään José Martí usein hahmotteli Kuuban yhteiskuntaa maan itsenäistyttyä. Hänen perusajatuksiinsa kuului, että maassa vallitsisi puolueeton kapitalismiin pohjaava sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, jossa rotujen ja eri sosiaalisten luokkien tasa-arvo taattaisiin jakamalla maan taloudelliset ja luonnonvarat tasapuolisesti kaiken kansan kesken. Muun toimintansa ohella José Martí perusti New Yorkin -vuosiensa aikana Kuuban Kansan Puolueen, jonka tavoitteena oli maan vapauttaminen espanjalaisten vallasta.
ellauri144.html on line 382: Käännetty englannista-"Voima, joka vihreän sulakkeen kautta ajaa kukkaa", on Walesin runoilijan Dylan Thomasin runo - runo, joka "teki Thomasista kuuluisan". Kirjoitettu vuonna 1933, se julkaistiin ensimmäisen kerran hänen 1934-kokoelmassaan 18 runoa. Wikipedia (englanti). Vizi mikä veeti. No on monet muutkin lyyrikot alottaneet ihan vitun nuorena. Sit toiset nuoret siteerailee niitä collegen pihanurmikolla molo puoliveteisenä poskessa.
ellauri144.html on line 431: Puolet 90 julkaistusta runostaan Dylan väsäsi teinipoikana. Figures. Tässä niistä kuuluisin. Romans 6:9, KJV: "Knowing that Christ being raised from the dead dieth no more; death hath no more dominion over him." 6:9 Ja tiedämme, ettei Kristus, joka kuolleista herätetty on, niinkö silleen kuole, eikä kuolema saa tästedes hänen päällensä valtaa.
ellauri144.html on line 471: Ylistäkäämme nyt kuuluisia miehiä, polvi polvelta kiittäkäämme esi-isiämme. Jeesus Siirakin pojan kirja. Tänkö kirjan se antoi Mary Janelle?
ellauri144.html on line 530: Rähisevää räppiä kuului taskuradiosta

ellauri144.html on line 625: Bitter Bierceä haukuttiin aikanaan naturalistixi. Silloin tarkoitettiin varmaan Emile Zolan "pahaa" naturalismia, johon kuului tieteisusko ja determinismi, eikä Norrisin hampaatonta amerikkalaista "naturalismia", joka oli potpurri realismista ja romantiikasta. Zola´s concept of a naturalistic novel traces philosophically to Auguste Comte´s positivism, but also to physiologist Claude Bernard and historian Hippolyte Taine. Hippolyte on jo esiintynyt näissä paasauxissa, kai Akukin on saanut jotain mainintoja. Claude on toistaisexi n.h. (never heard).
ellauri145.html on line 119: Tomi sanoo olevansa thyrsoxen näköinen. Thyrsos on kyrvännäköinen keppi jota käytettiin Bakkusjuhlissa. Prometheus varasti jumalilta tulen thyrsoxeen ja toi sen apinoille olympiasoihtuna. Alunperin se oli koiranputken näköinen kasvi josta saadaan pahanhajuista pirunpaskaa (asa foetida). Hajupihka tai pirunpihka (kansanomaisesti pirunpaska) on voimakastuoksuista pihkaa, jota saadaan pirunkeltaputki-kasvista (Ferula assa-foetida). Pirunkeltaputki on monivuotinen, porkkanan kanssa samaan heimoon kuuluva kasvi, jonka rungosta ja juuresta saadaan maitomaista pihkaa, joka kuivuu hajupihkaksi. Jo muinaisen Rooman keittiöissä hajupihkaa käytettiin mausteena. Hajupihkaa käytetään erityisesti intialaisissa papuruoissa koska se peittää pierunhajua. Sitä myydään yleensä vehnäjauholla yms. jatkettuna jauheena, jotta maustaminen olisi helpompaa.
ellauri145.html on line 599: – Olen sentään varannut itselleni pienen tutkijanhuoneen vastapäätä Palazzo Carignanoa (jossa synnyin Vittorio Emanuelena): kirjoituspöydän ääressä kuulee alapuoleltani Galleria Subalpinasta loistokasta musiikkia4. Maksan 25 fr palveluineen päivineen, huolehdin itse omat teeni ja kaikki ostokseni, kärsin repaleisista saappaista ja kiitän taivasta joka hetki muinaisesta maailmasta, jota varten ihmiset eivät olleet kyllin yksinkertaisia ja tyyniä5. – Koska minut on tuomittu viihdyttämään seuraavaa ikuisuutta huonoilla vitseillä, minulla on täällä kirjoittelemista, joka ei jätä mitään toivomisen varaa, varsin somaa eikä ollenkaan rasittavaa. Postiin on viiden askeleen matka, sinne tuikkaan itse kirjeet toimiakseni grand monden suurena sarjakirjoittajana6. Itse olen luonnollisesti läheisissä suhteissa Figaroon, ja jotta saisitte käsityksen siitä, kuinka harmiton voinkaan olla, kuulkaa kaksi ensimmäistä huonoa vitsiäni:7 Älkää ottako Pradon tapausta turhan vakavasti. Minä olen Prado, minä olen myös Pradon isä, rohkenen sanoa olevani myös Lesseps… Minä tahtoisin antaa pariisilaisilleni, joita rakastan, uuden käsitteen – kunniallisen rikollisen käsitteen. Minä olen myös Chambige – myös kunniallinen rikollinen.8 Toinen vitsi. Tervehdin kuolemattomia[.] Herra Daudet kuuluu quaranteen9.
