Toimin 60-luvulla vaasalaisen talon isännöizijänä. Tehtäviini kuului vesimaxujen seuranta. Kerran menin viidennen kerroxen Mjölkvisteille huomauttamaan siitä, että huoneiston yhden asukkaan vesimaxu oli maxamatta. No heillä oli kuitit siitä, etä kaikkien Mjölkvistien vesimaksu oli maksettu, ja silloin kuulin suuni sanovan, että entä sitten se Inga Reklamer, jonka nimi on teidän ovessa.
ellauri043.html on line 1752: Äkkiä mä kuulin kiljuntaa. Huudettiin: se on noita! se on piru ize! Ja väkijoukko pysähtyi meidän talon eteen, Asklepioxen temppeliä vastapäätä. Mä kiskoin izeni käsillä ikkunaristikolle.
ellauri043.html on line 1755: Temppelin pylväikössä oli mies joka kantoi kaulassaan rautarengasta. Se otti hiiliä grillistä, ja teki niistä rinnalleen pitkiä rivejä, kuzuen: Jeesus, Jeesus. Jengi sanoi: toi ei ole luvallista! Kivitetään se! Se vaan jatkoi. Ennenkuulumatonta, jänskää. Auringonkukkia pyöri mun silmissä, ja mä kuulin avaruudessa kultaharpun värähdyxiä. Päivä lankesi. Mun kädet irtosivat tangoista, mun ruumis löpsähti, ja kun se oli vienyt mut taloonsa…
ellauri045.html on line 360: Ahonen kertoo vizin: Mannerheimiltä ja Hannulta ammuttiin juhta alta, Manskulta hevonen ja Hannulta Liisa. Mansku jatkoi jalan, Hannu käsin. Hahaa nauroi Kalevi, kuulin ton jo 100v sitten. Kirstikin nauroi, se tuntui pahalta, kun en omistanut sitä. Tämäkö on mustasukkaisuutta? Vaiko sekö että raivostuttaa istua autossa Liisan pihassa ja stalkata sen perhettä?
ellauri045.html on line 383: Kun on syntynyt perheeseen joka syntymästäni saakka oli ja pysyi vajaana isän heti jätettyä äitini, ei perhe ja sen yhteisyys ole ollut mikään itsestäänselvyys. Erossa asuva ja minusta ruokkoa maksava isäni ei vahinkolapsestaan koskaan pitänyt, minkä hän myös selvästi osoitti. Hänellä oli omia kirjallisia ambitioita ja kun aloin julkaista, siitä seurasi ilmeisen katkera kamppailu aina siihen saakka kun hän kuoli 102 vuoden iässä. Hänen hyllyssään oli kyllä rivi niitä kirjojani, joita hänelle vähän änskälläkin lahjoitin, mutta kuulin sisarpuoleltani Pirkolta, että hän oli jokaiseen niistä tehnyt korjauksia. Töhrinyt ne, kuten voisi ns. kauniimmin sanoa. Silti olin hänen neljästä lapsestaan onnekkain. Muut joutuivat kokemaan myös yhteiselämää hänen kanssaan eivätkä ne vammat ole olleet kovin helposti parantuvia.
ellauri051.html on line 582: 38 I have heard what the talkers were talking, the talk of the beginning and the end, Mä kuulin mitä puhujat puhui, puheen alusta ja lopusta,
ellauri051.html on line 1449: 849 Heat and smoke I inspired, I heard the yelling shouts of my comrades, 849 Lämpöä ja savua inspiroin, kuulin tovereideni huutavan,
ellauri051.html on line 1632: 1024 Heard it and heard it of several thousand years; 1024 Kuulin sen ja kuulin sen useiden tuhansien vuosien ajan;
ellauri060.html on line 126: 1.4.1987 Melitta Naiviston suunnittelema ja johtama Suomen vientiä tukeva show ”Success Story Finland” esitettiin Singaporessa. Pääsin seuraamaan business boosterin valmistelua ja toteutusta niin Euroopassa kuin Aasiassa Kauppalehden toimittajana. Vientishow’n esiintyjät olivat varsin mukavaa joukkoa, joten useaan otteeseen jäin rupattelemaan töiden jälkeen heidän seuraansa. Erityisesti huomio kiinnittyi pitkänhuiskeaan, hyvin nuoreen, mutta asenteeltaan aurinkoiseen ja älykkään tuntuiseen mieheen. Etunimenkin kuulin: Macro.