ellauri145.html on line 601: Maailmaan laittamistani lapsistakin puntaroin koko lailla epäröiden, josko kaikki ”Jumalan valtakuntaan” tulevat myös tulevat Jumalasta11. Tänä syksynä menin mahdollisimman vähissä vaatteissa kahdesti omiin hautajaisiini, ensin kreivi Robilantina (ei – hän on poikani, siinä missä minä olen luontoni pohjalta Carlo Alberto), mutta minä itse olin Antonelli12. Rakas herra professori, teidän pitäisi nähdä tämä rakennelma13. Koska olen täysin kokematon seikoissa, jotka luon, teille kuulukoon kaikki kritiikki, olen kiitollinen voimatta luvata hyötyväni. Me artistit olemme opettamattomissa. – Tänään katselin – henkevänmaurilaista – operettiani, tyydytyksekseni totesin tässäkin tilaisuudessa, että nyt ovat Moskova yhtä hyvin kuin Roomakin grandiööseja asioita14. Ymmärrättehän, maisemaakaan varten ei minulta puutu lahjakkuutta.
ellauri145.html on line 634: 8 Kansainväliseen kuuluisuuteen nousseita rikollisia. Kutsumanimellä tunnettu ”Prado” teloitettiin 5. marraskuuta 1888 Pariisissa murhasta tuomittuna, kirjaileva oikeustieteen opiskelija Henri Chambige taas sai marraskuussa 1888 seitsemän vuoden vankeustuomion Algeriassa tekemästään murhasta. Suezin kanavan 1869 rakennuttanut ranskalaisdiplomaatti Ferdinand de Lesseps (1805–1894) joutui, kuten poikansa Charles (1840–1923), oikeuteen 1882 aloitetun ja surkeasti sujuneen Panaman kanavan urakkansa päätteeksi. Tapauksista raportoivat Figaron lisäksi Nietzschen lukemat piemontelaiset lehdet.
ellauri145.html on line 636: 9 Nietzschen lukema ranskalaiskirjailija Alphonse Daudet (1840–1897) ei kuulunut Ranskan akatemiaan – harvojen valittujen nelikymmenikköön (ransk.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri146.html on line 264: Stirnerin filosofian mukaan, kaikki maailmassa, myös toiset ihmiset, ovat omaisuutta. Stirner kirjoitti omaisuuden suojaa vastaan, sanoen, "hän joka osaa ottaa, joka osaa puolustaa, se asia kuuluu hänelle" ja "omaisuus ei ole fakta. Se on laillinen fiktio". Stirner kannatti radikaalia individualismia ja materialismia, ja hänen mukaansa ainoa asia joka estää ihmisen ottamasta mitä hän haluaa, on hänen kyvyttömyytensä tehdä niin. Stirnerin mukaan, asiat kuten moraalisuus, humanismi, valtio ja kapitalismi ovat vain illuusioita mielessä, ns. "haamuja" (engl. spook).
ellauri146.html on line 554: Dont le bruit s’entendait du mont le plus lointain ; Alkaa bileet jotka kuuluu yläkertaan asti,
ellauri146.html on line 600: 1. syyskuuta 1513 Balboa purjehti San Blasiin ja sieltä länteen ja ylitti Panaman kannaksen. Balboa näki meren 15. syyskuuta 1513, jonka kuuli olevan Tyynimeri Amerikasta katsottuna. Balboa julisti meren kuuluvan Espanjan kuninkaalle ja kuningattarelle.
ellauri146.html on line 606: Samaan aikaan, kun Doña Marían äiti oli hakemassa tätä, Balboa lähti uudelleen hakemaan Panaman kannakselta orjia. Hän purjehti etelään, mutta joutui myrskyyn. Kun Balboaa ei kuulunut takaisin, Arias de Ávila oli sitä mieltä, että Balboa oli päättänyt mennä perustamaan omaa siirtokuntaa.
ellauri146.html on line 862: Vankka voitto taantumuxen voimille. 2010 tuli toinen samanlainen julistus, jonka ensimmäisiä allekirjoittajia oli Suomen vihreiden Heidi Hautala. Ne kuuluvat Wikipedian luokkaan Category:Decommunization. Decommunization in Ukraine started during and after the dissolution of the Soviet Union in 1991. With the success of the Revolution of Dignity in 2014, the Ukrainian government approved laws that outlawed communist symbols.
ellauri147.html on line 63: Haapio kuului uransa alkuvaiheessa Tulenkantajat-ryhmään. Suojeluskuntaan Haapio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haapio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haapio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
ellauri147.html on line 677: (Martin on primäärinarsismille hyvin hyvin vihainen.) Säuglingtutkimuxissa ei näy siitä mitään merkkiä. Ei imeväiset ole ameeboita vaikka imevätkin tissiä, niillä on vahva kazekontakti primääriobjektiin, joka ei ole siis vaan tissi, vaan äidin pärstävärkki. Ameebaläppä on tarmokkaasti torjuttava. Se on infektiöösi. Perinteiset kallonkutistajat puolustautuvat samalla keinolla kuin saarnaajat: ei se ole tässä tärkeää mikä on totta, vaan miltä tuntuu, ja mikä tehoaa. Analyytikkojen turinat tiettävästi toimivat, samantekevää ovatko ne jossain hämärässä mielessä "totta" vai ei. Potilaat tykkää niistä. Lasten ja äitien vuorovaikutuxen tutkiminen on un-psychoanalytisch, se kuuluu jonnekin sosiopsykologian reservaattiin. Näin siis 70-luvulla, jolloin Martin opiskeli Bambergissa. Tällänen kaxoisstandardi, Revue des Deux Mondes (jota luki Tolstoin Lekan sankari teoxessa Ylösnousemus) ei käy ollenkaan päinsä enää, Martin terottaa, eläköön siis Winnicot!
ellauri147.html on line 700: Sie haben eben sehr scharfe Eier, man kann nicht darüber tanzen. Mielisairauden muodoissa on historiallinen muutos – pitkän aikavälin hesis -muotojen mukaan – mikä näkyy toisaalta hysteeristen, fobisten ja pakko-oireisten neuroottisten sairauksien vähenemisenä, niin kutsuttujen "varhaisten häiriöiden" lisääntymisenä, joihin kuuluvat itsetunto ja identiteettihäiriöt, riippuvuudet, perversiot, rajapersoonallisuusrakenteet ja narsistiset häiriöt.
ellauri147.html on line 809: Jopa tämä pieni ote osoittaa, että psykoanalyyttisen luokan sisällyttäminen mielenterveyden häiriöiden kuvaavaan käsikirjaan ei ilmeisesti voi korvata tämän luokan selvennystä. Ongelmana on, että näillä vaa´oilla - differentiaalipsykologian tai elinlääketieteen mallin mukaisesti - teeskenneltiin, että narsistinen häiriö on henkilön ominaisuus, yksilölle niin sanotusti kuuluvien ominaisuuksien oireyhtymä. Mutta kun narsismi välittyy itsensä ja esineensä välillä, se on suhdeluokka ja narsistinen häiriö on jotain, joka ilmenee vuorovaikutuksessa ja sen hiljaisissa, tajuttomissa maailmoissa.
ellauri150.html on line 57: MÄÄRÄ ei kerro aina laatua, kuuluu vanha viisaus.
ellauri150.html on line 88: Valtaoja tokaisi, että ”kyllähän se tavallaan lisää”. Valtaojan mukaan ”pitäisi pyrkiä kaikkien ihmisten kulttuuriin”, ja että ”me kaikki kuulumme samaan yhteiseen ihmiskuntaan”.
ellauri150.html on line 221: – Jos tämä nyt on sitä maailmaa paremmaksi tekevää ”woke”-kulttuuria, johon kuuluva on alati ”hereillä”, tietoinen yhteiskunnallisesta alistamisesta ja muista epäkohdista, laskekaa minut tästä lähtien pysyvästi unikekojen porukkaan. Minä lähden nyt tästä Naantaliin, tai siis Turkusse.
ellauri150.html on line 362: Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syylliseksi, mutta hän pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä, ja eli lopun elämäänsä herroixi maanpaossa. Myi varmaan tiedot sitten briteille. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua terveydellisten syiden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.
ellauri150.html on line 397: Jälleen kuuluu Jyrkin huutava ääni kyrvästä:
ellauri150.html on line 402: Ja kun kulttuurissa mölistään, jää meidän muiden ääni mölyn alle, mikä on sikäli väärin, että fyrkat kuuluu vanhoille, ahkerille valkoisille hyvävelimiehille eikä itsensä ruskeiksi brändänneille tytöille.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri151.html on line 1060: Vuoden 1985 versio oli sekin aikansa lapsi, jossa vaikutuksen tekivät naturalismi ja etenkin moderni kameratyö. Rauni Mollbergin versio on silti vielä kirjallisen oloinen, verkkainen. Kolmannen elokuvan keinoihin kuuluvat visuaalisuus, tehosteet ja toiminnallisuus.