ellauri062.html on line 993: Keventyneenä palatessani pusikosta, hämärän jo ollessa laskeutumassa, ohitin saman kumpareen, ja koin järkytyksen, joka taas tylysti palautti minut luontoon kuulumattomaksi "monadiksi". Iltataivasta vasten näin edestakaisin höyläävän siluetin ja kuulin huutoa, jolla nainen ilmoitti minulle ja varmasti koko Gärdetille kuinka hienon päätöksen heidän gonadinsa oli saamassa. Niinpä niin. Kevät saa minä en. Se on vitun häirizevää.
ellauri080.html on line 637: 10 Minä olin aineissa Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan tai tuuban äänen,
ellauri093.html on line 699: Näin yhdistin omat huokauxeni esinahattomien poikien hurrauxiin joiden kuulin piirittävän tätä lasta.
ellauri097.html on line 759: That made me hear the wakening birds around, jonka ansiosta kuulin herääviä lintuääniä,
ellauri115.html on line 205: Oli 7 päivää toinen toistensa päällä niinkuin portaat. Minä seisoin ensimmäisellä portaalla ja vahvuus päälläni oli avoinna. Taivaan keskelle oli istutettu puu ja sen vieressä oli kivi. Minun jumalani, minä sanoin niille kasvoilleni langeten, mutta silloin puu kuihtui ja kivi mureni, ja ne olivat poissa. Nousin toiselle portaalle, ja nyt näin paljon kauniita ja juhlallisia jumalankuvia, jotka totisin silmin kazelivat minua. Minä kumarsin niitä ja sanoin: Minun jumalani. Mutta nämä kuvat kukistuivat suurella pauhulla. Kun nousin kolmannelle portaalle, näin kuninkaan ja hänen vieressään paimensauvaa kädessään pitävän miehen. Kaikki kansat palvoivat heitä. Niin minäkin. Mutta tuli verho, ja verho väistyi, eikä heitä enää ollut. Tämän jälkeen näin suuren nahkaleilin, josta juoxi kultaa, joka oli niin kirkasta, että se huikaisi silmäni. Minä sanoin: Tämä on minun jumalani. Silloin kulta peittyi vereen, minä kuulin itkua ja jostakin tuli liekki, joka sulatti kullan olemattomaxi. Viidenneltä portaalta minä näin kansan, joka sanoi olevansa jumala ja kazeli izeään lempeästi. Mutta tuskin se näin sanoi, kun se tarttui miekkoihin, ja minä näin vihaa niillä kasvoilla, jotka äsken olivat olleet lempeät, ja ihmiset tappoivat toisiaan sanoen tahtovansa rauhaa. He saivat sitä, sillä he kuolivat pois. Kuudennelta portaalta minä näin izeni taivaassa ja tiesin silloin ylpeänä, että minä ize olinkin jumala. Kasvoillani maaten minä hartaasti palvoin omaa kuvaani. Kazeeni kohotettuani näin kuvani kutistuvan kokoon kuin palava nahka, ja se muuttui sangen rumaxi kazoa. Kohta sitä ei ollutkaan. Silloin nousi seizemäs porras ylös ja minun sydämestäni kuului huuto, joka sanoi: Minä olen se korkein, joka olen luonut kaikki ja olen kaikki, minä, joka olen nimetön, suvuton ja salattu. Ei minua kukaan tunne, vaikka sanoo tuntevansa, ei minun ääntäni kukaan tulkize, vaikka kaikki ovat tulkizevinaan. Sillä minä en puhu. Sen ihmisen, joka löytää minut, te tapatte sanoen hänen pilkkaavan jumalia.