ellauri151.html on line 1145: Vertaus ahtaasta (kapeasta) portista on raamatun kanamainen vertaus Uuden testamentin Liukkaan evankeliumissa ( Liuk. 13:24-29 ). Se on yksi neljän evankeliumin kolmestakymmenestä vertauksesta, jotka Etyjin kirjoittajat ovat jakaneet kolmeen ryhmään sisäisen sisällön ja asenteensa mukaan Jumalan valtakunnan saarnaamiseen. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu kuusi vertausta: rikollisista viininvalmistajista (Mt. 21:33-41), häävieraista (Mt. 22:1-14), runsaasta illallisesta (Luuk. 14:16-24), ahtaasta portista (Lk 13:24-30), hedelmättömästä viikunapuusta ( 13:6-9), ja tottelevasta ja tottelemattomasta pojasta (Mt. 21:28-32).
ellauri152.html on line 254: Muukalainen, turha vaivautua pitemmälle stadiin, et löydä muualta kun multa nuorempia tyttöjä ja rautaisempia ammattilaisia. Tän nimi on Sôstrata, kuuluisa tällä puolen merta. Se jonka silmät ovat vihreät kuin vihreävetisen lapsivesi. Eikö maita? Tässä toisia, joiden silmät on mustat kuin orvokki, ja huomaa kolmen kyynärän takatukka. Eikä siinä vielä kaikki! Xanthô, avaa sorzisi. Muukalainen, sen tissit on kovat kuin kvitteni, koitappas. Ja sen kauniin masun alla, nääzä, on Kyprixen kolme ryppyä. Mä ostin sen kytkykaupassa sen siskon kaa, joka ei ole vielä naitavissa, mutta toimii apulaisena. Kautta kahden jumalattaren! Sä olet reilu kaveri. Phyllis ja Xantho, hoidelkaa tää heppuli!
ellauri152.html on line 295: KORYDON Hänhän kuuluu olevan vahva kuin Herakles.
ellauri152.html on line 325: BATTOS Niin kai se on... Hei ajahan vasikat ylös rannasta! Ne onnettomat syövät uudet versot öljypuista. Muurikki ja Mansikki! Tänne rinteelle, eikö kuulu! Liikettä sorkkiin, tai paha teidät perii! Ja taas on yxi siellä. Ollapa nyt kunnon keppi, niin johan tulisit! Hei kazo jumalauta Korydon! Iso piikki ja keskelle kantapäätä! Pahuxen tiheässä noita puskia. Sen siitä saa kun jahtaa hiehoja. No, näekkönää mitään?
ellauri152.html on line 736: Spinozalla on isot älykkäät mustat silmät. Mendelssohnilla myös, vaikka ne ovat erinäköisiä. Einstein ja Herzl kuuluvat samaan parhaaseen A-ryhmään. Hiekalla täytetty metallimalja sisälsi esinahkoja.
ellauri153.html on line 429: Vizi etmä oon väsynyt tähän peliteoriaan. Emmä ole edes koskaan tykännyt mistään peleistä, liian seurallisia. No joku matopeli ehkä, ja taskubiljardi. Enkä 5 hengen Aspektin jälkeen kuulunut mihkään yhdistyxiin. Nekin on aivan perseestä. 11 hehtaaria mezää ympärille reviirixi kiitos. Tän lassipallon hauska piirre on et siinä jumalakin saa sinkoilla vapaasti ympäriinsä kuin irtonainen kanuuna, ilman sääntöjä ja antamatta tyhjentäviä meriselityxiä, noita Schopenhauerin neljän juuren juurihoitoja. Ennustamattomasti toilaileva jumala on aika uskottava. Sehän selittäisi kaiken, ja enemmänkin.
ellauri153.html on line 591: Ryöstely on ohi, ja hiljaisuus laskeutuu Kardemummaan. Sotilaspoikien teltat kahahtelevat epäilyttävästi iltapäivän tuulessa. Kuningas Saul on kutsunut luokseen "muutamia miehiä", joiden joukossa on hänen vanhin poikansa Jonatan. Nuori taimen, Daavid, kertoo intoa pursuten, mitä on tapahtunut. Saul kuuntelee herkeämättä, jottei sanaakaan mene ohi korvien. Mutta mitä Jonatan ajattelee? Hän on saanut monia peräänvetoja Jehovan armeijassa pitkän uransa aikana. Kunnia tämänpäiväisestä varvista kuuluu kuitenkin tälle nuorukaiselle. Daavid on taklannut Goljat-nimisen jättiläisen! Jepu jee! Onko Jonatan kateellinen Daavidin saaman jättestor ståkukin vuoksi?
ellauri153.html on line 593: Jonatanin suhtautuminen voi tuntua yllättävältä. Raamatussa kerrotaan: ”Sen jälkeen kun Daavid oli puhunut Saulille, Jonatanista ja Daavidista tuli läheiset ystävät, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä hyvin, hyvin, hyvin paljon.” Jonatan antoi Daavidille omat varusteensa, myös housunsa. Se oli merkittävä lahja – olihan Jonatan kuuluisa housuampuja! Lisäksi Jonatan ja Daavid tekivät homoliiton, juhlallisen sopimuksen, joka sinetöi heidän ystävyytensä. Siitä lähtien he pukkisivat ainoastaan toisiaan. (1. Samuelin kirja 18:1–5.)
ellauri153.html on line 615: Saul laati juonen Daavidin surmaamiseksi taistelussa, mutta juoni epäonnistui. Daavid voitti taistelun toisensa jälkeen, tappoi yhä enemmän porukoita, ja verenhimoiset tuppikulli apinat kunnioittivat häntä yhä enemmän. Seuraavaksi Saul yritti saada kaikki talouteensa kuuluvat, niin palvelijat kuin vanhimman poikaystävänsäkin, mukaan salajuoneen, jonka avulla Daavidista päästäisiin eroon. Jonatan on varmasti ollut valtavan pettynyt nähdessään, miten hänen isänsä vekotin toimi. (1. Samuelin kirja 18:25–30; 19:1.) Jonatan oli uskollinen poika mutta myös uskollinen ystävä. Kummalle hän nyt olisi uskollinen: pedofiili isälleen vai poikaystävälleen?
ellauri153.html on line 650: Jonatan oli turhaan sanonut: ”Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan peränpitäjänä.” (1. Samuelin kirja 23:17.) Daavid oli karhennettu turtana. Leväperäisenä miehenä hän suri jopa Saulia, vaikka tämä oli aiheuttanut hänelle voitelusta huolimatta valtavasti tuskaa ja sisääntulovaikeuksia. Daavid kirjoitti Saulin ja Jonatanin vuoksi tarttuvan suruiskelmän. Ehkäpä kaikkein koskettavimmat sanat Daavid kirjoitti läheisestä tukijastaan ja ystävästään. Ne kuuluvat: ”Olen surun murtama sinun takiasi, veljeni Jonatan. Olit minulle hyvin, hyvin, hyvin rakas. Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus. [ Ize asiassa aivan vitun huomattavasti enemmän. Abigailkin oli pelkkää sumutusta. Pidin oikeasti siitä Nabobista ja sen taimenesta. ]” (2. Samuelin kirja 1:26.)
ellauri153.html on line 731: 15, 16. a) Miten Abigail osoitti olevansa Sananlaskujen kirjassa kuvaillun pystyvän vaimon kaltainen? b) Miksi voidaan sanoa, että Abigail ei kapinoinut miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? [Koska muuten setämiehet ottaisivat tarinasta nokkinsa.]
ellauri153.html on line 735: 16 Tarkoittaako tämä, että Abigail kapinoi miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? Ei suinkaan. On hyvä muistaa, että Nabob oli kohdellut huonosti Jehovan erinomaisesti voideltua palvelijaa, mikä oli vaarassa johtaa hänen huonekuntansa monien viattomien jäsenten kuolemaan. Olisiko Abigail kenties ollut osavastuussa tästä, ellei hän olisi ryhtynyt toimeen? Tässä tilanteessa hänen täytyi alistua ennemmin Jumalan kuin miehensä valtaan. [Eli vittu se nimenomaan kapinoizi miestään vastaan? Turha kiemurrella, keissi on päivänselvä! Muze on sallittua, jos se on meidän tiimlle edullista!]
ellauri155.html on line 147: noobeli, kingi, knjaz, kauneuskuningatar, celeb, kuuluisuus, palkittu, arvohenkilö, tähti, suosikki, listaykkönen, roolimalli, esilaulaja, esitanssija, näyttelijä, esiintyjä, esiintyvä taiteilija, juontaja, bestselleri, disaineri, komeljanttari, trendipetteri, kameeosa
ellauri155.html on line 227: Nykysuomi.com sivusto on persufundamentalistien groomingsivusto, jossa persut koittavat uskotella izelleen olevansa jotain yhtä hyviä tai jopa parempia kuin rikkaammat ja sivistyneemmät läntiset ja eteläiset naapurinsa. Aika säälittävää. Esim että saagoista selviää kaihnuulaisten vallanneen Norri-kuninkaansa johdolla koko muinais--Norjan lyhkäsillä 30cm väkipuukoilla. Satakuntalaiset oli ehkä mukana. Sana kuningas on suomalaista alkuperää, ei se sunkaan ole tekemisisssä skandinaavien kunna-verbin kanssa, vaikka kuningas alunperinkin olikin joku kuuluttaja. Se ettei näistä asioista opetettu koulussa, on vaan salaliittoa, ei haluta että perussuomalaiset olisivat ylpeitä uljaasta sotaisasta menneisyydestään. Kohta on jo liian myöhäistä, kun karvakädet oppii norjaa sekä suomea eikä kohta enää muista mistä ne on alunperin peräisin.