ellauri131.html on line 258: Jussin tarinavarastosta kuulin yhden huomattavan kertomuksen erään juhannuksen saarnasta sodan jälkeen. Tuolloin vallinneen elintarvikepulan vuoksi monet papit kävivät kotipitäjässään pitämässä ns. voisaarnoja. Niin teki myös se rovasti, jonka juhannussaarna jakautui kahteen osaan. (Tämä pitäisi nyt kuulla riittävän hitaalla pateettisella papinnuotilla, jonka minä teologisen pätevyyteni vuoksi tietysti osaan...). Ensimmäinen osa käsitteli seuraavia asioita:
ellauri131.html on line 268: Tenkuilla oli tytär Marja, jonka tietysti tapasin jo pikkulikkana Järvenpäässä. Pari kymmentä vuotta myöhemmin hän tuli vastaan Pantheonin torilla - hän oli naimisissa amerikkalaisen kanssa, ja asui Rooman keskustassa. Hänen vanhempansa olivat opiskelleet Amerikassa, kuulin myöhemmin, mutta vasta nyt tänä vuonna sain tietää heidän elämästään ennen sotia ja sotien aikana. Liisa näet lähes 90-vuotiaana julkaisi pariskunnan päiväkirjat sodan ajalta nimellä "Inkeriläisiä siirtämässä". Helsingin Sanomien Markus Jokelan ottama kuva Liisasta vuodelta 2008 on alla, kun en vielä löytänyt omaa ottamaa:
ellauri132.html on line 979: Ich hörte sie lange beten, und durch die Ritze drangen Mä kuulin sen rukoilevan pitkään, ja seinänraosta
ellauri146.html on line 716: Woke to my hearing from harbour and neighbour wood Heräsin siihen että kuulin satamasta ja lähimezästä
ellauri206.html on line 133: Piispankadulla kävelin suuren vaahteran ohi. Muistin edellis talvisen aamun, jolloin kuljin tiedekuntarakennusta kohti ja kuulin samasta lehdettömästä vaahterasta naksutusta. Katsoin silmiä siristellen ylös. Pimeä taivas vihmoi räntää työmatkalaisten ylle, liotti hartiat kyyryiksi ja synnytti ruumiillisen häviämisen halun. Vaahteran oksalla naksahteli jäykistynyt orava häntä pystyssä. Se pinkaisi karkuun, kun sitä kohti syöksähti toinen orava. Ne kieppuivat rungon ympäri kynnet rapisten ja ravasivat ylös ja alas ja pysähtyivät äkisti. Silloin jostain hyökkäsi kolmas orava ja alkoi ajaa toista takaa, kunnes nekin jähmettyivät, ja vuoro vaihtui taas.
ellauri238.html on line 142: Maila tuli, minä lähdin, mutta ennen lähtöäni kuulin mitä kaikkea oli tapahtunut. Ymmärsin että minun oli tosiaan parasta mennä sinne. Pentti oli pulassa, pahemmassa kuin pulassa, samoin hänen mukaansa lyöttäytynyt Leena.
ellauri246.html on line 625: "Tiesin, että OVIR-kansalaisista ei vain kutsunut sitä ja edes ajatellut, ei jättänyt minua ulkomaille. Sanoin, että olin täynnä myöhään, kellot seitsemällä illalla, ja he: kiitos ja seitsemässä odotamme. Hän otti minut munasoluihin ja ystävällisesti kysyi mitä kuulin. Kaikki on kunnossa, vastaus. Hän sanoo: Olet saanut kutsun Israelille. Kyllä, sanon, sai; Ei vain Israelissa, vaan myös Italiassa, Englannissa, Tšekkoslovakiassa. Miksi et hyödyntää Israelin kutsua, kysyy eversti. Ehkä luulit, ettet anna sinun? No, ajattelin, vastaan, mutta ei tämä tärkein asia. Mitä? - pyytää eversti. En tiedä mitä tehdä siellä, vastaus. Ja täältä keskustelun muutokset. Kind poliisi "sinä", hän menee "sinuun" Sitä minä kerron teille, Brodski. Täytät nyt tämän lomakkeen, kirjoita lausunto, ja päätämme. Ja jos kieltäydy? - Minä kysyn. Eversti tähän: sitten kuumapäivät tulevat sinulle. Olin istumassa vankilassa kolme kertaa. Kaksi kertaa henkisessä sairaalassa ja kaikki voisivat oppia näissä yliopistoissa, hän hallitsi täynnä. Hyvä, sanon. Missä nämä paperit ovat? Se oli perjantai-iltana. Maanantaina uudelleen puhelu: Mene ja siirry passi. Sitten kauppa alkoi - lähtöä. En halunnut mennä heti. Ja he ovat siinä: sinulla ei ole passia. " Brodsky oli liian sidottu - vanhempansa, hänen poikansa, ystäviensä, kotimaisen kaupunkiin, liian paljon vaalia äidinkielen väliaineen jättää peruuttamattomasti. Leningrad KGB:lla on kuitenkin heidän näkemyksensä vanhasta asiakkaasta. Se esitteli kätevän tapauksen päästä eroon arvaamattomasta runoilijalle kerran ja kaikille. Brodsky ei oikeastaan antanut mitään kerätä eikä sanoa hyvästit. 4. kesäkuuta 1972 kymmenen päivää hänen 39. vuosipäivänsä jälkeen Brodsky lensi Leningradista Wieniin. Poistumasta maasta, koska se näytti olevan ikuisesti, menossa Pulkovon lentokentälle, Brodsky kirjoitti kirjeen CPSU: n pääsihteerille, Leonid Brezhnev:
ellauri282.html on line 99: [3.4. klo 18.53] Oma Profiili: Humella oli hassu itämainen hattu päässä eräässä kuvassa. Teemu Keskisarjasta kuulin vasta nyt. Vielä höyhensarjalaisempi kuin "Teme" Selänne, jonka selän kyllä joku härkä saisi katkaista.