ellauri155.html on line 337: Keskuspankkiirit kuuluvat saatanalliseen kulttiin – kabbalismiin – joka on sabotoinut ihmiskuntaa satojen, ellei tuhansien vuosien ajan. Heidän tavoitteenaan on tuhota sivilisaatio, jotta he voivat rakentaa uudelleen maailman, joka palvelee heidän ahneuttaan ja turmeltuneisuuttaan.
ellauri155.html on line 639: Sisäistetyn liberalismin ainesluetteloon kuuluu mm näkemys, jonka mukaan termiittiapinoiden todellisuus koostuu pohjimmiltaan erillisistä yksilöistä eikä populaatioista. Yksityisomaisuus eli reviiri kyllä huomataan elukoiden maailman perusmekanismixi. Maailma pyörii omistussuhteiden ympärillä. Eloonjäämistaistelu ja kilpailu markkinaosuuxista ulotetaan kaikkialle markkinoista mielipiteisiin ja evoluutiosta rakkaussuhteisiin. Puhutaan esimerkiksi parisuhdemarkkinoista, aivan kuin panosuhteissa olisi kysymys pillun ostamisesta, pillun myymisestä ja omistamisesta. No niinhän niissä kyllä totta mooses onkin.
ellauri155.html on line 650: Yksilöt voivat ostaa toisten yksilöiden työtä, kunhan sopimussuhteen muodostaa kaksi vapaata yksilöä. (Paikallinen sopimus, ei mitään vitun kolmikantaa!) Tästä työstä syntyvä arvo kuuluu työn ostajalle, kun taas työn myyjälle kuuluu sovittu palkka.
ellauri155.html on line 704: Klassiset compatibilistit uskovat libertaristien kanssa, että tarvitsemme riittävän teorian siitä, mitä vapaa toiminta on, missä sen ymmärretään tarjoavan asiaankuuluvat moraalisen tahdonvapauden ja vastuun edellytykset. Compatibilistit kuitenkin torjuvat näkemyksen, jonka mukaan vapaa toiminta edellyttää determinismin väärennöstä tai että teko ei voi olla sekä vapaa että syy-seuraussuhde, joka edellyttää edeltäviä ehtoja. Klassisen compatibilistisen strategian mukaan vapaus ei ole ainoastaan yhteensopiva syy-seuraussuhteen determinismin kanssa, syy-yhteyden ja välttämättömyyden puuttuminen tekisi vapaan ja vastuullisen toiminnan mahdottomaksi. Eli koko homma on vaan määrittelykymysys.
ellauri155.html on line 707: Hommaan kuuluu kuten aina erottaa 2n laista vapautta.
ellauri155.html on line 717: Kantille ei tää arkijärjen selvitys lähestulkoon kelvannut. Sen miälestä tämmönen "spontaanisuuden vapaus" on täysin riittämätön käsitys moraalisesta vapaudesta. Kant kuvaa kuuluisasti tätä moraalisen vapauden kertomusta "kurjaksi verukkeeksi" ja ehdottaa, että tällainen vapaus kuuluu kelloon, joka liikuttaa käsiään sisäisten syiden avulla. Jos tahtomme määräytyy edeltäneiden luonnollisten syiden perusteella, emme ole vastuullisempia toimistamme kuin mikään muu mekaaninen esine, jonka liikkeet ovat sisäisesti ehdollisia. Yksilöt, jotka nauttivat vain tällaisesta vapaudesta, ovat, epäyhtenäiset väitteet, vähän enemmän kuin "robotit" tai "nuket", jotka ovat kohtalon pelatessa. Tämä yleinen kritiikki, joka kohdistuu moraalisen vapauden ymmärtämiseen "spontaanisuuden" osalta, johtaa suoraan kahteen tärkeään kritiikkiin. No vittu Kant, me ollaan ropotteja, sinä myös. (Paizi olet rikki nyt. Mixi rikoit sen? Se on rikki nyt! UÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!)
ellauri156.html on line 279: Uriah Heep on brittiläinen progressiivinen hard rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1970 ja on edelleen aktiivinen. Nimensä yhtye otti Charles Dickensin romaanissa David Copperfield esiintyvästä samannimisestä viekkaasta ja vastenmielisestä kirjanpitäjästä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Easy Livin'", "Lady in Black", "Gypsy", "July Morning" ja "Look at Yourself". Suurinta suosiota se nautti 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
ellauri158.html on line 360: Apinan esanssiin ei kuulu välttättä olemasssaolo, z. luonnostaan voi käydä niin, että tää tai toi homo on olemassa, tai ei ole olemassa.