ellauri284.html on line 360: Pekka on kohta 80-vuotias, ellei ole sattunut kuolemaan. Raimo Majuri on ainakin yhä elossa mitä viimeksi kuulin. Siellä Israelissa elelee. Tarki Kangas elelee pohjanmaalla. Tarki Kangas on Pekka Erkkilän biologinen lapsi, Tarkilla on äitinsä sukunimi.
ellauri321.html on line 559: En voinut nähdä kuinka itse teloitus suoritettiin, mutta kuulin laukaukset. Kuulin noin kahden tai kolmen minuutin helisevän tulituksen, en lentolentoina vaan pikemminkin purskeina. Sen jälkeen tuli vielä useita laukauksia ja sitten hetken aikaa oli taas hiljaista. Todennäköisesti juutalaiset ammuttiin ryhmissä, ja kun ensimmäinen uhriryhmä ammuttiin, teloittajat odottivat seuraavaa ryhmää. En osaa sanoa, pitikö juutalaisten riisua alasti ennen kuin heidät ammuttiin, pitikö heidän luovuttaa arvoesineensä vai minne heidän kimppunsa jäivät.
ellauri325.html on line 192: Kukaan ei työskentele sinulle, kaikki näkevät nälkää, kuolevat, ja sinä, Volodya, kuulin, olet niin hämmentynyt, että yksityisomaisuutta, vapaakauppaa ja myönnytyksiä alkaa syntyä.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri347.html on line 278: Ehkä hiän oli 25-vuotias; hän oli kaunis, viehättävä ja sisältäpäin lisäksi maalattu, ensimmäinen sisältä maalattu, jonka tunsin. Muistan, että minä olin kuullut että hän oli ollut kihloissa, mutta jonkin ajan kuluttua rikkoi sitoumuxen. Muistan, että hän oli lähes poikkeuksetta isänsä seurassa joka oli leski. Isä, muistaakseni hän oli vanha, epämiellyttävä ja pikemminkin houkuttelematon mies, tai niin minä luulin (ehkä arviointini oli hieman puolueellinen mustasukkaisuus). Sitten eräänä päivänä kuulin järkyttävän uutisen: hänen isänsä oli kuollut ja heti jälkeenpäin hiän oli tappanut itsensä ja jättänyt määrätyn testamentin että hiän halusi tulla haudatuksi isänsä kanssa. (s. 4)
ellauri359.html on line 119: >asiantuntija), kuulin että, Knightsbridgen yli-
ellauri398.html on line 85: Koska muutaman kerran, kun kuulin hänet
ellauri403.html on line 69: Ja minä kuulin Herran Jumalan, vanhurskaan tuomarin, sanovan jälleen: Tule, tämän sielun enkeli, ja seiso keskellä. Kampaa tukkasi. Ja syntisen sielun enkeli tuli kirjoitus käsissään ja sanoi: "Herra, nämä, jotka ovat minun käsissäni, ovat kaikki tämän sielun synnit hänen nuoruudestaan tähän päivään asti, jopa kymmenen vuoden ajan sen jälkeen. syntymä: ja jos käsket minua, Herra, voin kertoa sen teot siitä lähtien, kun se alkoi täyttää viisitoista vuotta. Ja Herra Jumala, vanhurskas tuomari, sanoi: Minä sanon sinulle, enkeli, en halua sinulta kertomusta siitä lähtien kun se oli viisitoista vuotta vanha, vaan julista sen syntinsä viisi vuotta ennen kuin se kuoli ja tuli tänne. Ja taas Jumala, vanhurskas tuomari,yhden vuoden vaellukselle (keskustelulle) tulisi unohtaa kaikki se pahuus, jonka se on tehnyt ennen, ja se saisi syntien anteeksiantamuksen ja anteeksiantamuksen; mutta anna sen nyt kadota.