ellauri159.html on line 47: Kymmenen käskyä ovat osa Mooseksen lakia, jonka 613 käskyssä on kaiken kaikkiaan 365 kieltoa ja 248 käskyä. Toisin kuin yleensä ajatellaan dekalogi ei ole erillinen osa Mooseksen lakia eikä se kuulu kristinuskon viralliseen dogmiin.
ellauri159.html on line 735: Aika hassua on että näistä puuttuu noin tyyten toi ylpeys. Se on piilotettu siivompaan sanaan "kunnia". Eli muut tekee kunniaa, mistä sietää olla ize ylpeä. Eikös tietynlainen korskeus kuulu razumiehen olemuxeen ja perusvarustuxeen? Hepo korskuu ja nihti kerskuu sen selässä. Tää ei musta vaikuta ihan rehelliseltä peliltä. Juttu on varmaan niin, että "ylpeys" on tuntunut hierarkiasta tosi pahalta, koska jos ylpeys sallitaan, ennenkuin arvaatkaan ne alkaa kukkoilla meille papeille. Me ymmärretään nöyristellä tyhjälle katafalkille, niin ettei meitä ainakaan voi syyttää arroganssista.
ellauri160.html on line 277: Tunnekylmä ihminen ei ymmärrä, että virheet kuuluvat elämään. Koska hän ei pysty samastumaan toisten pettymykseen tai häpeään, hän suhtautuu toisten mokiin tuomitsevasti.
ellauri160.html on line 284: Hän saattaa udella puolituntemattomilta ihmisiltä mitä tahansa. Tämä johtuu siitä, ettei hän ymmärrä sosiaalisia rajoja ja sitä, että kaikki asiat eivät kuulu kaikille. Prikulleen
ellauri160.html on line 297: Liberaali vapaus on oikeus reviiriin ja sen loputtomaan kasvattamiseen koronkorkona kilpailijoiden kustannuksella, vapaus veroista ja reviiriä suojaava laki ja järjestys. Omaan isoon osaan kuuluu luontaisena kääntöpuolena kilpailijan pieni osa, se on iso osa koko hauskuutta. Ei veroja vaan charity, jolla vähempiosaista voi lytätä lisää silloin ja siten kuin tekee mieli.
ellauri160.html on line 310: Ei, mitään maanviljelyn vallankumousta ei tapahtunut, eikä maanviljelyn aloittaminen johtanut byrokraattisiin yhteiskuntiin ja luokkaeroihin, kuten viime aikojen ehkä suosituimman historiateoksen Sapiens (2011) kirjoittanut professori Yuval Noah Harari väittää. Eikä ihmisten poliittinen organisoituminen ole alkuvaiheessa samanlaista pienten yhteisöjen muodostusta kuin mitä on havaittu esimerkiksi simpansseilla, kuten kuuluisa tutkija Francis Fukuyama teoksessaan The Origins of Political Order (2011) väitti.
ellauri160.html on line 373: Luonteeltaan poleemisena, jonkin verran julistavana Pienten sydänten aika ei kuulu lyyrillisesti tekijänsä parhaimpiin.
ellauri160.html on line 500: On vuoden 2022 ensimmäinen päivä. On vuosi kulunut siitä kun viimex kuultiin Sofia Belórfin kuulumiset albumissa 60. Mitkäs nyt on fiiwixet?
ellauri160.html on line 679: Tv-sarjansa lehdistötilaisuudessa Belórf ei tahdo puhua rikostuomiostaan, koska asia käsitellään perin pohjin tv-sarjassa. Hän kertoo, ettei ole hetkeen jaksanut seurata myöskään Ranta-ahon tuoreimpia kuulumisia kiven sisältä.
ellauri161.html on line 52: Aiheeseen sisältyy viisautta. Oikeastihan ei ole kysymys liito-oravien suorasta toiminnasta vaan ihmisten päätöksestä. Usko siirtää moottoriteitä – eikä vain usko liito-oravan olemassaoloon, joka on lopulta triviaali seikka. Mikään ei muuttuisi, jos liito-orava lakkaisi olemasta; sehän ei kuulu tuttavapiiriimme. Pahemmalta tuntuisi tavallisen oravan sukupuutto. Mikään ei enää lohduttaisi meitä lokakuisena torstaina Tehtaankadulla.
ellauri161.html on line 141: Nyölén antaa hauskasti väriä Paavalin kuuluisalle sitaatille (Gal. 3:28): "Yks hailee mikä olet, sininen vai vihreä, lintu vai kala, Kristuksessa me kaikki olemme yhtä." Kunhan et vaan punainen. Tämä lause yhdessä sen kanssa, että Jeesus "näytti hajurakoa juutalaisten perinnäistavoille" ja "halveksi perhesuhteita", paljastaa kulttuurikristityn kiusallisen erehdyksen, jonka mukaan kristinusko olisi ihastunut "rooleihin, perinteisiin, tapoihin, instituutioihin, auktoriteetteihin" (s. 72). Sehän nimenomaan inhoaa ja vihaa näitä kaikkia!