ellauri403.html on line 75: Ja Herra Jumala, vanhurskas tuomari, sanoi: Etkö tiennyt, että se, joka tekee väkivaltaa toiselle, jos se, joka kärsii väkivaltaa, kuolee ensin, hänet pidetään tässä paikassa, kunnes hänet vahingoittaja kuolee, ja sitten molemmille ilmestyvät tuomarit? ja nyt jokainen on saanut niinkuin hän on ansainnut. Ja minä kuulin äänen sanovan: Antakoon tuo sielu Tartaruchuksen käsiin, ja hänet täytyy viedä alas helvettiin. Vie hänet alempaan vankilaan ja heittäköön hänet piinaan ja jätettäköön sinne suureen tuomiopäivään asti. Ja taas kuulin tuhansien tuhansien enkelien laulavan hymniä Herralle ja sanovan: Hyvin vedetty kapteeni, Sinä olet vanhurskas, oi Herra, ja oikeudenmukaiset ovat sinun tuomiosi.
ellauri403.html on line 99: Ja minä näin pohjoisen puolella monenlaisten ja erilaisten piirakoiden piinaajien paikan, täynnä miehiä ja naisia, ja tulijoki virtasi alas heidän päälleen. Ja minä näin ja näin ylen syviä kuoppia, ja niissä monta sielua yhdessä, ja sen paikan syvyys oli kuin kolmetuhatta kyynärää. ja näin heidän voihkivan ja itkevän ja sanovan: Herra, armahda meitä. Ja kukaan ei armahtanut heitä. Ja minä kysyin enkeliltä ja sanoin: Keitä nämä ovat, Herra? Ja enkeli vastasi ja sanoi minulle: Nämä ovat niitä, jotka eivät luottaneet Herraan, että he voisivat saada hänet auttajakseen. Ja minä tiedustelin ja sanoin: Herra, jos nämä sielut jatkavat näin, kolmekymmentä tai neljäkymmentä sukupolvea heitettyinä toistensa päälle, jos (ellei?) heitä heittäisi vielä syvemmälle, en kaivaisi niitä kuoppiin. Ja hän sanoi minulle: syvyydellä ei ole mittaa, sillä sen alla seuraa myös se, mikä on alhaalla, ja niin on, että jos vahva mies otti kiven ja heitti sen syvään kaivoon ja monen tunnin kuluttua (pitkän ajan joka tapauxessa) se saavuttaa maan, niin myös kuilu. Sillä kun sielut heitetään siihen, tuskin viidensadan vuoden kuluttua ne tulevat pohjaan. Ja kun minä sen kuulin, surin ja valitsin ihmiskunnan puolesta. Enkeli vastasi ja sanoi minulle: Miksi suret? oletko armollisempi kuin Jumala? sillä sikäli kuin Jumala on hyvä ja tietää, että on olemassa vaivoja, hän kestää kärsivällisesti ihmiskuntaa ja jättää jokaisen tekemään oman tahtonsa niin kauan kuin hän asuu maan päällä. Mutta sitten, auta armias! Paizi ei auta! On myöhäistä! Sorry we're CLOSED!
ellauri403.html on line 109: Ja minä katsoin pohjoisesta länteen ja näin siellä madon, joka ei nuku, ja siinä paikassa kiristeli hampaita. Ja madot olivat yhden kyynärän mittaisia, ja niissä oli kaksi päätä; ja minä näin siellä miehiä ja naisia kylmässä ja hammasten kiristelyssä. Ja minä kysyin ja sanoin: Herra, keitä ovat ne, jotka ovat tässä paikassa? Ja hän sanoi minulle: Nämä ovat niitä, jotka sanovat, ettei Kristus noussut kuolleista ja ettei tämä liha nouse ylös. Ja minä kysyin ja sanoin: Herra, eikö tässä paikassa ole tulta eikä lämpöä? Ja hän sanoi minulle: Tässä paikassa ei ole muuta kuin kylmää ja lunta. Ja taas hän sanoi minulle: Vaikka aurinko (seitsemän aurinkoa, kopt. ) nousisi heidän päälleen, he eivät lämpene tämän paikan liiallisen kylmän ja lumen vuoksi. Ja kun kuulin tämän, ojensin käteni ja itkin ja huokasin, ja taas sanoin: Me kaikki, jotka olemme syntisiä, olisi parempi, jos emme olisi syntyneet. Mutta kun ne, jotka siinä paikassa olivat, näkivät minun itkevän enkelin kanssa, he myös huusivat ja itkivät sanoen: Herra Jumala, armahda meitä. VITTU EN ARMAHDA! jyrähti jumala.
ellauri412.html on line 721: Siinä samassa tuli kuusi miestä Yläportilta, siltä joka on pohjoiseen, ja kullakin oli kädessään tuhoava ase (Uzi konepislari). Heidän keskellään oli pellavapukuinen mies, jolla oli vyössään kirjoitusvälineet (Netanjahu). Sitten pantiin ampuen kaikki rättipäät. Hei tässä mainitaan se Yli-Juotikkaan ponikirjan sana galgal. Minä kuulin, että pyöristä käytettiin nimeä »galgal».
xxx/ellauri057.html on line 1255: Ja ma keskellä syvää uneksumistani kuulin,
xxx/ellauri068.html on line 375: "Tunnen kyllä omat pieruni hajusta, ja tämä tuli sinulta," se argumentoi. Pah mä olin hereillä ja kuulin mistä päästä se turahti.
xxx/ellauri087.html on line 71: “Meillä on huikea viikko edessä. Mä kuulinkin tossa jo, että jollakulla on kovat odotukset. Ainoa asia, mitä voin sanoa, on, että nää odotukset on räikeästi alakanttiin.”
xxx/ellauri129.html on line 169: Onneksi näin lehti-ilmoituksen Eläkeliiton Eroa eheäksi -kurssista. Siellä kuulin monta samanlaista tarinaa. Olen todella onnellinen, että lähdin mukaan. Olin nuorempana seikkaillut vieraiden miesten kanssa, olin herkkä rakastumaan, ja kun jäin kiinni, niistä tuli isoja sotkuja. Tekosista olisi pitänyt ottaa vastuu ja erota, mutta en pystynyt.
xxx/ellauri177.html on line 160: Tämä epätoivoinen kutsu, tämä huuto, joka oli puhdas halusta (tai puhdasta halua, whichever), oli rauhoittanut nuorta pappia. Neitsyt, täysin valkoinen, silmät taivaalle päin, näytti hymyilevän lempeämmin ohuilla vaaleanpunaisilla huulillaan. Hän jatkoi lempeällä äänellä: – Haluaisin vielä olla lapsi. En koskaan haluaisi olla muuta kuin mekkosi varjossa kävelevä lapsi. Olin hyvin pieni, liitin käteni sanoakseni Marien nimen. Kehtoni oli valkoinen, ruumiini oli valkoinen, kaikki ajatukseni olivat valkoisia. Näin sinut selvästi, kuulin sinun kutsuvan minua, menin luoksesi hymyillen, lehdettömien ruusujen päällä. Ja ei mitään muuta, en tuntenut, en ajatellut, elin oli juuri tarpeeksi pieni ollakseni kukka jaloissasi. Meidän ei pitäisi kasvaa aikuisiksi. Ympärilläsi olisi vain vaaleat päät, lapsia, jotka rakastaisivat sinua, puhtailla käsillä, terveillä huulilla, hellillä raajoilla, saastumattomina, ikään kuin maitokylvystä nousevana. Ei rumia elimiä, ei limaa, ikäviä hajuja. Mixi näpötinten pitääkään sijaita pissan ja kakan vieressä!
xxx/ellauri201.html on line 58: Kyllä se uuden tulokkaan outo nimi meille kaikille pian selkisi. Kun menivät miehet saunaan, niin siellähän ne sen omin silmin näkivät, nimen alkuperän. Minä siitä jotakin jo kuulin, kun iltasta hellalla laittelin ja ensimmäiset saunamiehet tupaan kolusivat keskenään rupatellen. Jostakin ne puhuivat, että iso oli ollut ja komea. Kyllä minä silloin jo mielessäni aavistelin, että sitä uuden miehen vehjettäkö ne tarkoittivat. Isohan se oli koko mies. Oli rintaa ja hauista, oli voimaa kuin kahdessa miehessä konsanaan, näki sen vaatteet päälläkin. Riuska mies oli tekemään töitäkin siellä savotalla, kyllä ne miehet sitäkin ihmettelivät ja minä sivusta kuuntelin. Ai ai ai, kun minulla alkoi heti ensi hetkestä se halu kasvaa tuota uutta miestä kohtaan!