ellauri161.html on line 1036: Tiikeritähden pennut ovat valmiita soturioppilaiksi, ja heidät nimitetään Vatukkatassuksi ja Keltatassuksi. Tulisydän saa päättää heidän mestarit, joten hän ottaa Vatukkatassun itselleen ja antaa Keltatassun Saniaisturkille. Tulisydän antaa Keltatassun Saniasturkille Hiekkamyrskyn sijaan, koska hän pelkää, mitä Tiikeritähti on valmis tekemään saadakseen pentunsa itselleen, vaikka Saniasturkki onkin kokemattomampi ja nuorempi kuin Hiekkamyrsky. Tiikeritähden mielestä oppilaat kuuluisivat Varjoklaanille, ja hän pyytää Mustaraitaa tuomaan heidät hänelle salassa, mutta Tulisydän pysäyttää Mustaraidan. Hiekkamyrsky on vihainen Tulisydämelle, koska häntä ei valittu Keltatassun mestariksi, ja heidän ystävyytensä kärsii sen seurauksena.
ellauri161.html on line 1093: Johannes Tauler OP oli saksalainen mystikko, roomalaiskatolinen pappi ja teologi. Meister Eckhartin opetuslapsi kuului Dominikaaniseen järjestykseen. Tauler tunnettiin yhtenä tärkeimmistä Rheinlandin mystikoista. Hän edisti tiettyä uusplatonistista ulottuvuutta aikansa dominikaanisessa hengellisyydessä.
ellauri162.html on line 55: Esko Valtaojan kallein kirja arvoltaan noin tuhat euroa. Valtaoja ei laske lukemiaan kirjoja kappaleittain vaan eurometreittäin. Vuodessa kertyy vähintään kolme eurometriä. Valtaoja oppi lukemaan nelivuotiaana, lähinnä englanninkielistä tietokirjallisuutta. Kiinnostus romskuihin on tasan nolla. Ne ovat molemmat ”kultsin” eli Virpi Valtaojan heiniä. Toinen on Dracula ja toinen Viikilä. Se on enemmän kuin kellään hänen tuntemallaan emerituxella. Kirjat ovat Valtaojalle ennen kaikkea työvälineitä puheiden kirjoittamista ja pitämistä varten. Vessasta kuuluu iltaisin kiireistä polinaa ja ruiskahtelua.
ellauri162.html on line 59: Kirjailijahko Antti Nylénin fetissikirja on J.A. Hollolle kuulunut Liddell & Scottin muinaiskreikka-englanti-sanakirja, joka toimi hänen talismaaninaan kääntäjäuran alkupuolella. Haha, kuvasta näkee että se on vaan se taskukirjaversio jonka ostin izekin perusopiskelijana. Sehän on vaan kirjanen. Mulla on se isokin, traagisesti oman käden kautta kuolleen Unto Remexen kappale jonka sain halvalla sen leskeltä. Plus Callen vanha Bülowin sanakirjan ruozinnos 1800-luvulta. Olen selvästi tässä kohin parempi, vaikka valitettavasti paljon vanhempi.
ellauri162.html on line 65: Se tuottaa kirjahkoja, jotka painetaan maunulalaisessa puolikellarissa. Varustukseen kuuluu muun muassa kaksi kopiokonetta, leikkureita, satulannitoja, liimasidonta- ja foliopainokone, itse rakennettu kasviprässi, tuuttauslaite sekä joukko metallikirjakkeita. x,y ja z puuttuvat vielä, mutta niitä onnexi harvoin tarvitaan, paixi avaruustähtitieteessä, johon Ändyn kiinnostus on nolla.
ellauri162.html on line 83: – Pyöräillessä oli kuulunut ”klonks”, ”klonks”, tuomiokirjelmässä kuvaillaan.
ellauri162.html on line 550: Se voidaan jakaa neljään osaan: johdanto-osaan (1-88); ansioluettelo Jumalaa ja Kristusta koskevasta opista (89-578); osoitus uskon välttämättömyydestä pelastukselle (379-790); ja kuvaus maailmanlopun päättymisestä (791-1060). Pääasiassa tämä kuva on tehnyt Commodianuksen nimestä kuuluisan. Sen mukaan kristityt ovat seitsemännen vainon saalis - määrä on symbolinen ja osoittaa viimeisen vainon. Gootit yllättävät ja tuhoavat Rooman. Yhtäkkiä Nero, lännen antikristus, ilmestyy uudelleen, saa Rooman takaisin goodeilta, liittyy kahteen cæsariin ja kohtelee kristittyjä kolme ja puoli vuotta.
ellauri162.html on line 661:

Mitä Masaru Kiemuralle kuuluu nyt?

Lisää kuulumisia Some 24:stä