xxx/ellauri201.html on line 98: Oli se sama edessä kohta minullakin. Sen yhden yön suostui Isokukko-Uljas huilia pitämään, mutta seuraavana oli jo naimahalut niin kovat, ettei periksi antanut. Minä vielä olisin pillua toisen yön säästellyt, kun arka oli vieläkin. Vaan koulia piti vittua, sillä se tokenisi, sanoi Isokukko-Uljas, hieroi märäksi, lempi ja hellästi karvaisessa sylissään rutisteli. Käänsi minut kontalleni sängyssä, käski takapuolta pyllistää. Itse meni taakse aisa ojollaan, siitospallit taas täysinäisinä riippuivat. Sisään se työntyi, vaikka vittu valitti, minä valitin, voihkin ja kiljahtelin. Paksu oli aisa, vieläkin kiristi vakoa. Isokukko-Uljas käytti miehenvaltaansa, alkoi nussia, murahteli vaan sisään painellessaan. Minä työnsin tyynyliinaa suuhun, kun pisti muuten huutamaan. Koko vartalossani sirkamoi, tulvahteli ja kilpisteli. Sonni takana kehui, että hyvältä tuntui naida, hyvin otti vittu vastaan, hyvä oli astua tätä tammaa. Paukutti kunnolla menemään, isot pallit heilahtelivat, osoittivat uroksen voimaa. Mies köyri karvaisena selässäni, yhtyi voimalla ja puhisi. Jo pääsi liinanen suustani, kuulin huutavani hurmiossa. Taas ailahti sisuksissa suurella voimalla, pillu otti kyrpää, imi siitä hekumaa ja nautintoa. Nussija uhkasi laskea taas sisään, siementää nuoren vittuni sakealla kylvöllään. Yritin kieltää, vaikka turhaa se oli. Ei uskonut Isokukko-Uljas, enemmän vain yltyi hässimään, perille asti survomaan. Syvälle työnsi, kohdun suulle, jäykistyi päälleni, antoi siitoksen tapahtua, ison sukunuijan täyttää työnsä. Ja minä otin kaiken vastaan, avoimena, värisevänä, punaisena kukkana, kuin nainen vain voi.
xxx/ellauri229.html on line 589: Juuri näin löysin heidät, kertoi isä Lacymon, pistäytyessäni hiippakuntani tähdet kiertämään lähettyäni heidän seurakunnassaan. Kun kuulin mitä oli tapahtunut, hiukseni nousivat pystyssä. Vääristelin käsiäni ja itkin:
xxx/ellauri291.html on line 504: – Hoitotätiä tai lastamme ei näkynyt missään, joten tiedustelin asiaa hoitohenkilökunnalta ja sain tietää, että lääkäri oli saattamassa Jarnoa ambulanssilla Töölön sairaalaan ja kuulin, että Jarno on tajuton. Meitä pyydettiin odottamaan hetki, koska lääkärimme oli palaamassa sairaalasta ja hän halusi keskustella kanssamme, äiti kertoi.
xxx/ellauri295.html on line 127: Monta kertaa menin synagogasta toiseen rankaisemaan heitä ja yritin pakottaa heidät pilkkaamaan. Olin niin pakkomielle heidän vainoamiseen, että jopa metsästin heitä vieraissa kaupungeissa. Damaskoxen tiellä niissä asioissa näin vastaantulevan ajoneuvon valon ja kuulin äänen sanovan minulle arameaksi: "Saul, Saul, miksi vainoat minua? Sinun on vaikea potkia päitä vastaan. kun et näe mitään."
xxx/ellauri312.html on line 725: Und da ich hörte Ja kun mä kuulin
xxx/ellauri354.html on line 196: Suonenjoen pitäjässä syntyneenä Laitisessa oli savolaista lupsakkuutta. Toppuuta tok, kohta on Suonejjok. Hauskin juttu jonka Laitiselta kuulin oli tämä: tarjoilijan kysyessä vieressäni istuneelta Laitiselta, halusiko tämä olutta vai viiniä, vastaus kuului: ”Molempia.” Tieteessä tapahtuu!
xxx/ellauri387.html on line 282: Ye blessèd creatures, I have heard the call Te siunatut luontokappaleet, kuulin jo
52 |